Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 31. maaliskuuta 2016

Alan virota henkiin

Tämä oli oikein kiva päivä. Vaikka katetrin poisto ei oikein kivalta tuntunut, kokonaisuutena on mukavaa, kun tapahtuu. Asenteeni katasolusiirtoon on muuttunut, kun odottaminen on loppunut ja on ruvettu sitä kohti meneviin toimiin. Tuntuu vähän kuin olisi siirtynyt rintaman taustan hermostuneesta odottelusta tositoimiin. Huomio kiinnittyy tekemisiin eikä murehtimiseen. Alan virota henkiin.

Tähtäys alkaa siirtyä kantasolusiirron jälkeisen elämän suunnitteluun. Kuoleman riskin ajattelu siirtyy sivuun. Toivottavasti muutos on pysyvä.

Minulla on ollut nyt oikein hyvä huonekaveri, jonka kanssa minulla ollut kiinnostavia keskusteluita. Harmi, että hän taitaa joutua siirtymään muualle huomenna. Yksi kaverini kävi vierailulla illalla. Mukavaa, että minua halutaan muistaa ja tulla juttukaverikseni. Lämmin kiitos sinulle, joka kävit.

Minulta puuttuvat parin edellisen verikokeen tulokset, mutta alla ovat tämänpäiväiset. Hemoglobiini on alle 80, mikä laukaisi päätöksen antaa minulle punasoluja. Olen saanut kaksi pussia. Nyt vointini varmasti paranee.

Neutrofiilit jumittavat melkein nollassa, mutta aavistuksenomainen liikahdus on tapahtunut. Voi olla että arvo alkaa nyt nousta ripeästi. Josko pääsisin pian seikkailemaan ja nuuskimaan paikkoja osaston ulkopuolelle.

Toivottavasti uni maistuu tämän säpinän jälkeen.


Veriarvot tänään:

Hb 76 (92)(90)(101)(100)(104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk.1.3 (0.9)(0.4)(0.8)(0.7)(1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. <0.05 (ei onnistu)(<0,05)(0.27)(0.31)(0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 109 (107)(35)(61)(5)(52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 36 (35)(4)(3)(<3)(9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

Tavaraa siirrettiin taas

Scarrymainen meno jatkui, kun minut vietiin vielä hammaskuvaukseen, joka tapahtui Tornisairaalan alakerroksissa. Nyt minut vietiin miltei panssarivaunulla, kun sänkyyni kiinnitettiin tiputustolppa ja koko hoito miehineen päivineen kyörättiin hammaskuvaamoon.

Kun saavuimme osaston vastaanottoon, virkailijatar luki tietoni rannekkeestani. Se sai aikaan pienen sähköiskun. Minä siihen, että hyvä kun vanhassa miehessä on vielä kipinää. Virkailijatar ei jäänyt vastausta velkaa vaan tokaisi, että mistä tiedät mistä se tuli. Minä heti herrasmiehen moodiin ja vakuuttamaan, että sinustapa tietenkin.

Sitten odottelemaan. Olin ottanut lukemista mukaani ja nyt sitä tarvittiin, kun jouduin tovin odottamaan. Sitten hammaskuvaaja tuli ja alkoi siirtää panssarivaunuani kuvaamoon. Pidin kättäni sängyn reunalla ja hän varoitteli, että sattuu jos jää väliin, mutta voidaan kuvata sekin saman tien. Virkailijoilla ja yhdellä odottavalla potilaalla nauru maittoi.

Kuvaaja kysyi olenko ollut hammaskuvauslaitteessa. Se, että siinä oli uloke, jonka yläpään reuna pantiin hampaiden väliin, vaikutti tutulta. Laite oli ilmeisesti kuitenkin uutta mallia, jollaisessa en ole käynyt, koska osa siitä näytti oudolta. Olin lieassa kiinni ja kuvaaja siirsi sänkyäni niin, että ulotuin laitteeseen.

Laite oli kuin sellainen pyörälaukkupari, jonka puolet on tarakan yli yhdistettynä ja liitoskohdassakin on säilytystilaa. Pää pantiin väliin ja asetukset tuunattiin sopiviksi. "Laukut" kiertyivät ja koskivat harteita. Homma oli pian ohi. En viitsinyt tarjota edellisen kuvauksen puujalkavitsiäni.

Sitten minut siirrettiin ei missään-paikkaan, jossa melkein yläpuolellani oli tv-ruutu, josta kuuluva puhe häiritsi lukemista. Ohjelma ei erityisemmin kiinnostanut, mutta katsoin viljelyohjelmaa kun en oikein muutakaan voinut. Sitten ohjelma muuttui kiinnostavaksi, mutta pian minua taas vietiin.

Paluumatkan kuljettaja oli tuppisuutyyppiä.

Olen saanut sitten lisää antibioottia ja punasoluja valuu tälläkin hetkellä suoneeni kanyylin kautta.


Tiedoksi: Olen päättänyt olla linkittämättä postauksiani enää Twitteriin. En usko sen juurikaan hyödyttävän lukijoitani. Jos kuitenkin tunnet hyötyväsi, please, ystävällisesti ilmoita minulle vaikkapa kommenttina tai sähköpostiini (heikki.honkala(at)icloud.com, niin harkitsen asiaa uudestaan.

Hampaista hevosen arvo määritellään

Hoitaja täytti lupauksensa ja järjesti minulle aamiaisen, kun olin taas syömäkelpoinen.

Lääkärit olivat katetrin poiston jälkeen ylikierroksilla. Tämä on kielivenkoilua. Eilen yksi lääkäri nimitti tämänpäiväistä kierrosta ylikierrokseksi, koska mukana on osastolääkäri. Sisäpiirin slangia kai.

Katetrini laskimossa ollut pää lähti tutkittavaksi.



Osastolääkäri kertoi, että hampaani voitaisiin tutkia täällä Meikussa, koska nyt alkaa olla kiire kantasolusiirron takia. Tuskin alkavat tehdä minulle kallista remonttia, mutta jos saan hyvät ohjeet, saan asian hoidatettua nopeammin, kun pääsen kotirintamalle.

Bakteerille on nyt saatu nimi ja nyt tiedän, että olen osastolla ensi maanantaihin saakka.

Lounas tuli sattuneesta syystä aika pian aamaisen jälkeen. Lasagnea, ei oikein maistunut, mutta pystyin syömään osan. Pitää taas pyytää Primperania.

Minulle oli varattu puoleksi päiväksi luuntiheysmittaus. Tavarasiirto suoritettiin tällä kertaa pyörätuolilla. Kuskit olivat nyt puheliaampia. Tuntuvat olevan kuin taksikuskit, osan kanssa juttu sujuu ja osa hoitaa hommansa mieluummin hiljaa.

Kuvauspaikka oli Syöpäklinikan sisääntulokerroksessa. Tuttu paikka kahden vuoden takaa. Kuljettaja jätti tavaran odottamaan kanttiinin läheiseen aulaan. Sitten kuvaukseen. Laite ei ollut tuttu, näytti lyhyeltä lentokoneen siiveltä, jonka alla oli potilaalle paikka olla pitkällään. Otettiin kaksi kuvaa, lonkasta ja selkärangasta. Kuvaaja sanoin kummankin kestävän kaksi minuuttia, mutta tuntuivat pitkiltä.

Kuulin kuvaajalta, että luutiheys kuvataan, koska käänteishyljinnänestolääkkeet voivat haurastuttaa luita. Voidaan verrata.

Ensin olin jalat pitkällään. Vasemman jalkaterän piti olla taivutettuna sisäänpäin jalkatelineellä, oikean ei. Toista kuvaa varten sain jalkojeni alle kuution muotoisen tyynyn.

Homma oli sitten ohi. Vitsailin kuvaajalle, että nyt hän varmaan photoshoppaa kuvat hyvään kuntoon, mutta sen vitsin parasta ennen-päivä lienee hänelle mennyt aikoja sitten.

Kuljettaja oli paikalla ja otti minut viedäkseen kuin syötetyn jalkapallon. Vihjailin hänelle käynnistä seitsemännessä kerroksessa, jossa podin lymfoomaa pari vuotta sitten. Kuski oli sitä mieltä, että menemme Kolmiosairaalaan ja sinne sitten.




Kuin Scarryn satukirjassa

Tänään on ollut kovasti vipinää. Aamulla tuli kuuden kulmilla ensimmäinen lääkeannos. Kohta ilmestyi verinäytteenottaja. Nyt tehtiin ristiintarkistus. Se tarkoittaa, että kaksi toisistaan riippumatonta ottajaa toteaa veriryhmän ja se pitää olla sama. Se tieto viedään sitten tietojärjestelmään. Ensimmäinen ottaja valutti 15 putkiloon ja myöhemmin tullut yhteen.

Aamiainen tupsahti tarpeettomasti pöydälle ja se vietiin pois. En saanut syödä, koska edessä oli katetrin poisto. Hoitaja lupasi järjestää aamiaisen myöhemmin.

Aloin pukeutua synnytyspaitaan. Sfinksikasvoinen kuski tuli siirtämään sänkyni heräämöön, jossa katetrin poisto pantiin toimeen. Matkalla tuli mieleen satukirjantekijä Richard Scarryn touhukkaat kuvat, joissa tehdään kaikkea sellaista mitä yhteiskunnassa tehdään. Pelastuslaitoksen väkeä, odottavia potilaista ja niin edelleen.

Saavuin heräämöön. Sfinksikasvoinen nosti kättä sen merkiksi, että homma on hoidettu. Sairaanhoitaja otti minut huomaansa. Toinen avusti. Minulle laitettiin verenpaineenmittari, joka aika ajoin mittasi lukemat automaattisesti. Samoin toimi varmaan verenhappipitoisuusmittari.

Sanoin tyynyni pudonneen osastolla lattialle. Siinähän voisi olla pöpöjä. Sanoivat sen näyttävän kulahtaneelta. Se pantiin jalkopäähän ja sain froteepeiton laskostettuna pääni alle.

Aikoinaan anestesialääkäri asensi katetriani ja ilmeisesti hommaa jatkavakin oli nukkumatti. Ensimmäisellä tuli ongelmia. Anestesialääkäri alkoi nyt poistaa kollegojen laittamaa värkkiä.

Katetrin seudun iho putsatiin punaisella aineella, joka oli todella tymäkkää, koska operaatio kirveli niin kovin. Sekään ei tuntunut kivalta, kun kipeään paikkaan pistettiin puudutusainetta. Se tehosi hyvin. Anestesialääkäri alkoi tositoimiin. Hoitaja toimitteli hänelle hänen pyytämiään tarvikkeita.
Nukkumatti oli empaattinen ja kyseli jatkuvasti tarvitaanko lisää puudutusta ja pisteli sitä lisää, kun oli tarpeellista. Homma ei erityisemmin sattunut, mitä nyt silloin tällöin pilkahteli siellä täällä.

Hoitaja oli varmistanut, että kanyylini toimii. Hän oli myös tarjonnut rauhoittavaa annettavaksi sen kautta. Silloin ei tuntunut tarpeelliselta.

Katetrin pituuden sanottiin olevan 30 senttiä. Se johti päälaskimooni. Katetri on kuin ohutta muoviputkea. Sen sisässä on rakenne, joka estää veren valumista siitä ulos. Putkessa on ihon alla hieman paksumpi kohta, jota sanotaan cuffiksi. Sen pinta on röpyläinen ja sen on tarkoitus tarttua kudoksiini. Minun tapauksessani sen olikin kiinnittynyt, mutta myös monta senttiä putkea oli jumittunut kudoksiini. Nukkumatti sanoi, että kudokseni ovat tarttumiskykyisiä. Minä sanoin sen tarkoittavan tarkoittavan suomeksi, että olen vaikea tapaus. Hän totesi, että minä sanoin sen eikä hän.

Kaiuttimesta huudeltiin välillä lääkintävahtimestaria, välillä välinenhuoltajaa ja joskus Makea.

