Antibesissä tänään 20 °

 

Villapusakalla tarkeni oikein hyvin.

Vaimoni valitsi tällaisen asun. Joku autoileva nainen nosti peukalon ja jalankulkeva hymyili. Vaimoni yhdisti nämä asuunsa. Pikaista vuorovaikutusta. 

Ranskalaiset pitivät tietysti toppatakkinsa, koska nythän on talvi. 

Näyttävät hampurilaisilta. 

Taitavat kuitenkin kutsua näitä bageleiksi.

Hyvää oli.

9 s.

Istuimme aluksi ulkona, mutta kun tuuli alkoi puuttua kattaukseen, vaihdoimme paikkaa. Videolla tunnelmaa sisällä. 

Siskosten huvila. Tavaratoimitukset vihreästä portista Rue Mirabeaun puolelta. 

Taitavat nämä siskokset olla jo tuonilmaisissa. 

Saata voisi ehkä kehittää tästä tarinan. 

#antibes #riviera #ranska #sää #lämmin #talvi #ruoka #ravintola #lounas #hanpurilainen

Hessun dieetti: "pussillinen karkkeja"

Yritän huijata itseäni saadakseni painoni putoamaan. Olen onnistunutkin, mutta tulosta pitää varjella. 

Eikö tuntuisi ihanalta popsia pussillinen karkkia! Noin iso annos jo puistattaa, ainakin minua. Eipä silti, ei moinen ahmiminen haittaa, jos sellaista tapahtuu harvakseen. 

Olen keksinyt tavan imitoida karkkipussillisen syömistä. Lohkotaan pienehkö omena (150 g)  pieniksi palasiksi, jotka laitetaan teelautaselle. Aikamoinen pino, vai mitä? Otetaan lautaselle myös teelusikallinen (noin 5 g) hunajaa. 

Nautitaan omenan paloja rauhallisesti jokaista huolellisesti pureskellen. Joihinkin paloihin sipaistaan vähän hunajaa. Kohta saattaa jo kyllästyttää. Näitä karkkeja on niin paljon! 

Omenassa on noin 60 kilokaloria ja viidessä grammassa hunajaa noin 17 kilokaloria. 

Jos lounas on tavallisesti puolilta päivin ja päivällinen kuuden tienoissa, voisi niiden välissä syödä kolme tuollaista "omenahunajakarkkiannosta" ja oltaisiin vasta suunnilleeen yhden tavanomaisen välipalan lukemissa. 

Älä ota näitä vinkkejäni kovin tosissasi. En ole ravintoterapeutti. 

Olen vain huomannut, että voin pettää itseäni syömään vähemmän. Tosin iltapala on minulle yhä haaste. Silloin syöminen meinaa lähteä lapasesta. Tulee helposti mieleen, että pitää syödä runsaasti ettei tule nälkä ennen nukahtamista. Sorrun helposti. Saatan retkahtaa syömään kourakaupalla mysliä, eikä siinä ole kaikki. 

Minun on keksittävä jokin erityinen itsepetosjuoni iltoja varten. 

Kinkkukiusaus edessä

Elimistölläni on ominaisuus, jonka täytyy olla perinnöllinen. Se on auttanut menneitä sukupolvia selviämään hengissä sukukypsyyteen. Hyvinä aikoina on voitu kerätä polttoainetta vartaloon ergonomisesti edullisiin paikkoihin. Nämä varannot ovat auttaneet eteenpäin huonojen aikojen koittaessa.

Näinä yltäkylläisinä aikoina kyseinen ominaisuus on haitta. En kuulu kaikkein tuhdeimpien palleroisten joukkoon, mutta painoni on ollut merkittävän ylipainon lukemissa.

Olen käyttänyt nelisen kuukautta Kiloklubia ja saanut painoni hivutetuksi hieman alaspäin. Viimeisin mittaustulos osoittaa ylipainoa mutta ei enää merkittävää sellaista. Painoni keikkuu nyt siinä rajamailla.

Olen käyttänyt Kiloklubia ennenkin. Monta vuotta sitten sain painoni laskemaan noin 20 kiloa, tosin en pysyvästi. Hyvästeltyäni ohjelman painoni nousi pikkuhiljaa takaisin tuttuihin lukemiin.

Painoni on laskenut tänä syksynä hieman alle kilon kuukaudessa. Se on varmaan oikein sopiva tahti. Syömisten raportoinnissa on oma vaivansa, mutta se kannattaa. Olen onnistunut murkinoimaan aika useina päivinä neljä vihreää palluraa, mikä merkitsee terveellistä ruokavaliota. Kiloklubi kannustaa myös liikkumaan. Arvonsa näilläkin.

Nykyään väitetään, että elimistö jotenkin tottuu ylipainoon ja pyrkii painon pudottua entisiin lukemiin.

Kiloklubin voi säätää pitämään yllä olemassa olevaa painoa. Näin voin aikanaan yrittää välttää katoamisen savuna ilmaan tai jojoilun entisiin lukemiin.

Stressi saattaa romuttaa hyvät ruokailutottumukset. Jos eläkeläisenä stressaan itseni takaisin paksuksi, se on oma syyni.

Toivottavasti joulunaika ei vie minua takaisin lähtöpisteeseen.

Touhulassa tapahtuu

Itäisestä ikkunanäkymästämme tulee mieleen Richard Scarryn satukirjat. Monet koneet kuljettajineen ahertavat Supermarket Hertan työmaalla kuin konsanaan Touhulan kaupungissa. 

