Pikkulaskiaisrieha Turussa eilen

 

Pikkulaskiainen on pitkäaikainen traditio, josta minä en ole tiennyt mitään. Kaupungin keskusta täyttyy haalariväestä.

Yle: Opiskelijat tulevat jopa Lapin lumilta loskaiseen Turkuun laskiaismäkeen

Kauppiaskadulle oli varmistettu luminen rinne, joka toimi, vaikka sade sattui.

Opiskeoijat kilpailivat Red Bull -tyyliin laskemalla rinteen rakentamillaan hökötyksillä.

Seuraavaksi live-säpinää.

Kaupunki oli organisoinut järjestäytyneen siitrymisen kilpailualueelle. 

#turku #pikkulaskiainen #turuntori #tapahtuma #kilpailu #opiskelijat #talvi #kulttuuri #festivaali 

Sukulaisistani on tehty dokumenttielokuva – Vikings, The Make of an Empire

 

Harald Sinihammas, Sven Haaraparta ja Knuut Suuri

Areenassa on kuusiosainen sarja, jossa kerrotaan noista melskeiden, juonittelun ja vallanhimon ajoista. Harald Sinipartaan ja muutamaan muuhun sankariin Geni löytää minulle sukuyhteyden. 

Harald Sinihampaalla oli ilmeisesti huonot hampaat, siksi hänelle on jälkeen päin annettu tuo lisänimi. Svenillä oli tietenkin haaraparta ja Knuut sai suuria aikaan. Herrat olivat isä, poika ja pojanpoika. 

Riehuivat Tanskassa, Norjassa ja Englannissa. 

Harald Siniparta oli Tanskan ja Norjan kuningas (valtakausi 958-986). Hän yhdisti Tanskan ja osan Norjaa. 

On merkillistä, että langaton tiedonsiirtotekniikka bluetooth on saanut nimensä Harald Siniparrasta. Tämä vertautuu siihen, että Harald Sinihammas yhdisti kansoja. 

Bluetooth-siirtotekniikan logo on saatu yhdistämällä kyseisen kuninkaan nimen alkukirjaimet (Hagall ᚼ ja  Bjarkan ᛒ) riimuina.

Harald toi kristinuskon Tanskaan, joskaan ei saanut sitä täysin juurrutetuksi. 

Kun Harald oli kääntynyt kristinuskoon, hän aloitti yhteistyön Saksan Otto I Suuren kanssa ja he liittoutuivat. Otto halusi levittää kristinuskoa ja valtaansa pohjoiseen. Otosta tuli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari. 

On epävarmaa, miten Harald kuoli. Tapahtuma saattoi liittyä sisäisiin valtataisteluihin.

Olen minä Genin mukaan sukua tuolle Otollekin, mutta annetaan sen olla. 

Emma Normandialainen, Knuut III Hardeknut, Aelfgifu Northamptonilainen ja Harald I Jäniksenkäpälä  

Emma oli kotoisn Normandiasta, joka oli viikinkiseutua. Hän oli kahden kuninkaan puoliso, anglosaksisen Aethereld II Neuvottoman ja tanskalaisen Knuut Suuren. Emma oli vehkeilijä, joka järjesteli asioita taustalla. Hän oli lisäksi kahden kuninkaan äiti, Knuut III Hardeknutin ja jonkun toisen. 

Ketjun menneessä päässä Harald Sinihammas ja poikansa Sven Haaraparta. Seuraavana Haaraparran tytär prinsessa Esrtrid Margaretha, jonka yksi sisaruksista oli Knuut Suuri.

Sukulaisuus Emma Normandialaiseen  kulkee mutkan kautta. Olemme molemmat Rolf Ragnaldsonin eli kuuluisan Gånge-Rolfin ja hänen Bretagnesta ryöstetyn vaimonsa Poppa of Bayeuxin jälkeläisiä. 

Rolf oli saanut liikanimensä siitä, hänen suuren kokonsa vuoksihevonen ei pystynyt kantamaan häntä. Lienee legendaa. Hän oli se viikinki, joka ryösteli Normandiaa kunnes kuningas Kaarle III Yksinkertainen antoi hänelle kappaleen maata Rouenin ympäriltä ja Rolf lupasi suojella seutua viikingeiltä. 

Emma oli Knuut Suuren vaimo. Olen siis sukua kummallekin. 

