Uudestisyntymästäni on tasan yhdeksän vuotta

Meillä kantasolusiirteen saaneilla on tapana kutsua operaation toteutuspäivää uudeksi syntymäpäiväksi. Osalle potilaista tämä hoitotoimenpide merkitsee elämän jatkumista, mutta valitettavasti ei kaikille. Minunkin ennusteeni oli huono. 

Alla on blogipäivitykseni juuri tuolta päivältä.

Tänään on 0 eli uusi syntymäpäiväni

Olen aika kohmeessa kaikesta lääkityksestä, mutta yritän jotakin kirjoittaa.

Nukuin hyvin viime yön. Aamulla nousin vessakäynnille. Sitten alkoivat toimet. Verkoe otettiin varhain, koska osa siirteestäkin oli määrä tulla aamupäivällä. Sitten verenpainen ja EKG. Veren happipitoisuus. Lämpö.

Sain Ataraxia suoneen. Sitten Sandimmunia.

Siirre tuli pakasteena paikalle. Se sulatettiin välikössä ennen valuttamista. Minin piti olla sängyssä. Lääkäri valvoi paikalla. Välittömia oireita ei ilmaantunut muita kuin poskien kuumotus. Makuoireita ei tullut vaikka olisi voiniut. Sain myös toisen pussin. Tiputus oli pian ohi. Saan toisen satsin iltapäivällä.

Siirre on peräisin mieheltä. Ulkomailla luovutettu. Veriryhmäni muuttuu A-:ksesta A+:ksi.

Olen kiitollinen, että joku ulkomainen mies on nähnyt vaivaa vuokseni. Hän on saanut omassa sairaalassaan lääkettä, joka lisää hänen soluntuotantoaan. Se on saanut hänen olonsa tuntumaan hankalalta. Ehkä selkäkipuja tms. Hänet on kytketty laitteeseen, jolla on kaksi yhteyttä häneen. Toisesta päästä tuli verta laitteeseen, joka siilasi siitä kantasoluja ja josta loput verestä palasi toista kautta hänen verenkiertoonsa. Sydämelliset kiitokset sinulle tuntematon luovuttaja siellä jossakin!

Siirre sisältää pelkästään kantasoluja. Ne etsiytyvät nyt tuhottuihin luuytimiini. Se ei tunnu miltään. Tulen saamaan metotreksaattia, joka estää omia solujani tuhoamasta saamiani soluja.

Iltapäivällä tulee samanlainen operaatio uudestaan.


Sain illalla Kodin Putkimiestäkin stydimpää kamaa suolistossani olevan betonilohkareen särkemiseksi. Tuntuu toimivan. Jonkin verran nirhautumia on tullut jo ulos.

#kantasolusiirre #syöpä #leukemia #hus #pelastuminen #sytostaatit 

Laupias taksimies ja muita enkeleitä

 

Image by Rasor from Pixabay

Vietämme hidasta toipilaselämää ja odottelemme voimiemme palaamista. Tietääkseni koronasta on jäänyt joillekin pysyviä oireita. Ei voi välttyä ajatukselta, että olemmeko mekin saaneet jonkun tuomiopäivän tartunnan, joka jättää meidät tällaisiksi. 

Jaksamme jonkin aikaa reipastella ja sitten on levättävä. 

Minä olen ollut aina tiedonhaluinen, mutta nyt huomaan kaihtavani pitkiä artikkeleita. Tunnen, etten jaksa. 

Muistoja syöpäajoiltani. 

Olin toipunut lymfoomasta ja palannut töihin. Aloin tuntea väsymystä. Muistin ajalta ennen lymfooman toteamista, että olin ollut kovin väsynyt. Kokemuksesta viisastuneena turvauduin työterveyteen. Lääkäri lähetti minut laajaan verikokeeseen. Kun sitten hänen kanssaan keskusteltiin tuloksista, hän tunnusti, ettei osaa tulkita niitä ja kirjoitti lähetteen Meikkuun. 

En muista mitä tutkimuksia tehtiin, mutta olin jonakin päivänä monta tuntia sairaalassa. Minulla oli taidekurssi illalla ja suunnittelin meneväni sinne. Samoin ajattelin pitäväni tuntini Pasilassa seuraavana päivänä. 

Kävi niin, että minulle kerrottiin sairastavani leukemiaa ja jääväni sairaalaan. 

Myöhemmin kuulin, että ilman hoitoa minulla olisi ollut ehkä kuukausi tai pari elinaikaa jäljellä.

