Plug in - pukkaa ineen ja hermot menee, osa 2

Siispä matkaan kohti Digilindiä, joka sanoo myyvänsä, asentavansa ja huoltavansa kaikenlaista digitaalista. Minulla oli viime torstaisen toritähden tyyliin kolme pointtia: luurijumi, läppärin osittain mustunut näyttö ja kahden ulkoisen muistin sopimattomuus läppäriini.

Ramppasin Linnankatu kahdeksaa edestakaisin, mutta Digilindiä ei löytynyt. Ison TV-Saarni-liikkeen ovi oli kutsuvasti avoinna. Sinne kysymään. 

Kysyin tietotekniikkafirmaa ja kuulin, että tässähän se. 

Kännykkäni jumittumiseen hänellä oli ratkaisuna kehotus mennä kauppakeskus Hansassa olevaan DNA-liikkeeseen. Läppäriasiassa hän suositteli menemään Var-importiin, josta olin aparaattinini ostanutkin. Hansassa olevaa Apple-liikettä hän ei puoltanut, koska tyyliin "Eivät he siellä tiedä ...".  Hänellä oli kuitenkin tarjota 120 euron käytetty näyttö rikkinäisen rinnalla käytettäväksi. Jätin asian harkintaan.  

DNA ei tarkoita tässä tapauksessa deoksiribonukleiinihappoa eikä muuta geeneihin liittyvää vaan juuri sitä, mitä olin hakemassa. Paitsi että asiakaspalvelija aikansa luuriani pyöriteltyään, totesi ettei voi auttaa. Kehotti menemään Apple-liikkeeseen. Sinne sitten. 

Vastoin TV-Saarnin suositusta Applen myyjä oli oikein pätevä nuori mies. Hänellä oli tarvittava temppu. Luurin ruutuun piti sokkona painaa tiettyihin kohtiin ja sesam aukeni – mutta vain osittain. 

. 

Seuraavaksi tarvittiin sim-kortin numeroa, jota en tietenkään löytänyt muistini kammioista. Myyjä lähetti minut takaisin DNA-liikkeeseen. 

Matkalla äskeinen myyjä tavoitti minut ja antoi minulle unohtamani kirjakassin. 

DNA-mies osasi vaihtaa sim-korin tunnukseni. Valitsin kirjastokortin tunnukseni. Luultavasti arvaatte miksi. 

Nyt palkitsin itseni kahvilan antimilla. 

Var-importissa tapasin tutun myyjän. Sinä se täällä vain ..., totesin. Pitää olla pois pahanteosta, kuului vastaus. 

Nyt oli kuluneet small talkit vaihdettu ja päästiin asiaan.  Kuulin, että läppärin ruudun vaihtaminen on kallista ja läppärini alkaa olla ehtoopuolella. Kerroin sen kuumenevan välillä. Kertoo kuulemma akun kulumisesta. Uskomatonta kyllä, hän sanoi sen turpoavan ennen pitkää – ihan fyysisesti. 

Uuteen läppäriin tarvittaisiin pitkä rivi euroja – aivan liian pitkä. Häneltä löytyi kuitenkin ensiapu, hänen oma joutava näyttöruutunsa, joka oli paljon parempi ja uudempi kuin Tv-Saarnin tarjoama. Se jäi kainalooni. Ostin samalla konvertterin ruudun kytkemiseksi läppäriin. 

Ulkoisten muistieni ongelmaan hän ehdotti ratkaisuksi niiden alustamista. Mieleeni tosin tuli sitten, että miten alustan, kun läppärini ei tunnista niitä. 

Kotona kävi ilmi, että konvertterin toinen pää ei sovi läppärini usb-c-portteihin, vaikka on saman kokoinen. Ei se kuitenkaan ollut, vaikka pakkauksen tekstin mukaan piti olla. 

