Uusi uljas maailma

Aldous Huxleyn tunnettu dystopia julkaistiin vuonna 1932. Kirjoittaja kuvittelee millainen maailma voisi olla usean sadan vuoden kuluttua. 

Uudessa uljaassa maailmassa kuvattu yhteiskunta on totalitaarinen. Sananvapautta ei ole. Ihmisiä tuotetaan teollisesti ja heitä osataan monistaa, enimmillään 96 samanlaista yksilöä.  Tuotetut ihmiset luokitellaan alfoihin, beetoihin, gammoihin, deltoihin ja epsiloneihin. Alfa on ylin ja epsilonit alin kasti. Epsilonien tehtävänä on tehdä ruumiillista työtä. 

Tuotettavien sikiöiden aivojen hapen saantia säännöstellään. "Mitä alempi kasti, sanoi hra Foster - sitä säästeliäämmin happea." Tämä vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen ja varmasti myös älylliseen kehitykseen. Alfojen täytyy näin ollen olla fiksuimpia, mutta heidänkin on sopeuduttava normeihin. 

Vuoden 1978 painos

Taidetta ei hyväksytä. 

Ihmiset on "oloutettu" tyytymään omaan osaansa kukin omassa luokassaan. Olouttaminen on jonkinlaista sopeuttamista. Elämistä rajoittavat tiukat säännöt. Historia on häivytetty. Tieteen tekemiseen suhtaudutaan hyvin kriittisesti, koska keksinnöt saattavat järisyttää yhteiskunnan tasapainoa. Yhteiskunta halutaan säilyttää samanlaisena.

Uskonnot on korvattu Henry Fordin palvonnalla. Aikaa lasketaan T-Fordin keksimisestä lähtien. eletään vuotta a.F. 632. Maailmanvallan tunnukset ovat yhteisyys, samuus ja lujuus. Käsitteet äiti ja isä on häivytetty. Tällaiset käsitteet on ilmeisesti propagandan ja lapsuuden aikaisen aivopesun avulla saatu tuntumaan rivoilta. Perheitä ei ole. 

Taidetta ei hyväksytä. Joitakin taidetta muistuttavia tapahtumia kuitenkin sallitaan. Tällaisilta kuulostavat ainakin tuntokuvat, jonkinlaiset tuoksuelämykset ja syntetisaattorimusiikki. 

Tavoitteena on, että kaikkien luokkien jäsenet ovat onnellisia. Olouttaminen koulii ihmisiä tyytymään luokkaansa ja olemaan toivomatta sellaista. mitä eivät voi saada. Jos onnellisuus jostakin syystä järkkyy, tilanne hoidetaan somalla, joka on jonkinlaista huumetta. Kun pyritään mukavuuteen ja onneen, totuus ja kauneus voidaan uhrata. Ainakin osa alfoista varmaankin tiedostaa, että yhteiskuntarakenteella on hintansa, ainakin luovuuden näkökulmasta, mutta heidänkin on mukauduttava. 

Teknisesti näkökulmasta kuvattu elämä ei vaikuta kovin science fictionilta, vaikka ollaan satojen vuosien päässä tulevaisuudessa. Avaruusmatkailusta ei puhuta mitään. Toki pitää muistaa milloin kirja on julkaistu. 

Huxleyn kuvaaman yhteiskunnan kyynisyyttä kuvaa se, että kuolleiden ihmisten ruumiista saatava fosfori käytetään lannoitteeksi. 

Käytin lähteenä myös Jokken kirjanurkka -blogin artikkelia kyseisestä kirjasta. Halutessasi löydät sen täältä. 

Ravintoloiden ruoka-annoskoko

Ravintoloiden ruoka-annokset ovat usein kovin isoja. Jos syö kaiken, saattaa tulla tukala olo. Osa ateriasta jää monelta helposti lautaselle. Kokonaishävikin määrä lienee aikamoinen. Asialla on ekologistakin merkitystä. 

Minä tunnen velvollisuutta syödä lautaseni tyhjäksi. Johtuu kai ainakin osittain siitä, että olen syntynyt 50-luvulla. Kerran erään laivan ravintolassa tarjoilija hieman yllättyi, kun olin syönyt tuhdin pasta-annoksen kokonaan. 

