Ääni käski kääntymään

Näkymä terassiltamme. Kaukana siintää Cannes ja Välimeri

Villa Valeria

Naapurustoa

Näkymä makuuhuoneestamme

Villisiat kävivät aamulla tervehtimässä meitä.

Kävimme tänään Le Musée Bonnardissa Le Cannetissa, joka on Cannesin kyljessä oleva pikkukaupunki. 

Varustauduin kunnolla matkaa ja syötin museon osoitteen sekä kännykän kautta karttaohjelmaan että auton navigaattoriin, jonka olin saanut herätetyksi henkiin. Hyvin sujui. Näin auton kartasta jatkuvasti, missä olimme, ja kännykkä kertoi rintataskustani, milloin pitää kääntyä. Auton navigaattori olisi halunnut viedä meidät Cannesiin. Onkohan siellä saman niminen katu? Seurasin äänen käskyjä.

Tämän päivän ensimmäinen haaste oli parkkimittari. Jostakin syystä mittari vaati ensimmäiseksi rekisterinumeron. Ajattelin, että koneesta ei tule paperilippua. Tarkastajat ehkä näkisivät netistä rekisterinumeron perusteella, onko maksu suoritettu. Höperyyttäni annoin ensiksi oman Suomessa olevan automme numeron. Pankkikortti oli koneessa. Mittari lupasi ensimmäisen tunnin ilmaiseksi, mutta minä halusin enemmän. En keksinyt keinoa päättymisajan merkitsemiseksi kahden tunnin päähän. Mittarissa oli visuaalinen ohje. Sen mukaan ensin annetaan rekisterinumero, sitten painetaan validointinappia, sitten käytetään rahaa tai pankkikorttia ja tämän jälkeen tulostuu lippu. Miten aika määritetään? Sain yhdeltä ryhmäläiseltä kolikoita ja itsellänikin oli jotain, kokeilen niitä. Toimi kuin junan vessa. 

Museossa oli Bonnardin maalausten ja piirustusten lisäksi Pierre Lesieurin tuotantoa. Jälkimmäinen on selvästi ensimmäisen sukulaissielu. Ikänsä puolesta Lesieur on voinut nuorena tavatakin varttuneen Bonnardin. Tiedä sitten. 

Näkymä museon ikkunasta Cannesiin

Pidin sekä Bonnardin että Lesieurista. Alkoi tehdä mieli maalata. 

Sehän on Bonnard!

Yritin antaa majapaikan osoitteen sekä luurilleni että autolle paluumatkaa varten. Jälkimmäinen ei huolinut. Lähdimme liikkeelle ja seurasimme äänen käskyjä. En osannut aina kääntyä sinne minne piti, mutta ohjeethan eivät siihen lopu. Ne alkoivat tosin mielestäni täsmätä huonosti ympäristöön. Mutkittelimme outoja reittejä. Lopulta ääni olisi halunnut viedä meidät jollekin residenssialueelle, mutta etuoikealla oli puomi ja vasemmalla kielletty ajosuunta. Lopulta ääni ilmoitti, ettei pysty enää neuvomaan.

Selvisimme neuvoista huolimatta valtatie A 8:lle. Matkan loppupäässä ääni olisi ohjannut meidät ties minne. Menimme itsepäisesti oman päämme mukaan ja löysimme perille. Tällä vuorella tiet ovat mutkaisia ja monet talot ovat keskenään samannäköisiä. Kai me reitin vähitellen opimme.

Pitkä matka lähelle - Nizzasta Les Adretsiin

Olipa aikamoinen resuamispäivä tänään. Meitä on nyt kymmenen hengen joukko täällä Cannesin lähellä Les Adretsissa, jonne tulimme viettämään taideviikkoa. Pidämme täällä tukikohtaa ja teemme retkiä Bonnardin, Cezannen, Matissen, Chagalin, Renoirin ja Picasson jalanjäljissä. Välillä pidämme lepopäiviä.

