Hallitus on eettisesti mahdottoman edessä

Hallitus on hyvin vaikeassa tilanteessa, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi. Heidän päästöksensä merkitsevät ihmishenkien menetyksiä. He pyrkivät kuitenkin pitämään tartunnan saaneiden määrän niin alhaisena, että tehohoidon kapasiteetti riittää. Toistaiseksi he ovat onnistuneet.

Pari professoria - saattoi olla joku kolmaskin mukana - kritisoi muistaakseni joko Uudenmaan saarron lopettamista tai rajalinjan sijaintiaa tai muuta aiheeseen liittyvää. He katsoivat, että päätöksestä seuraa tiettyjen ihmisten kuolema. Uhreja ei tietenkään voida nimetä etukäteen. Kriitikot ovat varmaan oikeassa.

Hallituksen tilanne on eettisesti mahdoton. Suomi pitäisi pysäyttää kokonaan, jos halutaan, ettei kukaan ei kuolisi koronan vuoksi. Niin ei tietenkään voida toimai. Hallitus joutuu optimoimaan päätöksiään erilaisten muuttujien perusteella. Ministerit joutuvat punnitsemaan erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia talouteen, terveydenhuollon kapasiteetin riittävyyteen, muiden yhteiskunnan palvelujen toimimiseen, laumaimmuniteetin syntymiseen, koululaisten ja opiskelijoiden oppimiseen ja niin edelleen. Tällaisia asioita on mahdoton yhteismitallistaa.

Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole.

En tiedä, ehtivätkö ministerit pohtia vaikutuksia erilaisten eettisten periaatteiden valossa. Seurausetiikan näkökulmasta toimien tulokset ratkaisevat. Velvollisuusetiikka painottaa , että on toimittava velvollisuuksien tai muiden periaatteiden mukaisesti. Hyve-etiikassa pohditaan ihmisten ominaisuuksien hyviä ja huonoja puolia.

Erityisesti sota-aikana valtiovallan toimet saattavat olla eettisesti ristiriitaisia. Kansalaisille voidaan suoranaisesti valehdella, jotta he jaksaisivat pysyä toiveikkaina vaikeina aikoina. Tällaista saatetaan pitää  seurausetiikan näkökulmastaperusteltuna, mutta valehteleminen on monien periaatteiden vastaista eikä sitä ainakaan pidetä hyveenä.

Ministerit kokeva varmasti olevansa velvollisia toimimaan koko Suomen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. He pyrkivät toiminnassaan myös mahdollisimman hyvään tulokseen.

Hallituksen päätöksenteko on erityisen haastavaa, koska koronaviruksen käytäytymistä ei tunneta. Ministerit ovat kuin kovaa vauhtia väärällä raiteella kiitävässä junassa, jonka kuljettaja ei ole tajuissaan.

On monia hankalia tilanteita, joissa erilaisista eettisistä näkökulmistakaan ei tunnu olevan juuri apua.

Hallituksen asema ei ole kadehdittava.

Kokeilimme virtuaalikokoustamista

Olin siinä luulossa, että Googlen virtuaalikokousalusta Meet on ilmainen. Ei ole. 

Muut osallistujat pääsevät hinnattomaan kyytiin, mutta kokoonkutsuja - tai hänen edustamansa organisaatio - joutuu kaivamaan kuvetta.

Kukkojen sukuseuran hallitus piti edellisen kokouksensa sähköpostitse, mitä en syntyneen kokemuksen perusteella suosittele. Kokeilimme tänään pienellä joukola Meet-alustaa. Jouduin ottamaan Google Suiten käyttöön. Maksaa noin kympin kuussa. Näin jossakin vitosen hinnan, mutta en jaksanut enää etsiä sitä.

Tämän lisäksi minulta vaadittiin domain-osoite. Perustin sellaisen osoitteella sairaanrakaselämä.com. En tiedä, tarvitsenko sitä muuhun. Se voisi ehkä olla tämän blogini osoite.
Osoite maksaa noin kuusi kymppiä vuodessa. Ajattelin, että voin käyttää kokousalustaa perhepiirissä.

Jos joku saanoo Meet-sovellusta ilmaiseksi, hän käyttää luultavasti työnantajansa maksamaa alustaa.

Kun yritin luoda ensimmäisen istuntunnon, tulin kilikanneeksi linkkiä, joka vei minut kalenteriin. Loin sinne istunnon illaksi ja annoin muiden osallistujien sähköpostiosoitteet. Sitten en osannut edetä mihinkään. Osallistujat saivat linkit, jotka olivat turhia, koska istuntoa ei ollut oikeasti syntynyt. En löytänyt sellaista Meetistä. Osallistujien on määrä päästä mukaan, kun klikkaavat saamaansa linkkiä.

Illalla lähetin kutsut toista kautta. Kokouksen synnyttäminen ei ollut mutkatonta. Yhden osallistujan outlook-sähköpostiosoite ei toiminut. Onneksi hänellä on myös gmail-osoite. joka toimi. Toisen gmail-osoite saatiin toimimaan. Meet ei tunnu toimivat Applen Safari-selaimella. Googlen Chrome tietenkin käy.

Kolmannen yhteyttä ei saatu synnytetyksi. Hän käytti Macbookia, mutta hänellä ei ollut gmail-osoitetta. Hän luultavasti käytti selaimena Safaria. Yritämme hänen kanssaan myöhemmin uudestaan. Hän oli mukana kännykkäpuhelun avulla.

Meet-sovellus toimi ihan hyvin, kun yhteydet saatiin luoduksi. Minun on syytä kokeilla yhteyksiä muiden hallituksen jäsenten kanssa ennen kuin kokoustamme koko hallituksen voimin.

Kesällä meillä pitäisi olla sukuseuran sääntöjen mukaan sukukokous, jolle hallitus on tilivelvollinen toimistaan. Paikaksi on valittu Jämijärvi, mutta korona ...

Kaikista hankaluuksista huolimatta, näiden virtuaalialustojen käyttämiseen on syytä opetella. Siten voimme toimia ilmastonmuutosuhkaa vastaan.

Miten sujuisi sukukokous Meetin avulla?

 

Voiko olla elämää ilman henkilökohtaista läppäriä

Voi, mutta se ei ole kivaa. Läppärini pimeni ennen kuin palasimme Suomeen. Lähetin vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ennen pääsiäistä, mutta en ole saanut vastausta vieläkään. Soitin yhtiöön ennen kuin tein ilmoituksen, pääsin hyvin läpi ja käsittelyajaksi arvioitiin noin viikko. No, saattoi olla "ainakin viikko".

Kun soitan yhtiöön ja teen esitetyt valinnat, kuulen, että palvelu on tilapäisesti pois käytöstä. Näin on käynyt ainakin parina kolmena arkipäivänä.

Olen myös lähettänyt asiasta viestin sähköpostitse, mutta en ole saanut vastausta.

Ovatko suomalaiset yhtäkkiä vimmautuneet hajottamaan tietokoneitansa vai mistä ruuhka voi johtua?
Onko käsittelijät valjastettu peruuntuneita matkoja koskevien hakemusten kimppuun.

Tänään huomasin, että voin yrittää saada yhteyden toista kautta. Ajoneuvopuolella vastattiin ja todettiin, ettei hakemustani ole vielä käsitelty. Asiakaspalvelija lupasi jättää soittopyynnön asianomaiselle taholle.

Läppärin jakaminen vaimon kanssa alkaa koetella suhdetta. Korona, kaksi nettiriippuvaista ja yksi kone!

En haluaisi ostaa uutta ennen kuin tiedän korvauksen. Alkaa jo poltella.

Mysteeri 1980-luvun alusta

Silloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli syntynyt vuonna 1900 ja täytti pyöreitä. Häntä  muistettiin tietenkin monin tavoin.

Jostakin syystä minä sain kiitoskortin onnitteluista, jollaisiin en ole osallinen millään tavoin. Kortin allekirjoitus näyttää aidolta. En ole silti varma, onko se sellainen. Kuoreen on tuotettu kohokirjaimin teksti "Tasavallan presidentti".

Ainoa keksimäni selitys asialle on se, että olin luultavasti tuohon aikaan Kukkojen sukuseuran varatilintarkastaja. Seura tietääkseni lahjoitti presidentille teoksen Kukkojen suku, jossa kerrotaan isänpuoleisen sukuni yhden haaran vaiheista ja jossa on myös sukutaulut, tosin muistaakseni vain isälinjat.

Miksi presidentin avustajat olisivat kirjanneet kiitettävien listalle myös varatilitarkastajan ja vaivautuneet selvittämään osoitteen? Asuimme tuolloin Korson Mikkolassa.

Miksi unet ovat surrealistisia?

Unien synty

Askeisessä Tiedeykkösessä (Unessa aivot siirtävät dataa ja peseytyvät) keskusteltiin nukkumisesta. Haastateltavana oleva dosentti Tarja Stenberg kertoi, että unet saavat aineksensa muististamme, mutta ne ovat sekavia, koska aivojemme looginen puoli on levossa. Jotenkin näin. Tästä voisi päätellä, että unella ei ole meille mitään sanottavaa.

Muistan kuulleeni olettamuksen, että me valmistaudumme unissamme selviytymään tilanteista, joihin voimme joutua todellisessa elämässä.

Kasvitieteellisen puutarhan alueelta Ruissalosta

Pysäköintitalossa Tukholmassa

Tänäaamuisessa unessani vaimoni oli lasten kanssa jossakin asunnossa Tukholmassa tai sen liepeillä. Meillä oli pari kolme lasta, joten tapahtumat sijoittuivat aikaan, jolloin olimme nuori perhe. Minä olin hakemassa autoa ilmeisesti lainaksi tai vuokralle. Sain avaimet mieheltä, jolla oli erään entisen opettajakollegani ulkomuoto. Hän antoi minulle myös kukkapuketin, jota oli avattu yläpäästä.

Paluumatkalla mietin, että minun pitäisi palauttaa puketti. Ajoin sitten laajalla risteysalueella. Olin kai tehnyt jonkin virheen, koska edestäni suhahti auto.

Seuraavaksi olin parkkitalossa, joka oli muka Tukholman Slussenilla. Olin jättänyt auton alakerrokseen. Se oli tietenkin Saab tai ehkä Volvo. Yritin hakea sitä sieltä, mutta en löytänyt, vaikka se oli ollut näkyvissä.