Jos syö harvoin ulkona, ei ravintola-annoskoolla ole suurta terveydellistä merkitystä. Joskus on kiva nauttia kunnon pitsa kokonaan. 

Iso annoskoko lienee kilpailukeino. Sellainen oikeuttaa isomman hinnan. Yritys saa myydyksi enemmän tavaraa. Ehkä halutaan myös välttää mielikuvaa niukoista annoksista.

Lähellämme olevassa ravintolassa - Tähtibaarissa - voi valita ison tai pienen annoksen. Se pieni on minusta riittävän kokoinen. Hintaero on tosin aika pieni.

Kun syö puolison kanssa ravintolassa, jonka ateriat tietää isoiksi, annoksen voi pyytää kahdelle lautaselle. Hinta putoaa puoleen, mutta ruokaa saa luultavasti kohtuullisen riittävästi. Arvelen, että useissa ravintoloissa tämä onnistuu. Tähtibaarissa en taitaisi kehdata pyytää, kun heillä on pieni annos muutoinkin tarjolla. Ruuan jakamisessa on se haittapuoli, että on päästävä kompromissiin siitä, mitä tilataan. 

Jos ei kehtaa pyytää kahta lautasta yhdelle annokselle, luultavasti useimmista ravintoloista saa "koirapussin". 

Eräällä matkalla ostimme ravintolasta mukaan kaksi pitsaa. Söimme autossa kumpikin omastaan neljäsosan. Loput vartit nautimme kotona kolmella seuraavalla aterialla. 

Tämä tuntuu ehkä nuukailulta, mutta onhan asiassa myös terveydellinen ja kestävän kehityksen näkökulma. 

Mustikassa

Kävin ystäväni kanssa eilen iltapuolella mustikassa. Nyt kuuluu olevan huono mustikkavuosi, mutta saimme sentään jotakin. 

Saaliini oli toista poimurillista. Tuntui, että sen eteen sai urakoida tosissaan. Poimiminen tuntuisi mukavammalta, jos poimurillisvauhti pysyisi kohtuullisena. 

Ystäväni oli saanut joltakin tutultaan vinkin mustikkapaikasta. Sinne hakeuduimme, mitta käännyimme  menomatkan loppupäässä "väärästä" risteyksestä. Satuimme kuitenkin paikkaan, joka ei ollut aivan marjaton. Voi olla, että tällaisena hellekesänä kunnon marikot ovatkin harvassa. 

Sain saaliini aika pieneltä alueelta. Ei tarvinnut kulkea paljoakaan marjojen perässä. Osa marjoista oli niin pieniä, etteivät jääneet poimuriin. 

Saalismarjat ovat muuten erityisen maukkaita. Johtuukohan niiden makeus kuivasta kesästä. Kuvittelenkohan vain. Ehkä vertaan pakkasessa olleisiin. 

Sain viime vuonna mielestäni aika hyvän marjasaaliin. Osa on vielä syömättä. Luulen, että samanlaisen saaminen on nytkin mahdollista, mutta vaatisi enemmän metsätunteja. Voi olla, että moni jättää marjamatkat väliin huonojen satouutisten vuoksi. 

Lisää anglismeja

Kirjoitin äskettäin anglismeista.  

Lainaukset englannin kielestä saattavat ilmentää maailman kansainvälistymistä ja kyseisen kielen vahvaa asemaa kommunikoinnissa. 

Voi olla, että jos lainaus englannin kielestä on suomalaista vastinetta lyhyempi, tuntuu kätevältä käyttää ensin mainittua. Tietyn sanan tarkoittama asia tai ilmiö saattaa myös olla niin uusi, ettei kotimaista vastinetta ole vielä keksitty tai jos sellainen on, se ei ole juurtunut kåyttöön. 

Lisää esimerkkejä:

• seivata
• skipata
• hästäg
• saitti
• skriini
• läppäri
• boksi
• triggeröidä
• floppi
• breikata
• jargon
• pränikkä
• muuvi
• slotti
• leveli
• pentsmarkata
• keisi
• spessu
• skuuppi
• tuunata
• stalkkari
• kuul
• surffaus
• fiilis
• ... livenä
• ... huudeilla

En ole kielitieteilijä, mutta näiden esimerkkien alkuperä vaikuttaa ilmeiseltä. 