Lääkäri joutui viiltelemään aika paljon ihoani ja välillä hän nyki katetria. Kyseli sattuiko se. Ei pahemmin eli annoin hänelle luvan harjoittaa kiskontaa. Hän sanoi tekevänsä viiltoja, koska halusi nähdä mitä tekee. Muutoin voisi tulla vahinkoja.

Lääkäri jutusteli hoitaessaan hommaa, etupäässä asiaan liittyvää, mikä tuntui mukavalta. Puudutuksista huolimatta minulle alkoi tulla raihnainen olo. Ajattelin, että rentoutus suoneen olisi sittenkin ollut paikallaan. En viitsinyt pyytää sitä enää tässä vaiheessa. Sankariuskin on tosin vanitas-meininkiä näissä kuvioissa.

Lääkäri sai katetrin kiskotuksi ulos. Siinä oli cuffista lähtien monen sentin matkalla veristä kudosta. Olipa ollut ainakin kunnolla paikoillaan. Haava-alue ommeltiin kiinni. Tikit voi poistaa viiden päivän päästä. Katetri katkaistiin ja sain laskimopään putkilossa mukaani osastolle. Sieltä se lähti viljelyyn.

Hoitaja kutsui kaiun. Se tarkoitti kuljettajaa. Selvisi, että Kaiku on järjestelmä, johon kuljetustilaukset laitetaan lähtö- ja päätepisteineen. Kuljettajat saavat tilaukset kännyköihinsä tai mitähän ne tarkkaan ottaen sitten ovatkaan.

Sattui niin, että Sfinksi tuli hakemaan minut myös takaisin. Kädennosto palvelukseen astumisen merkiksi. Kyllä hän tuntui kommunikoivan muidenkin kanssa, mutta tyyli on minimalistinen.

Sitten pääsin osastolle. Scarry-meininki jatkui, mutta siitä myöhemmin.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Luovuttaja on löytynyt

Minä sain Klexane-piikin aamulla. Se on verenohennuslääke. Katetriani ei voidakaan poistaa tänään, koska veri voisi virrata valtoimenaan. Tänä iltana ja huomisaamuna Klexane jää väliin. Katetri poistetaan aamulla, jos hyvin käy.

Kysyin lääkäriltä, onko kantasoluluovuttaja jo löytynyt. On sillä luovuttaja pitää olla tiedossa kantasolukeskusteluun mennessä. Sehän on käyty jo tovi sitten. Tämä oli tärkeä tieto. Niinkin huonosti voi käydä ettei löydy. Keskustelua ei pidetä ennen luovuttajan löytymistä, koska ei haluta luoda potilaille toiveita, joita ei ehkä voidakaan toteuttaa.

Joku ihminen jossakin on niin kiltti, että on valmis näkemään vaivan minun pelastamisekseni. Hän varmaan tahollaan pohtii minun laillani edessä olevaa. Kyseessä on paljon isompi toimenpide kuin verenluovutus. Tulen saamaan tietooni hänestä vain sukupuolen ja veriryhmän. Ne kerrotaan minulle luovutusvaiheessa.

Tuntuu hyvältä, kun siirtoon liittyvät asiat alkavat tulla pöydälle. Pelkkä odottaminen aiheuttaa jännitystä, mutta se helpottuu, kun tartutaan toimeen.

En taida kiitokseksi muuta voida kuin levittää tietoa Kantasolurekisteristä uusien jäsenten saamiseksi.  Sinulla voi olla sellainen kudosrakenne, jota ei ole rekisterissä. Saatat voida pelastaa sellaisen hengen, joka tarvitsee juuri sinun kudostyyppiäsi. Tästä voit testata sovitko luovuttajaksi. Tästä voit aloittaa liittymisen. Kun olet täyttänyt lomakkeen, sinulle lähetetään pumpulitikku sylkinäytteen lähettämistä varten. Vasta sen palauttaminen mahdollistaa rekisteröitymisen.  

Tyttäreni kysyi siirrynkö tavalliselle osastolle eritysvaiheen jälkeen. En osannut vastata. Kysyin lääkäriltä ja kuulin, että siirryn kotiin. Alkuun on kontrolleja vähintään kerran viikossa.

Minulle laitettiin kanyyli. Saan ilta-annoksesta lähtien antibioottini siihen.




Minulla on bakteeri

Katetrin seutu oli hyvin kipeä illalla. Sain hyvän lääkkeen, joka auttoi. Tilanne on hieman hämärä. Lääkärikierroksella kuulin, että katetri voitaisiin mahdollisesti poistaa jo tänään. Silloin tilanne selvenisi. Toimenpide tehtäisiin leikkaussalissa. Voisin mahdollisesti saada tilalle kevyemmän katetrin, jonka kautta voitaisiin antaa loput antibiootit.

Ilmeisesti katetriasiassa ei tarvitse odottaa huomisia luuydinnäytteitä, koska vaikka minulla todettaisiin jäännöstautia, ylimääräinen sytostaattikierros voitaisiin antaa kevyemmän katetrin tai kanyylin kautta.

Ei ole vielä varmaa, pääsenkö viikonloppuna kotiin. Minun on ehkä jäätävä tarkkailuun.

Nyt lääkäri kävi kertomassa, että veriviljelyssä on todettu bakteeri. Katetri yritetään saada poistetuksi jo tänään. Veriviljelystä saadaan myöhemmin bakteerille nimi ja sen herkkyydet. Siihen tosin menee vielä aikaa, mutta silloin voidaan valita paremmat antibiootit bakteerin torjumiseen.

Nyt en saa syödä. Toivottavasti ei tule pitkä paasto. Kun tämä katetri laitettiin minulle, aika oli varattu aamuksi, mutta jouduin odottamaan iltaan asti enkä silloinkaan päässyt leikkaussaliin. Homma tehtiin huomenissa puolilta päivin.

Ja taas tuli tuore tieto. Poisto toteutetaankin heräämössä. Sinne varmaan pääsen nopeammin. Minulle tuotiin jo synnytyspaita.




tiistai 29. maaliskuuta 2016

Hyvä Suomen naiset!

Katsoin äsken Suomen naisjääkiekkomaajoukkueen pelin Venäjää vastaan. Matsi oli MM-kisojen - ne kai tässä onkyseessä - ensimmäinen. Ottelu oli jännittävä, koska aina Suomen päästyä johtoon, Venäjä sai kiinni. Peli ratkesi vasta lopussa.

Tässä on mielestäni eri peli kyseessä kuin miesten jääkiekossa, vaikka osa pelaajista kiekkoileekin miesten sarjoissa. No jaa, jollei eri peli niin ainakin naisten sovellus.

Lajin nuoruuden ja sukupuolten vääjäämättömien fyysisten erojen vuoksi on perusteltua, että naisilla on omat kisat kuten jalkapallossa, lentopallossa ja mitä kaikkea.

Pelaajat, tuomarit ja lähetyksen kaksi selostajaakin olivat naisia. Valmentajat olivat testosterooni-ihmisiä. Ehkäpä lajin vanhetessa koutseiksikin tulee naisia.

Peli on hitaampaa ja yksinkertaisempaa kuin miehillä. Niistä on se etu, että tällainen varttunut katsojakin pysyy paremmin kärräyillä siitä, mitä kaukalossa tapahtuu. Selostuskin on jollakin tavoin lempeää, ehkä pelaajamyönteisempää kuin miehillä. Toivottavasti naiset pitävät mielessään ettei heidän pelinsä tarvitse olla samanlaista kuin miehillä. En tiedä onko naisten peleissä nähty tappeluja. Toivottavasti ei tähän mennessä eikä tulevaisuudessa. Olkaa rakkaat naiset pliis fiksumpia kuin me miehet!

Jos nyt jotakin pitää kritisoida, niin toinen selostajista olisi voinut olla solidaarisempi naissisarilleen ja jättää sanomatta, ettei eräs pelaaja ole ollut kymmenen vuotisella lastensaamistauolla ollut vain sohvalla maannut. Minusta on ikävä asenne kuittailla niille naisille, jotka ovat valinneet päivähoidon sijasta kotihoidon tai päätyneet kotiäideiksi. Niissä hommissa ei taatusti pääse helpolla.

Taidan seurata kisoja ja kannustaa Suomen naisia - mielessäni vain, mitäpä täällä sairaalahuoneessa yksin huutelemaan.




H-hetki lähenee

Tänään minulle ei ole enää lämpöä. Tämän hetken lukema on taas kuin kirkko keskellä kylää eli 36,5.

Aamukierroslääkäri näki suussani jotakin huolestuttavaa. Hän määräsi minulle Caphosol-purskutteita,  joita käytän neljä kertaa päivässä. Hän pohti myös, pitäisikö katetrini vaihtaa. Se olisi luultavasti leikkaussalioperaatio. Hän sanoi, että pohtivat asiaa.

Pääsin puolilta päivin lieasta irti priksi tunniksi. Käytin sen hyväkseni ja kävin lukemassa Hesaria sekä kävelyllä käytävässä. Ei tarvinnut kuljettaa tippatornia eli morsiainta mukana. Tapasin potilaan, jolla on sama tauti kuin minulla, mutta hoidot aivan alussa. Istuimme juttelemaan käytävän tuoleille. Yksi lääkäreistä kävi siinä tutkailemassa katetriani. Hän kertoi, että se otetaan pois, koska en saa enää  hoitoja ennen siirtoa. Kuulin samalla, että tulen osastolle (7B) 21. huhtikuuta. Jos saan siirteen kahdeksan päivän päästä, ehdin saada sen vielä tämän kuun puolella. Silloin minulle asennetaan uusi katetri, joka on varmasti puhdas.

Kävin suihkussa vielä vapaaherrana ollessani. Nyt annan katetripaikan tuulettua.

Tunnen vieläkin ruokahaluttomuutta.

Kuulin juuri jo toisen elvytyshälytyksen tällä keikallani. "Tehtävä 00, Torni, kuudes kerros, A-siipi." Näköjään Torni- ja Kolmiosairaala kuuluvat samaan hälytysrinkiin vaikka siirtymämatkaa voi maallikon silmin olla pitkältikin. Jos henkilö on tällä osastolla vaikkapa huoneessa 15, hän joutuu ensin kipittämään lähes sata metriä osaston ulko-ovelle. Tiedän, että hänen ei tarvitse odottaa ovien hidasta avautumismekanismia vaan hän voi luikahtaa portaiden kautta. Sitten hän odottaa hissiä ja laskeutuu sillä kolmoskerrokseen, jossa hän kipittää pari sataa metriä Tornin hisseille ja nousee kuudenteen. Sitä en osaa arvioida, paljonko matkaa on hisseiltä A-siipeen. Muistelen, että ainakin Kolmiosairaalan hississä on jonkinlainen ohitusnappula. Luultavasti sen avulla voi kiireisessä tapauksessa välttää hissin pysähtymiset välikerroksessa. Arvelen, ettei tuosta matkasta alle viidessä minuutissa selviä.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Tuhtia tavaraa

Joku minussa myllää. Lämpö, vaikka onkin vielä lievä, on noussut mittaus mittaukselta 37,4:än. Minä sain suoneen ensiksi Vancomyciniä, jonka käyttötarkoitus kuvataan näin: "Erilaisten infektioiden hoito silloin, kun muu antibioottihoito ei ole tehonnut sekä eräiden vakavien suolistotulehdusten ensisijainen hoito."

Lisäksi saan Cefriaxonea. Siitä sanotaan: "Kefriaksonia käytetään vaikeiden bekteeritulehdusten hoitoon mm. tilanteissa, joissa potilaan vastustuskyky on heikentynyt. Lääkettä käytetään sairaalahoidon yhteydessä. "

Kun pengoin tietoja lääkkeistä, vastaan tuli sellainen tieto, että Cefriaxone ei välttämättä sovi penisilliiniallergisille, jollainen olen. Kun sanoin hoitajalle, hän uskoi, että lääkäri on ottanut asian huomioon. Kuulin samalla, että veriviljelykin pitää ottaa uudestaan, jos lämpö selvästi nousee. Bakteerista ei kuulemma heti välttämättä saada selvää. Äsken lämpölukema oli 37,6.