Nyt voisin hankkia jonkin rakennusprojektikäsikirjan ja seurata miten oppeja sovelletaan käytännössä. No se olisi minulle vain nice-to-know -tietoa. Kuulin kaupassa ennen kuin se suljettiin, että projektin olisi määrä valmistua tänä syksynä. Luultavasti ymmärsin väärin. 

Vieraamme innostui Iloisesta sanakirjasta, koska hän voi opetella lisää suomea sen avulla. 

Kävimme tänään ystävien kanssa lounaalla Stansvikin kartanon lähellä olevassa Ravintola Stansvikissa Laajasalossa. Vieraamme oli mukana. Suosittelen. Ravintola on kauniilla paikalla ja hinta-laatusuhde on hyvä. Runsas buffet-kattaus maksoi kympin hengeltä.  

Tänään olen jaksanut paremmin kuin viime aikoina. Sain viimeisen arviointini tehdyksi. 

Huomenna on taas tuomiopäivä. Kuulen hematologilta testien tulokset. Nyt kun on vuosi kantasolusiirteen saamisesta, ja saatan saada lisää vapauksia. Saa nähdä poistuvatko viimeiset ruokarajoitteet. 

Munakoisopaistos

Tautini ei ole ärmäköitynyt, mutta se on. Jonkin verran yskittää. Tulee syvältä. Kuume ei ole noussut, ainakaan vielä. Vaimokin yskii vielä hiukan.

Pysyttelemme kotona, jotta tauti ei leviä. Tuntuu olevan tarttuvaa. Taidan jättää huomisen piirustusillankin väliin.

Vaimoni oli laittanut jonkin aikaa sitten Facebook-seinälleni linkin munakoisipaistosohjeeseen. Asia esitetään kätevästi runsaan minuutin videona. Tarpeitakin oli hankittu. Tein tänään lounaan ohjetta mukaellen.

Tästä kuvakertomuksesta käy ilmi, miten homma hoituu.

Ohje neuvoo ripottelemaan päälle fetajuustoa. Meillä oli sitä, mutta se oli mennyt homeeseen. Vaimo ehdotti Koskenlaskija-juustoa. Hieman nikottelin, mutta laitoin sitä.

Kehotettiin lisäämään tomilhoa. Googlen ehdotuslistalla oli ehdotus käännökseksi portugalin kielestä. Sana tarkoittaa tinjamia. Sitä ei ollut. Laitoin oreganoa. Kuulostavat korvaani aika samalta, mutta eivät varmaan ole.

Ohje näyttää ehdottavan vartin paistoaikaa. Laitoin kännykän hälyttämään. Ei näyttänyt kypsyneeltä. Kellotin viisi minuuttia lisää, sama uudestaan ja vielä kerran. Sitten vaikutti kypsältä. Olisi voinut kuitenkin olla vielä viisi minsaa, mutta pelkäsin, että mozzarella sulaa pohjalle.

Suola oli jäänyt pois, mutta sitähän sai. Vaimo keksi raastaa annokseensa parmesania. Minä peesasin ja totesin hienoksi ideaksi. Mozzarella oli mukavan venyvää ja parmesan kruunasi ruoan.

Hyvää oli.

Sokeria, sokeria, sokeria ...

Laitoin jonakin aamuna aamuiselle leikkipuuroni päälle Dronningholmin puolukkahilloa. Maistui ällöttävän makealta. "Puuroni" oli isoja kauraryynejä, joiden päälle olin kaatanut kuumaa vettä. Eihän se kypsää puuroa ole, mutta kelpaa hätäiselle miehelle.

Brittivieraamme (joka on jo palannut kotiin) alkoi tutkia jotakin purnukkaa ja mainitsi jonkin ison sokerimäärän.

Minäkin olen nyt tutkinut tuotteiden sokeripitoisuuksia. Istu ja pala! Sokeria on melkein kaikkialla. Huh huh.

Mainitsemassani hillossa on 40 grammaa sokeria sadassa grammassa tavaraa. Marjoja vastaavassa määrässä on 38 grammaa. Miksi sitä sanotaan puolukkahilloksi. Eikö nimen voisi pyöristää sokeriksi?

Hilloissa ja marmeladeissa tuntuu olevan hurjia sokerimääriä (Saarioisten vadelmahillo 46, Meritalon lakkahillo 38, Filosin kreikkalainen kirsikkamarmeladi 56 ja Hatharwoodin appelsiini- ja seljamarmelaadissa peräti 62 grammaa sadan grammanannosta kohden).

Vaimoni on löytänyt hyvän vaihtoehdon yllämainituille. Se on Untegramin omena-mangosose, jossa on sokeria 8,5 grammaa. Purkissa sanotaan, että "ei lisättyä sokeria". Ilmeisesti siis hedelmäsokeria.

Luulisi, että marjarouheet olisivat vähäsokerisempia, mutta sadassa grammassa Greenfinns'sin mustaherukkarouhetta on 39 grammaa sokeria, saman brändin tyrnirouheessa kuitenkin vain 14 grammaa.

Entäpä maustaminen? Vitasian Swwt Chili Saucessa on 38 grammaa sokeria mittausyksikössä. No, ehkäpä pippureissa ja sellaisissa ei sentään.

Jopa Dulanon broilerinfileeleikkeissä on sokeria, tosin vain 0,2 grammaa kymmenesosakilossa.

Yksi sokeripala painaa muuten 2,6 grammaa (Sirkku).