Menin seuraavana päivänä valittamaan murheestani. Tuttu myyjä oli kummissaan. Kokeili ja totesi näin asian olevan. Hän antoi tilalle kalliimman konvertterin eikä jaksanut erotusta rahastaa. 

Nyt pelaa. 

Tällaista tämä maallinen kilvoittelu voi olla. Vaikeuksien kautta voittoon. 

#tietotekniikka #tietokone #kännykkä #iphone #macbook #plugin #yhteensopivuus #puhelin #näyttö #kuvaruutu #hermot #ongelma #tuki #voiceover #käytettävyys 

 

Plug in - pukkaa ineen ja hermot menee

 

Image by Tomek from Pixabay

PLUG IN

Muistatteko? Saattoi olla IBM, joka ehkä 1980-luvulla alkoi mainostaa helppoutta tietotekniikan parissa. Kun hommaat uuden laitteen tietokoneesi, laitat vain pistokkeen kiinni ja kaikki toimii saman tien. 

Oletko nähnyt unta tällaisesta? 

Kun hankimme printterin kotiin jokin vuosi sitten, jouduimme huomaanaan, että laite toimii läppäriemme kanssa vain teoriassa. Siinä se seisoo, olohuoneessa. Myyjä on käynyt sitä katsomassakin, mutta mysteeriksi oon jäänyt. Onneksi tarvitsemme sitä hyvin harvoin. 

Meillä oli muinoin laser-printteri, joka toimi varmasti kuin ulkohuussi. Sitten sen elämä päättyi. Syynä saattoi olla suunniteltu vanhentaminen. Olisi tarvittu päivitettyjä ajureita tai ties mitä.  Tulostin oli teknisesti aivan kelvollinen, mutta kuskeja ei sitten enää saanut bittejä siirtelemään. 

VOICEOVER

Minulle selvisi äskettäin, että iPhonessani on VoiceOver-ominaisuus, jolla saa kännykän lukemaan ääneen halutun tekstin.  Sainkin sen toimimaan paitsi, että jouduin umpiperään. Kännykkä jutteli niitä näitä, mutta logiikkaa en löytänyt. Lopulta taisin sammuttaa tämän ikuisen kumppanini. Kun käynnistin uudestaan, luuri halusi minulta kuusinumeroisen koodini. Ongelma vain oli se, että kun näppäilin numeropainikkeita, luurini kertoi minulle, mitä pikkukirjaimia kunkin kuvakkeen alareunassa luki. Numeroita se ei kuitenkaan ottanut vastaan. 

En keksinyt konstia, jolla olisin päässyt eteenpäin. En sitten millään.  

Päätin lopulta lähteä kierrokselle mukanani kolme ongelmaa: luurijumi, läppärin osittain mustunut näyttö ja kahden ulkoisen muistin sopimattomuus läppäriini. Ehkä kirjaston lähellä oleva Digilind voisi auttaa. 

Minulla on tapana silloin tällöin kolhia läppäriäni ja kerran onnistuin kaatamaan lasin vettä sen näppäimistölle. Näillä keinoin saa bränikän koneen, mutta rahaa menee ellei vakuutus korvaa. Vesi tappoi koneeni kertalaakista, mutta suht uusi kone kun oli, vakuutus lievitti suruani oikein kohtuullisella rahatukulla. 

Nyt on iltayhdeksän ja taidan noudattaa Eläkeläisten työsuojeluviraston ohjeita ja lopettaa tältä päivältä. 

Siis jatkuu seuraavassa numerossa. 

#tietotekniikka #tietokone #kännykkä #iphone #macbook #plugin #yhteensopivuus #puhelin #tulostin #hernot #ongelma #tuki #voiceover #käytettävyys

Yksi armolahja minulta puuttuu – mutta vastoinkäymisiä taidan kestää ihan kohtuullisesti

 

Onko näin parempi parta?

Tuo yrittää olla jonkinlainen hymy.

Pari harmitustakin taas, mutta niistä alempana. 

