Unilääkkeiden sivuvaikutuksista

Eilisessä Hesarissa on unitutkija Markku Partisen haastattelu. Tässä lainaus:

"Uskon että huippujohtajilla ja poliitikoilla on hyvät unenlahjat. Vaikka heillä on paljon stressiä, he kykenevät välillä nollaamaan aivot ja nukkumaan hyvin. Kaikki eivät siihen kykene, ja juuri siinä tapahtuu varmasti valintaa, että kuka nousee huipulle. Veikkaan, että ministereissä ei paljon unilääkkeitä käytetä - se vaikuttaa heti ajatteluun, muistamiseen ja päättelykykyyn."

Tuollaisen lahjan minäkin haluaisin. Minua kiinnostaisi ovatko lopussa mainitut unilääkkeiden sivuvaikutukset tilapäisiä vai pitkävaikutteisia. Mitä ilmeisemmin minun kannattaa edelleen yrittää rimpuilla irti unilääkeriippuvuudesta. Jos en pääse kokonaan irti, voin ainakin yrittää saada annoksen mahdollisimman pieneksi. 

Lieneeköhän eri lääkkeiden vaikutuksissa eroa. 

Tuntuu jotenkin turvalliselta ottaa lääke illalla, koska tietää hyvin todennäköisesti nukahtavansa. Jos nukkumatti viivyttelee, voi ottaa lisää. Nykyinen yleensä riittävä annos on puolitoista tablettia Stellaa. 

Abstraktia ja unimaailmaa?

Abstrakti teos saattaa laukaista torjunnan. Tuosta ei saa mistään kiinni. Mitäpä siitä sen enempää.

Jos teoksessa ei erotu tuttuja hahmoja, jää jäljelle värien ja muotojen vuorovaikutus. Tuntuuko teos miellyttävän harmoniselta vai herättääkö se ristiriitaisia tunteita. Onko siinä jokin kiinnostava jännite?

Luulen, että meillä kaikilla on taipumus yrittää löytää kaoottisista muodoista jotakin tunnistettavaa. 

Jos teos virittää mieleen jotakin, jolle ei löydy sanoja, se saattaa yrittää yhteyttä tiedostamattomaan. Jungin arkkityypit liittyvät jotenkin alitajuntaan. Useimmat näistä myyttisistä hahmoista ovat minusta kuitenkin hyvin selväpiirteisiä. Liittyvätkö unet alitajuntaan, sitä en tiedä. Nukkumisen on sanottu olevan uusien asioiden järjestämistä, muutoin uinuvien aivojen osien suojelemista muiden osien kaappauksilta tai ongelmien ratkaisemista tai sen harjoittelemista tai ehkä jotakin muuta. 

Näin tänä aamuna hyvin proosallisen unen. Olin huollattamassa tai korjauttamassa käytössäni kauan sitten ollutta autoa. Tapahtumaympäristö oli kaukana myyttisestä. Tuntui kuin autoni olisi siirtyillyt paikasta toiseen, ikään kuin paeten minua. Yrityksen johtajakin oli lähdössä kesken kaiken. Erään entisen naapurin aikuinen poika ilmestyi paikalle. Auton yläosa muuttui yhtäkkiä erikoisrakenteiseksi ja sitten auton renkaat kaatuivat niin, että auto vajosi kasaan. Ongelmia tuntui riittävän. Auto ilmeisesti jäi varikolle. 

Psykoanalyysin perustajat saattoivat antaa kimmokkeen surrealistisen taiteen syntymiselle. Tämän suuntauksen teoksissa on usein unenomaisia näkyjä. Niissä näkyyn tunnistettavia objekteja, joiden suhteita toisiinsa ei voi järjellä ymmärtää. 

No, tällaisia olen nyt maalannut. 

Nopea muutos yllätti

Olen kertonut nukkuvani pari tuntia normaalia enemmän ja ajatellut sen johtuvan Mirtazapinista, jota käytän Stellan ohessa unilääkkeenä. Yhdistelmääni kuuluneesta Tenoxista olen jo päässyt eroon.

