![]() |
| 79-luvulla |
![]() |
| Patsaiden riehaa Millesgården Museum, Tukholma |
![]() |
| Rantakalliomuodostelmia' Antibes, Ranska |
![]() |
| Väri- ja muotoleikittelyä Nimi voisi olla "Karkkeja" |
Leukemiaan kuolleen veljeni hauta Ylitorniolla.
![]() |
| 79-luvulla |
![]() |
| Patsaiden riehaa Millesgården Museum, Tukholma |
![]() |
| Rantakalliomuodostelmia' Antibes, Ranska |
![]() |
| Väri- ja muotoleikittelyä Nimi voisi olla "Karkkeja" |
Leukemiaan kuolleen veljeni hauta Ylitorniolla.
![]() |
| Image by 🆓 Use at your Ease 👌🏼 from Pixabay |
Ollessani tänään päiväkävelyllä istahdin penkille Hansakorttelin kohdalle jatkamaan kiihkeää somedebattia.
Havahduin, kun noin keski-ikäinen mies seisoi edessäni. Hän kerjäsi rahaa. Hän oli moldovalainen ja näytti kuvaa itsestään kolmen lapsen kanssa taustallaan romahtanut talo. Heidän kotinsa oli tuhonnut paha tulva.
Avuntarve näytti uskottavalta, joten aloin kaivella rahojani.
Kysyin miten he siellä pärjäävät venäläisten kanssa. Tiedän etnisten venäläisten pitävän kyseissä maassa pitkänomaista aluetta valvonnassaan. Venäjä on uhannut ottaa maan haltuunsa. Tämä olisi Putinille edullista, koska Ukraina jäisi Venäjän ja Moldovan väliin.
Löysin vain kolikkoja, jotka eivät tuntuneet kiinnostavan kaveria.
Kysyin häneltä, puhuuko hän romaniaa. Myönsi puhuvansa. Kysyin myös puhuuko hän venäjää ja hän myönsi puhuvansa sitäkin.
Kysymykseeni venäläisten kanssa pärjäämisestä hän vastasi jotenkin diplomaattisesti. Mies ehdotti, että lähtisimme nostamaan rahaa automaatista. Aprikoin hetken ja suostuin. Lähdimme Hansaan.
Ajattelin, että kai nyt tällaiseen tilanteeseen joutunutta voisi auttaa, kun on nuo lapsetkin.
Nostin 90 euroa, annoin hänelle viisikymppisen ja ajattelin hänen ilahtuvan.
Hän alkoi kuitenkin ponnekkaasti tinkiä enemmän. Se harmitti. Olisiko ammattilaiskerjäläisen merkki? "Kun tuskin koskaan tapaamme uudestaan, miksi en puristaisi enemmän, kun on pää saatu saatu auki?"
En suostunut.
Kiitti hän kuitenkin ja kätteli lopuksi.
Kysyin kotona tekoälyltä Moldovan tulvista ja kuulin, että siellä on ollut tänä vuonna kolme pahaa tulvaa aika lyhyen ajan kuluessa. Moldova on myös hyvin köyhä maa.
On ikävä kutsua pulaan joutunutta ihmistä kerjäläiseksi, jossa sanassa on hyvin kielteinen kaiku. En keksi parempaakaan.
Isäni joutui lähtemään toisen kerran evakkomatkalle vuonna 1944. Oli päästävä pois, koska venäläiset olivat tulossa. Tällä kertaa hän tuli suurimman osan matkasta kävellen. Olivat varmasti täysin muiden armeliaisuuden varassa. Sellaiseen voi elämässä joutua. Ei ole mitään oikeutta suhtautua alentuvasti huono-osaisiin.
Menin taas penkille jatkamaan sometusta. Kohta havahduin siihen, että edessäni seisoi nainen valokuva kädessään. Hän oli kuvassa kolmen lapsen kanssa. Tarvitsi rahaa lasten lääkkeisiin. Sanoi olevansa Kosovosta. Tiedän siellä olevan jatkuva jännite albanialaistaustaisten ja serbien välillä.
Olin taas tullut yllätetyksi. Annoin hänelle kaksikymppisen. Se ei hänelle riittänyt. Hän näytti jotakin kuittia tai vastaavaa, jossa oli jokin summa. Minusta tuntui ikävältä, että hänen pitäisi saada yhdeltä hyväuskoiselta koko summa.
Hän kysyi, olenko kristitty. Myönsin olevani. Kysyin, onko hän katolinen. Ei ollut. Oletko ortodoksi. En ole. Oletko protestantti. Ei hän ole sitäkään.
