Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 3. lokakuuta 2022

Elämäni merkityksellisin jakso

 

Kuva OpenClipart-Vectors Pixabaystä

Näin eläkkeellä ollessa tuntuu kristallisoituvan mieleen, mikä menneessä elämässä on ollut merkityksellisintä. 

Koen itseni onnelliseksi, koska olen saanut perustaa perheen vaimoni kanssa ja että olemme saaneet lapsia, sittemmin lastenlapsiakin. 

Nyt tunnen, että se vaihe, jolloin lapset (tai lapsia) oli vielä kotona, oli ehdottomasti elämäni kohokohta. Vaikka on  ollut hankalia vaiheita, kiirettä ja vaivaa, sitä aikaa kaipaan, vaikka tiedän, että voimani eivät enää riittäisi.

Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois. (Ps. 90:10)

Nyt toivoisi, että voisi korjata menneen  ja priorisoida tekemisiä paljon voimakkaammin lapsien näkökulmasta. Työura, harrastukset yms. tuntuvat nyt aika toisarvoisilta perheen rinnalla. 

Tämänhetkisen vaiheen lopussa saan toivottavasti siivet. 


perjantai 30. syyskuuta 2022

Yllättävä kohtaaminen


Olin eilen lenkillä. Tapani mukaan kävelin yhtä reittiä linnalle, sen ympäri, ja sitten toista reittiä takaisin. Matkalla tapahtui jotakin, joka ilmensi tätä hetkeä lyhyesti, mutta aika monipuolisesti. Kannattaa lukea rivienvälitkin. 

Linnanpuiston liepeillä kohtasin keski-ikäisen miehen seisomassa reittini ohessa. Hän oli elämän koetteleman näköinen, mutta ei humalassa. 

Hän katsoi minua avoimesti ja jotenkin tulimme ruvenneeksi juttusille. Hänellä saattoi olla tarve kertoa jollekin äskeisestä kokemuksestaan. 

Ei kovinkaan kaukana linnasta on satama-alue, jossa on lauttayhtiöiden terminaalit. Mies oli käynyt siellä ja kertoi minulle, että siellä on aika hulina. Satamassa oli venäläisiä miehiä, jotka olivat jättäneet autonsa parkkiin, ja olivat pyrkimässä Ruotsiin. Miehen mukaan Ruotsi oli pannut rajan kiinni venäläisiltä. Paikalla oli poliiseja valvomassa tilannetta. Miehen pääsy lähemmäksi oli estetty. 

Mies, joka tuntui olevan ainakin jossain määrin kielimies, oli jutellut jonkun venäläisen miehen kanssa. Hän oli moittinut tätä karkaamisesta. Hänen mielestään pitää mennä rintamalle puolustamaan isänmaataan. Hän oli sanonut venäläiselle, että sinulla on ongelma. Minusta asia on monimutkaisempi, mutta en ruvennut väittelemään. 

Minä totesin, että venäläisen pitäisi pyrkiä pohjoiseen, mutta miehen mukaan häntä ei päästettäisi Norjaankaan. 

Mies kertoi nukkuneensa puistossa. Hän moitti, että Suomessa ylläpidetään ukrainalaisia ja somaleja, mutta hänenlaisensa jäävät sivuun. 

Mies sanoi aikovansa yrittää yöksi Boreen. Kyseisessä ikivanhassa risteilijässä, joka oli Aurajoen varressa lähettyvillämme, toimii hostelli. 

Kun olin jatkamassa matkaa, hän kielsi minua juoksemasta. Hopulla tulee kuulemma kusipäisiä kakaroita.

Sanoin käveleväni ja lisäsin, että kakarani ovat jo aikuisia. 

Niin ovat hänenkin. 


Että tällainen tarina. Tuskin muistas sanatarkasti, mutta suunnilleen näin. 





torstai 29. syyskuuta 2022

Tapahtumat vyöryvät

 


Kuva 
Clker-Free-Vector-Images Pixabaystä
 

Valtiovalta reagoi nopeasti kaasuputkiattentaattiin. 

Ministeri Saarikko esitteli tänään tiedotustilaisuudessaan, miten nyt varaudutaan. Hän kehotti kuntia yms. yhteiskunnan toimijoita varautumaan mahdollisiin poikkeustilanteisiin. Tärkeän infrastruktuurin toiminnan varmistamiseen on kiinnitettävä huomiota. 

Erilaisten toimintojen prioriteettiluettelo päivitetään. 

Kyberpuolustus saa lisää rahaa. Samoin maatalous. 

Virosta tulee Suomeen kaasuputki, joka lienee yksityisissä käsissä. Kyseinen toimija ilmeisesti  kiinnittää nyt erityistä huomiota putken toiminnan varmistamiseen. 

Ministeri kehotti yksityistalouksia varmistautumaan mahdollisiin sähkökatkoihin. Sähköpulassa joidenkin organisaatioiden toiminta on kriittisempää kuin toisten. Sairaaloiden on kyettävä toimimaan. Myös henkilöiden, joiden elämä on jonkin laitteet varassa, turvallisuus on taattava. 

Kaikkien on syytä säästää sähköä. Koskee myös yksityistalouksia.

Myös ulko- ja sisäministeri pitivät tiedotustilaisuuden. Rajat sulkeutuvat venäläisiltä turisteilta ensi yönä. 

Koskahan alamme nähdä varusmiehiä vartioimassa kriittisiä kohteita?

Joko pian kehoitetaan yksityistalouksia hankkimaan kaasukeittimen, veiviradion ja muonaa varalle? 

Ehkä ei ihan pian, mutta kuka tietää, Toivottavasti ei koskaan. 

Tilanne huolestuttaa, mutta on ilahduttavaa todeta, että valtiovalta toimii nopeasti ja tiedottaa ahkerasti. 





keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Mitä tästä seuraa??

 

Kuva Xpics Pixabaystä

Olipa yllättävä käänne! Kaasuputket rikottu. 

Nyt ollaan kuin Ilkka Remeksen dekkarin loppuvaiheen rymistelyssä. Valtavia asioita tapahtuu lyhyessä ajassa. Ensin Ukraina valloitti takaisin Venäjän ryöstämää maata. Venäjä reagoi "osittaisella liikekannallepanolla", mikä on saanut uhanalaisia miehiä pakenemaan rajan yli. Venäjän hallitsemilla alueilla pidetään leikkivaaleja isoveljen valtakuntaan sulautumisesta. Ukrainan yhdellä ydinvoimalalla leikitellään. Atomiasetta heristellään. Ja nyt tämä putkiattentaatti. Von der Leyen on jo ilmoittanut, että vastatoimia tulee. Suomikin on lisännyt valmiuttaan.

Putin aikoo pitää parlamentille puheen perjantaina. Varmasti hän haluaa tuoda esiin jotakin vaikuttavaa. Tyytyykö hän vain ilmoittamaan alueliitoksista? Jollakin tavoin hän luultavasti haluaa lietsoa kansan taistelutahtoa. 

Onko Putin nyt rottana nurkassa? Hän on kai antanut ymmärtää olevansa sodassa länttä vastaan. Putkisabotaasi voi olla merkki tällaisesta asennoitumisesta. Seuraako nyt attentaatteja muuallakin lännessä? Haluaako Putin provosoida lännen täysimittaiseen sotaan? Siinä ei olisi järkeä, mutta onko tähänastisessa. 

Jos Putin uskalsi koskea kaasuputkiin, voisiko hän tarttua taktiseen ydinaseeseen? 