Parkkihallissa oli ylimääräisiä jyrkkiä luiskia, joita ei ollut tarkoitettu autoille eikä ihmisille. Autonavain ja jokin muu esine alkoi valua sellaiseen. Minun oli haettava ne. Joku nainen katsoi minua hämmästyneenä, kun palasin. Jag hämtäde mina saker, sanoin ja hän rauhoittui.

Outo oppitunti

Näin aamulla toisenkin unen. Olin ruotsin tunnilla, jonka opettaja saattoi olla parkkihallissa tapaamani tuntematon ovaalikasvoinen nainen. Tunnilla oli jossakin vaiheessa toinenkin opiskelija, mutta myöhemmin hän oli hävinnyt. Käytettävän oppikirjan nimi viittasi jotenkin tuosta hetkestä menneeseen. En kuitenkaan muista sitä. Tunnelma oli sellainen, että opettaja puhuu ja muut ovat hiljaa.

Rohkaistuin kuitenkin pyytämään puheenvuoroa. Opettaja oli katsoi minua empien. Lyhyt puheenvuoro, sanoin, ja näytin muutaman sentin mittaa etusormella ja peukalolla. Hän myöntyi.

Kerroin tapauksesta, jota en muista oikeasti kuulleeni. Pieni perhe oli ollut purjehtimassa. Perhe joutui jostakin syystä veden varaan ja kaikki hukkuivat. Heidän ruumiinsa jäätyivät, vaikka sää vaikutti leppeältä. Jostakin syystä heidät piti myös haudata jäätyneinä.


Olemme tavanneet vaimoni kanssa Tukholmassa ollessamme kesätöissä. Olimme Tukholmassa myös parin vuoden päästä kesällä nuorena avioparina. Noilla kerroilla emme autolla ajelleet. Olemme toki myöhemminkin käyneet rakkauden kaupungissamme. Minulla on ollut työsuhdeautoinani pari Saabia ja kolme Volvoa.

Keskustelimme eilen purjehtimisesta, kun kuulimme sattumalta autoradiosta osan jonkun purjehtijan haastattelusta. Olen myös viime aikoina ajatellut kouluaikaani, jolloin oppitunnit olivat minulle koettelevia. Oli vaikeaa olla hiljaa ja kuunnella.

Ei nämä unet ole minusta täysin ilman johdonmukaisuutta syntyneet.

Muistikuvani näistä unista ovat jo varmaan muokkautuneet.

Miksi ruumiit piti haudata pakastettuina?

Ilmastonmuutos - leimaava aihe

Ilmastonmuutouhkaan suhtautuminen on vaikea asia

Yhtäältä useimmat meistä emme osaa arvioida alan tutkimuksen uskottavuutta. Toisaalta on kohtalokasta, jos ihmisen osuus asiassa on tuhoisa, emmekä me toimi kuten pitäisi. Minä tunnen velvollisuutta kirjoittaa asiasta, vaikka huomaan samalla leimautuvani.

Minua havadutti, kun eräs ystäväni luokitteli minut suunnilleen militantiksi. Hän ei käyttänyt mitään tämäntapaistakaan sanaa, mutta tulkitsin hänen arvionsa tuonsuuntaiseksi. Hänen havaintoonsa saattaa olla aihetta. Hän viittasi siihen, että olen puhunut Greta Thunbergin puolesta. Olen kuullut joitakin Thungergin puheista ja lukenut kirjan, jossa kerrotaan hänen elämästään ennen kuuluisuutta. Kieltämättä hän esiintyy hyökkäävästi julkisissa puheissaan. Hänen pääsanomansa on kehotus kuunnella tiedettä. Hän odottaa päättäjiltä ripeitä toimia. Thunberg on saanut käsittämättömän paljon julkisuutta, mutta tuskin juurikaan muutosta päättäjien toimiin. Hämmästelen, kuinka paljon tämä lapsen näköinen alaikäinen on kirvoittanut vihamielisiä kommentteja aikuisilta ihmisiltä. Nyt hänet on unohdettu. Toivottavasti hän on palannut oman tulevaisuutensa vuoksi kouluun.

Olen etsijä, joka toivoo denialistien olevan oikeassa

Minut on kahdesti pelastettu syövältä hoitomenetelmin, jotka ovat suunnilleen samat kaikissa Suomen kaltaisissa varakkaissa maissa. Ne perustuvat tieteeseen. En ole turvautunut esimerkiksi pakurikääpään, jolla on varmasti äänekkäitä puolestapuhujia lääketieteen ulkopuolella. Olisi ollut hyvin hämmentävää, jos hoitoja saadessani julkisuudessa olisi kiistelty ankarasti tunnustettujen hoitojen ja erilaisten spekulaatioiden välillä. Alan tieteentekijät lienevät varsin yksimielisiä toimivista hoidoista.

Miksi tilanne olisi toisin ilmastotieteessä?

Johtuuko vastakkainasettelu rahasta? Onko taustalla tahoja, joista toiset hyötyvät ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vastatoimista ja toiset niiden jarruttamisesta? Olemmeko me innokkaat keskustelijat vain suuren rahan hyväuskoisia juoksupoikia ja tyttöjä?

Minusta on alkanut tuntua, että minun pitäisi olla hiljaa, mutta juuri silloin todennäköisesti toimisin kuten jokin taho haluaa.

Joku tarvitsee apua

Saatamme nähdä selvästi yli seitsemänkymppisiä asiointikierroksella. Osa saattaa uhmata suositusta tarkoituksella, mutta kaikilla ei ole läheisiä tai jos on, nämä saattavat asua kaukana. Joillekin voi olla vaikeaa pyytää apua.

Monilla voi olla auttamishalua ja aikaa, mutta ei tietoa apua tarvitsevista tai joutuu itse välttämään kontakteja. Esimerkiksi riskiryhmäläisten puolisoiden on syytä olla varovaisia.

Puhelu, sähköposti tai someviesti lämmittää yksinäisen mieltä. Sellainenkin on tavallaan auttamista.

Nyt voi olla aika soittaa tädille, sedälle, serkuille, ehkä isotädille tai -sedälle, jopa pikkuserkulle.

Selaamalla kännykän yhteystietoja, sähköpostiosoitteita tai sometilejä voisi saada ideoita autettavista. Joku eläkkeelle jäänyt työkaveri tai entinen naapuri voi tarvita asiointiapua.

Auttaa voi myös siten, että etsii auttajan jollekin, jota ei pysty itse auttamaan.

Etsivä löytää autettavan. Somen avulla voi tavoitella niitäkin, jotka eivät tule heti mieleen.

 

Hajamielisyys muuttaa elämäni komediaksi

Eilen viimeistään piti vaihtaa kesärenkaat autoon. Olin varannut vaihdon kantapaikasta tuolle päivälle. Muistin asian 17 minuuttia ennen määräaikaa. Vaatteet päälle, kesärenkaat parvekkeelta autoon ja menoksi. Onneksi Rengasmarket on vain parin kilometrin päässä kotoa. Naantalin pikatieltä käännytään Uhrilähteenkadulle, siitä Saukonojankujalle, joka tuntuisi vievän suoraan katsastuasemalle, mutta kääntyykin vasemmalle. Liike on kujan loppupäässä.

Ihmettelin perillä, missä rengasmarket on. Otin Google Mapsin avuksi. Se näytti sijainniksi katsastusaseman ja reitin sen viereen Uhrilähteenkadulle. Ajoin ohjeen mukaan kyseisen kadun päähän. Sieltä ei ollut pääsyä katsastusasemalla. Palasin ja ajoin katsastusaseman ympäri löytämättä liikettä. Talsin asemamalle ja kysyin neuvoa parilta katsastumieheltä. Toinen on tarkastunut joskus automme, mutta ei osoittanut tuntemisen merkkejä, mikä on ymmärrettävää. Olin käynyt oikeassa paikassa, mutta liikkeen nimi on nyt BestDrive by Continental. Kyltti on nyt keltainen.

Olin myöhässä, mutta minut ohjattiin ystävällisesti ajamaan suoraan halliin. Menin istumaan toimiston odotustilaan. Kävin välillä maksamassa tiskillä. Kaveri kommentoi, että rekisterinumeroni oli oikein varauksessani, vaikka olin epäröinyt sitä ilmoittautumisessani. Minulla on muistisääntö hoo-cee-zeus kirjainosaan. Numeron muistan. Yhdistelmä tuntui oudolta minusta ja myös vaimosta. Tihrustin tunnusta parveekkeltani vinosuunnasta. Vaikutti muistisääntöni mukaiselta. En viitsinyt vaivautua pihalle.

Istuessani odotushuoneessa kaveri tuli kysymään pultteja. Olin ymmälläni. En muistanut niitä kuljettaneeni erillään ennen. Hän arveli niiden olevan autossa vararengaskotelossa. Eivät olleet. Auto oli pukilla ilman talvirenkaita. Ne pantiin takaisin paikoilleen ja minulle varattiin uusi aika samalle päivälle.

Kotona totesin pulttien olevan suttuisessa pahvilaatikossa parvekkeella siellä, mistä renkaat hain.
Ihmettelin mihin olin hukannut mukanani olleet luku- ja aurinkolasit. Ne eivät olleet toppapusakkani taskussa, kuten oletin. Ei näkynyt muuallakaan.

Otin vähäkäyttöiset kaksitehoni mukaan, kun lähdin uudestaan rengasasialle. Vaihto tapahtui ripeästi. Menin tiskille kysymään, paljonko olen velkaa. Kaveri totesi minun jo kerran maksaneen ja mietiskeli uutta velotusta. Vieressä oleva asiakaspalvelija totesi, että puolitoista. Minä naurahdin, että siinä on rangaistusta mukana. Hän mahdollisesti ajatteli, että lisämaksuksi tulisi vain puolikas. He päätyivät kuitenkin toteamaan, että tämähän on jo kerran maksettu. Olin tyytyväinen ja lupailin palata  taas syksyllä.

Jätin pultit autoon vararengaskoteloon, jos rengasmiehet osaavat varmaan niitä etsiä.

Kasasin talvirenkaat parvekkeelle. Laitoin päällimmäiseen rengaspussiin lapun, jossa kerron pulttien olevan vararenkaan päällä.

Ihmettelin kadonneita lasejani. Vaimoni hoksasi asian. Minulla on kaksi samanväristä toppapuseroa. Minulla oli ollut ensimmäisellä kierroksella eri takki kuin toisella. Lasit löytyivät.