Videon mukaan Emman luut ovat jossakin kappelissa tai kirkossa. Niitä jopa näytettiin. Kun nämä sukulaisuudet noihin kaukaisiin aikoihin ovat lähinnä tällaisen historiasta kiinnostuneen hupia, ehkä dna-testauksella voisi tutkia, onko sukulaisuus Emmaan todellista. En tosin tiedä, voiko näin kaukaista yhteyttä saada selville. 

Täältä voit katsoa tämän kuusiosaisen dokumenttielokuvan: Vikings, the Make of an Empire. 

Elokuva on hyvin informatiivinen. 

#historia #sukuhistoria #suku #sukupuu #myytit #viikingit #keskiaika #polveutuminen #tanska #tanskanhistoria #norja #norjanhistoria #valhalla #birgerjaarli #englanti #englanninhistoria #skandinavia #normandia #haraldsinihammas 

Tein etnisyystestin valokuvan perusteella

 

Facebookissa näitä tarjoillaan. Tämä ohjelma on FoodZee.

Tähän postaukseen sisältyy jymy-yllätys. 

Tällaiseksi ohjelma pärstäni punnitsi.

Veljeni näytteestä tehdyn geenitestin mukaan sisarusparvemme on 98 prosenttisesti suomalainen perimältään. Sitäpaitsi olen niin tyypillisen suomalainen ulkonäöltäni, että eräskin arvioija Kreikassa osui kerralla kymppiin. 

Tämä ei kyllä alkuunkaan kuvaa minun esivanhemmistoani. Vaikka noita viikinkejä ja vastaavia jokunen Genin mukaan sukupuussani on, verenperintöni on lähes kokonaan tavalliselta suomalaiselta rahvaalta. 

. 

Jymy-yllätys! Tein näille kolmelle julkkikselle Geni-haun ja kaikki kolme osoittautuivat kaukaisiksi verisukulaisikseni.  En viitsi laittaa näistä linjakarttoja tänne, pyydettäessä voin osoittaa miten esimerkiksi tuo aussi voi olla sukulaiseni. 

Kasvojen tunnistamisen on hyvin teknisesti kehittynyt ala, kiitos kiinalaisen valvontayhteiskunnan. Luultavasti etnisiä piirteitä voidaan hyvinkin tunnistaa. Suomalaisuuteen tämä ei osannut minua yhdistää, mutta se voi selittyä sillä, että olemme ugrilaisuudesta huolimatta geeniperimältämme hyvin samanlaisia naapureittemme kanssa. Meillä kaikilla on keräilijä/metsästäjien, varhaisten viljelijöiden, jamnojen ym. testamenttia suonissamme. Meillä on ugrilaista 10 prosenttia, mutta sitä on muillakin, joskin pienempiä määriä. 

Tämä FoodZee on koukku, jolla houkutellaan käyttämään yrityksen terveys- ja ravintoappeja. Kaava on tavanomainen. Se johdattaa tekemään tarvittavat temput, minkä jälkeen se lupaa lähettää tulokset sähköpostiin, mutta hinta paljastuu vasta nyt. Se tosin oli alle kympin. Oli tässä lystiä sen edestä. 

#perinnöllisyys #dna #polveutuminen #geni #foodzee #geenit 

Voiko Yleen luottaa ollenkaan?

 

TODELLISTA PROPAGANDAA

Sivu Natsi-Saksan lapsille tarkoitetusta joulukalenterista vuodelta 1942
Wikimedia Commons


Aivopeseekö meidän yhteinen mediatalomme meitä wokeen tai muutoin vasemmalle. 

Tässä näytteitä kannanotoista:

"Eikö toi Yle ole vihervassari feikkimedia mihin ei voi luottaa? Vai miten se meni"

"YLEhän on jo varmaan parikymmentä vuotta keskittynyt "muokkaamaan ihmisten ajatuksia", kenen käskystä ja miksi niin se on toinen juttu.
Mutta ei ketään pitäisi aivopestä omilla rahoillaan mihinkään ideologiaan."

"Nauretaan Pohjois Korean valtion mediaa, vaikka meillä on YLE."

"Veronmaksajana odotan YLE:ltä avoimmuutta. Ohjelmat ovat hyvin paljon vasemmiston värittämiä, juurikin siinä sen huomaa keitä kutsutaan "asiantuntijoiksi". Kyllä, rahoitusta voidaan vähentää. Ei tarvita mitään "sohvaperunoita"."

