Epäautomies autoilee – komedia jatkuu

 

Mersumme oli matkan jäljiltä ehostusta vailla. Ajoimme tänään kantapaikkaamme Nesteelle, jossa on pesuautomaatti ja imuri. Vedin turhaan ovesta. Asema oli suljettu vartti sitten eikä avautuisi huomennakaan. Vappuaatto. 

Kännykkä käteen ja vaihtoehtoja etsimään. Vaimo totesi, että Shellillä voi pestä. Laitoin äänen ohjaamaan lähimpään, joka on Pansion suunnalla. 

Vesiperä. En ollut varmistanut paikan tarjontaa ja se osoittautui rekkojen kylmäasemaksi. Vaimo soitti kuopuksellemme, joka kertoi Rieskalähteentiellä olevan edullisen paikan. Päätin ajaa Motonetin kautta. Voisin ostaa sieltä bensatankin kannen, jonka olin unohtanut ehkä jollekin Ruotsissa olevalle huoltoasemalle. 

Motonetissä oli vain itsepalvelupesumahdollisuus. Ei kiitos. 

Arvelin oikean kokoisen korkin löytämisen olevan hankalaa ikivanhalle autollemme. Mitä vielä. Asiakaspalvelija pyysi rekisterinumeron, löysi virtuaalimaailmasta oikean mallin ja sen hyllypaikan Motonetissä. 

Asia kunnossa. Lähdimme jatkamaan kohti Rieskalähteentietä. Matkan varrella sattui olemaan Teboil, joka tosin oli kiinni, mutta pesulan käyttö onnistui kortilla. Imurikin olisi ollut käytettävissä, jos asema olisi ollut auki.  

Tämä riitti autoasioissa tällä kertaa. 

Ranskan matkalla sattui yhtä ja toista. Huomasimme jo ennen lähtöä, että etusivuikkunat sai kyllä alas, mutta ylös saaminen oli hankalaa. Luultavasti takaikkunoissa on sama tilanne. Emme sitten avanneet ikkunalaseja koko reissulla. 

Sisävalomme päätti matkallamme alkaa syttyä ja sammua oman mielensä mukaan. Kun auto jäi parkkiin, valo jäi päälle. Akku ei tuntunut tyhjentyvän aivan pian, joten ei ongelmaa. Ystävämme Puolassa ruuvasi etusisälamput irti ja myös takalampun, joka oli myös oppinut huonoille tavoille. 

Autosta kuuluu kuin linnun sirkutusta moottorin käydessä. Tuskinpa se on vakavaa, mutta kai sekin olisi syytä korjauttaa. 

Automme avain on ilmeisesti ilmoittautunut liittoon, koska on alkanut lakkoilla. Välillä ovien lukot avautuvat ja sulkeutuvat, välillä eivät. 

Takaovien alla olevat helmat - lienevätkö komposiittia tms. - ovat kuluvaa tavaraa. Vasemmanpuoleinen repsotti ja piti ääntä. Kävin jossakin huoltamossa Ranskassa. He vain repäisivät sen irti. Eikä maksanut mitään. Ehkäpä noita ilmankin pärjätään.  

Ranskassa huoltopaikalla sanottiin yhden iskarin olevan entinen. Vähän epäilyttää, pitääkö paikkansa, mutta asia on syytä varmistaa. 

Mitäs vielä – se pohjalevy. Voi olla, että ukrainalaiset kiinnittivät sen kestävästi, mutta voisihan sitäkin joku autoja ymmärtävä katsoa. 

Minulla on sellainen tunne, että olisi vieläkin jotakin korjattavaa. Toivottavasti palaa mieleen. 

Epäautomies jatkaa ikivanhan auton käyttöä. Komedia jatkuu. 

#mersu #autoilu #huolto #matkailu #autonpesu #autokorjaamo #huumori #komedia #auto 

Huolestuttava oire

Olen hyvin huolissani. Tein eilen jotakin aivan käsittämätöntä. Taloyhtiömme pihaan on tuotu siirtolava, jolle voi viedä kaiken maailman roinaa. Tein eilen käsittämättömän mokan. Olin ajatellut viedä rompparille kaikki vanhat tietokoneemme ja vastaavat surematta, mitä mahdollisesti menetämme. Epähuomiossa vein myös vaimoni käytössä olleen läppärin romulavalle. On pelottavaa, että voin olla noin hajamielinen. 

Houkutteleva selitys on se, että käytän yliannosta unilääkettä. Päättelen, että koska Trinitaksen lääkäri määräsi minulle tietoisesti yliannoksen unilääkkeitä ja tarkoituksena oli vähitellen vähentää annostusta, ottamani määrän täytyy mahtua turvarajoihin.

