Minun kaltaisellani gerontosauruksella on vielä sen verran sykkiviä soluja päässään, että ymmärrän arvioida tilaani.
FT Marja Saarenheimo on julkaissut kirjan Vanhenemisen taito. Täytyypä lukea. Täältä löytyy tekijän aihetta käsittelevä kalvoaineisto. Saarenmaan mukaan kysymys on valistuneiden valintojen tekemisestä väistämättömyyksien asettamissa rajoissa. Kuulostaa luontevalta.
Huomaan suorituskykyni laskeneen, ja kiire tuntuu entistä epämiellyttävämmältä. Kun ehtii vähemmän, kannattaa miettiä mihin aikansa käyttää. Kiirettä voi vähentää valitsemalla asioita pois.
Huomaan rasittuvani, jos minulla on runsaasti aikaan sidottuja tapahtumia. Tarvitsen väliaikoja, jolloin voin tehdä mitä lystää ilman aikataulua.
Ajatus valinnoista väistämättömyyksien rajoissa antaa kehikon elämän suunnittelemiselle, mutta se ei anna elämälle sisältöä. Siitä on jokaisen varttuvan itse päätettävä.
Tunnen intuitiivisesti, että tässä vaiheessa elämää prosessit sinänsä ovat tärkeämpiä kuin tavoitteiden saavuttaminen.
Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
perjantai 29. joulukuuta 2017
torstai 28. joulukuuta 2017
Vanhus?
Kun oikaisen mutkia, voin todeta, ettei kukaan halua tunnustautua vanhaksi.
Voidaanko siis vanhuuden käsite poistaa käytöstä? Tuskinpa vain. 80-vuotias pappa on viisivuotiaalle vanha, vaikka kuinka kasvattaisi poninhäntää ja kulkisi farkkupuvussa.
Wikipedia kuvaa vanhuutta näin:
Vanhuus on keski-ikää seuraava viimeinen ikäkausi ennen kuolemaa. Se on ajanjakso, jolloin ruumilliset ja henkiset voimat heikkenevät ja solut rappeutuvat vanhenemisen myötä.
Länsimaissa naiset kuolevat vanhuuteen keskimäärin 80–85 vuoden iässä, ja miehet yleisimmin 75–80-vuotiaana. Saman suvun naiset elävät yleensä noin 7–10 vuotta saman suvun miehiä pidempään, joten naiset ovat biologisesti pitkäikäisempiä kuin miehet.
Wikipedian määrittely ei kerro minulle, olenko keski-ikäinen vai vanha. Olen kuitenkin vanhuuseläkkeellä. Eläkepykälien mukaan lienen siis vanhus. Vai olenko mahdollisesti vanha, mutta en vielä vanhus?
En pysty peittelemään ikääntymistäni, koska olen kankea ja ryppyjä on jo ilmaantunut. Babyface on minulle tuttu epiteetti, mutta tilanne tuntuu korjaantuvan.
Eri elämänvaiheisiin liittyy erilaisia tyyppitapahtumia kuten kouluttautuminen, avioituminen, oman asunnon hankkiminen yms. Mikä on vanhuuden tyyppitapahtuma? Jos vanhuus on kuolemaa edeltävä jakso, tyypillistä on rappeutuminen.
Onko jotakin muuta?
Voidaanko siis vanhuuden käsite poistaa käytöstä? Tuskinpa vain. 80-vuotias pappa on viisivuotiaalle vanha, vaikka kuinka kasvattaisi poninhäntää ja kulkisi farkkupuvussa.
Wikipedia kuvaa vanhuutta näin:
Vanhuus on keski-ikää seuraava viimeinen ikäkausi ennen kuolemaa. Se on ajanjakso, jolloin ruumilliset ja henkiset voimat heikkenevät ja solut rappeutuvat vanhenemisen myötä.
Länsimaissa naiset kuolevat vanhuuteen keskimäärin 80–85 vuoden iässä, ja miehet yleisimmin 75–80-vuotiaana. Saman suvun naiset elävät yleensä noin 7–10 vuotta saman suvun miehiä pidempään, joten naiset ovat biologisesti pitkäikäisempiä kuin miehet.
Wikipedian määrittely ei kerro minulle, olenko keski-ikäinen vai vanha. Olen kuitenkin vanhuuseläkkeellä. Eläkepykälien mukaan lienen siis vanhus. Vai olenko mahdollisesti vanha, mutta en vielä vanhus?
En pysty peittelemään ikääntymistäni, koska olen kankea ja ryppyjä on jo ilmaantunut. Babyface on minulle tuttu epiteetti, mutta tilanne tuntuu korjaantuvan.
Eri elämänvaiheisiin liittyy erilaisia tyyppitapahtumia kuten kouluttautuminen, avioituminen, oman asunnon hankkiminen yms. Mikä on vanhuuden tyyppitapahtuma? Jos vanhuus on kuolemaa edeltävä jakso, tyypillistä on rappeutuminen.
Onko jotakin muuta?
keskiviikko 27. joulukuuta 2017
Jääkaapinovirunoutta
Vaimoni on taannoin saanut lahjaksi paljon sanoja, joissa on vetovoimaa. Kiitos antajalle, jos satut tätä lukemaan. Todella mainio lahja.