Yksi köynnöskärhöistämme on alkanut tuottaa suuria kukkia

Minua on harmittanut, kun kun olen menettänyt pitkien yöunieni vuoksi osan aktiivisesta päiväajastani. Puuhailen mielelläni kaikenlaista, eikä aika tahdo riittää. Illalla on otettava rauhallisesti nukahtamisen varmistamiseksi. Olen lisäksi ollut jotenkin kaavamainen. Olen ollut hyvin huolissani muistamattomuudestani. Joudun etsimään sanoja, jotka minun pitäisi muistaa.

Otan nyt iltaisin nukahtamattomuuteen yhden Mirtazapinin ja 3/4 Stellaa. Tämä annos on riittänyt. Pudotan pian Stellan puolikkaaseen.

Tilanne muuttui paremmaksi yhtäkkiä. Heräsin loppuviikosta yhtenä aamuna seitsemän jälkeen ja tunsin itseni virkeäksi. En jatkanut viime aikoina tavanomaisia aamu-unipätkiäni. Jaksoin ihan hyvin sen päivän ilman päiväunia.

Päätin toipua "aikaerosta". Olen jatkanut varhennetuksi aamunousuja, eikä minun ole tarvinnut aikaistaa nukkumaan menemistä eikä minun ole tarvinnut turvautua päiväuniin.

Pitkäunisuus ei taidakaan johtua Mirtazapinista.

Unilääkkeillä on tunnetusti haitallisia sivuvaikutuksia. Näistä käyttämistäni tavallisimpia ovat seuraavat:

• Tenox: tunne-elämän latistuminen, sekavuus, uneliaisuus, tarkkaavaisuuden heikkeneminen, liiallinen rauhoittava vaikutus. 
• Mirtazapin: ruoka: ruokahalun lisääntyminen ja painon nousu, väsymys ja uneliaisuus, päänsärky, suun kuivuminen. 
• Stella: huonomuistisuus ja epätavallinen käytös, pahenevat uniongelmat, aistiharhat. 

Nuo sivuvaikutukset esiintyvät korkeintaan yhdellä henkilöllä kymmenestä. Sekakäytössä todennäköisyys luultavasti nousee merkittävästi. Ei ihme, että uni on maistunut ja muistaminen ollut hankalaa. Minun on ollut myös hankala hahmottaa asioita.

Olen onnellinen siitä, että lääkekierteen alasajo on sujunut näin hyvin. Tunnen voimaantuvani.

Aion pitää nyt huolta, että herään samaan aikaan aamuisin, ehkä puoli kahdeksalta. Kun unta rajataan näin, nukahtamisen pitäisi helpottua iltaisin. Toivottavasti unilääkityksen alasajo jatkuu yhtä suotuisasti.

Unilääkeannos pienentynyt

Olen varmaan kertonut jo, että eräs lääkäri kirjoitti minulle kolmen unilääkkeen yhdistelmän ja tarkoituksena oli niiden vähittäinen alasajo. Yhdistelmä oli niin voimakas, että aloin huolestua muistini toiminnasta. En muistanut sellaisia sanoja, jotka minun olisi pitänyt muistaa.

Yhdistelmä sisälsi seuraavat osat:
- Stella 10 mg, 1,5 tbl
- Tenox 10 mg, 1 tbl
- Mirtazapin 4,5 mg, 1 tbl

Kyseinen lääkäri on erikoistunut geriatriaan. Ajattelin, että tuo on gerontosauruksen annos. Eläkeläinen toki olen, mutta en halua vielä hoivakotiannostuksia. Yhdistelmä toki toimi, sillä nukahdin varmasti ja nukuin hyvin. Lääkäri sanoi, että unilääkkeet vaikuttavat haitallisesti luovuuteen. Omat kokemukseni tuntuvat vahvistavan käsitystä. Ehkä maalaamiseni on ollut jumissa tästä syystä.

Annostuksesta seurasi myös yöunen pidentyminen parilla tunnilla. Nukahdan noin puoli yhdeltä ja herään kymmeneltä. Luulen tämän johtuvan Mirtazapinista.

Vaihdoin lääkäriä. Tämän ohjauksessa on Tenox ajettu alas. Tenox on ajettu vähitellen alas. Nukun edelleen yhdeksän ja puoli tuntia, aamut pätkissä. Mirtazapin on ennallaan ja Stellaa olen ottanut yhden pillerin. Ensi yöstä lähtien pudotan Stellan puolikkaaseen.

