Vladimir lauloi 12 vuotta sitten minulle ja muille kuin melkein ei kukaan maailmassa paikassa, jonne minulla ei ole koskaan enää asiaa

Tutun näköinen. Miksiköhän, muistuttaako hän jotakuta?

Sitten huomasin. Vaalea, lupsakan oloinen. Lauloi helposti kuin vain pureskelisi heinänkortta laiturin nokassa. 

Sama mies!

Tämä on tiiseri. Kerron tarinan, kun olen kirjoittanut sen loppuun. 

Tässä on vihjekuva. 

Panoraamakuvissa on jotakin erityisen viehättävää

 

Tavallisessa kuvakoossa tuppaa olemaan liikaa tarpeetonta, taivasta ja maata.

Panoraama johdattaa katseen oleelliseen ja samalla korostaa tilan tunnetta. 

#italia #matkailu #historia #maisema #valokuvia #panoraama #turku #kuvat #helsinki #tivoli #etruskit #ranska #ruotsi 

Maalauksia

 

Pengoin vanhoja valokuvia ja löysin tällaisia teoskuvia. Tässä pieni näyttely. 

#maalaus #piirustus #vesiväri #akvarelli #kuvataide #taide #maisema #tussi #taidenäyttely #galleria #kauneus #estetiikka 

 

Kauhea lappäri- ja kännykkäkuume

 

Tauti alkoi verkkaisen vähitellen, mutta nyt kuumetta on ehkä 41 astetta eli ei ehkä ihan välitöntä hengenvaaraa, mutta kiire kiire kiire ...

Elämäntapaani kuuluu, että auto ei saa maksaa juuri mitään, mutta läppäri ja kännykkä saavat olla priimaa.  Kun ostimme automme käytettynä vuonna 2015, se maksoi noin kolme ja puoli tonnia. Kun ostin Macbookini  muutama vuosi sitten, sen hinta (siis hinta, ei hintalappu!) oli kolmen tonnin kieppeillä. 

Tarvitsisin oikeasti panssaroidun läppärin, sillä olen tuhoisa kuski. Kerran onnistuin kaatamaan lasillisen vettä silloisen Maccini näppäimistölle ja se kuoli välittömästi ja lopullisesti. Onneksi sain vakuutuksesta hyvän korvauksen. 

Olen onnistunut kolhimaan tätä nykyistä bittikumppaniani niin brutaalisti, että ensin ruudun oikeasta reunasta pimeni noin kolmasosa ja sitten alareunasta ehkä 40 prosenttia. Käyttö vasemman yläosan avulla kysyy kärsivällisyyttä. Ostin sitten ulkoisen ruudun, jolla pärjäisin oikein hyvin, jos pärjäisin. Tässä tietotekniikan murheenlaaksossa kaapelit ovat yksi viheliäisimmistä vitsauksista. Sain samaan kauppaan kaapelin ja siihen ostin sovittimen. 

Viritelmä toimi, ei toiminut, toimi, ei toiminut ja niin edelleen. Ostin uuden kaapelin, johon ei tarvittu sovitinta. Alku näytti lupaavalta, mutta sitten viritelmähyväkäs löysi saman murheellisen sävelmän.

On niin mukava loikoilla ja puuhailla kaikenlaista läppärillä netissä, jos se nyt hieman vaivalloisestikin sujuu. Kun pitää painaa jotakin banneria päästäkseen eteenpäin, pitää yrittää ujuttaa banneria ruudulla näkyvälle alueelle. Välillä se onnistuu, aika usein hankalasti ja toisinaan ei juuri mitenkään. 

Olen kuitenkin onnistunut kiemurtelemaan vaivautumatta etsimään pysyvää ratkaisua pääsyksi eroon ruudun logististen konstailujen  vaivoista. Ratkaisun mahdollinen hinta on myös etanoinut edistymistäni. Pitäisi myös kysyä vakuutusyhtiöstä, paljonko sieltä saisi apua hankkeeseen. Luultavasti ei kovin kummoista määrää. Tänään sain vihdoin asian vireille.  