Jos atomipommi räjähtää Ukrainassa, mitä tekee länsi? Vastaava kostoisku olisi turmion tie. Voi olla, että tyydyttäisiin pakotteisiin, mutta Putin olisi päässyt niskan päälle. Ukraina joutuisi nöyrtymään ankariin rauhanehtoihin, mikäli yleensä jäisi olemaan valtiona olemassa. 

Nyt voi olla todella paha kierre kiihtymässä, joka olisi välttämättä saatava pysäytetyksi. 

Onko olemassakaan muuta keinoa kuin, että Venäjän kansa ja hallinto panisi Putinin vastuuseen teoistaan. Häntä pelkää varmaan koko maa. Presidentti on  paketoinut valtaansa koko valtakunnan, mutta jos nyt alkaneet levottomuudet äityisivät niin, ettei kansalliskaarti pysty pitämään järjestystä maassa, jotakin voisi tapahtua.

Suomi on saanut olla elinaikani turvassa täällä Pohjolan perukoilla. Suometuttu on, mutta aseisiin ei ole tarvinnut tarttua. Olen kasvanut rauhaan. On oikeastaan kummallista, että tämän hetken rajuihin tapahtumiin mukautuu. Olen tosin koukuttunut seuraamaan tämän pitkän spektaakkelin tapahtumia.

Toistaiseksi olen ollut aika levollinen, vaikka järki sanoo, että jopa maailmansodan syttyminen on mahdollista. 

Toivottavasti tilanne saadaan jotenkin rauhoittumaan. 

"Hyvinkin voi käydä."


maanantai 26. syyskuuta 2022

Nälkäpäivä-keräyksessä

 


Suomen Punainen Risti haki sähköpostikampanjalla kerääjiä ja ilmoittauduin mukaan. 

Tapahtuma oli järjestetty Turussa joustavasti. Torin liepeillä Yliopiston- ja Kristiinankadun risteyksessä oli SPR:n pömpeli, josta sai noutaa lippaan ja kaavun. Ajan ja keruupaikan sai valita itse. Menin perjantaina paikalle, sain varustuksen ja tietoni merkittiin ylös. Samaan aikaan oli maahanmuuttajataustaisen näköinen mies kuittaamassa keräilyvärkit. 

On selvää, että sieltä, missä liikkuu paljon ihmisiä, saa parhaan tuloksen. Turussa tori ja sen liepeet ovat varmasti parasta A-luokkaa. 

Lähdin kohti toria, jonka länsinurkasta harkitsin keruun aloittamista. Paikalla oli ehkä romanialainen tai bulgarialainen nainen konttausasennossa. Hänellä oli kasvot maata kohden ja pahvimuki käsissä rahaa varten. Tuntui sopimattomalta alkaa kilpailla hänen kanssaan. Voi kun hänkin pääsisi osille SPR:n keräyksistä. 

Kävelin torin poikki kohti sen itäkulmaa, jonka tiesin kokemuksesta hyväksi paikaksi. Tavaratalo Wiklund ja kivenheiton päässä oleva kirjasto ja torin kaakkoisreunan torikojut varmaan vetävät ihmisiä. Näin jo kaukaa punaristiviitan, joten lähdin kokeilemaan onneani torin pohjoiskulmaan. 

Seisoin jonkin aikaa, mutta lippaani pysyi tyhjänä. Ajattelin jo, että voisiko käydä niin, etten saa mitään koko keikalla.  Lähdin kohti eteläkulmaa. Siellä oli kuitenkin jo pyydys vedessä, joten jatkoin Aurakatua Aurajokea kohti. Joen rantamilla oli meneillään Turun Kansainväliset Suurmarkkinat ja väkeä näytti olevan liikkeellä. Nälkäpäivät toteutettiin markkinoiden kanssa samanaikaisesti, mikä ei ehkä ole sattumaa. Markkinat tosin olivat päivän pidempi tapahtuma.



Asettauduin kalaan joen varrelle väylän reunalle markkinakahvilan eteen. Lähettyville oli asetettu houkuttimeksi Elvis kitaroineen. Joku mies kuvasi kumppaninsa kuuluisuuden seuraksi asettautuneena. 

Jonkin aikaa odotettuani sai päivän kolehtini ensimmäisen lahjoituksen. Kohta niitä tuli lisää. Jatkoin puuhaa. 

Mielestäni on parempi olla väylän reunalla kuin keskellä. Siten homma on hienovaraisempaa kuin feissaaminen. Ehkä säännöllisiä lahjoittajia voisi rekrytoida feissaamalla, mutta sitä en haluaisi tehdä.

Paikka kannattaa katsoa siten, että tulijat näkevät kerääjän ajoissa ja ehtivät harkita asiaa ennen kuin ovat kohdalla. Jotkut laittavat kahisevaa, toiset irtokolikkoja. Kaikki kelpaa. 

Yleensä se joka haluaa lahjoittaa, tulee kohti. Saattaa tosin ensin pysähtyä kaivamaan kukkaroaan.

Perjantaina oli liikkeellä aika paljon kerääjiä. Yksi punakaapuinen tuli ja lähti joen suun suuntaan. Sitten tuli toinen, joka teki samoin.

Ohi kulki kaksi mormoonipoikaa nimilaatta rinnassa. Toinen nyökkäsi. Ehkä se oli suopeuden merkki, tai jonkinlaista solidaarisuutta. 

Rahantulo tuntui tyrehtyvän. Ehkä uudet tulokkaat olivat jääneet saman väylän varteen. 

Mieleeni tuli jossain vaiheessa, että tärkeintä on, kuinka paljon saamme yhdessä kerätyksi varoja hyvään tarjoitukseen. Jos joku on hyvällä paikalla ja toinen ei niin hyvällä, mutta saa kuitenkin jonkin verran, on hyvä, että vähäisempikin puro saadaan talteen. 

Mielestäni kannattaa kerätä yksin ja pysyä paikallaan, jos kala liikkuu ja käy pyydykseen. Koululaisiakin on puuhassa mukana. En tiedä, saivatko juurikaan lahjoituksia, koska tuntuivat liikkuvan paikasta toiseen ja toimivan ryhminä. Aikuinen lahjoittaja saattaa kokea, että pitäisi olla annettavaa ryhmän jokaiseen lippaaseen, mutta ei ehkäole sopivasti rahaa mukana. Hyvä, että nuoret kuitenkin oppivat osallistumaan tällaisiin talkoisiin. Silläkin on merkitystä, että punaiset kaavut ja ristit saavat näkyvyyttä.   

Lähdin torille jatkamaan. Antoisa Wiklundin kulma näytti olevan vapaa, joten sinne!

Paikka toimi taas. 

On vaikea arvioida ihmisten ulkonäöstä, voisiko hän lahjoittaa roposen tai enemmän tai ei ollenkaan. Monennäköiset osallistuvat, myös maahanmuuttajataustaiset. Lahjoittajat tuntuvat olevan todennäköisemmin varttuneita kuin nuoria. 


Kun olin urakoinut parisen tuntia, alkoivat jalat tuntua väsyneiltä. Lähdin torin halki palauttamaan varusteita. Uskon, että sain ihan kohtuullisesti varoja kokoon. Lippaat ovat sinetöityjä ja annetaan takaisin sellaisenaan, joten oma tulos ei tule tietoon. Ehkä sen saisi jälkeen päin, jos haluaa. 

Konttausasennossa ollut nainen oli samassa paikassa ja samassa asennossa. Hänen mukissaan oli muutama kolikko.

Palkitsin itseni kahvilla ja lisukkeella Espresso Housessa. 

