Opus Dein kanssa lounaalla

 

Tama66, Pixabay (https://pixabay.com/photos/cathedral-church-dom-religion-3457933/)

Opus Dei on katolisen kirkon järjestö, jonka maineen kirjailija Dan Brown aikoinaan tuhosi luomalla siitä hirviömäisen kuvan romaanissaan Da Vinci -koodi. Hän käytti kirjailijan vapautta ja näin kuvaus on kaukana totuudesta. 

Opus Dei toimii myös Suomessa. Olimme sunnuntaina sen jäsenten kanssa syömässä. Yhteys on syntynyt kauan sitten, kun Saara tutustui yliopiston luennolla mainitussa järjestössä toimivaan henkilöön B. Hän on tutustunut sitten muihinkin. Järjestön jäsenet ovat hyvin konservatiivisia, minkä vuoksi ilmeisesti elämäntapamme ja suuri perhekuntamme viehättää heitä. 

Latvialainen B  on aikoinaan toiminut Helsingissä olevan Englantilaisen koulun johtajana. Tämän koulun on perustanut yhdysvaltalainen katolinen nunnajärjestö Sisters of the Most Precious Blood, joka tosin on joutunut vetäytymään hankkeesta. 

Opus Dei suunnittelee retriittiä pidettäväksi Turussa ja siksi kuusi järjestön jäsentä oli käymässä kaupungissamme. Yksi heistä on suomalainen (en ole varma, onko hän jäsen) ja muut syntyisin eri puolilta maailmaa. Halusivat lounastaa kanssamme. He ovat olleet Suomessa pitkään ja niinpä keskustelimme suomeksi. Nyt jo ikääntynyt B ei ollut mukana. Hän auttoi Saaraa aikanaan latviankielisten tekstien kääntämisessä tämän kirjoittaessa suomalaista laulajatarta ja hänen latvialaista taiteilijapuolisoaan koskevaa elämäkertaa. 

B:n elämä on hyvin vaiheikas. Hän onnistui sota-aikana pakenemaan kotimaastaan, päätyi sitten Amerikkaan, sen jälkeen muutamaan muuhun Euroopan maahan ja lopulta Suomeen. 

Juttelimme niitä näitä. 

Heidän alkuperäiset kotimaansa olivat Portugali, Ranska, Saksa sekä mahdollisesti Filippiinit ja yhden tausta ei ole selvillä. 

Opus Dei on suomeksi Jumalan työ. Se on hallinnollisesti personaaliprelatuuri, jonka asemaa meidän luterilaisten on vaikea hahmottaa. Personaaliprelatuuri muodostuu paimenesta (prelaatista), sekuraalipapistosta sekä mies- ja naismaallikkojäsenistä. Sillä on rajoitettu itsehallinto ja se on suoraan paavin alaisuudessa, mutta se ei ole uskonnollinen sääntökunta. Tämän ymmärrän tarkoittavan, että se noudattaa katolisen kirkon perusopetusta eikä ole esimerkiksi herätysliike tai eriseura. Ymmärtääkseni heidän kantansa esimerkiksi aborttiin, esiaviollisiin suhteisiin ja vastaaviin pohjautuu Raamattuun ja sen perinteiseen tulkintaan. 

Opus Dein tehtävänä on lisätä pyhyyden tavoittelua arjessa ja työssä eli tukea tavallisia kristittyjä löytämään Jumala jokapäiväisessä elämässään. 

Opus Deillä on noin 100 000 jäsentä noin 90 maassa. Yllättävän vähän, eikö? Enemmistö jäsenistä on tavallisia maallikoita, jotka asuvat omissa kodeissaan. Osa taas on Opus Dein keskuksissa asuvia niin sanottuja numerareja. Suomessa jäseniä on noin 40. 