Olen miettinyt myös käytetyn hankkimista. Nykyään on tarjolla huollettuja ja korjattuja läppäreitä. Ne ovat hinnaltaan edullisempia, mutta ei kuitenkaan riittävästi verrattuna uunin lämpimään uusinta tai lähes uusinta uutta olevaan aikasyöppöön. 

Aluksi tuntui, että mahdollisimman edullinen vempele pitäisi tällä kertaa saada. Kun olen katsonut vaihtoehtoja, nälkä on alkanut kasvaa. Mieli alkoi unelmoida kunnon koneesta. Pienikokoinen riittäisi, koska sellaista on helppo kuljettaa ja pitää lipsuvissa näpeissä. 

Jos töllöksi riittää 14-tuumainen, kellon muistiksi 16 gigatavua ja levytilaksi yksi tera, yhden ja puolentoista ison rahan välistä löytyy sopiva näpyttelykohde. Olen huomannut, että jotkut liikkeet tarjoavat jopa kolmen vuoden korotonta ja tapahtumaveloituksetonta lainaa. Sellainen mahdollisuus kannattaisi aina käyttää hyväksi, koska sehän on selvä inflaation tuoma alennus.

Jos noin edullinen laina on mahdollinen puhdikkaampaan laitteeseen, ruokahalu kasvaa 

Kännykkänikin on kulunut oikukkaaksi. Kosketusnäyttö reistailee. Kamera ei tarkenna kunnolla. Kyltymätön räpsyttelijä tarvitsee kännyynsä kunnon silmäripset. iPhone 17:n eri versiot ovat himokuvaajalla nyt kiikarissa. Hintahaarukka on aika lavea, joten harkita pitäisi jaksaa. Kävin tänään DNA:ssa kyselemässä. Harmi, että miltei jokainen kysymys saa asiakaspalvelijan konsultoimaan konettaan eli aika vaivalloista on. Pitää vain jaksaa antaa Kuukkelin lentää. 

Kuumeisen on hankala kestää sitä, että kivijalkakaupoissa ei ole kaikkia vaihtoehtoja hyllyssä. Joissakin tapauksessa ne kootaan vasta, kun on tilaus saatu. 

Olen perinyt äitini puolelta vähän hätäisiä geenejä. 

Anna mun kaikki kestää! 

Kärsivällisyyttä hätähousu!

#apple #macbook #läppäri #kannettavatietokone #tietokone #tietotekniikka #internet #kännykkä #puhelin #kamera 

Mausoleumi, kaunis kuin koru, säilynyt kansainvaellusten myrskyistä

 

Galla Placidian mausoleumi 

Tämä Ravennassa oleva mausoleumi on rakennettu 400-luvulla Galla Placidian hautapaikaksi, mutta syystä tai toisesta hänen jäännöksensä ovat ilmeisesti Roomassa. Galla ei ollut kuka tahansa mimmi maalta vaan itse keisari Theodosius I Suuren (347-395) tytär ja Konstantinus Suuren jälkeläinen. Keisarinna hänestä itsestäänkin tuli. Theodosius oli viimeinen keisari, joka hallitsi koko jakamatonta Rooman valtakuntaa. 

Wikimedia Commons
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Aelia_Galla_Placidia.jpg

Tämä miniatyyrimaalaus esittää mahdollisesti Galla Placidiaa.

Tuolloin elettiin hyvin levottomia aikoja ja Gallan elämä oli kuin seikkailukeromus. Visigootit valtasivat Rooman. Heidän kuninkaansa Alarik otti Gallan panttivangiksi. Alarikin kuoltua Galla naitettiin hänen seuraajalleen Ataulfille. 

Ataulf kuitenkin kuoli varsin pian ja Galla sai palata roomalaisten pariin. Keisari Honrius, Gallan velipuoli, naitti hänet kenraali Konstantinuksella, jota tuli sittemmin rinnakkaiskeisari. Kun tämä kuoli, Galla joutui siirtymään Konstantinopoliin Theodosius toisen hoviin. 

Erinäisten vaiheiden jälkeen Gallan ja Konstatinuksen pojasta tuli Länsi-Rooman keisari Valentinianus III. Koska tämä oli vasta poikanen, todellisuudessa valta oli Gallan käsissä. 