Ruben Stiller haastatteli äskettäin unilääkäri Markku Partista ohjelmassa Hajoaako USA? Partisen mukaan unilääkkeet latistavat tunne-elämyksiä. Hän totesi tämän heijastuvan muistiin, koska muistaminen perustuu tunteisiin. Tämä hämmästyttää minua, koska jos jotkut vanhat asiat ovat tarttuneet muistiini tunteiden avulla, miksi en muista niitä enää. Sen ymmärrän, että tuoreet tapahtumat eivät jää tästä syystä  mieleen. Ymmärsin muistin elpyvän, jos pillereistä pääsee irti. Se on lohdullista.

Minua harmittaa, että aamupäivistäni menee niin suuri osa nukkumiseen. Heräsin yhtenä aamuna aikaisemmin, koska olin menossa verikokeeseen. Tämä univajaus väsytti minua, mutta tilanne korjautui nokosilla.

Taidan siirtää nukahtamisaikaa vähitellen aikaisemmaksi, jotta pääsen varhemmin jaloilleni aamuisin.

Miksi unet ovat surrealistisia?

Unien synty

Askeisessä Tiedeykkösessä (Unessa aivot siirtävät dataa ja peseytyvät) keskusteltiin nukkumisesta. Haastateltavana oleva dosentti Tarja Stenberg kertoi, että unet saavat aineksensa muististamme, mutta ne ovat sekavia, koska aivojemme looginen puoli on levossa. Jotenkin näin. Tästä voisi päätellä, että unella ei ole meille mitään sanottavaa.

Muistan kuulleeni olettamuksen, että me valmistaudumme unissamme selviytymään tilanteista, joihin voimme joutua todellisessa elämässä.

Kasvitieteellisen puutarhan alueelta Ruissalosta

Pysäköintitalossa Tukholmassa

Tänäaamuisessa unessani vaimoni oli lasten kanssa jossakin asunnossa Tukholmassa tai sen liepeillä. Meillä oli pari kolme lasta, joten tapahtumat sijoittuivat aikaan, jolloin olimme nuori perhe. Minä olin hakemassa autoa ilmeisesti lainaksi tai vuokralle. Sain avaimet mieheltä, jolla oli erään entisen opettajakollegani ulkomuoto. Hän antoi minulle myös kukkapuketin, jota oli avattu yläpäästä.

Paluumatkalla mietin, että minun pitäisi palauttaa puketti. Ajoin sitten laajalla risteysalueella. Olin kai tehnyt jonkin virheen, koska edestäni suhahti auto.

Seuraavaksi olin parkkitalossa, joka oli muka Tukholman Slussenilla. Olin jättänyt auton alakerrokseen. Se oli tietenkin Saab tai ehkä Volvo. Yritin hakea sitä sieltä, mutta en löytänyt, vaikka se oli ollut näkyvissä.

Parkkihallissa oli ylimääräisiä jyrkkiä luiskia, joita ei ollut tarkoitettu autoille eikä ihmisille. Autonavain ja jokin muu esine alkoi valua sellaiseen. Minun oli haettava ne. Joku nainen katsoi minua hämmästyneenä, kun palasin. Jag hämtäde mina saker, sanoin ja hän rauhoittui.

Outo oppitunti

Näin aamulla toisenkin unen. Olin ruotsin tunnilla, jonka opettaja saattoi olla parkkihallissa tapaamani tuntematon ovaalikasvoinen nainen. Tunnilla oli jossakin vaiheessa toinenkin opiskelija, mutta myöhemmin hän oli hävinnyt. Käytettävän oppikirjan nimi viittasi jotenkin tuosta hetkestä menneeseen. En kuitenkaan muista sitä. Tunnelma oli sellainen, että opettaja puhuu ja muut ovat hiljaa.

Rohkaistuin kuitenkin pyytämään puheenvuoroa. Opettaja oli katsoi minua empien. Lyhyt puheenvuoro, sanoin, ja näytin muutaman sentin mittaa etusormella ja peukalolla. Hän myöntyi.

Kerroin tapauksesta, jota en muista oikeasti kuulleeni. Pieni perhe oli ollut purjehtimassa. Perhe joutui jostakin syystä veden varaan ja kaikki hukkuivat. Heidän ruumiinsa jäätyivät, vaikka sää vaikutti leppeältä. Jostakin syystä heidät piti myös haudata jäätyneinä.