Minusta tämä runokone toimii luontevimmin siten, ettei kovin laajalti etsi sopivia sanoja. Mieluummin aloittaa jostakin ja sitten katsoo, mitä lähistöltä löytyy. Joskus joutuu menemään merta edemmäksi kalaan.
Ovatko nämä runoja, aforismeja vai mitä? Lukija päättäköön.
lauantai 23. joulukuuta 2017
Tunnelmallista joulua kaikille!
Nyt on aatonaatto. Täällä joulurauhan kaupungissa on satanut tänään vettä. Kuljeskelin kaupungilla tonttujen asioissa ja vähän muillakin. Lunta ei ole. Näissä aiemmin otetuissa kuvissa sitä vielä näkyy.
Viime päivinä aikaani on syöneet tietotekniikkaongelmat. On todella joutavaa, että taviksen pitäisi muuttua digi-insinööriksi, jos sattuu vaihtamaan luuria. En ole vieläkään keksinyt luonnikasta tapaa siirtää kuvia kännykästä läppäriin. Olen yrittänyt bluetooth-siirtoa, mutta vaikka kuinka olen säätänyt asetuksia kummassakin laitteessa, en ole onnistunut. Olen myös ladannut kännykkään ilmaisohjelmia, jotka ovat kuulostaneet ratkaisulta ongelmaani. Eipä ole juuri syntynyt menestystä. Miten voisin huomata laittaa kaikenlaiset kummalliset säädöt kohdilleen.
Mistä minua rangaistaan? Luultavasti siitä, että olen päätynyt käyttämään eri imperiumien laitteita.
Apple valmistaa sekä kännyköitä että läppäreitä. Huawei on kiinalainen yritys, jonka kännyköiden käyttöjärjestelmä on Googlen Android.
Olen ladannut Honor yhdeksikön ohjekirjan netistä. Se on kuitenkin tehty maailmaan, jossa jossa ei oleteta asiakkaiden käyttävän kilpailevan kännykkäyhtiön valmistamia tietokoneita.
Poikkesin Applen tuotteita myyvässä liikkeessä tänään. Sanottiin, että Gigantista tai Powerista saisin muistitikun joka sopii kännykkääni. Kävin ostamassa sellaisen Powerista. Tilaa on runsaasti (64 GB). Maksoi alle neljäkymppiä. En ole kuitenkaan löytänyt konstia, jolla saisin kuvat siihen siirretyiksi. (lisätty myöh.)
Laitteet voitaisiin varmasti tehdä sellaisiksi, että ne kättelisivät kauniisti toisiaan ja mukautuisivat automaattisesti toisiinsa. Sellaisiksi niitä ei ole haluttu tehdä.
Pienestä nurinasta huolimatta:
Oikein rauhallista ja tunnelmallista jouluaikaa kaikille!
Sairaan rakas elämä asettuu joulutauolle ensi keskiviikkoon asti.
perjantai 22. joulukuuta 2017
Siirto
Nykyisen aikatauluni mukaan minun kuuluisi kirjoittaa tänään perjantaina. On jo ilta, ja minun on syytä alkaa jäähdytellä päivän toimiani. Kirjoitan poikkeuksellisesti huomenna lauantaina. Tosin taitaa harva ehtiä aatonaattona lueskella.
torstai 21. joulukuuta 2017
Pakkolepo
Tänään on vuoden lyhyin päivä. Täällä Turussa on ollut aurinkokin näkyvissä. Nyt kun kello lähestyy neljää, alkaa jo hämärtyä.
Tämä sopiikin rokulipäiväksi. Flunssani on hieman terhentynyt ja olo on aika kurja.
Olen hoidellut paria rästihommaa, mutta yritän nyt rentoutua ja levätä.
Ei tämän kummempia tällä erää.
Tämä sopiikin rokulipäiväksi. Flunssani on hieman terhentynyt ja olo on aika kurja.
Olen hoidellut paria rästihommaa, mutta yritän nyt rentoutua ja levätä.
Ei tämän kummempia tällä erää.
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
Hyvä positio
Ensi vuoden alun ohjelma alkaa jäsentyä. Syksyllä hematologi suositteli, etten olisi kuukautta pidempää aikaa ulkomailla. Lisäksi minulta on syytä ottaa helmikuussa luuydinnäyte.
Tämä oli haastava tilanne, koska vaimollani on terveyteen liittyvä tarve olla vuoden kylmin aika lämpimämmillä leveysasteilla.
Asia on saatu yhdessä lääkärin ja hoitajien kanssa hyvään järjestykseen. Menemme vaimoni kanssa yhdessä Nizzaan. Minä tulen muutaman viikonkuluttua takaisin. Vaimoni on onnistunut saamaan kavereita, joten hänen ei tarvitse yksinään laulella etelässä. Minä käyn antamassa veri- ja luuydinnäytteen. Myöhemmin tapaan lääkärin. Muutaman viikon päästä palaan Nizzaan.
Voin samalla hoitaa pari muutakin asiaa ollessani Suomessa. Osallistun Kukkojen sukuseuran hallituksen kokoukseen.
Olen ollut syyskaudella kahdella ammattikorkeakoulun piirustuskurssilla ja kolmattakin aloitin. Viimeksi mainittu jatkuu, kun olen jo ulkomailla ja neljäskin alkaa. Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa. Voin osallistua kolmoselle ja neloselle vaikkapa lukuvuonna 2018-2019. Voin myös suorittaa ne sovelletusti kevätlukukaudella. Opettaja suhtautuu asiaan hyvin joustavasti. Istuisin mielelläni mahdollisimman suurella osalla kurssien tapaamisista. On opettavaista kuulla palautetta paitsi omista tuotoksista myös muiden töistä. Tämä näkökulma puoltaa aikalisää.
