Erilainen musiikkielämys upeassa kotikirkossamme

 

Olimme äskettäin Mikaelinkirkossa, jossa pidetyssä tilaisuudessa kerättiin varoja Turun ortodoksiseurakunnan Aleksandran kirkon kunnostukseen. 

Mikaelinkirkon interiööri on minusta tavattoman kaunis. Laitan postaukseen ottamiani kuvia tiloista. 

Mikaelinkirkko

Mannerheim valvoo. 

Mikaelinkirkko on eriskummallinen hybridi, jossa yhdistyvät uusgotiikka, jugend ja kansallisromantiikka. 

Suunnittelukilpailun voitti aikoinaan nuori arkkitehtiopiskelija Lars Sonck. Kun kirkkoa alettiin toteuttaa, Sonckille tuli rimakauhu, ja hän ehdotti muutoksia suunnitelmaansa. Joitakin niistä hyväksyttiin. Hän häpesi luomustaan niin, että hänen kerrotaan Turussa käydessään pyytäneen taksikuskia ajamaan siten, ettei Mikaelinkirkko satu matkalle. 

Hän sai myöhemmin suunnitellakseen myös Tampereen tuomiokirkon, jossa yhdistyvät samat kolme ulottuvuutta kuin Mikaelissa. Tampereen kirkko on toki rouheampi toteutus, mikä johtuu mielestäni osittain Hugo Simbergin mystisistä maalauksista. 

Tilaisuuden juonsi Risto Nordell. 

Ohjelmisto koostui musiikkiesityksistä. 

Ensimmäinen numero "Tsaryu nebesnyy" (Oi taivaallinen kuningas) oli hyvin vaikuttava. Sopraano Olga Heikkilä lauloi sen kävellen pääkäytävää pitkin eteen. Säestys preparoidulla pianolla eli äärimmäisen minimalistinen. Yksinlaulu valtavassa kirkossa oli kuulijoille kokonaisvaltaisen kohottava elämys. 

Tässä videossa Tetiana Yashvili esittää Tsaryu nebesnyyn avarassa kirkkotilassa viulun ja sellon säestyksellä.

Essi Hirvonen: Pyhät (oma sävellys)

Key Ensemblen kvartetti esitti Sergei Rahmaninovin, Mikko Sidoroffin ja Arvo Pärtin musiikkia.

Tenori Heikki Halttunen esitti Janne Salmenkankaan lauluja. Tommi Niskala säesti uruilla. 

Esiintyjät kukitetaan

Lopuksi Panagiotis Panagiotapoulos ja Michail Siskakis esittivät kreikkalaisen kansanmusiikin sovituksia. 

Että sellainen tilaisuus. On meillä vain kaunis kotikirkko. 

Tuhannen kääpiöt, missä te olette!?

 

Piiloleikki

Piiloleikki on hauska yhteistaideteos, joka on toteutettu tänne Aurajoen rantamille. Primus motor lienee kuvataiteilija Oona Tikkaoja. 5-10 -vuotiaat lapset ovat muovanneet omakuvansa, jotka Tikkaoja on valanut pronssiin. Martinsillan ja Turun linnan väliselle kahden kilometrin matkalle on piilotettu kolmekymmentä pikkiriikkistä patsasta. 

Patsaiden paikat on merkitty kartalle. Niitä voi etsiä myös koordinaattien avulla ja suullisia ohjeitakin voi kuunnella netistä. 

Otin kuvia kartoista ja lähdin etsimään pikkuisia. 

Tästä ensimmäisen olisi pitänyt löytyä, läheltä Martinsiltaa. Vakka kuinka pällistelin tuon kulman takan olevaa lyhyttä seinää alhaalta ja ylhäältä ja muualtakin lähettyviltä, en löytänyt. 

Eteenpäin!

Barkerinpuiston lounaisreunalla Wechterinkadulla piti oleman peräti kaksi patsaanpoikasta.

Ei näy mitään! Tuskin ne tuolla puskissa ovat, vai ...?

Eivät olleet myöskään kadunvarressa kummallakaan puolella. Tässä piti olla kaiken lisäksi kaksi kappaletta.

Liitän löydöksiini tekijän nimet ja annetut etsintäohjeet. 

Seuraava oli merkitty keskelle jokea, mikä tarkoittaa tietysti föriä. 