Näin jälkeen päin ajatellen olisi ollut kohtuullista antaa ainakin kahvirahat tai mieluummin enemmän kontallaan olevan naisen mukiin. Onko vieläkään selvinnyt varmaksi, saako hän ja hänen kollegansa keräämästään itse mitään?


torstai 22. syyskuuta 2022

Pahanenteistä


Kuva congerdesign Pixabaystä

 

Nyt pitäisi keksiä jotakin valoisaa, mutta järki ja tunteet sanovat, että nyt ei mene hyvin. 

Putin kutsuu uutta vaihetta osittaiseksi liikekannallepanoksi ja osa asiantuntijoista arvelee, ettei se merkitse kummoisia ainakaan lyhyellä aikavälillä, mutta jotenkin aistin kaikuja helmikuun 24. päivästä. Kokonaistilanteen uhkaavuus tuntuu nousseen uudelle tasolle.

Kuin olisimme siirtyneet jonnekin toisen maailmansodan kaltaiseen prosessiin. 

Suuret sodat edellyttävät toimivaa sotataloutta ja yhteiskunnan voimallista mukautumista tilanteen vaatimuksiin. Euroopan maat pyrkivät muokkaamaan nopeasti energiahuoltoaan itäriippuvuuden minimoimiseksi. Länsi on antanut runsaasti aseapua Ukrainalle ja omat varastot kaipaava täydennystä. Sota todennäköisesti jatkuu pitkään ja omaakin valmiutta on syytä vahvistaa. Kyseessä ovat isot asiat. 

Voi olla, että teollisuuden rakennetta  pitää tarmokkaasti muokata asetuotannon lisäämiseksi. Elintaso lännessäkin lienee jo alkanut laskea. 

Venäjä lienee menettänyt merkittävän osan aseistustaan ja pakotteet haittaavat omaa tuotantoa.  Voi kuitenkin olla, että suurvaltojen välinen asetelma muuttuu ja Venäjä alkaa löytää ymmärtäväisiä liittolaisia. Nyt ei siltä näytä, mutta sodan eskaloituminen on mahdollista. Tulevaisuus on arvaamaton. 

Sotaa käydään vain näennäisesti Venäjän ja Ukrainan välillä. Länsi on syvällä mukana kriisin silmässä. Vain länsimaiset taistelujoukot puuttuvat areenalta. 

Venäjän kynnys kokonaisvaltaiseen mobilisaatioon on eilisen ilmoituksen jälkeen madaltunut. 

Lännen johtajat ovat paljon vartijoina. Venäjän osamobilisaatio tuntuu vaativan vastareaktiota. Jos Venäjä onnistuu valtaamaan merkittävästi lisäalueita Ukrainalta, lännellä voi olla kiusaus lähettää joukkojaan. Eskaloitumisvauhti voisi kiihtyä. Mikä olisi nyt viisasta? En tiedä. Valitettavasti tuskin kukaan muukaan tietää. Voidaan vain pyöritellä erilaisia skenaarioita. Muuttujia on kovin paljon. 

Länsi korostaa sääntöpohjaisuutta ja Venäjä voimaa. Lännelle rajalinjat ovat pyhät, mutta Venäjä hamuaa suojavaltioita ympärilleen. Lännen periaatteen toteuttaminen vaatii todennäköisesti rajuja toimenpiteitä ja niissä on vaaransa. 

Jos annetaan periksi voimapolitiikalle, Ukrainan ja lännen olisi todennäköisesti suostuttava kompromissiin. Ukraina voisi silpoutua ja/tai joutua taipumaan YYA-sopimukseen Venäjän kanssa. Venäläisiä tuskin saataisiin tilille. 

Valitettavasti kunnialla on suuri merkitys. Venäjä tuskin luovuttaa valtaamiaan alueita takaisin muutoin kuin musertavan pakon edessä. 

Venäjän tämänhetkistä sotilaallista kyvykkyyttä on taviksen vaikea arvioida. Toivottavasti se on jo kulunut vähiin. Siinä tapauksessa rauhasta voisi olla toivoa. Putin tosin ei vaikuta todellakaan rauhoittuneen.  

Muistattehan millainen neuvottelukumppani Hitler oli. 

Sota voi kuitenkin jatkua vuosia tai vuosikymmeniä (vrt. Afganistan). Tilanteen pysyminen jonkinlaisena jäätyneenä konfliktina tai muuttuminen sissisodaksi voisi olla maailmansotaa toivottavampi tilanne, mutta Ukrainan kärsimys jatkuisi. 

Kun sota joskus päättyy, voimme todeta "Ai noin siinä kävi". 

On paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia. 

Ainakin voimme rukoilla. 





maanantai 19. syyskuuta 2022

Sanna Marinin kuva tekoälyn tuottamana

 

Tekoälyn kehittymisestä saatetaan esittää dystooppisia näkymiä. Jopa sellaista pelätään, että tekoäly saattaa ottaa valtaansa koko ihmiskunnan. 

Netissä on vapaasti käytettävissä Craiyon-niminen tekoälysovellus. Siihen voi syöttää sanoja, joiden perusteella järjestelmä tuottaa kuvia. 

Alla esimerkkejä. Järjestelmä tuotti hauista useita vaihtoehtoja, joista olen valinnut tähän kustakin yhden.


Hakusanat: Sanna Marin, Nato Speech


Hakusanat: beautiful lake view




Hakusanat: red 🐘 ride motorbike slim tundra


Hakusanat: Russia Ukraine war justice democracy goal


Hakusanat: germans football sun celebrity


Hakusanat: typical Finnish people work


Antaisitko henkesi tämäntasoisen tekoälyn varaan, jos olisit vaikeassa leikkauksessa?

Oudoilta nämä kuvat näyttävät. Tällaisten hupisovellusten kehittämiseen ei varmaan laiteta yhtä paljon rahaa kuin joillakin kriittisillä aloilla. Crayonin ominaisuuksien perusteella ei varmaan kannata yleistää tekoälysovellusten laatua. 

Craiyon myöntääkin, että heillä on vaikeuksia kasvojen tuottamisessa järjestelmässä. 

Jos olet kiinnostunut tämän järjestelmän toimintaperiaatteesta, klikkaa tästä. Asiasta tarkemmin täällä (Crayon perustuu DALL-E Miniin). 

perjantai 16. syyskuuta 2022

Autoiluko kallista?

Kuva Emslichter Pixabaystä

No joo, uudet autot toki maksavat. 

Toisaalta autoilu on "melkein ilmaista", jos valitsee tietyn linjan. 

En ymmärrä paljoakaan autoista, mutta minusta tuntuu, että viime vuosikymmeninä tehdyt nelipyöräiset ovat ihmeen kestäviä. 

Autojen muodot määräytyvät tuulitunnelissa, joten varttuneetkaan autot eivät näytä aivan oudoilta. 

Jos ostat vanhan, ei maksa paljon. Muutaman tonnin kärry on aivan käyttökelpoinen. Meidän Mersumme on parikymmentä vuotta vanha ja palvelee oikein hyvin. Se saattaa kestää käyttökelpoisena, kunnes korttimme menevät iän vuoksi hyllylle. Menovesi on kallista nyt, mutta josko se joskus taas laskisi. 

Maksoimme aikoinaan menopelistämme kolme neljä tonnia. 

Käytämme erästä pientä autopajaa, jos murheita ilmaantuu. Mielestäni remonttimenot ovat olleet toistaiseksi kohtuulliset. 

Kuvassa olevan kaltaisen Mersun pitäminen vaatisi jo hc-asennetta ja varmaan asiantuntemustakin. 

Pikkuinen Mersumme tosin tekee syntiä, koska se juo bensaa. Kannattaisiko vanhat kärryt kuitenkin käyttää ilmastosyistä loppuun? Pikakuukkeloinnin perusteella asia ei näyttäisi olevan yksiselitteinen: 

Tutkimus: Teet ilmastoteon kun pidät vielä vanhan bensa-autosi!