Soitin Saaralle ja kerroin asiasta. Sen jälkeen hän oli huutanut tuskaansa kotonamme Herttoniemessä niin, että naapuri tuli kysymään, mitä on tapahtunut. Yhdessä sitten purkivat tilannetta. 

Talossa oli erityisen hyvä henki. Sana kiiri ja talon enkelit kukin vuorollaan kävi kaupassa, toi ostokset ja kuitin. 

Kerran sairaalassa ollessani tunsin lievää vaikeutta saada hengitetyksi. Mietin, onko tämä jotakin vai eikö ole. 

Sain pian viikset. Sitten taju katosi. Seuraavista tapahtumista en muista mitään. Olin saanut kuonokopan ja myöhemmin isomman. Olin kuulemma välillä käynyt tajuissani. Kerran olin sanonut Saaralle, että "olet rakas". Häntä kehotettiin maadoittamaan minua pitämällä jaloistani kiinni. 

Teho-osastolta tuli kaksi lääkäriä, nuorempi ja vanhempi. Olin tullut hetkeksi tajuihini ja sanonut nuoremmalle, että "konsultoi vanhempaa". 

Minut vietiin teho-osastolle. Mitä siellä tapahtui? En muista. 

Saaraa kehotettu lähtemään kotiin. Kun hän oli tullut pääovesta, hän oli rojahtanut asfaltille itkemään ja parkumaan. Joku taksimies oli tullut kysymään, mikä hätänä. Saara pyysi häntä viemään hänet kotiin. 

Autossa Saara oli kertonut tapahtuneesta. Kuski oli kysynyt, onko kotona ketään.  Kun kuuli, ettei ole, sanoi, ettei vie Saaraa sinne ja kysynyt olisiko jotakin ystävää, jonka luokse hän voisi viedä.  Taximies soitti sitten Lissulle, joka asui Kalasatamassa. Lissu tuli alas vastaan, taksimies halasi Saaraa, ei ottanut maksua ja toivotti Jumalan siunausta. 

Minut oli palautettu osastolle seuraavana iltana. En ollut ilmeisesti silloin vielä herännyt. Minulla oli iso aukko muistissani. Vasta muiden puheista minulle alkoi vähitellen selvitä, mitä oli tapahtunut. 

#syöpä #leukemia #lymfooma #sairaala #läääkäri #taksi #suru #väsymys #auto #automatka #auttaminen #italia #rooma #trevignano

Epätodennäköinen elävä kontrollissa

 

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä

Ai miten niin epätodennäköinen elävä?

Kysyin kahdeksan vuotta sitten hematologilta, millainen on ennuste. Tämä tapahtui ennen kantasolusiirteen saamista. 

Huono, kuului vastaus. 

Hän oli myös kehottanut vaimoani valmistautumaan hautajaisiin. 

Tässä minä yhä olen ja voin hyvin.

Kävin tänään tapaamassa jo tutuksi tullutta hematologia Tyksissä. Veriarvot olivat oikein hyvät. Minä olisin tyytyväinen, totesi lääkäri.

Tästä huolimatta sain hiukan tukkapöllyä. Minun olisi pitänyt käydä vuosi sitten  sydänfilmissä, mutta olin unohtanut. Ymmärsin, että sydämeni on ollut kovilla saamissani syöpähoidoissa ja siksi tilannetta on syytä seurata. 

Hän kysyi myös,  miksi en ole hakenut minulle määrättyä kalsiumia apteekista. Tämä johtuu siitä, että vaimoni huolehtii minun syövän parempaa kalsiumia. 

Vaimoni on toimittanut minua alkamaan käymään gymissä. Hyvä, että huolehtii. Minä olen kuitenkin ajatellut selviäväni näillä lihaksilla loppuelämäni, mutta olen koettanut ahkeroida kävelylenkeillä. Sain vapautuksen punttihumpasta. 

Lääkärilläni on tapana hoitaa käynnin asiat vikkelästi, mutta väliin mahtuu myös kevyttä kenttäkeskustelua. Niinpä heitin hänelle lähtiessäni (viitaten aiempiin jutusteluihimme), että oletko hommannut itseäsi kertausharjoituksiin, jotta saisit luutnantin jämät. Ei taida onnistua enää, vastasi hän viitaten ikäänsä.

Asiasta kukkaruukkuun. Tiedätkö mikä on lohkoketj? Jos et, asia selviää täältä.