Taidan jatkaa loputkin samaan syssyyn, kun olen päässyt vauhtiin. Olen saanut viitteitä siitä, että seuraavana lukuvuonna saattaisin mahdollisesti osallistua maalauskursseille. Niistä saisin kantoaaltoa maalaamisen jatkamiseen. Tämä on se toinen asia, jota voin hoitaa vierailullani Suomessa. Voin osallistua osaan neloskurssin istunnoista. Voin myös näyttää, mitä olen saanut aikaan Nizzassa.
Vaimoni on järjestää maaliskuussa toisaalla Provencessa taideviikon kirjoittajilleen ja muille kiinnostuneille. Olen siellä mukana. Kerron myöhemmin ohjelmasta.
Sain kantasolusiirteen viime vuoden kesäkuussa. Olen siis nyt puolitoistavuotias. Tässä kuussa oli aika saada lisää vauvarokotuksia. Helsingissä rokotukset annettiin hematologian poliklinikalla. Täällä käytäntö on toinen. Siirteen jälkeiset rokotukset annetaan omassa terveyskeskuksessa.
Sain eilen vihdoin aikaiseksi ottaa yhteyttä terveyskeskukseen. Puhelimitse se ei onnistunut. Nauha kertoi, että varausnumero on suljettu puoleksi tunniksi ruuhkan vuoksi. Tunnin puolikas vaikutti pitkältä. Yritin varata aikaan sairaanhoitajalle verkon avulla. Aikaisin tarjolla ollut aika oli nimipäivänäni eli 17. päivä tammikuuta. Lähdin paikan päälle.
Terveyskeskus on lähellä. Kävellen matkaan meni viitisen minuuttia. Jonottaa ei tarvinnut. Esitin asiani. Vakava sairaustaustani otettiin heti vakavasti. Sain rokotusajan tälle aamulle.
Ostimme illalla minulle lentoliput
Hain aamulla pneumokki- ja flunssarokotuksen. Tämä kävi kätevästi. Minulla on ollut lieviä flunssaoireita, mutta koska kuumetta ei ollut, homma voitiin hoitaa.
Kävimme vaimoni kanssa sitten Tyks:ssa tapaamassa hematologia ja hoitajia. Asiat ovat hyvässä jamassa. Helmikuun näytteenotot ja lääkärin tapaaminen sovittiin ajankohtiin, jolloin olen palannut Turkuun.
Hyvältä näyttää! Toipuminen edistyy ja lähikuukausien ohjelma on järjestetty.
Tämä oli haastava tilanne, koska vaimollani on terveyteen liittyvä tarve olla vuoden kylmin aika lämpimämmillä leveysasteilla.
Asia on saatu yhdessä lääkärin ja hoitajien kanssa hyvään järjestykseen. Menemme vaimoni kanssa yhdessä Nizzaan. Minä tulen muutaman viikonkuluttua takaisin. Vaimoni on onnistunut saamaan kavereita, joten hänen ei tarvitse yksinään laulella etelässä. Minä käyn antamassa veri- ja luuydinnäytteen. Myöhemmin tapaan lääkärin. Muutaman viikon päästä palaan Nizzaan.
Voin samalla hoitaa pari muutakin asiaa ollessani Suomessa. Osallistun Kukkojen sukuseuran hallituksen kokoukseen.
Olen ollut syyskaudella kahdella ammattikorkeakoulun piirustuskurssilla ja kolmattakin aloitin. Viimeksi mainittu jatkuu, kun olen jo ulkomailla ja neljäskin alkaa. Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa. Voin osallistua kolmoselle ja neloselle vaikkapa lukuvuonna 2018-2019. Voin myös suorittaa ne sovelletusti kevätlukukaudella. Opettaja suhtautuu asiaan hyvin joustavasti. Istuisin mielelläni mahdollisimman suurella osalla kurssien tapaamisista. On opettavaista kuulla palautetta paitsi omista tuotoksista myös muiden töistä. Tämä näkökulma puoltaa aikalisää.
Taidan jatkaa loputkin samaan syssyyn, kun olen päässyt vauhtiin. Olen saanut viitteitä siitä, että seuraavana lukuvuonna saattaisin mahdollisesti osallistua maalauskursseille. Niistä saisin kantoaaltoa maalaamisen jatkamiseen. Tämä on se toinen asia, jota voin hoitaa vierailullani Suomessa. Voin osallistua osaan neloskurssin istunnoista. Voin myös näyttää, mitä olen saanut aikaan Nizzassa.
Vaimoni on järjestää maaliskuussa toisaalla Provencessa taideviikon kirjoittajilleen ja muille kiinnostuneille. Olen siellä mukana. Kerron myöhemmin ohjelmasta.
Sain kantasolusiirteen viime vuoden kesäkuussa. Olen siis nyt puolitoistavuotias. Tässä kuussa oli aika saada lisää vauvarokotuksia. Helsingissä rokotukset annettiin hematologian poliklinikalla. Täällä käytäntö on toinen. Siirteen jälkeiset rokotukset annetaan omassa terveyskeskuksessa.
