Kun aikoinaan menetin tukkani syöpähoitojen vuoksi, siskoni Mirkku teki minulle tällaisen lakin. Se ei osunut silloin ihan nappiin, mutta tässä se on Saaran vähentyneiden hiuksien suojana.
Ajoimme tänään Tyksiin klo 10.15 tapahtuvaan vaimoni viidenneksi viimeiseen sädetykseen. Alkumatkasta näimme kadulla isohkon lauman ihmisiä, joista joillakin oli huomioliivi käsivarrellaan. Vaikuttivat jonkun tapahtuman valvojilta.
Vaimoni meni sähehoito-osastolle ja minä jäin tapani mukaan tilavaan aulaan odottamaan. Lueskelin kännykästä seuraavan lukupiirin läksykirjaa. Aulassa kulki monen kerroksen väkeä. Valkotakkiset lääkärit vaikuttavat ainakin mielikuvissani muita itsevarmemmilta. Välillä mennään määrätietoisesti, toisinaan taas verkkaisemmin. Hoitajat ovat usein sinisessä puvussa ja osalla heistä on lyhyehkö valkoinen villa- tms. takki. On ilmeisesti tärkeää, että se on kuosiltaan erilainen kuin lääkäreiden valkotakki ja selvästi niitä lyhyempi.
Erottaako hoitajia ja lähihoitajia jokin vaatteellinen tunnusmerkki, sitä en osaa sanoa. Aulassa kulkee myös varmasti laitosapulaisia, ambulanssi-ihmisiä, tavarantoimittajia ja muita. Eräissä tapauksissa heilläkin on selässään heidän toimiaan määrittävä teksti.
Istuskelin ulkovaatteet hattua lukuunottamatta päälläni. Heräämiseni oli ollut aamulla hidasta, joten päätin rentoutua. Laskeuduin lähes maskuuasentoon ja työnsin jalkojani pidemmälle. Suljin silmäni. Pian taisin nukahtaa.
Heräsin siihen, että joku kosketti olkavarttani. Luokseni oli kumartunut hyvin kaunis ja hoivaavan lempeältä näyttävä naislääkäri tai -hoitaja. Hän kysyi, onko kaikki hyvin. Sanoin niin olevan ja lisäsin odottavani vaimoani. Viittasin samalla sädehoito-osaston ovea kohti.
Hän totesi ilmeisesti asioiden olevan tolallaan ja lähti. Kiitin häntä huolenpidosta.
Tapahtuma oli minulle erikoinen. Ennalta aavistamatta viehättävä nainen on aivan lähellä.
En muista koskaan rakastuneeni kehenkään ensinäkemällä. Jotakin tällaista sellainen voisi olla.
Olen kuullut teoriasta, jonka mukaan nainen tuottaa jossakin kuukautiskierron vaiheessa sellaista odööria, että jos ja kun joku mies astuu siihen pilveen, se on menoa.
Mahtaako kukaan tietää, mitä rakastuminen tai rakastumisen biologia ovat, mutta kaikki me olemme yhtä mieltä siitä, että rakkautta on olemassa.
Rakastuminen ei ole minulle ajankohtaista. Minullahan on rakas, jonka kanssa olemme harjoitelleet 50 vuotta yhteiseloa milloin myötä- ja milloin vastamäissä. Samaa jatkamme kunnes kuolema meidät erottaa. Mieluiten lähtisimme yhtä aikaa.
Tämä tilani varmistanut hoitoalan ammattilainen tekee varmaan työtään täydellä sydämellä. Jos joku äijä retkottaa sohvassa silmät kiinni, on hyvä varmistaa, ettei noutaja ole häntä nujertanut tai jokin muu kummajainen vienyt häneltä tajun.
Paluumatkalla juutuimme niiden liivi-immeisten valvomiin penkkariajoihin.
Tänään on Runeberginpäivä. Kun Geni osaa tehdä minusta melkein kenen vain sukulaisen, vaimoni kysyi aamulla, olenko sukua Runebergille.
Tarkistin äsken. Sukua olemme, mutta hyvin laihaa ja teoreettista. Yhteiset esivanhempamme ovat riddare Kettil Bielke (syntynyt noin ennen vuotta 1237) ja hänen tuntemattomaksi jäänyt vaimonsa. Jos tämä Kettil on ollut runollinen, ne lahjat ovat kai periytyneet taannoin Pietarsaaressa syntyneelle vauvalle niin, ettei ylitorniolaiselle ole jäänyt mitään.
Päivän iloksi ajoimme aikamme penkkarilaisten iloa katseltuamme ajoimme K-kauppa Portsaan ostamaan meille Rostenin runebergintortut.
Päivän viimeinen meno oli Konstan avoin ateljee, jossa kävin viimeistelemässä tämän työn. Kuvassa värit näyttävät mehukkaammilta kuin alkuperäisessä.
Tämän aihe on Trevignano Romanosta, jossa vietimme aikaa vuosi sitten. Suunnittelen tekeväni muutaman tällaisen pienen teoksen lisää saman kylän aiheista.
#rakkaus #rakastuminen #penkkarit #runeberg #runebergintorttu #maalaaminen #taideteos #sairaala #terveydenhuolto #sote
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