Ajatukset johdattuvat väkisin muistisairauksiin. Onko minulla jokin harvinainen muistisairauden muoto? Toinen paha moka sattui siten, että luulin poistaneeni epikriisipostaukseni täältä blogista, mutta en ollutkaan. Minua kaduttaa sen julkaiseminen. Nyt se oli näkyvissä monta päivää.

Minun on jostakin syystä vaikea löytää reittiä, miten pääsen editoimaan blogitekstejäni. Elämä alkaa nyt muistuttaa liiaksi seikkailua. Jos minulla on muistisairaus, edessäni on kai pitkät jäähyväiset. 

Aion soittaa tänään siirrehoitajalle.

Olemme olleet aaseja

Olemme olleet vaimoni kanssa täydellisiä aaseja. Miksi ei näin ilmeinen ratkaisu huonejärjestykseemme ole käynyt aikaisemmin mielessämme? Näinhän se pitää todella olla. Tietenkin vaimoni on oikeutettu omaan työhuoneeseen. 

Vaimoni kokee olonsa ahdistuneeksi, kun minä levitän taideleiriäni olohuoneeseemme. Minä tarvitsen paljon tilaa. Niinpä minulle on taidetarpeita pöydällä ja pitkin lattiaa.

Miksei tällainen ole aikaisemmin pälkähtänyt päähämme? 

Suomalaisten perimä

Itä- ja länsisuomalaisten geeniperimä poikkeaa enemmän kuin saksalaisilla ja briteillä. Juuremme ovat hyvin keskieurooppalaiset. 

Kävin jo eilen peukuttamassa Emilia Karhun esseekommenttia, jossa käsitellään kyseistä asiaa. Armon täytyy olla täydellinen ja totaalinen, koska muuten kristinuskossa ei ole järkeä.

Apu ulottuu kylien ulkopuolellekin. SOS Children’s Villages -järjestön perheiden tukemisen ohjelma (Family Strengthening Programme) auttaa perheitä, joilla on esimerkiksi sellaisia taloudellisia tai terveydellisiä ongelmia, joiden vuoksi lapsen kasvu omassa perheessään saattaa olla uhattuna. Ohjelman tavoitteena on ennaltaehkäistä tilanteen vaikeutuminen, kuten perheen hajoaminen, ja taata lapsille mahdollisimman turvallinen kasvu omassa kodissaan. SOS-lapsikylä voi antaa rahallista tukea, jotta varattoman perheen lapset pääsevät kouluun tai terveydenhuollon pariin. Toisinaan voidaan tarjota psykologista apua vaikeissa elämäntilanteissa. Lisäksi perheen itsenäistä toimeentuloa tuetaan myös kouluttamalla perheen huoltajia talouteen liittyen ja tukemalla yritystoimintaa alkuun rahallisesti. Perheiden tukemisen ohjelmien kautta autetaan yhteensä yli 350 000 lasta ja aikuista.[1]

Elämä antaa merkillisen paljon - mitä ihmettä?

Merkittäviä hyviä muutoksia on tapahtunut, vaikka olen 66-vuotias. Hämmästelen omaa toimeliaisuuttani. Tosin sukkuloin - fyysisesti ja henkisesti - asiasta toiseen, mutta haitta on mitätön, koska suurin osa tekemisistäni tapahtuu kotona. Koen olevani aikaansaava. Jaksan silti paneutua pikkuasioihin. Ihmettelen, että aivonikin tuntuvat toimivan ripeämmin. Hajamielisyys ei ole kadonnut eikä sen mukana elämän komiikka. 

Itseluottamukseni tuntuu merkillisen vahvalta. Olen mielestäni ennenkin valvonut vähintään kohtuullisesti etujani, mutta nyt olen erityisen valmis taisteluun. Tämä saattaa olla seurausta monista asioista, hyvinkin syvistä. Saatan pohtia näitä tässä blogissakin. 

Voi olla, että joskus tulee maksun aika, mutta siitä en nyt murehdi. Ei minulla ole ainakaan diagnosia, joka sellaista ennakoisi. Jos testosteronilla on tässä merkitystä, sen tasosta on vain pidettävä huoli. 

Silmän seudun vaiva on levinnyt oikeallekin puolelle. Se johtuu leukemian hoitona saadusta kantasolusiirteestä. Murhe on mitätön eikä ennusta pahaa. Se pikemmin alleviivaa kiitollisuutta siitä, että olen kahdesta syövästä selviämisen lisäksi saanut elämältä niin paljon hyvää. 

Olen liikkunut pitkään ja runsaan vuoden olen myös juossut. Hölkkä ei ole muuttunut erityisen miellyttäväksi. Olen pitänyt käden oireilun vuoksi taukoa ja sitten alkanut kävellä. Tämä on muutos parempaan. On kiva kävellä reipasta vauhtia, kun jaksaa eikä tunnu rähjäiseltä hölköttämiseltä. Reipas kävely kohtalaisen useasti riittää varmasti tämän ikäiselle eikä tarvitse vaihtaa vaatteita, ei välttämättä jalkineitakaan. Tämäkin on edistymistä. Maratonsuorituksella en tekisi mitään. 

