Olen käynyt pari viikkoa kipukoulua. Paraneminen on edistynyt hyvin, mutta todistusta en ole vielä saanut.
On miltei mahdotonta samaistua kumppanin oloon, kun tällä on kipuja. Sellaisessa tilanteessa tuntee itsensä kovin avuttomaksi. Lohdutukseksi tarkoitetut sanat kuulostavat ontoilta.
Jotkut kantavat kivun sisällään, toiset antavat tunteen tulla ulos. Olemme yksilöitä tässäkin.
Haaverini jälkeen kivut olivat välillä niin voimakkaita, että ne purkautuivat väkisin ulos. Silti kuvittelin, että tälli on aika tavanomainen ja se pitää vain kärsiä pois.
Kun menin muissa asioissa terveyskeskukseen, ammattilaiset panivat merkille tuskaisuuteni ja minut järjestettiin hoitoon, mistä olen jo kertonutkin.
Onnekseni kivun tuntemukseni riippuvat asennoista. Kun olen aloillani sopivassa asennossa, kivut ovat poissa. Kun liikun, vamma saattaa muistuttaa olemassaolostaan. Kun olen kyljelläni, kipu tuntuu, mutta niin lievänä, että sitä voi sietää jonkin aikaa. Selällään on hyvä olla, mutta asentoa on välillä vaihdettava.
Kun olin syöpähoidoissa, sain valtavasti pistoksia ja verinäytteitä otettiin usein. Suonet arpeutuivat ja sen seurauksena antoisaa paikkaa jouduttiin hakemaan monta kertaa. Näihin olin rutinoitunut. Kivut olivat siedettäviä ja hetkellisiä.
Luuydinnäytteet otettiin porautumalla luun sisään. Se ei ollut puudutuksen vuoksi hankalaa. Ainetta ei saatu kuitenkaan luun sisään, joten näytteen imeminen tuntui todella ikävältä. Sekin oli vain hetkellistä.
Tällä kipukurssillani olen todennut, että vaikka kivut ovat jo aika lieviä, ne alkavat kyllästyttää. Lääkkeet auttavat, mutta eivät kovin tehokkaasti.
Tämä vamma kuitenkin paranee ja kärsimykset ovat ehkä viikon parin kuluessa ohi.
Mieleeni on tullut, että iän karttuessa edessä saattaa olla kivuliaita vaiheita. Miten voi kestää, jos voimakas kipu tuntuu jatkuvasti asennosta riippumatta? Voi vain toivoa, että toimivaa lääkitystä on saatavilla.
Jos tämänhetkinen kivulloisuuteni jäisi pysyväksi, tilanteeseen sopeutumalla elämä olisi aivan kelvollista.
Mieleeni on tullut, että sotatilanteessa ihmisiä kidutetaan, vaikka se on vastoin normeja. Kipua tuotetaan tahallaan ja ihmisistä yritetään nyhtää tärkeiksi katsottuja tietoja.
Minä sain selkääni pahan tällin Halistenkoskella. Päähänkin osui, mutta se kesti. Entä jos minua pamputettaisiin niin että saisin yhden sijasta monia pahoja iskuja. Voin kuvitella, olo olisi kauhistuttava. Ihminen on hauras olento.
Puhumattakaan vielä julmemmista konsteista.
On hämmästyttävää, että jotkut ihmiset kestävät kidutusta tovereitaan paljastamatta kuolemaan asti.
Kestäisinkö minä?
Ei sellaista voi tietää etukäteen.
.jpeg)