Suomen katolisen kirkon piispa Raimo Goyarrola kuuluu Opus Deihin. Tapasin hänet sattumalta kerran, kun hän oli poistumassa naapurissamme olevasta katolisesta kirkosta muutaman muun kanssa. Yhden heistä tunnen hyvin, joten juttelimme muutaman sanan. Piispa Raimo oli oikein miellyttävän tuntuinen "nuori mies". 

Turun katolisen kirkon yhteydessä oleva luostari on birgittalainen, jossa asuvat mustapukuiset nunnat kuuluvat Turun katukuvaan. Vaimoni on saanut käyttää luostarin tiloja pitäessään elämakertakursseja. Genin sukupuihin höpsähtänyt Hessupappa ei malta olla toteamatta olevansa Pyhän Birgitan sisaren jälkeläinen. 

Enemmistö jäsenistä (n. 70 %) on naimisissa olevia maallikoita, jotka elävät omissa kodeissaan, kun taas sinkkuina elävät (numerarit) asuvat usein Opus Dein keskuksissa. 

Käsittääkseni Opus Dei haluaa tukea nimenomaan jäsentensä katolista uskoa. 

Tällaisia asioita sain järjestöstä selvitetyksi netistä. 

Meillä oli mukava tapaaminen. 

#roomalaiskatolisuus #katolinenkirkko #opusdei #uskonto #paavi #raimogoyarrola #piispa #birgittalaisuus #luostari #pyhäbirgitta 

Miksi puhun väheksyvästi naisista?

 

Kuva Eva Michálková Pixabaystä

Saan itseni silloin tällöin kiinni lauseista kuten "Täytyypä kysyä vielä pääministeriltä". 

Pääministeri on tietysti rakas vaimoni. Meille 50-luvulla syntyneille on taidettu säätää tehdasasetuksina asenne ylemmyydestä naisia kohtaan. Ylemmyys ei tosin liene paras ilmaus tässä. 

Avataanpa tuo lausahdus. Lähtöoletus on tietysti, että mies on perheen pää eikä vaimo missään tapauksessa vertaudu asemassaan pääministeriin, koska mies on tietysti pomo. Se, että käännetään niin sanottuja itsestäänselviä asioita nurinniskoin, on tietysti olevinaan huvittavaa. Sitähän huumorin olemus on. Kun asia käännetään kesken tarinan arvaamattomaan suuntaan, se jostakin syystä naurattaa. Ei ole odotettavaa, että jalankulkija liukastuu banaaninkuoreen, mutta jos niin käy, meitä naurattaa. Toki menemme varmistamaan, tarvitseeko liukastunut apua. 

Isäni kertoi joskus, kuinka pojat hänen nuoruudessaan saattoivat kutsua erästä aviomiestä Emäntä-Matiksi, koska hän ei pyhittänyt keittiötöitä vain vaimolleen. Isäni on kotoisin tilalta, joka sijaitsi Laatokan rannalla. Mummoni hoiti keittiöasiat, karjan ja vaatteet. Ukkini työmaat olivat Laatokalla, pelloilla ja talvisin metsässä savotassa. Tällaiseksi roolit olivat vuosisatojen aikana vakiintuneet ja siihen on varmasti syynsä. 

Kun olin tuore isä ja olimme käymässä mummolassa, vaihdoin vaippaa pikkuisellemme. Mummoni sanoi, että tuota ukki ei olisi tehnyt. Vasta vuosia myöhemmin olen tullut ajatelleeksi, että kyseessä oli varmaan moite. 

Isäni on toisaalta kuvannut vanhempiensa suhdetta siten, että ukki oli perheenpää, mutta mummoni sitä päätä käänteli. 

Maailma on muuttunut, mutta asenteet liukenevat hitaasti. 

Päätämme tietysti vaimoni kanssa yhdessä tärkeistä asioista. Vaimoni tulkinta on, että minä olen jo päättänyt, mutta kohteliaisuuttani kysyn myös häneltä. Mitäpä tuohon voisi sanoa?

