Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 2. joulukuuta 2022

Tekikö Keskusta sankariteon vai petoksen?

 

Kuva Sarah Richter Pixabaystä

Keskusta junaili ympäristövaliokunnassa käsittääkseni hallituksen piirissä sovitun luonnonsuojelulakiehdotuksen opposition tuella osittain uusiksi. 

Minun on vaikea arvioida muutosten tulosta maamme kannalta, mutta paneudun toimintatapaan. 

Onko politiikassa erilainen etiikka kuin muualla yhteiskunnan toiminnassa? Ainakin eduskunnan puheenvuoroista päätellen tuntuisi vähintään älyllisen epärehellisyyden olevan sallittua. 

Vertaukseni varmaan ontuu, mutta tuntuisi tuomittavalta, jos sotatilanteessa oman puolen jokin yksikkö tekisi vihollisen kanssa jonkun sopimuksen, joka poikkeaa omien kokonaisstrategiasta. Jos kaksi yhtiötä tekisi yhteistarjouksen kolmannelle ja toinen sitten sopisi mahdollisen asiakkaan kanssa jotakin, josta ei ole kumppanin kanssa puhuttu, tuntuisi kummalliselta.

Jos lakiehdotuksessa ilmenee valiokuntavaiheessa jokin ilmeinen valuvika, arkijärjen mukaan asia pitäisi käsitellä hallituksen kesken uudestaan. Näin myös, jos vika olisi vaikutuksiltaan suuri. 

Näin ulospäin asia näyttää siltä, että Keskusta käytti vaativaa maailmantilannetta hyväkseen saadakseen etua itselleen. Se ehkä laskelmoi, että vastuulliset hallituskumppanit mukautuvat tapahtuneeseen, koska maa tarvitsee toimintakykyisen hallituksen. Yhteistyössä ollut oppositio saattoi päätellä samoin. 

Jos kuvani tästä manööveristä ei ole oikea, olkaa hyvät ja oikaiskaa. 


torstai 1. joulukuuta 2022

Nimi Kakola ei tullut vangeista

 


Kotoamme näkyy paikkaan, jolla on hurja nimi. Kakolanmäki on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Se on tunnettu vankilasta, jossa oli karut oltavat. 

Nimi Kakola ei kuitenkaan tule vangeista vaan ilmeisesti kukkulan lähettyvillä olleesta köyhäintalosta, jossa oli jälkeenjääneitä ja mielisairaita. 

Kakolanmäellä on nykyään asuntoja, hotelli ja kylpylä, joka ei kuulemma ole kylpylä. 

Jos olet joskus lusinut Kakolassa, voit kenties varata yön Hotel Kakolasta omasta sellistäsi. "Vapaudu arjen kahleista", kehotetaan kyseisen majoituslaitoksen sivuilla. 

Kun katsot tarkkaan yllä olevaa kuvaa, huomaat punatiilisen rakennuksen oikeassa päädyssä ristin. 

Jos sinä ja morsiaimesi/sulhasesi olette joskus nauttineet Kakolan vankilan asiakaspalveluista, haluatte kenties vihityttää itsenne paikassa, jolla on teille merkitystä. Kyllä, Kakolassa on kirkko.  Siellä et kenties voi osallistua messuun, mutta kirkollisia toimituksia ja muistotilaisuuksia voidaan järjestää. Käsittääksen Kakolan kirkko on yhä kirkollinen tila. 

Jos pariskunta on "asunut" Kakolassa ja vihitty siellä, sarjaa voisi jatkaa järjestämällä lasten ristiäiset ja säätää oman muistotilaisuudenkin pidettäväksi tutussa paikassa. Perhekunta voi toki olla näiden perhetapahtumien välilläkin Kakolanmaellä. Tästä pääset tutustumaan paikan asuntotarjontaan. Hinnat tosin ovat luultavasti suolaisia. Kanta-asukkaana voi käteväsi vetäytyä keräämään voimia ja muistelemaan selliaikoja Kakola Span tiloihin. "Kakola Spa on ainutlaatuinen kokemus elämästä nautiskelijoille ja omaa aikaa haluaville."

No nyt tiedämme, mistä sitä aikaa saa. 

