.jpeg)
.jpeg)
 |
| Logomon ravintolassa Noitajuttu tuntuu vievän aikaa. Välipalaksi tällainen kuvakooste. |
.jpeg)
 |
| Tuomaansillan alla |
 |
| Tiirikkala |
 |
| Ravintola Grädda |
 |
| Mika Natrin teos "Pilvet" Taustalla musiikkitalo Fuuga |
 |
| Kahvila Helmi, Porvoo |
 |
| Tätä piti googlata. |
 |
| Kauppakeskus Hansa |
#turku #aurajoki #grädda #helmi #logomo #ukraina #tiirikkala #kuvat #valokuvat #tunnelma
Hämmästyin.
Oletin näkeväni jotakin tavanomaisen nuhjuista.
Punaisen ristin Kontti osoittautui joksikin aivan muuksi.
Tästä pääset hyllyjen väliin.
#kirpputori #kirppis #punainenristi #kontti #kierrätys #ilmastonmuutos #säästäminen #uusiokäyttö #käytettytavara #secondhand
 |
| Isäni Berliinin matkalla vuonna 2013 |
Isäni oli evakko. Hänen synnyinkotinsa oli Viipurinläänin Pyhäjärvellä Laatokkaan rajoittuneella tilalla.
Olen käynyt kolme kertaa Kannaksella tutustumassa isäni suvun asuinsijoihin. .
Isäni kotipaikalla on nyt vain peltoa. Viimeksi käydessämme kaivelimme maata ja löysimme mahdollisesti Kukkojen talon nurkkakivet. Jokin tiilikin löytyi. Isäni oli mukana ja arvioi sen olleen saunarakennuksesta. Hän ei halunnut ottaa sitä muistoksi, vaikka oli syntynyt kyseisessä saunassa.
Paikalla oli siististi kasattuna maataloustyövälineitä. Isäni arvioi niiden olevan kotinsa jäämistöä. Kun kävimme paikalla seuraavan kerran, ne olivat hävinneet.
Evakkojen päivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuosi sitten. Ei ole vielä varmaa, vakiintuuko tämä liputuspäiväksi. Evakkous on niin merkittävä osa Suomen historiaa, että muistopäivä on perusteltu, vaikka nämä pakolaiset ovat jo melkein kaikki poistuneet keskuudestamme.
Evakkous jätti syvän jäljen isäni isääni, mutta ei hän asiaa juuri valitellut. Eräällä matkallamme Kannakselle serkkuni haastatteli isääni tästä aiheesta. Isäni liikuttui tilanteessa.
Tilanne oli varsin erikoinen. Olimme liikkeellä tilausajobussilla. Olimme ajamassa metsätietä Kuoppalammelle, jossa isäni kävi lapsena sisarustensa kanssa uimassa. Bussista hajosi niin sanottu palje eikä matkaa voitu jatkaa. Kuljettajamme Matti lähti selvittämään asiaa ja me jäimme odottamaan. Viimein hän saapui takaisin parhaat päivänsä nähneellä venäläisellä linjurilla. Mistä lienee saanut sen käsiinsä. Sillä pääsimme majapaikkaamme. Matti oli tilannut rajalle uuden palkeen, kävi sen hakemassa ja meni sitten asentamaan sen paikalleen. Kun aamulla odottelimme taksikyytiä aamiaispaikkaan, Matti ajoi bussin juhlallisesti paikalle. Osa oli jo mennyt, mutta tässä oli jäännösjoukolle kyyti. Matti oli hyvin kokenut matkailukuljettaja Venäjällä. Hänellä ei mennyt sormi suuhun nytkään.
Minä ja osa porukasta kävi kävellen Kuoppalammella ja pitihän paikan uimakelpoisuuskin todeta. Isäni ei jaksanut lähteä patikoimaan. Isäni oli kertonut heidän kopukkaleikeistään Kuoppalammella. Ymmärtääkseni he olivat ratsastaneet vedessä joillain tukeilla tai vastaavilla.
