Sommitelmia Aurajoelta

 

Teema ja muunnelmia:

___

#aurajoki #turku #kesä #vapaaaika #kuvat #valokuvaus #maisema

Dramaattinen tapahtumasarja leukemiaa sairastaessani

 

62-vuotissyntymäpaivän juhlaa vuonna 2016. Muutaman päivän päästä sain kantasolusiirteen. 

Olin osastolla Meilahdessa. Saara oli luonani. Tämä tapahtui potilaana ollessani joskus vuonna 2015 tai 2016.

Minun oli pikkuisen hankala hengittää. Sain viikset. 

Jonkun ajan kuluttua filmini katkesi. Saara on kertonut, että minulle tuotiin kuuppa kasvoille ja sitten vielä isompi hengitysapu. 

Teho-osastolta tuli kaksi lääkäriä. Saaraa kehotettiin maadoittamaan minut pitämällä kiinni jaloistani. 

Tulin tajuihini ja sanoin Saaralle "Olet rakas". Heti sen jälkeen poistuin takaisin sinne jonnekin. Saara mietti, olivatko nuo viimeiset sanani. 

Lääkärit istuivat vieressäni. Toinen oli toista nuorempi. Palasin taas hetkeksi tähän maailmaan. Sanoin lääkäreille "Konsultoi vanhempaa" ja poistuin taas. Saaraa nauratti ja hän katsoi muualle. Lasin kautta hän näki, että muitakin nauratti. 

Minut siirrettiin teho-osastolle. 

Saara yritti päästä teho-osaston ovelle odottamaan tilanteen kehittymistä. Häntä kuitenkin kehotettiin menemään kotiin. 

Saara tuli ulos pääovesta. Oli ilta. Hän rojahti alas ja huusi tuskaansa. 

Taksi ajoi ohi. Kuski oli huomannut tilanteen ja peruutti takaisin. "Onko sinulla jokin hätä?"

Saara kertoi, että hänen miehensä tekee kuolemaa. Kuski lähti viemään Saaraa kotiin. 

Matkan varrella taksimies kysyi, onko kotona ketään. Kun kuuli, ettei ole, kysyi, asuuko joku ystävä lähimailla. Saara mainitsi Lissun, joka asuu Kalasatamassa. 

Kuljettaja pyysi Saaraa soittamaan Lissulle. Saara sanoi ei pystyvänsä. Kuski pyysi Saaralta kännykän ja kysyi, kenelle hän voisi soittaa. 

Taksimies vei Saaran Lissulle, joka oli alhaalla odottamassa. Kuljettaja ei ottanut maksua. Toivotti vain Jumalan siunausta. 

Minä olin aikani teho-osastolla. En muista tästä kaikesta mitään, en edes tajuissani käymisistäsi. 

Minut oli sitten palautettu osastolle. En tiennyt, että jotakin erikoista oli tapahtunut. 

Vasta muiden puheista ymmärsin, että jokin poikkeustilanne oli ollut. 

Jos tämä olisi ollut loppuni, lähtö olisi tullut tietämättäni ja se olisi ollut lempeä.

#sairaala #teho-osasto #leukemia #syöpä #meilahti #hus #sairaanhoito #kolmiosairaala

Olen 72- ja tänään myös 10-vuotias

 

Kolmiosairaala, Meilahti
Wikimedia Commons

Sanoin tänään kahvilan pitäjälle, että täytän tänään kymmenen vuotta. Meillä onkin juhlapäivä. Hän oli hetken sanaton. Pelastin hänet kertomalla, että sain tasan kymmenen vuotta sitten kantasolusiirteen. Hän suhtautui asiaan empaattisesti. 

Minun oli määrä saada "uuden" veren siemenet jo toukokuun alussa. Joku oli hakenut siirteen luovutuspaikalta, ehkä ulkomailta, ehkä Suomesta. Hän ei palatessaan saanut päästää lähetystä hetkeksikään pois silmistään. 

Lääkäri halusi varmistaa, että minulla ei ole mitään tulehdusta, jollainen estäisi siirteen antamisen. Pohdiskelimme asiaa. Minulla oli jokin hyvin lievä tuntemus, jota en tavallisesti juuri huomaisi. Toimittiin varman päälle. Siirryin uudelleen toimenpidejonoon ja kantasolut säilöttiin nestemäiseen typpeen. 