No tiedätkös, mikä on lohkeamaseteli?

Minä olen saanut äskettäin sellaisen. Se on palveluseteli, joka kuittaa osan hampaan lohkeamisen korjaamisen hinnasta yksityisellä puolella. 

#syöpä #kantasolusiirre #leukemia #hematologi #verisyöpä #lääkäri #sairaala #kontrollikäynti #verikoe #remissio

Sain kymmenen vuotta sitten ensimmäisen syöpädiagnoosini ja aloitin tämän blogin

Kuva IntelligentVisualDesing Pixabaystä

 

Alla on ensimmäinen tekstini tässä blogissa. Julkaisin sen 7. maaliskuuta vuonna 2014. Siinä kerroin pähkinänkuoressa, mitä oli tapahtunut. 

Elämäni oli äskettäin mullistunut. 

Minulla on ollut useta blogeja, mutta mutta nyt minulle ehdotettiin, että alkaisin kirjoittaa uudessa tilanteestani. Niin päätin ja perustin tämän blogin. 

Valitsin otsikoksi sanat "Sairaan rakas elämä". Sen voi tulkita ainakin kahdella tavalla. Elämä on sinänsä sairaan rakasta, mutta myös sairaan elämä on rakasta. Vähän emmin, mutta päädyin tuohon. 

7.3.2014

Kolmessa viikossa syöpäpotilaaksi

Torstaina kolme viikkoa sitten huomasin aamutoimia tehdessäni oikean kivekseni turvonneen melkein omenan kokoiseksi. Vaimon kanssa ei asiasta tarvittu montaa sanaa. Varasin työsuhdelääkäriketjusta ajan iltapäiväksi. 

Seuraavana lauantaina oli määrä lähteä Roomaan viikoksi lomailemaan.

Lääkäri järjesti perjantaiksi ultraäänitutkimuksen ja lääkäriajan ketjun Tapiolan toimipisteeseen. Ultraäänilääkäri totesi, että minulla on 4,5 sentin pituinen tuumori, jonka laadusta ei ole tietoa.

Lääkäri alkoi etsiä urologiaikaa samalle päivälle. Ei löytynyt, mutta hän muisti, että eräs hänen kurssikavereistaan toimii HUS:ssa urologian professorina. Hän sai tämän langanpäähän. Professori sanoi, että viikossa ei tapahdu mitään ja että tuumori leikataan loman jälkeisellä viikolla.

Lähdimme Roomaan vaimoni, isäni (85 v.) ja muutaman muun kanssa. Loma onnistui hyvin.

Kotiin tuli loman aikana kutsu Peijaksen sairaalaan. Kävin maanantaiaamuna valmistautumistapaamisessa, tiistaina minut leikattiin ja keskiviikkona pääsin kotiin. Olin hyvin vaikuttunut Peijaksen henkilökunnan ammatillisesta tasosta ja korkeasta palvelualttiudesta. Kives tuumoreineen lähti patologin tutkittavaksi.

Eilen minulle soitettiin HUS:sta. Diagnoosini on imusolmukesyöpä, jonka alku voi olla myös muualla kuin kiveksessä. Minut kutsuttiin verikokeisiin Herttoniemen sairaalaan, jossa kävin tänään, röntgeniin ensi tiistaiksi ja lääkäriä tapaamaan seuraavana torstaina. 

Tällaista kuuluu. 

Selvisin ensimmäisestä syövästäni ja mietin, vieläkö jatkan uutta blogiani. 

Mikään tähtibloggari minusta ei ollut tullut, mutta aika monelle teksteilläni tuntui olevan merkitystä. Kun en osannut päättää, jatkoin kirjoittamista. 

Seuraavana vuonna sain leukemiadiagnoosin. Alkoi totinen kamppailu elämästä. 

Sain kantasolusiirteen joltakin tuntemattomalta hyväntekijältä. Kysyin ennen siirtoa hematologilta, mikä on ennuste. Huono, kuului vastaus. 

Lopulta minulle kävi hyvin. Muutamille leukemian merkeissä kohtaamilleni kävi toisin. 

Minä olen saanut kaksi kertaa elämäni takaisin. 

Miksi juuri minä? Vain Luoja tietää. En varmaan täysin ymmärrä, kuinka paljon minulla on aihetta kiitollisuuteen. 

Sloganikseni muotoutui: Hyvinkin voi käydä. 