Aika tanakkaa tavaraa tunnun saavan ja monta kertaa päivässä. Cefriaxonea saan yölläkin kahden aikaan. Ajatella, että lääkkeet menevät kankkulan kaivoon, jos syynä onkin virus.

Olen ollut tänään hieman huonovointinen. Ruoka ei oikein maistu, mutta olen saanut syödyksi varmaan riittävästi. Sain iltapäivällä Primperanin, mutta sen vaikutus ei tunnu vielä selvästi.

Kuvittelen, että katetrin seutu ei olisi enää yhtä kipeä kuin aiemmin. Ehkä se ei makuulla tunnu niin selvästi. Jos niin on, on varmaan kyseessä bakteeri.

Jouduin jäämään sairaalaan

Otin puolilta öin grammaisen parasetamolin, mitä ei olisi saanut tehdä. Aamulla lämpöni oli alle 36 astetta. Ongelma on siinä, että näin jää näkemättä miten kuume mahdollisesti olisi muutoin noussut. Äkillisen kuumeen tapauksessa pitää antibioottihoidot aloittaa pian ja tuollaisessa tapauksessa ne voivat viivästyä. Kova kuume saattaa joka tapauksessa tunkea läpi myöhemmin.

Lähdimme vaimoni kanssa osastolle antamaan verinäytettä. Olin arvellut, että hemoglobiini on pudonnut ja saan punasoluja. Niin arveli hoitajakin. Jäimme odottamaan tuloksia.

Päivähuoneessa oli muitakin polikliinisiä potilaita. Siellä kävi yksi lukijoistanikin. Terveisiä vain! Hänkin lohdutti minua siirrekuljetushuolessani, että verta antamalla mahdollisesta ongelmatilanteesta selvitään. Yksi paikalla olleista kertoi, että hänen kantasolusiirtonsa onnistui aikanaan hyvin. Aiemmin on kuitenkin kerran todettu jäännössairaus eli viallisia soluja on ilmaantunut uudestaan. Se oli hoidettu pois Vidazalla. Nyt on jäännössairaus ilmaantunut uudestaan ja hän saa taas samaa lääkettä.

Veriarvoni tulivat. Hemoglobiini ei ollutkaan laskenut vaan pysynyt lähes samana. Ei tullut täydennyskierrosta. Kaikki muut arvoni, paitsi hematokriitti (B-Hkr) eli punasolujen määrä verestä sekä CRP, ovat hyviä tai kohtuullisia. Hematokriirri seurailee hemoglobiinia eli on ruodussa, koska hemoglobiini on alhainen. Minun katetrini on tuntunut kipeältä viime aikoina. Sen juuri punottaa aempaa enemmän. Hoitaja päätti pyytää lääkäriä katsomaan sitä.

Jos Panadolia ei olisi otettu ja kuume olisi pudonnut, lääkäri oli varmaan päästänyt kotiin. Nyt kun tilanne epäselvä, joudun jäämään tänne. Minun järkeni sanoi yöllä, että Panadolia ei pitäisi ottaa, mutta joku hoitaja on neuvonut vaimoani, että voi. Nyt lämpöni on 37,1 astetta.

Olen taas uniformussa. Minulta on otettu veriviljely sekä pistämällä että katetrin kautta. Kumpaakin kautta otettu näyte käsitellään samoin tavoin. Verta pantiin lasipurnukoihin, joissa näyttää kuin olisi järven rantapohjan vettä ja kasvillisuutta. Laboratorionhoitaja otti verinäytteen pistoksen kautta. Kun se otetaan katetrin kautta kyseessä on hoitotoimenpide ja näytteen saa ottaa vain sairaanhoitaja. Laboratorionhoitaja kuitenkin laittoi senkin näytteen purnukoihin. Näyte otettiin myös katetrin ja sen kummankin haarauman kautta sen selvittämiseksi, onko tulehduksen aiheuttaja katetrissa.

Hoitaja imi piikillä näytteen katetrista. Toimenpidettä kutsutaan lääketieteessä aspiraatioksi. Fonetiikassa se tarkoittaa jotakin muuta. Groshong-katetrissa on virtausestosysteemi, jonka vuoksi siitä ei valu verta. Imemällä sitä kuitenkin saatiin.

Nyt olen tipassa ja saan antibioottia. Oli melkoinen pettymys jäädä tänne, mutta tämä tapahtuu minun parhaakseni. Intuitiivisesti arvelen tulehdusarvon (CRP) nousun (arvo 35) johtuvan katetrista.


Veriarvot tänään:

Hb 92 (90)(101)(100)(104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 0.9 (0.4)(0.8)(0.7)(1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. ei onnistu (<0,05)(0.27)(0.31)(0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 107 (35)(61)(5)(52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 35 (4)(3)(<3)(9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Riskeerasinko liikaa?

Matka Isnäsin onnistui oikein mukavasti. Kahden lapsenlapseemme isä toimi chefinä ja tarjoili herkkua toisensa jälkeen. Hän vakaumuksellinen ortodoksi ja lauloi alkuvaiheessa ja lopussa "Kristus on ylösnoussut, kuolemalla kuoleman voitti ja niin edelleen". Alkupaloina oli keitettyä kieltä ja marinoitua sydäntä. Kielensiivujen päällä oli mämmimajoneesia ja etikkarakeita. Minä jouduin tyytymään pelkkään kieleen erikoisruokavalioni vuoksi. Etikkarakeet viittasivat siihen, että Jeesukselle annettiin etikkaa juotavaksi. Karitsan sydän oli Jeesuksen viattomuuden symboli. Sitten saatiin maa-artisokkakorvasienikeittoa. Ihminen on maasta tullut. Kolmantena ateriana oli keitettyä parsaa Hollandaise-kastikkeen kanssa. Tämä kai viittasi kevääseen. Makuyhdistelmä oli todella hyvä.
Sitten tarjoiltiin kantarellimuhennosta ja oliivisipulitomaattihakkelusta. Näitä en minä saanut, koska ne oli tehty tuoretavarasta. Vihreä salaatti ja graavi lohi jäivät myös minulle luvallisten lajien ulkopuolelle. Niiden oheinen hapanleipä jäi myös minulta pois. Karitsaa, lohkoperunoita ja keitettyjä vihanneksia sain syödä. Tuulihattukin oli kieltolistalla, koska siinä oli mätiä ja tuorejuustoa. Jälkiruokana oli rahkapiirakkaa, kulitsaa ja muita herkkuja. Pashaa minulle ei tarjottu, koska se on tuoretavaraa. Ja sitten kahvia.

Minä sain syödä aivan riittävän aterian, vaikka en kaikkea saanut ottaa. Herkullista oli. On tuo meidän rakas J-chef varsinainen ruokataiteilija.

Chef oli halunnut kutsua laajalti Isnäsin asukkaita ja näin edistää kylän yhteisöllisyyttä. Tämä on minusta hyvin arvostettavaa. Paikalla olikin lapset mukaan lukien kolmisenkymmentä henkeä.

Isnäs on ikivanha kylä. Kun saha on toiminut, alueella olevissa punamultataloissa on ollut lukuisia hellahuoneen ja kamarin asuntoja, jossa ruotsinkieliset työläiset ovat asuneet perheineen. Nyt asunnot ovat yhdisteltyjä isommiksi. Tyttäremme perheineen asuu yhdessä sellaisessa. Saha-alue on sataman yhteydessä. Paikalle oli saatu vieraita myös vastakkaiselta puolelta Isnäsiä.


Saha-aluetta kamarini ikkunasta kuvattuna


Ruokailu ja seurustelu kesti tuntikausia. Minä olin kamarissa, jotta en saisi tartuntaa. Lopussa tulin saliin, kun väki oli vähentynyt. Minulla oli lokoisat oltavat. Minulle tuotiin sinne niitä ruokalajeja, joita sain syödä. Välillä sain nauttia sukuhaaramme nuorimman seurasta. Hän on vasta kaksi ja puoli kuukautta vanha. Välillä sain myös juttuseuraa.

Minua pikkuisen vilutti kamarissa. Siellä mittasin kuitenkin normaalin 36,5:n lämmön. Vielä kotonakin on ollut vilunväreitä. Täälläkotona  olen mitannut enimmäislämmöksi 37,1 astetta. Olenkohan vilustunut? Varsinaiset tautitartunnat kai kypsyvät kauemmin.

Toivottavasti en riskeerannut liikaa. Jos nousee 38:an, minun on kerättävä kampsuni ja lähettävä osastolle.



 

Erityistoimenpiteitä

Lähtemisajatusta palloteltu. Osalla pääsiäisateriaan osallituvilla kai on jotakin röntsytautia. Olemme kuitenkin päätyneet lähtemään. Paikka on entisen sahan toimistorakennus joten tilaa on. Minä en mene saliin syömään muiden kanssa vaan majoitun johonkin toiseen huoneeseen, jossa myös syön. Siellä terveet voivat käydä minua moikkaamassa.

Mukava että järjestyy näin. Vaimo voi osallistua tilaisuuteen ja minäkin voin tavata osaa läsnäolijoista. Käsidesiä pitää käyttää ahkerasti. Kuumetta pitäisi kuulemma mitata kotisairaanhoidossa kolme kertaa päivässä. Siispä mittari mukaan. Äsken oli 36,5 eli kirkko keskellä kylää.

Täytyy ottaa varman päälle, koska minulla ei ole nyt vastustuskykyä juuri ollenkaan. Jos saan tartunnan kuume voi nousta nopeasti kohtalokkaan korkeaksi. Minulla on tunnin matkarajoitus sen vuoksi, että pääsen tarvittaessa nopeasti osastolle saamaan antibioottia.

Pääsemme pojan huushollin mukana, joten en joudu ajamaan.

Eilen aamupäivällä taisin torkahdella sen verran, että viime yön unet menivät pilalle. Saatoin nukahtaa hetkeksi, mutta sitten valvoin pitkään. Tänä aamuna on sitten väsyttänyt, mutta nyt olen hieman piristynyt. Viime yönä menetimme kellonsiirtotunninkin. Toivottavasti jaksaan syksyyn saakka, jolloin saamme sen takaisin.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Jännitys lieventyi

Onneksi meillä syöpäläisillä on omia yhteisöjämme, joissa on tarjolla kokemusasiantuntemusta. Olen ollut huolissani siitä, mitä tehdään, jos kantasolusiirteen kuljetus epäonnistuu.

Esitin huoleni Facebookin Allogeeninen kantasolusiirto -verkostolle ja olen saanut huojentavia vastauksia. Jokin siirrelähetys epäonnistui aikoinaan Islannista lähteneiden tuhkapilvien vuoksi. Vastaanottaja kuitenkin pelastui ilmeisesti veritankkausten avulla.

Kerrottiin myös, että luovuttajalla on yleensä varaluovuttaja, jos sellainen on saatavissa. Joskus on kuitenkin vain yksi sopiva luovuttaja ja niinkin huonosti voi käydä, ettei löydy yhtään.

Jossakin tapauksessa oli siirrelähetys viivästynyt siten, että sen tiputus siirtyi aiotusta perjantaista lauantaiaamuun.

Nyt tuntuu siltä, että asioita on mietitty ja varatoimenpiteitä on olemassa.

Viimeisin tieto omasta kohdastani on, että on löytynyt sopivia luovuttajia, joista valitaan paras. Eiköhän sieltä varaluovuttajakin löydy.

Näen tähtitaivaita

Minua on huimannut jo ennen syöpiä. Kun nousen pystyyn sängystä, tulee huimaus ja jousun istumaan uudelleen tai nojaamaan johonkin.

Nyt huimaukseni tuntuu erityisen voimakkaalta ja minua voi huimata hieman seisaalla ollessanikin, kun nousemisesta ei ole pitkää aikaa.

Kun huimaus iskee noustuani ylös, usein istun johonkin, kumarrun ja puristan silmäni yhteen. Nämä tapahtuvat aivan luontaisesti. Kun suljen silmäni näen pimeyttä ja joitakin jälkikuvajaisia, mutta hetken päästä pimeyden reunamilla näkyy kuin tähtitaivas. Kun puristan silmäni yhteen ilman huimausta, tähtitaivasta ei näy.