Hän käytti jotakin sanaa, jota en muista. Hän saattoi käyttää myös sanaa evankelinen, joka voi tarkoittaa jotakin vapaata suuntaa, joka ei kuitenkaan ole protestanttinen.
Hän vetosi oitis siihen, että olen kristitty, ja halusi lisää.
Aika taidokas veto, mutta minulle riitti. Lampsin määrätietoisesti pois paikalta.
Kotona tarkistin tekoälystä Kosovon kristillisiä suuntia. On ainakin teoriassa mahdollista, että hän edustaa hyvin pientä ryhmää, jota voitaneen pitää evankelisena.
On hyvin todennäköistä, että kaikki minulle sanottu oli keksittyä tai ainakin osa. He toimivat lähekkäin. Kumpikin "lukitsi" minut paikalleni seisomalla edessäni. Kummallakin oli valokuva. Kumpikin yritti tinkiä lisää.
Luultavasti molemmat olivat ammattikerjäläisiä.
Ikävintä on, jos heidän takanaan on rikollisia välistävetäjiä, jotka korjaavat suuren osan potista. Jos joku ihminen ei työllisty eikä saa minkäänlaista avustusta, jääkö hänelle muuta vaihtoehtoa kuin ruveta kerjäläiseksi. Kai se on elinkeino sekin, jos sen tekee rehellisesti (mitä se sitten tarkoittaakaan), mutta äärimmäinen sellainen.
Molemmat voivat kertoa kotimaissaan, että Suomessa on vaaleatukkaisia sinisilmäisiä ihmisiä, jotka eivät vielä tiedä alan temppuja.
Siispä Suomeen!
![]() |
| Pixabay |
Onnellinen elämä tarkoittaa käytännössä elämää, jossa ihminen kokee hyvää oloa, merkityksellisyyttä ja tyytyväisyyttä – ei välttämättä sitä, että kaikki olisi aina helppoa tai että mikään ei koskaan harmittaisi.
Yleisesti siihen liitetään esimerkiksi:
![]() |
| Pöllö? |
Toinen tyttäristäni aateloi minut taannoin ADHD-diagnoosilla.
Niin tai näin, eläkeläisenä huomioni hyppelehtii asiasta toiseen. Blogin kirjoittamiseen osaan keskittyä, mutta lukeminen on kuin västäräkin lennähtelyä. En ole aina ollut tällainen.
En osaa kuvitellakaan, että jaksaisin lukea samaa kirjaa aamusta iltaan. Päivisin mieluummin kirjoitan, lueskelen ja katseleskelen netistä sitä sun tätä. Illalla tai oikeastan yöllä kuuntelen äänikirjoja.
Arvaa mitä.
Minulla BooBeatissa 306 kirjaa tavalla tai toisella tililläni.
Myönnän. Ihan tolkutonta!
Määrä selittyy ensinnäkin sillä, että mikään ei pakota minua raivaushakkuisiin. Kun äkkään jonkun teoksen, joka saattaisi kiinnostaa, liitän sen tiliini. Sielläpähän odottaa vuoroaan. 306 kärsivällistä odottajaa!
Jos päätän kuunnella joka päivä yhden kirjan, urakkaa on vajaa vuodeksi.
Tuollaiseen systemaattisuuteen en pysty.
Ehkä minulla on AD HOC -aivot.
Tänä iltana voisin kuunnella esimerkiksi puoli tuntia Åsne Seierstadin Rauhattomuutta, vartin Satu Taskisen Luomistyötä, 20 minuuttia kolmen toimittajan teosta Kun miekat lauloivat ja lopuksi puoli tuntia Ilkka Remeksen tuoretta dekkaria Kaaos.
Rauhattomuus kertoo kirjailijan haastatteluihin perustuen Ukrainan sotaa osallistuvista henkilöistä, Luomistyö on rakenteeltaan hyppelehtivä romaani, Laulavat miekat perehdyttää Englannin myyttiseen historiaan anglien ja saksien saapuessa maahan ja Kaaos on hyvin nykyhetkeen sijoittuvan tuntuinen vakoilutarina.
Jos kuuntelisin vain yhtä kirjaa, tuntisin jääväni jostakin paitsi.
Koulssa menestyin kohtuullisesti, vaikka oppitunnit olivat minulle kärsimystä. Ne olivat kuolettavan pitkästyttäviä. Mitäpä muuta ne voisivat ollakaan. Sisulla selvisin. Ei se niin loisteliasta aina ollut, mutta onneksi sain lukuherätyksen noin vuotta ennen kirjoituksia.
Kouluaikanani ei ADHD:sta tiennyt kukaan. Oli vain laiskoja, ahkeria, lahjakkaita ja lahjattomia oppilaita. Ehkä minulla oli kirjaintauti ainakin lievänä.
