Sairaan rakas elämä

Since 2014

keskiviikko 8. lokakuuta 2025

Hylky!

 




Ette ikinä usko mistä syystä. 

Olin varannut ajan täksi päiväksi klo 13:ksi. 

Havahduin klo 13.18. Voi ei!

Olin kaiken lisäksi eläkeläisten kotiasussa eli yöpuvussa. Olin taas uppoutunut nettiin ja näin kävi. 

Yritin etsiä toimipaikan puhelinnumeroa, mutta löysin vain koko ketjun yhteisen. Siellä oli tietenkin ruuhkaa. Tarjottiin soittopyyntömahdollisuutta ja sen valitsin. 

Puin ja päätin lähteä paikan päälle A-katsastuksen paikalliseen toimipisteeseen, joka on kohtalaisen lähellä. 

Olin ollut hieman huolissani automaattivaihteeseen liittyvästä ongelmasta, josta olette kuulleet luultavasti aivan kylliksenne. 

Menin tiskille nöyränä ripittäytymään. 

Ihan oli nuori ja joviaali rippi-isä, joka vain kehotti minua odottamaan. Aika pian polle vietiin talliin syynättäväksi. 

Juttelin niitä näitä katsastusmiesten kanssa. Olivat olleet syömässä. Kuului olleen ruumis ja henki ruokittu. Tuumin, että heillä lienee pappila lähellä. 

Innostuimme juttelemaan toisen kanssa hengellisyydestä. Hän tuumasi, että on jyrkkiä lahkoja, jotka ovat varmoja opistaan. Häntä vieroksutti uskon tyrkyttäminen. Jehovatkin mainitsi.

Totesin, että jos ei usko yliluonnolliseen, ei keskustelusta tule mitään. Hän myönteli. 

Hän mainitsi, että lahkoissa liikkuu paljon rahaa. Mainitsi yrittämisen ja lestadiolaiset. 

Minä päätin paljastaa korttini. Hän yllättyi, hämmentyi ja pyysi anteeksi. 

Hän mainitsi Snellmanin, joka on makkarafirma Vaasan suunnilla. Kerroin, että kyseinen firma edustaa toista lestadiolaisuuden haaraa. Sitten hän mainitsi Lumonin ja Kamuxin, jotka osuivat. 

Enhän minä noista yrityksistä juuri mitään tiedä, mutta sanoin meikäläisten olevan viallisia ihmisiä kuten muutkin. 

Häntä tuntui harmittavan käsityksensä siitä, että tällaiset firmat rekrytoivat omiaan. Sanoin, että eiköhän yrittäjän kannata palkata paras. Jos on lisäksi uskovainen, ok, mutta paras kannattaa palkata. 

Hän puhui vielä jotakin juutalaisista ja rahoista. Tuomitsi Israelin toimet Gazassa. Siihen oli helppo yhtyä. 

Tuli esiin Raamatun kohta, älkää tuomitko, että ei teitä tuomittaisi. Näinhän se menee. Tuomitseminen on Jumalan tehtävä. 

Toinen asiakas oli lähdössä ja sanoi autoaan rämäksi. Minä kehotin häntä olemaan tuomitsematta. Häntä nauratti. Sanoin hänelle, että poikkeat nyt kaidalta tieltä. Hän myönteli hymyillen. 

Ensimmäinen katsastaja tuli ilmoittamaan, että katsastus on tehty. Hän halusi esitellä, mikä mättää. Moikkasin hengellistä keskustelua kanssani käynyttä, kiittelimme toisiamme mukavasta keskustelusta. Minusta tuntui, että meistä oli tullut melkein kavereita. 

Katsastaja tuomitsi automme hylätyksi. 

Hän näytti pelkääjän puolen oviaukon reunassa olevaa tarraa, jossa on tuo isoimmalla fontilla oleva numero, varmaankin valmistenumero. Yksi raapaisu on vienyt osan yhtä kuutosta. Minä näen, että se on kuutonen, mutta varma asian tietysti täytyy olla. 



Lisäksi oli etuoikealla oleva parkkivalo ja takana olevat kaksi rekisterivaloa palaneet. 


Katsastaja neuvoi, että uuden tarran saa Vehosta, joka on maahantuoja. Saattaa mennä yksi kaksi kuukautta.  Jos se ei ole tullut kuukauden aikana, on käytävä näyttämässä kuittia, joka todistaa sellaisen olevan tulossa. 


Siispä Vehoon, joka on Raisiossa. 

Tiskillä kuulin, että tarran pitäisi tulla viikossa parissa. Piti maksaa heti, 140 euroa. Veholla taitaa olla katteet kunnossa. 

Seuraavaksi ajoin Motonetin pikahuoltoon vaihdattamaan lamppuja. Kun olin jonottanut kakkospaikalle, muistin, että viimeksi täällä ei osattu vaihtaa ajovaloa ja piti lähteä autuaammille lampunvaihtolaitumille, jossa homma hoitui tuosta noin vaan. 

Autoja fiksasi afrikkalaisjuurinen nuori mies, joka hänen puheestaan päätellen on syntyperäinen suomalainen. Taisi olla hieman jotakin murrettakin puheen mausteena. Siinä hoiti hommansa kuin kuka tahansa valkonaamaugri.

Odotellessani kännykkäni soi. Olivat A1-katsastuksen valtakunnan vaihteessa minun soittopyyntööni asti.

Tällaisissa tilanteissa ihmetyttävät puheet laiskoina makaavista ja tuilla elävistä maahanmuuttajista. Ehkä niitäkin sitten on jossakin näkymättömissä. 

Kaveri vaihtoi myös kaksi takana olevaa rekisterivaloa, mutta vain toinen alkoi toimia. Hän arveli vian olevan jossakin johtimessa ties missä auton uumenissa. Hän ei voinut enää tehdä asialle mitään, koska hänellä oli vain varttitunti asiakasta kohden käytettävissä. 

Annoin kaverille kahvirahaa vitosen, kun oli mennyt pitkäksi. Parkkivalon vaihto oli hankala, mutta sinnikkäästi hän kilvoitteli polttimon paikalleen. 

