Sairaan rakas elämä

Heikki Honkalan blogi ja Galleria Honkala, jossa esittelen maalauksiani ja piirustuksiani

torstai 10. joulukuuta 2020

Yllättävä kunnianosoitus

Ponnisteluni mustikkologian alalla on pantu merkille ja niille on osoitettu arvostusta asiaankuuluvalla tavalla. 


Sain eilen kuvassa olevan materiaalin. Nyt minullakin on jotakin rintamuksessa kannettavaa itsenäisyyspäivinä - tosin harkintaa näyttäytymisen suhteen soveltaen.

Kunniakirjan mukaan minulle on myönnetty Suomen mustikkologikillan suurristi sinisin silkkinauhoin.

Perustelut: Heikki on vuoden rookie. Hän on hyvä esimerkki uusmustikanpoimijasta. Hän on edistänyt mustikkologiaa kehittämällä horisontaalipoimintamenetelmää. Mustikan perkaukseen Heikki on yhdistänyt filosofisen ulottuvuuden ja lisäksi Heikki on todistanut lopullisesti, että isokin mies mahtuu mustikaan. 

Kunniakirjan on allekirjoittanut Mustikkologikillan suurmestari, Niipperin johtava mustikkologi. 

Kunnianosoituksen myöntänyt taho on mitä ilmeisemmin seurannut tarkoin blogiraportointiani tämänvuotisista ponnisteluistani mustikan poiminnan alalla. 

Tässä linkit poimintakokemuksiani koskeviin postauksiini: 

Onnellinen mies metsässä

Nuolasin ennen kuin tipahdin

Positiivisuutta pinnistellen

Hamsteri on tyytyväinen

Hamstraamassa taas

Lämpimät kiitokset huomionosoituksen myöntäneelle taholle!



keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Herkkyyttäkö?

Olen jostakin syystä tullut herkemmäksi liikuttumaan kuin menneiden ruuhkavuosien aikana.  En  osaa sanoa, ovatko vakavat sairauteni vaikuttaneet asiaan. On kuin tärkeisiin  arvoihin- kuten klassiset hyvyys, kauneus ja totuus - liittyvät asiat saisivat mieleni liikuttumaan. 

Koen toisinaan kuin mieleeni herkistävät asiat olisivat jossakin kosmoksen pimeän välitilan toisella puolella. Liikuttumisen hetkellä tunnen kuin jokin raajoistani ulottuisi kuin mustan aukon kautta siihen ulottuvuuteen, jossa noiden asioiden koen olevan. Ei se "pyhän kosketus" aina tunnu juuri tältä. Saatan vain vaipua vavahduttavaan itkuun, kun kuulen jotakin koskettavan kaunista.

Ovatko kuoleman kosketukset saaneet minut kokemaan noin? En tiedä. Ehkä se on mahdollista. 



tiistai 8. joulukuuta 2020

Helpotuksen huokaus

Luulin joutuneeni tilaan, jossa en voikaan enää päivittää blogiani. Ongelmana oli mm. se, että olen hukannut salasanavihkoni. Onneksi salasanan vaihto onnistui ja olen taas täällä. 

Ehdin pohtia jo periksi antamista. Olenhan pitänyt tätä blogia jo noin kuusi ja puoli vuotta. Mietin myös kirjoittamisen jatkamista seinälläni Facebookissa tai omassa ryhmässä siellä. 

Esille on myös noussut omakustanteen kirjoittaminen eräästä sukuaiheesta. Bloggauksen lopettaminen olisi antanut tilaa sille. 

Jatkan nyt kuitenkin entiseen malliin ainakin toistaiseksi. 

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Onko diagnoosi sittenkään oikea?

Kuinka luotettavasti lääkäri voi tehdä oikean diagnoosin yhden tapaamisen perusteella? Alustavana sitä lienee pidettävä. Useat alaa ymmärtävät henkilöt kuuluvat hämmästelleen diagnoosin tekemisen nopeutta tapauksessani. Lääkäri viittasi masennukseen, mutta minulla on ollut sitä hyvin harvoin. Tosin viime aikoina minulla on ollut sellaisia tuntemuksia. 

Olisiko tauti ollut minulla jo aikaisemmin vai puhkesiko se vasta tänä syksynä? Voivatko temperamenttiini liittyvät piirteeni luoda vaikutelman maniasta? 

Jos en tulevaisuudessa koe maanistyyppisiä ja/tai masennuskausia, onko varmaa, että asia on seurausta lääkityksestä? Olisinko pärjännyt myös ilman sitä?

Tapaan palaverissa mukana olleen hoitajan vielä tänä vuonna. Voin ottaa näitä asioita esiin silloin. Jos hän ei osaa perustella, hän voinee tarkistaa lääkäriltä ja palata asiaan. 



lauantai 5. joulukuuta 2020

Kannattaako hypomaniaa toivoa?