Empatiasta ja sympatiasta

Empatiasuunnittelija Enni-Kukka Tuomalan mukaan on olemassa kognitiivista ja emotionaalista empatiaa (kts. blogitekstini "Empatisoinnista"). Ensin mainittu perustuu järkeen ja jälkimmäinen tunteisiin. Emotionaalisessa empatiassa osataan myös asettua toisen asemaan.

Sympatia tuntuu tavalla tai toisella liittyvän empatiaan. Wikipedia määrittelee sen seuraavasti:

"Sympatia (kreikan sanasta sympátheia, myötätunteminen) tai myötätunto tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä (myötäilo) tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana."

Määritelmässä mainitaan tunteminen. Mielihyvää ja -pahaa tunnetaan. Yllä oleva sympatian määritelmä tuntuu kurkottavan emotionaalisen empatian alueelle. 

Voisiko ajatella niin, että pelkkä mielihyvä ja -paha kattavat vain kaidan osan toisen ihmisen tunnerekisteristä, osan, joka sisältyy sympatiaan ja molempiin empatiaprosesseihin.

Kognitiivisessa empatiassa tavoitetaan äärimmillään toisen ihmisen tunnetila kokonaisuudessaan. Tällainen toteutunee vain teoriassa. Kun jokaisella ihmisellä on yksilöllinen perimä ja menneisyys, voi toisen ihmisen aseman täydellinen tavoittaminen olla hankalaa. 

Minulle ei ole selvinnyt, tarkoittaako Tuomala kognitiivisen ja emotionaalisen empatiaprosessin toteutumista rinnakkain vai peräkkäin. Ehkei järkeä ja tunteita voi erottaa toisistaan. Tässä tapauksessa molemmat prosessit etenisivät vuorovaikutuksen myötä rinnakkain. Vai kävisikö eteneminen vuorotellen tai vaihdellen satunnaisessa järjestyksessä. 

Wikipedia määrittelee empatian seuraavasti: 

"Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan."

Ehkä voidaan ajatella, että tässä määritelmässä ymmärtäminen viittaa kognitiiviseen ja kokeminen emotionaaliseen empatiaprosessiin. 

Miten sympatia ja empatia eroavat toisistaan ei ole vielä täysin kirkastunut minulle. 

"Elämän haastavia käänteitä" ja kaksi muuta kirjoitustani Päivämies-lehden blogisivustolla

Alla linkit Päivämies-lehden blogisivustolla julkaistuihin postauksiini jaksolla 7.8. - 12.9. vuonna 2020. 

Elämän haastavia käänteitä

Rankkaakin on ollut, mutta ollaan selvitty.

Erityisen herkkä omatunto

Henkilökohtainen haaste.

Unelma-ammatin tavoittelusta 

Pohdintoja ammatinvalinnasta. 

Empatiasta ja tiedonvälityksestä

Erilaiset välimatkat haittaavat mahdollisuuksia tuntea empatiaa. Fyysisen etäisyyden merkitys on ilmeinen. Media voi kuitenkin välittää tietoa vainoa ja hätää kokevista. Toimittajat haastattelevat usein kriisialueilla asuvia. Tällä tavoin kaukanakin voidaan saada tietoa yksittäisten ihmisten tai perheiden olosuhteista. Hätä voi näin saada kasvot. On vaikea arvioida, onko tällaisella tiedon välityksellä merkitystä empatian kehittymisen näkökulmasta. Voi myös kysyä, johtaako empatian tunteminen avustustoimiin. Luultavasti pelkällä tietoisuudella on myönteinen vaikutus erilaisiin varainkeruukampanjoihin. Tuntevatko osallistujat ensisijaisesti velvollisuutta vai empatiaa. 

Luultavasti empatialla on parhaat kehittymismahdollisuudet, kun molemmat osapuolet ovat fyysisesti läsnä. Läheinen ystävä, joka osaa kuunnella, on varmaan hyvä empatisoija. 