Tuota puuttuvaa toista rekisterilamppua tuskin kukaan kaipaa ennen ensi katsastusta. 

Kotimatkalla kävin S-marketissa ostamassa Saaran tilaamat hillot ja Brunbergin pusut. 




#katsastus #hylätty #hylkäys #auto #liikenne #autoilu #korjaamo


tiistai 7. lokakuuta 2025

Salajuoni

 




Oikeassa mummolassa syödään paljon lääkkeitä. Tässä tämänpäiväinen näkymä. 

Minulla on vihreä dosetti ja Saaralla samanlainen punainen. Toistaiseksi näissä on ollut riittävästi tilaa. 

Olemme sen verran edistyneitä sairausurillamme, että tähän on tultu. 

Osa näistä on palkkaa saavan lääkärin määräämiä ja osa kotilääkärin minun parhaakseni komentamia. 

Doseteilla on monia nimiä kuten rakkailla lapsilla kuuluu olevan. Saarallakin on kolme, mikä on maksimimäärä, mutta minun saamani rakkaus on tällä mittauksella ollut keskinkertaista, koska minulla on vain kaksi. On sekin toki enemmän kuin yksi. 



Dosentti, desantti eli dosetti. 

Rakkaita nämä lippaat ovat, koska mihinkään ei matkusteta ilman niitä. Olemme niin kiintyneitä, että jos matkalla huomaamme jättäneemme ne yksin kotiin, teemme u-käännöksen ja palaamme hakemaan nuo kultamurumme.  

Käytän yleensä mielelläni oikopolkuja, jos siten voi välttää vaivaa. Niinpä jos dosetin täyttäminen on jäänyt, otan vaivihkaa suoraan purkeista vain lisensioidun lääkärin määräämät. 

Vietämme yleensä yhteisen hetken täyttäessämme lippaitamme. Tämäkin on yksi rakkauttamme vahvistava yhteinen tuokio. 

Minä täytän lippaani kiltisti kotilääkärin ohjauksessa.

Rakastan häntä niin paljon, että otan jopa hänen tarjoamiaan homeopaattisia valmisteita, vaikka en niihin usko. Tuskinpa niistä haittaakaan on. Eikös tämä ole vähän kuin toisin kukkia.

Pillerit ovat vähän oikukkaita. Välillä ne karkailevat lattialle. Silloin minä konttaan ja Saara tähystää. Osalla pillereistä on camouflage-ominaisuus (kuten armeijan pellepuvuilla). Ovat kellertäviä ja niitä on vaikea huomata korkkilattiallamme. Reservin upseerin ei kuitenkaan tarvitse varustautua maastopukuun, koska tähtäykseen etsitään sellaisia ilopillereitä, jotka eivät ammu takaisin. 

Kärsivällisyys riittää. 

Jos Saara lähtee heläyttelemään kannelta ja minä jään yksinäni lehdelle soittelemaan surumielisiä säveliä huuliharpulla, aion varmistaa, että pääsen pian hänen luokseen. 

Aion silloin syödä vain ammattilääkärin määräämiä pillereitä. 




#huumori #rakkaus #lääkkeet #kuolema 

lauantai 4. lokakuuta 2025

Syöpieni jälkeen olen kevytversio entisestä Heikistä

 

Image by Arek Socha from Pixabay

Yritin aikoinani etsiä netistä tietoa, millainen on syövän sairastaneen tulevaisuus. En löytänyt juuri mitään. Muistaakseni jossakin tutkimuksessa oli todettu 60 prosentin kärsivän väsymyksestä. 

Hilattain sattui silmiini artikkeli SURVIVORSHIP: Elämä syövän jälkeen, joka käsittelee asiaa. 

Kyselytutkimus on kohdistunut nuorena syövän sairastaneille, mutta eiköhän se minullekin suuntaa anna. Peräti 60 % kokee heille jääneen myöhäisvaikutuksia, jotka voivat johtua itse syövästä tai sen hoidoista. Haitat voivat olla paitsi fyysisiä myös taloudellisia, toiminnallisia ja  muutoin elämänlaatuun vaikuttavia. Vaikutukset voivat ilmetä myös vuosia kuntoutumisen jälkeen. 

Fyysiset vaikutukset voivat ilmetä esimerkiksi juoksemisessa ja raskaiden painojen nostamisessa. Muistan, kun aloin liikkua systemaattisesti syöpieni jälkeen, käveleminen sujui hyvin, mutta juokseminen ei. Hammasta purren juoksin ja juoksin. Kun nuorena aloitti harjoittelun, juokseminen sujui aina vain helpommin. Nyt ei niin käynyt. Tyydyin kävelemiseen. Koska monilta ikäisiltäni liikkuminen sujuu, päättelen oman tilanteeni johtuvan sairausansioluettelostani. 

Syövän sairastaneella voi olla myös neuropatian tyyppisiä hermostollisia vaivoja, joita minulla ei onneksi ole. Voi olla myös fatiikkia eli uupumusta tai "kemoaivot", jotka vaikuttavat aivoergonomiaan, muistiin, keskittymiseen ja kuormittumiseen. 

Minä sairastin imusolmukesyövän vuonna 2014. Toivuin ja palasin työhön. Seuraavana vuonna minulla todettiin leukemia (AML eli akuutti myelooinen leukemia). Leukemia olisi hoitamattomana siirtänyt minut tuonilmaisiin ehkä viikoissa. Leukemia johtui todennäköisesti saamistani lymfoomahoidoista. Se oli siis kyseisistä hoidoista johtuva myöhäisvaikutus. 

Minut hoidettiin remissioon (oireettomaksi) ja kesällä 2016 sain suoniini jonkun tuntemattoman lahjoittaman annoksen verisolualkioita. Tämän kantasolusiirteen vuoksi veriryhmäni muuttui A–:sta A+:ksi. 

Kantasolusiirto on hyvä hoito, mutta valitettavasti siitä voi seurata kaikenlaisia käänteishyljintäoireita. Valikoima on runsas. Skaala on vähäisistä kohtalokkaisiin. 