Kesäkuun yhdeksäntenä päivänä operaatio pantiin toimeen Meikun Kolmiosairaalassa. Olin eritysosastolla. Vaikka tapahtuma on tavallaan juhlallinen, se oli hyvin arkinen. Kantasolut siirrettiin minulle vähän kuin tiputuksessa. 

Minun oma verentuotantoni oli pysäytetty. Solualkiot muodostuvat pääsääntöisesti lonkkaluun sisällä. Sieltä ne siirtyvät verenkiertoon kehittymään valmiiksi verisoluiksi. Näiden sijasta lahjoituksena saamani verialkiot saatettiin matkaan omieni sijaan. Ne hakeutuivat luuytimiini kehittymään. 

Sitten alkoi odottaminen. Se saattaa kestää pari kolme viikkoa. Lopulta verikokeiden avulla voidaan todeta uuden veren alkaneen toimia. 

Saaralle tilanteen seuraaminen oli äärimmäisen raskasta. Liitän postaukseni jatkeeksi hänen aiheeseen liittyvän FB-päivityksen tänään.

Siirre ei aina tartu, mikä johtaa hätätilanteeseen. Esimerkiksi voidaan yrittää saada uusi siirre. Muitakin keinoja on, mutta tällaisessa tilanteessa selviämisprosentti on 20-30 prosentin tienoilla. 

Minun siirtoni mitä ilmeisemmin onnistui. Immuniteettini oli tuhottu, joten pari pöpö' aktivoitui. Ne hoidettiin pois. 

Kuulin ennen siirteen saamista hematologilta, että ennusteeni on huono. 

Luojalla oli asiasta toiset suunnitelmat.

Välillä ihmettelen sitä, että olen tässä. 

Onnea, rakas 10-Vuotias Hessu

Viikko ennen siirrepäivää ovi eristyshuoneeseen suljettiin minulta ja muilta. Yhtään ulkopuolista pöpöä ei huoneeseen saanut eksyä.

Minua pyydettiin lähtemään jonnekin.

Minne jonnekin? No, ensin itkemään huolta ja uupumusta Kalasatamaan Lissun hoiviin. Sieltä sitten Varsinais-Suomeen esikoisen ja kuopuksen luo Turkuun ja Naantaliin sekä rakkaan siskoystävän luo Kaarinaan.

Lähes kolme viikkoa ajelin näiden kolmen kodin väliä, välillä olin Meri-Karinassa majailemassa yksin ja yhdessä Lissun kanssa, joka tuli juhannusta viettämään kanssani.

Kun siirre oli annettu, seurasin Heikin päivityksiä ja viestejä muutamasta arvosta. Ne antoivat suuntaa, lähteekö siirre toimimaan. Vaihtoehtona toimimattomuudelle oli lähtö tästä maailmasta.

Hermostuneena, pelokkaana ja tuskaisena ajelin yksin pitkin Paraista, Kaarinaa, Turkua ja Naantalia. En useinkaan tiennyt, missä olin, mutta auto vain kulki teitään ja usein päätyi jonnekin, missä saatoin katsella merta. Jonkun yön vietin autossa istuen ja merta katsellen. Jännitykseltä ja huolelta en saanut unta.

Joka päivä seurasin Heikin lähettämiä arvoja. Uusi elämä oli kiinni parin arvon liikkeelle lähdöstä, noususta, ja niitä seurasin sydän pamppaillen. Muistan vieläkin ne hetket, sillä tiesin, että jos mitään liikahdusta ei tapahdu, Heikillä on elinaikaa vain kolmisen viikkoa. Sydän rukoili lakkaamatta.

Ja ne pyynnöt, avuttomat hiljaiset huudot kuultiin. Eräs aamu parin viikon tietämillä oli tärkein arvo liikahtanut 0.02 ja se oli merkki toivosta, elämästä ja uudesta päivästä.

Istuin rantakivellä Ruissalossa ja itkin ääneen. Pieni lintu hyppelehti kalliolla, sirkutti iloista säveltään ja meren laine lauloi. Olin kiitosta täynnä, - mutta rukous jatkui.