Toki vastakkaistakin arvostelua löytyy, mutta minun silmiini tuntuu sattuvan usein näitä vasemmistolaisuussyytöksiä.

Tilanteeseen liittyy erikoinen piirre. Kokenut toimittaja Mari Manninen pohtii kirjassaan "Toimittaja kertoo niin totta kuin osaa" syytä siihen, että Yle koetaan hyvin luotettavaksi (näin ajattelee yli 80 prosenttia), mutta samalla Suomen Kuvalehden ammattien arvostusta koskevassa kyselyssä lehtitoimittajat ovat sijalla 281 ja televisiotoimittajat sijalla 291, kun ammattinimikkeitä on kaikkiaan 379. 

Ristiriitaiselta kuulostaa. 

Manninen veikkaa, että toimittajia pidetään vallanpitäjinä ja vähän julkkiksinakin, joita kuuluu epäillä. Hän arvelee myös, etteivät kansalaiset ehkä tiedä, mitä journalismi on. 

Mene tiedä. 

Juttelin kerran erään fiksun ja varttuneen henkilön kanssa. Hän toi yllättäen esiin tutun ajatuksen Ylen epäuotettavuudesta. Sanoin olevani Ylen suurkuluttaja. Hän totesi vähän hämmentyneen oloisena itsekin olevansa. Niinpä, Ylellä on hyvin runsaasti mielestäni oikein hyvää tarjontaa, joista valita. On toki muutakin.

Voisiko syy tällaiseen olla siinä, että somessa jatkuvasti toistuva väittämä on muuttunut "todeksi" siten, että Yleä kuuluu pitää epäluotettavana, koska muutoin pidetään sinisilmäisenä ja arvostelukyvyttömänä. On mukavampaa esittää mielipide, jonka kannalla arvelee keskustelukumppanin olevan. 

Johtuuko ristiriita somen noususta kaikkien ulottuville? Asiain kritisoiminen on kaikkien ulottuvilla. Kärjekkäät mielipiteet tuntuvat saavan runsaasti myötämielisiä kommentteja ja tykkäyksiä. Vai onko niin, että sellaiset median asiakkaat, jotka eivät ennen tyypillisesti kommentoineet mitään, ovat tulleet mukaan somen matalan kynnyksen mahdollistamana. Algoritmit kärjistävät debatteja, koska ne lisäävät liikennettä, mikä tietää rahaa alustoille.

Mari Manninen arvelee, että media joutuu julkaisemaan menekin vuoksi sellaisia materiaalia, joille "eliitti" nyrpistelee nenäänsä ja reagoi. Aika uskottavaa. Kun me olemme kaikki lystin maksajia, ei koko tarjontaa voi suunnata yhteen segmenttiin. 

Yleisesti väitetään, että Tampereen yliopisto kouluttaa vasemmistolaisia toimittajia. Näin on epäilemättä ollutkin seitsemänkymmentäluvulla ja sen jälkeenkin.  Olisiko tilanne voinut säilyä muuttumattomana viisikymmentä vuotta? Kaarle Nordenstrengin ja Pertti Hemanúksen päivistä on aikaa. 

Luulisi ainakin nuoremman toimittajakunnan kouliutuneen paremmin tuuletetussa ilmapiirissä. 

Mari Mannisen näppituntuman mukaan rivitoimittajat ovat kallellaan vähän vasemmalle ja esihenkilöstö vähän oikealle. Hän arvelee tilanteen olevan näin tasapainossa.

Tässä Ylen toimittajia, heidän käyttämiään asiantuntijoita ja muita vieraita:

Tommy Fränti, Kreeta-Maria Kivioja, Petteri Löppönen, Piia Pasanen, Mikko Pesonen ja Jussi-Pekka Rantanen.

Matti Koivisto, Annika Damström, Rosa Kettumäki, Seija Vaaherkumpu, Sakari Sirkkanen 

Hiski Haukkala, Tuomas Forsberg, Timo R. Stewart, Charly Salonius-Pasternak, Teivo Teivainen, Hannu Juusola, Heikki Patomäki, Sixten Korkman, Tuuli Koivu, Aki Kangasharju, Mika Maliranta, Patrizio Lainà ja Heikki Pursiainen. 

