Turun taudin "muistomerkki"

 

Brahenkadun varrella on tällainen merkillinen rakennuskompleksi. Näyttää kuin vanha kerrostalo olisi jätetty uusien sisään. Miten siellä voi olla, kun on vain päätyikkunat käytössä?

Tuo on pelkkä Seikon synnytyssairaalan päätyfasadi, eikä sen sisällä ole mitään. Seikon sairaalassa on 24.000 turkulaista nähnyt päivänvalon. Sairaala oli tosin toiminut jo ennen tätä parissa osoitteessa. 

Tätä paikkaa on kutsuttu Julinin tontiksi ja se on ollut aikoinaan pitkään melkein tyhjillään. Mitä nyt sairaalarakennus on yksinäisenä pönöttänyt paikalla. Sairaalan toiminta oli tosin lopetettu jo 50-luvulla. 

Sairaus voi aiheuttaa sen, että syntyy sekasikiö. Turun taudilla tarkoitetaan ilmiötä, jossa poliitikot, viranomaiset ja liikeyritykset suhmuroivat useita kauniita vanhoja taloja nurin uusien tieltä. Onneksi täällä on kuitenkin ollut runsaasti vanhaa rakennuskantaa, joten paljon on säilynytkin. 

Tontti oli autiona pitkään, koska Stockmann oli päättänyt tulla Turkuun ja tähän uumoiltiin sille sijaa. Asiat mutkistuivat ja Stocka päätyi Yliopistonkadulle. 

Yhdellä silmäyksellä voi todeta, että tuossa ei arkkitehtuuri, politiikka ja kaupunkisuunnittelu ole erityisemmin menestyneet, ainakaan visuaalisesti. 

Sairaala on purettu paitsi tuota päätyä. Onkohan omatunto alkanut vaivata, kun on jätetty tuollainen tarpeeton uloke. Vai onko kylmästi säästetty purkukustannuksissa?

Tuohon on mitä ilmeisimmin vain jotenkin ajauduttu. 

Kun opiskelin Turussa 70-luvulla, hotelli Hamburger Börsin torin puoleinen jugend-osa oli yhä tallella. Se sitten purettiin ja tilalle rakennettiin kovien sieluton hotellisiipi. Rakennusten elinkaaret voivat olla kovin lyhyitä, koska myös tuo uudempi siipi on purettu ja tilalle rakennettu kieltämättä arkkitehtoonisesti ja ympäristön kannalta onnistuneempi rakennus. 

Jospa jugendrakennuksesta, sen edeltäjästä ja seuraajasta olisi kustakin jätetty jokin osa muistoksi tuleville sukupolville. 

Olisi kiinnostavaa nähdä kaupungin rakennuskannan kehitys tuollaisina fyysisinä muistoina. 

Siinäpä erityinen vetovoimatekijä Turkumme tulevaisuudelle. 

Erilainen musiikkielämys upeassa kotikirkossamme

 

Olimme äskettäin Mikaelinkirkossa, jossa pidetyssä tilaisuudessa kerättiin varoja Turun ortodoksiseurakunnan Aleksandran kirkon kunnostukseen. 

Mikaelinkirkon interiööri on minusta tavattoman kaunis. Laitan postaukseen ottamiani kuvia tiloista. 

Mikaelinkirkko

Mannerheim valvoo. 

Mikaelinkirkko on eriskummallinen hybridi, jossa yhdistyvät uusgotiikka, jugend ja kansallisromantiikka. 

Suunnittelukilpailun voitti aikoinaan nuori arkkitehtiopiskelija Lars Sonck. Kun kirkkoa alettiin toteuttaa, Sonckille tuli rimakauhu, ja hän ehdotti muutoksia suunnitelmaansa. Joitakin niistä hyväksyttiin. Hän häpesi luomustaan niin, että hänen kerrotaan Turussa käydessään pyytäneen taksikuskia ajamaan siten, ettei Mikaelinkirkko satu matkalle. 

Hän sai myöhemmin suunnitellakseen myös Tampereen tuomiokirkon, jossa yhdistyvät samat kolme ulottuvuutta kuin Mikaelissa. Tampereen kirkko on toki rouheampi toteutus, mikä johtuu mielestäni osittain Hugo Simbergin mystisistä maalauksista. 

Tilaisuuden juonsi Risto Nordell. 