Tein lauttamatkan toispuolelta täl puolel ja takaisin. Pysyttekö kärryillä? Tämä puoli tarkoittaa sitä puolta, missä tuomiokirkko seisoo. Minä lähdin vastakkaiselta rannalta. 

Menomatkalla ei löytynyt, mutta palatessa tärppäsi. 

Sanni Lukka - "Voimistelija seilaa Åbon ja Turun välillä" 

Förillä pitäisi olla toinenkin kanta-asiakas, mutta sitä en hoksannut. 

Antti Himanka - "Supermies kiipeää"

Tämä löytyi aivan läheltä förin läntistä satamaa. Kuuluukohan tuo myssy ja huivi alkuperäiseen teokseen vai onko joku vapaaehtoinen päättänyt osallistua teokseen?

Anna Ekholm: "Kapuaminen on vasta alussa. Ota kaiteesta kiinni!"

Roni Kuusisto: "Kolmen suojatien lähellä". 

Oikein kravatilla aateloitu yksilö. 

Tässä on yksi patsas. Olepa hyvä ja etsi. 

En minäkään löytänyt. Kävin kysymässä Forum Marinumin eteisvahdilta. Hän tuli ystävällisesti ulos antamaan minulle tarkentavan ohjeen. Hän halusi jättää minulle löytämisen ilon ja siksi ohje oli suuntaa antava, mutta riittävä. 

Matias Helola: Piilo museon ruosteisten pariovien vieressä (Forum Marinum).

Tässä minun saaliini oli. Ei ollut helppoa. Patsaista puuttuu viisi (numerot  2, 9, 16, 20 ja 21) joten löysin vain 20 prosenttia. Tiedän olevani todella huono etsimään. Kotona joudun jatkuvasti turvautumaan armaaseeni. Kaupassa käymisestä en todellakaan nauti, koska tahdon olla vähän eksyksissä tutussakin ruokakaupassa. 

Tämän leikkimielisen aarrejahdin ei ole tarkoituskaan olla helppoa. Aion jatkaa etsintää. Koordinaatit saattaisivat auttaa. Täytyy ottaa myös löytöohjeet mukaan. Osasta löytyy netistä kuva. 

Teos on luotu vuonna 2011, jolloin Turku ja Tallinna ansioituivat Euroopan kulttuuripääkaupunkeina. 

Turun kirjaston sisäpiha: Bernadotte, tsaari, Äkkijyrkkä, muinaisrauniot ja Uudenkuun keiju

 

Löytyy muinaisuutta ja nykytaidetta

Tuosta ovesta on mennyt ja tullut yksi keisari ja yksi kruununprinssi vuonna 1812. 

Tämä on maaherran virkatalo, joka on valmistunut vuonna 1733.

Ruotsi oli hävinnyt Suomen Venäjälle vuonna 1809. Maamme kohtalo sinetöityi tässä talossa kolme vuotta myöhemmin, kun Venäjän tsaari Aleksanteri I ja Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhana sopivat, ettei Ruotsi enää haikaile Suomen perään. 

Kaarle Juhana oli kyläräätälin pojanpoika Jean-Baptiste Bernadotte, joka oli oli tehnyt häikäisevän uran ja noussut Napoleonin marsalkaksi. Hän kuitenkin riitautui pomonsa kanssa ja joutui katselemaan ympärilleen. Ruotsin tuolloinen kuningas Kaarle XIII oli sairaalloinen ja hänen kykyjään puolustaa maataan Venäjää vastaan epäiltiin. 

Ruotsalainen paroni Mölner päätti ruveta tekemään diilejä saatuaan suurenmoisen idean. Hän esitti ajatuksensa Bernadottelle, joka suostui kandideeraamaan Ruotsin kuninkaan pallin haltijaksi. Napoleonista idea oli absurdi, mutta lupasi kahden Ranskan valtikan alla olevan Tyynenmeren saaren verotulot Bernadottelle ja hänen jälkeläisilleen, jos kuninkaan virka avautuu hänen maineikkaalle soturilleen. 

Niin kävi, että Kaarle XIII adoptoi Jean-Baptisten pojakseen Kaarle Juhanaksi ja hallitsijasuvun jäseneksi, Kätevää. 

Kruununprinssillä ei tietenkään ollut tunnesiteitä Suomeen, joten hänelle sopi hyvin, että Aleksanteri pitää entisen Österlandin ja tukee prinssiämme tämän valloittaessaan hyvitykseksi Norjan Ruotsille. 