Kun evakot olivat palanneet ensimmäisestä diasporastaan, metsistä löytyi talvisodan jäljiltä kaikenlaista. Niinpä joku oli heittänyt Kuoppalammella käsikranaatin veteen. Pojilla oli varmaan silmät loistaneet, mutta onneksi mitään vakavaa ei tapahtunut.
Talvisodan aikana karjalaisten oli lähdettävä turvaan sodan alta. Isäni perhe päätyi Alavudelle, jossa iso pesue joutui majoittumaan hyvin pieneen asuntoon. Ukkini onnistui hankkimaan Alajärven Menkijärveltä paremman kortteerin. Sinne siis. Ukki sai ilmeisesti moitteita tapahtuneesta, koska hän oli toiminut ohi virallisen järjestelmän.
Tuli välirauha ja ennen pitkään sota syttyi taas. Suomalaiset taistelivat saksalaisten rinnalla. Eteneminen onnistui ja menetettyjä alueita saatiin taas haltuun. Vähitellen evakkoja alettiin päästää kotikonnuilleen. Isäni perhe muutti takaisin kotiinsa, joka oli säilynyt. Jostakin syystä seiniä oli tapetoitu saksalaisilla lehdillä.
Elämä palasi entiseen uomaansa. Maata viljeltiin, Laatokalta kalastettiin ja karjaa hoidettiin.
Sotaonni kääntyi ja Kukkojen ole taas lähdettävä turvaan. Isäni tuli kävellen Vpl. Pyhäjärveltä Jyväskylään. Saimaalla olivat sentään saaneet ponttoonikyytiä.
Kukot asettuivat ensin Muurameen. Aikanaan he löysivät itselleen uuden tilan Jämijärveltä ja asettuivat sinne. Karjalainen isäni tutustui satakuntalaiseen äitiini ja sen seurauksena minäkin tässä tätä kirjoittelen.
Isäni vanhemmat olivat avioliittonsa alussa eläneet yhteistaloutta Riiskassa asuvien ukkini vanhempien kanssa. Isoukki oli aikoinaan ostanut Rantakylästä tilan, jonne isovanhempani asettuivat. Kahdesta sijainnista huolimatta yhteistalous jatkui. Siinä oli omat hankaluutensa, mikä harmitti erityisesti mummoani.
Jossakin vaiheessa he onnistuivat lunastamaan Rantakylän paikan itselleen.
Kun elämä on asettunut raiteilleen, voi vain kuvitella sitä murheen määrää, minkä pakolaisen kohtalo aiheutti.
Evakkojen sijoittaminen Kanta-Suomeen oli valtava operaatio, joka toteutettiin kaksi kertaa. Kotikonnut jouduttiin jättämään kiireessä. Tavaraa saatiin mukaan, mitä saatiin. Tämä kaikki on myös osoitus hallinnon valtavasta suorituskyvystä hädän hetkellä.
Kun koti oli jouduttu jättämään, oltiin muiden armoilla. Ruokaa ja majoitusta tarvittiin. Evakkoja sekä suvaittiin että ei suvaittu.
Se, että käytännössä kaikki evakot siirrettiin ja kotoutettiin Kanta-Suomeen voi kuulostaa kauniilta ja jalolta hankkeelta. Tosiasiassa maan johdolle ja varmaan monelle muullekin olisi sopinut, että evakot olisivat jääneet sijoilleen ja sopeutuneet tilanteeseen. Suomalaiset olivat yrittäneet tinkiä, että evakot saisivat jäädä ainakin vuodeksi koteihinsa ja muuttaneetkin halutessaan palata.
Se ei Stalinille ja Molotoville käynyt. He halusivat alueen tyhjänä.
Vaikka evakot olivat suomalaisia, tilanteeseen sopeutuminen ei ollut täysin mutkatonta. Ryssiteltiinkin. Murre kuulosti vieraalta. Luulen, että evakot tunsivat olevansa kutsumattomia vieraita. Kaikesta huolimatta operaatio oli suuri menestys ja evakon poikana minunkin on syytä olla kiitollinen siitä, että tilanteeseen mukauduttiin.