Kun vaimoni taannoin ehdotti muuttamista Turkuun, ammuin idean heti alas. Kun sitten aikani asiaa pohdittuani tulin tulokseen, että ideassa on monia hyviä puolia, voin todeta kirjoittavani tätä tekstiä kotonamme Turussa. 

Puolustuksekseni voin sanoa, että kun 70-luvulla muutimme Turusta Helsingin seudulle, se tapahtui siksi, että vaimoni niin halusi. 

Menneiltä ajoilta juontavat väheksyvät ilmaukset kuten naistenlehdet, naisen paikka, akkojen puhe, kälätys jne.

Tämän kaiken saattaa selittää Witgensteinin määrittämä ilmiö kielipeli. 

Oikeastaan monet noista esimerkkisanoista ovat sujuvasti myös naisten käytössä. Jos naisia on koolla juttelemassa, emäntä saattaa sanoa, että tila on täynnä kälätystä, kieli poskessa tietenkin. Minä tietenkin myöntelisin, koska ymmärrän toki ironisen viestin. 

Missä tuollaisia ilmaisuja olisi syytä välttää?

Juhlapuheissa ja asiallisissa kirjoituksissa tietenkin. Samoin myös seurassa, jossa tasa-arvotietoisuus on hyvin symmetrinen. 

Tietenkin on muutoinkin osattava olla tahdikas. Dialogiin voi ryhtyä, vain jos kokee, että dialogi varmasti pysyy dialogina. 

Historia on tuonut meidät tähän asetelmaan pitkien aikojen kuluessa. Miehet ovat tietenkin surutta käyttäneet valta-asemaansa myös väärin. Kuultuani vaimoni kokemuksista, METOO-liike tuntui hyvin tarpeelliselta. Wokestakin on voi varmaan ottaa opikseen eikä hylätä kirosanana kokonaan. 

On hienoa, että naiset voivat nykyään hoitaa maailman vastuulisimpiakin tehtäviä. 

Luin jostakin tänään, että mustarastas saattaa hoitaa kolmekin pesällistä poikasia kesässä. Koiras ja naaras tarvittiin. Lisääntymisvietti on voimakas. 

Joku asiantuntija totesi tänään, että vähäisen hedelmällisyyden vuoksi Suomen on otettava noin 40 000 pakolaista vuodessa ja että väestökadon kanssa ei voi neuvotella. Poliittinen ilmapiiri ei tunnu oikein suosivan maahanmuuttoa. 

Helppo minun on tässä miehenä jaaritella. Olisi luultavasti kauhistuttavaa ajatella, että minun olisi kannettava ja synnytettävä lapsia. Luoja on kuitenkin järjestänyt lisääntymisen tavalla, jolle emme voi mitään. 

Mielestäni asiat pitäisi järjestää siten, että naiselle ei synnyttämisestä ja äitiyslomasta koidu minkäänlaisia taloudellisia menetyksiä eläkkeet mukaan lukien. Hänen työsuhteensa ei saa myöskään vaarantua tilanteen vuoksi. 

Kukin pari jakakoon hommansa siten kuin hyvältä tuntuu. Minunkin saattaa olla syytä pohtia, olenko jumittunut liikaa menneisyyteen. Minulla on kuitenkin estoni. Pitsinnypläys olisi varmaan hieno harrastus, mutta ei minussa ole miestä sen aloittamiseen.

Kun yrityksiin ja julkiselle sektorille valitaan pomoja, valittakoon aina parhaat sukupuolesta riippumatta. 

Jos puhun aivan päättömiä, olkaa hyvät ja laittakaa minut ruotuun. 

#tasa-arvo #ihmisoikeudet #naistenasema #sukupuoli #hedelmällisyys #metoo #woke #alistaminen #sovinismi

Fanitatko Trumpia?