Kun terveenä elänyt ihminen alkaa kokea huimausta, syynä saattaa olla leukemian aiheuttama anemia, sanoo Terveyspankki. Tästä päättelen, että huimaukseni nykyinen voimakkuus johtuu sytostaattien aiheuttamasta anemian lisääntymisestä. Eilen hemoblobiini oli 90 ja se on saattanut siitäkin pudota.

Huimaus yleensä voi johtua hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta, jännityspäänsärystä, Ménièren taudista, stressistä tai paniikkihäiriöstä. Ortostaattinen eli asennon muutokseen liittyvä huimaus syntyy, kun verenpaine laskee nopeasti henkilön noustessa makuulta istumaan tai istumasta ylös. Oletan minun oireeni olevan tällainen.  

Huimauksen täytyy liittyä jotenkin tasapainoelimeen. Arvaukseni on, että verenpaineen lasku aiheuttaa verenkierron hidastumisen tasapainoelimeen. Lienenköhän oikeassa?



Mennäkö vaiko eikö mennä?

Nyt väsyttää. En jaksa juuri mitään. Hemoglobiini oli eilen 90 ja voi olla pudonnut siitäkin.

Olemme aprikoineet, voimmeko lähteä huomenna Loviisan Isnäsiin pääsiäisaterialle, jonne tulee tyttären ja meidänkin lähipiiriä 20-25 henkeä. Minulla ei ole vastustuskykyä juuri ollenkaan, koska neutrofiiliarvoni oli <0.05.

Meitä toivotaan kovasti paikalle. Sana kiertää ettei kipeänä toivota kenenkään tulevan. Hassua sinänsä, että muut kipeät eivät voi tulla, koska minä olen sairas. Minä en saa mennä tunnin matkaa kauemmaksi Meikusta. Etäisyys on kai 70 kilometriä eli ehkä tuo ehto suunnilleen täyttyy.

Konsultoin osastoa. Kuulosti siltä, että voin lähteä, kunhan en aja ja käytän runsaasti käsidesiä. Olen välillä käyttänyt käsineitä tapaamisissa. Hoitaja piti käsidesiä parempana konstina.

Kai me sitten lähdemme, jos jaksan ja yritänhän minä jaksaa.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Jännitys nousussa


Katsoin eilen tiedeohjelman Prisma: Kaksi samaa, jossa kerrottiin kaksostutkimuksista. Siinä oli mukana identtiset kaksossisarukset, joista toinen sai leukemian ja toinen ei. Miksi vain toinen sairastui, johtunee siitä, että geneettiset alttiudet ilmeisesti tarvitsevat jonkin aktivoivan tekijän lauetakseen. Sisaruksista toisella oli kai näin käynyt ja toisella ei.

Yllättävää tapauksessa oli se, että kaksossisar ei kelvannut kantasolujen luovuttajaksi. Soluissa pitäisi olla hieman eroakin ilmeisesti, koska prosessin alussa tarvitaan jonkin verran käänteishyljintää mahdollisten vastaanottajalle jääneiden omien solujen tuhoamiseksi.

Tämä tarina päättyi surullisesti, koska sairastunut sisko menehtyi.

Sain muilta syöpäläisiltä sairaalassa vinkin, että tämän viikon Puoli seitsemän-ohjelmissa on käsitelty kaksi kertaa leukemiaan sairastuneen ja niistä selvinneen nuoren miehen tarinaa ja kantasolusiirtoa. Katsoin nuo kohdat ohjelmista ja hieman muutakin. Päähenkilön puoliso kertoi samasta huolesta, joka on minuakin vaivannut. Käytäntö on, että siirre luovutetaan sen antamista edeltävänä päivänä ja välimatka voi olla pitkä. SPR:n kuriiri tuo siirteen luovutuspaikasta sen käyttöpaikkaan. Entä jos matkalla tapahtuu jotakin eikä siirre tule perille? Potilaan immuunijärjestelmä on ajettu alas ja omat solut tuhottu. Kun taannoin kysyin siirrosta kertovalta lääkäriltä asiasta, hän sanoi ettei sellaista ole tapahtunut. Hän ei kuitenkaan kertonut mistään varasuunnitelmasta.

Kaksosten tarina ja tämä siirteen siirtoon liittyvä riski meinaa vaivata mieltäni.

Pitkäperjantain viettoa osastolla

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Ajelin aamulla osastolle, jossa minulta otettiin verinäyte. Istuskelin päiväsalissa, jossa oli pitkäperjantaista huolimatta seuraa paikalla. Eräs "kollega" on myös tulossa toukokuussa 7B-osastolle saamaan kantasolusiirtoa. Sovimme hänen kanssaan Fb-kaveruudesta, jotta voimme vaihtaa kokemuksiamme sellireissullamme. Hän laittoi minulle kutsun saman tien. Hänellä oli jo toukokuun alkuun sijoittuva päivämäärä tiedossa. Ilmeisesti minun jaksoni alkaa myöhemmin, koska minulle ei ole vielä asiasta soitettu.

Osastolla toimii samanlainen kuvio kuin armeijassa, jossa tapaa hyvin erilaisista ympyröistä tulevia ihmisiä. Niinpä sain seurata keskustelua kaivinkoneista, mehumaijoista ja talon purkamisesta. Sain myös kuulla veritautidiagnoosista, joka oli minulle niin uusi etten muista sen nimeä.

Minua pyydettiin jäämään odottamaan tuloksia. Sairaalareissu venyikin, koska minulle päätettiin antaa trombosyyttejä. Niitäkin piti odottaa. Valuttaminen kesti noin tunnin. Tuli vähän arkinen pitkäperjantai, mutta nyt kuuntelen kotona tätä kirjoittaessani Faunin iltapäivää, jossa soitetaan päivän teeman mukaan valittua musiikkia. Hyvä tietenkin, että pidetään huolta.

Trombosyytit olivat pudonneet 35:en joka ei edellyttäisi täydennystä. Minulle kuitenkin annettiin käyttämäni Flexane-verenohennuslääkkeen vuoksi. Hemoglobiini on 90. Punasoluindeksit ovat yhä ihan kelvollisissa arvoissa. Menen maanantaina uudestaan verikokeeseen. Jos arvo on pudonnut 80:en tai alle, saan varmaan punasoluja.

Hoitaja huomautti, että kreatiiniarvoni (P-Krea) on hieman koholla. Viitealue miehille on 60-100 mikromoolia litrassa. Minun arvoni on 102. Kehoitettiin juomaan runsaasti munuaisten suojelemiseksi.

Otin pienet tirsat saadessani täydennystä.

Minulle selvisi, että vaimoni järjestämä peräänkatsominen menikin väärää tahtia, koska matalasoluvaiheessa minä saisin olla päivisin yksin kotona, mutta öisin pitäisi olla jonkun muunkin paikalla. Nyt minulla oli alkupäässä kerran yöseuralainen, mutta ei sen jälkeen. Ei onneksi ole öisin ilmennyt mitään hälyttävää.


Veriarvot tänään:

Hb 90 (101)(100)(104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 0.4 (0.8)(0.7)(1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. <0,05 (0.27)(0.31)(0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 35 (61)(5)(52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 4 (3)(<3)(9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Lisää punasolumittauksista

Kirjoitin hiljattain erytrosyyteista eli punasoluista ja hemoglobiinista. Kerroin erytrosyyttiarvon tarkoittavan punasolujen tilavuutta. Jokin lähde kai ilmaisi asian noin. Duodecimin Terveyskirja määrittelee arvon kertovan, montako kappaletta litrassa verta on punasoluja. Minun viimeisimmässä mittauksessa erytrosyyttiarvo oli 2.98 * E12/l. Puhekielessä sanotaan arvoksi 2.98, mutta oikeasti se tarkoittaa, että litrassa vertani oli tuolloin 2.98 biljoonaa (2 980 000 000 000) punasolua.

Ilmankos hemoglobiiniarvoni oli vain sata, koska erytrosyyttien viitealue on miehillä 4.25-5.7. Hemoglobiiniarvo sata tarkoittaa, että minulla oli verenpunaa sata grammaa litrassa.

Perusverenkuvan (pieni verenkuva) mittauksessa saadaan myös arvot E-MCV, E-MCH, E-MCHC ja E-RDW, jotka ovat punasoluindeksejä. Lääkäri ei juuri tarvitse erytrosyyttiarvoa, mutta sen avulla voidaan laskea punasoluindeksejä.

E-MCV tarkoittaa punasolun keskitilavuutta. Erytrosyyttiarvosta ymmärrämme, että punasolut ovat hyvin pieniä. Niiden keskitilavuus ilmaistaan femtolitroina (fl). Yksi fl on 0.000000000000001 litraa. Viitearvoalue on 82-98). Minun punasolujeni keskitilavuus näytti olevan kunnossaa, koska arvoni oli 94 fl.

E-MCH ilmoittaa paljonko yksittäisessä punasolussa on keskimäärin hemoglobiinia. Arvo ilmoitetaan pikogrammoina (pg). Yksi pg on 0,000000000001 grammaa. Viitearvoalue on 27-33 pg. Minun arvoni 34 näyttää aika hyvältä.

E-MCHC:n arvo on punasolujen hemoglobiinin keskimääräinen konsentraatio. Se ilmoittaa hemoglobiinin määrän litrassa punasoluja. Yksikkö on grammoja litrassa ja viitealue 320-355 g/l. Minun arvoani 356 ei voi pahemmin moittia. Mittayksikkö g/l on sama kuin hemoglobiinissa, mutta siinä on kyseessä hemoglobiinin määrän litrassa verta.

E-RDW ilmaisee punasolujen koon vaihtelua. Punasolut ovat tavallisesti aika samankokoisia. Viitearvo on 15 prosenttia. Sen ylittävät tasot poikkeavat normaalista. Minun arvoni 16 on pikkuisen koholla.

Punasoluindeksit auttavat arvioimaan erilaisia anemioita. Alhaiset MVC-, MCH-, ja MCHC-arvot viittaavat raudan puutteeseen. Punasolut ovat pieniä. Kohonnut MVC-arvo viittaa puolestaan B12- ja foolihappovitamiinien puutteeseen.

Minä poden anemiaa, koska hemoglobiinini on vain 100. Nämä punasoluindeksit eivät kuitenkaan tunnu selittävän Hb-arvoani. Pienen verenkuvan näytteestä saadaan myös hematokriittiarvo, joka kertoo kuinka suuri osa verestä on punasoluja. Minun arvoni on 28 prosenttia, kun miesten viitearvoalue on 39-50 prosenttia. Tulkitsen omia arvojani siten, että punasoluni ovat ihan hyviä, mutta niitä on liian vähän. Minulla ei ole esimerkiksi raudan puutetta. Ehkä syön ihan turhan usein mustaa makkaraa.




Sittenkin kalliit lääkkeet

Sovimme eilen, että käyn tänään hakemassa osastolta Noxafil-pillereitä ensi viikon alkuun saakka. Mietin sitten, että niitä ei varmaan ole syytä vaihtaa halvempiin kesken kuurin. Soitin tänään osastolle ja pyysin halvempia tilalle. Hoitaja sanoi, että lääkäri pitää Noxafilia parempana tässä tilanteessa. Hän sanoi myös, että niitä voidaan antaa mukaan lisää ensi viikolla.

Varmaan tässä on syytä luottaa lääkäriin. Kantasolusiirtosuunnitelmat saattaisivat häiriytyä, jos saan sienitartunnan. Olen valmis itsekin panostamaan suurempiin lääkekustannuksiin, jos ne ovat perusteltuja.

Keskimmäinen poikani, joka oli tulossa katsomaan perääni, haki lääkkeet tullessaan Meikusta. Hän toi ruokaa tullessaan ja oli täällä seuranani jonkin aikaa. Täytyy olla tyytyväinen, kun läheiset pitävät huolta.