10 kysymystä asiantuntijoille auton hankinnassta – "Epätodennäköistä, että liikenteen verotukseen olisi tulossa dramaattisia muutoksia"


torstai 15. syyskuuta 2022

Sanan "vihersiirtymä" käytöstä

 

Kuva Patty Jansen Pixabaystä

Käsitettä "vihersiirtymä" käytettäessä saattavat keitot ja kastikkeet mennä sekaisin. Termin voi huomaamattaan mieltää tarkoittavan kaikkea, mitä Vihreä liitto ajaa. 

Mielestäni sanat vihersiirtymä ja vihreä siirtymä kannattaisi rajata tarkoittamaan ilmastonmuutosta ehkäiseviä toimenpiteitä. 

Vihersiirtymän edistäminen on mielestäni kaikkien puolueiden velvollisuus. 

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Hoitajat - nuo enkelit

 

Kuva Scottish Guy Pixabaystä

Hoitajat turvana

Olen sairastanut kaksi syöpää, joten minulla on paljon sairaalakokemusta. Olen hyvin kiitollinen sairaan- ja lähihoitajille, jotka pitivät minusta huolta. Sitä tekivät lääkäritkin, mutta heitä tapasin vähemmän. 

Hoitajat varmistivat, että sain lääkkeeni silloin kuin pitää. He käyttivät minua suihkussa, kun olin huonossa hapessa. Kun minulta puuttui jotakin, he auttoivat, myös öisin. He kestivät vuorotyön ryskeen. Hoitajat tekivät jatkuvasti tarvittavia hoitotoimenpiteitä. Kun kerran puudutusaine aiheutti minussa heikotusreaktion, heitä oli yhtäkkiä monta ympärilläni. Jos jotakin vakavaa tapahtuu, he hankkivat tarvittaessa lisää asiantuntemusta paikalle. 

Hoitajat olivat turvanani. 

He ehtivät jutellakin kanssani. 

Olin tavallaan lapsen asemassa, kun tarvitsin hoivaa. Hoitajat olivat "vanhempiani". 


Hoitajien palkkaus

Hoitajista on huutava pula. Heitä siirtyy muihin töihin ja varmaan myös ulkomaille harjoittamaan ammattiaan. Jokin tässä on vialla. 

Jos ammattilaisia ei saa töihin, on tarjottava lisää palkkaa ja/tai parannettava työoloja. 

Taloustietäjät saattavat opastaa, että palkkaa voidaan nostaa vain tuottavuuden lisääntyessä. Julkisella sektorilla ei ehkä tuottavuusloikkia voi helposti tehdä. Entä seuraus: väki valuu pois alalta!

Asiaa hankaloittaa luultavasti se, että pandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat aiheuttaneet yhteiskunnalle merkittäviä menoja. Valtiokin velkaantuu huimaa vauhtia. Velkaantumisaste tosin on vielä aika kohtuullinen. 

En käsitä, miten hoitajapula voitaisiin ratkaista tehokkaasti muutoin kuin etuja parantamalla. Ei hoitajia ulkomailtakaan noin vain kaapata. 


Hoitajalakko

Teho-osastolakkouhka tuntuu ylimitotetulta. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. 

Kerran ollessani sairaalassa aloin tuntea, että en saa hengitetyksi kunnolla. Sain viikset. Vähän ajan kuluttua minulta katkesi filmi. Vaimoni on kertonut, että sain sitten kuupan naamalleni varmistamaan hapensaantia. Myöhemmin sain isomman kuupan. 

Sitten oli saapunut kaksi lääkäriä teho-osastolta. Ilmeisesti olivat eri-ikäisia. Vaimoni mukaan olin tullut tajuihini hetkeksi ja sanonut "Konsultoi vanhempaa". Tästä en itse muista mitään. 

Minut oli viety teholle. Heräsin jossakin vaiheessa osastolla, enkä ollut yhtään kartalla tapahtuneesta. En ehkä tietäisi mitään, jollei minulle olisi kerrottu. 

Jos tuolloin olisi ollut teho-osastolakko, oltaisiin potilaita jouduttu priorisoimaan. En osaa arvioida tilanteeni vakavuutta, mutta jos olisi ollut kriittinen tilanne, priorisointi olisi saattanut olla minulle kohtalokasta. Olisi ollut varmaan järkevää hoitaa ensin ne, jotka ovat minua nuorempia ja ne, joilla on paremmat mahdollisuudet selviytyä. Varmaan se olisi ollut oikein siinä tilanteessa.

Nyt vaikuttaa siltä, että halutaan ehdoin tahdoin kuristaa olemassa olevia resursseja niin, että jotkut voivat kuolla turhaan. Siksi hallituksen hätälaki on tarpeen. 

Minusta on hämmästyttävää kuulla hoitajien edustajan toteavan, etteivät hoitajat olisi tällaisessa tilanteessa vastuussa. Vastuu olisi hänen mielestään niillä, jotka hoitopäätöksiä tekevät. 

Minusta tämä uhkaus on haitaksi hoitajien ammattikunnan maineelle. Tuntuu järkyttävältä, että ollaan valmiita riskeeraamaan ihmishenkiä oman edun vuoksi. 


Lopuksi 

Hoitajat tekevät tärkeää työtä ja olen kiitollinen saamastani hoidosta. Terveydenhuoltojärjestelmä on pelastanut henkeni kaksi kertaa. 

Nyt ollaan kummallisessa jumissa. Meillä on käsissä suuri ongelma, mutta kissa ja hiiri -leikki jatkuu. 

Vakavaan ongelmaan tarvitaan rahaa. Ei verotuskaan ole niin pyhää, ettei tasoa voitaisi näin ison asian vuoksi jonkin verran nostaa. Pääministeri voisi lakata toteamasta, että hallitus ei ole osapuoli. Hän voisi arvovallallaan järjestää sellaisen prosessin, jonka avulla ongelma voitaisiin ratkaista. Jonkinlainen yhteiskuntasopimus voisi olla paikallaan. 

Kiitos kaikesta hoitajat! 

Toivottavasti tilanne pian korjaantuu. 


perjantai 9. syyskuuta 2022

Olen nähnyt Elisabetin

Kuva WikiImages Pixabaystä

Kun synnyin, oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningattarena Elisabet II ja Suomen presidenttinä Juho Kusti Paasikivi. Kuvitelkaa, jos meillä olisi ollut sama presidenttivuodesta 1954 näihin päiviin. 

Onneksi Suomen päämiehet palvelevat vain aikansa. 

Elisabetin poismeno koskettaa. Hän on kuulunut median kuvastoon koko elämäni ajan. Hän on edustanut jotakin pysyvää, ehkä tuonut tavallaan turvallisuuden tunnetta. Kuninkaallisuudessakin on puolensa. 

Hänestä on syntynyt kuva vakaasta, mutta toisaalta herttaisesta persoonasta. Hänellä lienee huumorintajuakin. Kuva, jossa hän tapaa Liz Trussin nimittäessään tämän pääministeriksi, on koskettava. Hän näyttää hauraalta, mutta elinvoimaiselta, vaikka loppu oli lähellä. Hänestä huokuu sympatiaa. 

Uusi pääministeri vertasi Elisabetia kallioon, kun puhui kansalle tämän kuoleman jälkeen. Jotakin samanlaista minäkin tunnen, vaikka hän oli fyysisesti kaukainen henkilö. Jatkuva näkyminen mediassa sai hänet tuntumaan läheiseltä. 