Olemme tavanneet vaimoni kanssa Tukholmassa ollessamme kesätöissä. Olimme Tukholmassa myös parin vuoden päästä kesällä nuorena avioparina. Noilla kerroilla emme autolla ajelleet. Olemme toki myöhemminkin käyneet rakkauden kaupungissamme. Minulla on ollut työsuhdeautoinani pari Saabia ja kolme Volvoa.

Keskustelimme eilen purjehtimisesta, kun kuulimme sattumalta autoradiosta osan jonkun purjehtijan haastattelusta. Olen myös viime aikoina ajatellut kouluaikaani, jolloin oppitunnit olivat minulle koettelevia. Oli vaikeaa olla hiljaa ja kuunnella.

Ei nämä unet ole minusta täysin ilman johdonmukaisuutta syntyneet.

Muistikuvani näistä unista ovat jo varmaan muokkautuneet.

Miksi ruumiit piti haudata pakastettuina?

Syöpien kaikuja?

Mieleeni on tullut, että uniongelmani saattaisi liittyä alentuneeseen testosteronitasoon. Saatan olla jäljillä, koska artikkelissa "Testosteroni ikääntyvillä miehillä" mainitaan unihäiriö yhtenä oireena. Puolet tehtaastani poistettiin ensimmäisen syöpäni hoidoissa (tosin tuolloin minulla ei vielä ollut diagnoosia), ja täytän kesällä 66 vuotta. Minulla on siis kaksi syytä alentuneeseen hormonitasoon.

Sain tänään testosteronipiikin. Edellisen sain helmikuun kahdeksantena päivänä. Hematologi ohjeisti taannoin, että voisin alkaa ottaa piikin kolmen viikon välein. Tämä Ranskassa oleskelun aika mennään vielä kuukauden syklillä.

Viimeaikainen unipilleriannoksen kasvu saattaa selittyä testosteronitason alentumisella, koska edellisestä piikistä on melkein kuukausi.

Ehkäpä käyttöjärjestelmäni ei olekaan viallinen. Jatkossa on vain huolehdittava riittävän tiheästä pistosrytmistä.

Minulla on toinenkin syy ottaa yhteys Tyksin hemapoliin. Oikea ranteeni tyvi on yhä kipeä. Ehkä kyse ei olekaan "ohjauspaneelikädestä", koska vaiva ei ole kokonaan poistunut muutaman viikon aikana, vaikka olen varonut kättäni. Leukemiaan tai leukemiahoitoihin voi tietääkseni liittyä osteopenia, joka on osteoporoosin pikkuveli. Minulla on pientä kipua myös vasemmassa kyynärpäässäni. Voisivatko nämä olla merkkejä osteopeniasta?

Jos nämä vaivat liittyvät syöpiini, olen silti hyvin onnekas. Tilanne voisi olla paljon huonompi.

Psykofyysinen käyttöjärjestelmäongelma

Onkohan tämä vanhuutta vai sytostaattien aikaansaama käyttöjärjestelmävika? Jostakin syystä en saa  illalla unta ilman unilääkettä. Herään samoihin aikoihin joka aamu. Sen pitäisi johtaa siihen, että illalla alkaa väsyttää unentarpeeni verran ennen aamuheräämistä. Jostakin syystä tämä ei nyt toimi, vaikka vältän päiväunia.

Olen tokkurainen parhaaseen aikaan päivästä. Lenkkeily selvittää päätä, mutta en viitsi vaivautua joka päivä hölkkäämään.

Kai tähän pitää suhtautua stoalaisesti. Elämä nyt vain on näin. Iltaisin olisin pirteämpi, mutta silloin pitää välttää tarkkaavaisuutta vaativia puuhia, jotta psyyke voisi alkaa rentoutua kohti lepoa.

Asiat ovat hyvin, koska olen eläkkeellä ja voin sopeuttaa toimeni tilanteeseen. Mieleni haraa kuitenkin vastaan. En haluaisi vielä asettautua täysin oloneuvokseksi.

Tällä hetkellä minun on syytä tehdä voitavani päästäkseni eroon unipillereistä. Jos/kun se onnistuu, voin alkaa tunnustella mihin toimintakykyni riittää.

Tämän kuun viimeinen päivä alkaa Turun taideakatemiassa kurssi "Taidegrafiikan menetelmät I. Sitä pidetään kolmena päivänä viikossa. Tähän mediumiin en olen tähän mennessä saanut koulutusta. Toivottavasti käyttöjärjestelmäni vikatila oikenee siihen mennessä.