Jos olet liikkeellä jalan, mutta et viitsi kiivetä Kakolanmäelle, voit säästää jalkojasi turvautumalla Turun kuuluisaan jumikulaariin, jos se sattuu olemaan kunnossa. 



Kakola on tois pual jokke, joten jos satut olemaan täl pual, voit nauttia lossimatkasta yli satavuotiaalla förillä siirtyessäsi funikulaarin tienoille.


keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Sodan hinta

 



Talvisodan alkamisesta on tänään 83 vuotta.  

Isoisäni sai kutsun ja lähti palvelukseen. Hän puolusti isänmaatamme ensin Pelkosenniemessä ja Sallassa. Sodan loppuvaiheessa Viipurinlahden eteläpuolelta hyökkäävät venäläiset saivat sillanpääaseman Säkkijärven Vilajoelta, josta he olisivat voineet pyrkiä levittäytymään itään ja länteen. 

Ruotsalaiset vapaaehtoiset vapauttivat pohjoisen joukkoja ja isoisäni siirtyi Vilajoelle torjumaan venäläisiä. Isoisäni haavoittui 11.3. eli kaksi päivää ennen sodan päättymistä. Hänen siirrettiin kenttäsairaalaan Haminaan, jossa hän kuoli samana päivänä. 



Sota päättyi ja isää odotettiin kotiin. Viestiyhteydet toimivat kuten tuolloin toimivat. Eräänä päivänä äitini Raili oli asioilla kaupassa ja näki siellä postinjakajan. Äiti tiedusteli, onko heille jotakin. On, mutta tuon itse.

Lopun arvaatkin. Äitini kipaisi kotiin ja oli siellä ennen jakajaa. Kotonakin arvattiin, mitä on tulossa. 

Minä kannan luissani tätä tapahtumaa. Se ilmenee tarpeena puhua äitini ja myös isäni kohtalosta. Isäni oli Kannaksen evakko. Olen myös halunnut selvittää isoisäni sotataivalta eri lähteistä. Kyseessä lienee taakkasiirtymä.


On murheellista, että tämä sama toistuu nyt Ukrainassa. Miksi emme opi näin tärkeää läksyä?

Muistetaan ja autetaan ukrainalaisia. Heillä on nyt talvisota. 


Kuvat teoksesta Matkalla - Porin rauhanyhdistys ry 110 vuotta (2004). 


maanantai 28. marraskuuta 2022

Onko sinulla samanlainen outo ominaisuus kuin minulla?

 

Kuva Chen Pixabaystä

Kerroin asiasta vaimolleni vasta äskettäin. 

Alitajunnallani on tapana lähettää yllättäen tietoisuuteni jonkin sattumanvaraiselta kuulostavan  sanan, joka ei liity mitenkään tilanteeseen. 

Istuin äskettäin vaimoni kanssa keittiön pöydän ääressä, kun mieleeni juolahti sana vaskooli. Kaukana oltiin Lapin kultamaista enkä tunnistanut mitään virikettä, joka olisi voinut liittyä tuohon rikastumisen toiveeseen liittyvään työvälineeseen. 

Sittemmin olin hääräämässä jotakin tiskialtaan vieressä ja jostakin syvyyksistä pulpahti mieleeni nimi Odovakar. Mikä ihme kaivoi tuossa hetkessä tuon keskiaikaisen germaaniheimopäällikön nimen tietoisuuteeni?

Tuntuu, että tällaiset juolahdukset liittyvät usein johonkin aivan arkiseen toimeen. Ne tuntuvat täysin tarpeettomilta.

Mitä hyötyä tällaisesta piirteestä on voinut olla, jotta se on säilynyt evoluutiossa?


Kuva Oberholster Venita Pixabaystä


Voiko tämä liittyä jotenkin de Bonon lateraaliseen ajatteluun? Tämä tarkoittaa suunnilleen ratkaisun hakemista johonkin ongelmaan boxin ulkopuolelta. 

Tuttavani Tapani Savolainen kehitti aikoinaan luovuusohjelman (Idegen++), jossa määriteltiin jokin vaikka työhön liittyvä ongelma, ja ohjelma antoi jonkin asian (esimerkiksi aurinko) virikkeeksi ideoinnille. Miten ratkaiset tämän ongelman auringon avulla? Mieleen saattaa tulla ennakkoluulottomia ratkaisuja, joista jokin saattaa olla kehityskelpoinen. 