Sain eilen vihdoin aikaiseksi ottaa yhteyttä terveyskeskukseen. Puhelimitse se ei onnistunut. Nauha kertoi, että varausnumero on suljettu puoleksi tunniksi ruuhkan vuoksi. Tunnin puolikas vaikutti pitkältä. Yritin varata aikaan sairaanhoitajalle verkon avulla. Aikaisin tarjolla ollut aika oli nimipäivänäni eli 17. päivä tammikuuta. Lähdin paikan päälle.
Terveyskeskus on lähellä. Kävellen matkaan meni viitisen minuuttia. Jonottaa ei tarvinnut. Esitin asiani. Vakava sairaustaustani otettiin heti vakavasti. Sain rokotusajan tälle aamulle.
Ostimme illalla minulle lentoliput
Hain aamulla pneumokki- ja flunssarokotuksen. Tämä kävi kätevästi. Minulla on ollut lieviä flunssaoireita, mutta koska kuumetta ei ollut, homma voitiin hoitaa.
Kävimme vaimoni kanssa sitten Tyks:ssa tapaamassa hematologia ja hoitajia. Asiat ovat hyvässä jamassa. Helmikuun näytteenotot ja lääkärin tapaaminen sovittiin ajankohtiin, jolloin olen palannut Turkuun.
Hyvältä näyttää! Toipuminen edistyy ja lähikuukausien ohjelma on järjestetty.
tiistai 19. joulukuuta 2017
Saako Hesari olla kansalaistottelematon? Osa 1
Voiko yritys olla kansalaistottelematon? Tämä käsite on tullut mieleeni seuratessani Hesarin tiedusteluartikkelista seurannutta kohua.
Voisiko tässä yhteydessä käyttää termiä organisaatiotottelemattomuus?
Laki on säädetty suojelemaan meitä kaikkia ja myös juridisia henkilöitä eli yrityksiä. Osakeyhtiön kuten Sanoma Oyj:n tarkoitus on tuottaa voittoa osakkailleen. Helsingin Sanomien päätoimittaja katsoo lehden velvollisuudeksi tuoda julki haltuunsa saamia salassa pidettäviksi määriteltyjä tietoja.
Päätoimittajan kanta perustuu varmaan Journalistin ohjeisiin, joista otteita seuraavana.
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.
14. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.
Journalistin ohjeet ovat peräisin Julkisen sanan neuvostosta, joka on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin. Media haluaa säädellä itse toimintaansa mieluummin kuin että yhteiskunta vartioisi sitä. Sanoma Media Finland lukeutuu JSN:n perustajiin. JSN ei ole viranomainen.
Journalistin ohjeiden 14. kohta käsittelee lähdesuojaa. Lain mukaan lähdesuoja voidaan murtaa, jos tutkittavasta mahdollisesta rikoksesta voisi seurata vähintään kuusi vuotta vankeutta.
Tilanne muistuttaa tapausta, jossa eräs kansanedustaja perusteli tukirahoituksen salaamista sillä, että teosta ei ole säädetty seuraamusta.
Mikäli ymmärrän oikein, yhteiskunnan toimintakenttään on jäänyt harmaa alue. Tilanne näyttää maallikon silmissä siltä, että ulkoparlamentaarinen toimija voi halutessaan olla "kansalaistottelematon".
Medialla on perustelunsa halulleen suojata lähteensä, mutta siitä tuonnempana.
Eilisessä A-studiossa kyberturvallisuuden professori Jarno Limnell muistaakseni kysyi, miksi yritys saisi tehdä sellaista, mitä yksilö ei saa tehdä. Hyvä kysymys.
Voisiko tässä yhteydessä käyttää termiä organisaatiotottelemattomuus?
Laki on säädetty suojelemaan meitä kaikkia ja myös juridisia henkilöitä eli yrityksiä. Osakeyhtiön kuten Sanoma Oyj:n tarkoitus on tuottaa voittoa osakkailleen. Helsingin Sanomien päätoimittaja katsoo lehden velvollisuudeksi tuoda julki haltuunsa saamia salassa pidettäviksi määriteltyjä tietoja.
Päätoimittajan kanta perustuu varmaan Journalistin ohjeisiin, joista otteita seuraavana.
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.
14. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.
Journalistin ohjeet ovat peräisin Julkisen sanan neuvostosta, joka on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin. Media haluaa säädellä itse toimintaansa mieluummin kuin että yhteiskunta vartioisi sitä. Sanoma Media Finland lukeutuu JSN:n perustajiin. JSN ei ole viranomainen.
Journalistin ohjeiden 14. kohta käsittelee lähdesuojaa. Lain mukaan lähdesuoja voidaan murtaa, jos tutkittavasta mahdollisesta rikoksesta voisi seurata vähintään kuusi vuotta vankeutta.
Tilanne muistuttaa tapausta, jossa eräs kansanedustaja perusteli tukirahoituksen salaamista sillä, että teosta ei ole säädetty seuraamusta.
Mikäli ymmärrän oikein, yhteiskunnan toimintakenttään on jäänyt harmaa alue. Tilanne näyttää maallikon silmissä siltä, että ulkoparlamentaarinen toimija voi halutessaan olla "kansalaistottelematon".
Medialla on perustelunsa halulleen suojata lähteensä, mutta siitä tuonnempana.