Tämän blogin kirjoittamisesta on tullut hyvin merkittävä osa elämääni. 

Tämänhetkinen sivunlatauslukema on 1 883 278. Lämpimät kiitokset teille, jotka olette olleet mukana matkallani säännöllisesti, silloin tällöin, joskus tai ehkä kerran pari. On mukava tuntea voivansa kirjoittaa joillekin ihmisille. Pöytälaatikko ei minua motivoisi. 

Kirjoitan tätä Ranskan Colmarissa, josta jatkamme tällä viikolla Saksan Ulmiin. 

Tämän tekstin somisteena on kuvia, joista näkyy kevään herääminen. Aihe sopinee, koska olen saanut kokea kolme elämän kevättä.  

#syöpä #lymfooma #imusolmukesyöpä #leukemia #matkailu #ranska #sairaala #terveydenhuolto #sairaus

Väsymyksestä

 

Julkaistu 10.6.2014

Olen laskeutumassa väsymykseen. Yritän rajoittaa päiväunien pituutta, että unta jää yöksikin. Yritän myös altistaa itseäni virikkeille, vaikka vastaanottokyky on vähentynyt. 

Saimme Syöpäyhdistyksestä erilaisia oppaita ja yksi niistä ("Kun mitään en jaksa" Fatigue eli hoitoväsymys) kertoo hoitoväsymyksestä.

Hoitoihin liittyy sekä kroonista että akuuttia väsymystä. Syitä voivat olla "syöpähoidot tai muu lääkitys, anemia, painon lasku ja huono ruokahalu, aineenvaihdunnan muutokset, vähentynyt hormonitoiminta, unihäiriöt, liikunnan väheneminen, stressi, hengästyminen, kivut ja mahdollinen tulehdus sekä epävarmuus ja pelko.".

Ajattelen oman väsymykseni johtuvan ensisijaisesti hoidoista ja anemiasta. Painoni on suunnilleen sama kuin ennen sairastumista. Pystyn syömään aika hyvin. Aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan muutoksilla voi olla merkitystä. Vaikea sanoa. Liikunta on vähäistä. Nyt en siihen juuri pysty. Hengästyn aivan heti, jos ponnistelen.

Minulla oli selvästi anemia viime hoitosyklin jälkeen. Hemoglobiniarvoni oli 97 ja myöhemmin 98. Alhaisilla trombosyyteillä saattoi olla oma vaikutuksensa. Oppaan mukaan anemia voi johtua joko sairaudesta tai sytostaateista. Veikkaan, että syy on minulla jälkimmäinen. Solunsalpaajat vähentävät luuytimen punasolujen tuotantoa. Solut eivät saa riittävästi happea ja sydän joutuu ponnistelemaan tavanomaista enemmän. Seuraa väsymys.

Olen liukumassa ala-aallolle. Saapa nähdä, sisältyykö tähän anemiavaihe vai ei. Selvinnee myöhemmistä verikokeista.  

Kaksi potilasta

Julkaistu 9.6.2014

Vointini vaihtelee voimakkaasti hoitosyklien myötä. Välillä olen aivan autettava ja toisina aikoina aika hyväkuntoinen. Omaa vointia on vaikea aina tunnistaa. Tuntuu, että väsyttää ja jaloille nouseminen voi aiheuttaa huippausta, mutta silti jotakin pientä voi jaksaa askaroida. Huippauksessa hämää se, että tyypillisesti alhainen verenpaineeni voi myös aiheuttaa sitä.

Välillä saan hoivaa, vaikka itsekin pärjäisin. On niin mukava asettautua saamaan palveluksia. Mistäpä läheisetkään aina erottavat tilanteen?

Vaimoa kuormittavat pelot. Miten tässä käy? Ettei vain tulisi infektioita. Ja niin edelleen. Hoiva menee pelosta välillä överiksi. Suunhoitomenettelyjä on kertynyt niin paljon tarjolle, että voisin melkein tehdä niitä aamusta iltaan. Jotkin hygieniakäytännöt tuntuvat yliampuvilta.

Vaimo on jaksanut laittaa minulle ihania keittoja. Niistä on tullut lempiruokia. Yksinkertaiset keitot, joissa on vihanneksien lisäksi jauhelihaa tai lohta, ovat niin maukkaita ja sopivat suulleni.

Eilen vaimon voimat loppuivat. Raja tuli vastaan. Hän oli ylikuormittunut jo ennen syöpääni. Nyt olemme uudessa tilanteessa. Miten tästä eteenpäin?