Bipolaaridiagnoosin myötä elämä muuttuu arvaamattomammaksi. Jos lääkitys on kohdillaan, elämä jatkunee normaalina ilman mania- ja masennusvaiheita. Hypomanialla tarkoitetaan Wikipedian mukaan maniaa muistuttavaa mutta lievempää jaksoa. Maanisuutta kuvaa minusta hyvin Wikipediassa käytetty termi suurharhaisuus. Potilas saattaa tehdä ilman riittävää harkintaa hyvin suuria kauppoja ja muita järjestelyjä. Jos riskit toteutuvat, joudutaan pulaan. En itse koe toimineeni noin. Tunnistan kuitenkin äskettäisen vaiheen, jossa etenin vauhdikkaasti muutaman arkisen projektin parissa. Olotila tuntui jopa nautittavalta. Ideani olivat mielestäni nokkelia ja realistisen luovia. 

Erilaisten taipumusten piirteet voivat toteutua samassa henkilössä siten, että on hankala saada kokonaiskuvaa. Hesarin kuukausiliitteessä kerrotaan Tuomas Enbusken kaksisuuntaisuudesta. Jutusta käy ilmi, että hänellä on myös autismin kirjoon kuuluva taipumus. Ehkä olisi helpompi puhua ominaisuuksien vyyhdeistä. Minunkin temperamentissa voi olla piirteitä, jotka voivat vaikuttaa hypomanian vastaavilta. 

Olen tullut ymmärtämään, että masennus on tavallaan manian tai hypomanian hinta. Jos nämä vältetään, ei ehkä tule masennustakaan. Kannattaa siis toivoa tasapaksua elämää. 

Tulevaisuutta on hankala suunnitella, kun mainittuja vaiheita tulla tai olla tulematta. Osallistumiseni Taideakatemian grafiikkakursseille meni mönkään bipolaarisuuteni puhkeamisen vuoksi. Voisin korjata vahingon osallistumalla kevätkaudella työväenopiston litografian ja/tai metalligrafiikan kursseille, mutta voinnistani ei ole varmuutta monen kuukauden jaksolle. 

Pitääkö minun jäädä odottavalle kannalle vai ryhtyä asioihin sillä riskillä, että ne eivät ainakaan täysin toteudu. 

Minun on tutustuttava uuteen minuuteeni. 

Ollako vai eikö olla? Kas siinäpä pulmani. 




perjantai 4. joulukuuta 2020

MInulla on SE

Sain lääkäriltä vahvistuksen asiaan. Hän on diagnosoinut minulla olevan bipolaarisen eli kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Minulla oli maaninen vaihe ja nyt olen sen jälkeisessä masennusvaiheessa, joka saattaa olla aika pitkäkin. Maaniset oireet voivat olla ykkös- tai kakkostasoisia. Puhutaan maanisuudesta ja hypomaanisuudesta. Jälkimmäinen on lievempää. Minulla ei ole mielestäni ollut suuruudenhulluja hankkeita, mutta mitä ilmeisemmin toiminnassani on ollut vähintään hypomaanisia piirteitä. 

Kaksisuuntainen häiriö puhkeaa yleensä kun ihminen on nuori, lääkärin mukaan tyypillisimmin 20-25 -vuoden iässä.  Minulla tämä on tapahtunut tänä syksynä. On tavallaan hyvää onnea, että näin myöhään. 

Maanisia vaiheita seuraa tavallisesti masennusvaiheet. Siksi lääkityksellä pyritään torjumaan maniavaiheita. 

Olen soveltanut avoimuuden periaatetta kirjoittaessani syövistäni ja ocd-taipumuksestani. Aion kirjoittaa avoimesti myös tästä uudesta tuttavuudesta. Toivon jälleen vertaistuen toteutuvat puolin ja toisin. 

torstai 3. joulukuuta 2020

Hessun dieetti

Ruoka maistuu niin hyvältä, että tekee mieli syödä liikaa. Esimerkiksi tuoretta ruisleipää olisi ihana syödä monta siivua saman tien. Sadassa grammassa sitä on kuitenkin noin 200 - 300 kilokaloria energiaa. 

Yritän hillitä ruokahaluani syömällä esimerkiksi porkkanaa ennen iltapalaa. Sadassa grammassa porkkanaa on vain 33 kilokaloria. Siitä saa kylläisyyden tunnetta niin ettei tule syöneeksi varmuuden vuoksi liikaa. Nälän tunne kun saattaisi häiritä nukahtamista. Omenakin käy hyvin tähän tarkoitukseen. Siinä on vain hieman enemmän energiaa kuin porkkanassa. 

Omenaa kannattaa syödä hitaasti ohuita siivuja maiskutellen. Kun keskittyy näin, tuntuu kuin olisi syönyt enemmänkin.