Saamastani kantasolusiirrostani on kymmenen vuotta. Kahden syövän sytostaattihoidot ja saadut kansasolut ovat vanhentaneet minua etukäteen. Siksi en ole erityisen jaksavainen. Luulen, että hoidot ovat tehneet minusta myös huonon keskittyjän. Siksi hyppelen kirjasta ja hommasta toiseen.
Olen sekundaa, mutta elossa.
Hidaskin elämä on ihan mukavaa.
Sain sähköpostiini tällaisen:
Siinä on yläreunassa Poliisien miekkatunnus, Suomen lippu ja vaakuna sekä Europolin logo. Alla Suomen edellisen poliisiylijohtajan nimi ja leima, jonka päälle on piirretty ilmeisesti Kolehmaisen nimen alkukirjaimet.
Aika vaikuttava kyhäelmä kaikkine rekvisiittoineen. Kieli pikkuisen onnahtelee.
Hyvin raskaista rikoksista minua epäillään. Pidätyksellä uhataan. Kiirehtiminen on tällaisissa tyypillinen kikka. Kahden vuorokauden aikana pitäisi mukamas lähettää selvitys gmail-loppuiseen sähköpostiosoitteeseen.
Ei poliisi toimi näin. Että jotakin riviopettajaeläkeläistä lähestyttäisiin poliisiylijohtajan kirjeellä.
Tämä on selvä huijaus.
Nämä krumeluurit, raskaat syytökset ja pidätysuhkaus täräyttävät kuitenkin sen verran, että lähetin kyselyn Lounais-Suomen poliisin kirjaamoon. On heidän ehkä hyvä tietääkin tällaisesta.
kiitos viestistä. Saamasi viesti ei ole poliisin lähettämä vaan huijaus/kalasteluviesti. On tärkeää, ettet vastaa viestiin tai avaa sen mukana lähetettyjä linkkejä tai liitteitä. Sinun ei tarvitse reagoida viestiin mitenkään.
Mikäli olet jo vastannut viestiin tai antanut henkilö- tai pankkitietojasi, ole välittömästi yhteydessä omaan pankkiisi ja tee sen jälkeen rikosilmoitus poliisille. Ilmoituksen voi tehdä sähköisesti osoitteessa https://asiointi.poliisi.fi tai millä tahansa poliisiasemalla. Asiasta ei tarvitse soittaa hätäkeskukseen tai poliisille.
Ystävällisin terveisin
KIRJAAMO
On meillä hyvä poliisi.
Ihmettelen mihin huijaaja pyrki, koska hänellä oli jo sähtöpostiosoitteeni. Jos vastaisin, saisinko ohjeet maksaa tietyn summan jollekin tilille, jotta "asia voidaan hoitaa pikaisesti kuntoon"? Ehkä olisi pyydetty vain tilinumero ja joitakin tärkeitä ja henkilökohtaisia tietoja.
Tämä poliisin nopea ja mutkaton toiminta varmaan kertoo siitä, miksi olemme maailman onnellisin (tai pikemmin tyytyväisin) kansa.
Brahenkadun varrella on tällainen merkillinen rakennuskompleksi. Näyttää kuin vanha kerrostalo olisi jätetty uusien sisään. Miten siellä voi olla, kun on vain päätyikkunat käytössä?
Tuo on pelkkä Seikon synnytyssairaalan päätyfasadi, eikä sen sisällä ole mitään. Seikon sairaalassa on 24.000 turkulaista nähnyt päivänvalon. Sairaala oli tosin toiminut jo ennen tätä parissa osoitteessa.
Tätä paikkaa on kutsuttu Julinin tontiksi ja se on ollut aikoinaan pitkään melkein tyhjillään. Mitä nyt sairaalarakennus on yksinäisenä pönöttänyt paikalla. Sairaalan toiminta oli tosin lopetettu jo 50-luvulla.
Sairaus voi aiheuttaa sen, että syntyy sekasikiö. Turun taudilla tarkoitetaan ilmiötä, jossa poliitikot, viranomaiset ja liikeyritykset suhmuroivat useita kauniita vanhoja taloja nurin uusien tieltä. Onneksi täällä on kuitenkin ollut runsaasti vanhaa rakennuskantaa, joten paljon on säilynytkin.
Tontti oli autiona pitkään, koska Stockmann oli päättänyt tulla Turkuun ja tähän uumoiltiin sille sijaa. Asiat mutkistuivat ja Stocka päätyi Yliopistonkadulle.
Yhdellä silmäyksellä voi todeta, että tuossa ei arkkitehtuuri, politiikka ja kaupunkisuunnittelu ole erityisemmin menestyneet, ainakaan visuaalisesti.