Yleensä hajamielisyyteni tuottaa vain pientä vaivaa ja ehkä hymyä. Vaimoni ei erityisemmin rakasta tätä piirrettäni, mutta yrittää kestää.

Tiedän, minun pitäisi keskittyä siihen mitä teen. Kun hoidan rutiiniasioita, ajatukseni hiipivät ties minne. Sitten sattuu ja tapahtuu. Tämä taipumus tuntuu vain vahvistuvan

Tällä kertaa oli vähällä tulla rahanmenoa.

Kolbe, Kaila ja Honkala Hesarin mielipidesivuilla

Professori Laura Kolbe pohdiskelee äskettäisen tilapäisrajan sijainnin merkitystä eilisessä Hesarissa olleessa mielipidekirjoituksessaan Uudenmaan ympärille piirretty raja toi esiin kätkettyjä ennakkoluuloja.

Hän kysyy, oliko maakuntaraja oikea ratkaisu. Hän toteaa rajan aiheuttavan aina jaon "meihin" ja "heihin". Epävarma tilanne nostaa tunteet pintaan.

Hesari sijoitti lähettämäni tekstin Kriisiaikana tulisi edistää yhteishenkeä Kolben jutun alle. Sama aihepiiri yhdisti.

Kolben mielestä hallituksen olisi pitänyt ottaa rajan sijainnissa huomioon rajasta aiheutuvat tunnereaktiot. Luulen, ettei sellaiseen ollut aikaa, mutta tämä on erittäin hyvä näkökulma.

Minä kommentoin jutussani juuri noita seurauksia.

Jori Kaila kritisoi Kolben kantaa tänään Hesarin mielipidesivuilla artikkelissaan Uudenmaan sulku oli tarpeellinen toimenpide ihmisten terveyden ja hengen suojelemiseksi. Kirjoittaja pitää Kolben esittämää ylimitoitettuna ja sulunpystyttämistä koskevaa päätöstä pragmaattisena.

Molemmat ovat oikeassa. Kuten ehkä olette lukeneet, olen itsekin hämmästellyt sulun päättämisen nostattamaa vastakkainasettelua uhkuvaa kohua.

Lisäys: Muistaakseni hallitus kuitenkin pohti tovin rajalinjausta, mutta päätyi sitten maakuntarajaan. Ehkä oli vain toimittava tai sitten kyseinen valinta osoittautui sillä hetkellä luontaisesti parhaaksi vaihtoehdoksi.

Taivasnäkymiä

Olen julkaissut paljon kuvia tässä blogissa. Herttoniemessä asuessamme meillä oli hyvä mahdollisuus nähdä taivaallisia spektaakkeleita. Tässä vuonna 2014 julkaisemiani näkymiä. Käsittelin kuvia hieman. Klikkaamalla kuvia näet ne suurempana.

Tämän blogin alku

Tämä blogi alkoi syövästä seitsemäntenä maaliskuuta vuonna 2014. Näet ensimmäisen artikkelini tämän juttuni alla. Kerron siinä silloin tuoreesta elämäni dramaattisesta käänteestä. Olin aikaisemmin pitänyt muita blogeja. Viimeisin taisi olla  äijämäisen hassutteleva Heikin kokeileva keittiö.

Julkaisin tämän tekemäni pilakuvan Facebookissa seitsemän vuotta sitten.
Enpä arvannut, mitä on edessä. 

Tämän alustan laskurin lukema on nyt ylittänyt puolentoista miljoonan rajan. Sinänsä se on vain luku muiden joukossa, mutta jostakin syystä nollia sisältävät kiinnittävät huomiotamme. Sain tästä kuitenkin aiheen palata alkuun.

Lämpimät kiitokset sinulle K, kun kehotit minua kirjoittamaan ruokahassuttelun sijaan syöpäpotilaan elämästä. Aiheelle oli selvästi sosiaalinen tilaus. Sain paljon lukijoita, mikä kannusti jatkamaan. Tästä tuli minulle tärkeä matka. Kirjoittaminen piti minut elämässä kiinni ensin lymfoomaa ja myöhemmin leukemiaa sairastaessani. Lukijat ovat jo pelkästään olemassaolollaan kannatelleet minua matkallani. Olen saanut myös lämpimiä viestejä. Sydämelliset kiitokset teille kaikille!
Erityisesti minua lämmittää se, että tekstini ovat tuottaneet lohtua.

Tätä blogia pitäessäni olen tunnistanut kirjoittamisen tärkeän roolin elämässäni.

Kirjoitin vuosina 2015 ja 2016 kumpanakin yli 700 postausta eli keskimäärin kaksi päivässä.  Varmaankin noina vuosina blogiani myös luettiin eniten. Leukemiani todettiin edellisenä ja sain jälkimmäisenä vuonna kantasolusiirteen. Myöhemmin olen kirjoittanut huomattavasti vähemmän ja sivunäyttöjen määrätkin ovat laskeneet. Postauksia on kaikkiaan 2687 ennen tätä.

Blogini on kuusivuotias. Kirjoitan aiheista, jotka kiinnostavat minua. Aihepiirin rajaaminen saattaisi nostaa lukijamäärää, mutta näin tämä on minulle mukavampaa.

Olen miettinyt omien tekemisteni merkitystä eläkeläisen päivinäni. Filosofi Frank Martela kehottaa meitä miettimään todellista minuuttamme. En mene siihen aiheeseen tällä kertaa. Hän kehottaa meitä myös auttamaan toisiamme. Koen voivani kirjoittamalla antaa muille jotakin. Sillä on minulle merkitystä.

Tämä blogini toimii Googlen Bloggerin alustalla. Tämä on helppokäyttöinen, mutta valitettavasti sen kommentointiominaisuus on huono. Tapanani on linkittää blogiartikkelini Facebook-sivulleni. Siellä se näkyy kavereilleni siten kuin kyseisen alustan mystiset algoritmit määräävät. Facebook-sivuni on täysin avoin. Tapanani on hyväksyä kaveripyynnöt, jos ei ole erityisen painavaa syytä olla tekemättä sitä. Facebook-kaverinani saatat saada ilmoituksia, kun julkaisen uusia juttuja.


Kolmessa viikossa syöpäpotilaaksi

Torstaina kolme viikkoa sitten huomasin aamutoimia tehdessäni oikean kivekseni turvonneen melkein omenan kokoiseksi. Vaimon kanssa ei asiasta tarvittu montaa sanaa. Varasin työsuhdelääkäriketjusta ajan iltapäiväksi. 

Seuraavana lauantaina oli määrä lähteä Roomaan viikoksi lomailemaan.

Lääkäri järjesti perjantaiksi ultraäänitutkimuksen ja lääkäriajan ketjun Tapiolan toimipisteeseen. Ultraäänilääkäri totesi, että minulla on 4,5 sentin pituinen tuumori, jonka laadusta ei ole tietoa.

Lääkäri alkoi etsiä urologiaikaa samalle päivälle. Ei löytynyt, mutta hän muisti, että eräs hänen kurssikavereistaan toimii HUS:ssa urologian professorina. Hän sai tämän langanpäähän. Professori sanoi, että viikossa ei tapahdu mitään ja että tuumori leikataan loman jälkeisellä viikolla.

Lähdimme Roomaan vaimoni, isäni (85 v.) ja muutaman muun kanssa. Loma onnistui hyvin.

Kotiin tuli loman aikana kutsu Peijaksen sairaalaan. Kävin maanantaiaamuna valmistautumistapaamisessa, tiistaina minut leikattiin ja keskiviikkona pääsin kotiin. Olin hyvin vaikuttunut Peijaksen henkilökunnan ammatillisesta tasosta ja korkeasta palvelualttiudesta. Kives tuumoreineen lähti patologin tutkittavaksi.

Eilen minulle soitettiin HUS:sta. Diagnoosini on imusolmukesyöpä, jonka alku voi olla myös muualla kuin kiveksessä. Minut kutsuttiin verikokeisiin Herttoniemen sairaalaan, jossa kävin tänään, röntgeniin ensi tiistaiksi ja lääkäriä tapaamaan seuraavana torstaina. 

Tällaista kuuluu. 

Ingresin tinasotilaat

 

Homeroksen apoteoosi, Wikimedia Commons

 Myös Ingres oli "oikea" klassisti ja teki tällaisia myyttisiä spektaakkeleita.

Sommittelu on hyvin teatraalinen. On vaikea uskoa, että tämän taulun ihmishahmot on maalannut sama Ingres, joka teki loisteliaita muotokuvia.

Henkilöt on sinänsä maalattu taidokkaasti, mutta ne ovat elottomia. On kuin tinasotilaita olisi asetettu nojailemaan toisiinsa.

Mietin tuota enkelihahmoa. Ilmeisesti kyseessä ei ole anakronismi eli aiheen sijoitus väärään aikakauteen vaan Ingres tarkoittanee Samothrakeen Niken kaltaista hahmoa, joka tässä seppelöi Homeroksen. 

Tämä artikkeli on julkaistu blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa 7.10.2010. Tekstiä on hieman editoitu.  

Facebook-väittely on yleisötapahtuma

Palaan vielä eiliseen aiheeseeni. Linkitin eilisen postaukseni promoottorin seinälle ja kiitin häntä rehdistä suhtautumisesta usein erimielisistä kommenteistani. Sain ystävällisen vastauksen ja sydämenkuvan. Minäkin annoin hänelle sydämen. Linkkini ei tosin taida näkyä henen kavereilleen. 

Kaikki Facebookissa olevat tietävät, että alustalla käydään hyvin monenlaista ajatustenvaihtoa. Väittelyt ovat selvästi yksi lajityyppi. 

Eilisenä aiheenani olleen keskustelun promoottori asetti aloitussanansa taitavasti. Hän otti selvän kannan juuri ajankohtaiseen asiaan: "Keskustan tulisi suhtautua hyvin kriittisesti Uudenmaan sulun nopeaan purkuun ..." Se sai kaltaiseni härkäpään puhkumaan ja asettamaan sarvet tanaan. Kaverini, jonka taistelupariksi asemoiduin, haastoi ja minä seurasin. Syttyi kahakka, johon liittyi vielä neljäs henkilö. Kun se oli ohi, taistelu jatkui ja sen kokoonpano eli.