Jos juon kunnon lasillisen eli noin kaksi desiä Södergårdenin mustikkakeittoa (10 g/100 ml), tulen saaneeksi  noin seitsemän palan verran sokeria.

Sadassa grammassa Pohjolan meijerin kevytmaitoa on 4,8 grammaa sokeria. Lasillisessa on siten kolmisen palaa sokeria.

Syön mielelläni iltapalaksi 250 gramman annoksen Milbonan rahakajogurttia (5 g). Jos en mausta sitä mitenkään, saan 12,5 grammaa eli noin neljän ja puolen palan verran sokeria. Raejuusto lienee parempi vaihtoehto. Valion arkirakeessa on sokeria vain gramman verran mittausyksikössä.

Löysin sentään yhden täysin sokerittoman tuotteen. Pohjolan juuston kotimaisessa sinileimajuustossa ei ole sokeria ollenkaan. Södergårdenin metsämarjakeitto on hyvin makeaa, muttei sisällä melekin ollenkaan sokeria (<0,5 g). Sitä makeutetaan aspartaamilla ja asesulfaami K:lla. Mitähän ne sitten vaikuttavat?  

Uusi makuyhdistelmä?

Paistoin tässä jonakin päivänä seitä. Vai sanotaanko seitiä?

Löysin jonkin reseptin netistä. Maustoin muistaakseni paprikajauheella, valkopippurilla ja valkosipulijauheella. Suolaa tietysti myös.

Paistoin myös sipulia ja lorautin kermaa pannuun.

 Keitin villiriisiä.

Etiketittömässä purkissa, jossa luulin olevan paprikajauhetta, olikin kanelia.

Kala maistui hieman makealta. Teinköhän keksinnön? Tällaisesta sanotaan varmaan, että maistuu mielenkiintoiselta.

Kyllä tämä voisi ihan oikea resepti olla.

Karjalanpaistia

Tein eilen karjalanpaistia. Käytin Kotikokin ohjetta. Olin ostanut tarkoitukseen valmiit lihat (puoli kiloa).

Palat olivat aika isoja joten pienin niitä ennen kuin ruskistin ne oliiviöljyssä.

Ladoin lihat vuokaan kahteen kerrokseen, joiden väliin laitoin sipulia ja porkkanaa.

Lisäsin vettä paistinpannuun ja kiehautin. Kaadoin liemen vuokaan. Lisäsin vettä. Laitoin mukaan kolme laakerinlehteä. Maustoin yrttimerisuolalla ja mustapippureilla.

Panin vuoan uuniin noin kolmeksi tunniksi 200 asteeseen. Ihan tuli kelvollisen näköistä karjalanpaistia. Maku oli kovin mieto ja suolaton. Olisi ollut mukava, jos padasta olisi tullut rehevämpää. Millä olisi kannattanut maustaa?

Tämän vuosisadan ase

Tein lopuista sienistä ruokaa. Pilkoin ja paistoin. Siivutin yhden punasipulin ja paistoin senkin. Keitin perunoita. Laitoin lautasille salaattia, paprikaa, minitomaattia ja oliiveja.

Laitoin sieniiin mausteeksi vain yrttimerisuolaa. Kun hienonsin seosta tattien päälle, vain yrttirippuset erottuivat. Ne näyttivät vähäisiltä ja jauhoin lisää.

Vaimoni ei jakanut paistososiota kanssani. Jätin osan itselleni huomiselle lounaalle. Sienet olivat hirmuisen suolaisia.


Olen katsonut osan Areenassa olevasta pitkästä dokumentista (Dokumenttiprojekti: Sota tietoverkossa). Pääaiheena Stuxnet-verkkomadon alkuperän selvittämistä. Wikipedia sanoo lähteen olevan tuntematon, mutta ohjelman mukaan jäljet johtavat Israelin ja USA:n valtioihin. Myös Iso-Britannian sanotaan sotkeutuneen asiaan. Saa nähdä, jääkö tämä selitys voimaan ohjelman loppuun saakka.

Wikipedia-artikkeli referoi yhtä lähdettään (vuodelta 2010), jonka mukaan järkevä selitys viiruksen tarkoitukselle on Iranissa olevan Natanzin ydinvoimalan vahingoittaminen. Jokin lähde siinäkin spekuloi Yhdysvaltain osallisuudesta.

En tiedä, kuinka vanha Areenan dokumentti on. Se ei varmaan ole kovin tuore, koska siinä esiintyvät presidentit Mahmud Ahmadinezad ja George W- Bush.

Ohjelmassa kerrotaan, että 1800-luvulla sotimiseen käytettiin maavoimia ja laivastoa, 1900-luvn ase oli ilmavoimat ja tällä vuosisadalla se on internet.

On hassua nähdä dokumentissa  maastopukuisen kaverin näyttöruudun ääressä.

Kun olin atk-alalla - kuten silloin sanottiin - töissä 1980-luvulla, ei puhuttu viruksista tietotekniikan yhteydessä. Joku asiantuntija totesi ohjelmassa Stuxnet-tapauksen osoittavan viruksien avulla voitavan tehdä myös fyysisiä tuhoja.

Näin näyttää maailma muuttuvan.

Kalakeittoa

Tein tänään kalakeittoa soveltaen K-Ruoan kiireisen kalakeitto -reseptiä. Käytin kahdenlaisia Pirkan aineksia, mutta en niitä, mitä ohjeessa mainitaan. Seitin sijaan meni kahden kalan juureksia ja kasvissuikaleiden sijaan keittojuureksia. (Ei, minulle ei makseta tästä.)