Tuli riita, kun koin olevani kuorma. Kun kaksi aikuista käyttäytyy vihaisesti, itsepäisesti ja lapsellisesti, seuraa tragikomia. Eiliset tapahtumat tulevat huvittamaan joskus. Ehkä kerron myöhemmin. Nyt ne ovat liian tuoreet.

Sovimme illalla. Vaimon aloitteesta tällakin kerralla. Tilanne on kuitenkin yhä päällä, kun hänen voimansa ovat lopussa.

Soitin tänään Etelä-Suomen Syöpäyhdistykseen. Saimme sinne ajan heti tälle päivälle. Olen onneksi vielä sen verran aallonharjalla, että pystyn ajamaan. Suuhun on tullut kalvomainen tunne, joka haittaa maistamista. Puheääni on mennyt heikoksi. Tuttuja oireita, mutta voimia on vielä jäljellä. 

Käytin vaimoa YTHS:ssä. Kävimme Töölön kirjastossa ja syömässä Picnikissä. Menimme sitten Krunikkaan tapaamaan Syöpäyhdistyksen terveydenhoitajaa. Hän haastatteli meitä ja antoi paljon hyviä neuvoja. Tuntui tuntevan sekä syöpäpotilaan että rinnallakulkijan elämän perusteellisesti. Jaksoin olla mukana reissulla aika hyvin, mutta käveleminen ottaa voimille. Parkkeerausmatkoillakin piti levätä välillä. Palatessa vein auton Metroparkkiin ja lepäsin matkalla neljä kertaa.

Onneksi vaimoni lähtee kahdeksi päiväksi lomalle Tallinnaan ystävän seurassa ja kotipesän ylläpitokin on turvattu perhepiirin ansiosta. Meitä neuvottiin tukeutumaan tukiverkostoon vaimon loman jälkeen. Pitäisi saada ruuanlaitto-, siivous- yms. -apua, jotta vaimo voisi toipua. Totta se on, mutta ei aivan helppoa. On hankala pyytää apua, kun suuri osa verkostoamme on kovin kiireisessä elämänvaiheessa ja etäisyydetkin haittaavat.   

  

Lämpimät kiitokset 2014

Julkaistu 8.6.2014

Lämpimät kiitokset teille kaikille, jotka olette onnitelleet minua merkkipäiväni johdosta ja/tai muutoin kannustaneet minua erityisessä elämänvaiheessani! On arvokasta tuntea vaeltavansa osana joukkoa, joka muistaa ja kannattelee yksittäistä kompuroijaa. 

Paljon kiitoksia myös teille kaikille blogini lukijoille. Vaikka vain pieni osa kommentoi blogia, tietoisuus yllättävän suuresta lukijakunnasta pitää minua elämässä kiinni. Tuntuu hyvältä kirjoittaa, kun tietää, että postauksia odotetaan. Tämä tuo erityistä merkitystä elämänvaiheeseeni, mistä olen mielissäni. 

Sydämen lämpimin terveisin! Heikki

Pientä suunnittelua aallonharjalla

Julkaistu 7.6.2014

Otin eilen rauhallisesti toissaöisen katastrofivalvomisen jälkeen. Varoin nukkumasta liikaa päivällä. Päivällä ja illalla oli vipinää, kun oli jälkipolvea paikalla ja yksi ystävävieraskin tuli yöksi, mutta väliin jäi pitkä rauhallinen jakso. Osalla jälkipolvea on muutto aktiivivaiheessa ja vaimokin lähti auttamaan siivouksessa.

Otin illalla varalta nukahtamislääkkeen ja nukuin pitkän yön aamuun saakka. Vain yksi lyhyt vessakatko.

Kävin tänään saamassa viidennen syklin kolmannen eli viimeisen sytostaattiannoksen tänään Meikussa. Hyvin meni. Eilen kanyyli jätettiin käsivarteeni tätä päivää varten ja toimi.

Virkeyteni vaihtelee kovasti hoitojen saatossa. Tällä hetkelle olen varsin virkeä, mutta kun tämä juuri saatu lasti alkaa kunnolla purra, saatan olla taas uniputkessa. Suussanikaan en huomaa nyt juuri mitään vikaa. 