Käsitykseni mukaan suurin osa verkkokeskustelun seuraajista pysyy hiljaa. Jotkut ottavat kantaa nostamalla peukun tai valitsemalla jonkun muun symbolin. Soturit huomaavat nämä merkit, mutta eivät ehkä tule ajatelleeksi, minkä kokoisen yleisön edessä todellisuudessa esiintyvät. Keskustelijat toimisivat luultavasti toisin, jos minkäänlaista yleisöä ei olisi.

Tässä taistelussa oli selvä leirijako alusta lähtien. Keskustelun kommentit voivat olla asiallisia, kiihkeitä, poleemisia, huonosti tai ei ollenkaan perusteltuja, kuivia, hauskoja jne. Facebook-keskusteluissa saatetaan pyrkiä vaikuttamaan, mutta etusijalla lienee useimmiten huvitus.

Myönnän nauttivani väittelystä. Jälkeenpäin saatan harmitella, että tulin käyttäneeksi ehkä runsaastikin aikaa sanan säilän heilutteluun. Aikaa käytetään kuitenkin myös sanaristikkojen täyttämiseen ja muihin keskittymistä vaativiin ajankuluihin.

Someväittelyissä on ehkä turha hakea voittamisen tunnetta. Illuusio voitosta saattaa olla suurimmillaan, kun kirjoittaa nasevaa vastakommenttia, joka tuntuu hyvin argumentoidulta. Lukijat antavat  kuitenkin aplodit useimmin omalle väelle eli samanmielisille. Seuraajajoukon koostumus riippuu ainakin keskustelun aloittajan Fb-kaveripiiristä, hänen tiliasetuksistaan, yhteisistä kavereista ja mystisistä algoritmeista.

Jos haluaa voittaa, kannattaa valita oikea areena. Voi myös virittäytyä pitämään väittelynä mahdollisuutena oppia jotakin, vaikkapa miksi opponentti ei ole samaa mieltä. Tällöin kannattaa unohtaa peukutukset. Kannattaa myös esittää tiukkojen vastakommenttien sijaan hyviä kysymyksiä.

Hyvässä tapauksessa molemmissa tai kaikissa leireissä opitaan. Parhaimmillaan kaikki kokevat sen palkitsevaksi.

Kännykkään ilmestyvät numerot ilmoittavat, kun omissa kuplissa tapahtuu jotakin. Areena kutsuu!

Mihin se aika katoaa?




Kuvat ovat Kaarinan Tammilehdosta

Erään kuplakeskustelun anatomiaa

Uudenmaan sulun lopettamisesta päättäminen aiheutti tomeraa väittelyä verkossa, kuten eilen kerroin (Uudenmaan eristäminen nostattaa tunteita). Otsikkoni oli epätarkka, erityisesti tunteita herätti saarron lopettamisen harkitseminen.

Keskustelu lähti siitä, että eräs Fb-kaverini linkitti sivulleen Ylen verkkosivuilta aihetta käsittelevän artikkelin. Hän evästi tekstiä toivomalla keskustan suhtautuvan hyvin kriittisesti tilapäisen rajan nopeaan purkamiseen. En ole varma, olenko tavannut kaveriani koskaan kasvokkain, mahdollisesti kauan sitten ja ohimennen. En muista, kumpi teki aloitteen verkkokaveruudesta, mutta mielestäni välimme ovat säilyneet asiallisina, vaikka olemme hyvin usein eri mieltä. Hän on fiksu herrasmies ja kestää hyvin teräviäkin kannanottojani. En taida yltää hänen tasolleen.

Keskusteluketjua voitaisiin verrata taisteluun, johon sisältyi useita paikallisia kahakoita. Taistelukin on osa laajempaa kokonaisuutta, koska aloittaja käynnisti myös uusia aiheeseen liittyviä keskusteluketjuja. Promoottorin ja minun lisäkseni väittelyyn osallistui 34 henkilöä, joista tunnen tai olen vähintään nähnyt 8 henkilöä. Samat henkilöt ovat aloittajan ja minun yhteisiä Fb-kavereita. Osallistujista naisia oli neljä. Kaikki osallistujat ovat aloittajan Fb-kavereita. Keskustelu käytiin tavallaan sisäpiirissä, johon minäkin kuulun. Voidaan perustellusti puhua kuplasta. Keskusteluun tosin osallistui vain runsas prosentti aloittajan kavereista, joten tätä pientä kuplaa ison sisällä yhdisti keskustelun teema. Keskustelu sisältää 137 kommenttia.

Taistelu ja muut sotaisat termit ovat  ehkä liian voimakan vertaus, mutta sopii mielestäni tähän analyysiini. Keskustelussa on erotettavissa vastakkaiset leirit.

Promoottori aloitti esittämällä toiveen, joka ei mielestäni ole perusteltu. Hallituksen velvollisuus on päättää rajasulusta terveydenhuollon asiantuntijoiden tukemana ja säädöksiin perustuen.

Ensimmäiseen kahakkaan osallistui neljä keskustelijaa, joita olivat minun lisäkseni promoottori, eräs minulle tuntematon henkilö ja eräs tuntemani henkilö. Ensimmäisen kahakan käynnistäjä vei aiheen hieman vinoon, koska hän pyysi perusteluja promoottorin pääkaupunkivastaisuuteen. Promoottori haastaa haasteen kysymällä kuka on pääkaupunkivastainen. Tätä voisi kutsua väistöliikkeeksi. Kumppani vastaa tunnustamalla esittäneensä asiansa jyrkästi, mutta todenneensa promoottorin ottavan herkästi kantaa aluepolitiikkaan olettaen parhaan viisauden olevan mahdollisimman kaukana Helsingistä. Promoottorin mielestä vastaikkainasettelu on lähtöisin Helsingin Sanomista, joka hänen näkemyksensä mukaan väittää usein Helsingin elättävän maaseutua.  Hän kiistää uudestaan pääkaupunkivastaisuutensa vetoamalla siihen, että hänenkin lapsiaan asuu pääkaupunkiseudulla. Tämä kommentti tuotti eniten tykkäyksiä tässä kahakassa.

Minä yhdyn kahakkaan kertomalla lukeneeni Hesaria "iät ja ajat" ja että esitetty agenda on jäänyt minulta huomaamatta. Ehkä olen aivopesty, totean jatkeeksi. Tarjoan siis vastapuolelle ylimääräisen aseen, mikä ei ole väittelemisessä viisasta. Kerroin tehneeni saman havainnon kuin proottorin haastaja. Kysyn miksi, keskustan pitäisi pitkittää päätöstä, kun kyseessä on hallituksen velvollisuutensa hoitaminen. Vetoan koko maan etuun.

Nyt kahakkaan yhtyy minulle tuntematon henkilö ja osoittaa kommenttinsa minulle. Hän korostaa vahvasti keskustan roolia mielestään kriisijohtajana Suomen historiassa. Hän moittii pääkaupungin median kehnoa historian ymmärrystä. Hän kutsuu Yleä, Helsingin Sanomia ja Suomen Kuvalehteä roskamediaksi, joiden linjana on erityisesti keskustalaisuuden pilkkaaminen. Hän käyttää myös tarjoamaani asetta toteamalla ettei Hesaria "iät ja ajat" lukeneella ole erottelukykyä tarkoitukselliselle vastaikkainasettelulle eikä  "sakealle mätölle vailla älyn ja sivistyksen häivää". Poleeminen kommentoija hieman vaalentaa minun ja toisen haastajan sivistykseen mahdollisesti lankeavaa varjoa. Promoottori komppaa uutta haastajaa suuntaamalla minulle pehmustetun iskun "kyllä sitä fiksukin ihminen sokeutuu..."

Pehmustetut iskut tuovat mieleen herrasväen muinaiset kaksintaistelut muodollisuuksineen.

Seuraavaksi tuntematon opponentti ampuu täyslaidallisen. Hän toteaa, että keskustan on huolehdittava "taas" koko maasta. Hän vetoaa aivan oikeutetusti Uudenmaan ulkopuolella asuviin vanhoihin ja monisairaisiin sekä alueen rajallisiin resursseihin. Hän lisää loppuun kryptisen lauseen "Ei siis vieraita sairastajia, eikä oman väestön yhtään suurempaa sairastavuutta!" En pysty parhaalla tahdollanikaan tulkitsemaan ämän tarkottavan muita kuin Uudenmaalla asuvia koronatartunnan sairaita tehohoitoa tarvitsevia. Tässä kohtaa sisällissodan piirteet voimistuvat.

Taistelukaverini toteaa nyt, ettei Hesarilla ole mitään kantaa ja että promoottori on kiinnittänyt huomiota yksittäisten toimittajien aikaansaannoksiin. Hän sanoo valitsevansa lehden runsaasta sisällöstä kiinnostavimmat. Väärät tiedot tulisi oikaista. Olen samaa mieltä kumppanini kanssa, mutta tämä isku taitaa osua suojavarustukseen.

Kumppanini ottaa esiin Levin ja Kiuruveden tapaukset. Hänestä nämä osoittavat, ettei pahin uhka tule Uudeltamaalta. Minä en tunne Levin asiaa. Kommentti ei saa yhtään tykkäystä.

Suuntaan seuraavan kommenttini tuntemattomalle opponentille. Valitan sitä, että hän käyttää termiä roskamedia ja yhdistää termin Hesariin ja Yleen. Myönnän samalla, että tietyt toimittajat yhdistävät keskustalaisuudeen pysähtyneisyyteen. Totean Hesarin laatumediaksi ja kerron tilaavani Hesaria Turun Sanomien sijaan ensin mainitun ylivoimaisuuden vuoksi, vaikka asun nykyään Turussa. Kommenttini saa vain yhden tykkäyksen, tosin se tulee promoottorilta. Mielestäni kommenttini on asiallinen, mutta sillä ei saa pisteitä tässä debatissa.

Promoottori ei hyväksy Kiuruveden ja Levin tapausten rinnastusta. Hänen mielestään kumppanini ei tunne hiihtokeskusten tilannetta. En osaa ottaa kantaa. Hän kertoo pitävänsä Hesaria paikallislehtenä eikä aio muuttaa kantaansa.

Taistelu laimenee. Laukaukset ovat turhia. Vaivaudun perustelemaan näkökulmiani neljän kommentin verran, mutta hiljaista on.