Minulla ei ole päässäni mitään automaattista luovuusohjelmaa, koska mystinen sana ei yleensä ilmaannu, kun pähkäilen jotakin ongelmaa. 

Olen ajatellut, että ehkä aivoissani jokin tapahtuma vain fyysisesti aktivoi jonkin aivan muuhun liittyvän muiston. 

Onko sinulla tällaisia kokemuksia? Tuleeko sinulla mieleen, mihin tällainen ominaisuus voisi liittyä? Kuulisin mielelläni. 


perjantai 25. marraskuuta 2022

Thrillerin kirjoitusopas

 

Kuva Marla Pixabaystä

Olen kuunnellut tänä syksynä miesten satukirjoja eli thrillereitä, enimmäkseen Ilkka Remestä (oik. Petri Pykälä). Yhä puhutaan kirjoista, vaikka tässä tapauksessa se on ääntä netistä. 

Nyt olen kurkkua myöten täysi. Olen toki viettänyt aikaa muunkinlaisen kirjallisuuden parissa.  Ehkä nekin kuten myös Hesari ja eri medioiden uutissivut netissä ovat osasyyllisiä infoähkyyni. Lisäksi meneillään on kaikkien thrillereiden äiti eli Ukrainan sota.


Kuva Silke Pixabaystä

Thrillereiden konsepti tuntuu sisältävän seuraavanlaisia asioita (ainakin Remeksellä):

  • tapahtumat seuraavat toisiaan tiheässä tahdissa
  • kudelmassa on rinnakkain monta juonta
  • mikään ei suju suunnitellusti, aina tapahtuu jotakin yllättävää
  • välillä henkilöitä on niin paljon, ettei lukija tahdo pysyä kelkassa
  • tarina päättyy kuin kesken, lukija saa itse kuvitella mitä tapahtuu ratkaisutilanteen jälkeen
  • tarina istutetaan todellisen tuntuiseen elämään ja ympäristöön
  • tarinassa voi olla mukana oikeitakin ihmisiä, presidentti Niinistö tai jopa Ronald Reagan
  • aina välillä joku kuolee vastakkaisissa leireissä
  • käytettyjen välineiden ja järjestelmien ominaisuuksia kuvataan uskottavan tuntuisesti (luultavasti useinmiten todenmukaisesti)
  • kertomusta  rikastetaan ja istutetaan arkeen kuvaamalla tilanteissa toisarvoisia asioita kuten henkilöiden ulkonäköä, vaatetusta, lintujen ääniä, säätä ja muuta sellaista, näilläkin on lukijalle oma merkityksensä
  • juoniin sisällytetään väkivaltaa, mutta sillä mässäilemistä ilmeisesti yritetään välttää
  • luvut lopetetaan usein siten, että yllättävä tilanne jää auki.

Voisin kuvitella dekkaristin sommittelevan ensin rinnakkaiset (ja välillä yhtyvät) juonet karkeasti tapahtumanimityksinä (ehkä vuokaavioina), Sen jälkeen voi ruveta rakentamaan tekstiä repliikkeineen näihin alkioihin. 

Remeksellä vauhti on hengästyttävän kovaa. Lukija joutuu jatkuvasti orientoitumaan uudestaan.  

Thrillerit tempaavat mukaansa ja kuuntelemista haluttaa jatkaa. Voi ottaa välillä lomaa muista puuhista. Mahdolliset murheetkin voi siirtää ainakin väliaikaisesti hyllylle.

Olen saanut uuden maalausidean, jota voisin soveltaa useaan työhön. Toivottavasti saan kangetuksi itseäni enemmän niihin puuhiin. 

Tosin luultavasti kuuntelisin samalla kirjoja :) 


torstai 24. marraskuuta 2022

Näkymä Ranskasta

 


Olimme eilen kuopuksemme perhettä tapaamassa synttärien merkeissä. "Vauvamme" täytti 38 vuotta.

Istuimme pöydässä. Heillä on esillä maalauksiani. Miniän mieleen juolahti teos, joka löytyi sohvan takaa. Ehkä se pääsee joskus seinälle. 