 

Jos haluat kokea niin sanottuun Stendhalin syndroomaan sairastumisen, tämä pyhäkkö on varmasti lupaava ehdokas vierailtavaksi. Tämä Firenzen syndroomaksikin kutsuttu "sairaus" tarkoittaa taide-elämyksen aiheuttamaa pakahduttavaa tunnetta, joka ilmenee esimerkiksi pahoinvointina, paniikkina ja sekavuutena. Epävirallinen syndrooma on nimetty kirjaiija Stendhalin mukaan hänen Firenzen kokemustensa kuvausten perusteella. 

Ulkoapäin rakennus on hyvin vaatimaton. Rakennettu kierrätetyistä tiilistä. Siinä se kuitenkin yhä seisoo, yli 1500 vuoden jälkeen. 

Galla kuoli vuonna 450 ja pääsi näin näkemästä, kun hunni Attila hyökkäsi nykyisen Italian alueelle.

#historia #ravenna #keskiaika #kansainvaellukset #roomanvaltakunta #gallaplacidia #theodosius #gootit #hunnit #mausoleumi #hauta 

Putinin sota kotirintamalta nähtynä

Kuvakaappaus elokuvan kansisivulta

Venäläinen Pavel Talankin on julkaissut dokumenttielokuvan, joka osoittaa, miten perusteellisesti Ukrainan sota muutti Venäjän arjen. Aivopesu ja propaganda on uskomatonta sekä lisäksi myös hyvin taitavasti ja tehokkaasti toteutettua. Putinin Venäjällä on melkein mahdotonta elää tukematta Ukrainan sotaa. 

Pavel toimi opettajana ja videokuvaajana paikallisessa koulussa pienessä kaupungissa. Hän kokosi materiaalia koulun tapahtumista muutoksen aikana. Hän koki sitten, että ei voi enää jäädä rakastamaansa kotimaahan. Hän asuu nykyään Tsekissä. Hän on tehnyt materiaalistaan dokumenttielokuvan, joka on hyvin koskettava ja valaiseva. Hän toivoo, että elokuva voitaisiin joskus esittää hänen kotimaassaan.  

"Yksin Putinia vastaan" (Mr Nobody Against Putin) on nähtävissä Areenassa vuoden 2028 helmikuun lopulle asti (https://areena.yle.fi/1-76556041). 

Muutama vuosi sitten vaimoni oli huolissaan, kun arvostelin Putinia blogissani. Silloin koin, että se oli lähes täysin vaaratonta. Tunnustan, että nyt hieman arveluttaa, mutta en anna periksi. Tuskin tulen elämäni aikana enää koskaan hakemaan viisumia Venäjälle. 

Kun Ukrainan sota alkoi, koulut velvoitettiin lukemaan ylhäältä saatuja tekstejä luokissa. Koulujen käytävissä järjestettiin kulkueita, joissa koululaiset marssivat muodossa laulaen suikka päässä.

Kuvakaappaus elokuvasta

 

Merkittävä osa opetuksesta muuttui tavalla tai toisella sotaan ja vääristeltyyn historiaan liittyväksi. 

Koulun henkilökunta mukautui mukisematta tilanteeseen, myös koulun kirjastossa työskentelevä Pavelin äiti. 

Paveliakin painostettiin ruotuun. Hän tekikin työtään siten, että siihen ei tarvinnut puuttua, mutta hänen kantansa sotaan tiedettiin. 

Pavel oli koulun videokuvaaja ja sai kerätä rauhassa autenttista materiaalia koulun tapahtumista. 

On ymmärrettävää, että tuollaisessa tilanteessa kansalaiset tavallaan kokoontuvat johtajansa ympärille ja saavat tukea samanmielisyydestään. Lisäksi he tietävät edustavansa suurta kansaa suuressa maassa. Yhtenäistyminen tapahtui hämmästyttävän nopeasti. Turvattomassa tilanteessa lähes kaikki tuntuivat valitsevan saman selviytymisstrategian, mikä on hyvin ymmärrettävää. 

