Biotin vanha osa sijaitsee maalauksellisesti kukkulan päällä. Ajoimme eilen Marina Baie des Angesista tähän vaimolleni ja minulle ennestään tuttuun paikkaan.
Kävin äskettäin kävelyllä näissä maisemissa ja nämä alkupään kuvat ovat siltä peräisin.
Joku lukija saattaa muistaa, että olen postannut paikasta aikaisemminkin.
Verrerie tarkoittaa lasitehdasta tai lasinpuhaltamoa. Tässä paikassa puhalletaan.
Luultavasti nämä ovat hylättyjä lasiuuneja.
Alueella on muitakin rakennuksia kuin puhaltamo. Vasemmassa päässä on lasigalleria ja oikeassa ravintola, jossa lounastimme eilen.
Seuraavaksi eilistä materiaalia. Lasinpuhaltajia puuhissaan.
17 s.
10 s.
40 s.
Kunnassa on noin 10.000 asukasta. Ensimmäiset asukkaat lienevät olleet liguureja. Biotissa ovat joskus isännöineet temppeliherrat ja joskus rosvot. Musta surmakin riivasi. Sittemmin olosuhteet ovat normalisoituneet.
Sää ei ole suosinut tämänkertaista eloamme täällä kuten aikaisemmilla kerroilla. Olen oppinut mieltämään, että täällä paistaa aurinko suunnilleen "aina".
Tänä talvena aurinkoa on näkynyt vähemmän, mutta satanut ei ole juuri ollenkaan. Tänään on.
Silti on mukava nauttia lumettomuudesta ja sohjottomuudesta.
Olimme eilen Nizzassa tilaisuudessa, josta on vaikea sanoa, oliko se messu vai konsertti. Meille esitettiin useita numeroita klassista musiikkia sellolla kera pianosäestyksen ja ilman. Niiden välissä vietettiin ehtoollinen, joka ei oli aika nopeasti hoidettu.
Vaikka konserttikin on vakavaluonteinen tilaisuus, oli hankala virittyä ehtoollisen tunnelmaan keskellä tapahtumaa. Yhtään virttä ei veisattu.
Ukraina on tänään erityisesti sydämissämme. Olemme saaneet karun opetuksen siitä, mitä pahuus on ja kuinka voimallinen se on.
Miten joku voi tappaa tuollaisia suloisia lapsia, jotka laulavat täydestä sydämestään kansallishymniään. Video on ladattu neljä vuotta sitten, ja lapsilla on tuskin aavistustakaan, miksi Venäjän vihollisuudet tulevat muuttumaan.
Mitä heille kuuluu tänään?
Maailmalla on aivan riittävästi huolia ilman tällaisen teollisen tappamisvimman käynnistämistä.
Miten pieni on ihminen. Se että, joku haluaa itsestään patsaan ja historiallisen suuruuden, maksaa suunnattomasti kärsimystä ja kuolemaa. Keskiaikaiset keinotkin on otettu käyttöön. Kansa yllytetään kaipaamaan mennyttä suuruutta.
Ukrainan sotilaat tullaan muistamaan sankareina. Venäläiset joutuvat miettimään, minkä asian puolesta he taistelivat. Heidät saatetaan unohtaa hiljaisuuteen kuten venäläiset Afganistanin sodan veteraanit.
Toivottavasti ei käy toisin.
Vääryyskin voi voittaa.
Länsi haluaa opettaa Venäjälle, että itsenäiseltä valtiolta ei saa viedä palaakaan sen maata. Se on hyvä periaate. Olisimmeko kehittyneet niin, että tämä voisi päteä tästä ikuisuuteen?
Toivottavasti.
Ajatus on ihanteellinen, mutta tavoittelemisen arvoinen.
Jos voimankäyttö valtioiden välisissä suhteissa olisi osattu ehkäistä, minäkin olisin voinut tavata äitini isän, ja isäni saanut pitää kotiseutunsa.
Kyynisesti voisi kysyä Stalinia mukaillen, kuinka monta divisioonaa ihanteellisuudella on.
Putin on kuitenkin pysäytettävä, ja länsi on ainakin vielä päättäväinen ja yhtenäinen.
Toivottavasti "reaalipolitiikka" ei voita eikä Putinin kanssa ryhdytä kompromisseihin.
Mikä olisi se järjestelmä, joka ehkäisisi Putinin kaltaisten pääsemästä valtaan?
En tiedä.
Nyt on asiat siinä asennossa, että Ukrainalla on tuettuna mahdollisuudet saada omansa takaisin. Olkaamme heidän rinnallaan.
Parasta olisi, jos sota loppuisi heti ja tappaminen sen mukana. Tuskin loppuu.
Me hyvän ajan lapset olemme luulleet, että ihminen on viisastunut.
Olen valaistunut loppuelämäkseni.
Oheisen Anna-Mari Kaskisen virren (sävel: Pekka Simojoki) myötä voimme kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen ja rukoilla oman maamme, Ukrainan ja koko maailman puolesta.
Naapurikuntamme Villeneuve-Loubetin etelä kärjessä on Parc naturel départemental de Vaugnerier, joka näkyy metsäisenä alueena kuvassa. Oikeassa yläkulmassa on Marina Baie des Anges, jonka pyramiditalot näkyvät kauas joka suuntaan.
Puistossa on niittyjä, metsää ja paljon polkuja. Luontoa on ennallistettu.
Paikka näyttää aika urbaanilta, mutta on hienoa, että tällainen on varattu kansalle kulkea ja virkistyä keskelle asutusta. Paikalliset näyttävät ottaneen alueen käyttöönsä.
Eri puolilla puiston reunamia on runsaasti parkkialueita.
On lastenpuisto ja erilaisia pelikenttiä.
Vaugrenierin linna (tai kartano) sijaitsee eristettynä alueen reunalla. Puistoalue on pakkolunastettu aikoinaan nykyiseen käyttään linnan omistajalta. Linna on kuulunut Vassayn perheelle noin vuodesta 1750 saakka.
"Oikeita" metsiä ei näillä main taida juuri olla. Joillakin jyrkkärinteisillä kukkuloilla voi nähdä tiheää puustoa. Tällaisille paikoille on ilmeisesti vaikea rakentaa. Jyrkät ja tiheäkasvuiset rinteet eivät houkuttele retkeilemään.
Lieneekö Ranskassa edes suomalaisia vastaavia jokamiehen liikkumisoikeuksia.
Tästä maassa on varmaan haastavampiakin luonnonpuistoja. Tämä on oikein sopiva meille.
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