Siinä ei mainita perunoita, mutta kuorin ja pilkoin kuitenkin kuusi pottua , jotka laitoin veteen kiehumaan. Jääkapissa oli purjon jämä. Siivutin siitä käytettävän osan. Ohje neuvoo kuullottamaan purjon kattilassa rasvassa. Siitä keitto lähtisi rakentumaan.

Minulla oli perunat vedessä kypsymässä. Otin pienemmän kattilan. Aioin laittaa siihen ruokalusikallisen öljyä, mutta tulinkin laittaneeksi sen perunakattilaan. No, öljyä uudestaan ja purjot mukaan. Hieman kärähtivät. Ei se mitään. Laitoin ne ja muita aineksia isompaan kattilaan.

Kalaliemikuutioita ei ollut, mutta kasvissellaisia löytyi.

Puristin joukkoon pulikkaan sitruunan mehut.

Reseptin mukaan keittoon pannaan 0,5-2 desiä hienonnettua tilliä. Laitoin desin ja ajattelin, että siitä tulee keiton runkomaku. Keitto meni aika ruman näköiseksi.

Pippurit unohtuivat.

Mausta tuli intensiivinen. Kärkimaut olivat sitruuna ja kala. Tillin makua en erottanut. Ihan kelvollista keittoa.

Lihaloukussa

Ostin äskettäin runsaan kilon lihapalan. Se jumitti jääkaapissamme ja aloin jo huolestua, että se menee huonoksi.

Tänään veistin kimpaleesta siivuja ja paistoin ne meille lounaaksi. Seuraksi keitin perunoita. Onneksi osasin olla varovainen, enkä paistanut siivuja sitkeiksi.

Päivälliseksi tein stroganoffia Kotilieden reseptin avulla. Panin taas merkille, että ohjeen lihamäärä (700-800 g)tuntuu isolta. Noudattelin muutoin ohjetta, mutta pilkoin lihaa mukaan 400 grammaa ja risat. Mauste-/mustapippuri taisi jäädä pois. Smetanaa en ollut hankkinut, joten käytin kermaa. Suolaksi rouhin yrttimerisuolaa.

Maustekurkkusiivuja oli aika vähän, mutta tuntui riittävän.

Meillä on vielä jäljellä äskeisestä sienioperaatiostani tatteja liemessä. Vaimoni on saanut sienistä tarpeekseen, mutta sain luvan laittaa osan tavarasta mukaan stroganoffiin. Pienin sienet aika hyvin, koska vaimoni toivoi niin. Olisin itse laittanut sienet isompina palasina. Vaimoni kotona on ollut tapana käyttää sienet silputtuina.

En viitsi kehua enempää aikaansaannostani, mutta suosittelen Kotilieden reseptiä. Lihaa oli ihan riittävästi, vaikka säästelin.

Paistoin yhden lounaalta jääneen ison perunan kastikkeen seuraksi. Vaimoni söi omansa mieluummin kylmänä.

Vaimoni sanoi, että loppuliha pitää pakastaa tänään. Pienin lihan pihvimäiseen ja keittomaiseen erään laitoin nyyssäkkänä pakkaseen.

Stroganoffia riittää vielä ainakin huomiselle lounaalle. Riittoisa tuollainen kunnon lihamöykky.


Tänä iltana Kirjaviisaat kokoontuivat, mutta emme menneet paikalle infektioriskin vuoksi. Talon lapsista oli yhdellä ollut kuumetta äskettäin. Olimme kuitenkin suurimman osa illasta mukana virtuaalisesti Facebookin videopuhelun avulla. Yhteys katkeili, mutta pystyimme olemaan yllättävän hyvin "läsnä". Seuraavalla kerralla valittavan kirjan äänestyksistä jäi keskimmäinen meiltä väliin. Lukemiseksi valittiin Ylen 101 kirjaa -listalta. Läksynä on nyt Toivo Pekkasen "Tehtaan varjossa".
Kukin valitsi listalta ensin kaksi ehdokasta. Seuraavassa vaiheessa emme olleet mukana. Silloin muut valitsivat ehdotetuista neljä jatkoon. Loppuäänestykseen osallistuimme puhelimen välityksellä.


Eilisen synkkyyskuoppani seinämät ovat loiventuneet. Tänään olen jaksellut paremmin. Olimme illalla kyläilemässä. Oli tunnelmallista ja leppoisaa. Kiitos Maikki ja Tapani!


Huomenna on mielenkiintoinen päivä. Kirjoituskurssi "Proosan lempeät alkeet" alkaa.

Arkisia puuhia

Alan kai mukautua eläkeläisen elämään. Eläkkeellä toki olenkin, mutta toistaiseksi määräaikaisella.

Päivä täyttyy erilaisista arkiaskareista, varsinkin kun sen aloittaa myöhään, tänään vasta puolen päivän tienoissa. Söin aamiaisen kohtalaisen varhain, mutta sen jälkeen odotin unta ja nukuskelin.

On mukavaa, kun monet hommistani eivät ole kiireisiä. Jos en tänään ehdi, voin siirtää niitä huomiseen tai vieläkin pidemmälle.