Voiko tuntea empatiaa jotakin kansanryhmää (esim. rohingyat) kohtaan? Ainakin isoa joukkoa on hankala kuunnella. Empatiasta ei ole hädänalaisille juuri iloa, jos se ei johda avustustoimiin. 

Empatisoinnista

Ohjelmassa Kysy mitä vain empatiasta: Miksi johtajan on usein vaikea kokea empatiaa alaistaan kohtaan?  haastatellaan empatiasuunnittelija Enni-Kukka Tuomalaa. 

Tuomalan mukaan empatiaan sisältyy kaksi prosessia, kognitiivinen ja emotionaalinen. Ensin mainitussa pyritään järjen avulla ymmärtämään toisen näkökulma ja kokemus. Jälkimmäisessä omaksutaan toisen tunnetila, asetutaan toisen asemaan. Kognitiivinen empatia on emotionaalista tavallisempaa. 

Erilaiset välimatkat ovat haitallisia empatisoinnille. Ne voivat olla esimerkiksi emotionaalisia, fyysisiä, ideologisia, taloudellisia ja koulutuksellisia.

Empatiaa voi opetella. 

Empatiaa ei voi tuntea, jollei osapuolet ole samalla tasolla. Ihmisyyden ytimessä ollaan samanarvoisia.

Toista ei voi ymmärtää, jos ei ole kykyä kuunnella häntä.

On hätkähdyttävää, että Tuomalan mukaan valta heikentää kykyä empatiaan. Voisiko tämä selittää sen, että joillakin ehkä on kyky toteuttaa kylmäverisesti irtisanomisia tai lähettää sotilaita itsemurhatehtäviin? Puhuminen pataljoonista ja komppanioista on paitsi käytännöllistä ehkä myös tapa etäännyttää itsensä yksilöistä koostuvista joukko-osastoista. 

Välimatka on minusta hyvä termi kuvaamaan empatian puutteen tasoa ja muotoa. Luulen, että tietty asenteelllisuus tai ennakkoluuloisuus saattavat ehkäistä halua kuunnella. 

Yhteisen kielen puute varmasti vaikeuttaa tehokkaasti empatiaväylän avautumista.

Ymmärtääkseni kyse on myös ajasta. Pataljoonan komentajan on mahdotonta ehtiä kuunnella jokaista rivimiestä ennen hyökkäystä.

Luulen, että terveen on vaikea ymmärtää kaikkia kuolemansairaan ajatuksia ja jakaa tämän tunteita. Ehkäpä voidaan puhua myös terveydellisestä välimatkasta.

Arvelen, että hyväosaisen voimakas ideologinen asenne saattaa vähentää haluja kuunnella, miltä työttömäksi joutuneesta tuntuu. 

Emotionaalinen empatisointi taitaa olla haastava laji. 

Kokemus toisen asemaan asettumisesta alkaa kuuntelemisesta.

Ohjelmassa ei mielestäni käsitelty lohduttamista - ainakaan laajasti. Olisi kiva kuulla, miten löytää toimivia sanoja. 

Ahvenanmaalla

 Olimme vähän aikaa sitten Ahvenanmaalla. Tässä kuvia matkalta.

Hotelli Bastö

Eckerön posti- ja tallitalo

Vasemmalla Pommern

Pommernin mastoja

Ulkoisesta yksilöllisyydestä

Ihmisen ulkonaiset piirteet ovat hämmästyttävän moninaiset. Lisäksi erilaisista piirteistä muodostuu erilaisia yhdistelmiä. Jokainen meistä lienee ainutlaatuinen yksilö. Poikkeuksena ovat tietenkin identtiset kaksoset. Ulkomuodon lisäksi kullakin on omanlaisensa tapa olla. Temperamenttikin lienee yksilöllinen piirre, joka välittyy esimerkiksi tavassa liikehtiä. On jännää, että kunkin ihmisen tuottama puhekin on varsin omaperäistä. Osa ominaisuuksista liittyy sukupuoleen.

Yleensä tutun ihmisen tunnistaa yhdellä vilkaisulla. 

