Kökarin kirkon lähettyvillä on rakennus, jossa on surtu hyvin traagista tapahtumaa. Tämä on palkitun Ulla-Lena Lundbergin autofiktiivisen romaanin Jää pappila ja kirjailijan synnyinkoti.
Kirjailijan isä Pehr Lundberg (1917-1949) toimi Kökarin kirkkoherrana varhaiseen kuolemaansa saakka. Ulla-Lena oli tuolloin vain puolitoistavuotias. Isä oli mennyt polkupyörällä jäätä pitkin seuroihin ja hukkui paluumatkalla. Leski Mona ja siten myös Ulla-Lena muuttivat sittemmin pois paikkakunnalta.
Näin tapahtuu myös romaanin pappi Petter Kummelille ja hänen läheisilleen.
Tämä on valloittava romaani. Suosittelen!
Yksi merkittävä hahmo romaanissa on kippari, joka toi papin perheineen Kökariin. Hänellä oli apunaan Kalle. Kipparin ammattina oli kuljettaa ihmisiä ja tavaraa saaresta toiseen.
Anna Gretan appiukko ja esi-isäni sekä tämän isä toimivat kruununvenemiehenä Brändössä. Siksi sukunimikin oli Sjöman. Kirjan kippari ei tietenkään ollut kruunun palvelijana, mutta varmaan sodan jälkeenkin jokin organisaatio hoiti kuljetuksia Ahvenanmaalla.
Tämän entisen pappilan ulko-ovi oli lukossa. Minulla oli kuitenkin onnea, sillä sattumalta paikalle tuli henkilö, joka päästi minut sisään ja esitteli hieman paikkaa.
Ulla-Lena Lundberg syntyi tuossa taaemmassa huoneessa.
Oppaani kertoi, että rakennus on ammoin ollut venäläisten sotilaiden käytössä. Hän kertoi venäläisyyttä olevan mahdollisuus avata ruutuikkunasta vain yhden ruudun.
Talo toimii nykyään ilmeisesti seurakuntakotina, jossa toimitetaan talvisin messujakin.
Olen joskus lukenut Jään, mutta aloitin uuden kierroksen kuuntelemalla. Nyt voin mielessäni sijoittaa tapahtumia Kökarin ympäristöön.
Kirjailija Lundberg muuten harmittelee, että pappilan tiilikatto on korvattu peltisellä ja seinien punaväri on väärä.
Hesarin arvio kirjasta: Jää huipentaa Lundbergin laadukkaan tuotannon.
Suomen Kuvalehden juttu kirjailijasta: Finlandia-voittaja Ulla-Lena Lundberg: "Lopulta jokainen kirjani henkilö on minä itse".
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