Olen irtisanonut siivoussopimuksemme, Sitä olisi ollut mukava jatkaa Toimivan Kodin kanssa, mutta olen jo varmasti riittävän toipunut siivoushommiin. Kyseisellä firmalla näyttää olevan monenlaisia palveluja, Heiltä voi tilata  muun muassa,hoivaa esteettömyysratkaisuja, talonmiespelveluja ja jopa kotilääkärin, jolta saa apua netin kautta ja tarvittaessa kotikäynninkin. Olisi ehkä kannattanut jättää sopimus voimaan ja pudottaa vain siivouspalvelun pois aktiivikäytöstä. Meidän kaltaisellamme varttuvalla pariskunnalla saattaa tällainen mahdollisuus tulla ajankohtaiseksi. Pieniä sähköasentajan palveluja voisin tilatakin. Täytynee kysyä, olisiko heidän talkkareistaan kellään tarvittavaa koulutusta. Tarpeemme on niin vähäinen, ettei varsinaisia asennusfirmoja ehkä kiinnosta.

Imuroin. Menihän siinä aikaa, kun en viitsinyt tehdä täysin hutilointivaihteella. Siivoustarvetta jo olikin.

Innostuin myös korjaamaan sänkyämme, jonka minun puoleiseni sivulauta oli irti toisesta päästä ja siksi diagonaaliasennossa. Laitoin kontaktiliimaa, kun ajattelin, että sellainen riittää, koska oletin puritustuksen olevan riittävän. Ei siltä vaikuttanut, kun hollasin korkeutta mitan avulla. Löysin meiltä Araldiittia, jonka tiedän lujaksi liimaksi jo nuoruusajaltani. Isäni pyöritti aikoinaan päätyönsä ohella opetusvälineitä valmistavaa yritystä. Minäkin kasasin kaarihelmitauluja. Muistelen, että metalliset kaaret liimattiin rungossa oleviin reikiin Araldiitilla.

Araldiittimme ei ollut enää käyttökelpoista, ainakaan toinen komponentti, jonka tuubin sain avatuksi lämpimän veden avulla. Oli joko loppunut tai kuivunut. Toinen putkilo tuntui aika täydeltä ja se antoi periksi, kun sitä puristin. Tuskinpa toimisi ilman symbioosia kaverin kanssa.

Kaikkia kirjoja ei kannata heittää pois, eikä me sellaista suunnittelekaan. Tänään niille tuli muutakin kuin lukemiskäyttöä, koska asetin sängyn reunalaudan niiden avullaoikeaan korkeuteen. Tieteen Kuvalehden erikoisnumero "Aivojen arvoitukset" pääsi mukaan kasaan.

Tätä kirjoittaessani huomasin laudan livenneen paikoiltaan. Lienenkö töytäissyt tukikasaa imuroidessani.

Sitten poljin kuntopyörää puolisen tuntia. Vaimo oletti minun jättävän sen väliin, koska olin saanut liikuntaa imuroidessani. Jätin punttijumpan ja voimistelun tänään eilistä vähemmälle,

Päätin lähteä Herttaan katsoakseni löytäisinkö tujua liimaa ja polttimoa makuuhuoneen lattialamppuun. Samalla voisin ostaa täydennystä ruokatarpeisiin. Vaimoni on linkittänyt minulle ruokareseptejä yksityisviesteinä Facebookiin. Päätin tutkia hänen lähettämäänsä stroganoffreseptiä. Aineslaaduista enimmät olivatkin jo keittiössämme, mutta lihaa tarvittiin ja halusin ostaa myös hillosipuleita, koska reseptissä sekin mainittiin. Vertasin vaimolta saamaani Kotilieden ohjetta pariin muuhun (K-Ruoan ja Kotikokin). Panin merkille, että Kotilieden ohjeen lihamäärä tuntui kovin runsaalta (700-800 g). Päätin että vähempi riittää. Kaupassa päädyin kuitenkin yli kilon lihajöntikkään ja ajattelin käyttää sitä muihinkin sapuskoihin, joita tulen tekemään. Ostamani lihalaadun hintapahvissa "Tuore Naudan Kulmapaisti Pataan ja uuniin". Siksiköhän noin sanotaan, kun kyseistä lihaalaatua oli myynnissä kimpaleina?

Kaupassa käyminen on nykyään mielenkiintoisempaa kuin aikaisemmin, koska nyt katselen tavaroita kokkaajan näkökulmasta. Tänään tutkin hintajuttuja. Hillosipuleita etsiessäni huomasin, että sieniä myydään myös säilykehyllyissä, liemissä tietenkin.

Vaimoni oli laittanut minulle myös linkin Elloksen lattiavalaisinvalikoimaan, jota hiukan katselin ennen kauppaanmenoa. Tutkiessani lamppuja käsitin, että lattiavalaisin tarkoittaa lattialle valoa suuntaavia kapineita. Kysyin vaimolta, antavatko lattian kautta yleisvaloa huoneeseen kuten kattoon suuntaavat valaisimet. Kyllä häntä huvitti.

Unohdin liiman.

Vaimo laittoi päivällisen tänään.

Illalla katselin alzheimer-ohjelmaa ja Prismaa.

Nyt onkin jo aika ottaa unilääke.

Työ tekijäänsä neuvoo

Kokkaustaitoni kehittyvät myös kantapään kautta. Jotenkin kokkaus ja kantapää tuntuvat hassuilta samassa lauseessa.

Tarvittavien ruoka-ainesten arvioiminen ei minulta oikein suju. Ostin perjantaisen novelli-illan päivällistä varten sieniä niin paljon, että olemme vaimoni kanssa syöneet sieniruokaa jo kaksi kertaa perjantain jälkeen ja vieläkin niitä jäi.