Juttelin hoitajan kanssa eilen tuntemistani vatsakivuista. Hän ei uskonut niiden johtuvan Klexane-ruiskeista, joita pistän kaksi kertaa päivässä navan seudulle. Alueella on punaharmaita jälkiä pistoksista. Alue on myös kosketusherkkää. Ehkä tuntemukset johtuvat sytostaateista. Seurataan tilannetta.




keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Miksi Isis haluaa luoda kalifaatin?

Olen oppinut, että muslimeja on monenlaisia. Suurin joukko lienee hyvin maltillisia. Muslimien käytännön elämää ohjaavat sekä koraani että perimätieto. Jälkimmäisellä tarkoitetaan tietoja siitä, miten Muhammad toimi kussakin tilanteessa. Hänen katsotaan toimineen oikein ja siten kannattaa toimia samoin vastaavissa tilanteissa. Sillä on merkitystä, miten voidaan todeta kunkin tiedon Muhammadin toimista välittyneen. Islamilaista elämäntapaa kutsutaan sunnaksi. Sitä koskevien kirjoitusten nimitys on hadith.

Koraani on ohje, jota on vain noudatettava. Sen sisältö kuitenkin ilmaistaan aika pyörein sanoin joten ilmeisesti siksi tarvitaan myös sunnaa ha hadithia.

Islam ei ole lähetysuskonto, joten muslimit eivät ainakaan perusopin mukaan ole aktiivisia käännyttäjiä. Alkuperäinen ihannevaltio on ymmärrykseni mukaan kalifaatti, jota johtaa kalifi.

Länsimaissa ovat valistuksen seurauksena maallinen ja uskonnollinen hallinto erkaantuneet toisistaan. Islamin alueella ei ole tapahtunut valistuksen kaltaista ilmiötä. Ainakin Turkki on Kemal Atatürkin toiminnan seurauksena maallinen valtio.

Kalifaatissa on maallinen ja uskonnollinen valta yhtä. Uskonto on tietenkin islam. Vääräuskoisten on sallittu asua kalifaateissa kunhan ovat maksaneet heille säädetyt verot.

Al.Taeen mukaan Isis haluaa muodostaa alkuperäistä käsitystä vastaavan kalifaatin Irakin ja Syyrian alueelle. Ei tunnu olevan helppoa. Ilmeisesti tästä syystä muslimien toivotaan pysyvän asuinsijoillaan eikä lähtevän pakolaisiksi.

Isis kai pyrkii uskonnolliseen fundamentalismiin ja siksi haluaa kalifaatin. Käsittääkseni suurin osa muslimeista ei hyväksy kaikkia heidän periaatteitaan. Näitä teemoja haluan tutkia lisää.




Ristiriita?

Kuulin radiosta Alex Stubbin sanoneen, ettei terroristeja pidä ymmärtää. Olisi hyvä kuulla hänen koko lausumansa, mutta pohdinpa nyt tuotakin.

Varmaankin valtiovarainministeri tarkoittaa, että terroristeja kohtaan ei pidä tuntea sympatiaa eikä empatiaa. Mielestäni heidän motiivejaan pitää yrittää ymmärtää, koska muutoin ei terrorismia voida kitkeä. Kun pyritään vaikuttamaan ehkäisevästi nuorten muslimien radikalisoitumiseen, on syytä yrittää ymmärtää heidän ajatuksiaan ja elintilanteitaa jotta heidän motiivinsa saadaan muuttumaan. Olisi syytä myös ymmärtää, miksi ja miten osasta heistä kasvaa terroristeja.

Mieleeni on tullut eilisessä A-Studiossa asiantuntevasti esiintyneen Hussein Al-Taeen kertomassa ristiriitaiselta vaikuttava asetelma. Hän sanoi, että Isisin yhtenä tavoitteena on viestittää länsimaihin muuttaneille pakolaisille heidän olevan vääräuskoisia, koska ovat muutaneet vääräuskoisten keskuuteen. Toisaalta hän sanoi terroritekoja tekevien olevan kohdealueella syntyneitä täysin paikallista kieltä puhuvia henkilöitä. Jokin tässä ei mielestäni täsmää. Ehkä Al-Taee pystyisi selittämään asian. Ajatellaanko kohdemaassa syntyneen terroristin voivan sovittaa teollaan asumisensa vääräuskoisten joukossa vai pidetäänkö vanhempia syyllisinä?

Sain puhelimitse uudet veriarvoni. Samalla minulle ilmoitettiin, että siirryn kotisairaanhoidon piiriin.
Neutrofiiliarvoni oli hieman pudonnut. Ihmisjoukkoja pitää välttää edelleen. Trombosyytit olivat nousseet oikein kunnolla. Vielä olen kuitenkin kaukana viitealueesta.

Minulle kerrottiin samalla, että minulle on laitettu apteekkijärjestelmään resepti Noxafilista, joka on kallista ja jota käytetään sieni-infektioita vastaan. Kävimme kälyni kanssa kävelyllä apteekissa ja kaupassa. Piti kävellä pikkuisen enemmänkin, mutta kävely alkoi tuntua vatsassa. Liittyisiköhän siihen, että pistän Klexanea alavatsaani kaksi kertaa päivässä. Tuntui vielä, kun olimme palannee kotiin. Selvisi, että Noxafil maksaa yli 600 euroa netto. Kysyin farmaseutilta perusteita, miksi kannattaisi ottaa tämä kallis lääke, joka on aikaisemmin korvattu tavanomaisen hintaisella. En saanut perusteluja.

Osastolta soittaneen henkilön kanssa sovimme, että käyn huomenna sairaalassa, koska saan Noxafil-lääkkeitä ensi maanantaihin saakka. Olen oikeutettu niihin, koska olen kotisairaanhoidossa. Yritän päästä samalla lääkärin juttusille ja keskustella aiheesta. Olen aikaisemmin tutkinut asiaa netista ja saanut selville, että Noxafil on hyvä lääke. Tuntuu kuitenkin, että ei varmaan kannata aloitta Noxafililla, jos ensi viikolla vaihdetaan kuitenkin toiseen. Voisin harkita kallista lääkettä kantasolusiirron yhteyteen, jos tuntuu tarpeelliselta. Tosin siirron jälkeen joudun syömään kaiken maailman lääkkeitä. Paljonkohan mahtavat maksaa?

Ylihuomenna on pitkäperjantai. Minun mentävä osastolle verikokeeseen. Huslabit ovat kiinni.


Veriarvot tänään:

Hb 101(100)(104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 0.8 (0.7)(1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. 0.27 (0.31)(0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 61 (5)(52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 3 (<3)(9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

Hyvässä ajokunnossa

Veljeni vaimo on tulossa katsomaan perääni. Tulen olemaan taas hyvässä hoidossa. Hän tarjoutui tulemaan jo aikaisin veljenpoikani kanssa, jotta tämä voisi käyttää minua verikokeessa. Sovittiin, että soitan viimeistään kahdeksalta aamulla, jos tuntuu tarpeelliselta. Muussa tapauksessa hän tulee puolilta päivin.

Olen tuntenut oloni kohenevat trombosyyttien saamisen jälkeen. Ajattelin, että voisin käydä autolla jossakin täällä itäsuunnalla olevassa Huslabissa. Tutkailin sijainteja netistä. Palvelu on mainio. Se ehdottaa kolmea lähintä paikkaa, kun antaa osoitteensa. Myllypurosta se jopa ilmoitti, että odotusaika on 86 minuuttia. Muista itäsuunnan paikoista ei ollut näkyvissä odotusaikaa. Tuokin kertoi minulle, että varmaan muissakin seudun paikoissa on pitkä jono.

Arvelin voivani käyttää lastenlippua ja pääseväni noissa paikoissa nopeutetusti sisään tartuntavaaran välttämiseksi. Joutuisin kuitenkin menemään tilaan, jossa on paljon väkeä.

Kun tunsin ajokykyni varsin hyväksi - ajaessa se tuntui sitten aivan normaalilta - päätin mennä Tornisairaalan labraan, koska siellä jonot ovat olleet lyhyet viime käynneillä. Ajelin sinne. Kun saavuin labraan, näin, että odotustilassa ei ollut ketään. Otin lipun. Perässäni tullut kommentoi tilannetta. Jutustelimme, istuuduin mutta nousinkin riisumaan päällysvaatteita. Samalla sain jo hälytyksen sisään. Kumppani totesi minun pääsevän jo sisään ennen kuin ehdin istua. Veisteli sitten, että kyllä minun sen 15 minuuttia pitäisi kuitenkin odottaa.

Kopissa oli jo tutuksi tullut laboratorionhoitaja. Hän löysi toimivan suonen kerralla ja otti kaksi putkiloa näytteitä. Opin jutustellessamme, että pieni verenkuva ja CRP otetaan eri putkiloihin. Hän kertoi, että tilanteen vaatiessa CRP saadaan verenkuvanäytteestäkin, mutta jotakin merkitystä silläkin on verrattuna oman putkilon näytteeseen, koska asiasta pitää mainita. Pyysin sellaisen paikan verireiän päälle, joka ehkäisee paremmin vuotoa. Sain sideharsosidoksen kyynärtaipeeseeni.

Äskettäin minulta otettiinkin pelkkä CRP, koska lääkäri ei tarvinnut muuta. Hoitaja tosin silloin kommentoi, että pelkkä CRP maksaa melkein saman verran kuin se sekä pieni verenkuva. Työmäärä onkin kummassakin lähes sama. Kun sosiaaliturvatunnus on varmistettu ja suoni löydetty, kaksi putkiloa ei kokonaisuutena juuri kauempaa kestä kuin yksi.

Jännää, että pelkkä trombosyyttien tankkaaminen tuntuu parantavan suorituskykyä, vaikka trombot saavat ensi sijaisesti veren hyytymään.

Ajelin kotiin.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Tässä on todellinen terrorismin asiantuntija

A-Studiossa oli tänään illalla kolme terroasiantuntijaa haastateltavana. Yksi heistä oli preidentti Martti Ahtisaaren CMI:n (Crisis Management Initiativen) asiantuntija Hussein Al-Taee.

Tässä meillä on todellinen asiantuntija, kun halutaan tietää Isisistä. Hän on taustaltaan irakilainen, mutta puhuu täydellistä suomea. Hän vaikuttaa hyvin älykkäältä tyypiltä. Hän voi hankkia tietoja esimerkiksi suoraan Irakista.

Hän osasi tulkita erittäin avartavasti tämänpäiväisen terrori-iskun motiiveja. Suomalaisten asiantuntijoiden on vaikea päästä asioiden juuriin kiinni, koska he eivät osaa arabiaa eivätkä voi tuntea asioiden taustoja samoin kuin arabikulttuuriin syntynyt.

Al-Taee totesi, että Isisin vastaiselle koalitiolle halutaan osoittaa, että vielä ollaan vahvoja ja voidaan iskeä jopa Brysseliin. Lisäksi halutaan viestiä Eurooppaan tulleille pakolaisille ja pakolaiseksi aikoville, että ei kannata. Sielläkin on hankalaa. Kun olette vääräuskoisten keskuudessa, olette vääräuskoisia. Hän arvioi myös, että terroristit haluavata näyttää, että Euroopan keskuksessa tapahtuneesta iskusta syntyy paljon suurempi haloo kuin esimerkiksi Turkissa tapahtuneesta. Muslimin veri ei ole yhtä arvokasta kuin länsieurooppalaisen.

Tämä oli minusta sellaista analyysia, mihin suomalaistaustaiset eivät pysty. Al-Taeeta kannattaa kuunnella.


Parisuhde paremmaksi

Ylen Areenassa on kaikki Elämä pelissä-sarjan osat katsottavissa. Olemme katsoneet vaimoni kanssa muutaman osan alusta päin. Varmaan jatkamme, kun hän palaa kotiin.

Neljä paria osallistuu Tony Dunderfeltin vetämään parisuhdeleiriin. Pari osallistujaa ovat tunnettuja julkisuudessa. Osallistujat tekevät harjoituksia ja keskustelevat Dunderfeltin kanssa.