Olemme vaimoni kanssa nähneet Elisabetin ja Philipin. He vierailivat Suomessa vuonna 1976. Kyseessä oli sama matka, jolla heidät raahattiin miltei savottahommiin. Suomalaiset järjestäjät eivät olleet tehneet kotiläksyjään tai heillä yksikertaisesti harkintakyky petti. Monarkille tarjottiin kypärää, jollainen ei taida sopia majesteettisees etikettiin. Kekkonen vaikuttaa oheisessa filmissä suorastaan junttimaiselta asettuessaan kypärineen kuningatarta vastapäätä metsään katettuun pöytään.

Kuningatar varmaan pitäytyi roolinsa suojaan tässä hänelle todennäköisesti erikoisessa tilanteessa. No, ikimuistoinen kokemus varmaan.



Kuninkaallinen pari vieraili myös Turussa. Asuimme vaimoni kanssa tuolloin vielä entisessä pääkaupungissamme ja menimme varta vasten Tuomiokirkkotorille heitä katsomaan. Mieleeni on piirtynyt kuva pitkästä Philipistä ja hänen rouvastaan tuomiokirkon portailla. 

Vaimolleni ja minulle on tullut tavaksi puhua Ellusta. Kyllä hänen brändinsä varmaan tämänkin kestää. 

Jotenkin kaipaan Elisabetia. 


torstai 8. syyskuuta 2022

R-sanan käytöstä

 

Kuva Konstantin Pixabaystä

Viime sotien aikana kyseinen sana lienee ollut käytetyin itänaapureista puhuttaessa. YYA-Suomessa termiä viljeltiin varovaisesti. Neuvostovastaisuus ei ollut toivottavaa.

R-sana saattaa kokea nyt renesanssin. Voi olla, että tulen itsekin syyllistymään sen käyttöön, mutta termiä ei voi sanoa asialliseksi. Siinä niputetaan valtava joukko keskenään hyvin erilaisia ihmisiä yhdeksi massaksi, johon liitetään samalla negatiivinen varaus. Sana korostaa toiseutta. N-sana toimii samalla tavoin. 

Joku saattaa puolustella N-sanan käyttöä ja väittää sen olleen neutraali ilmaus. Minun muistini mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Termissä oli hyvin leimaava kaiku ja on vieläkin. 

Ei ole eettisesti oikein käyttää jostakin ihmisryhmästä halveksivaa nimitystä. Kaikki me olemme yksilöitä. 

Nyt kun Suomi kokee jo saaneensa alustavaa Nato-suojaa, suomettumisen ajan suppusuisuus saattaa purkautua aikamoisena revittelynä. 

Venäjän toimia saa ja pitääkin arvostella, mutta rasismi ei ole edelleenkään hyväksyttävää. 

Nyt kun sympatiamme on Ukrainan puolella, mielikuva hyökkääjämaan kansalaisista saattaa vääristyä kovin ohueksi. Osa venäläissotilaista on syyllistynyt hirvittäviin tekoihin, mutta kaikki eivät varmasti ole samanlaisia. 

Olen seurannut Youtubesta videoita, joissa haastatellaan venäläisiä kaduilla. Suurin osa luultavasti kieltäytyy, mikä on hyvin ymmärrettävää. Osa vastaajista on aidosti tai varmuuden vuoksi Putinin linjoilla. Joukossa on kuitenkin fiksusti ja nykyoloissa hämmästyttävän rohkeasti uskallettuja teemoja analysoivia ihmisiä. 

Venäläisillä on vaikea historia, mikä varmasti vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä. He asuvat maassa, joka on kaukana länsimaisesta demokratiasta. He ovat kuitenkin syntyneet tänne samanlaisina kuin mekin. 

Ukrainalaisia pitää jaksaa tukea. 

Slava Ukraini! 



tiistai 6. syyskuuta 2022

Viisumikielto venäläisille?

 

Suomi toimii EU:n yhteisrintamassa ja rajoittaa viisumien myöntämistä venäläisille. 

Tämä tuo karmaisevasti mieleen, kuinka eräät valtiot kieltäytyivät kolmannen valtakunnan aikana ottamasta vastaan juutalaisia Saksasta. Tiedämme, että tämä johti tragedioihin. 

Venäjällä ei saa puhua vapaasti. Putinin hallintoa vastustavan opposition organisoiminen on mahdotonta. Komennon muuttaminen vaaleilla lienee käytännössä mahdotonta. Ole varovainen ja pidä suusi supussa niin voit välttää vankilan! 

Kaikki eivät pysty mukautumaan valheeseen. Jos haluaa säilyttää integriteettinsä ja sananvapautensa, on syytä paeta maasta. Niin monet tekevätkin. 

Toimittajien on mahdotonta tehdä työtään rehellisesti. 

Kymmenet tuhannet venäläiset ovat paenneet Georgiaan, joka ei ymmärtääkseni vaadi heiltä viisumia. Georgialaiset ovat alkaneet pelätä, että Putin tulee "suojelemaan" maanmiehiään ja -naisiaan. Tässä Arten dokumentti aiheesta: 


Suomi vähentää radikaalisti viisumien myöntämistä venäläisille. Anomusten käsittelyä rajataan voimallisesti. 

Onneksi harkitaan humanitaarista viisumia, joka voitaisiin myöntää vaarassa oleville venäläisille, esimerkiksi ihmisoikeusaktivisteille. Hakijan tilanteen toteaminen voi tosin olla joissakin tapauksissa hankalaa, mutta toivottavasti kohtuullinen prosessi kyetään luomaan. 

Rohkelikkoja lienee hyvin vähän verrattuna hiljaisten suureen joukkoon. Pitäisikö ottaa vastaan myös ne, jotka haluavat vain rakentaa elämänsä länsimaisissa olosuhteissa?

Tämä on vaikea kysymys tässä tilanteessa. Inhimillisesti ottaen olisi kohtuullista antaa ihmisten yrittää kohentaa elämäänsä. Luulen ettei Suomi olisi valmis massiiviseen maahanmuuttoon itärajan takaa. Hyvä että ukrainalaisia pakolaisia otetaan vastaan. 

Olemmeko sotatilassa? Tämä on määrittelykysymys. Suomi lähettää Ukrainaan humanitaarista apua ja aseita, joilla tapetaan venäläisiä nuorukaisia, jotka saattavat olla aika pihalla tilanteesta. Toisaalta aseilla puolustaudutaan sellaista tahoa vastaan, joka pommittaa säälimättömästi siviilikohteita ja tekee muitakin kauheuksia. 

Poikkeusaika nyt ainakin on. Länsi auttaa Ukrainaa sodassa, mutta ei osallistu itse sotatoimiin. Venäjän agressio halutaan pysäyttää, jotta sota ei leviäisi. Hyökkäyksen kohdetta tuetaan myös Venäjää haittaavilla pakotteilla. Viisumeja pihtaillaan. Mitä muuta voimme tehdä?

Yksi mahdollisuus olisi sulkea raja kokonaan. Se voisi tehota, mutta ei olisi inhimillistä.

Sitäpaitsi Venäjän hallinnon otteet sodan vastustajia vastaan voivat koventua. 

Me yksityiset ihmiset voisimme osaltamme painostaa venäläisiä toimimaan sotaa vastaan. Jos tavalliset kansalaiset tuntevat sodan nahoissaan, he ehkä voivat edistää menon muuttumista naapurissamme. Tämä voisi olla boikotointia, paheksumista ja niin edelleen. 

En innostu ajatuksesta. 

Mielestäni tavan venäläisiin pitää yhä suhtautua korrektisti, ystävällisestikin. Mahdollisia venäläisiä ystäviä ei pidä hylätä. 