Eilisessä A-studiossa kyberturvallisuuden professori Jarno Limnell muistaakseni kysyi, miksi yritys saisi tehdä sellaista, mitä yksilö ei saa tehdä. Hyvä kysymys.
maanantai 18. joulukuuta 2017
Talvisia tunnelmia Aurajoen rannoilta
perjantai 15. joulukuuta 2017
Nyppii 2
Menin toissapäivänä uudestaan DNA:n palvelupisteeseen. Minulla oli kolme ongelmaa ratkaistavaksi: vaimon yhteystietojen siirto Honorista iPhoneen, kuvien siirto Honorista Macbookiin ja korvanappien toimivuus iPhonessa.
Asiakaspalvelija yritti näitä kaikkia, mutta ei onnistunut. Osasyynä asiain tilaan lienee se, että keskenään kilpailevat Huawei ja Apple eivät halua tarjota helppoa tiedonsiirtoa omasta kilpailevaan laitteeseen.
Kaveri suositteli huoltoyrityksen puoleen kääntymistä. Samassa Hansa-korttelissa on Mobileclinicin toimipiste. Sinne sitten.
Huoltoliikkeen nuori kaveri oli avulias ja pätevä. Hän alkoi jo siirtää yhteystietoja Google Driven kautta, mutta homma tyssäsi siihen, että minulla ei ollut vaimoni Google-tilin salasanaa. Honorissa on sekä vaimoni että minun yhteystiedot sikin sokin. Jos ja kun vielä aiottu siirto onnistuu, vaimoni luurissa on sama tilanne. Tietoja on kovin paljon käsin näpyteltäväksi. Niin, Honorissa on myös suuri määrä meidän molempien kuvia iloisesti sekaisin.
Huoltokaveri neuvoi minulle, miten saan kuvani Honorista läppärilleni. Siihen tarvittiin noita mystisiä kansioita/tiedostoja Anroidfiletransferia, Documentia ja Volumeiconia, ainakin jotakin niistä. Pitää kaivaa jonkin kirjainyhdistelmän takaa kuvat esiin. Niitä ei voi kuitenkaan siirtää tuosta noin vain. Ne pitää kopioida. iPhonesta Macbookiin tällainen siirto on helppo homma.
Nuorimies selvitti myös, että iPhonessa on jokin vika, minkä vuoksi korvanapit ei toimi. He voisivat korjata sen 59 eurolla.
Sain kotona siirretyksi suuren määrän kuvia läppärini työpöydälle. Niitä voi siellä kuitenkin editoida hyvin rajoitetusti. Jos haluan editoida niitä Kuvat-ohjelmalla, joudun siirtämään haluamani ensin Kuvat-kansioon.
Tänään onnistuin siirtämään kuvia Honorista Google-driveen eli pilveen. Sieltä onnistuin pudottamaan kolme kuvaa Lataukset-kansiooni. Tämän sivun ainoa kuva on yksi niistä.
On tämä vain vaivalloista!
Vaihdoin työpaikalla aikoinaan työsuhdekännykkäni iPhoneen, koska käytän Macbookia. En huomannut kovin ihmeellisiä etuja tästä "värisuorasta". Nyt olen oppinut, että ajatuksessa oli puolensa,
Saaran ja Heikin dynastia |
Asiakaspalvelija yritti näitä kaikkia, mutta ei onnistunut. Osasyynä asiain tilaan lienee se, että keskenään kilpailevat Huawei ja Apple eivät halua tarjota helppoa tiedonsiirtoa omasta kilpailevaan laitteeseen.
Kaveri suositteli huoltoyrityksen puoleen kääntymistä. Samassa Hansa-korttelissa on Mobileclinicin toimipiste. Sinne sitten.
Huoltoliikkeen nuori kaveri oli avulias ja pätevä. Hän alkoi jo siirtää yhteystietoja Google Driven kautta, mutta homma tyssäsi siihen, että minulla ei ollut vaimoni Google-tilin salasanaa. Honorissa on sekä vaimoni että minun yhteystiedot sikin sokin. Jos ja kun vielä aiottu siirto onnistuu, vaimoni luurissa on sama tilanne. Tietoja on kovin paljon käsin näpyteltäväksi. Niin, Honorissa on myös suuri määrä meidän molempien kuvia iloisesti sekaisin.
Huoltokaveri neuvoi minulle, miten saan kuvani Honorista läppärilleni. Siihen tarvittiin noita mystisiä kansioita/tiedostoja Anroidfiletransferia, Documentia ja Volumeiconia, ainakin jotakin niistä. Pitää kaivaa jonkin kirjainyhdistelmän takaa kuvat esiin. Niitä ei voi kuitenkaan siirtää tuosta noin vain. Ne pitää kopioida. iPhonesta Macbookiin tällainen siirto on helppo homma.
Nuorimies selvitti myös, että iPhonessa on jokin vika, minkä vuoksi korvanapit ei toimi. He voisivat korjata sen 59 eurolla.
Sain kotona siirretyksi suuren määrän kuvia läppärini työpöydälle. Niitä voi siellä kuitenkin editoida hyvin rajoitetusti. Jos haluan editoida niitä Kuvat-ohjelmalla, joudun siirtämään haluamani ensin Kuvat-kansioon.
Tänään onnistuin siirtämään kuvia Honorista Google-driveen eli pilveen. Sieltä onnistuin pudottamaan kolme kuvaa Lataukset-kansiooni. Tämän sivun ainoa kuva on yksi niistä.