Sydän läpätti vielä pitkään noiden päivien jälkeen. Monta vaihetta elimme, - yhdessä, sillä syöpä on koko perheen yhteinen. Siinä tarvitaan jokaisen panos, jotta mieli pysyy toiveikkaana. Toivo on suuri sana. Luottamus on vielä suurempi sana. Niitä opettelin ja opettelen yhä.

Tuosta kaikesta on tänään kulunut kymmenen vuotta.

Minä kiitän lääketiedettä, minä kiitän yhä ystäviä, sukulaisia, kaikkia, jotka olivat tukenamme silloin.

Ja minä kiitän Luojaa, joka antoi rakkaimmalleni uuden elämän ja minulle hänet, joka nyt tukee minua syöpätoipilasta ja solu solulta murenevaa Saaraa.

#syöpä #leukemia #kantasolusiirre #kolmiosairaala #sairaanhoito #terveys #sairaus

Paha sai palkkansa

 

Image by G.C. from Pixabay

Esivanhemmat ja historia yleensä kiinnostavat Hessupappaa. Löysin Merikarvian historiasta (Martti Santavuori 1981) karun tapauksen, joka liittyy sukuuni. Kyseessä oli röyhkeä varkaus.

Merikarvia oli 1600-luvun lopulla pikkuinen pitäjä. Asukkaita lienee ollut kolmisensataa. Niinpä oli kirkkokin vaatimaton, toistakymmentä metriä pitkä ja seitsemän kahdeksan metriä leveä. 

Huhu kertoi, että vähäisessä kirkossa oli melkoinen aarre. Mouhijärveltä kotoisin oleva sotilas Markku Laurinpoika ei voinut vastustaa kiusausta vaan kävi vuonna 1689 varastamassa kirkosta rahalippaan, jossa oli neljä kuuden taalarin plootua, kolme runstykkiä (kuparilantti) ja kahdenkymmenenviiden äyrin arvosta puolen äyrin lantteja. 

Saaliin arvo ei ollut tekoälyn mukaan kovin kummoinen, mutta kantamista siinä oli. Yksin plootut painoivat 12-14 kiloa. Arvo vastasi maatyöläisen muutaman kuukauden palkkaa. 

Kirkon taloudesta vastasi kirkonisäntä eli kirkkoväärti. Esi-isäni Lauri Kankku oli tässä toimessa ryöstän tapahtuessa. Hän oli tekoälyn mukaan Hän oli toimelias mies ja hänen ansiostaan syylliset saatiin selville. 

Rangaistus oli ankara. Lauri ja häntä avustanut lankomies Tuomas tuomittiin hirtettäväksi. 

#historia #merikarvia #varkaus #rikos #tuomio #hirttäminen #suku #esivanhempi #kirkko 

Aurajoki järjesti minulle täydellisen yllätyksen

 

Tervetuloa taidenäyttelyyn!

Olin toissapäivänä kävelyllä Turun keskustassa. Hämmästyin, kuinka hienoja kuvia Aurajoki minulle lahjoitti. Yleensä vesi on tasaisen ruskeaa. Tällä kertaa valo-olosuhteet olivat ilmeisen otolliset. Tuuli nostatti sopivasti pieniä aaltoja pintaan. 

Videoin aaltoja iPhone 17:llä, jonka kamerassa on erittäin hyvä zoom-ominaisuus. 

Nämä kuvat ovat kuvakaappauksia videoistani, joita olen jo julkaissut täällä. 

Tunnen saaneeni arvokkaan lahjan. Minusta nämä ovat todella kauniita. Kuin valmiita taideteoksia. 

Ilmeisesti voimas zoomaus karkeistaa kuvien muodoista selkeitä ja aika teräväreunaisia. iPhone selvästä automaattisesti kirkastaa värejä. 

Nämä voisivat toimia inspiraationa akryylimaalauksille. 

On mukava etsiä videoista sopivia kaappauskohtia. 

Nämä kuvat ovat lähes editoimattomia. 

Kävin eilen taas kävelyllä. Lumous oli kadonnut. Vesi oli kovin ruskeaa. Aurinko oli varmaan toisaalla. 