Pauliina Grym, Pia-Maria Lehtola, Nicklas Wancke, Juhani Kenttämaa, Ville Talola.

Ruben Stiller, Pekka Seppänen, Mika Pantzar ja Kaarina Hazard. Juha Itkonen, Anu Koivunen, Hilkka Olkinuora, Taru Tujunen ja Maija Vilkkumaa.

Tämä esimerkkiluettelo on tietenkin vinoutunut minun seuraamistottumusteni mukaan. 

Suurimmasta osasta mainituista en osaa sanoa mitään. Ovat ammattilaisia ja hoitavat asiallisesti hommansa. Heidän vakaumuksestaan ja mahdollisesta piiloagendastaan minulla ei ole hajuakaan. 

Joillakin toimittajilla on tapana panna erityisesti poliitikot lujille. Jos ensimmäinen saatu vastaus kiertelee ympäri ummet ja lammet, kysytään samasta asiasta lisää. Kysymykset voivat olla hyvin hankalia. Tämä on mielestäni pätevää asiakaspalvelua meille yleveron maksajille. 

Jos kuuntelijan tai katsojan oma aateheimolainen sattuu olemaan toimittajan piinattavana, mieleen saattaa tulla ajatus, että siinä vihervassari piinaa poloista oikeistopoliitikkoa. 

Seija Vaaherkumpu on mielestäni tiukka haastattelija ja hoitaa hommansa naama peruslukemilla. Tämä voidaan ehkä ymmärtää, että hän on puolueellinen. Häneltä kerran kysyttiin mahdollisesta agendasta, johon hän totesi, ettei hänellä sellaista ole. Minä olen taipuvainen uskomaan häntä. 

Saattoi olla hän, jolta kysyttiin, että mitä toisen eli inttämiskysymyksen jälkeen seuraa. Enempää ei kuulemma ole tapana pumpata. 

Myös Annika Damström ja Rosa Kettunen haastattelevat napakalla otteella. 

Ruben Stiller on ollut joskus demarien ehdokkaana joissakin vaaleissa. Hän hoitaa hommaansa kieli poskessa ja tekemällä pilaa lähinnä itsestään. Sosiaalidemokratian idea ei ajelehdi hänen lähisfäärissään ainakaan työmaalla. 

Toimittajien vieraista tiedän Heikki Patomäen ja Patrizio Lainàn olleen vasemmistoliiton vaaliehdokkaina.  Heikki Pursiaisen isä Terho Pursiainen on teologi, joka on edustanut SKDL:a eli kansandemokraatteja ja sittemmin vihreitä. Poikansa Heikki on kuitenkin ollut kokoomuksen ehdokkaana.

Aki Kangasharju on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja, mikä heijastuu hänen näkemyksiinsä. 

Timo R. Stewart ja Hannu Juusola ovat vierailleet asiantuntijoina Gazan kriisiä käsittelevissä keskusteluissa. Olen kuullut heitä moitittavan puolueellisuudesta palestiinalaisten eduksi. Minä arvelen tämän mielikuvan syntyvän siitä, että varmaan he kumpikin haluavat käsitellä tilannetta objektiivisesti ja ilman uskonnollista viitekehystä. Stewart tuomitsi aikoinaan jyrkin sanoin palestiinalaisten julman hyökkäyksen israelilaisia vastaan. Siitä alkoi sota, jossa Israel on ollut niskan päällä. Stewart on tuominnut myös Israelin toimia, jotka ovat olleet paljon esillä mediassa. 

 Vierastan erityisesti yleistäviä luonnehdintoja ("vihervassari feikkimedia"). Hyvin monipuolisen mediatalon tarjonnasta voi halutessaan poimia valikoiden esimerkkejä ja yrittää todistaa sitä tai tätä. Tämä olisi kuitenkin feikkitutkimusta. Yle on koko kansan media. Siksi on turhaa yrittää vaatia sitä lopettaa vasemmistolaisten palveleminen esimerkiksi boikotoimalla heitä keskustelijavalinnoissa.

 Minä en kykene millään ottamaan yleistävää kantaa Yleen puoleen tai toiseen. Se on eduskunnan media. Eduskunta on meidän valitsemamme. Yleistävän kannan muodostaminen vaatisi, että olisin perillä aivan kaikesta, mitä Yle tarjoaa. Yksi vinoutuneiden arvioiden selittäjistä on ns. Dunning–Kruger-efekti. 