On tämä vain vaivalloista!
Vaihdoin työpaikalla aikoinaan työsuhdekännykkäni iPhoneen, koska käytän Macbookia. En huomannut kovin ihmeellisiä etuja tästä "värisuorasta". Nyt olen oppinut, että ajatuksessa oli puolensa,
torstai 14. joulukuuta 2017
Kaihoa sielussa
Olipa rankka päivä. Ajoimme vaimoni kanssa Helsinkiin. Kävimme lounaalla Hakaniemen Rossossa ja menimme sitten lähellä olevaan Helsingin Kaupunginarkistoon. Vaimoni on käynyt siellä usein tutkimassa Elli Rozentalsin (os. Forssell) kirjeenvaihtoa. Suomalainen Elli oli latvialaisen taidemaalari Janis Rozentalsin puoliso. Vaimoni kirjoittaa elämäkertaa Ellistä.
Kaupunginarkisto on sen näköinen kuin arkistot ovat.
Kirjeenvaihtoa on paksu pino. Kuvittelin, että ehtisimme valokuvata koko pinon, mutta ei se onnistunut, vaikka olimme monta tuntia.
Oli ihanaa ajaa Helsingissä. Tunsin syvällä rinnassani kaupungin merkityksen minulle. Nyt ajoin käypäläisenä kaupungissa, jossa ja jonka liepeillä olen viettänyt leijonanosan elämästäni. Tunsin oloni haikeaksi.
Viihdyn Turussa oikein hyvin, enkä kaipaa täällä ollessani Helsinkiin. Pääkaupunkimme on kuitenkin sydämeni kaupunki. Tosin on rinnassani tilaa Turullekin.
Turku tuntuu kovin pieneltä. Keskustasta ajaa muutamassa minuutissa sen ulkopuolelle. Turkuun muutto oli ensisijaisesti järkiratkaisu. Olen asettunut tänne hyvin, mutta tunteet taitavat vielä prosessoida lähtöä seudulta, johon olen kovin kiintynyt.
Kummallista, että viimeksi Helsingissä käydessäni en tuntenut samanlaista kaihoa.
Onneksi kaupunkien välillä on hieno moottoritie.
keskiviikko 13. joulukuuta 2017
Nyppii 1
Vaimolleni soitti jokin aika sitten DNA:n asioissa myyjä, joka tarjosi kännykäksi Huawei Honor yhdeksää vaimoni iPhone nelosen tilalle. Asioiden hoitaminen läppärin ja kännykän välillä olisi yhtä sujuvaa kuin ennenkin.
Selvittelin millainen luuri on kyseessä. Hyvältä vaikutti. Erinomaiset ominaisuudet kohtuullisella hinnalla.
Honor 9 tilattiin. Joku osasi siirtää tietoja vanhasta luurista uuteen.
Vaimoni ei kuitenkaan pitänyt uudesta kännykästään. Se on hänestä liian iso. Navigointikin poikkeaa jonkin verran iPhonesta.
Huawein kamera vaikuttaa oikein hyvältä. Emme kuitenkaan onnistuneet siirtämään kuvia läppärille. Tietokone ei tunnista luuria. Finderissä (Macbookin tiedostohallinta) tosin näkyy teksti My CDROM. Se sisältää kolme kansiota Anroidfiletransfer.dmg, Document ja Volumeicon.icns. Ensimmäinen kuulosti lupaavalta, kuvat jäivät siirtymättä.
Kerran taisin onnistua jotakin siirtämään, mutta en muista miten.
Päätimme vaihtaa luureja. Vaimoni sai minun iPhone neloseni. Arvelimme, että minulla on enemmän kärsivällisyyttä värkätä Honorin parissa.
Vein molemmat kännykät DNA-liikkeeseen ja pyysin siirtämään tiedot kumpaakin suuntaan. Kaveri alkoi hommiin. Odottelin mutta lähdin sitten asioille. Kun palasin, äskeinen kaveri oli jo lähtenyt, mutta toinen luovutti kännykät. Hän vaihtoi myös SIM-kortit.
Valitettavasti minulla on nyt uudessa kännykässäni meidän molempien valokuvat ja yhteystiedot, mutta vaimollani vain minun. Yhteystietoja on niin paljon, ettei niitä viitsi käsin siirtää. On noissa vielä muutakin säätämistä.
Menin tänään uudestaan DNA-liikkeeseen, mutta siitä myöhemmin.
Selvittelin millainen luuri on kyseessä. Hyvältä vaikutti. Erinomaiset ominaisuudet kohtuullisella hinnalla.
Honor 9 tilattiin. Joku osasi siirtää tietoja vanhasta luurista uuteen.
Vaimoni ei kuitenkaan pitänyt uudesta kännykästään. Se on hänestä liian iso. Navigointikin poikkeaa jonkin verran iPhonesta.
Huawein kamera vaikuttaa oikein hyvältä. Emme kuitenkaan onnistuneet siirtämään kuvia läppärille. Tietokone ei tunnista luuria. Finderissä (Macbookin tiedostohallinta) tosin näkyy teksti My CDROM. Se sisältää kolme kansiota Anroidfiletransfer.dmg, Document ja Volumeicon.icns. Ensimmäinen kuulosti lupaavalta, kuvat jäivät siirtymättä.
Kerran taisin onnistua jotakin siirtämään, mutta en muista miten.