Koulun historianopettaja kunnostautui ottamalla poliittiset ohjakset käsiinsä koulussa ja alkoi  jakaa opetuksessaan putinilaista totuutta ja käsitystä historiasta. Kun koulussa äänestettiin parhaasta opettajasta, kas kummaa, hän voitti ja sai palkinnokseen peräti uuden asunnon. En tiedä saiko hän asunnon vain käyttöönsä vai vuokralle vai peräti omaksi. Liikuttunut hän oli saamastaan huomionosoituksesta. 

Totuus alkoi näyttää julmat kasvonsa ja aikuisia miehiä sekä koulusta valmistuneita poikia alettiin kutsua rintamalle. Suruviestejä alkaa tulla. 

Nuoret miehet suhtautuvat tilanteeseen hämmästyttävän huolettomasti. Ehkä se on vain pintaa. 

Sotilailta aletaan kuulla, millaista rintamalla on. 

Pavel osallistuu yhden sotilaan hautajaisiin. Hän ei tohtinut kuvata, mutta nauhoitti äänen. Sotilaan äidin itku oli sydäntäsärkevää. 

Pavel oli kuvannut myös kohtauksen, jossa esimies puhuttelee suurehkoa joukkoa sotilaita. Hän sanoo, että me kuolemme kaikki, mutta isänmaamme ei tule unohtamaan meitä koskaan. Nimemme ikuistetaan kiveen muistoksemme. 

En todella tiedä, miten olisin toiminut, jos olisin venäläinen nuori mies noissa olosuhteissa. Miten voisin elää mukautuen valheeseen? Saattaisin ajatella, että minun on oltava uskovaisena kuuliainen maan lailliselle johdolle ja totella. Mutta miten voisin toistaa valheita, jota mukautuminen edellyttäisi. Luultavasti päätyisin lihamyllyyn ja palaisin puupalttoossa takaisin. 

Göebbels tiesi, että jos valhetta toistetaan riittävästi, se muuttuu totuudeksi. Putin tietää asian myös. 

Kun ukrainalaisista puhutaan demonisoituna uhkana maalle eikä muuta tietoa saada, sekin muuttuu totuudeksi, todennäköisesti myös minulle. 

Venäläisten siviilien ei tarvitse elää jatkuvan pommituksen uhan alla kuten ukrainalaisten, mutta muutoin sota koettelee ankarasti heitäkin. Molemmissa maissa lukemattomat lapset jäävät sotaorvoiksi ja vaimot sotaleskiksi. 

Jos toimisin kuin Pavel, säilyttäisin todellisuudentajuni, mutta luultavasti kaikesta huolimatta tuntisin pettäneeni isänmaani. 

Pavel Talankin, kuvakaappaus

Pavel on äärettömän rohkea ja rehellinen mies. Toivottavasti hän voi joskus palata demokraattiseksi muuttuneeseen kotimaahansa. 

#venäjä #paveltalankin #dokumentti #diktatuuri #demokratia #propaganda #putin #sananvapaus #sensuuri #aivopesu #ukrainansota #sotaorpo #sotaleski #terrori #pommitus #lihamylly

Opus Dein kanssa lounaalla

 

Tama66, Pixabay (https://pixabay.com/photos/cathedral-church-dom-religion-3457933/)

Opus Dei on katolisen kirkon järjestö, jonka maineen kirjailija Dan Brown aikoinaan tuhosi luomalla siitä hirviömäisen kuvan romaanissaan Da Vinci -koodi. Hän käytti kirjailijan vapautta ja näin kuvaus on kaukana totuudesta. 

Opus Dei toimii myös Suomessa. Olimme sunnuntaina sen jäsenten kanssa syömässä. Yhteys on syntynyt kauan sitten, kun Saara tutustui yliopiston luennolla mainitussa järjestössä toimivaan henkilöön B. Hän on tutustunut sitten muihinkin. Järjestön jäsenet ovat hyvin konservatiivisia, minkä vuoksi ilmeisesti elämäntapamme ja suuri perhekuntamme viehättää heitä. 

Latvialainen B  on aikoinaan toiminut Helsingissä olevan Englantilaisen koulun johtajana. Tämän koulun on perustanut yhdysvaltalainen katolinen nunnajärjestö Sisters of the Most Precious Blood, joka tosin on joutunut vetäytymään hankkeesta. 