Entä jos tilanne ei olisikaan tällainen? Kaikki miehet näyttäisivät keskenään samalta, samoin naiset. Ainakin ryhmäytyminen ja verkostoituminen olisi hankalaa. Kahden- ja monen välisiä suhteita olisi vaikea ylläpitää.  

Kun erilaisia persoonia ei olisi, pitäisi keksiä jokin tehokas tapa tunnistautua. Pitäisikö kaikilla olla yksilöllinen nimi isoilla kirjaimilla paidan etumuksessa? Tai pitäisikö jokaiselle asentaa nahan alle siru, joka välittäisi lähistöllä oleviin kännyköihin yksilöivät tiedot.

Voisiko rakastumista ilmiönä olla ollenkaan olemassa? 

Ajatus yksilöllisten piirteiden puuttumisesta taitaa johtaa jonkinlaiseen dystopiaan. 

Anglismeja

Englanti lienee osatuin vieras kieli Suomessa. Sillä varmaan luontevimmin kommunikoidaan ulkomaalaisten kanssa. Tästä seuraa, että kyseinen kieli alkaa vaikuttaa ainakin puhekieleen. Sanoja lainataan. Jokin sanonta saatetaan kääntää sananmukaisesti. 

Voi olla, että kun johonkin asiaan ei ole vakiintunutta suomenkielistä ilmausta, turvaudutaan englanninkieliseen. Esimerkiksi tägätä, hypettää, skautata, bentsmarkata  tai buustata. Nörtti tuntuu jo aika vakiintuneelta.

Jotkut englanninkieliset sanat tuntuvat ehkä nasevilta tai näppäriltä. Esimerkiksi setti ja softa. Diippiä korvani hieman vieroksuu. Simppeli tuntuu jotenkin hauskalta. 

Kieli elää. Tuntuuu kuitenkin, että "viralliseen" kieleen anglismit hyväksytään aika hitaasti. 

Mitä anglismeja sinulla tulee mieleen?

. 

ROMANTIIKAN YLEVÄÄ HILJAISUUTTA

  

Tetscheniläinen alttari
Wikimedia Commons

 Kun klassismissa pyrittiin yleispätevään totuuteen, romantiikassa tärkein teema oli tunne. Haluttiin ilmentää vakaumusta, erilaisia tunteita kuten pelkoja ja toiveita, äärettömyyttä, ikuisuutta, intuitioita sekä yksilöllisiä kokemuksia. 

Caspar David Friedrich (1774-1840) oli pohjoissaksalainen protestantti, joka vaikutti pitkään keskeisessä taidekaupunki Dresdenissä eikä halunnut tehdä tuonnoin taiteilijoiden keskuudessa tyypillistä opintomatkaa Roomaan. 

Novotny toteaa mainiosti Friedrichin suhteesta luontoon, että tämä ikään kuin pidätti hengitystä maiseman edessä. Friedrich sijoittaakin usein maalaukseen henkilöhahmon maalarista katsoen selin katsomaan maisemaa. Hahmo samalla kertaa sekä on että ei ole teoksen aiheena. 

Talvimaisema
Wikimedia Commons

Friedrichin voidaan kuvata maalanneen melankolisia luonnon hiljaisuuden draamoja, maiseman tragedioita, painostavaa hiljaisuutta ja voittamatonta yksinäisyyttä. Tyyli on puritaaninen, jopa monotoninen, eikä se juuri muuttunut. Sommittelu on yksinkertaista. 

Friedrich huomasi luontoon liittyvän yli-inhimillisyyden ja osasi ensimmäisenä tuoda sen maalaamalla esiin. 

Friedrich unohdettiin pian. Hänen aloittamansa maiseman yli-inhimillisten 

Kaksi miestä katsomassa kuuta
Wikimedia Commons

Luminen luostarin hautausmaa
Wikimedia Commons

voimien kuvaaminen huipentui Cézannen tuotannossa, josta tosin puuttui ihmisen eristyneisyyden tunteen kuvaus.

Tämä artikkeli on julkaistu 11.1.2011 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa.

Lisäys: Fritz Novotny on teoksen PAINTING AND SCULPTURE IN EUROPE 1780-1880 tekijä.