Päätimme vaihtaa luureja. Vaimoni sai minun iPhone neloseni. Arvelimme, että minulla on enemmän kärsivällisyyttä värkätä Honorin parissa.
Vein molemmat kännykät DNA-liikkeeseen ja pyysin siirtämään tiedot kumpaakin suuntaan. Kaveri alkoi hommiin. Odottelin mutta lähdin sitten asioille. Kun palasin, äskeinen kaveri oli jo lähtenyt, mutta toinen luovutti kännykät. Hän vaihtoi myös SIM-kortit.
Valitettavasti minulla on nyt uudessa kännykässäni meidän molempien valokuvat ja yhteystiedot, mutta vaimollani vain minun. Yhteystietoja on niin paljon, ettei niitä viitsi käsin siirtää. On noissa vielä muutakin säätämistä.
Menin tänään uudestaan DNA-liikkeeseen, mutta siitä myöhemmin.
tiistai 12. joulukuuta 2017
Yltäkylläisyyttä
Elintaso on noussut voimakkaasti minun elinaikanani Suomessa. Minulla ei ole valittamista, koska minulla on ollut aivan hyvät oltavat, vaikka elämä 50-luvulla oli jotakin aivan muuta kuin nyt. Saan kiittää pitkää rauhanaikaa, yhteiskunnan kehitystä ja vanhempiani.
Viisi- ja kuusikymmenluvuilla lapsille ollut tarjolla juuri muita piirustus- ja maalausvälineitä kuin lyijykynät, puu- ja vesivärit sekä ehkä Sakura-liidut.
Nyt on niin monia välineitä, etten varmaan edes tiedä kaikkia. On tussivärejä, värillisiä musteita, mustevärikyniä, akvarellikyniä, akvarelliliituja, peitevärejä, öljypastelleja, kuivapastelleja, pastellikyniä, mustekuulakyniä, geelikyniä, kuitukärkikyniä, markkereita ja mitä kaikkea.
Eräällä taiteilijatarvikeliikeellä on listoillaan jopa paristokäyttöisen pyyhekumi.
Perinteisten maalausmediumien lisäksi voi käyttää akryylivärejä tai vesiliukoisia öljyvärejä.
Digitaalitekniikan kehitys on tuonut mukanaan aivan uuden visuaalisen ilmaisuympäristön. Nykyään voi piirtää ja maalata tietokoneella piirustusalustaa käyttäen. Tietääkseni on mahdollista piirtää ja maalata tavallaan suoraan ruutuun, joka tosin on taso. Tietokoneella voi imitoida akvarelleja, hiiltä ja kai mitä vain. Käytettävissä olevat ohjelmat ovat tavattoman monipuolisia. On olemassa myös peruutusvaihde. Halutessaan voi palata johonkin aikaisempaan vaiheeseen ja jatkaa siitä.
Jos haluaa, voi aloittaa teoksen perinteisillä välineillä, skannata sen jossakin vaiheessa tietokoneelle ja jatkaa työstämistä digitaalisesti. Jos siltä tuntuu, voi teoksen taas tulostaa ja jatkaa käsin, skannata taas ja niin edelleen.
Toinen visuaalinen ala eli valokuvaus on mullistunut elinaikanani vielä enemmän. Kuka kaipaa filmejä?
Ei tätä voi kuin hämmästellä.
Viisi- ja kuusikymmenluvuilla lapsille ollut tarjolla juuri muita piirustus- ja maalausvälineitä kuin lyijykynät, puu- ja vesivärit sekä ehkä Sakura-liidut.
Nyt on niin monia välineitä, etten varmaan edes tiedä kaikkia. On tussivärejä, värillisiä musteita, mustevärikyniä, akvarellikyniä, akvarelliliituja, peitevärejä, öljypastelleja, kuivapastelleja, pastellikyniä, mustekuulakyniä, geelikyniä, kuitukärkikyniä, markkereita ja mitä kaikkea.
Eräällä taiteilijatarvikeliikeellä on listoillaan jopa paristokäyttöisen pyyhekumi.
Perinteisten maalausmediumien lisäksi voi käyttää akryylivärejä tai vesiliukoisia öljyvärejä.
Digitaalitekniikan kehitys on tuonut mukanaan aivan uuden visuaalisen ilmaisuympäristön. Nykyään voi piirtää ja maalata tietokoneella piirustusalustaa käyttäen. Tietääkseni on mahdollista piirtää ja maalata tavallaan suoraan ruutuun, joka tosin on taso. Tietokoneella voi imitoida akvarelleja, hiiltä ja kai mitä vain. Käytettävissä olevat ohjelmat ovat tavattoman monipuolisia. On olemassa myös peruutusvaihde. Halutessaan voi palata johonkin aikaisempaan vaiheeseen ja jatkaa siitä.
Jos haluaa, voi aloittaa teoksen perinteisillä välineillä, skannata sen jossakin vaiheessa tietokoneelle ja jatkaa työstämistä digitaalisesti. Jos siltä tuntuu, voi teoksen taas tulostaa ja jatkaa käsin, skannata taas ja niin edelleen.
Toinen visuaalinen ala eli valokuvaus on mullistunut elinaikanani vielä enemmän. Kuka kaipaa filmejä?
Ei tätä voi kuin hämmästellä.
maanantai 11. joulukuuta 2017
Väri kuin väri?