 

Kuva Grégory ROOSE Pixabaystä

Kuka osaa sanoa, mikä on objektiivinen kuva Donald Trumpista?

En minä ainakaan.

Mahdotonta pitää kuitenkin yrittää. 

Trump herättää tunteita, hänen lausumansa kuulostavat impulsiivisilta, monet mitä ilmeisemmin epätosilta, hän on hävytön sanoissaan, hän kostaa, hän on arvaamaton. Tai niin ainakin luulen. 

Jos on Trump-fani, toteaa, että media valehtelee ja että hän on tekee todellisuudessa juuri sitä, mitä hänen pitääkin.  Jatko saattaa kuulua, että hän nyt vain sanoo niin tai näin, mutta hän tekee juuri sitä, mitä hänen äänestäjänsä häneltä odottavat.

Tämä meiltä helposti unohtuu. Se, mitä Trump tekee äänestäjiensä hyväksi, ei erityisemmin kiinnosta meitä eikä sen vuoksi täkäläistä mediaakaan. Tuskin niillä uutisilla ansaitaan klikkauksia. 

Moni kauhistelee, mitä Trumpin "ruskeapaidat" tekevät kaduilla napatessaan vääränvärisiä mukaansa. Luulen, että tämä sopii hyvin monille Trumpin äänestäjälle. Jos Suomessa toimittaisiin samoin, luultavasti moni "maahanmuuttokriitikko" antaisi aplodeja. Maahanmuuttoa pitää voida tarkastella analyyttisesti. Moni levittää kuitenkin mielikuvaa tummakulmaisista notkujista, vaikka kolme suurinta ryhmää ovat ukrainalaiset, venäläiset ja virolaiset. Nämä eivät taida ajaa sharia-lakia tai rakentaa moskeijoja. 

Trump on käsittämättömän energinen kehdeksankymppinen. Hän saa varmasti paljon aikaan.  

Hän on pannut meidät eurooppalaiset huolehtimaan enemmän itse puolustuksestamme, mikä on erittäin hyvä asia. 

Toisaalta hän on kerran asiallisesti yrittänyt Capitolin valtausta. Erittäin vaikutusvaltainen Jeffrey Sachs ennustaa, mitä Trump tekee välivaalien aikaan. Hänhän on loppukauden rampa ankka, jos republikaanit häviävät vaalit. Sachs ennustaa, että Trump julistaa vaalien ajaksi sotatilan ja määrää ihmiset pysymään kodeissaan. Tämä voi kuulostaa pähkähullulta, mutta kun muistelemme tammikuun kuudennen päivän tapahtumia vuonna 2021, pelko ei tunnu turhalta. 

Trump käsittääkseni palkitsee uskollisiaan, mutta mikäli mediaan on luottamista, hän myös kostaa niskuroijille. Hänen sanotaan järjestäneen jonkun vastustajansa it-pannaan siten, että tämä ei voi käyttää tavanomaisia ohjelmia eikä siten hoitaa asioitaan. 

Vaikka hänen voitaisiin todeta olevan suuri siunaus maalleen, hänen tietyt tapansa tuntuvat käsittämättömiltä. "Koska ette antaneet minulle Nobelin rauhanpalkintoa, en taida yhtä tosissani enää ajaa rauhaa." Hänet oli kerran kutsuttu syystä tai toisesta oikeuteen. Hän totesi siellä olevansa kaiken yläpuolella. Tuomari jatkoi tyynenä asiain käsittelyä. 

No, tässä alkajaisiksi. Ei ehkä tullut kovin objektiiviselta kuulostavaa tekstiä, vaikka kyllähän tosiasioiksi uskomiaan pitää voida todeta. 

Kutsun fanitukseksi sellaista, että katsoo jonkun pätevänä pitämänsä aikaansaannosten pyhittävän kaikki kummallisuudet ja jopa rikkomukset. 