Yksi pariskunta, joka tuli mukaan tosissaan, on luovuttanut kesken. Kun parin toinen osapuoli ei enää ollut paikalla, toinenkin lähti.

Ohjelma toimii minusta oikein hyvin. Monet ohjeet parisuhteen parantamiseksi ovat yksinkertaisia, mutta haastavia toteuttaa. Kysymys on oikeastaan vain vuorovaikutuksesta. Sarjan opit ovat linjassa sen kanssa, mitä olemme vaimoni kanssa oppineet. Olemme mielestäni saaneet suhteemme toimimaan paremmin.

Viimeisessä katsomassamme jaksossa pariskunnat etsivät jonkin esineen ja käyttivät sitä apunaan, kun osapuolet keskustelivat Dunderfeltin ohjauksessa. Kuvio meni niin kaikessa yksinkertaisuudessaan siten, että kumpikin sai pitää vuorollaan esinettä käsissään ja kertoa niin pitkään jostakin suhdetta rassaavasta asiasta kuin halusi. Toinen ei saanut keskeyttää ja oli velvollinen kuuntelemaan. Minusta tämä on toimiva kontsti. Sitä voisi soveltaa kotonaankin, jos oikein tiukalle ottaa.

Suosittelen!


Minulla oli viime yönä seuranani eräs ystävämme ja hän vaihtoi osia vaimonsa kanssa aamulla. Olen hyvässä huomassa. Kyllä kelpaa. Kiitos rakkaat ystävät!


Brysselissä on tapahtunut kamalia. Kolme pommi-iskua. Kaksi lentoasemalla ja yksi metrossa. Kuolleita on yli 30. Kolme suomalaistakin Minusta tuntuu, että tämä päivä on yksi käännekohta Euroopan historiassa. Nyt iskettiin kovaa Euroopan "pääkaupungissa" ja pian erään Pariisin iskussa toimineen terroristin pidättämisen jälkeen.

Nyt me kaikki, jotka joskus vaihdamme konetta jollakin Keski-Euroopan kentällä, joudumme ajattelemaan terrori-iskun uhriksi joutumista. Pitää huomata myös, että isku tapahtui paikassa, jossa EU:n eliitti liikkuu jatkuvasti. Ymmärtääkseni poliisit ovat pystyneet ehkäisemään joitakin iskuja ainakin Brittein saarilla, mutta silti jotkut onnistuvat.

Tällaisilla iskuilla pystytään herättämään kauhua. Nytkin monet sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään roolia Euroopan politiikassa, joutuivat uhreiksi ja heidän läheisensä surijoiksi. Tällainen kohtalo ei kuulu myöskään niille, joilla valtaa on.

Nämä iskut saattavat vaikuttaa EU-maiden ratkaisuihin pakolaiskysymyksessä.

Länsi-Euroopan maat ovat pitkään saaneet nauttia demokratian tuottamista hedelmistä. Kehitys on tuntunut vakaalta. Nyt jännitys on yhtäkkiä noussut esimerkiksi Itämeren alueella ja maat joutuvat tosissaan miettimään puolustusratkaisujaan.

Ei tässä näin pitänyt käydä.


 

Papan ja lastenlasten videohetki

Sunnuntaina oli lastenlapsia vanhempineen vierailulla. Vanhin lapsista sai hiukan liikaa vauhtia. Sain idean, jota kokeilin heti. Lapset olivat riidelleet kahdesta "kiinalaispallosta", tiedättehän, sellaisista helisevistä. Otin pallot ja kehoitin vanhinta pelaamaan paloilla matolla.

Kuvio oli yksinkertainen. Rajattiin matolta pitkänomainen alue. Kumpikin aloitti vuorollaan omasta päästään lähettämällä pallon kohti toisen päätyä. Sitten tavoitteena oli pompauttaa omaa palloa käyttäen naapurin pallo tämän päätyrajan taakse.

Peli toimi yllättävän hyvin ja kumppanini viihtyi sen parissa. Hankalia tilanteita olivat sellaiset, joissa oma pallo oli väärällä puolella naapurin palloa. Sellaisiakin pitää tietysti olla. Olisi kätevää, jos pelialueella olisi reunat kuten biljardissa. Köyhän miehen ratkaisu on se, että reunalinjan ylittänyt pallo palautetaan ylityskohdalle.

Tällaista peliä voisi kutsua mattobiljardiksi. Pallojen liikutteluun voisi käyttää biljardikeppejä tai pienempiä sen tapaisia.

Myöhemmin sain lapset viihtymään seurassani helpolla konstilla. Katsoimme videoita netistä. Kysyntää olisi ollut kaikenlaisille tulipaloille, hurjille onnettomuuksille ja sen sellaisille. Yritin pysytellä rauhallisemmilla linjoilla.

Kaivoin Youtubesta esiin virtahepovideoita. Ne alkoivat pian kyllästyttää. Suurta hupia aiheutti sattumalta löytynyt virtahevon jättiläismäinen pieru. Ympäristöön ei ruiskunut pelkkää ilmaa. Ilmeisesti hippo merkitsee näin omaa reviiriään. Tässä se on, jos pystyt katsomaan ja huvittaa.



Joku on keksinyt tehdä koosteen pierevistä kissoista ja koirista. Tämäkin aihe huvitti kovasti lapsia. Eläinten reaktiot omiin pieruihinsa olivat yllättäviä. Jotkut tuntuivat säikähtävä. Jokin eläin vaikutti nololta. Muutama alkoi vimmaisesti pyöriä yrittäen tavoittaa peräpäätään.


Ajauduimme katsomaan videota, johon joku oli koonnut pätkiä pienten lasten kaatumisista ja sen sellaisista. Tämäkin kiinnosti. Muistaakseni lopetin sen kesken. Että tuollaisiakin joku viitsii koota.

Nuorimmainen toivoi kovasti junavideoita, joita olemme hänen kanssaan katsoneet. Emme juuttuneet sellaisiin, vaikka ne mukavia ovatkin.

Löysimme lisää mukavaa katseltavaa, esimerkiksi akropaattitemppuja. Tässä yksi:



Taikatemppujakin katsoimme. Hakusanalla "illusionist" löytyy temppuja, joiden selitystä on vaikea keksiä. Lopuksi jumituimme katsomaan synkronisoituja uimaesityksiä. En ollut tiennytkään, että tällainen laji on olemassa:



Näin kului pitkä tovi rakkaiden lastenlasten seurassa.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kutsu kuului

Vaimoni lähti aamulla Wieniin toipumaan rinnalla kulkemisesta. Hän on järjestänyt niin, että ystävämme ja lapsemme käyvät katsomassa perääni. Luulisin selviäväni muutoinkin, mutta näin hänellä on varmaan vapaampi olo lomailla. Vanhin poikamme on ollut seuranani tänään ja illalla tulee eräs ystävä.

Kävi kuten arvelinkin eli tuli kutsu trombosyyttitankkaukseen. Viitearvo on 150-360 ja oma arvoni on peräti vain viisi. Poikani käytti minua iltapäivällä osastolla ja sain kaksi pussillista tromboja suoneeni. Tavara oli kylmää, joten tuntui hetken rinnassa. Aika kehnosti varmaan veri hyytyy tuolla arvolla. Nyt asia on paremmalla mallilla.

Neutrofiiliarvo on 0.31. Alan olla tarttumisvaarassa. Seuraava verikoe on keskiviikkona. Silloin arvo on luultavasti alle 0.2 ja siirryn kotisairaanhoidon statukselle.


Veriarvot tänään:

Hb 100 (104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 0.7 (1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. 0.31 (0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 5 (52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP <3 (9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

Epävarma kuski

Huh huh! Selvisin. Luulen toimineeni väärin tänä aamuna, koska kävin autolla Tornisairaalan labrassa. Olen luultavasti jo matalasoluvaiheessa. Lisäksi nukahdin viime yönä vasta kolmen jälkeen. Minun olisi pitänyt mennä taksilla, mutta en jaksanut muuttaa suunnitelmaani. Tunsin itseni väsyneeksi ja epävarmaksi. Yritin keskittyä ajamiseen.

Kela-taksin käyttöäni hidastaa se, että olen epävarma sen rajoituksista. En tahdo muistaa sääntöjä. Haluaisin kuitenkin toimia niiden mukaan. Toisekseen yksi käynti maksaa viitisen kymppiä. Tuntuu katto antavan odottaa itseään.

En löytänyt Syöpiksen edestä vapaata paikkaa joten ajoin kakkosparkkihalliin, josta tullaan hissillä Matti Äyräpään aukiolle, joka on Biomedicumin sisäänkäynnin edessä. Äyräpää kuulostaa joltakin maineikkaalta lääketieteilijältä.

Ajattelin tullessani sairaalaan, että tämä on hyvä paikka. Toiminta on korkeatasoista. Voin suomalaisena olla ylpeä meikäläisestä erikoissairaanhoidosta. Toivottavasti sote-peli ei sotke sitä.

Kävelin kohti labraa. Aulassa istui ryhmänä seitsemän valkotakkista. Mietin ovatko he lääkäreitä vai kandeja. Kai kanditkin saavat käyttää valkoista takkia. Jokin ryhmä he olivat. Kukin tuntui kiinnostuneen ensisijaisesti kännykästään.

Labran odotustilassa oli vain kaksi henkilöä. En viitsinyt kaivaa matkalukemistani esiin. Ruudulla pyöri jokin Poirot. Pian pääsin toimenpiteeseen. Suoni löytyi heti ja verinäyte saatiin nopeasti. Tällä kertaa laboratorionhoitaja ei kysynyt haluanko siteen vai teippiä kyynärtaipeeseeni. Laittoi siteen. Kävelin autolle saakka käsi taitettuna ylhäälle kuin minulla olisi näkymätön sateenvarjo. Ei alkanut vuotaa.

Saanen tulokset puhelimitse iltapäivällä. Veikkaan, että minut kutsutaan saamaan trombosyyttejä.  


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Miten saan kotona itseni ylös sängystä?

Edellisen postaukseni teemaa voisi jatkaa ja ihmetellä, että miksi olen kotona niin paljon sängyssä. Joudun tunnustamaan, että kirjoitan näitä blogijuttuja selälläni sängyssä ja läppäri sylissäni. Kaikki muutkin tietokoneasiat sujuvat sängyssä. Tämä Macbook on niin kevyt, että sitä on helppo käyttää näin.

Mitä muuta? Yllätys, yllätys, lukeminen sujuu mukavasti sängyssä, tietenkin myös loikoilu, torkkuminen ja nokosten ottaminen.

Maalaaminen on hankalaa sängyssä. On ongelma, että en saa itseäni innostumaan maalaamisesta. Tämä kirjoittaminen tuntuu vieneen voiton. Olisi syytä maalata enemmän terveydellisistä syistä.

Pitäisi saada useammin vieraita käymään. Silloin istun ainakin osan vierailuajasta. Vieraat ovat tosin hyvin ymmärtäväisiä, jos siirryn pitkälleni kesken vierailun. On mukava, kun saamme vieraita. Lisäksi se on hyväksi fysiikalleni. Tervetuloa siis!

Tästä voin tehdä sellaisen johtopäätöksen, että sairaalan väelle olisi haastetta saada minut irti sängystä, vaikka sellaista kaavailinkin edellisessä jutussani.

Kukaan muu kuin minä ei saa minua ylös sängystä. Siinäpä probleema.

Miksi potilaat ovat sängyissä?

Hematologian osastolla potilaan peruspaikka on sänky. Kolmiosairaala ei ole kovin vanha, mutta senkin suunnittelussa on päädytty sänkyperustaiseen hoitoon. Huoneissa on toisin pienehköjä pöytiä, irrallisia tuoleja ja joissakin jopa nojatuoli. Kuitenkin potilas ohjautuu luontaisesti pötköttämään sängyssä suurimman osan olostaan sairaalassa.