Kauan sitten koulussa saimme piirustustunnilla kukin käyttöömme kuuden vesivärinapin setin. Minulla ei syttynyt silloin intoa siihen mediumiin. En oppinut käyttämään niitä. Piirtäminen sujui paremmin.
Paljon myöhemmin taidekoulussa käytettiin enimmäkseen öljyvärejä.
Sittemmin olen innostunut akvarelleista. On tärkeää raskia ostaa riittävän pigmenttipitoisia värejä jotta työskentely on mieluisaa. Vesivärityöskentelyssä minua viehättää tietynlainen satunnaisuus.
Minulla on ollut ennakkoluuloja myös värikyniä kohtaan. Lapsuudenkokemuksien mukaan ne eivät ole erityisen värikylläisiä ja terät katkeilevat jatkuvasti.
Nyt olen alkanut tutustua värikyniin. Eräs piirustuskurssin opiskelija tekee värikynillä uskomattoman taidokkaita teoksia. Hän tosin käyttää muitakin värejä. Soveltaa siis sekatekniikkaa.
Ostin Suomalaisesta Suomi 100 -värikynäsarjan, jossa on 46 väriä. Ei maksanut kuin pari kymppiä. Olen alkanut tehdä niillä A4:n kokoista työtä värilliselle Canson-paperille. Aika paljon näistäkin saa irti, mutta eivät ole huippulaadukkaita. Edullisissa väreissä ei voi olla paljoa pigmenttiä. Terät tosin kestävät hyvin painamista. Valmistaja on minulle nimenä outo Bruynzeel.
Youtubissa on videoita, joissa vertaillaan eri valmistajien värikynäsarjoja. Ne ovat todella hyödyllisiä, koska niistä näkee, millaista jälkeä milläkin syntyy. Minua on alkanut kiinnostaa erityisesti Faber-Castellin Polychromos-värit. Ne ovat värikylläisiä ja kestäviä. Lisäksi värit sekoittuvat hyvin toisiinsa.
Kävin tänään uudestaan Akateemisessa ja Suomalaisessa vertailemassa värejä.
Derwentin Procolour tuntuu olevan myös laadukas värikynätyyppi. Caran D'Achen Luminance on varmaan erinomainen tyyppi, mutta kummassakaan kaupassa ei ollut niitä tarjolla.
Ostin kokeeksi muutaman Polychromoksen. Hyviltä tuntuvat. Mietin, raskisinko hankkia 120 värin sarjan niitä.
En ole varma, onko värikynäpiirtäminen minun juttuni. Puuvärit sopivat erityisesti tarkkaan työskentelyyn. Niitä on kuitenkin hyvä opetella käyttämään. Niitä voi käyttää yhdessä muiden kanssa. Piirtämällä puuväreillä saattaa oppia taitoja, jotka heijastuvat muiden mediumien käyttöön.
Vesivärien suhteen suosikkini on Schmincke.
Jos aiot ostaa värikyniä lapsille, suosittelen, että panostat laatuun. Hyvät välineet saattavat sytyttää innostuksen. Ainakin sellaisten käyttämisestä nauttii enemmän kuin tusinakynien. Sama pätee muihinkin väreihin.
Lapsille mieluummin vaikka vähemmän, mutta hyvää.
perjantai 8. joulukuuta 2017
Kiviarvoitus
Pukkila Oy:n edeltäjä Turun Kaakelitehdas on toiminut tässä vuosina 1874-1954.
Mikä tämä on? Taidan kysyä taas Facebookin Turku sanoin ja kuvin -ryhmästä. Näyttää taideteokselta, mutta miksi noita irtolaattoja? Klassinen orgaanin ja silotellun muodon rinnastus.
Missä laatta, josta selviäisi, mistä on kysymys?
Toisaalta voihan taide tulla luoksemme myös näin hiipien ja ilman näyttäviä puitteita.
Hauska oivallus |
Tuliko kaikki selväksi, mitä halutaan sanoa? |
Kävin eilen Tyks:n keuhko-osastolla. Tällä kertaa kyse oli uniapnean hoidosta. Tapasin hoitajan ja lääkärin. Pari kandiakin oli tarkkailemassa tapahtumaa. Kyseessä oli valvontakäynti.
Minulla oli CPAP-laite mukanani. Yllättäen se vaihdettiinkin uuteen hienoon malliin. Sain laukun ja laukullisen tavaraa. Toisin kuin vanhassa, tässä on kostutuslaite integroitu mukaan. Vanhassa se oli erillinen osa.
Hoito toimii hyvin ja sitä jatketaan.
Minulla on oikein hyvä mieli, kun isänmaa pitää tälläkin tavoin pojastaan hyvää huolta.
Uusi laite tuntuu oikein hyvältä. Snorkkeli on tiivis. Vaimo kertoi, etten metelöinyt viime yönä. Laite käynnistyy ja sammuu jämäkästi nappia painamalla. Edellinen käynnistyi ja sammui automaattisesti, mutta välillä kenkkuili. En oikein oppinut sen toimintalogiikkaa.
Vähän kuin matkaradio. |
Tässä on klassikko: Paragon-kuittivihko. Se on ollut käytössä joskus 80-luvulla vaimoni ja minun yrityksessä. Heitin sen roskiin muun joutavan roinan mukana. Jouduin vähän pakottamaan itseäni raskimaan. Herättävät niin paljon muistoja.
Maanantaihin. Hyvää viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)