Nyt kärjistän, mutta fanittaminen äärimmillään on esimerkisi sitä, Ilves-fani ei näe Tapparan pelissä mitään hyvää eikä Ilveksen toimissa mitään moitittavaa. Sama tietenkin myös toisinpäin. 

Ehkä minä antifanitan Trumpia siten, että minun olisi parempi olla yrittämättä kirjoittaa objektiivista analyysiä. Saatan minä kuitenkin taas yrittää. 

#politiikka #trump #republikaanit #valkoinentalo #presidentti #valta #diktaattori #demokratia #ameriikka #yhdysvallat #capitol 

Onko minulla jokin pysyvä vika?

Perjantaina olen potenut kaksi viikkoa rankkaa flunssaa tai mikä tämä nyt onkaan? Kuumetta ei ole juuri ollut, mutta sitkeä yskä on vaivannut ja aivan pohjaton väsymys. 

Minua neuvottiin vain potemaan kärsivällisesti, kunnes helpottaa. Minua neuvottiin toisaalta kääntymään lääkärin puoleen. 

Maanantaina päätin käyttää ensimmäisen kolmesta vuosittaisesta hallituksen 65+immeisille tarjoamasta puolivapaalipusta yksityiselle puolelle. 28 euroa tuntuu todella kohtuulliselta. 

Saara varasi minulle aikaa Terveystaloon ja kysyi millaiselle lääkärille. Minä vastasin, kuten ei kuuluisi, että ota joku nätti naislääkäri. Anteeksi anteeksi, yrittäkää ymmärtää, minä olen syntynyt 50-luvun henkiseen ilmastoon. Kyllä minä yritän käyttäytyä sisäsiististi, mutta pikkuinen äijä minulle puserosta kuiskuttelee. 

Vaimo jätti soittopyynnön ja kun sieltä pirautettiin, sain ajan samalle illalle nuorelle Antti Peltokorvelle. Olimme arvelleet hänen olevan aika kokematon, mutta hyvin hän hommansa hoisi. Muistin, että hänen nimensä on Peltomäki, ja kysyin onko juuria Merikarvialla. Ei ollut ja nimikin oikaistiin. Hän toimi rapsakasti, mutta oli kohteliaan kärsivällinen höpötysteni suhteen 

Hän laittoi minut labraan, jossa sormenpäästäni nipsaistiin tilkkanen punaista. Sitten taikaisin Antti-herraa tapaamaan. 

Sen verran oli tulehduksen tynkää, että kirjoitti minulle antibiootin. 

Kyllä nyt suolinukat saavat taas kyytiä.

Aivan vieressä oleva Humaliston apteekki oli jo kiinni, joten papan piti taapertaa torin kulmille Yliopiston apteekkiin. Ei ollut ylivoimainen matka potilaalle.

MInulla oli kaksi asiaa, oma kuuri ja Saaralle jotakin "hormoonia". Farmaseutti tutkaili Saaran reseptikantaa ja arvuutteli, mitä hormooni voisi olla. Mina autoin, että nimi alkaa varmaan äffällä. 

Piti sitten soittaa Saaralle, joka selvitti farmaseutille, mitä on vailla. 

Leprozen! Sitä piti saataman. Saara pelkäsi voimakasta vastetta ja kysyi voiko puolittaa. Ei voi. Lupasin, ettei jaeta kenenkään kanssa. Farmaseutti onnistui vaikuttamaan aidon huvittuneelta puujalan kopseestani. 

Sain myös antibioottini ja ohjeet sen käyttöön. 

Muistin vaimoni kehottaneen ostamaan Precosaa kuurini oheen. Se on käsitavaraa. Näin nuoren farmaseuttimiehen, joka oitis löysi tavaran. Miksi minä olen näin äijä? Sanoin vaimon käskeneen ostaa sitäkin. Se oli farmaseutin mukaan hyvä ajatus. Minä sitten, että pitää ottaa, kun vaimo käskee. 