Käytävässä on liikuntalaitteita, jotka tuntuvat olevan vähällä käytöllä. Yhden käytävän päässä on jalkapallopeli, jota en ole koskaan nähnyt kenenkään käyttävän.

Sängyssä oleminen surkastuttaa jalkojen lihaksia hämmästyttävän nopeasti. Minä en ensimmäisen sytöstaattihoidon jälkeen tahtonut millään päästä jaloilleni. Minua kannustettiin kovasti istumaan pöydän ääressä, mikä oli hyvä asia. Minua myös treenattiin seisomaan. Lihasten heikkenemistä oli tuossa vaiheessa hankala välttää, koska olin niin huonossa kunnossa.

Meitä kannustetaan osastolla kävelemään käytävässä, mikä on oikein toimiva konsti, koska niin jalkalihakset pysyvät kunnossa.

Sängyssä makaaminen on puuduttavaa silloin, kun potilas on vähintään kohtalaisessa kunnossa ja useinmiten hän on. Kun osastolle tullaan saamaan sytostaatteja, on edellisistä jo toivuttu ja veriarvot ovat kohtuulliset. Uusien sytostaattien vaikutus tulee viiveellä.

Sänkyhuoneiden ulkopuolella 7A:lla on potilaille vain päivähuone ja käytävät. Päivähuoneessa on isohko ja pienempi pöytä, sohva, nojatuoli ja muita tuoleja. Siellä istuu aika harvoin potilaita. Jos istuu, he ovat yleensä käymässä vaikkapa katetrin huuhtelua varten tai lukemassa Hesaria. Jostakin syystä erityisesti naispotilaat viihtyvät sänkyhuoneissa.

Mietin voisiko osaston suunnitella toisenlaisista lähtökohdista. Voisiko pohjapiirroksen ja kalustuksen suunnitella niin, että ne ohjaisivat potilaita muualle kuin sänkyihin. Monet hoitotoimenpiteet ovat sellaisia etteivät ne edellytä loikoilemista. Esimerkiksi verikokeen voi otta missä vain, missä on tuoli potilaalle.

Useinmiten hoitotoimenpiteet tehdään, kun potilas on sängyssä. Siksi sänkyjen ympärillä pitää olla tilaa. Jos sänkyjen pitää olla aina makuuvalmiina, rakennusneliöiden hinta luultavasti tulee ongelmaksi, jos pyritään suunnittelemaan uudenlaisia potilastiloja. Entäpä, jos sängyt voitaisiin nostaa pystyyn seinille? Näin saataisiin tilaa, mutta jouduttaisiin toki siirtelemään huonekaluja jotta tila saataisiin viihtyisämmäksi. Voi olla, että tästä tulisi kynnys.

Sänkykeskeisyys perustuu olettamaan potilaan passiivisuudesta. Hän ottaa vastaan hoitotoimenpiteitä ja muulloin yrittää saada aikansa kulumaan. Koska potilaat ovat yleensä aika toimintakykyisiä, voisiko sairaalakonseptia mullistaa niin, että potilaat voisivat tehdä osan hommista. Esimerkiksi siivoaminen olisi varmasti todella hyvää liikkuvuustreenausta. Minä en erityisesti välitä siivoamisesta, mutta yhteistoiminnallinen ympäristö voisi hyvinkin innostaa siihen.

Ruokaa saavat jakaa varmaan vain henkilöt, joilla on hygieniapassit sun muut sellaiset hallussaan. Suurin osa potilaista ei soveltuisi näihin hommiin, mutta joillakin saattaisi olla tämäkin puoli kunnossa.

Puhtaiden vaatteiden ja tekstiilien järjestäminen kaappeihin voisi olla sopivaa hommaa potilaille. Laitosapulaiset tekevät nykyään paljon tärkeää työtä, jota ilman sairaala ei toimisi. Heidän roolinsa voisi muuttua ohjaukseksi. He voisivat pitää itsensä ajan tasalla eri potilaiden kunnosta ja käyttää heitä resurssinaan. Yhteisissä puuhissa potilaat tutustuisivat toisiinsa ja he voisivat viihtyä paremmin yhteisissä tiloissa.

En tiedä voisiko potilaiden integroimisella toimintoihin saada aikaan säästöjä lyhyellä tähtäyksellä. Ehkä ei. Potilaiden liikkuvuuden ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta sillä voisi olla merkitystä.

Varmaankin hommailujen pitää perustua vapaaehtoisuuteen ja lähtökohtana olla potilaiden etu. Huonokuntoisille ja rauhaa kaipaaville pitää myös olla omat järjestelyt tarjolla.

Nykyään on saatu hyviä kokemuksia senioreiden asumisesta heille suunnitelluissa kerrostaloyhteisöissä (esimerkiksi Loppukiri Helsingin Arabianrannassa). Ehkä jotkin käytännöt voisivat sopia sairaaloihinkin.


lauantai 19. maaliskuuta 2016

Vain 65 sanaa

Ajatella, että eri kielistä löytyy 60-70 toisiaan vastaavaa sanaa, joilla muut sanat voidaan selittää. Jos osaa nuo sanat, voi varmaan kommunikoida aika hyvin niin monella kielellä, joilla ne osaa. Taivutusmuotoja on varmaan syytä opetella, jotta juttu kulkee sujuvammin. Olen joskus yrittänyt tankata ranskaa, mutta huonosti se tarttuu teflon-päähäni. Jospa opettelisinkin vain nuo 65 sanaa ja kokeilisin, miten pärjään. Aiheesta enemmän täällä.

Kun nyt laskeudun matalasoluvaiheeseen, väsyttää. Kävimme tänään kirjastossa ja käytin vaimoa apteekissa ja parissa kaupassa. Noista askareista sentään selvisin.

Kirjoittaminen sujuu, jos on luontaista kirjoitettavaa, mutta jos lähteitä pitää käyttää ja/tai ajatella kovin, ei oikein maistu.



Kirjapiiri kokoontui

Olimme eilen kirjapiirin kokoontumisessa. Jaksoin aika hyvin, mutta loppuillasta väsytti. Onneksi matka oli lyhyt, sillä illan emäntä asuu naapuritalossa.

Tällä kertaa oli aika vähän porukkaa paikalla, mutta ilta oli mukava. Aiheenamme oli Abbas Khiderin teos Kirje Munakoisotasavaltaan. Kirjailija on irakilainen, joka on saanut turvapaikan Saksasta. Teos on fiktiota ja kertoo Libyaan päätyneen irakilaisen miehen rakastetulleen lähettämän kirjeen välittäjistä sekä tietysti miehestä itsestään. Kirje kulkee salaiseksi luultua reittiä. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1999.

Kirjan sanoma on monien arabimaiden poliittisen terrorin kauheus. Diktaattorit hallitsevat eikä oikein kehenkään voisi aidosti luottaa. Jos joku joutuu epäillyksi vaikka luvattomien kirjojen lukemisesta, seuraa pidätys, kidutusta ja niin edelleen. Viranomaiset käyttävät säälittä valtaansa hyväkseen. Vaikka myöhemmin on alkanut arabikevät, ei meno taida olla mennyttä säällisempää.

Tuntuu, että Suomessakin saatetaan aika kevyesti todeta jotkut alueet, joilta pakolaisia tulee, kohtuullisen turvallisiksi. Natsi-Saksan aikoihin juutalaiset pyrkivät pakenemaa muihin maihin, mutta monet valtiot olivat haluttomia ottamaan heitä vastaan. Nytkin monien maiden olosuhteita voidaan verrata Natsi-Saksan vastaaviin. Meno ei ole juuri kummempaa.

Kirjan nimen Munakoisotasavalta tarkoittaa Irakia, jossa oli aikoinaan pulaa monesta, mutta munakoisoja ylituotettiin. Eilisen illan emäntämme tarjosi meille herkullista munakoisopataa.




perjantai 18. maaliskuuta 2016

Mitkä ihmeen erytrosyytit?

Olet saattanut ihmetellä, mitä verikokeessa muiden mukana mitattavat erytrosyytit ovat. Ne ovat punasoluja. Mutta eikös hemoglobiini tarkoita punasoluja? Polttaa polttaa, mutta ei aivan. Hemoglobiini on punasolun osa. Lisäksi siinä on solukalvo ja entsyymejä.

Punasolujen tehtävänä on kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin ja paluupostina hiilidioksidia. Keuhkoissa happi sitoutuu hemoglobiiniin. Hemoglobiini eli verenpuna on rautapitoinen proteiini. Hemoglobiini mitataan grammoina litraa kohden. Naisille ja miehille on eri viitearvot. Miehillä testosteroni nostaa hemoglobiiniarvoa. Jos arvo on alle viitealueen, on kysymys anemiasta. Viitealueen ylittävä arvo voi olla yksilölle luonnollista, mutta sen voi aiheuttaa myös harvinainen luuytimen tauti polysytemia vera.

Erytrosyyttiarvo tarkoittaa punasolujen keskimääräistä tilavuutta. Viitearvoa suurempi keskitilavuus voi johtua esimerkiksi suuresta alkoholin käytöstä. Punasolujen pieni koko johtuu yleensä raudanpuutteesta.

Luuytimessä muodostuu myelooisia ja lymfaattisia kantasoluja. Valmiit solut muodostuvat näistä usean vaiheen kautta. Punasolut kehittyvät myelooisista kantasoluista. Punasoluaihiot kypsyvät luuytimeässä retikulosyyteiksi ja siirtyvät verenkierron kautta pernaan. Siellä niistä tulee erytrosyytteja ja siirtyvät verenkiertoon.



Lähteet:
Erytrosyytit eli punasolut (Solunetti)
Hemoglobiini (Wikipedia)
Polysytemia (Wikipedia)
Punasolujen koko (Hyvä terveys)
Tietoa verestä (SPR)
Täydellisen verenkuvan säilyvyystutkimus (Tampereen ammattikorkeakoulu)

Miten saisin ajan kulumaan?

Olisi kiva, jos kantasolusiirto voisi toteutua aikaisemmin kuin toukokuussa. On niin pitkä odotusaika.  Osasto 7B:llä, jossa siirtoja tehdään, on rajallinen kapasiteetti. Siellä on vain toistakymmentä huonetta. Aikataulu voisi nopeutua osaltani varmaan vain, jos jonkun siirto peruuntuu, eikä semmoista pidä toivoa. 

Ensi viikolla saattaa vielä tulla sairaalakäyntejä, jos veriarvot kovin notkahtavat ja pitää antaa veritäydennystä. Silloin olen osaston hoivissa. Varmaan myös soittelevat päivittäin ensi viikolla.

Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä en tiedä. Veriarvot paranevat, mutta niitä tuskin tarvitsee mitata kovin usein. Ilmeisesti enimmäkseen odottelen kotona. 

Minun pitäisi keksiä jotakin koukuttavaa hommaa, jottei ajatukset pyöri siirrossa. Jaksamisesta sen ei pitäisi olla kiinni, sillä veriarvot varmaan paranevat. Toivottavasti voin tavata mahdollisimman paljon  läheisiäni, ystäviä, tuttavia ja vaikkapa tuntemattomiakin. Tulkaapa käymään, jos ehditte ja jaksatte. 

Onneksi neutrofiilien noustessa voin taas käydä vaikkapa taidenäyttelyissä. 

Jossain vaiheessa hammaskalusto pitää panna kuntoon. Suussakaan ei saa olla mitään, mistä voisi aiheutua infektioita. Voi olla, että saan ohjeet asiasta, kun veriarvot taas kukoistavat. 

Tänään tulee eräs ystävämme käymään ja illalla menemme kirjapiiriin. 

torstai 17. maaliskuuta 2016

Kaikki hyvin Pohjolan perukoilla?

Venäjältä ei tule enää pakolaisia Putinin mahtikäskyn vuoksi. Ruotsin kautta heitä tulee aiempaa huomattavasti vähemmän, koska eräät EU-maat ovat alkaneet kysellä papereita rajoillaan.

Odinin soturit ja muut vastaavat voivat rauhoittua. Nimbyt voivat huokaista. Onko nyt kaikki hyvin?