Les Ardets on vain noin 50 kilometrin päässä Nizzasta. Kokoonnuimme Nizzan lentokentän terminaali ykkösessä ennen puoltapäivää, mutta selvisimme perille vasta pimeän aikaan. Minä hituroin jo lähdössä, joten vaimo ja eräs kanssamme asunut osallistuja lähtivät jo edeltä Avenue Anglaisilla olevalle bussipysäkille. Kun sitten saavuin paikalle, heitä ei näkynyt, mutta bussi 52 tuli ja hyppäsin kyytiin. Laitoin tekstiviestin vaimolle, että olen bussissa. Hän sitten soitti ja sanoi, että he ovat lähtöpysäkillä eivätkä olleet nähneet minua. Bussi 52 meni juuri. Lupasin odottaa lentoaseman luona olevalla pysäkillä. Niin tein, mutta he eivät tulleet seuraavallakaan viisikakkosella, joka tuli pian bussini jälkeen. Tulivat sitä seuraavalla.

Kun saavuimme kentälle, alkoi mielestäni olla lounasaika, mutta en saanut vastakaikua ehdotukseeni. Pysähdyttäisiin matkalla. Kävin odottaessamme kahvilla. Sitten selvittämään, missä on Europcarin toimisto. Kentän neuvonnassa puhuttiin hyvin eksoottista englantia ja ilmeisesti haluttiin päästä pian puhumasta sitä. Ulos vain, vasemmalle ja sitten moottoritien toiselle puolelle, jossa olisi jokin hôtel. Mietin mitä hän mahtoi sanalla tarkoittaa. Toisella terminaalilla. "Viisi minuuttia."

Pohdimme lähtisimmekö  porukalla kaikkine matkatavaroinemme poimimaan autot. Päädyimme siihen, että kahden hengen kommandopari lähtee hakemaan ja tulee hakemaan muut sekä tavarat. Lähdimme Kultiksen kanssa liikkeelle. Olin etsinyt kannykälläni reittiohjeen paikalle. Sekin ohjasi mielestäni moottoritien toiselle puolelle. Sinne sitten.

Jouduimme palaamaan sieltä ja hortoilemaan autoramppien reunoja. Lentokentän ympäristö oli yhtä labyrinttia. Kysyin tietä jonkin kompleksin porttivahtien kopista. Sain jonkinlaisen suunnan. Kultis oli tavannut miehen, joka kehotti menemään samaan suuntaan kuin kopin nainen. Kysyin tarkennusta ja hän kehotti kääntymään autosillan tienoilta oikealla. Siellä olisi opastus.

Opastusta ei näkynyt, joten marssimme kakkosterminaaliin, joka oli valtavan iso verrattuna ykköseen. Eräässä hallissa pysäytin erään henkilön, jolla roikkui jokin lupaava lappu kaulassa. Hän kehotti menemään kerrosta alemmaksi, sieltä ulos ja parkkihallin toiselle puolelle.

Teimme työtä käskettyä. Näimme lupaavan kyltin. Marssimme keskellä valtavaa parkkikompleksia olevaa viherkasvein somistettua väylää ja löysimme paikan, jossa oli lähekkäin useiden autovuokrausyhtiöiden toimistoja.

Saimme Europcarin toimistosta avaimet ja ohjeet, mistä autot löytyvät. Minun osakseni oli koitunut Volkswagen Touran. Kun pääsin rattiin, en saanut auota käyntiin. Starttinappi löytyi, mutta  moottori pysyi vaiti. Mittarissa oleva teksti kertoi ranskaksi, että jokin systeemi oli deaktivoitu. Näin hallissa nuoren miehen, jonka arvelin olevan Europcarin palveluksessa. Hän opasti minua, että startatessa pitää painaa jarrua, niin auto käynnistyy. Nyt pääsin matkaan.

Ykkösterminaalin ympärillä oli täydellinen liikennesekasorto. Siellä rakennetaan raitiolinjaa ja ilmeisesti kaikenlaista muutakin. Jotakin kapeaa väylää pitkin pääsin paikkaan, jossa osa porukasta odotti. Toinen osa oli jo Kultiksen autossa. Jossakin kohtaa olevassa sumpussa minua oli tullut opastamaan äreän tuntuinen virkailija. En ymmärtänyt mikä oli vialla, mutta tuli selväksi, etten kuulunut sinne, missä olin. Mies olisi halunnut puhua ranskaa. Kun puhuin englantia, hän tuumi, että hänkin puhuu sitten englantia, kun tulee maahani. Aloin puhua suomea, mutta ei häntä enää kiinnostanut. Pääsin eteenpäin.