Olemme menossa viimevuotiseen tapaan viettämään juhannusta Suomenlinnaan Hosteliin. Vanha ystäväpariskunta on tulossa seuraksemme. Viihdyimme viimeksi oikein hyvin. Suomenlinnassa poltetaan iso kokko, jota voisimme mennä taas katsomaan. Siellä taitaa lämmetä myös yksi Suomen suurimmista saunoista ellei suurin. Se voisi olla kiva kokemus. Näin voimme taas osallistua Suomenlinnan juhannukseen kuin osana linnoitussaaren asujaimistoa. Maisemat ovat upeat ja veneitä liikkuu.

Juhannukseen on kaksi viikkoa aikaa, joten toivottavasti olen ehtinyt silloin nousta taas aallonharjalle. Kuudes ja toiseksiviimeinen hoitosykli alkaa heti juhannuksen jälkeen maanantaina.

Olen selvitellyt kahden keskenjääneen TaiKin kurssini kohtaloa, ollut yhteydessä opettajaan. Löysin tänään jo yhden vihkonikin. Taidehistoria kakkosen suorittaminen blogia kirjoittamalla ei taida olla hyvä idea. Voi olla, että jatkan sitä kuitenkin huvikseni. Molemmilla kursseilla opettaja vaihtui puolivälissä. Professori jäi eläkkeelle ja uusi opettaja - Antiikki, antiikkia-ohjelmasta tuttu Tuija Peltomaa - astui remmiin. Hänelle olen aikoinaan suorittanut Taidehistoria ykkösen.

Sekä vanha että uusi opettaja ovat erinomaisia, mutta kummallakin on tietysti oma tyyli ja mielenkiinnot. Kurssit toteutetaan ensi vuonna uudella tavalla. Yksi mahdollisuus voisi olla osallistua uudelleen, jos saan omat opetustuntini sovitelluiksi. Oppiminen on kivaa. Ei tässä niin kiirettä. Ehkä tuon Taidehissa kakkosen voisin kuitenkin tentata pois, jos saan puuttuvat tiedot kootuiksi.

Dagen efter

Julkaistu 6.6.2014

Yhdeksänvuotiaan tyttärentyttären ...

Dagen efter tarkoittaa krapulaa, jota minulle ei ole milloinkaan, koska en käytä alkoholia. Tämänpäiväinen energialataukseni on vähäinen, koska ilmeisesti saamani kortisonin ja eilisen hyvin virikkeellisen päivän seurauksena en nukkunut juuri ollenkaan viime yönä. Näilläkin saa aikaan dagen efterin tapaista. 

Hoitojen jälkeen kirjoittelin tätä blogia kotona, jälkipiiriä alkoi saapua paikalle ja piknikeväitä rakentua. Nyt sain nokkosia myös Loviisan Isnäsistä. 

Kivinokasta aiemmin nokkosia tuonut naapuri rouva tuli nyt varsinaisena syntymäpäivänä tuomaan onnittelukortin ja suklaarasian ja tapahtui pikku kommellus. Olin vaihtanut sortsit lämpimässä ulkoilmassa tapahtuvaa piknikkiämme varten, mutta en ollut viitsinyt vielä virittää henkseleitä enkä vyötä. Niinpä housut putosivat kesken luovutustoimituksen. Naapuri, kokenut ihminen, on varmaan kummempaakin nähnyt. 

Menimme yhdessä yhtiömme varsin hyvin viisikymmenlukuisen ilmeensä säilyttäneelle pihamaalle viettämään juhlia. Herkullisia piirakoita ja muuta suulle suopeaa. Keinumista, liukumista, hiekkalaatikkoleikkiä. Kaksi poikaani pelasi rajua fudista muksujen kanssa.

Videon innoissani tapahtumia, kun kameran latauskaapeli oli taas löytynyt.  

... onnittelukortti

Ilta alkoi viiletä ja pelkäsin, että vilustun. Yli kolmekymmentäkahdeksanasteinen kuume tietäisi lähtöä Meikun päivystykseen ja sitä en halunnut kokea uudestaan. Vaikka jälkipolvea saapui vielä näikin myöhään muuttohommistaan, nousin varmuuden vuoksi kotiin ja menin peiton alle. Onneksi tautia ei tullut.

Olin nähnyt osastolla pätkiä Ylen ohjelmasta Pelastetaan duunit ja kiinnostunut. Kaivoin ohjelman esiin Areenasta ja totesin sen olleen toisen osan. Katsoin molemmat osat. Olen ollut aikaa sitten toistakymmentä vuotta liike-elämän palveluksessa. Se oli monipuolista, kiinnostavaa, jännittävää, erittäin vaativaa ja rajua. Ohjelmat veivät minut takaisin liike-elämään, jota rakastan ja pelkään.