Opus Dei suunnittelee retriittiä pidettäväksi Turussa ja siksi kuusi järjestön jäsentä oli käymässä kaupungissamme. Yksi heistä on suomalainen (en ole varma, onko hän jäsen) ja muut syntyisin eri puolilta maailmaa. Halusivat lounastaa kanssamme. He ovat olleet Suomessa pitkään ja niinpä keskustelimme suomeksi. Nyt jo ikääntynyt B ei ollut mukana. Hän auttoi Saaraa aikanaan latviankielisten tekstien kääntämisessä tämän kirjoittaessa suomalaista laulajatarta ja hänen latvialaista taiteilijapuolisoaan koskevaa elämäkertaa. 

B:n elämä on hyvin vaiheikas. Hän onnistui sota-aikana pakenemaan kotimaastaan, päätyi sitten Amerikkaan, sen jälkeen muutamaan muuhun Euroopan maahan ja lopulta Suomeen. 

Juttelimme niitä näitä. 

Heidän alkuperäiset kotimaansa olivat Portugali, Ranska, Saksa sekä mahdollisesti Filippiinit ja yhden tausta ei ole selvillä. 

Opus Dei on suomeksi Jumalan työ. Se on hallinnollisesti personaaliprelatuuri, jonka asemaa meidän luterilaisten on vaikea hahmottaa. Personaaliprelatuuri muodostuu paimenesta (prelaatista), sekuraalipapistosta sekä mies- ja naismaallikkojäsenistä. Sillä on rajoitettu itsehallinto ja se on suoraan paavin alaisuudessa, mutta se ei ole uskonnollinen sääntökunta. Tämän ymmärrän tarkoittavan, että se noudattaa katolisen kirkon perusopetusta eikä ole esimerkiksi herätysliike tai eriseura. Ymmärtääkseni heidän kantansa esimerkiksi aborttiin, esiaviollisiin suhteisiin ja vastaaviin pohjautuu Raamattuun ja sen perinteiseen tulkintaan. 

Opus Dein tehtävänä on lisätä pyhyyden tavoittelua arjessa ja työssä eli tukea tavallisia kristittyjä löytämään Jumala jokapäiväisessä elämässään. 

Opus Deillä on noin 100 000 jäsentä noin 90 maassa. Yllättävän vähän, eikö? Enemmistö jäsenistä on tavallisia maallikoita, jotka asuvat omissa kodeissaan. Osa taas on Opus Dein keskuksissa asuvia niin sanottuja numerareja. Suomessa jäseniä on noin 40. 

Suomen katolisen kirkon piispa Raimo Goyarrola kuuluu Opus Deihin. Tapasin hänet sattumalta kerran, kun hän oli poistumassa naapurissamme olevasta katolisesta kirkosta muutaman muun kanssa. Yhden heistä tunnen hyvin, joten juttelimme muutaman sanan. Piispa Raimo oli oikein miellyttävän tuntuinen "nuori mies". 

Turun katolisen kirkon yhteydessä oleva luostari on birgittalainen, jossa asuvat mustapukuiset nunnat kuuluvat Turun katukuvaan. Vaimoni on saanut käyttää luostarin tiloja pitäessään elämakertakursseja. Genin sukupuihin höpsähtänyt Hessupappa ei malta olla toteamatta olevansa Pyhän Birgitan sisaren jälkeläinen. 

Enemmistö jäsenistä (n. 70 %) on naimisissa olevia maallikoita, jotka elävät omissa kodeissaan, kun taas sinkkuina elävät (numerarit) asuvat usein Opus Dein keskuksissa. 

Käsittääkseni Opus Dei haluaa tukea nimenomaan jäsentensä katolista uskoa. 

Tällaisia asioita sain järjestöstä selvitetyksi netistä. 

Meillä oli mukava tapaaminen. 

#roomalaiskatolisuus #katolinenkirkko #opusdei #uskonto #paavi #raimogoyarrola #piispa #birgittalaisuus #luostari #pyhäbirgitta