Käänteishyljintäoireet johtuvat siitä, että saadut solut eivät täysin täsmää potilaan kudoksiin. 

Minulle on tietääkseni vain yksi lievä käänteishyljintäoire. Vasemman silmäni vasen reuna oireilee ajoittain, mutta vaiva hoituu voiteella. Voi minua Hannu Hanhea. 


Seuraavassa lainaan Duodecimin kuvausta känteishyljinnän valikoimasta ja lajitelmasta:

Akuutti käänteishyljintäreaktio alkaa tyypillisesti sadan ensimmäisen allogeenisen kantasolujen siirron jälkeisen päivän kuluessa, mutta voi ilmetä myöhemminkin. Pääasiallisia kohde-elimiä ovat iho (makulopapulaarinen ihottuma, joka voi vaikeissa tapauksissa edetä erytrodermiaksi ja rakkuloinniksi), GI-kanava (pahoinvointi, oksentelu, mahakivut ja ripuli) sekä maksa (suurentunut bilirubiini ja keltaisuus). Krooninen käänteishyljintäreaktio ilmenee, kun siirrosta on kulunut yli sata päivää, ja se voi seurata akuuttia reaktiota tai tulla ilman tätä. Se voi vahingoittaa monia elimiä, kuten ihoa ja limakalvoja (punajäkälätyyppiset muutokset, skleroottiset ihomuutokset, pigmenttimuutokset, limakalvojen kuivuminen ja atrofia sekä haavaumat) sekä silmiä (kuivasilmäisyys ja arpeuttava sarveis- ja sidekalvotulehdus). Muita ilmentymiä voivat olla esim. ruokatorven striktuurat, maksan toimintahäiriöt, keuhkosairaus (kryptogeeninen organisoituva pneumonia) ja nivelten jäykistymät.


Minun sairastaessani Saaralle oli sairaalassa sanottu, että kun minä täytän 70 vuotta, alkaa vanhenemisen ja sytostaattijäämien välinen kilpajuoksu. 

Olen nyt 71-vuotias. Tunnistan, että taistelu on käynnissä. Jaksaminen on aika vähäistä. Kemoaivot eli sytostaattien syömät ajatteluvälineet minulla on. Joskus eteen tulee yksinkertaisia päättelytilanteita. Minulla on silloin tunne, että en jaksa vääntää. Jos jotakin pitää laskea, en viitsi vaivata pääkoppaani vaan haen avun, jollainen löytyy helposti vaikkapa taskusta. 

Motorisista kyvyistäni on enää osa jäljellä. Epätasaisessa maastossa minun on katsottava tarkoin, mihin jalkani asetan. 

Jos minun pitäisi omaksua parin kolmen kirjan verran asiaa johonkin tenttiin, nostaisin kädet pystyyn. Tuskin jaksaisin tai pystyisin. 

Voin vain hämmästellä mitä kaikkea jotkut ikäiseni jaksavat. 

Kevytheikillä on nyt tehtävänä hoivata rakkainta. Siihen paneudun. Siinä sivussa kirjoittelen blogiartikkeleita, mutta se on toissijaista. Kävelyllä käyn, ellei Saara tarvitse minua. 

Elämä on kuitenkin tällaisenakin kivaa. 

Luojalle kiitos tästä pitkästä jatkoajasta. 

Aika aikaa kutakin. 




#syöpä #rintasyöpä #sytostaatit #solunsalpaajat #lääkäri #sairaala #leikkaus #hoidot #kuolema #leukemia #käänteishyljintä #imusolmukesyöpä #kantasolusiirto
















Syöpä tai syöpähoidot vaikuttavat myös työikäisten toi-

minta- ja työkykyyn. Heti hoitojen jälkeen sairastunut voi

miettiä arkeen paluun haasteita ja erityisesti ympäristön

ja oman kokemuksen ristiriitaa. Syöpään liitettävä fatiikki9

on yleistä, samoin neurologiset oireet, kuten esimerkiksi

“sytoaivot” vaikuttavat aivoergonomiaan, muistiin, kes-

kittymiseen ja kuormittumiseen. Unella, ruuansulatuk-

seen liittyvillä ongelmilla, kivuilla, lymfaturvotuksella ja

mielenterveydellä on suuri vaikutus työssä jaksamiseen.

Lisäksi kroonista tai levinnyttä syöpää sairastavat voivat

kärsiä hoitoväsymyksestä jatkuvissa ylläpitohoidoissa

käydessään.

Myöhäisvaikutuksilla on seurauksia elämänlaadun koke-

muksen kannalta. Myöhäisvaikutuksia kokevista valtaosa

kokee terveydentilansa hyväksi mutta suhteessa syövän

sairastaneisiin, jotka eivät raportoi myöhäisvaikutuksia,

heistä suurempi osa kokee terveytensä tyydyttäväksi tai

huonoksi. Valtaosassa päivittäisiä toimintoja ja niissä

jaksamista myöhäisvaikutuksia kokevat eivät suuresti

eroa ei-myöhäisvaikutuksia kokevista. Erot ryhmien

välillä nousevat selkeimmin ponnistelua vaativissa toi-

minnoissa kuten juokseminen ja raskaiden tavaroiden

nostelu. Laajemmassa mittakaavassa suhteessa väestön

keskiarvoihin myöhäisvaikutuksia kokevien elämänlaatu

on matalampi.11

4 – Sylva 2/2025









perjantai 3. lokakuuta 2025

Syöpäraportti 3.10.2024

 

7.1.2025


Perustin tämän blogin vuonna 2014, kun minulla oli todettu imusolmukesyöpä. Olin sairas ja elämä rakas. Blogin nimeksi tuli Sairaan rakas elämä. Nimi on joustava, sillä kun toivuin syövästäni ja palasin töihin, sama nimi kävi. Nautin elämästä, joka oli minulle sairaan rakas. 