Jos olisin nuori ja Venäjä hyökkäisi Suomeen, velvollisuuteni olisi tehdä omilleni hyvää tekemällä pahaa hyökkääjille. Tilanne olisi kuitenkin hyvin erityinen. 

Sooloileminen siviilejä vastaan ei kuulosta hyvältä. 



maanantai 5. syyskuuta 2022

Vuokratako nyt venäläiseltä?


Kuva Prosag-Media Pixabaystä

Olemme aikeissa viettää taas sydäntalven Etelä-Ranskassa. Vaimoni on etsinyt majoitusvaihtoehtoja. Yksi asunto alkoi valikoitua talviasumukseksemme. 

Eräs Nizzassa asuva suomalainen kaverimme oli saanut selville, että asunnonvuokraaja on ilmeisesti venäläinen. 

Nopea reaktiomme oli, että emme halua nyt vuokrata venäläisiltä. Kaverimme oli samalla kannalla. Mieleeni nousi epäilys vuokraajan luotettavuudesta. Luultavasti kaikki olisi kuitenkin sujunut hyvin. 

Nyt vain tuntuu siltä, että ei haluta asioida venäläisten kanssa. Vaikka tavalliset venäläiset eivät luultavasti voi sotatilanteelle juuri mitään, koska maan hallinto todennäköisesti sormeilee tuloksia, ei silti tee mieli edistää nyt itänaapuriemme asioita. Sitäpaitsi tässä tapauksessa taustalla saattaa olla joku oligarkki. 

Näin voimme tavallaan pysyä solidaarisina Ukrainalle. 




perjantai 2. syyskuuta 2022

Uutiskoukussa

 

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä

Näinkö tässä kävi? 

Olen ollut aina utelias tietämään asioita. Haluan tietää, miten yhteiskunta toimii jne. Olen viihtynyt kirjojen parissa. 

Minusta on tullut uutisjuoppo. Aamulla luen Hesarin ja meneehän siihen aikaa. Sitten jatkan netin parissa. Iltasanomat, Iltalehti, Yle, HS, Verkkouutiset ja MTV, mitä uutta maailmalla? Tämän kierroksen jälkeen päivä onkin jo pitkällä. 

Jossakin vaiheessa tekee mieli tehdä uusi kierros. Olisiko jotakin uutta?

Illallakin täytyy palata kierrokselle. Ja TV-uutiset klo 20.30 tekee mieli katsoa. 

Päivästäni menee leijonanosa median parissa. Ehkä näitä eläkepäiviä voisi viettää toisinkin. Tosin voisi ajan huonomminkin käyttää. 

Ehkä olen jonkinlaisessa kierteessä. 

Huomenna menen taidekurssille. Jospa se sekoittaa tätä jumittunutta kuviota. 


keskiviikko 31. elokuuta 2022

Eikö tämä ole koggi?

 


Aurajokeen on ilmestynyt alus, joka tuo mieleen koggin eli hansalaivan. Sellaisia käytettiin keskiajalla. 

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on tämän paatin tarina. Onko se replika jostakin löydetystä hylystä? Miksi joku olisi rakennuttanut tuollaisen? Ehkä joku harrastajaporukka?

Ehkä pitää tuunata kävelyreittiäni kulkemaan tuota kautta, josko jonkun, jolta kysyä, tapaisin. 


maanantai 29. elokuuta 2022

Karjala takaisin?

 


Isäni oli evakko, sukujuuret luovutetussa Karjalassa, syntynyt saunassa kotitilallaan, joka rajoittui Laatokkaan. 

Kun Putin hamuaa entisiä Venäjän/Neuvostoliiton alueita takaisin, voisi perustellusti vaatia häneltä Neuvostoliitolle luovutettuja alueita takaisin. 

Tunteita tuollainen epätodennäköinen rajamuutos voisi liikuttaa, mutta järki sanoo, että tilanne sopii jäädä silleen. 


Kuva Tatiana S. Pixabaystä
Laatokka

Vaikka puolet juuristani on luovutetulla alueella, en ole itse syntynyt enkä elänyt siellä. Merkittävälle osalle nykyisistä asukkaista se on synnyinseutua. Heilläkin on oikeus kotiseutuun. 

Olen käynyt kolme kertaa isäni kotiseudulla. Isäni kotia ei enää ole, mutta hänen isovanhempiensa tila on yhä käytössä. Päärakennus on ollut suurin piirtein vanhassa kuosissa. Se oli tosin jaettu kahdeksi asunnoksi. Olen nähnyt läpikotaisin kuluneet tapetit kamarin seinällä. Ne ovat sukuni ajoilta. Myöskin sukuni aikainen ulkovessa on ollut yhä käytössä. Isomummoni käyttämä piisi on myös ollut entisellään. 

Viimeisimmällä matkalla saimme todeta, että talosta oli pantu puolet uuteen kuosiin (kts. kuva ylhäällä). Juuri se puoli, jossa oli jäljellä sukuni elonmerkkejä. 

Olisin halunnut saada paremman yhteyden isäni synnyinseudun nykyisiin asukkaisiin, mutta valitettavasti englannin kieltä taidetaan osata heikosti. Venäjää en osaa, enkä viitsi tähän tarkoitukseen opetella. 




Taustastani johtuen Karjalan pakkoluovutus on minullekin jonkinlainen trauma. Nuorimmissa sukupolvessa asia tuskin on ongelma. Karjalan osuus lastenlasteni juurista on jo aika vähäinen. Heidän isopappansa evakkous luultavasti jää heille aika kaukaiseksi asiaksi. 

Isäni alkuperäinen sukunimi oli Kukko. Suvun perinnettä edustaa Kukkojen sukuseura. Valitettavasti nuoret polvet eivät ole erityisen kiinnostuneita toiminnasta. Se on oikeastaan ymmärrettävää, koska heidän kuuluukin katsoa eteenpäin. Toivottavasti ensi vuodelle suunniteltu sukukirjan kolmas versio lisää kiinnostusta. 

Olen hyvin surullinen siitä, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat nyt huonossa jamassa. Hyökkäys Ukrainaan on törkeä teko, eikä Suomen ja suuren naapurimme välit ehkä parane minun elinaikanani. Sympatiani ovat tietysti Ukrainan puolella. 

Olisin toivonut, että suomalaisten ja venäläisten välinen kanssakäyminen olisi lisääntynyt ruohonjuuritasolla. Minkäs teet?

Olen yllättynyt, että Karjala-kysymys on tätä kirjoittaessani tuntunut kipeämmältä kuin luulinkaan. Siitä huolimatta Suomen on viisasta keskittyä nykyisen tilanteen vaalimiseen. 

Toivottavasti naapurisuhteet saadaan Suomen tulevasta Nato-jäsenyydestä huolimatta jonakin päivänä asiallisiksi. Se edellyttää kuitenkin vastavuoroisen luottamuksen palautumista. Se aika voi olla kaukana. 



keskiviikko 24. elokuuta 2022

Venäjä valloitti Gotlannin ja mitä sitten tapahtui

 

Kuva Alain Audet Pixabaystä

Jos sinua kiinnostaa sotakirjat, suosittelen teosta, jonka olen juuri kuunnellut. Helena Immosen  Operaaatio Punainen kettu on erilainen sotaromaani, koska se tuo tapahtumat tähän meidän keskellemme. Immonen on alkanut kirjoittaa teosta vuonna 2018 ja se on julkaistu vuonna 2020. Romaanissa pääministerinä on Sanna Marin ja presidenttinä Sauli Niinistö. Geopoliittista tilannetta kommentoi Mika Aaltola. 

Tarina on kuin vaihtoehtoinen skenaario sille, mitä juuri nyt tapahtuu. Lähtötilanne on meille tuttu, mutta tapahtumat kehittyvät toisin. 