Voi olla, että kurssin todennäköinen toiminnallisuus on eduksi unirytmilleni. Sen jälkeen alkaa Taidegrafiikan menetelmät II.

Pessimisti ei pety, eikä optimisti opi

Kävimme vaimoni kanssa unikurssilla viime vuonna. Opimme miten unentarve mitataan ja miten elämä sopeutetaan siihen.

Kehittelemme mielellämme järjestelmiä, jotka antavat meille tunteen elämänhallinnasta. Nukkuminenkin on systeemi, joka toimii hyvin, kun ei ole häiriöitä ja elämä on muutoinkin uomissaan.

Elämää ei rakenneta lego-palikoista. Pääskynen ei lennä katukartan mukaan. On tekijöitä, joita uhmaavat järjestystä.

En ole onnistunut survomaan unijärjestelmääni muottiin, johon sen pitäisi sopia. Nukun enemmän kuin minun "pitäisi".

Koettu epäsuhta saattaa johtua optimistisesta luonteestani. Tunsin syksyllä jaksavani enemmän kuin ennen. Minusta alkoi tuntua, että syöpäni ovat kuolleet ja kuopattu. Aloin kuvitella palaavani ennalleni.

Optimisti ei opi, eikä pessimisti pety

Olen onnistunut saamaan uni-ikkunani toimimaan. Olen mennyt sänkyyn ja nukahtanut suht koht säännöllisesti. Kännykkäni hälyttää aamulla, kun mitatun unentarpeen pitäisi olla täyttynyt.
Minun on kuitenkin nukuttava lisää. Väsyttää kovin. Silti unirytmi säilyy.

Täytyy olla olemassa jokin tekijä, joka häiritsee järjestelmäni toimintaa. Sen täytyy liittyä jotenkin syöpiini tai niiden hoitoihin.

Olen toipunut hämmästyttävän hyvin, mutta elimistöni ei täysin toimi kuten ennen. Unentarpeen kohoaminen ei ole ainoa muisto syöpävuosista.

En ymmärrä miksi unentarpeeni vaihtelee niin voimakkaasti. Luultavasti sitä ei tiedä juuri kukaan.

Siihen kannattaa mukautua, mille ei voi mitään. Optimistinkin kannattaa pitää tämä mielessään.

Voi olla, että ulkoilen voimiini nähden liikaa. Reippaat kävelylenkit saattavat väsyttää. En silti halua luopua niistä, saati vähentää niitä.

Opittavaa luultavasti vielä.

Uni-ikkunaa etsimään

Olimme eilen taas unikoulussa. Olimme saaneet tehtäväksemme pitää unipäiväkirjaa kahden viikon ajalta. Nyt käsiteltiin tuloksia.

Minä olin nukkunut kumpanakin viikkona keskimäärin vajaan seitsemän tuntia yössä. Se lienee tämänhetkinen tarpeeni. Tulos on yllättävä, koska olen luullut tarvitsevani leukemian jälkeen enemmän unta. Olen nukkunutkin paljon.

En tiedä, onko tilanteeni vakiintunut vai onko elimistöni nyt sellainen, että tarvitsen ajoittain paljon unta.

Eilisen pääopetus oli se, että aamuisin on aina noustava samaan aikaan, olkoon arki, pyhä tai viikonloppu. Sitä saimme nyt opetellaksemme. Tosin minä olen jo harjoitellut. Olen onnistunut nukkumaan varsin säännöllisesti, mutta takaiskujakin on tullut.

Olen ottanut unilääkkeen noin varttia vaille yksitoista ja mennyt vuoteeseen tuntia myöhemmin. Nyt sain tehtäväkseni mennä sänkyyn silloin, kun uni-ikkuna tuntuu olevan auki, ja ottaa unilääkkeen vasta silloin. Menin eilen nukkumaan tavanomaiseen aikaan. Lääkkeen olin juuri ottanut. Uni tuli yllättävän pian.

Tarkoituksena on nyt löytää luontainen uni-ikkuna. Nyt se on tuotettu kemiallisesti. Lääkkeistä voin luopua sitten, kun oikea aika on löytynyt.

Projekti etenee lupaavasti.