Seuraavana vuonna sain leukemiadiagnosin ja nyt sairaan elämä oli rakas. Minut hoidettiin remissioon, jolloin minulle voitiin antaa kantasolusiirto. Siitä seurasi kaikenlaisia komplikaatioita, mutta hyvin kävi. Elämä oli minulle sairaan rakas. 

Sitä jatkui tähän vuoteen saakka. Nyt hän on vuorostaan sairas ja elämä hänelle rakas. Minullekin hänen elämänsä on sairaan rakas. 

Pysyitkö kärryillä?  


Tämä on kovin tuttua. Häntä väsyttää. Nukkuu. Hampaat mahtuvat taas suuhun, mutta jalkoja kuumottaa yhä. Pää voi paremmin.

Hän syö linnun ruokannoksia. Vaikea keksiä, mikä maistuisi. Aiemmin tänään söi keitetyn kananmunan, ratuleivän ja tonnikalaa. 

Nyt illalla hän söi puolikkaan kaupan tomaativuohenjuustokeittoa, ratuleivän ja yhden luumun. 

Kahden syövän veteraani hoitaa tulevaa syöpäveteraania. 

En minä syövistäni palannut ennalleni. En ihmeitä jaksa, mutta hänen hoitamisensa onnistuu, kun lepään välillä. Nokkaunet silloin tällöin auttavat eteenpäin. 


Saimme suru-uutisen. Syöpää sairastunut ystävämme pääsi toissapäivänä Taivaaseen. Hänen kärsimyksensä päättyivät. Muutama viikko sitten kävimme tapaamassa häntä ja hänen puolisoaan heidän kotonaan. Hän pystyi silloin seurustelemaan, mutta nyt hän on ikuisesti poissa. 

Kävimme eilen viemässä kukkia ja tapaamassa hänen puolisoaan. Hän kertoi, että nyt kun haluaa sanoa puolisolleen jotakin, joutuu tajuamaan, ettei häntä enää ole. Hän sanoi, ettei ehkä ole vielä sisäistänyt asiaa. 

On hätkähdyttävää, että kun tapahtuu jotakin noin järisyttävää, arki jatkuu ja yhteiskunta toimii niin kuin ei olisi mitään tapahtunut. Yhteiskunnan kannalta kuolema on rutiinia. Kohtalokkuudestaan huolimatta kuolema on osa elämää. 

Tieto jonkun kuolemasta voi yllättää, mutta asiaan tottuu nopeasti. Tietoisuus asiasta päivittyy ja uuden tilanteen mukaan aletaan toimia heti. 

Vainaja elää muistoissa niin kauan, kun on vielä joku muistamassa. Oikeastaan aika pian kuollut muuttuu merkinnäksi kirkonkirjoissa. 

Minä muistan isovanhempani, paitsi yhtä, joka kuoli sodassa. Jälkeläisilleni he ovat kaukaisia. 

Osaatko luetella isovanhempiesi nimet, kertoa mistä he olivat kotoisin ja millainen oli heidän elämänsä?

Niinpä. 

Näin on hyvä. 

Nuorten pitää katsoa eteenpäin.




#syöpä #rintasyöpä #sytostaatit #solunsalpaajat #lääkäri #sairaala #leikkaus #hoidot #kuolema 


keskiviikko 1. lokakuuta 2025

Ensimmäiset sytostaatit raivoavat Saarassa

Syöpäläiset Villa Kuuvassa Ruissalossa
 

Déjà vu on alkanut, mutta osat ovat vaihtuneet. Nyt Saara kärsii ja minä passaan. 

Minä sairasti vuosia sitten lymfooman ja leukemian. Saara hoivasi. Nyt on minun vuoroni, kun hän potee rintasyöpähoitoja. 

Vein hänet eilen saamaan ensimmäisen myrkkyannoksensa, jonka tarkoitus on tappaa sellaiset, mitkä eivät häneen kuulu. Luulimme hänen nauttivan annoksena, kuten minäkin usein aikoinani, muutaman nojatuolin tilassa kanyyli käsivarressa. 

Hänet sijoitettiinkin omaan huoneeseen, jossa peti odotti. Aina sattuu ja tapahtuu sairaaloissakin. Kävi ilmi, että hänen oli luultu kantavan sairaalabakteeria ja siksi pantu eristyksiiin. Eipä tuo tainnut haitata. 

Minä en muista, että olisin ensimmäiset itisvinkuloiden tuhoojat saatuani huomannut heti mitään erityistä. Mömmöt vain suoneen ja menoksi. Seuraukset sain totisesti kokea myöhemmin. 

Saara sai ärhäkän lääkevasteensa vuoksi vain puolikkaan annoksen. Silti hän tunsi vaikutukset aivan heti. Hampaat tuntuivat liian isoilta suuhun. Johtui kai ikenien runsaista verisuonista. 


Kuuvan tunnelmaa


Kieli tuintui kasvaneen suureksi ja oli turra. Posket tuntuivat pullistuneetn pikku possun pyöreiksi. Jalkaterät tuntuivat kuumenneen ja varpaat kasvaneen erilleen. Sormet tunnottomat kuin nakit. 

Kieli on yhä kummallinen. Hermoradat polttelevat vyötäröstä alaspäin. Pallea ja rinta tuntuvat ontoilta. Vagushermo tuntuu paksulta kierteeltä palleasta kurkkuun. 

Minun herkkätuntoinen Saarani tuntuu saavan näistä paljon minua enemmän irti. Toivottavasti jaksaa ja kestää. 

Saara sairastaa Ménièrin tautia, joka saa ajoittain tasapainon horjumaan. Kerran Tamperella Hämeenkadulla ollessaan matkalla lääkäriin keskustelemaan mainitusta taudista, hän tunsi kaatuvansa ja tarrautui hädissään vieressä olevan mummelin harteihin. Ryöstö! Ryöstö! Ryöstö!, huusi mummo. 

Lähellä sattui olemaan sairaanhoitaja, joka kysyi,  onko sinulla sairauskohtaus. Hän rauhotti sitten mummelin, hommasi taksin ja saatteli Saaran lääkärikeskukseen. 

Sellainen Ménièri. Sytostaatit saivat hänen tuntemaan jatkuvasti kyseisen taudin oiretta. 