Teoksessa Ruotsi päättää hakea Naton jäsenyyttä ja tämän seurauksena Venäjä miehittää Gotlannin. Ruotsi pyytää apua Suomelta ja näiden maiden joukot valtaavat saaren takaisin. Hiukan tosin mietityttää, miksi Ruotsi olisi tarvinnut Suomea mukaan aika pienimuotoiseen operaatioon, vaikka onkin ajanut puolustustaan alas. 

Kirjassa toteutetaan hybridioperaatioita. Venäläiset ovat soluttautuneet Suomeen ja käyttävät täältä hankkimiaan kiinteistöjä hyväkseen. Sähköjä ja kännykkäyhteyksiä lamautetaan. Helsingin juomavesi saastutetaan. 

Venäjä valtaa "pienten vihreiden miesten" avulla Hangon sataman ja yrittää myöhemmin tuoda sinne Iskandereita rahtialuksella. 

Suomen Kaakonkulma joutuu taisteluareenaksi. 

Suomi taistelee. 

Kuvaan sopii hyvin, että tietyssä vaiheessa Niinistö soittaa Putinille. 

Sotaan joutuvat nuoret reserviläiset. Heidän kauttaan piirtyy hyvin uskottava kuva siitä, miten julmasti sota kohtelee tavallisia ihmisiä. Ukrainan sodassa ilmenneitä hirveyksiä ei kuitenkaan ole tähän kirjaan punottu. 

Kirjoittaja on reservin upseeri ja toimii Puolustusvoimien palveluksessa. Teksti tuntuukin hyvin asiantuntevalta. Hieman yllättäen hän on julkaissut myös kaksi lastenkirjaa.

Jos nyt jotakin pitää moittia niin se, että kaappareiltaan karannut sotilas kohtaa metsässä karhun, tuntuu päälle liimatulta. Kirjassa on myös samantapainen kettukohtaus. 

Kirjan viehätys on siinä, että se on niin tätä päivää. Alkulämmittelyn jälkeen juonikin vetää hyvin mukaansa. 

Odotan, että jatko-osa Operaatio Aavikkokettu tulee kuunneltavaksi BookBeatiin. 



tiistai 23. elokuuta 2022

Kuolema ja pingviini

 


Kirjan otsikko on absurdi ja niin on itse kirjakin. Olen välillä yrittänyt löytää luettavakseni ukrainalaista kirjallisuutta ja tämä on yksi harvoista löydöistäni. No, kaksi olen saanut käsiini kirjastosta.  Kuolema ja pingviini on Andrei Kurkovin kirjoittama. 

Tapahtumat sijoittuvat Neuvostoliiton romahtamisen jälkeiseen Ukrainaan. Teoksen surrealistinen yhteiskuntakuvaus ehkä kuvaa kirjailijan tulkitsemana kyseisen valtion kaoottista tilaa noina aikoina. 

Päähenkilö Viktor on wannabe-kirjailija, jonka leipäpuuksi on muotoutunut nekrologien kirjoittaminen vielä elävistä ihmisistä. Varastoon niitä kai Suomessakin kirjoitetaan. Viktor ansaitsee jutuillaan hyvin. 

Jossakin vaiheessa hänelle valkenee, että hänen teksteillään on ilmeisesti jokin yhteys nekrologien aiheiden poismenoon. Hän kärsii omantunnon tuskia, mutta jatkaa työtään. 

Viktor on nelikymppinen yksinäinen mies. Hän ostaa tai saa eläintarhasta poistettavan pingviinin lemmikikseen. Pingviini Miša asettuu taloksi ja elää kuten lemmikit elävät. Jossakin vaiheessa ilmenee, että frakkipukuinen rauhallinen eläin sopii maahanpanijaisten yleisöön ja Miša saa sitten pientä puuhaa. 

Kirjassa on jotenkin kafkamainen tunnelma. Jossakin taustalla on yhteiskunta, jossa korruptio ja muu rikollisuus vallitsevat. Viktorin toimi liittyy jotenkin tuohon maailmaan. 

Jokin sivuhenkilö pyytää Viktoria ottamaan tyttärensä hoiviinsa, kunnes hän palaa jostakin operaatiosta. Hän ei palaa ja tyttö jää Viktorille. Tämä palkkaa tytölle hoitajan, josta tulee kuin sattumalta Viktorin avovaimo. Elämä jatkuu pienenä perheenä. 

Tytön isä on jättänyt merkittävän summan rahaa Viktorille, jota tämä käyttää aika surutta muuhunkin kuin tytön ylläpitämiseen. Niinpä kun Mišalle tulee sydänvika, Viktorilla on varaa järjestää lemmikilleen sydämensiirto. Lemmikki pelastuu. 

Vähitellen Viktor alkaa aavistella, että hänelle ei lopulta käy hyvin. Hän tekee operaation, jonka tulosta ei voi etukäteen arvata. Toimeen saattoi liittyä improvisointiakin. 

Tilanne jää levälleen. Viktor poistuu näyttämöltä, mutta lukija kaipaa jatkoa ja sitä Kurkov on kirjoittanutkin. Valitettavasti jatko-osaa ei ole vielä suomennettu. 

Otava on julkaissut teoksesta uusintapainoksen, jonka tuotto luvataan lahjoittaa lyhentämättömänä SPR:n kautta Ukrainan sodan uhrien tukemiseen. 

Toivottavasti Otava on jo palkannut jatko-osalle kääntäjän. 

perjantai 19. elokuuta 2022

Pääministerin biletys

 

Kuva Marja Mäkelä Pixabaystä


Pääministerimme on joutunut kovaan pyöritykseen julkaistujen biletysvideoiden vuoksi. 

Hän ei pyytele anteeksi vaan pitää kiinni oikeudestaan viettää vapaa-aikaa, mihin hänellä on tietenkin oikeus. 

Sanna Marin katsoo, ettei hänen ole syytä peitellä nuoren ihmisen elintapojaan. Hän suhtautuu asiaan periaatteellisesti. Hän on jopa sanonut haluavansa ravistella pääministeri-instituutiota. 

Asia on kovin monimutkainen. Oletko koskaan nähnyt jonkin arvostetun pankin mainostavan itseään anarkistisen leikkimielisesti? Tuskinpa. Pankit haluavat viestiä ennen kaikkea luotettavuutta. Sama koskee osaa mediasta. Ylen uutiset haluavat myös antaa itsestään luotettavan kuvan. Niinpä eräs toimittaja sai potkut, kun oli johonkin uutiseen liittyen ottanut olutpullon esiin. 

Koskeeko sama pääministeriä? 

Kun muistelen edellisiä pääministereitä, heistä ei kenestäkään tule mieleeni mitään vastaavaa, paitsi Matti Vanhasesta hänen naisjuttunsa. Muistaakseni hänenkään ei epäilty olleen humalassa missään tilanteessa. Hän saattaakin olla raitis mies. 

Luultavasti useimmat heistä eivät sylkeneet lasiin. He ilmeisesti osasivat toimia niin, ettei kyseenalaisia kuvia tai videoita päässyt julkisuuteen. En usko, että Seiska-lehti katsoi velvollisuudekseen varjella heitä. Ilmeisesti he eivät altistaneet itseään tanssimalla yökerhoissa alkoholia nauttineena. Yksityistilaisuuksissa heidän vieraansa ovat ilmeisesti olleet luotettavia. 

Voi olla, että he ovat osanneet pitää alkoholin käyttönsä kurissa. 