Kaarle Juhanasta tuli sittemmin Ruotsin kuningas Kaarle XIV Juhana ja Norjan kuningas Kaarle III Juhana. 

Otin näitä kuvia Turun kirjaston pihapiirissä, jossa on muiden muassa tämä Miina Äkkijyrkältä karannun lehmä "Sweet yellow melon". Muu nimessä täsmää, mutta minusta juuri se ainoa melonin mieleen tuova ruumiinosa puuttuu. 

Koillisessa on kirjaston vanha osa. Siitä lounaan kautta eteläänk aartuu kirjaston laajennus. Keskellä idässä on kahden ylhäisyyden vuoden 1812 kädenvääntöpaikka. Sekin taitaa olla  kirjaston käytössä. 

Tämä ei ole uima-allas vaan muinaismuiston kattaus. 

Tämä viritys suojaa ammoisen rakennuksen jäänteitä tehokkaasti myös katseilta. 

Talo on rakennettu 1490-luvulla eli aikana, jolloin silloinen Suomi kuului Ruotsin osana periaatteessa Kalmarin unioniin, jota johti Tanska. Aika oli todella melskeistä, koska Ruotsi rimpuili irti liitosta. Lopullinen ero tapahtui vasta Kustaa Vaasan ollessa puikoissa 1520-luvulla. 

Muuan esi-isäni Anders asui ilmeisesti Kokemäensaaressa, joka oli Kokemäenjoen suulla nykyisessä Porissa. Se ei ole enää saari ja nimi onkin nyt Kyläsaari. No jaa, saari kuitenkin, mutta ei oikea saari. 

Andersista ei juuri tiedetä, mutta hänen tyttärellään Annalla oli jo sukunimi, joka oli Indreus. Anna oli kuitenkin omaa sukua Storfinger (Suursormi). Indreus on selvästi muodostettu Kokemäensaaren ruotsinkielisestä nimestä Inderö. Jos merkinnät pitävät paikkansa, ehkä Anderskin olisi voinut käyttää sukunimeä Indrenius. Storfinger lienee isännän tai tilan nimi. 

Inderön naapurisaari oli nimeltään Ytterö. Suomeksi Sisäsaari ja Ulkosaari. Jälkimmäinen on kuitenkin muovautunut hiekkarannoistaan tunnetuksi Yyteriksi. 

No jopas harhauduin. Tarkoitukseni oli kertoa jonkin esivanhempani elämästä puheena olleen talon rakentamisen aikoihin. 

Odo Rumpf: Uudenkuun keiju

Tämä Odo näyttää olevan kiinnostavan hulvaton taiteilija. Tällä videolla näet, miten valtavia teoksia hän on rakentanut ylijäämätavarasta. Vilahti siellä lentokoneen raatokin. Osa teoksista liikkuu. 

Täällä näet yksittäiskuvia hänen teoksistaan. 

Miina ja Odo ovat selvästi sukulaissieluja. 

Toyota Avensis 1.8 Valvematic Wagon Multidrive S - Mersu vaihtui järkiautoon

 

Toyota Avensis

1,8 Valvematic Active Wagon Multidrive S Aut *XENON/KOUKKU/P-KAMERA/DEFA*

Oli se Mersukin järkiauto. Maksoi vain kolme neljä tonnia ja ajettiin vuodesta 2014 lähtien. 

Tämä "uusi" on vuoden 2014 mallia. 

Tällaiseen vaihdoimme eilen Akaassa.

Järki

Se on Toyota. Kestää, osia ja huoltoa on saatavissa. Se on käytetty, joten myös edullinen. Se on kookas, joten on peltiä ympärillä Saksan baanoilla. Se on hyväkuntoinen. Kilometrejä päälle 140000. Tavaratilaa runsaasti. 

Tunne

Näyttää hyvältä ja siistiltä. Valkoisesta väristä johtuen näyttää kokoaan suuremmalta. Ajaminen tuntuu hyvältä. Rullaa pehmeän sulavasti. Tuntuu tukevalta. Ratissa olo tuntuu kohtuullisesti menestyneen keskiluokkaiselta. Iso valkoinen auto säväyttää. Isompi auto - tärkeämpi tyyppi. 

Etsimiseen meni aikaa. Olisin toivonut vielä vähemmän ajettua, mutta eiköhän tämä tästä. Vitosella ja kympilläkin olisi varmaan saanut kelvollisia, mutta riskit olisivat suuremmat. Tämä tuntuu suorastaan luxukselta.