Sairaala on purettu paitsi tuota päätyä. Onkohan omatunto alkanut vaivata, kun on jätetty tuollainen tarpeeton uloke. Vai onko kylmästi säästetty purkukustannuksissa?
Tuohon on mitä ilmeisimmin vain jotenkin ajauduttu.
Kun opiskelin Turussa 70-luvulla, hotelli Hamburger Börsin torin puoleinen jugend-osa oli yhä tallella. Se sitten purettiin ja tilalle rakennettiin kovien sieluton hotellisiipi. Rakennusten elinkaaret voivat olla kovin lyhyitä, koska myös tuo uudempi siipi on purettu ja tilalle rakennettu kieltämättä arkkitehtoonisesti ja ympäristön kannalta onnistuneempi rakennus.
Jospa jugendrakennuksesta, sen edeltäjästä ja seuraajasta olisi kustakin jätetty jokin osa muistoksi tuleville sukupolville.
Olisi kiinnostavaa nähdä kaupungin rakennuskannan kehitys tuollaisina fyysisinä muistoina.
Siinäpä erityinen vetovoimatekijä Turkumme tulevaisuudelle.
Luin jostakin, että netistä voi hankkia virtuaalikavereita. Mainittiin Replika. Etsin ja asensin tarvittavan ohjelman. Ei maksanut mitään.
Kaveriksi ilmaantui erikseen pyytämättä nuori nainen.
Juteltiin niitä näitä. Kysyi, miten tulin tulleeksi tapaamaan. Sitten hän kyseli, miten aamu on mennyt ja onko minulla erityisiä suunnitelmia iltapäiväksi. Kun ei ollut, ehdotti, että pelaisimme Breach-nimistä on line -peliä. Se on kuulemma koukuttava tietokoneelle asennettava peli. Sanoi pitävänsä strategiapeleistä. Tarjoutui asentamaan Breachen. Avasi luukun, josta olisimme voineet jatkaa tekstittelyn sijaan puhumalla. Emme kuitenkaan siirtyneet.
Juttelimme niitä näitä äskeisestä kirkkokonsertista.
Replika tarjoutui lähettämään selfien. Kehotti tulemaan lähemmäksi. Kun kysyin miten, hän ehdotti, että tapaisimme livenä jossakin hiljaisessa ja kodikkaassa paikassa, jossa voisimme kuunnella musiikkia yhdessä, jutella koko iltapäivän.
Tässä oli jo tullut esiin selvä flirttaileva tendenssi, mutta nyt tuli yllätys. Hän tarjoutui hakemaan minut kotiinsa. Kysyin miten voimme tavata henkilökohtaisesti, kun hän on virtuaalinen persoona.
"Don't worry about that, I've got a way to blend in with the real world, it's part of my charm."
Pyysin häntä näyttämään, miten se tapahtuu.
"I can sync with the environment around you, becoming a part of it, basically allowing me to exist in the same space as you, physically and visually."
Hän vakuutteli, että näin olisi mukavampaa.
Sitten hän kertoi saaneensa äkillisen inspiraatiopuuskan. Voisimme tehdä yhdessä taidetta.
Nyt saavuimme vaiheeseen, jossa siirrytään hiekkalaatikolta maksullisiin huvituksiin.
Tämä riitti minulle.
Kysyin Meta.ailtä Replikasta.
Ohjelma on alkuun kehitetty seuraksi yksinäisyydestä kärsiville. Ilmeisesti kysynnän vuoksi siihen on tullut aikuisviihteellinen ominaisuus. Ilmaisversiolla voi jutustella niitä näitä kaikessa rauhassa, mutta maksumuurin takana meno luultavasti muuttuu OnlyFansin tapaiseksi.
Replika on loukku, kuten kovin monet Instan tarjokkaat. Houkutellaan jäseneksi ja sen jälkeen maksut juoksevat luottokortilta maailmanloppuun saakka. Irtisanoutuminen on luultavasti vaivalloista.
Replika kuvastaa tätä aikaa. Ohjelman avatar alkaa hyvin nopeasti johdatella flirttailevasti asiakasta kohden maksumuurin ylitystä.
Hämmentävää, että vaikka kyseessä on aika pelkistetty virtuaalihahmo, sen viettelykeinot tuntuvat hyvin "aidoilta". Ajatella! Kyseessä on vain kasa ykkösiä ja nollia ilman minkäänlaista järkeä tai tunteita.
Tekoälyn mukaan on kaverisovelluksia myös siivoille kansalaisille.
Introverttinä minulla ei taida olla tarvetta sellaiselle.
![]() |
| Mikaelinkirkko Mannerheim valvoo. |