Olen itse varmasti asenteellinen Uudenmaan ja Hesarin puolesta, koska olen asunut Uudellamaalla suurimman osan elämästäni, äitini toimi pitkään Hesarin palveluksessa ja olen itsekin sijaistanut hän lyhyen aikaa.

Myönnän keskustelussa Hesarin olevan myös paikallinen ja sen, että minullakin on lujia kantoja, joita  minun pitäisi tarkistaa, jos perusteluni eivät kanna. Olen tässä vaiheessa kehno väittelijä. Kommenteillani ei kahakkaa voiteta. Viittaa aiheen ulkopuoliseen teemaan, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Lavertelen omasta suhteestani keskustaan. Who cares?

Kahakka on supistunut kaksintaisteluksi.

Ryhdistäydyn ja tähtään tuntemattomaan opponenttiin. Moitin häntä termin "vieraat sairastajat" ja haastan kysymällä, olisiko hänestä ok, jos Uudellamaalla kuollaan, vaikka muualla olisi vapaata kapasiteettia. Kerroin luottavani päättäjiin.

Sanottakoon tässä, että hallituksen avainministereistä eli puoluejohtajista on Uudeltamaalta vain Ohisalo.

Kommenttini herättää vain kohteensa. Luulen, että "vieraat sairastajat" oli hänestä itsestäänkin huono valinta. Hän torjuu kritiikkin toteamalla, että kyseessä ei ole PS:n vieraslaji. Hän vetoaa "Harva-Suomen" vähiin resursseihin. Tilapäiset matkailijat ja vastaavat huonontaisivat tilannetta. Hän viittaa HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtiseen, joka onkin varmasti riippumaton asiantuntija.Hän päättää kommenttinsa kirjoittamalla "Väestön terveys on korkein laki". Hän saa sydämenkuvan promootorilta.

Yritän sohia vastapuolen natamalla aseella ilman menestystä. Vakuuttelen, että potilassiirroissa toimitaan järkevästi. Eksyn 90-luvun lamaan. Ketään ei kiinnosta, paitsi vastapuolta. Promoottori tykkää. Tuntematon varoittaa minua tahallisesta väärinymmärtämisestä.

Kysyn provokatiivisesti tuntemattomalta, mitä muuta "vieraat sairastajat" voisi tarkoittaa. Siitä ei seurannut mitään. Jännite on jo lauennut.

Kumppanini tarkentaa sanomaansa kahden mainitun paikkakunnan tapauksista. Hän kertoo tarkoittaneensa, että tartunnat on voitu saada sairautta tietämättään potevilta, jotka eivät ole Uudeltamaalta. Tuntematon toteaa, ettei Kiuruvesi ole laskettelu- eikä huvittelupaikka.

Minä ja taiselukumppanimme vetäydymme kahakasta. Taistelun ajautuu toisaalle.

Yritän ottaa itse opikseni tästä analyysistani. Tässä on kyse retoriikasta. Ilmastonmuutosta ehkäiseviä toimia vastustanut ja sitten kantaansa muuttan Jerry Taylor on todennut, ettei voittaja ei ole se, joka tietää, vaan se, joka osaa viestiä paremmin. Retoriikkassa on kysymys juuri tästä.

Minun helmasyntinäni on syttyä tällaisista debateista. En voi olla hyökkäämättä, jos tunnistan jossakin mielestäni heikkoja tai huonosti perusteltavia väitteitä. Luulen, että me kaikki kahakkaan osallistuneet liikuimme ensisijaisesti mielikuvien maailmassa. Jonathan Haidt on todennut, että ihminen ottaa kantaa asenteidensa mukaisesti ja hakee sitten lähteitä omaksumansa mielipiteen tueksi. Näin taidan itsekin toimia.

Tällaiset kamppailut kiihottavat mieltä kuin joukkuepelit. Sen jatkuessa alan kysyä itseltäni, mitä tästä jäi käteen. Jos mielestäni hyvät argumenttini eivät saa vastakaikua, ovatko muut hävinneet ja vetäytyneet? En tiedä. Tunnen itseni turhautuneeksi. Hyvässä lykyssä olen oppinut jotakin. Saatan joskus tarkistaa kantaani. Jokin taisteluvietti minussa kuitenkin janoaa voittoa. Haluan päteä.

Tällaisessa keskustelussa sorrutaan helposti yleistyksiin, joihin vastapuoli tarttuu. Saattaa seurata saivartelua ja aitoa tai tahallista väärinymmärtämistä. Kävin itse eilen jaakobinpainia siitä, voinko kirjoittaa "vieraista sairaista". Ymmärränkö tahallani väärin. En kuitenkan pystynyt tulkitsemaan sanottua muullakaan tavalla. Myönnän, että minua syyhytti kirjoittaa asiasta. Kun luin nyt kommentteja uudestaan, tuntuu siltä, ettemme ole erityisen erimielisiä.

Mielipiteeni tuskin erityisemmin vaikuttavat seuraajien kantoihin.

Tykkäyksien perusteella minä ja kumppanini hävisimme kahakan murskaluvuin 22-10.

En saanut illalla unta. Kiihkeä väittely jäi ehkä päälle, mutta asiaan vaikutti varmaan myös illallinen parisuhteille tyypillinen pieni eripura.

Kirjoitin yön hiljaisuudessa runon, joka kumpuaa aivan muualta kuin tästä keskustelusta.

Takana linnunradan verran sattumia

kaukana mistään tärkeästä

näkymätön pieni

jossa oli kaikki mennyt

alkoi saada tulevaisuutta

Huomen kuoli

mutta se ei ollut tämä

Varjo tarttui tulevaisuuteen

joka muuttui soikeaksi

Muoto ei sopinut pyöreään

aika ohitti reunat

koska voima

ei tiennyt 

minne palata

Tulevaisuus kasvoi

koska niin sen piti.

Vetäydyin kahden kolmen maissa pitkälleni kuuntelemaan kuulokkeilla Matteus-passiota. Nukahdin aika pian. Tänään totesin lähes kolmetuntiset passion soineen loppuun.

Kiitos sinulle, joka jaksoit tänne asti! Artikkelia pitäisi tiivistää, mutta en jaksa.

Artikkelin kuvat ovat Kaarinan tammilehdosta

Uudenmaan eristäminen nostattaa tunteita

Pääkaupungin ja maan muiden osien välinen vastakohtaisuus on käsittääkseni yleismaailmallinen ilmiö. Muut uusmaalaiset ovat nyt joutuneet samaan leiriin hesalaisten kanssa. Ranskassa pääkaupungin ulkopuolella asuvat eivät ääritapauksissa taida pitää pariisilaisia edes ranskalaisina. Tuo lienee kärjistys, mutta pääkaupunkilaisia pidetään kai usein koppavina ja nämä saattavat pitää muita vanhanaikaisina, jopa katsoa muita nenänvartta pitkin. Pohjois-Ruotsissa saatetaan tuhahdella tukholmalaisille. Stadin slangi voi syystäkin aiheuttaa ärtymystä maaseudulla muualla Suomessa.

Yksi syy jännitteeseen on varmaankin epäily siitä, että jompikumpi osapuoli hyötyy toisen kustannuksella. Vaatii aikamoista asiantuntemusta, että pystyy oikeasti ottamaan kantaa mahdolliseen epätasapainoon.  

Tarviseeko meidän tavisten ottaa voimakasta kantaa tilapäisen rajavalvonnan jatkamiseen tai lopettamiseen? Emme voi olla mitenkään perillä kaikista päätökseen vaikuttavista seikoista yhtä hyvin kuin asiantuntijat.

Hallituksen on pakko toimia asiassa säädösten mukaan. 

Nurkkakuntaiset intressit voitaisiin unohtaa, kun koko maa ja muukin maailma on kriisissä. Minulla ei ole henkilökohtaista kantaa asiaan. Hallitus ja varmaan myös presidentti ovat asiantuntijoiden tukemana parhaiten informoituja asiassa. 

Eräässä Facebook-kommentissa haluttiin pidentää Uudenmaan sulkua muun muassa käyttämällä sanaparia "vieraat sairastajat". Vedottiin muun Suomen rajallisiin resursseihin ja tulkintani mukaan ei haluttu Uudenmaan potilaita hoitoon rajan yli. Toivottavasti tämä kannanotto on harvinainen poikkeus. Olen varma, ettei potilaita siirretä ellei Uudellamaalla ole pulaa tehohoitopaikoista ja muualla samanaikaisesti vapaata kapasiteettia. En osaa tulkita, tarkoittaako kirjoittajan lause "Ei siis vieraita sairastajia, eikä oman väestön yhtään suurempaa sairastavuutta!" kantaa potilaiden kuljettamiseen maan sisällä vai maiden välillä. Asiayhteydestä epäilen ensimmäistä. 

Kuollut uusmaalainen on kuollut suomalainen. 

On myös viitattu keskustan päättäjien kentältä tulevaan paineeseen jatkaa rajavalvontaa. Toivon syvästi, että päättäjät pitäytyvät poikkeusaikaa koskevissa ratkaisuissaan koko maan etuun ja säädöksiin. Uskon heidän pyrkivän tekemään parhaansa. Rakentavaa kritiikkiä, joka voi johtaa parempiin päätöksiin, on hallituksen kyettävä ottamaan vastaan.

Ranskassa on jopa varustettu junia sairaaloiksi kuljettamaan potilaita maan sisällä ja jopa Saksaan.

Jostakin syystä en muista silmiini osuneen vetoomuksia Uudenmaan etuun suhteessa muuhun maahan tässä aiheena olevassa kysymyksessä. Varmaan niitäkin on. 

Hallituksella ei ole oikeutta jatkaa sulkua, jos se ei ole välttämätöntä. Hallitus ei voi ohittaa säädöksiä. Tulkinta on varmasti vaikeaa. 

Kyseessä on sekä terveys että talous. Hallitus joutuu tasapainoilemaan näiden välillä. 

90-luvun lamaan sortuneet yrittäjät saattoivat ajautua itsemurhaan. Tämäkin on yksi näkökulma terveyteen ja talouteen. 

Tuetaan hallitusta vaikeissa päätöksissä, joita se joutuu tekemään.  

 

Matteus-passion avulla syvemmälle musiikin maailmaan

Sain koulupoikana pianotunteja musiikinopettajaltani. Opin lukemaan nuotteja ja soittamaan.