Spagetin keittämisessäkin minulle pikku haaste, kun suolaa tulee veteen helposti liian vähän. Näemmä pitää maistella.

Mietin jonakin päivänä, mitä ruokaa punajuurista voisi tehdä, kun niitä on jääkaapissa. No pienen kokeilun tulin tehneeksi ex tempore, kun raastoin violettiin vivahtavaa juuresta porkkanaraasteen seuraksi pääruoan lisukkeeksi. Maistettuani opin, ettei punajuurta voi käyttää raakana. Pahaa oli. Myöhemmin söimme raasteen, kun vaimoni oli paistanut sen.

Kerran ajattelin porkkanoiden olevan niin puhtaita, ettei niitä tarvitse kuoria ennen raastamista. Tuli likaisen näköistä tavaraa. Vaimokin ihmetteli väriä. Sittemmin raastoin miniporkkanoita kuorimatta, ja saimme oikein kelvollista lisuketta. Saan pikkuhiljaa tuntumaa. Tämä lienee sitä hiljaista tietoa.

Yhtenä päivänä laitoin salaattiin mukaan purjoa ja fenkolia. Eivät tuoneet makuun mielestäni oikeastaan mitään, ei myöskään ripottamani oregano.

Päivänä jonakin kuulin vaimoltani, että avokadon kivenkin voi käyttää ruoanlaittoon. Raastoin yhden. Ei maistunut hyvältä. Tuolla se tuotos seisoo. Mahtaisiko paistaminen auttaa.


En perusta erillistä ruokablogia, ainakaan nyt. Varmaan on viisaampaa keskittyä tähän blogiin.

Selvisin itselleni asettamastani haasteesta

Vipinää ollut. Eilen meillä kokoontui novellikerho ja tänään olimme yhden lapsenlapsemme synttäreillä.

Olin ottanut ison haasteen ja päättänyt valmistaa ruoat eiliseen tapaamiseemme. Aloittelija kun olen ja hidas, niin vieraat joutuivat odottamaan. Yksi heistä tuli avukseni keittiöön, ja hyvin yhteistyö sujuikin.

Suunnittelemani päivälliskokonaisuus koostui kreikkalaisesta salaatista, sienimuhennoksesta, spagetista ja appelsiinisalaatista. Lisäksi vaimoni teki kauraleipäsiä. Käytin sieniosuuden tekemiseen samaa reseptiä kuin äskettäin tattimuhennokseen.

Kaupassa ihmettelin, kun viimeksi valitsemieni sienten näköiset olivatkin nyt herkkusieniä eivätkä tatteja. Ostin sellaisia valmiiksi siivuttuina ja lisäksi tatteja liemessä. Aineksia tuli aivan liikaa aiottuun tarkoitukseen. Lähiajan ruokavaliomme tulee olemaan sienipitoinen. Eilen kokattiin muhennokseksi vain herkkusieniä. Vertasin aiemmin ostamistani tateista ottamiani kuvia jäljellä oleviin herkkusieniin. Saattaa niissä jotakin eroa olla lakin alapuolella olevassa osassa. Kovin samanlaisilta ne kuitenkin näyttävät.

Ainesten pieniminen oli kova homma.

Vieraamme olivat kaikki naisia. Olin sopivasti heidän saavuttuaan keittöhommissa, kun kuuluivat juttelevan synnytyskokemuksista.

Apurikseni tullut teki muhennoksen melkein kokonaan, mutta minä ohjeistin häntä nettireseptiin tukeutuen.

Kun siivutin appelsiineja, yksi hedelmistä osoittautui poikkeavaksi yksilöksi. Appelsiinissa on normaalisti vähän kuin akseli keskellä, siinä missä lohkojen sisäkulma kohtaavat toisensa. Tässä ei sellaista ollut, edes "väärässä paikassa".

Ateriaa kiiteltiin.

Melkein kaikki ääneen luetut novellit  menivät minulta ohi. Ne olivat peräisin edesmenneen neuvostokirjailija Daniil Harmsin mielikuvituksesta. Tuntuvat olevan sukua István Örkényn minuuttinovelleille. Non sensea. 

Mieleeni on tullut ajatus erillisen ruokablogin pitämisestä. Toistaiseksi olen malttanut mieleni. Mitä mieltä olette ideastani?

Tattimuhennosta nam!

Jokin minua väsyttää. Olen nukkunut tavallista enemmän viime aikoina. Yritin tänään rajoittaa oloani untenmailla, enkä nukahtanut enää kännykän hälytettyä puoli yhdeltätoista, vaikka jäinkin loikoilemaan. Osa nukkumisestani on ollut puolittaista. Olen ollut vähän kuin puolikoomassa.

Väsytti. Aloin kuitenkin kokkaushommiin. Ostin äskettäin kaupasta herkkutatteja. Ne ovat valkoisia. Olen luullut herkkutattien olevan ruskealakkisia. Myyjä tosin tarjosi paperistakin, mutta mutta poimin tatteja muoviseen. Ajattelin, että noista voin tehdä jotakin.

Valitsin tänään netistä Kotilieden tattimuhennosreseptin. Laitoin perunoita kiehumaan. Tatteja näytti olevan parisen litraa. Lohkoin ne kaikki. Ajattelin, että ne pienenevät paistaessa. Pienin myös kaksi sipulia.