Olin yhdeksänkymmentäluvun laman aikaan talouspäällikkönä yrityksessä, jonka omisti sen toimitusjohtaja, esimieheni. Lama puri ankarasti. Olin alkuun johdon edustajana mukana sopeutustoimissa. Eräänä perjantai-iltapäivänä menin kutsuttuna toimitusjohtajan luoksen. Aiheen arvaatte.

Lähdin viiden lapsen isänä ja kotiäidin puolisona kortistoon laman aikana. Olimme asuntovelkaisia. Onneksi pääsin opiskelemaan ja yhteiskunta piti meistä huolta. Vuoden päästä pääsin töihin opettajaksi. Sillä tiellä olen edelleen.

Kunnioitan noita yrityksiä, jotka ovat avanneet taantuma-ajan ahdistuksensa katsojille noin avoimesti. Yritykset ovat aika pieniä. Omistajat ovat kasvollisia ja mukana arjessa. Muutokset yrityksen ulkopuolisessa yhteiskunnassa voivat röykyttää tällaisia yrityksiä nopeasti ja rajusti. Omistajapuolella pelätään elämätyön valumista hukkaan ja palkansaajapuolella oman elatuksen murenemista. Tummia pilviä ajelehtii ilmassa. Salamoita saattaa välähdellä erilaisten intressipiirien rajoilla. Pelko ahdistaa. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään. Vaikka kaikki tehtäisiin oikein, yritys voi silti sortua.

Kuhunkin yritykseen on palkattu konsultti auttamaan. Olen työvuosieni aikana ollut mukana hyvin monenlaisissa konsulttien toteuttamissa koulutuksissa. Journalismista on sanottu, että alalla pätevöidytään ilmoittautumalla. Konsulttien suhteen tilanne on sama.

Konsultteja pilkataan usein ja heidät niputetaan puheissa yhdeksi joutavaksi laumaksi. Totuus on, että yritykset sekä muut organisaatiot tarvitsevat konsultteja ja ansiokasta konsulttityötä tehdään paljon. Kokemukseni mukaan sitä muutakin on. Olen joskus joutunut hyvinkin eriskummallisiin koulutustilanteisiin.

Ohjelman konsultit ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta vaikuttavat kahden ensimmäisen jakson perusteella päteviltä ja lupaavilta. On todella kiinnostavaa seurata sarjaa eteenpäin. Toivottavasti konsultit, yritykset työntekijöineen ja omistajineen pärjäävät.

Jos et ole joutunut pienen ja keskisuuren yritystoiminnan äärimmäisen vaativan toiminnan kanssa tekemisiin, suosittelen lämpimästi sarjan seuraamista. Voit oppia jotakin todella uutta elämästä.

Yrityksissä taistellaan ja minä taistelen oman sairauteni kanssa. Omalla tantereellani panokset ovat isommat, mutta kunnioitan suuresti niitä, jotka ponnistelevat yrityksissä hyvin paineikkaissa ja nopeasti muuttuvissa olosuhteissa säilyttääkseen omansa ja työtovereittensa - olkoon palkollisia tai omistajia - elämien taloudellisen turvan.

Nyt kun oma taisteluni näyttää selvästi johtavan hyvään lopputulokseen, mieleeni on tullut sodasta palaavat miehet. Osan heistä sanotaan kärsineen omantunnon tuskia sen vuoksi, että he jäivät henkiin, mutta kaikki eivät. Minulla on ollut samantapaisia ajatuksia. Minä sain tietokonetomografiassa erinomaiset tulokset. Sitten on niitä, joilla parantavat hoidot lopetetaan, koska tuloksia ei ole.

Ohjelmien jälkeen juttelimme tyttäriemme kanssa syvällisiä. Kun sitten yritin nukkua, uni ei tullut. Odotin ja odotin. Viiden tienoissa aloin lukea vaimolta saamaani syntymäpäivälahjakirjaa Nelson Mandelan omaelämäkertaa Pitkä tie vapauteen. Järkäle se on, 902 sivua, mutta teksi juoksee ja sisältö on kiinnostavaa. Luin noin tunnin.

Kun herätysaika alkoi lähestyä, uni alkoi tulla lähelle. Hörvähdin ehkä vartin ennenkuin kännykkä hälytti.