Ohjelmisto koostui musiikkiesityksistä. 

Ensimmäinen numero "Tsaryu nebesnyy" (Oi taivaallinen kuningas) oli hyvin vaikuttava. Sopraano Olga Heikkilä lauloi sen kävellen pääkäytävää pitkin eteen. Säestys preparoidulla pianolla eli äärimmäisen minimalistinen. Yksinlaulu valtavassa kirkossa oli kuulijoille kokonaisvaltaisen kohottava elämys. 

Tässä videossa Tetiana Yashvili esittää Tsaryu nebesnyyn avarassa kirkkotilassa viulun ja sellon säestyksellä.

Essi Hirvonen: Pyhät (oma sävellys)

Key Ensemblen kvartetti esitti Sergei Rahmaninovin, Mikko Sidoroffin ja Arvo Pärtin musiikkia.

Tenori Heikki Halttunen esitti Janne Salmenkankaan lauluja. Tommi Niskala säesti uruilla. 

Esiintyjät kukitetaan

Lopuksi Panagiotis Panagiotapoulos ja Michail Siskakis esittivät kreikkalaisen kansanmusiikin sovituksia. 

Että sellainen tilaisuus. On meillä vain kaunis kotikirkko. 

Yllättävä kohtaaminen

 

Kevättä ilmassa

Kirjaston edustalla on suihkulähde, jota innostuin kuvaamaan eilen kävelyllä ollessani. 

Lorisee ...

Lorisee ...

Lorisee ...

Olin huomannut, että takanani istuskelee mies, jonka luokittelin "rantojen asukiksi". 

Kun tein lähtöä, hän otti yllättäen kontaktia. Hän puhutteli minua englanniksi ja kertoi olleensa joskus suihkulähteen huipulla olevan leijonan selässä. Kommentoin, että se on varmaan ollut hänen elämänsä huipputapahtuma. 

Hän kysyi, mistä olen kotoisin. 

Vastasin ja kysyin, miksi hän arveli minun olevan ulkomaalainen. Hän oli päätellyt asian kuvaamispuuhistani. 

Hassua. Minä kun kuvittelen, olevani umpisuomalaisen näköinen. 

Seuraamme liittyi siistin näköinen nuorimies, kätteli ja sanoi etunimensä. 

Tuskinpa olivat syrjäytyneitä. Helposti tekee olettamuksia, kun joku istuskelee jossakin. 

Leijonan selkään kiipeäminen lienee ollut jokin nuoruuden toilailu. Näin käsitin. 

Ei muuten ole ollut helppoa päästi sinne. 

Lisää välähdyksiä eiliseltä:

Reaktor toimii talossa, joka peräisin ajalta ennen Turun suurta paloa vuonna 1827. Talo on rakennettu vuosin 1809 ja 1822. Se on uusittu vuosina 1872 ja 1894. Se on suojeltu. talo näyttää vaatimattomalta, mutta käsittääkseni se sisältä täysin ajanmukainen toimistotila. 

Turun palosta säästyi todella vähän puutaloja. 

Miten Turussa voi olla talossa haaremi-ikkuna. Tällaisia olemme nähneet Kreetalla, jossa musliminaiset muinoin eivät saaneet mennä kadulle. 

Talo on rakennettu suolavarasoksi vuonna 1778. tämäkin talo säästyi suurelta palolta. Rakennus muutettiin asuinrakennukseksi vuonna 1902 jugendrakennuksistaan tunnetun Fritiof Strandellin suunnitelmien mukaan. Jostakin syystä Strandell on piirtänyt taloon myös haaremi-ikkunan. No ehkä se on vain erkkeri.

Rakennus on nykyään Rauno Puolimatkan koti. 

#ukraina #historia #turunhistoria #puolimatka #jugend #arkkitehtuuri #turunpalo #reaktor #samppalinna #aurajoki

Kuvia ja videoita entisen pääkaupunkimme tunnelmallisesta sydämestä

 

Tiirikkala

Kirjastosilta Ukrainan lipun väreissä

#turku #aurajoki #kuvakertomus #kuvat #maisema #tunnelma #iltatunnelma #turuntuomiokirkko #video

Kuvauskohteita tiedustelemassa Raunistulassa

 

Raunistula on kaupunginosa, jolla on menneisyys ja maine sen mukainen. 

