Olimme lähdössä Myllyyn asioille tänään.
Yritin avata auton lukkoja kaukosäädöllä. Ei tapahtunut mitään. Häikkä taas ajattelin ja avasin oven manuaalisesti.
Kun käänsin virta-avainta, ei tapahtunut mitään. Auto oli aivan mykkä.
Valot olivat jääneet päälle.
Onneksi on saatavissa apua kätevästi. Tilasin taksikeskuksesta tulenkantajan.
Runoilija saapui akkuineen ja ryhtyi toimeen. Olin avannut pelkääjän puolen lattialuukun valmiiksi.
Hänellä oli pienehkö akku, jolla pystyisi käynnistämään viisi autoa. Kuulin, että sellainen maksaa 170 euroa. Kun tulenkantajan käynti maksaa 50 euroa, tuohan on pian säästetty minun hajamielisyystasollani.
Lataaminen ei edistynyt. Auto ei suostunut käynnistymään. Feroz totesi, että akku on aivan tyhjä. Mobiilivirta oli pian kulutettu.
Feroz soitti kollegalleen, josko tällä olisi tehokkaampi virtalähde mukanaan. Ei ollut.
Kuulin, että Motonetistä saisi vempeleen, jolla akun saisi ladatuksi sähkötolpasta.
Sovimme, että maksan puolet tämän keikan hinnasta.
Hän tarjoutui sitten viemään minut Motonettiin. No mikä ettei.
Juttelimme niitä näitä. Hänen suomensa oli lähes täydellistä, mutta hän onkin asunut Suomessa 24 vuotta. Juttelimme Afganistanin oloista. Hän kertoi, ettei kyseisellä maalla ole toivoa paremmasta. Klaanit ovat niin riitaisia. Ja Taleban!
Feroz tuntui fiksulta, mukavalta, auttavaiselta ja autoista hän tuntui tietävän kaiken. Ajattelin, että olisi mukava saada hänestä kaveri.
Motonetissä hän marssi hyllylle ja valitsi sopivan laitteen. Hän vielä varmista kassalla, että se on oikea. Maksoin ja lähdimme.
Kysyin, minne hän on menossa. Sinne mistä lähdimme, kuului vastaus.
Juttelimme kiinnostavista aiheista. Hän sanoi käyvänsä perjantaiaamuna rukoilemassa. Se on pakollista, mutta se ei kuulostanut ongelmalta. Kysyin, onko täällä moskeijaa. Heillä ei ole omaa, mutta täällä on muita, muun muassa kurdeilla. Hän sanoi, että he voivat käydä näissä muissa.
Kysyin, eikö hän voi rukoilla kotona. Kuulemma voi, mutta Jumalan mukaan moskeijassa on parempi ja sitäpaitsi niin on mukavampaa, kun voi tavata kavereita.
Palasimme lähtöpisteeseen kulkematta vankilaruudun kautta. Feroz alkoi viritellä laitetta paikoilleen ja minä lähdin noutamaan sähkötolpan avainta. Avaimessa kiinni olevassa lapussa oli numero kahdeksan. Aavistin jo mitä on tapahtunut. Kyseinen avain ei sopinut tolppaamme.
Meidän aiemmin käytössä ollut parkkiruutu oli tammen alla, mistä johtuen auto oli ajoittain mahlainen ja terhoinen. Saimme vaihdettua ruudun numero kolmeentoista, missä ei kuuset kurkottele eikä tammet taputtele.
Soitin isännöitsijälle, joka lupasi tuoda oikea avaimen illalla meille kotiin.
Runoilija oli saanut latausvehkeen kiinnitetyksi. Hän oli ollut niin avulias, että maksoin hänelle lisää. Minulla on nyt hänen puhelinnumeronsa, joten voimme soittaa hänelle, kun tarvitsemme taksia.
Hän kehotti soittamaan, jos on vielä ongelmia.
Kun olin saanut avaimen, lähdin tositoimiin. Laitoin töpselin tolppaan todetakseni, että voima ei lähesty. Yritin soittaa isännöitsijälle, mutta kun en saanut häntä kiinni, lähetin tekstarin. Hän vastasi aika pian ja kertoi, että minun täytyy säätää aika tolpassa olevasta "kellosta". Akku latautuu kaksi tuntia kerralla.
Laitoin ajastuksen kahden tunnin lataukselle, mutta sesam ei auennut. Kysyin naapurilta neuvoa ja kuulin, että laitteeseen pitääkin laittaa se kellonaika, jolloin aiomme lähteä liikkeelle.
Laitoin lähtöajaksi klo 22.30.
Käyn sitten katsomassa, tapahtuuko mitään.
Perjantaina meidän olisi määrä lähteä Jyväskylään ja sieltä lauantaina häihin Laukaalle.
Kello tulee 21.20. Saara jutteli puhelimessa erään ystävämme kanssa, jonka puoliso -ystävämme myös - valisti, ettei kahden tunnin lataus riitä mihinkään. Hän on nyt tulossa Kaarinasta tänne hakemaan akkumme lataantumaan heille.
Hän kävi ja vei akun. Aikoo tulla aamulla laittamaan sen paikalleen. Kenties pääsen viemään Saaran kymmeneksi Tyksiin.
Hädässä ystävä tunnetaan.
#auto #akku #vika #ongelma #taksi #asiakaspalvelu #hyväpalvelu #afganistan #moskeija #maahanmuutto #hajamielisyys
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