Pääministeri vastaili äsken toimittajien kysymyksiin Kesärannan pihassa. Hän kertoi uskottavasti, että hän käyttää alkoholia maltillisesti. Hän myös korosti sitä, että hän tekee paljon työtä ja juhlii harvoin. Pitää varmaan paikkansa. Hänen vaateposeerauksistaan ja biletyskohuistaan on jäänyt varmaan väärä kuva. 

Videoista on jäänyt mielikuva miltei örveltämisestä. Ei tunnu hyvältä ajatella, että pääministeri olisi joskus toimintakyvytön. Voi olla, että syntynyt kuva ei ole oikea. Marin kertoi, että videoita (ilmeisesti juuri yksityistiloissa kuvattuja) oli editoitu siten, että asia näytti muulta kuin oli. 

Tämä tuore kohu on saanut minut tuntemaan myötähäpeää. Eikö tällainen voisi jo loppua. Mielestäni hänen kannattaisi suojella itseään paremmin. 

Pääministeriltä maaniteltiin tietoa siitä, että olisiko hän ollut toimintakuntoinen, jos tuollaisessa tilanteessa olisi tapahtunut jotakin yllättävää. Hän vetosi siihen, ettei sellaista tapahdu. Tärkeät kokoukset ovat etukäteen tiedossa. Kansalaisena toivoisin kuitenkin, että olisi työkykyinen myös yllättävässä tilanteessa. Hän sanoi, että olisi pystynyt toimimaan, vaikka yökerhoon olisi tullut hälytys. 

Toivon, ettei Sanna Marin enää joudu tällaisiin ryöpytyksiin. Toivottavasti hänellä on varaa antaa periksi innostaan muokata pääministeri-instituutiota. 

Sanna Marin on tuntunut coolilta tyypiltä Ruotsin pääministerin rinnalla. Nyt olen alkanut kaivata Magdalena Anderssonin asiallista habitusta. 




keskiviikko 17. elokuuta 2022

Putinin opettaja, isoisoisäni liikekumppani ja Vladimir Horowitz.

 


Kuva 
OpenClipart-Vectors Pixabaystä

Kuuntelen Arvo Tuomisen kirjaa Vladimir Putin - Koko tarina. Korvaani tarttui sukunimi, joka oli minulle tuttu omasta sukuhistoriastani

Tuominen kertoo Putinin asuneen lapsena lähellä kouluaan, mutta myöhästyi usein. Opettajan mukaan hänen koulusaavutuksensa eivät vastanneet hänen kykyjään. Opettaja otti yhteyden Vladimirin kotiin ja tilanteeseen saatiin korjaus. Ilmeisesti opettaja alkoi suoda pojalle muutoinkin erityishuomiota. Vladimir alkoi saada kiitettäviä. 

Opettaja oli Vera Gurewitz. 

Isäni isoisä Antti Kukko teki kauan sitten yhteistyötä pietarilaisen Gurewitz-yhtiön kanssa. En osaa sanoa oliko kyseessä työsuhde vai jokin muu. Antti Kukko osti Kannakselta puita pystyyn, hakkautti ne ja laivautti Gurewitzille Pietariin. Tätä kautta puutavara saattoi päätyä Egyptiin asti. Näin olen ymmärtänyt. Gurewitzin tiedettiin olleen "juutalainen yhtiö". 

Kun Suomi itsenäistyi, kuvattu toiminta käsittääkseni päättyi. 

Isoisoisäni osasi venäjää. Tasosta en osaa sanoa, mutta on hänen täytynyt tulla toimeen, ellei sitten Gurewitz osannut suomea. Missä Antti Kukko oli oppinut venäjää? Vpl. Pyhäjärvellä ei sitä juuri puhuttu. Tosin eräs venäläinen suku asui seudulla. Antin veli sai kyseisestä perheestä puolisonkin. 

Olen joskus paikantanut yhden Gurewitzin Suomessa ja ottanut yhteyttä, mutta vastausta en saanut. Ehkä vastaanottajalta oli messenger-viestini jäänyt huomaamatta. 

Gurewitzeja näyttää olevan maailmalla viljalti. Etunimet viittaavat vahvaan juutalaiseen perinteeseen. Googlailemalla sain viitteitä, että nimi olisi peräisin Valko-Venäjältä ja Liettuasta, ja että se olisi yksi versio Horowitzista, joka olisi nimen ukrainalainen versio. 

Tunnettu pianisti Vladimir Horowitz oli syntyisin Ukrainasta. 

Olisiko Putinin opettaja ollut isoisoisäni liikekumppanin tytär tai pojantytär. Ken tietää? Epäilemättä samaa sukua kuitenkin. 

Vieläköhän Vera elää? Mitähän ajattelee entisen oppilaansa toimista? Tuskin hyvää, jos tunnistaa itsellään ukrainalaisia juuria, mutta mistäpä asian tilan voisi tietää. 




tiistai 16. elokuuta 2022

Rottana kolossa

 

Kuva OpenClipart-Vectors Pixabaystä

Kesä jatkuu ja jatkuu, mutta minä lusin kotona. Tunnen, että minulla on limaa keuhkoissa, mikä lienee koronan peruja. 

Jotenkin en vain tohdi lähteä liikkeelle. Onneksi on EM-kisat menossa. On jotakin ajankulua. 

Luulisin, etten enää levittäisi tautia, mutta perusteellisuuttani haluan toimia varman päälle. Myös Siperia eli koronalinkokokemus opetti. On tämä niin liukas pöpö tarttumaan. En haluaisi saada uusia ketjuja aikaan. 



maanantai 15. elokuuta 2022

Nato-prosessi paljasti, että alitajunnassa eli turvattomuus

 

Kuva Filip Filipović Pixabaystä

Valtava amerikkalainen taistelulaiva USS Kearsarge (ei kuvassa) vieraili äsken Suomessa ja harjoitteli sitten maamme puolustusvoimien kanssa. Nato-joukkojen kanssa treenaus on muutoinkin tuntunut olevan vilkasta viime aikoina. 


Presidenttimme ja Ruotsin pääministeri pitivät äskettäin puhelinkokouksen presidentti Bidenin kanssa. Biden totesi olevansa aina puhelinsoiton päässä. 


Pohjoismaiden pääministerit pohtivat tänään yhdessä uuden Nato-tilanteen mahdollisuuksia Pohjolan kannalta. 


Tiedättekö, evakon ja sotaorvon pojasta tuntuu todella hyvältä. Vihdoinkin! 


Jos jotakin sattuu, olemme osa suurta ja voimakasta liittoumaa. Turvaa viestitetään alleviivatusti, vaikka ratifiointikierros on vielä kesken. 


Hyviin itäsuhteisiin perustuva turvallisuuspolitiikka toimi lieveilmiöistä huolimatta pitkään hyvin. Politiikan järkevyyttä korostettiin jatkuvasti. Nyt tiedostan, että turvallisuuden tunteeni perustui järkiperäiseen argumentaatioon ja haluun uskoa annettuihin perusteluihin. Alitajunta ei kuitenkaan ollut täysin mukana. Tunteisiin politiikka vetosi, koska sen pitkäaikainen mainostaminen ja menestys saivat aikaan tuntemuksen, että tämä on meidän oma rakas linjamme. 


Nyt tunnen kuin olisin venehaaverin jälkeisen pitkän uinnin jälkeen saamassa kovaa maata jalkojeni alle. 


Alitajuntaa ei voi pettää. 


Kaikesta huolimatta toivoisin, että Venäjän kanssa voitaisiin jälleen olla hyvissä väleissä. Tarvittaisiin kuitenkin suuri muutos heidän puolellaan, jotta luottamus voisi syntyä. 


Mielestäni myös tällä hetkellä tavan venäläisiin on mielestäni suhtauduttava korrektisti. Putinismia ei kuitenkaan ole pakko sietää.