Näin AI: "Dunning–Kruger-efekti

 (ylivertaisuusvinouma) on kognitiivinen vinouma, jossa vähäisen osaamisen omaavat henkilöt yliarvioivat taitonsa, koska heiltä puuttuu metakognitiivinen kyky tunnistaa oma tietämättömyytensä. Ilmiö johtaa usein siihen, että heikosti suoriutuvat ovat liian itsevarmoja, kun taas todelliset asiantuntijat saattavat aliarvioida osaamisensa." 

Toinen vaikuttava tekijä lienee vahvistusharha. Näin Wikipedia: Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. Confirmation bias) tarkoittaa taipumusta valikoida ja tulkita uutta tietoa niin, että se tukee henkilön aikaisempia näkemyksiä. Vahvistusharhan johdosta ihminen antaa erityistä painoa sellaisille tiedoille, jotka tukevat hänen näkemyksiään, ja sivuuttaa sellaiset, jotka puhuvat niitä vastaan.^[1][2] Oman mielipiteen kanssa ristiriidassa olevan tiedon sivuuttaminen estää henkilöä tuntemasta kognitiivista dissonanssia. Tutkija Raymond S. Nickerson pitää vahvistusharhaa tärkeimpänä harhapäätelmiä tuottavana ilmiönä.^[3] 

Vahvistusharhoja esiintyy varsinkin silloin, kun kyse on tunneperäisistä valinnoista ja vakiintuneista käsityksistä. Skeptikko Michael Shermer toteaa, että vahvistusharha selittää, miksi fiksut ihmiset kannattavat omituisia asioita. Älykkyys auttaa keksimään perusteluja mielipiteille, jotka on omaksuttu muista kuin järkisyistä. Asiaa on vaikea huomata, koska ihmisillä on taipumus attribuutioharhaan, jossa omat mielipiteet koetaan järkiperäisinä eikä tunnepohjaisina.^[2] 

Vahvistusharha selittää, miksi ihmiset tekevät erilaisia johtopäätöksiä samoista asioista tai miksi uskomukset säilyvät, vaikka ne olisi osoitettu vääriksi. Vahvistusharhaan ovat taipuvaisia etenkin ne, jotka luottavat vahvasti omiin mielipiteisiinsä. Harha heikentää päätöksenteon tasoa esimerkiksi politiikassa. 

 Molemmat teoriat varmasti selittävät omien kantojenikin vinoumia. Minäkin valitsen vain itselleni sopivia ohjelmia.

   Yle ei varmasti ole virheetön eikä täydellinen missään suhteessa. Minä olen kuitenkin siihen tyytyväinen ja haluan puolustaa omaa näkemystäni siitä. Jos minun osoitetaan pitävin perustein olevan väärässä, velvollisuuteni on ottaa opikseni. 

 #politiikka #yle #tasapuolisuus #propaganda #bias #media #valtamedia #puolueettomuus

Kanada voitti Suomen 3-2 – tässä apua maansuruun

TÄSSÄ OLI KAIKKI VIELÄ MAHDOLLISTA.

ALEMPANA KUVIA PAIKOISTA, JOISSA ON VALMIIKSI PALJON SURUA. 

Ajatelkaa kuinka suurta surua nämä nämä haudat ilmentävät. Näiden suunnitteluun on uhrattu aikaa ja rahaakin on pulitettu. Samalla on tehty surutyötä- 

Voi tätäkin pikku puttoa. Onkohan pieni lapsi maan povessa kuin kymmenkuinen veljeni Ylitornion kirkkomaalla. 

Vanhempani eivät täysin toipuneet ensimmäisen leukemiaan sairastuneen poikansa kohtalosta.  

Mitä väliä on jollakin lätkämatsilla oikeasti tärkeiden asioiden rinnalla. 

Suomi voi voittaa joskus toiste tai olla voittamatta, mutta veljeni ei palaa koskaan. Toivottavasti tapaan hänet kun minun aikani on koittanut. 

Näitä Etelä-Ranskassa olevia murheen symboleja katsellessa voimme muistaa edesmenneitä rakkaitamme. 

Veistos on minusta hyvin koskettava. 

