Tarina alkoi vanhimmasta tyttärestämme ja yllättävästä käänteestä vuosia sitten.
Nyt olemme Pascalen ja Jean-Yvesin luona Roche-la-Molièressa Auvergne-Rhône-Alpesissa. Ajomme tänne Cagnes-sur-Meristä perjantaina. Sana Molière ei tässä yhteydessä viittaa tunnettuun näytelmäkirjailijaan vaan myllynkiviin, joita maaperästä saatiin.
Jätimme ystävämme Andréen matkalla Lyoniin.
Ystävämme asuvat uudessa omakotitalossaan kauniilla maaseudulla.
Kuvat on otettu heidän talostaan ja pihastaan.
Tyttäremme luki aikoinaan ranskaa koulussa ja hänen oli hyvä saada harjoitusta. Hänen serkkunsa oli ollut piikomassa eräässä ranskalaisessa perheessä, joka asui silloin Saksassa. Ideana oli, että tyttäremme menisi apulaiseksi isännän veljen perheeseen Ranskaan.
Saimme tiedon, että apulaista ei tarvita, mutta heille sopisi tulla muuten vain. No, tyttäremme matkusti heille kuukaudeksi. Tämä tapahtui 90-luvun puolivälin tienoilla.
Sittemmin kuulimme, että tyttäremme viisihenkinen isäntäperhe haluaisi käydä Suomessa. Niinpä he tulivat seuraavana vuonna meille kymmeneksi päiväksi, oikeastaan tuntemattomat ihmiset.
Hyvin meni.
He vuokrasivat asuntoauton ystäväperheeltämme ja kävivät sillä Lapissa asti. Sen jälkeen he viettivä aikaa Luhangassa järven äärellä olevassa rivitaloasunnossa.
Sieltä he jatkoivat vaimoni siskon ja hänen miehensä mökille Päijänteen toiselle puolelle Kukkarosalon saareen.
He palasivat vielä meille vähäksi aikaa.
Sen jälkeen tapasimme vasta vuonna 2009, jolloin majailimme kesällä Strasbourgissa. Sieltä vierailimme ystäviemme luona
Roche-la-Molièressa.
Harvakseltaan olemme tavanneet. Ystävämme tulivat vuonna 2019 sitten tapaamaan meitä Nizzaan.
Nyt olemme täällä. Huomenna jatkamme Sveitsiin.
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