Vaimoni viittilöi minua ajamaan jonnekin parkkialueen suuntaan. Myös joku virkailija näytti siltä, että halusi ohjata minua jonnekin päin. Päädyin kapeaan ajouraan, joka vei minua vääjäämättä pois päin. Jäin terminaalin itäpään kohdalle ihmettelemään. Edessä oli kaksi väylää, toinen Antibesiin ja toinen Nizzaan. Ajattelin, että jos noille menen, olen pulassa. Sitten Kultis soitti ja kohta hän ajoikin viereeni. Kehotti seuraamaan. Hän tiesi reitin paluusuuntaan. Kun saavuin taas hoodeille, en päässyt sinne, missä porukat olivat. Ajauduin äskeiseen poispäin vievään uraan. Ei auttanut kuin pysähtyä siihen. Väki pääsi esteiden yli paikalle ja pääsimme liikkeelle.

Pääsimme Antibesiin ja Cannesiin vievälle moottoritielle. Päädyimme erinäisten mutkien jälkeen Mandeliou-nimiseen naapurustoon Cannesin lentokentän lähelle. En ollut siihen mennessä keksinyt, missä on Volkkarin käsijarru. Vuoden 2001 Mersumme kokemusten jälkeen en osannut etsiä pientä vipua, jonka Kultis onneksi löysi. Istanbul Grill oli auki. Lounastimme siellä. Kello oli noin neljä, kun pääsin paikalle parkkipaikan löydettyäni.

Poikkesimme lounaan jälkeen erääseen Lidliin ostamaan ruokia.

Meillä oli ongelma. Meillä ei ollut osoitetta määränpäähämme. Saaran kännykästä oli virta loppumassa. Jossakin siellä kai osoitekin olisi. Kuvasin siitä yhdyshenkilön puhelinnumeron ennen kuin luuri vaikeni. Eräs matkalainen muisteli, että hänellä on osoite jossakin tavaroissaan, mutta ei löytänyt. Hän arveli kuitenkin osaavansa reitin.

 Odottaessani olin onnistuin saamaan Volkkarin navigaattorin päälle. Siitä ei tosin ollut apua ilman osoitetta.

Ajoimme eteenpäin ja aloimme lopulta nousta vuorenrinteellä olevaa mutkikasta tietä ylöspäin. Saavuimme puomille. Pääsimme muiden autoilijoiden imussa toiselle puolelle. Haahuilimme pitkin vuoren laella olevia teitä. Ajoimme pari kertaa umpiperään. Käytettävissämme oli kartta, johon majapaikka oli merkitty. Siinä ei kuitenkaan ollut kadunnimiä. Yritimme autonvalossa verrata sitä kännykän karttaan. Lähdimme taas liikkeelle. Soitimme emännälle. Meillä oli ollut sellainen käsitys, että emäntä ei puhu englantia, mutta kuulosti sen verran osaavan, että pääsimme eteenpäin. Olimme jo aika lähellä. Ajoimme alaspäin vievää tietä, kunnes kohtasimme sen varressa odottavan emännän.

Asetuimme taloksi linnoitumaisesti vuorenrinteellä olevaan tilavaan taloon.

Täälläpäin välimatkoissa tuntuu olevan paljon tunteja, mutta vähän kilometrejä.

Päiväkirjapoimintoja joulukuun alkupuolelta 1976

1.12.
"Joulukuu alkoi, ja on märkää, lämmintä ja lumetonta."

"Enpä ole ennen pianoa soitellutkaan liikkuvassa autossa."

"Panin kirjeen Saaralle Vellan tykö, etten voi tulla hakemaan häntä sieltä, kun pitää säästää rahaa ja lukuaikaa."

8.12.
"Tyytyväisyys ja elämänilo säilyy parhaiten, kun ajattelee sitä, mitä jo on, eikä sitä mikä vielä puuttuu."

"Häntä ihan vihlaisi onnesta, kun kerroin, että Saara odottaa."
(siskoani)

"Antti sanoi toissap. kun olimme lähdössä Tampereelta junalla, että "Kaa (Saara), älä lähe, Anti hoitaa."

"Tänään opetin illalla Saaralle kirjanpitoa, hyvin oppi."