Me suomalaiset laitamme matkalaukkuja kyljelleen läheistemme haudoille. Tapa johtuu siitä, että tuo ranskalainen tyyli tulee kalliiksi. 

Ehkäpä nämä hienoimmat ranskalaiset ovatkin varakkaiden surijoiden pystyttämiä.

Asiasta kukkaruukkuun, lätkähäviöstä etelän surulehtoihin. 

Surujakin on monen kokoisia. Puolison menettäminen kuoleman tai avioeron kautta on yksi niistä suurista. Samoin lapsen kuolema. Vanhemman kuolema on ehkä pienempi, koska ikääntyneen poistuminen tuonilmaisiin ei yleensä tule yllätyksenä. 

Työpaikan menetys tai opiskelemaan pääsemättömyys varmasti harmittavat.

Lätkäfania oman joukkueen tappio varmasti harmittaa, mutta tuskin terapiaan tarvitsee.  

Sitten on pikkuisia pettymyksiä kuten parkkisakko tai pieni erimielisyys puolison kanssa. 

Kaikki me kerran kuollaan.

Carpe diem. 

#jääkiekko #olympialaiset #suru #murhe #tappio #häviö #fanitus 

 

Sukupuun laulu

Lepohetki
Pekka Halonen
Wikimedia Commons

Runoilin historiaani ja annoin tietotekniikan osallistua. Voisiko nimitys tällaiselle CAP eli Computer aided poetry, Sisältö muuttui matkalla ja punainen lanka hämärtyi, mutta eikö runous ole sellaista? 

Tuntuu, että tämä ihan oikeasti syntyi yhteistyössä. 

 

Sukupuun laulu

Olen monenmuotoinen lapsi,

kasvanut kummallisten keskellä,

puolet pakolaisten verta,

toinen lännen rannoilta,

mutta sydämessäni ugrilainen,

melkein täysi, melkein täydellinen.

Suvun haarat ovat outoja, villejä,

käyttävät löysiä housuja,

huone on täynnä huiveilla peitettyjä päitä,

rukouksia huulillaan.

Ruotsalaisia ​​miehiä, herrasmiehiä,

sotilaita, rakastavaisia,

pari pappia heidän kanssaan,

yksi putosi sänkyyn —

niin kansa kasvoi.

Yksi vältti tsaarin katsetta,

piiloutui härän arkkuun,

Viipurin linnaan, toinen

puukotettiin miekalla, vannoi verta,

sanotaanpa, että sukunimi

tuli siitä oudoksi.

Lisäksi viulu soi,

kansa tanssi tanhujaan,

tyttö saarnasi unissaan,

hullu huuto, pyhä korva,

kansa kuunteli hämmästyneenä.

Kaksi veljestä vaimoineen

juureni heräsivät,

johtivat korkeaan puuhun,

tässä minä nyt istun,

maan ja uskon jälkeläinen.

Monet pellot mitattiin viivoilla,

vaimot lypsivät, lehmä lauloi,

aamumaidon ämpärissä

elämän manna ja voima.

Paimenet vaeltelivat metsässä,

löysin karhuja leikkimässä,

ladon ovella kajahti laulu.

Ihmiset oivia ääreen asti,

vain yksi vaipui suruun,

kuoli tiililinnassaan,

asettuin muurien varjoon.

Myytin varjo kantaa kauas,

kuninkaat ja prinsessat,

korkeimmissa linnoissa valossa,

hauraat juuret lipesivät,

everstit ja munkit vaeltelivat,

uusi usko kaatui maahan.

Siemen matkusti sanan mukana,

kaupungista Ruotsin maahan,

kirjurista tuli mies,

joka kastoi miekan vereen,

tappoi, tunsi työnsä painon —

siellä tarinani haalistuu.

#historia #sukuhistoria #suku #sukupuu #myytit #viikingit #keskiaika #norja #norjanhistoria #ruotsi #pekkahalonen  #skandinavia #suomi #runo #eepos 

Uusi hämmästyttävä löytö - sukusäie johtaa germaanien kautta muinaiseen kveenikuningas Fornjotiin

Fornjot, myyttinen jättiläinen, kveenien kuningas

Artikkelin lopussa Genin esittämä yhteys Fornjotin ja minun välillä. En ehkä lähtisi valalle tämän vedenpitävyydestä 😇

Käsittelin äskettäin myyttisen hämäriä mahdollisia tai mahdottomia sukujuuriani lähes ajanlaskun alun vuosisatoihin saakka (Honkalan sukusaaga – myyttisen Odinin jälkeläisiäkö).  Kaiveltuani Geniä lisää, löysin jotakin, mistä minulla ei ole ollut aavistustakaan. Tämä Fornjot on Genin mukaan syntynyt noin vuoden 165 jälkeen Suomessa. Tässä tapauksessa Suomi viitannee Kveenien maahan kenties Norjan Finnmarkissa, Nyky-Suomen Lapissa tai muualla niillä suunnilla. 

