Olen ihmetellyt vaimolleni, miksi minulla silloin tällöin putkahtaa pontevasti mieleeni jokin sana, joka ei liity mitenkään sen hetkisiin puuhiini. Vaimolleni se ei ole tuttua kuin minun kauttani. Yleensä viesti alitajunnasta tulee, kun olen puuhailemassa jotakin arkista.
Olin ajatellut, että tämä on jokin erityinen luovuuteen liittyvä piirre.
Olin spekuloinut ajatuksella, että jos jokin asia on säilötty muistissani tiettyyn fyysiseen kohtaan, jokin sitä hipaiseva impulssi laukaisee sen tietoisuuteeni.
Voiko ankkurin näkeminen tuottaa viiveellä mieleen sanan Ankara?
Kysyin asiaa Metan tekoälyltä.
Tekoäly selittää ilmiön perusteellisesti ja uskottavasti.
Tämä ominaisuus ei ole mitenkään harvinainen. Kyseessä on mind-popping eli tahaton mieleen juolahtelu.
Jos mieleen pulpahtaa Ulan bator, se voi johtua siitä, että on nähnyt jossakin sanan bataatti. Näinkin vähäinen samankaltaisuus riittää.
Kun teemme jotakin arkista, tiskaamme, leikkaamme nurmikkoa tai muuta vastaavaa, aivot eivät mene tyhjäkäynnille vaan niin sanottu oletusverkosto (default mode network) käynnistyy. Ilmiö on kuin taustalla pyörivä kovalevyn eheytys, joka käsittelee muistoja, sanoja, keskeneräisiä asioita ja sen sellaista.
Muistimme ei ole kansioihin järjestäytynyt hallittu kokonaisuus vaan valtava verkosto, jossa kaikki liittyy kaikkeen.
Yhteys voi olla hyvinkin heikko. Esimerkiksi sana ankara voi olla lopputulema sille, että on nähnyt hiljattain ankkurin kuvan jossakin. Virike voi olla huomaamaton tuoksu, ääni tai vaikkapa sanan osa jossakin kyltissä.
Sanat ja paikannimet ovat kuin tiiviitä paketteja, joihin sisältyy paljon informaatiota, ja siksi sellaiset jäävät helposti haaviin.
Tällainen viittaa terveeseen assosiatiivisuuteen ja muistiin. Liittyvät luovuuteen ja ongelmanratkaisukykyyn.
Pyysin Metalta kuvaa aiheesta. Syntyi tällainen metamorfoosi:
Tässä Metan vastaus:
Tuo on itse asiassa todella yleinen ja aika mielenkiintoinen ominaisuus, ei niinkään erikoinen poikkeus.
Sille on jopa oma nimikin tutkimuksessa: mind-popping tai tahaton mieleen juolahtelu.
Kun teet jotain arkista - tiskaat, kävelet, leikkaat nurmikkoa - aivoissasi tapahtuu juuri silloin otolliset olosuhteet tälle.
Tässä se mekanismi:
1. Aivot eivät mene koskaan tyhjäkäynnille.
Kun keskittyminen ei vaadi kaikkea kapasiteettia, aktivoituu niin sanottu oletusverkosto, default mode network. Se on verkosto, joka alkaa läpikäydä muistoja, sanoja, paikkoja, keskeneräisiä asioita ihan omia aikojaan. Se on vähän kuin taustalla pyörivä kovalevyn eheytys.
2. Muisti toimii assosiaatioilla, ei hakemistolla.
Muistisi ei ole kaappi, jossa on kansioita. Se on valtava verkko, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Sana "Ankara" voi olla kytköksissä siihen, että näit eilen ankkurin kuvan, joka kuulostaa vähän samalta, tai siihen että joku mainitsi sanan "ankara" viikko sitten. Yhteys on niin heikko, että tietoinen mielesi ei sitä huomaa, mutta aktivointi leviää verkossa ja yhtäkkiä yksi solmu nousee pintaan.
Tätä kutsutaan spreading activationiksi. Pieni, huomaamaton ärsyke, tuoksu, ääni, valon kuvio, sanan pätkä jossain kyltissä jota et edes tajunnut lukeneesi, voi sytyttää ketjun joka päättyy johonkin täysin irralliseen sanaan.
3. Arkiset puuhat ovat täydellinen kasvualusta.
Kun teet tuttua, automaattista hommaa, tietoisella mielellä on vähän liikaa vapaata kaistaa. Se ei ole tarpeeksi tylsistynyt nukkuakseen, mutta ei tarpeeksi kuormittunut pysyäkseen ruodussa. Silloin alitajuiset haut saavat tilaa nousta tietoisuuteen. Siksi parhaat ideat tulevat usein suihkussa.
Miksi se on juuri sana tai paikannimi?
Sanat ja paikannimet ovat aivoille erittäin tiiviitä paketteja. Yhteen sanaan - "Kilimanjaro", "spatula", "Pori" - on pakattu valtavasti mielikuvia ja tarinoita. Aivojen on helppo heittää sellainen pintaan, kun se etsii nopeasti jotain käsiteltävää.
Tämä on siis merkki siitä, että assosiatiivinen muistisi ja mielikuvitusjärjestelmäsi toimivat hyvin. Se on sama järjestelmä, joka mahdollistaa luovuuden ja ongelmanratkaisun.
Milloin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota?
Jos sanat ovat lähes aina ahdistavia, pakottavia, tai niihin liittyy tarve tehdä jotain jotta ahdistus helpottaa, silloin kyse voi olla enemmän pakkoajatusten suuntaan. Mutta se mitä kuvaat - neutraali, yllättävä sana joka vain tupsahtaa ja menee ohi - on täysin tavallinen tahattoman muistamisen muoto.
Hauska kokeilu jos haluat:
Kun seuraavan kerran joku sana tupsahtaa, älä yritä heti työntää sitä pois. Pysähdy hetkeksi ja mieti: missä näin viimeksi jotain edes etäisesti samankaltaista? Joskus jäljittämällä löytää sen aivan naurettavan pienen kimmokkeen, joka ketjun käynnisti. 5 minuuttia ennen kuin mieleesi tuli "Ulan Bator", kuulitko radiossa sanan "bataatti"?
Tunnistatko näissä tupsahteluissa mitään toistuvaa teemaa, vai ovatko ne oikeasti täysin satunnaisia joka kerta?