Toisin kuin monissa nykyisissä pakolaiskriiseissä, evakot olivat samaa kansaa. Kieltä ymmärrettiin ja tavat olivat suunnilleen samanlaiset.
Toki sodan jälkeen muuallakin tapahtui samantapaisia väestönsiirtoja. Puolalaisia muutti Neuvostoliitolle menetetyiltä alueilta emämaahan. Puolassa oli ollut paljon saksankielisiä, joista suuri osa muutti uuden rajan taakse länteen.
Jos kantasuomalaiset eivät olisi suostuneet maaluovutuksiin, olisivat evakotkin ehkä joutuneet ainakin tilapäisesti leiriolosuhteisiin. Pitkittyessään tilanne olisi voinut mutkistua. Tällainen tuskin oli kovin todennäköistä.
Isäni ei ole koskaan puhunut kotona karjalanmurretta, jota isovanhempani haastoivat. Luulen, että hän on halunnut sulautua mahdollisimman hyvin uuteen kotiseutuun. Saattaa olla, että sukunimen vaihtamisessa Kukosta Honkalaan on ollut kyse samasta asiasta.
#evakot #evakkous #pakolaiset #sota #talvisota #jatkosota #karjala #väestönsiirto #siirtoväki #stalin
 |
| Noidan jälkeläinen? |
Ruotsin valtakunnassa vallitsi noitakauhu 1660-1670 -luvuilla. Maan länsiosassa meno oli hurjaa, mutta täällä Österlandissakin luettiin kuolemantuomio arviolta 150 ihmiselle.
Hysteria syntyi siitä, että vanhemmat pelkäsivät noitien käyttävän öisin heidän lapsiaan Blåkullassa, jollaista vierailua historioitsija Mirkka Lappalainen kuvaa kirjassaan "Pohjoisen noidat" seuraavasti:
Gertrud ja Karin lensivät lehmällä suureen metsään ja tapasivat siellä samettitakkiin pukeutuneen miehen. Tämä ohjasi heidät pitoihin suureen kartanoon. Gertrud sitoi lehmän hiusnauhallaan oven viereen. Siihen oli ollut kytkettynä suuri määrä muitakin noitien kulkupelejä: ihmisiä, hevosia ja karjaa.
Sisällä talossa sama samettitakkinen mies otti Gertrudia ja Karinia kädestä ja kysyi tytöltä, halusiko tämä tulla hänen kanssaan pitoihin. Karin vastasi myöntävästi, sillä niin Gertrud oli opettanut. Siinä samassa mies otti hänen sormestaan kaksi pisaraa verta kulhoon ja meni kamariin. Kamarissa odotti vanha Saatana, joka oli kahlehdittu rautaketjulla seinään.Samettitakkinen mies komensi Gertrudin valmistamaan ruokaa. Tämä otti lukitusta arkusta lihaa ja keitti sen. Kun ruoka oli valmista, alkoivat pidot. Pöydän ympärille kokoontui monia miehiä ja naisia. He mumisivat rukouksen tavoin ”Piru sinut vieköön…” Aterian päätyttyä vuorossa oli tanssia. Sen jälkeen seurueen naiset menivät vuoron perään kamariin ja makasivat vanhan Saatanan kanssa. Kun jokainen oli käynyt kamarissa, he nousivat lehmien ja muiden eläinten selkään ja lensivät takaisin Hälsinglandiin."
Tällaisiin tarinoihin uskottiin hyvin laajasti sivistyneistöä myöten. Noituus oli sekä teologinen että juridinen ongelma. Aluksi ajateltiin, että rangaistaan vain noituuden tuloksen perusteella, mutta sitten alkoi myös toiminta olla rangaistavaa.
Todistajiksi kelpasivat sekä lapset että aikuiset.
