 |
| Kuva Brigitte Werner Pixabaystä |
Onnellista rauhanpäivää kaikkialle, missä rauha vallitsee!
Rauhankyyhky on vangittu, ja lujasti. Miten voisi vangitsijan käden saada herpaantumaan linnun kaulasta?
Nuoria ja vanhoja miehiä, lapsia, naisia ja lapsia kuolee päivittäin. Miten asiat voivat olla niin lukossa, että kahdesta suunnasta lähetetään parhaassa iässä olevia miehiä - ja jopa naisia - lihamyllyn ahnaaseen kitaan.
Sodassa inhimillisyys katoaa. On vain viha vastaan viha jakaikki se, mitä siitä seuraa.
Miltä tuntuu veteraanin katsoa omaa jälkipolvensa kasvua, kun on itse ollut teloittamassa lapsia, raiskaamassa heidän äitejään ja ryöstämässä heidän kotejaan?
Joka suunnasta katsotaan, kun kuolema niittää satoaan. Olkoon lapsi tai aikuinen, kuolema on maailmanloppu. Puolessatoista vuodessa on tapahtunut hirvittävä määrä maailmanloppuja. Kun tilanne on jumissa, maailmanloppujen valmistus jatkuu ja jatkuu,
Nykyään voimme katsoa lähes livenä droonien kuvaamana, mitä rintamalla tapahtuu. Siihenkin turtuu. Kun näkee kuvassa tankin räjähtävän, on kohtuullista muistaa, että siinä syntyi useita maailmaloppuja sekä lisäksi leskiä ja isättömiä lapsia.
 |
| Kuva Eliane Meyer Pixabaystä |
Tämä kuva tuo mieleen näyn, jota en unohda koskaan. Vierailimme kauan sitten Ranskassa Verdunin pohjoispuolella Fort de Douaumontissa ja Ossuaire de Douaumontilla. Tämä linnoitus ja ossuaari hautausmaineen sijaitsevat lähekkäin. Verdunin nimen paha kaiku johtuu ensimmäisessä maailmansodassa käydystä Verdunin taistelusta, jossa kaatui 230.000 sotilasta.
Ihminen ei ole oppinut mitään, sillä tuolloin lähetettiin sotilaista lihamyllyyn kuten heitä lähetään nyt Ukrainan rintamalla.
Ossuaariin on koottu 130.000 ranskalaisen ja saksalaisen sotilaan luut. He taistelivat toisiaan vastaan ja nyt heidän luunsa lepäävät samassa muistorakennuksessa. Sana ossuaari viittaa luihin. Ossuaarissa on ikkunoita, joista luut näkyvät. Toisin kuin kuvassa, samantyyppisiä luita oli koottu pinoihin kuin halkoja. Nykyään olisi varmaan mahdollista DNA-testein avulla tunnistaa ainakin osasta luita, keitä ne ovat aikoinaan kannatelleet.
Ukrainan rintamallakin ihmisiä katoaa ja haudataan ties minne. Kaikista ei jää hautaa, jolle läheiset voisivat tulla muistelemaan. Luultavasti moni tulee odottamaan läheistään pitkään, senkin jälkeen, kun toivoa ei enää ole.
Olen saanut elää turvallista rauhan aikaa. Rauha on tuntunut itsestään selvältä huolimatta suuresta itänaapuristamme. Demokratia tuntui leviävän ja maailma kehittyvän sen myötä parempaan suuntaan.
Ukrainan sota ja poliittisten mannerlaattojen liikkuminen on saanut minut ymmärtämään, että elintason noususta huolimatta ihminen on yhtä paha kuin keskiajalla. Nyt ymmärrän, että maailmassa voi tapahtua mitä vain kammottavaa. Natoon liittymisestä huolimatta kotimaa ei enää tunnu entisenlaiselta pohjoismaiselta lintukodolta.
Kaikesta huolimatta maailma on myös hyvä ja kaunis. Pelkääminen on luonnollista, mutta pelot eivät välttämättä toteudu. Se mitä Ukrainassa nyt tapahtuu on kauhistuttavaa. Kaikki sodat loppuvat aikanaan ja Ukraina saattaa joskus kukoistaa ilman Venäjän painostusta. Sääli vain, että henkilökohtaisia maailmanloppuja luultavasti tullaan tuottamaan vielä pitkään.
Parasta olisi, jos aselepo voitaisiin julistaa välittömästi ja ongelmat hoitaa neuvottelemalla. Siihen tarvitaan kuitenkin molempien osapuolien halukkuus. Lisäksi on suuri ongelma, että aggression aloittaneeseen osapuoleen ei luota kukaan.
Kaikesta huolimatta – hyvinkin voi käydä.
Pääsköön rauhankyyhky pian vapauteen.
.jpeg)
.jpeg)