Tämä potretti on jotakin jälkiperäistä haahuilua, koska eivät noita sarvia käyttäneet viikingitkään. Järjetöntä olisi tapella tuollaiset päässä. 

Fornjot oli mytologian jonkun juonteen mukaan alkujättiläinen ja jääjättiläisten eli huurretursaiden esi-isä. Näissä tarinoissa näyttävät norskien ja kveenien myytit menevät iloisesti ristiin rastiin. 

Kveeneiksi eli kainulaisiksi on kutsuttu 1700- ja 1800-luvuilla Fennoskandian pohjoisosiin muuttaneita suomalaisia. Minulle ei ollut oikein hahmottunut kuvaa tuolle alueelle joskus "aikojen alussa" muuttaneista itämerensuomalaisista, joista nimitys kveeni on peräisin. Nuo "alkuperäiset" kveenit lienevät jo ammoin sulautuneet norjalaisiin ja varmaan myös saamelaisiin. 

Joku saattaa muistaa norjalaisen mäkihyppääjä Björn Wirkolan. Hän polveutui tuoreeemmasta aallosta Suomesta Norjaan. Björn on Saaran sukulaisen, altalaisen Virkkulan papan, pojanpoika. 

Suomessa ei taida olla juuri mitään lähteitä ensimmäiseltä vuosituhannelta, mutta skandinaavien saagat tuntevat kveenit. 

Saagat lienevät kauan tapahtumien jälkeen mielikuviteltuja, joten näin me sitten voimme liittää alkujättiläisiä ja kaikenlaisia pakanajumaluuksia "sukupuihimme". 

Nuo muinaiset alkukveenit ovat ehkä muuttaneet Varsinais-suomesta tai Karjalasta. Toisen lähteen mukaan he olisivat kuitenkin olleet jokin erillinen suomalaisia lähellä oleva heimo. 

Kari ''Wind'' Fornjotsson, King of Kvenland 

Tutun suomalaiselta kalskahtaa seuraavassa polvessa olevan kveenikuninkaan nimi. Hallitsi Genin mukaan Pohjois-Skandinaviaa (Kvenland, Finland og Gotland).

Suluissa oleva Finland tarkoittanee suunnilleen nykyistä Suomen Lappia. Karin sanotaan olleen legendaarinen hahmo Finlandissa. 

Frosti, Karasson, Mythical King of Kvenland  

Frosti lienee norjalaiseen ja anglosaksiseen perinteeseen kuuluvan Pakkasukon 

esikuva. Venäläisilläkin on Pakkasukko, mutta se on eri asia. 

"Pakkasukko (engl. Jack Frost) on pakkasen, jään, lumen, rännän, talven ja jäätävän kylmyyden henkilöitymä. Hän on joissakin tarinoissa synkkä pahantekijä ja joissakin tarinoissa sankari." (Wikipedia)

Birger-jaarli teki niin sanotun toisen ristiretken Hämeeseen, minkä seurauksena Hämeen linnaa alettiin rakentaa. 

Odinista ja Fornjotista alkavat sukusäikeeni yhdistyvät Birger-jaarlissa. 

Fornjotista sukuyhteys kulkee Kveenien maasta Norjan, Islannin, ja taas Norjan kautta Birger-jaarliin Ruotsiin.


En ole tiennyt Norjan muinaisuudesta ja sen kytkeytymisestä kveeneihin juuri mitään. Hauskaa oppia lisää historiasta, joka kuuluu ikikiinnostuksiini.

Kuvat ovat kaapattu Genistä.  

#historia #sukuhistoria #suku #sukupuu #myytit #viikingit #keskiaika #polveutuminen #odin #norja #norjanhistoria #ruotsi #valhalla #birgerjaarli #kveenit #kveenienmaa #skandinavia