Tämä on selvä déjà vu. Kuljetan Saaraa sinne ja tänne. Tänään kävimme Raisiossa luuntiheysmittauksessa. 

Tänään piikitän Saaraan valkosolukasvutekijää, jollaisia aikoinaan annoin itselleni. Saara toivoo minun piikittävän. Johonkin navan alle niitä tuikkasin. 

Makuaisti on heti häiriintynyt. Yritetään valikoida kulloinkin maistuvaa. Tuttua tämäkin. 

Nyt huomaan, millaista rinnallakulkijan elämä on. Minun on hoidettava suurempi osa kotiaskareista ja olla jatkuvasti valmiina auttamaan. Tunnen itseni ihmeen ripeäksi ja näpsäkäksi. Toivottavasti näin jatkuu. Usein olen ollut kuin laiska lahna, joka toivoo Saaran hoitavan homman. Onko minulla jokin hoitovietti lauennut esiin vai onko tämä vain rakkautta?

Eilen ajattelin lähteä kävelylle ja kysyin, tuntisiko hän turvattomaksi olonsa.  En lähtenyt. 

Tänään ollaan sovittu, että viritellään kävelyaika siten, että hänellä on mahdollisesti  tarvittava ulottuvillaan. Jos häntä alkaa arveluttaa, jään tietenkin kotiin. 

Tällaista tämä tästä eteenpäin. 





#syöpä #rintasyöpä #sytostaatit #solunsalpaajat #lääkäri #sairaala #leikkaus #hoidot

tiistai 30. syyskuuta 2025

Satu Oliviasta, joka soittaa mummille Taivaaseen

             karigamb08, Pixabay



– Martta, kuuluu kännykästä.

– Hei mummi. Olivia tässä. Kiva kun ehdit vastata. 

– Hei Ovilia-kulta, eihän tässä hätää, sulkiani vain tässä kampailin.

– Mummi, minä olen OLIVIA. 

– Anteeksi kulta, en ole tottunut vielä nimeesi. Miten siellä maassa jaksetaan?

– Ihan hyvin. Mummi, miksi sinä kuolit niin kauan sitten? Äitikin oli vasta koululainen. 

– Voi kulta, minulle tuli sellainen paha syöpä. Sitä ei osannut kukaan parantaa. 

– Mutta kun Tommi-sedälläkin oli syöpä. Se vain meni sairaalaan ja parani. 

– Niinkö? Onpa ihmeellistä. Oletko kulta nukkunut hyvin?

– Joo-o. Välillä mä kyllä kuuntelen kännykkää peiton alla. Äiti ei tykkää. 

– Mikä se semmoinen kännykkä on?

– Mummi, se on puhelin. 

– Jaa, sinä juttelet kavereiden kanssa. Eikös se puhelin ole aika iso sinne peiton alle? Kiva, että sinulle on laitettu töpselinreikä sinne sängyn lähelle.

– Ei kun minä kuuntelen kirjaa. Se kännykkä on ihan pieni. 

– Ai, voiko niinkin tehdä? Joku sukulainenko sinulle lukee kirjaa puhelimessa?

– Ei kun se on sellainen palvelu. Se tulee nauhalta.

– Ennen oli sellainen Neiti Aika. Sillä oli siellä tarkka kello. Sille kun soitti, se katsoi sitä ja sanoi, paljonko se on. 

– Kummallista. Eikö silloin ollut omia kelloja?

– Oli oli, mutta eivät ne olleet kovin tarkkoja. Neidiltä sai oikean ajan. 

– Joudutko sinä kauan odottamaan puhelimessa, jos on ruuhkaa? Jos vaikka moni haluaa kuulla samaa kirjaa. 

– Mummi, se on netissä. Ei siellä tarvitse kenenkään odottaa. Eikä tarvitse soittaa mihinkään. 

– Nyt en ymmärrä. Miten puhelimella voi kuunnella, jos ei soita mihinkään?

– Ei tarvitse. Minä vain menen verkkoon, sellaiseen internettiin. Sieltä voi kuunnella ja sieltä voi katsellakin. 

– Mutta ethän sinä voi yöllä sieltä mihinkään lähteä. 

– Ei minun tarvitse. Mummi, etkö sinä ole koskaan mennyt verkkoon?

– Kyllä se sielunvihollinen viritteli niitä verkkojaan. Yritin kilvoitella, mutta joskus lankesin. Onneksi on armo.

– Mummi, onko se kilvoittelu jotakin miekkailua? Käytetäänkö siinä kilpeäkin?

– Ei se mitään tappelua ole. Yritetään vaan olla kunnolla. Pyydetään anteeksi tarvittaessa. Mutta Ovelia, mitä se verkkoon meneminen sitten on? 

– Minä olen OLIVIA. Otetaan kännykällä yhteys palveluun ja aletaan vaikka katsoa uutisia. 

– En minä ymmärrä. Mihin siinä puhelimessa katsotaan, niihin luurin reikiinkö? 

– Ei vaan näyttöruutuun. 

– Onko se semmoinen siinä numerolevyn luona siinä itse puhelimessa eikä luurissa. 

– Mummi-kulta, en nyt ymmärrä. Siinä luurissa on kaikki. 

– Ai? Miten niin luurissa on kaikki? Miten se niin voi olla?

– Siinä luurissa on pieni ruutu ja sen alla näppäimet. Se on kätevää. Laittaa luurin taskuun ja  lähtee vaikka kavereita katsomaan. 

– Ethän kulta nyt vain narraa.  Riittääkö se johto sitten vaikka naapuriin?

– Ei ole mitään johtoa. 

– Mistä se ääni ja kuva sitten kulkevat?

– Jostakin avaruudesta kai. 

– Nyt kyllä narraat. Onko tämä joku sputnik-juttu?

– Mummi, mikä on sputnik?

– Sellainen tekokuu. Lähettivät sellaisessa koirankin maata kiertävälle radalle. 

– Nyt mummi puhuu ihan höpöjä. Eihän kuussa voi koiria olla. Mitä pahaa se koira oli tehnyt, kun sille niin tehtiin?