9.12.
"Ihminen on siitä merkillinen olento, että saattaa olla ylpeä heikkouksistaan. Itserakas ihminen näkee niiden korostavan persoonallisuuttaan."

"Lapset paitsi Antti olivat alhaalla opistossa. Silloin pari oppilasta oli hyökännyt sisään mustissa vaatteissa kaasunaamarit päällä. Lapset juoksivat ylös ja olivat aivan vauhkoja säikähdyksestä.

"Joukossa huulta heitetään. Kaksin, kolmin keskustellaan."

"Miettusen vähemmistöhallitus (kepu, lib. ruots.) on päässyt budjettiyhteistyösopuun kokoomuksen ja kristillisten kanssa."

"Mistä saa värittämättömiä uutisia? Tuskinpa juuri mistään. Ketäpä ne kiinnostaisivatkaan."

14.12.
"Eilen aloitin viikon työtuurin Mecmannilla. Samoja tiliöimishommia kuin kesällä."

"Työ on kyllä vähän tylsää."

Kommentteja: Ajatelmat ovat merkitty courier-fontilla. Saara oli alkukuusta siskonsa luona Jämsän opistolla, jossa tämä työskenteli. Minä kävin auttamassa erästä pariskuntaa muutossa. Hoidimme  ajoittain Saaran toisen siskon lapsia. Risteilimme Vantaan, Tampereen ja Jämsän väliä. Minä kävin Turussa tentissä. Kävimme myös Nurmijärvellä ja Hyvinkäällä. Olin vuonna 1974 kesätöissä Mecmanin hydrauliikka- ja pneumatiikkatehtaassa Tukholmassa. Saara oli kesätöissä eräässä hotellissa. Tuona kesänä tutustuimme. Seuraavana keväänä meidät vihittiin. Nyt olin saman yrityksen Suomen haaraliikkeessä konttorihommissa. Tukholmassa olin verstaan puolella. 

Les Baumattes - porvariston hillittyä charmia

Nizza on vuorten kainalossa. Maisema kumpuilee jo kaupungin ytimen tuntumassa. Kävelin äskettäin  majapaikastamme länteen ja saavuin Les Baumettes -kukkulalle. Tällekään paikalle ei kannata tulla näköalan vuoksi. Kuvass näkymä koilliseen.

Les Baumettesin huipulle on rakennettu taloja siten, että kaduilla ei voi maisemista nauttia. Niitä ei näe.

Taloista on varmasti hienot näköalat. Niiden asukkaat lienevät varakasta väkeä. Tähänkään taloon ei mennä noin vain.

 Näkymä länteen

Kaduilla on hiljaista. Täällä kuljetaan autolla. 

Tämän portin takana asuu vanhuksia. 

 Tässä talossa voisin vierailla. 

Tulin suojaisaa käytävää kukkulalta alas. 

François Grosso on paikallinen merkkihenkilö, jonka mukaan on nimetty myös yksi bulevardi. 

Tämä neito on joutunut ahtaalle. Tämä verran hänelle on liiennyt tilaa hotellin seinältä. 

Saavuin rantaan. 

Loppufanfaari

Päiväkirjapoimintoja marraskuulta 1976

Elämänvaihe, josta jakson 22.11.1976-13.5.1977 päiväkirjani merkinnät kertovat, oli vaimolleni ja minulle haastavaa aikaa, tavallista kuitenkin. Nuoripari etsi paikkaansa maailmassa.

Odotimme esikoistamme. Vaimollani oli monenlaisia tilanteeseen liittyviä vaivoja. Meillä oli elatuksen murheita. Meillä kummallakin oli vaikeuksia saada työtä. Minä tein tenttivierailuja Turkuun.

Suomen kansantulo kasvoi hyvin 70-luvulla, mutta korkea työttömyys vaivasi.

Päiväkirjan aloittamisen aikoihin USA:ssa rekisteröitiin muuan pikkuyritys, jolle oli annettu nimeksi Microsoft. Meillä kummallakaan ei ollut aavistusta tapahtumasta ja sen tulevasta merkityksestä.

Poimintoja:

23.11.
"Suuri ilo se oli silloin 4 viikkoa sitten, kun raskaustesti oli positiivinen. Ostin siitä ilosta kukkia Saaralle, sikaareja ja kahvipullan itselleni."