Minun mielestäni ei ole. Vai onko joku kuullut suunniteltavan huomattavia satsauksia hädänalaisten auttamiseksi heidän kotisijoillaan?

Välimerellä hukkuu edelleen lapsia ja aikuisia. Suuri määrä pakolaisia on jumittunut huonoihin olosuhteisiin. Monin paikoin pakolaisten kotiseuduilla elämä on edelleen hyvin vaarallista. Syyrian rauhanprosessi köhii ja yskii. Shiiat ja sunnit ovat edelleen vihoissa Irakissa. Isis häärää siellä ja määllä, myös Afganistanissa.

Kaikki halukkaat eivät pääse millään EU-maihin, koska nämä puolustavat saavutettuja etujaan. Valtava määrä ihmisiä on hädässä.

On vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä. On surullista, jos miljoonat ihmiset juuttuvat vuosikausiksi roikkumaan jonnekin. Tiedämme millaista katkeruutta Gazan kaistaleella asuminen on synnyttänyt. Onko meillä pian lisää kaistaleita, joilla kasvaa lapsiterroristeja?


Pääsen

Ajelin aamulla Meikkuun. Kello oli varttia vaille yhdeksän, mutta Syöpäklinikan edessä olevalla parkkialueella oli jo tungosta. Onneksi yksi pienenläntä paikka oli jäljellä, sopiva Mersun poikaselle. Moni ei ehkä huomaa sitä paikaksi.

Jätin ulkovaatteeni Kolmiosairaalan aulan lokeroon ja menin Päiväklinikalle. Laitoin Kela-korttini automaattiin, mutta se käski ottaa yhteyttä henkilökuntaan. Pitikin mennä suoraan klinikalle ja siellä pääsin saman tien hoidettavaksi.

Katetrin letkut huuhdeltiin, putken juuri putsattiin ja päälle pantiin uusi lappu. Sitten labraan. Tällä kertaa siellä olikin väkeä jonottamassa. Joku valitteli puoli tuntia odottaneensa. Minä pääsin sisään noin vartin päästä. Tällä kertaa suoni löytyi helposti. Sitten kotiin.

Olimme sopineet, että eräs ystävämme tulee meille päivällä, mutta olikin tapahtunut jokin aikataulusekaannus. Hän tuleekin huomenna.

Iltapäivälle osastolta soitettiin ja kerrottiin veriarvot. Neutrofiiliarvo on 0.67 joten voin osallistua huomenna kirjapiiriin. Leukkarit ovat pudonneet ja varsinkin trombosyytit. Jälkimmäisen arvo on vain 52. Nyt pitää haavoja välttää. Hemoglobiini on jopa pikkuisen noussut. On vaikea ymmärtää, millä logiikalla sen arvo vaihtelee.

Seuraava verikoe on maanantaina. Silloin luultavasti joudun taas erityistarkkailuun. Tuntuu siltä, että voin saada trombosyyttejä ensi viikolla.


Veriarvot tänään:

Hb 104 (102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 1.1 (1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. 0.67 (1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 52 (196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 9 (40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.

Syöpäläisen puolison velvollisuus

Vein vaimoni Liisankadulle Syöpäyhdistykselle saamaan tukea. Vein auton Pitkäsillanrantaan parkkiin ja lähdin kävelylle Kaisaniemenpuistoon. Reitti oli sopivan tasaista paitsi puiston länsireunassa, jossa innostuin nousemaan kukkulan yli menevää reittiä. Piti ottaa rauhallisesti ja nousta hitaasti. Kuvasin kukkulan reunalla olevan hirvipatsaan.




Kun laskeuduin alas, törmäsin tuttuun mieheen. Hän oli entinen työkaverini. Hän on nykyään töissä Nottinghamissa joten oli hyvä sattuma, että tapasimme. Hän oli kävelyllä erään maanmiehensä kanssa. Juttelimme aika pitkään, muun muassa islamista. Luulen että he molemmat ovat lähtöisin muslimikodista.




Sain vahvistuksen käsitykselleni, että muslimit pitävät kaikkia syntyviä lapsia muslimeina. Näin jos esimerkiksi kristitty kääntyy islamiin, muslimit katsovat hänen palaavan alkuperäiseen uskoonsa.

Kysyin miten eriuskoisen tulee toimia, jos hän haluaa kääntyä muslimiksi. Hänen tulee tutustua uskonnon teksteihin. Sitten hän menee tapaamaan imaamia, jollainen löytyy Helsingistäkin. Kun on keskusteltu, kandidaatin pitää sanoa pitävänsä Allahia ainoana jumalana ja Muhammadia hänen sanansaattajanaan. Tällä hetkellä hänestä katsotaan tulevan muslimin.

Meillä oli mukava juttuhetki. Kehoitin ystäväni maanmiestäkin tulemaan käymään meillä, kun ystävänikin tulee vaimoineen.

Lähdin kävelemään takaisin Pitkäsillanrannalle. Parkkiaikani oli loppumassa joten samalla näppäilin lisäaikaa kännykällä. Kätevää, paitsi että autossa lopettaessani parkkeerausta järjestelmä ei tunnistanutkaan sitä. Hieno systeemi, mutta joskus häikkäilee.

Ajelin kotiin ja lähdin sittemmin hakemaan vaimoani, joka oli siirtynyt Syöpäyhdistykseltä naapuriin Valkonauhaliittoon. Hän oli saanut hyviä neuvoja syöpäläisen rinnalla kulkemiseen. Hänen on pidettä huolta itsestään. Ensi viikon matka Wieniin ei riitä vaan hänen pitää järjestää itselleen joka kuukaudella jonkin loman. Lisäksi pitää hommata jokin siivousfirma pitämään paikkoja kunnossa. Nämä ovat tärkeitä toimenpiteitä, koska jos syöpäläisen puoliso uhrautuu, hän katkeroituu. Siitä seuraa riitoja ja jopa avioero, sanottiin.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Musta neliö ja maksaa paljon - mitä järkeä?

Kazimir Malevitšin teos Musta neliö on oikeastikin musta neliö vaaliden reunojen sisällä. Tällainen teos tuntui saavan jotkut oppilaani melkein hermostumaan. Ajatus siitä, että joku maalaa mustan neliön, joka on äärettömän tunnettu ja varmasti arvokaskin, tuntuu järjenvastaiselta. Malevitš maalasi niitä ainakin neljä kappaletta. Yhden niistä olen nähnytkin. Se oli aikoinaan esillä Espoon Emmassa

Jotta kyseisen teoksen suuri merkitys avautuu, tarvitaan taidehistoriaa. Yksi tulkinta on se, että lähes koko taidehistoria oli herra Kazimiriin saakka ollut näkyvän luonnon kopioimista tai realistiselta näyttävän tilanteen kuvaamista. Valokuvaus oli keksitty. Kamera voi kopioida luontoa jopa paremmin kuin kuvataiteilija. 

Miksi siis jatkaa samalla tiellä? Venäläinen Malevitš olikin yksi abstraktin taiteen pioneereista. Ei ole varmuutta, kuka maalasi ensimmäisen abstraktin teoksen. Yksi ehdokas on Wassily Kandinsky, venäläinen hänkin. Hänestä kerrotaan, että hän kerran maalasi esittävää teosta ja jätti sen väärinpäin kuivumaan. Kun hän palatessaan näki teoksen väärinpäin, hänelle valkeni, että se voisi toimia niinkin, abstraktina teoksena. 

Voisi luulla, että taidehistoriaan riittäisi yksi musta neliö. Niin ei ole tilanne. Sellaisia maalasi myös Ad Reinhardt. Hänestä myöhemmin. 

Voi kun saisi raapia

Mitä tehdä kun katetrin päällisen lapun alla olevaa ihoa kutittaa? Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat, sanotaan. Ei se noin mene. Kärsimys ei tulevaa autuutta lisää. Nyt on kuitenkin vain kärsittävä. Raapia ei saa, vaikka kuinka tekisi mieli. Sairaanhoitaja osastolla varoitti kovasti raapimisesta, koska kynsien alla on hirmuisesti mikrobeja. Siksikin nyt vain pitää pidättäytyä raapimisen nautinnosta, että neutrofiiliarvoni matkustaa kohti nollaa. Tarttumisalttius lisääntyy. Perjantai-iltana on kirjakerhomme kokoontuminen. Täytyy päättää torstaisten verikokeiden perusteella, voinko osallistua.

Onneksi nyt ei ole juuri muita vaivoja. Pahoinvointia ei ole ollut viimeisimpinä päivinä. Seisaalleen nousemisen jälkeen huimaa, mutta se menee pian ohi. Usein käy niin, että vanhasta tottumuksesta ponnahdan pediltä pystyyn ja sitten pitää äkkiä istuutua tai nojata johonkin. Tällaista minulle tosin on tapahtunut terveenäkin, mutta nyt taipumus tuntuu voimakkaammalta. Tietysti ilmiön useuteen vaikuttaa sekin, että nyt olen enemmän pitkälläni ja noita ylösnousujakin tapahtuu useammin.

Väsymys kuuluu asiaan. Nukun aika pitkiä öitä. Silti vielä aamupäivätkin tahtovat mennä torkkumiseen. Kiva, että jaksan iltapäivisin vielä puuhailla. Illoiksi on taas syytä rauhoittua.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Iltaväsymystä

Varmaan johtuu sytostaateista ja kohti matalasoluvaihetta matkaamisesta, että iltaisin niin väsyttää. Vuorokauden merkittävimmät tohinat tehdään päiväsydännä. Hain vaimon illansuussa ja sitten olen ottanut rennosti.

Minulla on torstaina seuraava verikoe. Sitten käy ilmi, tarvitaanko tankkauksia. Samalla reissulla huuhdellaan katetrin Luumenet.

Minulle on luvattu kertoa milloin minun pitäisi panna hampaani kuntoon. Sellainen operaatio pitäisi toteuttaa ennen kantasolusiirtoa. Toivottavasti eivät unohda. Täytynee kysellä perään, jos ei ala kuulua.

Fiktio on fiktiota

Pietolan kirjan loppuosa Sallasta Viipurinlahdelle oli pettymys. Hän ei selvästikään ole ollut Viipurinlahdella talvisodan lopussa eikä hän ole paneutunut perusteellisesti sikäläisiin tapahtumiin. Kirjailijan vapautta tietenkin. JR 40 siirrettiin pohjoisesta Säkkijärvelle. Niin Pietolakin antoi tapahtua, mutta hän pani kyseisen rykmentin pataljoonat siirtymään hiihtäen Virolahden puolelle, mikä ei todellisuudessa pitänyt paikkaansa.

Lisäksi Pietola antaa seudun tapahtumista sellaisen kuvan, että siellä vallitsi hyvä järjestys ja sotahommat sujuivat kohtalaisesti. Olen lukenut tuon rintaman tapahtumista luotettavammista lähteistä. Niiden mukaan taistelut olivat hyvin sotkuiset. Ryhmien väliset yhteydet toimivat huonosti. Alistussuhteita muutettiin jatkuvasti eivätkä tiedot uusista suhteista aina menneet perille. Esimiehille saattoi vasta jälkikäteen selvitä, keitä milloinkin heillä oli alaisuudessaan.

Fiktio on fiktiota. Siltä ei pidä odottaa enempää. Jos hän olisi todellisuudessa ollut mukana noissa taisteluissa, olisin voinut lukea, miltä sotilaasta on noissa tapahtumissa todellisuudessa tuntunut.

Eräs Vilajoella taistellut olisi ollut valmis kertomaan noista tapahtumista isoisäni perheelle, mutta asia oli heille liian raskas. Perheenjäsenet eivät tuolloin pystyneet kuuntelemaan. Se on sääli seuraavan sukupolven kannalta, mutta ymmärrettävää.

Sotapäiväkirjassa sanottiin jotenkin, että JR 40:n kolmannen pataljoonan konekiväärikomppaniasta jäi niin vähän henkiin ja nekin huonokuntoisiksi, että kunnon taistelukuvausta ei ole voitu kirjoittaa.