Kai olen kasvanut tuohon muinaiseen stereotypiaan naisten ja miesten väleistä. No, en toki ole ainoa. Näille vitseille löytää aina vastakaikua, myös naisilta. 

Viikon kuuri, aluksi kaksi ja sitten pilleri päivässä. 

Yskiminen on vähentynyt, mutta edelleen nukun tolkuttomasti ja en jaksa paljon mitään. No tällainen näpyttely menee, mutta siihenkin väsyy välillä. 

Olen elämässäni tottunut siihen, että flunssa kestaa pari kolme päivää, mutta sitten elämä jatkuu kuin ei mitään. Viime vuonna Italiassa sairastellessamme tuntui, ettei väsymys lopu melkein koskaan. Nyt tuntuu samalta. 

Onko nykypöpöt ärhäkämpiä kuin ennen? Olenko jo niin muumio, että se mikä tulee ei sitten noin vain menekään? Syöpäveteraaniusko tämän selittää? 

Tämä elämäntilanteemme varmasti selittää osan. Olemme molemmat aivan uupuneita tähän syöpäsavottaan. 

No niin tai näin. Elämä on ihanaa tällaisenakin, vaikka välillä kyllästyttää. 

#sairaus #virus #tauti #yskä #lääkäri #antibiootti #apteekki #farmaseutti #syöpä

 

Anna mun kaikki kestää

 

Olen potenut jo yli viikon jotakin tuhannen kiertolaistautia. 

Alkuun vain nukuin, päivällä unta ja yöllä sitä samaa. 

Kuumetta ei juuri ollut, eikä varmaan ole ollut koko aikana. 

Välillä on repinyt lihaksia. 

Yskiminen ei tunnu loppuvan millään. 

Yhtenä päivänä kävin ulkona kuvaamassa pikkulaskiaisriehaa, mutta se ei tainnut olla viisasta. 

Olen jatkuvasti väsynyt. Torstaina ajattelin mennä avoimeen studioon taiteilemaan, mutta en jaksanut. Tänään kävi samoin. Eilen olisi ollut kiva osallistua kirjapiiriin, mutta en sitten viitsinyt lähteä kylään yskimään. 

Lepääminen on sinänsä tylsää, mutta kun väsyttää, meneehän tuo. 

Miksi tämä ei lakkaa? Keuhkoputkentulehdus?

Varmaan syytä mennä valkotakkista tapaamaan. 

No mitäpä tässä enempää marisemaan. Tämä nyt on kovin pientä. 

#virus #tauti #sairaus #yskä #lääkäri 

Pikkulaskiaisrieha Turussa eilen

 

Pikkulaskiainen on pitkäaikainen traditio, josta minä en ole tiennyt mitään. Kaupungin keskusta täyttyy haalariväestä.

Yle: Opiskelijat tulevat jopa Lapin lumilta loskaiseen Turkuun laskiaismäkeen

Kauppiaskadulle oli varmistettu luminen rinne, joka toimi, vaikka sade sattui.

Opiskeoijat kilpailivat Red Bull -tyyliin laskemalla rinteen rakentamillaan hökötyksillä.

Seuraavaksi live-säpinää.

Kaupunki oli organisoinut järjestäytyneen siitrymisen kilpailualueelle. 

#turku #pikkulaskiainen #turuntori #tapahtuma #kilpailu #opiskelijat #talvi #kulttuuri #festivaali 

Sukulaisistani on tehty dokumenttielokuva – Vikings, The Make of an Empire

 

Harald Sinihammas, Sven Haaraparta ja Knuut Suuri

Areenassa on kuusiosainen sarja, jossa kerrotaan noista melskeiden, juonittelun ja vallanhimon ajoista. Harald Sinipartaan ja muutamaan muuhun sankariin Geni löytää minulle sukuyhteyden. 