"Sosialismi onnistuu vain totalitäärisessä yhteiskunnassa, eikä se sielläkään onnistu. Sosialistisessa maassa ei hengitetä. Vain slaavilainen veljeys, avomielisyys ja huumori (vrt. Puola) tekee heidän elämänsä siedettäväksi."

Kommentti: Olimme käyneet samana vuonna Puolassa ystävämme häissä. Olimme tutustuneet häneen ollessamme kesätöissä Tukholmassa vuonna 1974. Pidämme tähän perheeseen yhä yhteyttä. Tukholmassa me Saarankin kanssa tutustuimme. 

24.11.
"Saara oli tänään ensimmäistä kertaa neuvolassa."
"Sai kaikenlaisia prosyreja ja hyviä neuvoja. Monipuolisesti pitää syödä, jne .."

26.11.
"Eilen Saara lähti lentämällä Tampereelle."
"Mammakin on nyt Treella, varmasti tulee Saara hoidettua."
"Koiviston Mauno eilen uhosi radiossa, että tämän vuoden tähänastinen rahamarkkinoiden kireys on ollut vasta alkulämmittelyä."
"Miehessä olisi ainesta presidentiksi, jos tuo Urho nyt joskus sattuu kuolemaan."
"Tuo Urkki saisi kyllä ottaa mallia Paasikivestä ja alkaa kouluttaa uranjatkajaa itselleen, mutta ei kun ei."

Kommentti: Yksi vaimoni siskoista asui miehineen ja lapsineen Tampereella. Mamma on Saaran äiti. Minä jäin kotiin lukemaan.

30.11.
"Saaralta tuli kirje Treelta. Papassa näkyy oireita, että syöpä leviäisi."

Kommentti: Pappa on Saaran isä.

Kannattaako vaivata vanhaa päätä?

Vanhenemiseen tuntuu liittyvän taipumus mutkien oikomiseen. Tarkoitan sitä, että en viitsi paneutua yksityiskohtaisiin teksteihin. Saatan aloittaa jonkin lehtiartikkelin lukemisen, mutta lopettaa sen kesken. Ajattelen ettei minun tarvitse tietää käsittelyssä olevasta asiasta enempää.

En ole silti huomannut, että vaivaa näin säästämällä olisin karttuttanut ylimääräisiä voimavarantoja. Ajatusvaivojen välttäminen saattaa olla sisäänrakennettu taipumus. On hyvä optimoida toimiaan, jotta tulee toimeen vähenevien voimien varassa.

Minulla tosin on myötäsyntyinen taipumus yrittää selvitä vähällä rutiiniasioista. Syynä saattaa olla halu optimoida ajan- ja voimien käyttöä. En pidä yksitoikkoisista hommista. Se ei liene mitenkään ainutlaatuinen piirre. Luulen kuitenkin olevani erityisen helposti väsyvä rutiinien hoitaja.

Muistan kuinka nuorena eräässä kesätyöpaikassani minut laitettiin pariksi päiväksi puhdistamaan jollakin koneella hydraulisiin tai pneumaattisiin pumppuihin tarkoitettuja päätykappaleita. Se homma tuntui kaikessa yksinkertaisuudessaan rankalta. Kuulin sitten jonkun tehneen hommaa pari vuotta. Kokosin myös venttiilejä, joihin kuului useita osia. Se työ sopi paremmin luonnolleni, vaikka olenkin epäkäytännöllinen.

Olen vältellyt rutiineja, mutta en ole kuitenkaan säästänyt päätäni. Joissakin asioissa olen ollut liiankin perusteellinen.

Luulen ettei pään säästäminen ole hyvä idea seniorikansalaiselle. Arvelen aivojen pysyvän virkeämpinä, jos niitä käyttää. Blogin pitäminen varmaan auttaa.

Olen innostunut vaivaamaan päätäni WordDiven avulla. WD on suomalainen kielenoppimisohjelma, joka toimii verkossa. Sillä on 400.000 käyttäjää ympäri maailman. Oppimisessa hyödynnetään useita aisteja.