Olen aina pitänyt klassisesta musiikista ja jossakin vaiheessa nuoruuttani kuuntelinkin sitä aika paljon. Minulla on taipumus innostua liian monista asioista, joten annoin musiikin harrastuksen jäädä sivuun.

Torstainen Matteus-passion kuuntelu (Tunteita järisyttävä kiirastorstai-ilta) saattoi olla askel paluusta siihen mihin jäin. Eläkeläisenä minulla on paljon aikaa, mutta siitä on silti pulaa. Voin kuitenkin painottaa ajankäyttöäni toisin. Sitä en tiedä, palaanko pianon ääreen.

Olen lukenut Topi Linjaman teoksen (Matkaopas Matteus-passioon) ensimmäisen luvun loppuun saakka. Kirjoittaja käyttää teoksesta kuusiosaista jaottelua. Ensimmäinen luku käsittelee ensimmäistä osaa ja otsikko on sen mukaisesti Valmistautuminen. Seuraavaksi voisin silmäillä  teoksen Facebook-sivuilta Linjaman kommentteja ensimmäisen osan kohdalta.

Kävin tänään lenkillä ja aloin samalla kuunnella torstaista esitystä uudelleen Areenasta. Juokseminen sujui mukavasti, mikä saattoi osin johtua kauniista musiikista. Päätin venyttää ensimmäisen varttituntisen 20 minuuttiin. Säädin ajan kännykkääni. Suuntasin tälläkin kertaa vähäliikenteiselle Ratakadulle ja sitten radanvieruspolulle, jolla kännykkäni kertoi ajan täyttyneen. Hölkkääminen oli sujunut helposti, joten päätin jatkaa ilman välikävelyä. Säädin juostessa kännykkäni mittaamaan kuluvaa aikaa.

Linnanpuiston nurmikolla oli parvi kanadanhanhia lounaalla. En halunnut häiritä niitä vaan ohitin ne kaartaen kuten muut ulkoilijat kaduilla. Linnut jatkoivat rauhassa ateriointiaan. Olen pitänyt usein lenkkitauon kyseisen puiston penkillä ja katsellut satoja vuosia paikallaan seisseen linnan muuria. Tällä kertaa jatkoin juoksemista.

Huomasin hölkätessäni nauttivani nimenomaan passion musiikista. Ajatukseni harhailivat, mutta ei se haitannut.

Olen lukenut lyhyen saksan ensin lukiossa ja sitten kauppakorkeassa. En ole juuri käyttänyt kyseistä kieltä, mutta voin opetella kohtuullisella vaivalla ymmärtämään passion sanat. Näin voin vahvistaa kokemusta musiikin ja tekstin yhteisvaikutuksesta. Linjaman kirjan avulla voin perehtyä Bachin käyttämiin effekteihin. Uskon tunnistaneeni lenkillä yhden murtosoinnun.

Kun kirjastot joskus avautuvat, voisin joskus lainata Matteus-passion partituurin.

Jaksoin hölkkääni samaa reittiä takasin kotiin. Lähellä kotia totesin kännykästä juosseeni kaikkiaan 47 minuuttia. Olin pitänyt tahdin kohtuullisena, etten hengästynyt liiaksi.

Hajamielisyyteni koettelee joskus itseänikin. Tämänkertaiset hölmöilyni voin ottaa huumorilla. Jossakin vaiheessa lenkkiäni huomasin, että minulla on yhdet aurinkolasit otsallani ja toiset nenälläni.  Palatessani päätin olla käyttämättä hissiä. Kun olin kiivennyt portaita seitsemänteen kerrokseen, ihmettelin outoa ovea tasanteen päädyssä kunnes muistin, että kotimme on kuudennessa.

Matka ei tapa, vaan vauhti.

Päivämies-artikkelini "Siunauksesta" ja "Retkeilyä Nizzan menneisyydessä"

Olen unohtanut linkittää tänne Päivämies-lehden blogisivuilla julkaistuja artikkeleitani. Tässä postaukseni viime vuoden touko- ja kesäkuulta.

Siunauksesta

Saatamme rukoilla itsellemme siunausta tai toivottaa sitä toisillemme. Siunauksella varmaan tarkoitetaan usein jotakin myönteiseksi katsottavaa. Pohdin tekstissäni siunauksen olemusta.

Retkeilyä Nizzan menneisyydessä

Kyttyräselkäinen kirkko, kuningatar Victorian residenssi, muinaiset roomalaiset, Matisse ja niin edelleen.

Koronakikkoja

Ilmoitin syksyllä kirjoittavani tähän blogiin tiistaisin ja perjantaisin. Silloin kirjoittaminen tuntui pakonomaiselta. En ole kuitenkaan pitäytynyt tuossa määrässä. Nyt on ollut hyvä keli ja olen julkaissut tiheään. Tietääkseni minulla ei ole diagnoosia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta voinhan olla lievempi tapaus. Minulla on aikamoinen lataus pillereitä dosetissani. Mistäpä tiedän, mitä ne yhdessä vaikuttavat.

Kävin lenkillä tänään. Suuntasin hiljaiselle Ratakadulle ja sen jälkeen jatkoin radan vierellä olevaa polkua Turun linnan suuntaan. Kiersin linnan ja palasin suunnilleen samaa reittiä. Kaupunki oli aika hiljainen. Liikkellä oli lähinnä ulkoilijoita ja lenkkeilijöitä.

On todella tärkeää noudattaa annettuja ohjeita koronan leviämisen välttämiseksi. Kun on isosta asiata kyse, miksi emme voisi tehdä enemmänkin. Se ei yleensä maksa mitään.

On tutkittu, että covid-19 voi tarttua kauempaa kuin aiemmin ajatellun metrin parin päästä. Välttelin muita kulkijoita. Siirryin välillä polulta radan toisen puolen murskeelle ohittaakseni pari ulkoilijaa. Väistin tarvittaessa asfaltilta nurmikon puolelle. Muutkin pitivät turvaväliä, mutta minä saatoin herättää huomiota kaarroksillani.

Liikennevaloissa on hankalaa pitää etäisyyttä. Ylitin välillä tien kahden risteyksen puolivälistä. Ehkä sääntöjä voi vähän venyttää näinä korona-aikoina, kun liikenne on yhtä hiljaista kuin tänään. En tosin voi väittää pysyneeni kaidalla polulla ennen pandemiaa.

Vaimoni on viisaasti kehottanut minua riisumaan kotiin tultuani ensiksi hansikkaat, joille on nyt tietty paikkansa, ja pesemään kädet. Lienee mahdollista, että virus leviää jalkineiden kautta, jos taudinkantaja sylkee maahan ja muut kulkijat astuvat jätökseen. En osaa arvioida, onko tämä erityisen todennäköistä, mutta varovaisuus on paikallaan. Tänään riisuin lenkkitossuni heti sisään tullessani, menin parvekkeelle ja asetin ne sinne kyljelleen. Hissistä tullessani nenästäni putosi tippa käytävän lattialle. Pyyhin sen varmuuden vuoksi pois talouspaperilla, johon olin kaatanut astianpesuainetta.

En tiedä onko mediassa ollut puhetta hisseistä mahdollisina tartuntapaikkoina. Selvästi ainakin meidän talossamme odotellaan, että ensin tulleet ovat käyttäneet hissiä. Jos korona voi tarttua ulkona kuljettaessa yhden kulkijan uloshengityksestä ohikulkijan keuhkoihin, ehkä tauti voi leijua myös hississä edeltä menneen jäljiltä. En ole lenkiltä tullessani viitsinyt kiivetä portaita, mutta varmaan on syytä alkaa viitsiä.


Loppukevennys

Elettiin sodan jälkeistä aikaa. Isovanhempani olivat asettuneet perheineen hankkimalleen tilalle Jämijärvelle Pohjois-Satakuntaan. Taloon oli hankittu puhelin. Siihen aikaan puhelu tilattiin etukäteen. Aikanaan puhelun kytki sentraalisantra manuaalisesti kai liittämällä johdot asianmukaisiin reikiin. Hänellä oli mahdollisuus kuunnella puheluja. Eräs sedistäni oli tullut ikään, jossa vastakkainen sukupuoli alkoi kiinnostaa ja puhelimelle oli käyttöä. Tarina kuuluu suunnilleen näin. Setäni oli puhelimessa alkanut epäillä, että joku muukin kuulee keskustelun kuin puhekumppani. Pois sieltä langoilta, hän huusi. Ei täällä kukaan kuuntele, vastasi sentraalisandara varmaankin häkellyksissään.

Tunteita järisyttävä kiirastorstai-ilta

Olin ajatellut puuhailla yhtä ja toista tavanomaista eilisiltana. Uppouduin kuitenkin Matteus-passioon.

Tämä Johann Sebastian Bachin mammuttimaisen pitkä teos tuli eilen radiosta ja näyttää olevan myös Areenassa. Esitys oli erityinen, koska musiikkitieteilijä Topi Linjama kommentoi teosta Facebookissa sen etenemisen mukaan. Hän on julkaissut kirjan Matkaopas Matteus-passioon, jonka vaimoni on hankkinut. Linjaman esittelytekstit ja siihen liittyvät kommentit ovat yhä Facebookissa ryhmässä Matkaopas Matteus-passioon.

Matkaopas sisältää passion libreton rinnakkain sekä suomeksi että saksaksi, jolla teos esitettiin. Meillä on tällä hetkellä vain yksi tietokone käytettävissä. Siitä seurasi luontainen työnjako. Vaimoni seurasi Linjaman esittelyä Facebookissa, kommentoikin, ja minä seurasin librettoa kirjasta.

Teoksen musiikki on minulle tuttua ja myös sisältö, koska se perustuu Raamatun kertomukseen pääsiäisen ajan tapahtumista. Teoksen kuunteleminen ja tekstin seuraaminen oli yhdessä hyvin syvä ja koskettava kokemus. Se johtuu varmaan ainakin osittain siitä, että teoksen kunkin kohdan musiikki ja sisältö yhdistyivät mielessä. Bachin sävelkieli ja teksti resonoivat (anteeksi tämä muoti-ilmaus) sekä alitajunnassa että tietoisuudessa ja näin kokemus nousi aivan uuteen ulottuvuuteen.

Kokemus vaikutti niin syvällä sielussani, että haluan jatkaa tähän teokseen tutustumista. Tapahtumien kulku on niin traaginen, että sen voi varmasti kokea syvästi, vaikka ei uskoisikaan kertomusta todeksi. Minulle kokemus oli myös uskonnollinen ja sopi erityisen hyvin pitkäperjantaihin.