Lukemattomat ihmiset kertoivat muistikuvistaan matkoistaan Blåkullaan. Lentojen ajateltiin tapahtuvan öisin, jolloin ei kukaan voinut nähdä juuri mitään. Tuskinpa uskallettiin lähteä öisin juuri kotipihaa pidemmälle. Metsässä ei nähnyt mitään ja siellä liikkui petojakin.
Stefan eli juuri noitahysterian aikoihin. Noitina pidettyjen henkilöiden kirjo oli laaja. Joukossa oli vinksahtaneita ressukoita, paatuneita rikollisia ja kaikenlaisia näiden välimuotoja.
Jotakin jo Stefanista tiedän. Etsin lisää ja palaan kertomaan.
#historia #noituus #rikollisuus #noitavaino #syytös #epäilty #mielenterveys #blåkulla #kyöpelinvuori #oikeus #laki #sielunvihollinen #rangaistus #paholainen #rikos
Ihminen on paras käyttöliittymä
 |
Image by Monica from Pixabay |
Vaimoni vaihtoi iPhonen uuteen, tiedot siirtyivät mallikkaasti ja Nordean yhteyskin - melkein. Luurit köllöttelivätt vierekkäin kuin vanha aviopari eli juuri kuin Saara ja minä päiväunilla. Tiedot siirtyivät paremmin kuin parisuhteessa, mutta yksi fatal error ilmaantui. Vanha PIN-koodi ei toiminut eikä uudesta ollut hajuakaan.
Soitto Nordeaan. Jos haluat sitä, paina yksi, jos tätä, paina kaksi, jos jostakin muuta, pana kolme ja niin edelleen. Läpi emme päässeet, koska Nordea halusi tunnistautumisen ja meiltä puuttui se PIN-koodi. Onneksi takaisinsoiton tilaaminen onnistui.
Odottaessani kokeilin, saisinko avun chatilta. Juttelin jonkun kumman Novan kanssa. Nordea on ilmeisesti ulkoistanut chattauksen.
Nova ei osoittautunut Mensan jäseneksi. Se etupäässä ei oikein ymmärtänyt.
Kas näin se sujui (valikkojen tekstit eivät jostakin syystä kopioituneet). Toivottavasti jaksat silmäillä läpi. Kevennykset löytyvät lopusta.
Keskustelu tallennetaan. Älä jaa arkaluonteisia tietoja chatissa.Voit lukea henkilötietojen käsittelystä Nordeassa
NovaVirtuaalineuvoja
Vaikuttaa siltä, että yhteys on katkennut. Tarkasta internet-yhteytesi
Läppäristä loppui virta juuri, kun päästiin lähelle asian ydintä.
Tilattu puhelu saapui. Ystävällinen ja kärsivällinen asiakasneuvoja johdatteli meidät sujuvasti maaliin. Tilapäinen tunnuskin saatiin tuosta noin vain suullisesti. Neuvoja ei osannut sanoa, miksi PIN-koodimme oli muuttunut siirron aikana toimimattomaksi. Että Nordean kaltaisella yrityksellä voi näin tekoälyn alkukukoistuksen aikana olla noin höperö chattipalvelu.
Ihmispalvelu tuntuu olevan muuallakin kortilla. Yritin saada Verkkokauppaan puhelinyhteyttä kysyäkseni, onko heillä tiettyä Macbook-mallia saatavissa heti myymälästä. Surffailin kaupan portaalia pitkin ja poikin, mutta en löytänyt millään puhelinnumeroa. Chatista mainittiin siellä täällä, mutta kun sellaiseen yritin, esiin tuli jotakin muuta. Olin Raision myymälän sivuilla. Kyllästyin ja lähdin paikan päälle. Siellä kuulin, että palvelunumero on, mutta se on yhteinen kaikille myymälöille. Ehkä sitä ei ole Raision myymälän sivuilla ollenkaan.
#nordea #asiakaspalvelu #tekoäly #robotti #puhelinpalvelu #pinkoodi #pankkitunnus #sovellus #virtuaali #saatavuus #käytettävyys #verkkokauppa #myymälä
Vaikuttaa siltä, että yhteys on katkennut. Tarkasta internet-yhteytesi