WD:n perusrakenne on yksinkertainen. Helpossa moodissa asnoja opitaan klikkaamalla viitekuvien viereen ilmestyviä ehdotuksia. Hieman vaativammassa moodissa sanoja kirjoitetaan viitekuvien vihjeiden mukaan. Sanat kuullaan oikein äännettyinä, myös käytäntöön soveltavissa lauseissa. Järjestelmää voi kokeilla ilmaiseksi.

Varttuneet aivot oppivat hitaasti. WD ohjaa kärsivällisesti toistamaan harjoituksia niin kauan, että ne tarttuvat aivojen teflon-pintaan. Eivät ne siihen pysyvästi jää, mutta edeltäviin osioihin palaaminen auttaa. WD antaa kannustavaa palautetta. Se myös ilmoittaa, milloin katsoo harjoittelijan oppineen tietyn sanan pysyvästi. Se voi myös tarvittaessa palauttaa tällaisen sanan harjoiteltavaksi.

WD:n käyttäminen on mukavaa ajankulua. Se korvaa hyvin ristisanat ja sudokut. Ohjelman avulla  voi aktivoida koulussa hankittua passiivista kielivarantoa ja oppia uuttakin.

Opiskelimme vaimoni kanssa kauan sitten ranskaa työväenopistossa. Nyt on mukava herätellä nukahtaneita aivosoluja eloon ja laajentaa aivojen kieliverkostoa.

Ranskan kielessä on joidenkin kirjainten päällä monenlaisia karvoja ja häkkyröitä. On todella haastavaa muistaa ne oikein. WD ei valitettavasti kerro mitä ne tarkoittavat. Olen kuitenkin löytänyt Youtube-videon, jossa tätä aihetta ja montaa muutakin avataan.

Joissakin tapauksissa on hankalaa arvata, mitä käsitettä viitekuvalla tarkoitetaan, mutta senkin oppii, kun vain harjoittelee.  

Ruotsin kielen alkeitakin on hauskaa harjoitella, kun tehtävät tuntuvat niin helpoilta kahdeksan vuoden kouluruotsin pohjalta. Oppii siinä kuitenkin.

Työurani on takana, joten en tarvitse ansioluettelooni parempia kielitaitomerkintöjä. Opettelu on  kuitenkin mukavaa puuhaa ja rikastaa elämää.


Tämä ei ole maksettu mainos.

Unohdellen Nizzaan

Tällä kertaa matkani onnistui. Olen taas Nizzassa. En unohtanut mitään, minkä puute olisi estänyt pääsemästä tänne. Toivottavasti ei käy ilmi, että olen unohtanut jonkin tärkeän lääkkeen tai muuta sellaista.

Mikupoikamme toi minut kentälle. Unohdin olkalaukkuni hänen autoonsa. Pelkäsin, että se oli jäänyt Espooseen, jossa olin yöpynyt. Passi oli taskussani, mutta olisi ollut ikävä olla toista kuukautta ilman läppäriä. Onneksi Miku ei ollut vielä pitkällä ja sain laukun mukaani.

Minun oli tarkoitus käydä Aviainfossa kysymässä korvalapuista, jotka jäivät Bistrotiin sunnuntaina, Muistin asian vasta, kun olin jo turvatarkastuksen väärällä puolella. Sain selville, että toiselle puolelle  voi vielä palata, mutta sitten on tultava takaisin tarkastuksen kautta. Siihen ei ollut enää aikaa.  

Saatoin todeta lentokoneesta, että Nizza makaa paksun pilvikerroksen alla. Alpeista en nähnyt vilaustakaan. Sää on kolea ja sateinen. On ollut jo jonkin aikaa, mutta pian pitäisi lämmetä.

Pieni Matkaopas kertoo, että täällä on jopa 300 aurinkoista päivää vuodessa. Kokemuksieni perusteella tuntuu uskottavalta. Nizzan talvet ovat leutoja ja kesät kuumia. Sää on pohjoisen ihmiselle suurimman osan vuotta todella miellyttävä.

Olisi kiinnostavaa tietää, saako runsas auringonpaiste täkäläiset voimaan psyykkisesti paremmin kuin muualla asuvat. Täällä on kuulemma Ranskan paras ilmasto.

Asuntossamme on kylmä. Suomi on arktinen maa, mutta siellä on asunnoissa lämmintä.