Tateista mahtui vain osa luontevasti paistinpannuun. Ohjeessa neuvottiin kypsentämään pari minuuttia, lisäämään sipulit ja jatkamaan paistamista saman verran. Minusta sienet eivät kypsyneet kunnolla säädetyssä ajassa, joten jatkoin hommaa pidempään kummallakin kerralla.

Jääkaapista löytyi kaksi kermapakkausta, joista toinen oli aloitettu. Kaadoin vajaan sienien joukkoon. En muista, missä vaiheessa ripottelin suolaa. Kiehutin pannulla olevat ainekset. Jauhoin sitruunapippuria joukkoon.

Söimme vaimoni kanssa koko muhennoksen perunoiden kera. Jokin kastike olisi voinut olla, mutta laitoin voimargariinia perunoiden päällä. Leikkasin annoksiimme paprikanpaloja.

Muhennos oli mahdottoman hyvää. Kerma antoi todella hyvän säväyksen. Tästä taisi tulla yksi lisä lemppariruokiini. Ateria oli hyvin ruokaisa. En tarvinnut välipalaa ollenkaan iltapäivällä. Olo oli pitkään hyvin kylläinen.

Olin kokkaamisen jälkeen väsynyt. Keittiössä olisi ollut järjestelyhommaa, mutta se jäi minulta tekemättä. Vaimoni hoiti sen puolen myöhemmin.

Paistoin meille päivälliseksi munakkaan, johon olin pieninyt saunapalvikinkkua joukkoon. Eilisiltana meillä oli ystäväpariskunta vierailulla. Vaimon tarjoomuksista oli jäänyt kaksi pasteijaa, jotka söimme nyt munakkaan kera. Lisukkeena oli taas paprikan palasia.

Munakas juuttui taas pannuun, vaikka olin tällä kertaa levittänyt oliiviöljyn. Mikähän pannuamme vaivaa?

Minulta jäi noin puolet sipulipalasista ja noin litran verran tattilohkoja. Täytyypä etsiä jokin resepti niille.

Aiomme mennä tänään katsomaan Lux Helsinkiä, mikä päättyy tänään. Emme varmaankaan tee kierrosta jalan, ainakaan kokonaan.

Vesi voi olla vaarallista

Alan oppia juomaan. Puoli litraa nestettä tuntuu menevän seitsemällä kulauksella, kun kaataa suuhun, minkä mahtuu. Kuudella voisi mennä, kun oikein keskityn. Olen juonut paljon käyttämällä pullonsuussa sellaista suljettavaa tuttia. Olen huomannut tankkaaminen sujuu paremmin ilman sitä. Tavallista laajempi pullonsuu näyttää toimivan hyvin. Luulen nesteen valuvan sellaisesta paremmin kuin lasista, kun voi kallistaa kunnolla.

Minulle tahtoo jäädä juomavelkaa päivän mittaan. Kun tankkaaminen painottuu iltaan, käy niin kuin minulle on viime päivinä käynyt. Sattuneesta syystä uni katkoontuu.

Olen kertonutkin, että pyrin juomaan päivittäin neljä puolen litran annosta. Lisäksi juon ruokailujen ja välipalan yhteydessä kaksi lasillista. Noista kertyy vähintään kolme ja puoli litraa. Kun ohje on kolme litraa, tuohon jää unohtamisvaraa. Ihmeesti kroppaan mahtuu vettä, kun oikein tankkaa.

Olen juonut kiintiöannoksina enimmäkseen mehuja, yleensä laimennettuina. Nyt olen kyllästynyt niihin. Vesi on parasta. Juomavalioni painottuu nyt siihen. Mehuissa on sitäpaitsi sokereita.

Tämänpäiväisen Hesarin artikkelissa Useat terveysväitteet ovat myyttejä kerrotaan, että ylenpalttinen vedenjuonti on turhaa. Normaalisti ei tarvitse juoda kuin janon mukaan. Minä olen tietysti poikkeustapaus. Runsas juominen suojelee munuaisiani. Olen juonut ahkerasti, mutta silti kreatiniiniarvoni oli viime mittauksessa 114 (umol/l), kun suositus on 60-100.

Hesarin jutussa on hämmästyttävä tieto: "Joka vuosi kuolee ihmisiä, kun he ovat juoneet yli viisi litraa vettä lyhyessä ajassa." Mitähän siinä tapahtuu?


Sain tänään päätöksen tilapäiseläkkeestäni maaliskuun loppuun saakka. Kutsuvat etuani työkyvyttömyyseläkkeeksi, joka myönnetään kuntoutustukena. Yllättävää on, että saisin tienata 40 prosenttia aikaisemmasta tulotasostani indeksillä korjattuna. Tarkoituksena on  varmaan kannustaa kuntoutumaan töihin. Hyvä periaate sellainen. Mitähän Meikussa asiasta sanottaisiin. Voisinkohan tehdä sairauslomatuurauksia koululle. Sairas sairasta tuuraamaan? Heh.

Voisihan tuota ajatellakin, mutta ensin minun pitää saada nukkumisasiat kuntoon.


Saimme vaimoni kanssa kunnon makuelämyksen tänään. Hän teki kunnon kattilallisen kaalikeittoa ja ajatteli laittaa paprikaa mausteeksi. Hän laittoi noin kaksi ja puoli kapean pitkulaista paprikahedelmää  pilkottuna joukkoon. Ne olivatkin chiliä eli turkinpippuria. On muuten ärjyä keittoa. Laitoimme raejuustoa sekaan loivikkeeksi. Huomenna lounaalla varmaan jatketaan ponnistelua. Taitaa sittenkin vielä jäädä. Eihän tuota poiskaan voi heittää.