– Ei kai mitään. Varmaan kokeiltiin, miten se siellä pärjää. 

– Mistä se sitten sai ruokaa? 

– Ehkä ne panivat pari luuta mukaan evääksi.

– Miksi piti olla toinenkin kuu? Eikö tuo yksi riittänyt? 

– Siinä kai kokeiltiin jotakin avaruusmatkailua. Ei se kuu sinne taivaalle jäänyt. 

– En kyllä ymmärrä, mihin tarvitaan toinen kuu, joka vain käy siellä ylhäällä. 

– No eihän se ollut mikään oikea kuu. Tekokuu vain. Sellainen pieni tynnyri kai, jota voitiin jotenkin ohjata. Kai sellaisella voi jotakin tehdä, jos saadaan toimimaan. 

– Mummi puhuu varmaan satelliitista, jollaisten kautta ne kännykätkin toimivat. 

– Lääkäri puhui joskus selluliitista, mutta miten se tähän liittyy? 

– Siis SATELLIITTI. Sellainen pieni avaruusasema. 

– Ahaa. Taidan ymmärtää. Että sellaisiakin. Mutta eihän siellä voi olla kukaan lukemassa kirjoja ääneen.

– Mummi, sinä olet niin vanha, ettet osaa näitä juttuja.

– En minä vanha ole. Minähän kuolin nuorena ja sellaiseksi jäin. Olin ehtinyt yhden mukulan pyöräyttää. 

– Eikö sinulla sitten ole ryppyjä naamassa. 

– Ei toki. En ehtinyt sellaisia saada. Sitä paitsi minä olen nyt siivekäs sielu valkoisissa vaatteissa. Minulla on hyvä olla. 

– Ihanaa. Millaista siellä on?

– Aivan taivaallista. 

– Tosi hyvä tietää.

– Mutta kultamuru. Tämä on ulkolinjapuhelu, tämä tulee tosi kalliiksi. 

– Ei se haittaa. Isä maksaa. 

– Kyllä se haittaa. Ei saa tuhlata. 

– Mutta tämä on tärkeää. En ole koskaan tavannut sinua. 

– Niin se on. Käytetään kuitenkin säästellen. Hienoa, että sinulla on puhelin, joka ulottuu Taivaaseen. 

– Niin on. Oli ihana jutella mummi. 

– Olet niin rakas pikkuinen. Soittelehan taas.  

– Soitan varmasti. Hei hei. 

– Hei hei kulta. 






#satu #tarina #kertomus #taivas #enkeli #usko #mummo #mummi #lapsenlapsi






 



 

 

 

maanantai 29. syyskuuta 2025

Erottavatko lehmät hyvän ja huonon musiikin toisistaan?

 


Kuvakaappaus videosta


Tässä videossa on jotakin koskettavaa. Panee miettimään, kuinka paljon lehmissä ja ihmisissä on yhteistä. 

Videon alku on arvattava, mutta lopussa tapahtuu jotakin hyvin yllättävää. 

Miten lehmien käytöksen voisi selittää?

Vai onko tämä jokin harjoiteltu näytelmä?




#luonto #lehmät #musiikki #musikaalisuus #aistit #vasket #torvet #yllätys







sunnuntai 28. syyskuuta 2025

Pari haaveria ja vähän muutakin

Aurajoella sattuu ja tapahtuu 




Hyvästi Turun linnan ulkoilmamuseo. Kuvasin viime maanantaisella kävelylläni sen mitä pari päivää  aikaisemmin palaneesta niin sanotusta Perniön tuvasta oli jäljellä. Tämä aitta saattoi olla yli kaksi sataa vuotta vanha. 




Turun linnan pihapiiriin perustettiin vuonna 1906 ulkoilmapuisto Tukholman Skansenin tyyliin. Paikalle kuljetettiin muualta vanhoja rakennuksia. 

Valitettavasti sodan pommitukset tuhosivat sekä linnan että suuren osan puiston rakennuksista. Jäljelle jäi vain tämä ja Suomusjärven aitta, joka on siten viimeinen. 

Ulkoilmamuseon pidosta on luovuttu aikoja sitten. Kuinkas pidät, jos pidettävää ei juuri ole. 





Päiväkotilaisten taidetyöpajojen satoa





Aurajoen varressa on linnan lähettyvillä museolaiva Bore, joka toimii samalla hostellina. Tässä on koreasti yhdeltä puolelta maalattu varasto, jossa luultavasti säilytetään Boren tavaraa. 





Voisiko joku asiasta tietävä kertoa, miksi Suomen Joutsenen ja Sigynin takila pitää aika ajoin purkaa alas. 





Tällä Suomessa valmistetulla S/Y  Anya -nimesellä kaunottarella on käyty Venezuelassa, Grönlannissa ja Välimerellä. Osallistunut pari kertaa Tall Ships Raceen. 









 


Tälle paatille voi päästä opettelemaan purjehdustaitoja.







Tuossa ei ole tavallisesti tuollaista. 




Saunalautta Turku tarjoaa saunomista erilaisilla mausteilla joko rannassa tai ulapalla. 

En tiedä, missä on lautan kotisatama. Liekö tuossa jotakin seuruetta löylytetty. 



Tuolla tapahtuu jotakin.




 





Troolari on uponnut. Mikähän sille tuli. 

Luultavsti noita lukuisia paatteja, joita Aurajoen varsilla kelluu päivästä toiseen. 






#turunlinna #turku #linnanpuisto #aurajoki #suomenjoutsen #purjelaiva #bore #aitta #museo #anya #saunalautta #matkailu #nähtävyydet #historia #tulipalo #päiväkävely





maanantai 22. syyskuuta 2025

Sittenkin sytostaatteja!

 


Kovin tutulta kuulostaa.

Lääkäri selosti tänään miten Saaran hoidot jatkuvat. Sytostaateilla aloitetaan. 

Tiedossa pahoinvointia, hiustenlähtöä ja väsymystä, tällä kertaa rakkaimmalleni.