Saksankielisistä sanoista oli monin kohdin vaikea saada selvää laulettuina, vaikka minulla oli libretto käsissäni. Putosin välillä kyydistä, mutta tekstin toisteisuus antoi aikaa päästä taas mukaan.

Olen jo alkanut lukea Linjaman kirjaa. Voin myös jatkaa paneutumista seuraamalla teosta ja Facebookin selostusta rinnakkain.

Toivon kovasti, että Topi Linjama innostuu yhtä perusteellisesti muistakin klassisen musiikin helmistä. Haluan olla kuulolla.


Tänä iltana tulee radiosta ja Areenasta kuvayhteyksin toinen erityinen esitys,  Bachin Johannes-passio ilman paikalla olevaa yleisöä ja vain muutaman muusikon säestäessä laulajia. (edit.).

Markkinavoimat ja My country first -ajattelu jylläävät

Jokainen EU-maa käy nyt omaa sotaansa. Yhteistyötä on, mutta se on marginaalista. Suojamaskimarkkinat ovat kaaoksessa. Nykyään termiä käytetään yksikössä (markkina), mutta en ole vielä tottunut siihen.

Markkinoilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan lait. Kysynnän noustessa hinta nousee ellei tarjontakin nouse. Mediassa on mainittu maskeista tarjotun jossakin monikymmenkertaisia hintoja.

Myös toimijoiden voimasuhteilla on suuri merkitys. Isot jyräävät pienet. Jan Vaapaavuori totesi eilen, että joka koko Suomi on pieni tekijä ostajana markkinoilla. Ketterät pienetkin voivat onnistua vetämään välistä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Finnairin äskettäin tuomaan suojamaskierään liittyy outoja kiemuroita.

Suojamaskien valmistajat ovat nyt vahvoilla. Suomeen tullutta erää tilattaessa ei oltu voitu - ehkä kiireenkin vuoksi - varmistua laadusta, ja sekundaa tuli.

Valtiot saattavat sekaantua vapaaseen kaupantekoon pidättämällä muualle tarkoitetun tavaraerän käytettäväksi oman maan tarpeisiin.

Jos EU olisi koherentti yhteisö, se voisi käyttää jäsenvaltioiden yhteistä ostovoimaa ja huolehtia siitä, että tavara allokoidaan tarpeen mukaan. Kaikki jäsenvaltiot hyötyisivät, koska epidemia on eri maissa eri vaiheissa. Tällaiseen olisi kuitenkin pitänyt valmistautua etukäteen.

Mitä mieltä olette 14-vuotiaan aineen arvioinnista lukuvuonna 1968-1969?

Päivä Ludvig XIV ajan Pariisissa

      Pariisissa on nälänhätä. Talonpojat eivät tänä rauhattomomana aikana uskalla tulla Pariisiin myymään ruokaa. Kansa huutaa kaduilla. Lähdetään valittamaan asiasta kaupungin päämiehelle, joka ei kuitenkaan voi auttaa asiaa. Hän käskee kansan mennä valittamaan kuninkaalle Versaillesiin. Suuri kansanjoukko lähtee kohti Versaillesia. He saapuvat linnan luo ja huutavat kuningasta tulemaan Pariisiin. Kuningas ei heitä kuuntele. Kaksi naista on läytänyt avonaisen kellarin ikkunan ja ryömi sisään. Toisella oli kädessään kirves ja toisella viikate olallaan. He löytävät kuningattaren makuuhuoneen ja hakkaavat sängyn kappaleiksi. Ulkoa kuuluu meteliä. Lafayette on tulossa armeijoineen auttamaan kuningasta. Kuningas viedään kuitenkin Pariisiin, ja hän muuttaa Tuilers'in linnaan asumaan. 
      Ranskaa aiotaan tasavallaksi. Jakobiinit ja girondistit tappelevat keskenään. Eduskunnassa äänestetään kuninkaan kohtalosta. Kansa mylvii ovilla ja parvekkeilla kuninkaan kuolemaa. Äänestys on käynnissä, on Gironden maakunnan vuoro. Eräs girondistien johtajista aloittaa. Hän äänestää kuninkaan kuolemaa, mutta lykkäystä. Lopputulos selviää. Kuningas mestataan. 
      Kuninkaalle ilmoitetaan päätöksestä. Hän juttelee perheensä ja papin kanssa. Sitten hän menee nukkumaan. Aamulla upseerit tulevat hakemaan kuningasta. Kuningas tarjoaa testamenttiaan eräälle upseerille. Hän vastaa kuitenkin: "Olemme tulleet hakemaan sinut mestattavaksi, emme asioitasi hoitamaan." Eräs toinen upseeri ottaa sen kuitenkin. Kuningas ilostuu ja sanoo: " Lähdetään hyvät herrat!" Kuningas viedään vallan torille. Sinne on pystytetty vasta keksitty teloituskone, giljotiini. Kuningas viedään lavalle. Kuningas riistäytyy irti ja huutaa: "Kansalaiset, annan anteeksi murhaajilleni. Toivon ettei vereni laskeudeu teidän päällenne. Te onneton kansa ...,!" Silloin alkoivat rummut päristä. "Tehtää tehtävänne!" huudettiin pyövelille. Kuninkaan pää putosi koriin. Pyöveli näyttää sitä kansalle. "Eläköön vapaus! Eläköön tasavalta!" joku huutaa. Kansaa hajaantuu hiljaisena.  

Olen toki erehtynyt kuninkaan järjestysnumerosta. Opettaja on huomannut neljä virhettä tekstistä. Olen ottanut hänen korjauksensa sekä kaksi, joita hän ei ole noteerannut, huomioon. En tiedä, mistä tietoni ovat peräisin. Onko asia ollut juuri esillä historian tunneilla vai olenko lukenut asiasta omasta mielenkiinnosta? En muista, että äidinkielen tunneilla olisi ollut tapana antaa tausta-aineistoa ainekirjoitusta varten, mutta muisti voi toki pettää.

Toissapäiväisen artikkelini aiheena oli 15-vuotiaana kirjoittamani aine, jonka olin tehnyt konseptipaperille. Tässä on vielä ollut käytössä ainevihko. Opettaja on saattanut vaihtua välillä. Tässä opettajalla on ollut mielestäni pedagogisesti järkevä tapa vaatia oppilaita kirjoittamaan virheelliset kohdat oikeassa muodossa kunkin aineen perään.

Vihkossa on useita aineita. Siitä ei löydy yhtään myönteistä kommenttia opettajalta. Muiden aineiden arvosanat sijoittuvat skaalalle 7,5-8,5.

MOT: "Ilmastoepäilyn kylväjät"

Miksi niin moni epäilee ilmastonmuutosuhkaa? MOT pyrkii antamaan selityksen uusimmassa elokuvassaan. Itse olen suhtautunut varauksellisesti kyseiseen ohjelmasarjaan, koska se on tuntunut hieman skandaalinhakuiselta.

MOT-sarjan kunniaksi on sanottava se, että viimeisimmän ohjelman esittelytekstissä todetaan denialistien saaneen 2000-luvulla ilmastotutkijoita enemmän medianäkyvyyttä ja tunnustaa omankin osallisuutensa tapahtuneeseen. Tekstissä annetaan linkki naturen (nature communications) artikkeliin (Discrepancy in scientific authority and media visibility of climate chance scientists and contrarians) ilmiön medianäkyvyyttä koskevasta tutkimuksesta.

MOT on julkaissut vuonna 2008 ohjelman Kylmää vettä kasvihuoneeseen sekä vuonna 2010 ohjelmat Ilmastogate ja Ilmastokatastrofi peruutettu.  Linkkien kautta ohjelmat ovat katsottavissa Ylen elävässä arkistossa. Otsikot puhunevat puolestaan.

MOT kertoo ilmastomuutoksen kieltävän liikkeen syntyneen USA:ssa kolme vuosikymmentä sitten. Merkittävät poliitikot olivat ottaneet ilmastonmuutoksen vakavasti 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Vastavoimaksi nousi vastustava liike, jota rahoitti öljy- ja hiiliteollisuus. Vaikutusvaltainen amerikkalainen ajatushautomo Cato Institute palkkasi Jerry Taylorin ja muita hänen kaltaisiaan vaikuttamaan "ilmastohysteriaa" vastaan  mediassa. Taylorin mukaan aiemmin mainitut teollisuuden alat varmistivat, että ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvat tutkijat saivat rahoitusta tavalla tai toisella. Näin saatiin lähteitä, joihin voitiin viitata. MOT käyttää Tanskan yleisradion tekemää Taylorin haastattelua. Hatunnosto Taylorille, että hän uskaltaa avautua asiasta.

Ilmastonmuutoksen kiistäjien keinot ovat samat, joita on käytetty tupakoinnin rajoittamista vastustavassa kampanjassa. On kylmäävää ajatella, monet tupakka-lobbyssa toimivista ovat varmasti tienneet tupakoinnin vahingollisuuden terveydelle, mutta ovat silti antaneet rahan puhua.

Ohjelmassa arvioidaan yhden denialismia selittävän syyn olevan sen, että toiminta ilmastonmuuoksen ehkäisemiseksi yhdistetään vasemmistolaisuuteen. Tämä on minusta hyvin valitettava asia. Suomessakin puhutaan löysästi vihervassareista. Minun mielestäni ilmastonmuutosuhkaa pitäisi käsitellä mahdollisimman tarkoin irti poliittisista leimoista ja ottaa asia asiana.

Psykologian professori Jonathan Haidt väittää kirjassaan "The Righteous Mind: Why Good People Are Divided by Politics and Religion", että me otamme asioihin kantaa asenteidemme perusteella ja sitten haemme lähteitä, jotka tukevat kantaamme. Tämä tuntuu hyvin mahdolliselta. Luultavasti tässä käsitellyn MOT:n ohjelman katsovat ne, jotka uskovat ihmisen vaikutuksen ilmastoon olevan totta. Denialistit eivät ehkä vaivaudu.