Jaa, vaimo aikookin lisätä riisiä keittoon ja tehdä siitä kaalilaatikkoa.

Hyvää tuli

Aioin lisätä kypsyvään merimiespihviin vielä voita, mutta unohdin. Meillä olisi ollut oikeaa voita.

Vaäiajalla poljin kuntopyörää ja voimistelin. Ajattelin laittaa suihkun jälkeen jo yöpuvun päälle ja laitoinkin, mutta pukeuduin kuitenkin kunnolla, jotta olisin päivällisellä asianmukaisissa vaatteissa.

Pata onnistui oikein hyvin. Liemi oli hyvin maukas. Voin puute ei haitannut. Olisikohan sillä saanut laikkuja liemen pintaan. Olin laittanut pataan lähes kymmenen laakerinlehteä, mitkä maistuivat liemessä.

Ihmettelen Kotikokin reseptin ehdottamaa lihamäärää (800 g). Vaikka padassani oli lihaa vain noin 300 grammaa, se tuntui oikein riittävältä, jopa runsaalta. Ohjeen mukaisella määrällä padasta olisi tullut todella tuhtia tavaraa.

K-Ruoan reseptissä annetaan määräksi puoli kiloa. Pataa saataisiin tällä ohjeella suunnilleen sama määrä. Lihapalojen lisäksi kehotetaan ruskistamaan myös sipulit. Lihaliemen sijasta osaksi lientä tulee ruskistuspannun huuhteluvesi.    

Valion ohje tuottaa myös edellisiä vastaavan kokonaisannoksen merimiespihviä, mutta lihan määräksi annetaan kolmesataa grammaa. Johtuuko Valion toimialasta, että tässä käytetään myös purkillinen smetanaa. Luulisin liemen menevän sotkuiseksi. Ohjeeseen kuuluu myös puolitoista teelusikallista paprikajauhetta. Olutta ei tässä lisätä.

Vaimoni piti merimiespihvistäni, mutta mainitsi, ettei porkkanoita ole mukana. Valion ohjeeseen niitä kuuluukin.

Lihakin oli kypsynyt riittävästi. Olin paistanut paloja lyhyesti kahdelta puolelta. Kokemukseni mukaan liha menee paistettaessa helposti sitkeäksi. En osaa sanoa, olisivatko mureutuneet uunissa, jos niin olisi käynyt.

Näistä resepteistä vain K-Ruoalla on mukana laakerinlehtiä. Silläkin vain kaksi kappaletta. Onneksi laitoin niitä runsaasti mukaan. Minusta ne antavat hyvän säväyksen makuun. Ehkä niillä on visuaalistakin merkitystä.

Kotikokki varoittaa lisäämästä liikaa vettä liemeen, ettei ruoasta tule keittoa. Patani liemestä haihtui osa, mutta sitä jäi runsaasti. Kun merimiespihviä syödään matalista lautasista haarukalla ja veitsellä, liemi on ongelma. Millä sitä saa suuhun asti? Näistä kolmesta reseptistä Kotikokissa oli eniten nestettä.


Pataa riitti meille molemmille eiliseksi päivälliseksi ja tämänpäiväiseksi lounaaksi. Tuntui, että liemen maku oli syventynyt lämmityksessä tänään.

Itsenäisyyspäivän lounas

Itsenäisyyspäivälounaamme oli katsaus menneisyyteen. Ensimmäiseltä uuniperunakierrokselta oli vielä keitettyjä pottuja kaapissa. Vielä riitti raclette-siivujakin.

Laitoin myös jäljelle jääneet kaksi raakamakkaraa mukaan.

Vaimo ehdotti mukaan pikkuporkkanoita. Jääkaapissa oli myös jäljellä natustelunauriita kahdesta ostoerästä. Vanhemmat olivat alkaneet itää. Söin yhden ja pilkoin loput uuniin pantavaksi.

Tuttua juttua. On vaikea mitoittaa uuniaika siten, että makkarat kypsyvät, mutta raclette ei lämpene liikaa. Olisi varmaan pitänyt ottaa perunat racleteineen pois ennen muita. Nyt eivät makkarat kuitenkaan kuumentuneet karrelle pinnasta.

Nauriit eivät olleet erityisen hyviä. Joku pala maistui happamelle. Olikohan siitä yksilötä, joka oli vihertynyt. Joku maistui. Jotkut olivat väljähtyneitä. Taitaa nauris sopia minun suuhuni parhaiten kypsentämättömänä.

Tänään on suuri juhlapäivä. Minä olen sitä sukupolvea, joka on syntynyt sodan varjoon. Vaikka viimeisen sodan päättymisestä oli syntyessäni kulunut yhdeksän vuotta, sodan kosketus oli läsnä. Siksi itsenäisyys mieltyy minulle selviämistaisteluna.

Ehkä kuva kuhmuisista nauriista sopii symbolisoimaan itsenäisyytemme ensimmäisten vuosikymmenten rosoisuutta. Viimeisen vuosikymmenet Suomi on kukoistanut, kun ajatellaan kokonaisuutta. Runebergin Maamme-lauluun kirjoittama ennuste on toteutunut. "Sun kukoistukses kuorestaan. Kerrankin puhkeaa."


Hyvä että suomalainen itsenäisyyspäiväperinne on juhlallinen. Menemme tänään Senaatintorille, jos sää sallii.

No, illan pukukavalkadi on erikoinen piirre traditiossamme.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!