On olemassa alue, joka on tuntunut olevan lähes mahdollisen huipulla. Siinä on kuitenkin tapahtunut valtava loikka. Olen aivan ällistynyt ja hyvin onnellinen. 

Hajamielisyys muuttaa elämäni komediaksi

Eilen viimeistään piti vaihtaa kesärenkaat autoon. Olin varannut vaihdon kantapaikasta tuolle päivälle. Muistin asian 17 minuuttia ennen määräaikaa. Vaatteet päälle, kesärenkaat parvekkeelta autoon ja menoksi. Onneksi Rengasmarket on vain parin kilometrin päässä kotoa. Naantalin pikatieltä käännytään Uhrilähteenkadulle, siitä Saukonojankujalle, joka tuntuisi vievän suoraan katsastuasemalle, mutta kääntyykin vasemmalle. Liike on kujan loppupäässä.

Ihmettelin perillä, missä rengasmarket on. Otin Google Mapsin avuksi. Se näytti sijainniksi katsastusaseman ja reitin sen viereen Uhrilähteenkadulle. Ajoin ohjeen mukaan kyseisen kadun päähän. Sieltä ei ollut pääsyä katsastusasemalla. Palasin ja ajoin katsastusaseman ympäri löytämättä liikettä. Talsin asemamalle ja kysyin neuvoa parilta katsastumieheltä. Toinen on tarkastunut joskus automme, mutta ei osoittanut tuntemisen merkkejä, mikä on ymmärrettävää. Olin käynyt oikeassa paikassa, mutta liikkeen nimi on nyt BestDrive by Continental. Kyltti on nyt keltainen.

Olin myöhässä, mutta minut ohjattiin ystävällisesti ajamaan suoraan halliin. Menin istumaan toimiston odotustilaan. Kävin välillä maksamassa tiskillä. Kaveri kommentoi, että rekisterinumeroni oli oikein varauksessani, vaikka olin epäröinyt sitä ilmoittautumisessani. Minulla on muistisääntö hoo-cee-zeus kirjainosaan. Numeron muistan. Yhdistelmä tuntui oudolta minusta ja myös vaimosta. Tihrustin tunnusta parveekkeltani vinosuunnasta. Vaikutti muistisääntöni mukaiselta. En viitsinyt vaivautua pihalle.

Istuessani odotushuoneessa kaveri tuli kysymään pultteja. Olin ymmälläni. En muistanut niitä kuljettaneeni erillään ennen. Hän arveli niiden olevan autossa vararengaskotelossa. Eivät olleet. Auto oli pukilla ilman talvirenkaita. Ne pantiin takaisin paikoilleen ja minulle varattiin uusi aika samalle päivälle.

Kotona totesin pulttien olevan suttuisessa pahvilaatikossa parvekkeella siellä, mistä renkaat hain.
Ihmettelin mihin olin hukannut mukanani olleet luku- ja aurinkolasit. Ne eivät olleet toppapusakkani taskussa, kuten oletin. Ei näkynyt muuallakaan.

Otin vähäkäyttöiset kaksitehoni mukaan, kun lähdin uudestaan rengasasialle. Vaihto tapahtui ripeästi. Menin tiskille kysymään, paljonko olen velkaa. Kaveri totesi minun jo kerran maksaneen ja mietiskeli uutta velotusta. Vieressä oleva asiakaspalvelija totesi, että puolitoista. Minä naurahdin, että siinä on rangaistusta mukana. Hän mahdollisesti ajatteli, että lisämaksuksi tulisi vain puolikas. He päätyivät kuitenkin toteamaan, että tämähän on jo kerran maksettu. Olin tyytyväinen ja lupailin palata  taas syksyllä.

Jätin pultit autoon vararengaskoteloon, jos rengasmiehet osaavat varmaan niitä etsiä.

Kasasin talvirenkaat parvekkeelle. Laitoin päällimmäiseen rengaspussiin lapun, jossa kerron pulttien olevan vararenkaan päällä.

Ihmettelin kadonneita lasejani. Vaimoni hoksasi asian. Minulla on kaksi samanväristä toppapuseroa. Minulla oli ollut ensimmäisellä kierroksella eri takki kuin toisella. Lasit löytyivät.

Yleensä hajamielisyyteni tuottaa vain pientä vaivaa ja ehkä hymyä. Vaimoni ei erityisemmin rakasta tätä piirrettäni, mutta yrittää kestää.

Tiedän, minun pitäisi keskittyä siihen mitä teen. Kun hoidan rutiiniasioita, ajatukseni hiipivät ties minne. Sitten sattuu ja tapahtuu. Tämä taipumus tuntuu vain vahvistuvan

Tällä kertaa oli vähällä tulla rahanmenoa.