Ensi talven matkasuunnitelmat menevät uusiksi. 

Vaimollani oli sellainen käsitys, että sytostaatit voitaisiin välttää. Lääkäri kertoi, että asia on hiinä ja siinä. Sädetys- ja hormoonihoidot joka tapauksessa, solunsalpaajat joko mukaan tai ei.

Kuulimme Saaran syövän olevan harvinaista laatua ja vähän ärhäkkä, musinoosi tai jotakin. Sytostaatit hyödyttäisivät. 

Saara epäröi. Kahden syövän veteraanina kehotan ottamaan kaikki, mitä on saatavissa, sanoin. Jos kärsii yhden talven (menemättä etelään), saa ehkä monta vuotta lisää.

Kun minä sairastin, Saara pelkäsi ja hermoili ja minä olin levollinen. Nyt tunsin jännitystä Saaran ratkaisusta, koska pelkäsin menettäväni hänet.   

Sanoin, että voisimme tehdä kevätretken, vaikkapa Wieniin. 

Saara alkoi taipua. Suostui sitten. 

Ensin sytostaatit, sitten sädetys ja lopuksi hormoonihoito. Jonnekin maaliskuulle menee. 

Onneksi hän ei saa yhtä hurjia myrkkyjä kuin minä aikoinani. Salpaajahoito voidaan myös keskeyttää, jos käy liian rankaksi. 

Paluumatkalla Saara kävi hakemassa jonkun tavaran torin lähellä olevasta liikkeestä. Autolla ei päässyt aivan kohdalle, joten jäin autoon ja Saara lähti kävelemään kohti liikettä. 

Olin kai herkkänä, koska nähdessäni hänen loittonevan ja kääntyvän kulman taakse, koin kuin hän olisi poistunut elämästäni. Kauhea tunne!

Onneksi hän palasi. 



#syöpä #rintasyöpä #sytostaatit #solunsalpaajat #lääkäri #sairaala #leikkaus



 








sunnuntai 21. syyskuuta 2025

Kun geenimme ovat muuttuneet kautta vuosituhansien, eikö prosessi voisi jatkua?

 

Image by AiArtista from Pixabay


Kun geenimme ovat sieltä, täältä ja tuolta, eikö maahanmuuton hyväksyminen olisi vain paluuta normaaliin. 


Aloitan Aatamista

Muistan nuorena nähneeni jossakin historian kirjassa kuvan maalauksesta, jossa suomalaiset rantautuvat veneissään Suomenniemelle. Maalari on ilmeisesti ajatellut heidän lähteneen alkukotina pidetystä Volgan mutkasta. Tänne he jäivät sinisilmäisinä ja vaaleatukkaisina lisääntymään ja levittäytymään omissa oloissaan. 

Tuoreilla muinais-DNA:ta koskevilla tutkimuksilla on osoitettu tuo teoria aivan vääräksi. 

Yhtenä virheen lähteenä lienee olettamus, että kieli ja geenit kulkevat samoilla jaloilla. 

Todellisuudessa tänne on tultu monesta suunnasta pitkän ajan kuluessa ja tieteellisen tutkimuksen mukaan kaikki alkoi Afrikasta. 

 Voitaisiin todeta pähkinänkuoressa, että suomalaisten kieli on idästä ja perimä lännestä. 

Geeniperimämme koostuu samoista aineksista kuin muiden Euroopan kansojen. Kun Suomen kamara vapautui jääkauden peitteestään, tänne tuli porukkaa, joista ei tiedetä keitä he olivat, mitä kieltä he puhuivat ja miltä he näyttivät. Sen jälkeiset ovat tulleet kulttuurinsa kehittyneisyyden mukaisina aaltoina. 

Geenikomponenttimme ovat varhaiset maanviljelijät, jamnat, metsästäjä-keräilijät ja siperialaistyyppinen perimä.

Varhaisia tulokkaita olivat itäiset ja läntiset metsästäjä-keräilijät ("harhailijat"). Nämä ryhmät olivat muodostuneet sekoittumalla erilaisista geeniaineksista. Itäisessä Euroopassa asui tietenkin itäisiä ja läntisessä niitä toisia. 

Eurooppaan saapui Musta meren pohjoispuolen aroilta runsaasti sotaisia jamnoja, jotka mahdollisesti toivat mukanaan indoeurooppalaiset kielet. Jamnat jättivät jälkensä myös suomalaisten perimään. 

Varhaisten maanviljelijöiden geenit ovat lähtöisin Anatoliasta eli nykyisestä Turkista. Viljelytaito levisi hyvin pitkän ajan kuluessa tänne Pohjolaan. Alkuperäisten geenien kantajat sekoittuivat muihin matkalla, joten Suomeen kyseinen perimä päätyi välillisesti. 

Jossakin vaiheessa Suomen länsirannikolle saapui ilmeisesti germaanitaustaisia tulokkaita, jotka kuitenkin assimiloituivat täällä jo oleviin. Tätä aaltoa ei pidä sekoittaa ruotsalaisiin, jotka asettuivat Suomen rannikoille 1200-luvulla. 

Ugrilainen aalto saapui Suomeen ajanlaskun alun tienoilla. Täällä oli vastassa saamelaisia mutta myös muiden geenikomponenttien kantajia. On jännää ajatella, että siperialaistyyppinen perimä on täällä itse asiassa aika tuoretta. Jotakin kertonee perimän elinvoimasta, että nykyään lähes kaikki Suomessa syntyneet puhuvat suomalais-ugrilaista kieltä.

Mahtoivatko pari tuhatta vuotta sitten tänne tulleet uralilaiset olla blondeja?

 Sitä sopii miettiä. 


Tällaisia olemme

Viron nuorakeraamikkoja tai jamnoja muistuttavaa perimää 49-57 %,  metsästäjä-keräilijöitä,   15-18 %, varhaisia maanviljelijöitä 16-27 % ja siperialaistyyppistä perimää 8-10 %. 