#kuvataide #kuvat #valokuvaus #taide #valokuvataide #aurajoki #iphone #turku #iphone

Vaihtaisinko sukunimeä – nämä olisivat mahdollisia

 

Pixabay

Nykyään selvät säännöt ohjaavat, minkä sukunimen voi ottaa ja minkä ei.

Vaihtoehtoja ovat viidestä sukupolvesta löytyvät nimen. Muut ovat automaattisesti suojattuja. 

Viidennessä sukupolvessa on 32 henkilöä. Valikoima laajenee, jos nimiä on vaihdettu nuoremmissa sukupolvissa. 

Puolisolla on suunnilleen saman verran vaihtoehtoja. Jos päätyismme ottamaan saman sukunimen, vaihtoehtoja olisi pitkälti yli sata. 

Olen poiminut tähän oman sukupuuni vaihtoehdot. Ensin äidin puolelta.

Birgstedt, Högberg, Jylhäsaari, Kasa, Knus, Mäkelä, Norr-Rågell, Nurmi, Riihivainio, Ristikallio, Rågell, Norrbacka, Sjöberg, Sjöman, Skytte, Strandgård, Ståhlberg, Söderudd, Risö, Tammelin, Vähä-Näsi.

Ruotsalaisia sukunimiä on muutama. Äitini oli juuriltaan hyvin länsisuomalainen. Luulen, ettei ruotsia ole äidinkielenään puhunut kuin Eric Sjöman, joka oli kotoisin Brändöstä Ahvenanmaalta. 

Isäni puolen sukunimet kertovat hänen karjalaisuudestaan.

Hanski, Henttinen, Hynninen, Kaasalainen, Kaikkonen, Karonen, Kukko, Naskali, Pirhonen, Pusa, Pärssinen, Tanninen, Tikka, Uimonen, Virolainen, Vuohelainen, 

Minun hautakiveeni veistetään nimi Honkala. 

Jos joku näistä pitäisi valita, ottaisin varmaan Jylhäsaaren kunnioituksesta talvisodassa kaatunutta isoisääni kohtaan. Onhan se myös komea nimi. Äitini vanhemmat vaihtoivat Tammelinin siihen. Isän puolelta saattaisi tulla kyseeseen Hanski. Se on napakka ja vähän hauskakin nimi. 

Ståhlbergissa on komea kaiku. Ensimmäinen presidenttimme on minulle kaukaista sukua, mutta tuo sukupuussani oleva Ståhlberg tuskin tulee samasta lähteestä. 

#suku #sukupuu #sukunimi #nimenvaihtaminen #sukulaisuus #esivanhemmat #nimi 

Pittoreskin levollisia näkymiä vanhasta Sutrista

 

Tässä on muinainen etruskikaupunki Sutri, jossa vierailimme viettäessämme edellistä sydäntalvea Italiassa Rooman liepeillä. 

Kuvat ovat nykyisen kaupunkialueen vanhasta osasta, jonka rakenne juontuu katujen kapeudesta päätellen satojen vuosisatojen takaa. 

On kiva kuvata, rajata ja sommitella tällaisia "asetelmia" kohteista, joihin elämä on jättänyt jälkensä. Ilmeisesti täällä on "aina" ollut boheemin huoleton ote asumisen puitteisiin. Kun tänne synnytään, ei osata olla vailla paikkojen ehostamista. 

Kaupunki tuntui melkein kuolleelta. Ihmiset olivat ehkä töissä muualla. 

Niin kliseiseltä kuin kuulostaa, täällä on ruman kaunista. 

 Kivenheiton päässä vanhasta kaupungista on nähtävissä elämän merkkejä parin vuosituhannen takaa. Etruskit ovat kaivaneet hautakammioita pehmeään tuffikiveen. 

Tästä pyhäköstä tulee mieleen Turussa oleva Martinkirkko, joka tosin on untuvikko tämän rinnalla. Samankaltaisuus ei liene sattumaa. 

 

Proosallinen alttari

Unelias tunnelma

Ei taida olla viiden tähden kortteeri. 

Kaupunginportti keskellä kaupunkia?

Täällähän on ihmisiä! 

#historia #matkailu #italia #sutri #etruria #etruskit #loma #rooma #autoilu #automatkailu #auto #loma #nekropoli #hauta #hautausmaa