Harald Sinihampaalla oli ilmeisesti huonot hampaat, siksi hänelle on jälkeen päin annettu tuo lisänimi. Svenillä oli tietenkin haaraparta ja Knuut sai suuria aikaan. Herrat olivat isä, poika ja pojanpoika. 

Riehuivat Tanskassa, Norjassa ja Englannissa. 

Harald Siniparta oli Tanskan ja Norjan kuningas (valtakausi 958-986). Hän yhdisti Tanskan ja osan Norjaa. 

On merkillistä, että langaton tiedonsiirtotekniikka bluetooth on saanut nimensä Harald Siniparrasta. Tämä vertautuu siihen, että Harald Sinihammas yhdisti kansoja. 

Bluetooth-siirtotekniikan logo on saatu yhdistämällä kyseisen kuninkaan nimen alkukirjaimet (Hagall ᚼ ja  Bjarkan ᛒ) riimuina.

Harald toi kristinuskon Tanskaan, joskaan ei saanut sitä täysin juurrutetuksi. 

Kun Harald oli kääntynyt kristinuskoon, hän aloitti yhteistyön Saksan Otto I Suuren kanssa ja he liittoutuivat. Otto halusi levittää kristinuskoa ja valtaansa pohjoiseen. Otosta tuli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari. 

On epävarmaa, miten Harald kuoli. Tapahtuma saattoi liittyä sisäisiin valtataisteluihin.

Olen minä Genin mukaan sukua tuolle Otollekin, mutta annetaan sen olla. 

Emma Normandialainen, Knuut III Hardeknut, Aelfgifu Northamptonilainen ja Harald I Jäniksenkäpälä  

Emma oli kotoisn Normandiasta, joka oli viikinkiseutua. Hän oli kahden kuninkaan puoliso, anglosaksisen Aethereld II Neuvottoman ja tanskalaisen Knuut Suuren. Emma oli vehkeilijä, joka järjesteli asioita taustalla. Hän oli lisäksi kahden kuninkaan äiti, Knuut III Hardeknutin ja jonkun toisen. 

Ketjun menneessä päässä Harald Sinihammas ja poikansa Sven Haaraparta. Seuraavana Haaraparran tytär prinsessa Esrtrid Margaretha, jonka yksi sisaruksista oli Knuut Suuri.

Sukulaisuus Emma Normandialaiseen  kulkee mutkan kautta. Olemme molemmat Rolf Ragnaldsonin eli kuuluisan Gånge-Rolfin ja hänen Bretagnesta ryöstetyn vaimonsa Poppa of Bayeuxin jälkeläisiä. 

Rolf oli saanut liikanimensä siitä, hänen suuren kokonsa vuoksihevonen ei pystynyt kantamaan häntä. Lienee legendaa. Hän oli se viikinki, joka ryösteli Normandiaa kunnes kuningas Kaarle III Yksinkertainen antoi hänelle kappaleen maata Rouenin ympäriltä ja Rolf lupasi suojella seutua viikingeiltä. 

Emma oli Knuut Suuren vaimo. Olen siis sukua kummallekin. 

Videon mukaan Emman luut ovat jossakin kappelissa tai kirkossa. Niitä jopa näytettiin. Kun nämä sukulaisuudet noihin kaukaisiin aikoihin ovat lähinnä tällaisen historiasta kiinnostuneen hupia, ehkä dna-testauksella voisi tutkia, onko sukulaisuus Emmaan todellista. En tosin tiedä, voiko näin kaukaista yhteyttä saada selville. 

Täältä voit katsoa tämän kuusiosaisen dokumenttielokuvan: Vikings, the Make of an Empire. 

Elokuva on hyvin informatiivinen. 

#historia #sukuhistoria #suku #sukupuu #myytit #viikingit #keskiaika #polveutuminen #tanska #tanskanhistoria #norja #norjanhistoria #valhalla #birgerjaarli #englanti #englanninhistoria #skandinavia #normandia #haraldsinihammas