Me näytämme pohjoisen ihmisiltä kuten muutkin näillä suunnilla, mutta maailman mittapuussa olemme erityisiä. Maailman ihmisistä vain kahdeksan prosenttia ovat sinisilmäisiä ja kaksi prosenttia vaaleatukkaisia. Muistaakseni Suomessa on suhteessa eniten maailman maista vaaleatukkaisia. 

Ylhäällä olevassa kuvassa on tekoälyn näkemys suomalaisista nuorista. 

Suomalainen perimä poikkeaa monista muista eurooppalaisista siinä, että meillä siperialainen annos on suurempi. Sitä on muuallakin, englantilaisillakin prosentin verran. 

Meidän perimämme koostumus on hyvin samanlainen kuin venäläisillä, mikä onkin hyvin uskottavaa. 

Norjalaisilla on meitä enemmän varhaista maanviljelijää, jamnaa suunnilleen saman verran, harhailijaa vähemmän ja siperialaista selvästi vähemmän, 

Unkarilaiset poikkeavat kielisukulaisuudestaan huolimatta huomattavasti meistä. He muistuttavat lähinaapureitaan. 

Virolaisilla ja liettualaisilla on meitä selvästi vähemmän siperiaa suonissaan. 


Entä sitten?

Suomen väestökasvussa on ollut pullonkauloja, jolloin geeniperimää on jatkanut varsin pieni joukko. Tästä on seurannut, että me olemme alkaneet näyttää omanlaisiltamme. Kun minä arvuuttelen kotimaatani ulkomailla, usein veikataan Pohjoismaita, mutta kerran eräs kreikkalainen tunnisti minut ensiarvauksella suomalaiseksi. Erään toisen kreikkalaisen toinen arvaus osui. Hyvin lotottu!

Jotakin erityistä meissä täytyy olla. 

Perimämme on muotoutunut aikojen saatossa erilaisista aineksista. 

Olemmeko nyt huipulla? Pitäisikö rajat sulkea kunnolla?

Ainakin se pysäyttäisi pitkän prosessin. Tänne on saapunut tumma- ja vaaleaihoisia, sini- ja ruskeasilmäisiä, blondeja, brunetteja ja varmaan hyvin tummatukkaisiakin (ainakin äitini oli hyvin tummatukkainen ja ruskeasilmäinen). Tietyt piirteet ovat korostuneet, mihin pohjoinen ilmasto voi olla osasyyllinen. 

Syntyvyys on Suomessa hyvin alhainen. Olemme saattamassa kansamme saattohoitoon. Kun närpiöläinen opettaja sammuttaa valot, suomalainen kulttuuri kuolee. 

Synnytystalkoita tuskin tulee. Tarvitsemme maahanmuuttajia, jotka tuovat omat geeninsä ja kulttuurinsa, jotta suomalaisuus ei katoa. Se muuttuu niin kuin se on tehnyt ennenkin. Muuttuminen on paljon parempi vaihtoehto kuin loppuminen. 

Metsästäjä-keräilijät tuskin tiesivät saunomisesta mitään. Jamnat eivät olisi ymmärtäneet sanaakaan muinaissuomesta. Tuskin kaikki geeninkantajat ovat olleet ujoja ja vaiteliaita.

Image by Gerd Altmann from Pixabay


Sitä paitsi

Siihen, että minä tässä itsenäni tuotan tekstiä, on tarvittu kaikki nuo jamnat, siperialaiset ja niin edelleen. On tarvittu joka ikinen. 

Tarkemmin ajatellen kaiken on pitänyt mennä juuri näin, jotta voin olla olemassa. Jos jotakin jamnasoturia olisikin väsyttänyt jonakin tiettynä iltana, pelini olisi menetetty. Tämä yksi pikkuruinen aikaikkuna lukemattomien muiden joukossa on ollut oman elämäni kannalta ratkaiseva. 

Tuo pistää nöyräksi. 

Joku tulevaisuuden suomalainen saattaa tulla ajatelleeksi, että häntä ei olisi ilman Suomeen vuoden 2025 jälkeen tulleita maahanmuuttajia. Vaihtoehtoisesti joku väestötieteilijä saattaa intoutua vertaamaan kuollutta suomalaista ja sen tilalle tullutta kulttuuria. 

Maahanmuuttajien kotouttamisessa on tunnetusti haasteensa. Saattaa ilmetä kulttuurien yhteentörmäyksiä, syrjäytymistä, rikollisuutta jne. Kotouttaminen on lisäksi hyvin vaativaa ja kallista, mutta onko meillä vaihtoehtoa?

Suomalaiset ovat assimiloituneet varsin yhtenäiseksi väestöksi ja kulttuuriksi tuhansien vuosien aikana. Tätä voisi kutsua menestystarinaksi, kun vertaa esimerkiksi Yhdysvaltojen tilanteeseen, jossa kärjistäen sanoen valkoisten Euroopasta tulleiden jälkeläiset ovat hyvin etuoikeutettuja. 

Minulla ei ole ratkaisua muukalaisten ja täkäläisten välisiin mahdollisiin ongelmiin. Sen toki tiedämme, että yhdeltä suunnalta tulevat sopeutuvat paremmin kuin toiselta tulevat matkalaiset, Ehkä aika hoitaa, esimerkiksi tuhat tai kolme tuhatta vuotta. 


Yritän tässä katsoa, mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa. Erityisesti tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti hyvin vaikeaa, Se tulee tietenkin olemaan toisenlainen kuin kuvittelen. 

Tämän hetkinen politiikka pyrkii sulkemaan rajat ja taikomaan nopeasti vanhenevan kansakunnan tuottamaan pelastavaa taloudellista kasvua. 

Ehkä kannattaisi mennä laatikon ulkopuolelle pohtimaan syvällisiä. 




#syntyvyys #huoltosuhde #lapsipula #kasvu #talous #maahanmuutto #sukupuutto  #tulevaisuus #geenit #väestönvaihto #pakolaiset #työvoima #työvoimansaatavuus #kotouttaminen #muinaisdna #dna #segregaatio #varhaisetmaanviljelijät #metsästäjäkeräilijät #jamnat #jamnaja #ugrilaiset #rasismi #perimä