Täällä poliisilla sanotaan olleen neljä toimipistettä, mikä kertoo mitä täältä sai ja mitä täällä tapahtui.  

Kuten kuvista näkee, olen ollut liikkeellä illan kähmässä. Ajattelen tulla tänne uudestaan paremmalla valolla. 

Raunistulassa on ollut elämää jo keskiajalla, mutta taajamaksi se on kasvanut Turun palon jälkeen. 

Raunistula on lähellä Turun keskustaa, mutta se liitettiin Maarian kunnasta Turkuun vasta vuonna 1944.

Turku kaupungistui, vakeä muutti runsaasti muualta. He olivat usein köyhiä. Väkeä asettui Rauanistulaan. 

Moni muitstaa Portsan, joka on rakennettu 1900-luvun alussa ja ruutukaavoitettu. Raunistula oli alkanut nousta jo aikaisemmin. 

Turussa rakentaminen oli säänneltyä, mutta Raunistula oli villi länsi, jossa sai rakentaa mitä, miten ja minne huvittaa. 

Siksi Raunistulan näkymät ovat sommittelun näkökulmasta mielenkiintoisia. 

Wikipedia: "Raunistula on 1900-luvulla muuttunut kaupungin laajentuessa sen laidalla sijainneesta esikaupungista keskustan vieressä sijaitsevaksi pientaloalueeksi."

See you again Raunistula!

#raunistula #turku #turunhistoria #arkkitehtuuri #kuvat #kuvakertomus #maisema #idylli

Lyon 1: Valtavat seinämaalauksen kertovat paikallisesta historiasta ja kulttuurista

 

Lyonissa on valtavia muraaleja kerrostalojen päädyissä, ja paljon. Tässä osa yhdestä suuresta. 

Tässä on menossa nautamarkkinat. Osa henkilöistä on tunnistettavia kuuluisuuksia. 

Olimme palaamassa toissavuoden alkukeväällä Ranskan Antibesista ja vietimme matkalla yhden viikon Lyonissa, jossa on paljon nähtävää.

Tapani mukaan uppouduin ja jumituin kirjoittamaan tästä ensimmäisestä. Olkoon tämä nyt Lyonin matkakertomuksen alku. 

Näin näitä voi tulla nurkan takaa vastaan.

On se vaan iso. 

Teoksen nimi on "Marché aux vaches" eli "Nautamarkkinat". 

Tämä valtava teurastamo on rakennettu 1900-luvun alussa, joka on yhä olemassa lähellä muraalia, mutta joka on nykyään konserttihalli. 

Rakennuksen on suunnitellut tunnettu arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija Tony Garnier, joka oli paljasjalkainen lyonilainen. Konserttihalli on nimetty hänen kunniakseen Halle Tony Garnieriksi. 

Alue, jossa Halle Tony Garnier on, on nimetty Yhdysvaltojen mukaan (Le quartier des États-Unis) kiitokseksi Ranskan saamasta avusta ensimmäisessä maailmansodassa. Garnier suunnitteli kyseisen alueen, joka oli suunniteltu rakennettavaksi edullisesti vähävaraisille. 

Garnier oli mitä ilmeisemmin syvällinen ajattelija ja alan edelläkävijä. Hän oli inspiroitunut muunmuassa muun muassa Émile Zolan kirjoituksista. Hän sovelsi teräsbetonitekniikkaa ja funktionalismin periaatteita. 

Vasemmalla kolme kertaa Ranskan pääministerinä ja myös Lyonin pormestarina toiminut Édouard Herriott ja oikealla Tony Garnier 

Elokuvatekniikan pioneerit Auguste ja Louis Lumière. 

Ovat kaiketi mukana ilmentämästä teknistä kehittyneisyyttä alallaan kuten Garnier omallaan. 

Lumièrien assistentteja?

Vasemmalla lyonilainen lääkäri ja biologi Jules Courmont.

Tämä maalaus lienee allegorinen. Voimme arvailla hahmoista, ketä myyvät nautoja, ketkä ostavat, ketkä ovat työläisiä, ketkä valitsevat, ketkä edustavat pomoporrasta jne. 

Pari kuvaa Lyonin "Ameriikan" taloista. 

Au revoir

Bonne journée

#ranska #lyon #seinämaalaus #muraali #arkkitehtuuri #riviera #antibes #tonygarnier #riviera