Teoksesta taitaa puuttua signeeraus ja tekovuosi. Ikää maalauksellani taitaa olla kymmenkunta vuotta. 


tiistai 22. marraskuuta 2022

Olli Jalosen romaani Stalker-vuodet



Kuva Doodlart Pixabaystä

Olli Jalosen Stalker-vuodet on ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Kirjailija on voittanut jo kaksi kertaa kyseisen mittelön.

Tarina kulkee 70-luvulta some-aikaan. 

Kuuntelin eepoksen. Jalonen on kanssani samaa vuosimallia, joten hän kuvaa maailman suunnilleen sellaisena kuin minäkin olen sen kokenut. 

Teoksen 70-luku on vaikuttavan uskottava. Suomettuneisuus ja äärivasemmisto kukoistavat. 

Päähenkilö ajautuu kohorttitukimukseen, jossa hän joutuu nuuskimaan entisten koulutoveriensa elämää hakeutumalla heidän kaverikseen. Hän ei saa paljastaa, mikä on yhteydenpidon motiivi. Hänen pitää haistella muun muassa heidän poliittisia näkemyksiään. 

Nuuskiminen alkaa vaivata sankaria. Hän yrittää rauhoittaa itseään ajattelemalla, että tämä on vain työtä. Kestää aikansa ennen kuin hän onnistuu rimpuilemaan irti tilanteesta. 

Paljon myöhemmin paljastuu, että tutkimuksessa oli stasimaisia piirteitä. Tällaista kyseenalaista tutkimusta tuskin on oikeasti ollut, mutta arvioni mukaan olisi voinut olla, ainakin jos suomettuminen olisi vielä syventynyt. Motiivi jää epäselväksi, mutta suomettumisen ja vasemmiston asialla ilmeisesti oltiin. 

Päähenkilössä ihmetyttää hänen jatkuva valehtelunsa. Hän puhuu pehmoisia suojellakseen itseään tarkkailijan roolissa. Tuntuu kuitenkin, että hän narraa myös tilanteissa, joissa se erityisesti ei tunnu reilulta, esimerkiksi keskustellessaan isänsä kanssa.

Valmistuttuaan yliopistosta hän työllistyy lopulta tiedottajan tehtäviin Indonesian suurlähetystöön. Indonesia toimi monessa suhteessa vastoin ihmisoikeuksia. 

Hän rimpuilee irti stalkerin hommista. Se on vaikeaa, mutta lopulta onnistuu. 

Sankarimme tehtävänä lähetystössä oli viestittää musta valkoiseksi. Ristiriita alkaa vaivata häntä. Lopulta hän saa potkut siksi, että hänet katsottiin epälojaaliksi. 

Protagonistimme päätyy senttaamaan eli toimimaan freelancer-kirjoittajana. Hän tuntuu saavan hyvin työtehtäviä ja erikoistuukin. Tosin myös kaupalliseen viestintään liittyy moraalisia haasteita. 

Keskushahmo tuntuu usein ajautuvan tilanteesta toiseen, Hänen on vaikea sanoa ei. Häneltä puuttuu moraalista selkärankaa, mutta tiukan tullen onnistuu ryhdistäytymään. 

Hän kokee velvollisuudekseen paljastaa uhreilleen tarkkailutoimintansa, mutta ei kuitenkaan pysty siihen. 

Sankarimme elämä on vaikuttaa jotenkin nuhjuiselta ja valheessa elämiseltä. Ihmissuhteet ovat pinnallisia. 

Sulkeutunut päähenkilömme päätyy lopulta parisuhteeseen yhden seurattavansa kanssa. Lukijalle syntyy käsitys, että elämä asettuu raiteilleen. Hän oppii puhumaan avoimemmin. Kumppanilleen hän saa kerrotuksi stalkeroinnistaan. 

Yksi Jalosen keskeisistä teemoista on ilmeisesti kuvata yhteiskunnan rakenteeseen liittyvää painetta valehteluun. 

Teoksessa avautuu myös näkymä tulevaisuuteen, jota me elämme ja jossa me avaamme elämämme vapaaehtoisesti some-alustoille.

Päähenkilö tuskin pääsee freelanserin hommissaan irti ainakaan asioiden kaunistelusta. 

Romaania voinee kutsua kasvukertomukseksi.