Kävin saamassa annoksen etoposidi -nimistä solunsalpaajaa. Saan sitä huomennakin. Sain kuulemma eilenkin, joten luettelossani on virhe.

Olen nukkunut pätkiä päivällä. Yritän vieläkin yhtä pätkää, mutta varon nukkumasta illalla varjellakseni ensi yötä. 

Juhlan kunniaksi rituksimabia, vinkristiiniä, syklofosfamidia, doksorubisiinia ja prednisonia

Julkaistu 5.6.2014

Synnyinkoti

Ensimmäinen on vasta-ainetta ja muut sytostaatteja. Tällaisen tarjoilun sain tänään pitkänä hoitopäivänä Meikussa. Huomenna ja ylihuomenna saan vielä yhtä sytostaattia.

Kanyylisuoni antoi etsiä itseään. Lämpöpusseilla houkuteltiin ja onnistui lopulta. 

Sain yhden annoksen pistoksena selkäytimeen. Viimeinen laatuaan hoito-ohjelmassani. Nyt otettiin varman päälle. Erikoistuvien lääkärien piiriä ei ollut paikalla eikä harjoiteltu. Luotettiin kokeneisiin käsiin eikä aiheetta, sillä toimitus kävi nopeasti ja osaavasti. Mallisuoritus.

Jos joku moittii terveydenhuoltoa psyykkisen hoivan puutteesta, kerron, että tänään minua kosketeltiin lämpimästi muutoinkin kuin kliinisesti ja sain syntymäpäivähalauksen. Vaikuttavat mieleen tehokkaan virkistävästi.



Kuulin olevani jo loppusuoralla. Mainitsin silmieni rähmimisestä.
Johtuu hoidoista. Apteekki pullollaan apukeinoja. Voi jatkua hoitojen jälkeenkin.

Kyselin työhönpaluusta. Kuulemma yksilöllista, paljonko toipumislomaa tarvitaan. Ainakin kuukausi. Viimeistään kolmen kuukauden päästä minun pitäisi olla entiselläni.

Kiitollinen mieli, kun hoito edistyy näin hyvin.




Vaellukseni alkoi tasan kuusikymmentä vuotta sitten Ylitorniolla mökissä, jonka kuva on tällä sivulla. Olen syntynyt Perä-Pohjolassa Lapin porteilla, vaikka geeniperimäni on Satakunnasta ja menetetystä Karjalasta. Syy on luonnollinen ja tavallinen, isän työpaikka. Taustalla kuvassa on Torniojoki ja sen takana Ruotsin Luppiovaara.

Olin viisi ensimmäistä vuotta ylitorniolainen, joten muistan sieltä jotakin. Sitten lähdimme kohti etelää. Asuimme vuoden Limingassa, sitten Haapavedellä ja vuonna 1962 muutimme Nurmijärvelle Uudellemaalle. Aloitin kansakoulun Haapavedellä ja jatkoin sitä Nurmijärvellä, jolla myös pyrin ja pääsin oppikouluun. Peruskoulua en ole käynyt päivääkään. Elettiin karua aikaa, jolloin oppikouluun pyrittiin, jos vanhemmilla oli siihen varaa ja he katsoivat sen käynnin tarpeelliseksi. Vuosikerta jakautui suunnilleen puoliksi erilaisiin elämänuran valintamahdollisuuksiin. Minä kuuluin etuoikeutettuihin. 


Sydämelliset kiitokset teille kaikille postitse, tekstiviestitse ja Facebookin kautta saamistani lämpimistä onnitteluista!

Nurmijärvi 1973

Olen itse huono syntymä- ja nimipäivien muistaja. Olen ehkä pitänyt sitä vähän hössötyksenä. Onneksi minulla on vielä mahdollisuus oppia. Lämmittää todella sydäntä, kun te rakkaat ihmiset muistatte minua kauniilla toivotuksilla ja korteilla. Tunnen, että en taivalla täällä yksin. Voinko edes ymmärtää, miten tärkeä asia tämä on.

Jaksoin mennä aamulla julkisilla Meikkuun. Se oli hyvä testi. Palatessa sain kyydin J-pojalta.


Tänään on lämmin päivä. Juhlimme tänään ulkona pienessä porukassa. Ilma suosii. Jälkipiiriä saapuu ja on saapunut paikalle.

Laajemmin palataan asiaan myöhemmin kesällä, kun palaset loksahtelevat paikalleen. Silloin aiheena on myös vaimon ja tyttären valmistuminen.