Minun asiantuntemukseni ei riitä tietämään, onko ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen totta tai merkityksellistä. Voi olla, että otan asian vakavasti omien asenteiden vuoksi. Eilen julkaisemani vanhan aineeni mukaan pidin tämänkaltaisia asioita ongelmana jo 50 vuotta sitten. En tiedä, kumpi vaikutti ensin, asenne vai järki. Kuitenkin järkeni kehottaa minua uskomaan ilmastotutkijoiden enemmistön lailla, että ihmisen vaikutus ilmastoon on niin todennäköistä, että asialle kannattaa yrittää tehdä jotakin.

Tämän hetken pelottavimmat ongelmat

Löysin 15-vuotiaana kirjoitamani aineen. Ylikansoitus, saastuminen, atomisota ja nälänhätä ovat olleet nuoren esseistin huolina. Olen kirjoittanut aineeni lyijykynällä perinteiselle konseptipaperille. Aihe on luultavasti opettajan antama. Elettiin lukukautta 1969-1970. 

Alla aikaansaannokseni siistittynä opettajan tekemin korjauksin. 

Tämän hetken pelottavimmat ongelmat

Nykyisin on monia suuria ongelmia. Yksi suurimmista on maailman ylikansoittuminen. Sitten on myös sellaiset ongelmat, kuin supervaltojen supervaltojen asevarustelu ja maailman saastumisvaara. Suurin pulma nykyisin on suuri nälänhätä. 
      Nykyisin on USA:lla ja Neuvostoliitolla niin paljon ydinaseita, että niillä voitaisiin tuhota koko maapallo. Ilmeisesti ei kestä enää kauan, kun suuri atomisota syttyy. Sitä tullaan luultavasti kutsumaan kolmanneksi maailmansodaksi, jos ihmiskuntaa sen jälkeen on enää olemassa. 

      Saaste leviää yli maapallon, kunnes ihmiskunta tukehtuu siihen. Maapallon kaikki vedet saastuvat. Suomi on siitä hyvä esimerkki. Selluloosatehtaat työntävät saastansa järviin, jokiin ja meriin. Suuret suihkumoottoriset lentokoneet tuhoavat ilmakehää. Entä ylikansoitus ja nälänhätä?  Maailmaan syntyy 90000 lasta vuorokaudessa, heistä 60000 tulee näkemään nälkää. Maailmassa on enemmän ihmisiä, kuin se pystyy elättämään.Yksi kolmasosa maailman väestöstä syö kolme neljäsosaa sen ruoasta. Me suomalaiset kuulumme siihen kolmanteen osaan. Meidän velvollisuutemme on auttaa. 
      Ydinvarustelun lopettamiseksi on jo käyty nevotteluja esimerkiksi Helsingissä ja Wienissä. Niitä pitää jatkaa ja niihin pitää kiinnittää enemmän huomiota. Muuten niistä ei ole mitään hyötyä. 
      Sitä vastoin saastevaaran poistamiseksi ei ole tehty juuri yhtään mitään. Tehtaiden pitäisi haudata saasteensa maahan. Autot, lentokoneet ja ydikokeet saastuttavat ilmaa. Autojen pakokaasupulma on jo teoriassa ratkaistu. On kehitetty sähköautoja. Tietääkseni sähkölentokonetta ei ole keksitty, joten ilmeisesti ihmisen pitäisi luopua lentämisestä kokonaan, niin kuin ydinkokeistakin. Maailman ylikansoittuminen on pulma sinänsä, sillä esim. monet uskonnot kieltävät ehkäisyvälineiden käytön. Ilmeisesti ainoa ratkaisu tähän olisi joskus tulevaisuudessa suurten rakettien rakentaminen, joilla osa ihmisiä saataisiin siirretyksi muille asutuskelpoisille planeetoille. Samalla ehkä ratkeaisi ruokapulakin. Meidän käsissämme on ratkaisu, millaisen maailman tuleville polville jätämme. 

Toisella konseptilla on kirjoittamani jäsentely:

I Mitkä ovat pelottavimmat ongelmat tällä hetkellä?

II Miksi ne ovat pelottavia ongelmia?

III Miten ne voisi estää?

En muista tämän aineen kirjoittamisesta mitään. En osaa sanoa, onko jäsentely opettajan sanelema vai   minun pohdintani tulos.

Opettaja on palkinnut suoritukseni arvosanalla 8+. Pilkkusäännöt eivät ole olleet minulla hallussa. Opettaja on antanut kielioppivirheistä miinuksia. Arvosana on ilmeisesti syntynyt vähentämällä kympistä seitsemän miinusta.   

Kriisit ovat epäoikeudenmukaisia

Kriiseissä yhdet kuolevat, toisille ei käy mitenkään, kolmannet ajautuvat katastrofiin ja neljänsien kohtalot asettuvat välimaastoon. Tätä vastaan on taisteltava.

En ole kokenut sota-aikaa. Jollakin tavoin tunnen Suomen viime sotien vaikutukset nahoissani, koska äitini menetti isänsä ja isäni menetti kotiseutunsa. Puhutaan taakkasiirtymästä.

Tässä koronakriisin aikaisessa ilmapiirissä on varmaan jotakin samaa kuin sota-ajassa. Kummassakin tapauksessa toimitaan yhdessä esivallan antamien suositusten ja määräysten mukaan. Sodan aikana mentiin pommisuojaan tai kellariin, kun sireenit ulvoivat, mukauduttiin elintarvikkeiden säännöstelyyn ja osa läheisistä ja tutuista ihmisistä katosivat jonnekin. Jotkut kuolivat. Ihmiset auttoivat toisiaan vapaaehtoisesti. Kaikilla oli paljon työtä. Hyvin moni pelkäsi. Tuntematomien ei kohdatessaan tarvinnut puhua ilmoista ellei aprikoitu sään vaikutusta mahdollisiin pommituksiin.

Nyt pidämme turvavälejä, monet ovat kadonneet karanteeniin ja toiset - toistaiseksi harvat - kuolleet. Useat sairastuvat koronaan, mutta eivät menehdy, osa joutuu kärsimään sairauden vakavista oireista. Epidemian pahetessa, yhä useampi katoaa näkyvistä, kärsii kovasti ja jopa kuolee. Jotkut joutuvat työskentelemään ankarasti pitkiä päiviä, valitettavan monilla ei ole työtä ollenkaan. Monet pelkäävät. Kehittyneiden yhteyksien vuoksi voimme kuitenkin pitää jatkuvasti yhteyttä toisiimme ja tieto kulkee nopeasti.

Äitini isä kaatui talvisodassa. Jossakin vaiheessa - ehkä jo sisällissodan aikana - alettiin puhua sankarivainajista. Muistelen edesmenneen äitini kertoneen, että asiaan liittyi myös jonkinlaista häpeää. Miksi juuri meidän isä kaatui? Kaatuneita ei tietääkseni saanut myöskään surra näkyvästi. Oli tyydyttävä urheasti lesken osaan. Ulkoiset surun merkit varmasti hyväksyttiin.

Sota haavoitti tavalla tai toisella lukemattomia perheitä. Oli varmasti myös jonkin verran onnekkaita perheitä, joita sota ei koskettanut juuri mitenkään. Varmasti kaikki kuitenkin pelkäsivät. Jos läheisistä ei kukaan syystä tai toisesta joutunut rintamalle tai määrätyt palvelutehtävät voitiin suorittaa kaukana selustassa, asuttiin harvaan asutulla maaseudulla, joissa ei ollut pommituksia, ja ruokaa saatiin riittävästi omalta tilalta, eikä kotiseutua jouduttu luovuttamaan viholliselle, sodasta saatettiin selvitä mitättömin menetyksin.

90-luvun lamakaudessa oli myös sodan ja nykyisen kriisin piirteitä. Jotkut menettivät elämäntyönsä tai palkkatyönsä lopullisesti. Jos perheen molemmat ansiotyössä käyvät säilyttivät toimensa, lama tuskin vaikutti perheeseen juuri mitenkään. Pelkoa varmasti tunnettiin. Jos toinen työssä käyvistä menetti ansionsa, perhe joutui sopeutumaan uuteen tulotasoon. Kun perheen ainoalta ansiotyössä käyvältä meni työpaikka, perhe kohtasi katastrofin. Samoin kävi monelle yrittäjälle, jolle saattoi jäädä suuri velkakuorma. Jos sinkku menetti lopullisesti työnsä, hänen kohtalonsa oli myös erityisen kova.

Minä menetin perheemme ainoana palkkatyössä käyvänä talouspäällikön toimeni 90-luvun lamassa. Tilanne oli kauhea, mutta me selvisimme. Lapsiemme mielenmaisemaan tuo aika on varmasti jättäny jälkensä.

Myöhempi finanssikriisi ei talouttamme hetkauttanut. Toimin sen aikana turvallisesti opettajana. Nyt olemme vaimoni kanssa eläkkeellä, joten lienemme turvassa, jos vältymme tartunnalta. Lastemme perheillä ei ole hätää, mutta kukaan ei tiedä tulevasta.

Nykyinen pandemia kohtelee taas kansalaisia epädemokraattisesti. Joiltakin katoaa työ, toiset ponnistelevat äärimmillään etulinjassa alttiina tartunnalle. Pahimmillaan joku saattaa menettää henkensä jonkun toisen huolimattomuuden tai välinpitämättömyyden vuoksi. Virus on kuitenkin niin inhottava ja arvaamaton, että syyllistämisiä kannattaa välttää. Ehkä voimme kuitenkin tarvittaessa kainosti ohjeistaa toisiamme, koska kurinalaisuus on nyt yksi pandemian vastaisen taistelun onnistumisen tärkeimmistä edellytyksistä.

Ansionmenetykset ja konkurssit jakavat taas kansalaisia erilaisiin kohtaloihin. Vihollinen on kuin ulkoavaruudesta ilmestynyt itseään kopioiva hirviö.

Toivottavasti valtioneuvosto osaa jakaa tukea niin viisaasti, että kenenkään elämä ei joudu pandemian vuoksi tuhon kierteeseen. Ihmisiä on tosin jo kuollut Suomessakin. Mahdollisimman moni sairastuneista olisi pystyttävä pelastamaan.

Toisten auttaminen, yhteisöllisyys ja yhteistoiminnallisuus luovat hyvää mieltä ja tuovat tuloksia. Keskitytään näihin ja pidetään yllä toivoa. Ei jätetä kaveria. Ollaan valmiita maksamaan iloisina kriisin aiheuttamat veronkorotukset.

Rukoillaan esivallalle viisautta ja voimia äärimmäisen haastavassa tehtävässään.