Armolahjat ovat ymmärtääkseni sellaisia, että ne ovat syntymässä saatuja. Jos ei sellaista ole saatu, niin sitä ei sitten ole. Sanaa varmaan käytetään usein uskonnollisissa yhteyksissä. 

Soveltuva valokuvissa käytettävä hymy on loiva U-kirjain. Minä en pysty sellaista tuottamaan luontaisesti, en millään. Jos minä onnistun luontaisesti hymyilemään kameralle, U-kirjaimeni on väärin päin. Kumma kyllä, ihan hymyltä se yleensä näyttää. Mutta selfieen on todella hankala hymyillä luontaisesti eikä ryhmäkuvissa poseeraaminen ole minun heiniäni. Jos yritän saada suupieleni ylöspäin, se ei taatusti näytä luontaiselta. Väkinäinen virnistys. Ei kiitos. 

Minulta siis puuttuu valokuvassa hymyilemisen armolahja. 

Ei nyt paljasteta muita puutteita. Saara voi kertoa niistä. 

Mutta asiasta kukkavaasiin. 

Tässä on kuvakaappaus tämän alustana käyttämäni Bloggerin tilastosta.

Numerot ovat vain numeroita, mutta silti meitä pyöreät tasaluvut kiinnostavat.

Blogin sivunlatausmäärä on hiljattain sivuuttanut kahden miljoonan tolpan. 

Aloin kirjoittaa tätä vuonna 2014, kun olin sairastunut lymfoomaan. Blogin nimi viittaa tuohon tilanteeseen ironisella tavalla. 

Kaksi miljoonaa sivulatausta 11 vuodessa ei ole mitään verrattuna tähtiblogistien lukemiin, mutta minulle se kertoo, että minulla on lukijoita. Lämmin kiitos teille kaikille! Se, että blogia luetaan, kannustaa jatkamaan. 

Postauksia on peräti 3 846 kappaletta. Olisi aika urakka lukea ne läpi. En taida viitsiä ihan pian ruveta sellaiseen.

Kirjoitan pääasiassa minua kiinnostavista asioista sekä Saaran ja minun elämästä. Lukijamäärä  heijastelee näistä asioista kiinnostuneiden määrää.

Tätä Trevignano-saagaa luonnehtivat jatkuvat kompuroinnit ja hankaluudet, isommat ja pienemmät. 

Tähän artikkeliin tarjoan yhden pienen ja toisen paljon enemmän harmittavan. Sain Fenniasta linkin, jonka kautta minun pitäisi vahvistaa matkavakuutuksemme pidennys koko reissumme mittaiseksi. Luulin, että asia hoituisi digitaalisesti, mutta siellä olikin lomake allekirjoitettavaksi. Meillä ei ole printteriä tietenkään mukana. 

Soitan huomenna vakuuttajalle ja kysyn voisiko nimen piipertää digitaalisesti lomakkeeseen ja  lähettää netin kautta heille. 

Saattaisi sopiakin. 

Huomasin äskettäin, että läppärini ruutuun oli ilmestynyt oikeaan reunaan pystysuuntaisuja viiruja niin tiheään, että haittaa käyttämistä. Temppuillen selviää, mutta ei ole kivaan. 

Läppäri on ehkä ottanut nekkuunsa, kun olen kömpelyyttäni kolhinut sitä tai pudottanut. 

Voikohan korjata? Jos voi, luultavasti maksaa niin paljon, että pitää harkita uuden ostamista. On ollut käytössäni jonkun vuoden eli vakuutus luultavasti korvaa harmittavan niukasti uuden vastaavan hintaan verrattuna. 

Eikö tällä matkalla nyt ole jo tullut riittävästi ennakoimattomia menoja? 

Täytyy psyykata luontoani sillä, että kyse on vain rahasta. Juurihan minä vienosti kehuin resilienssiäni. Ylpeys käy ...  No, eipäs olla taikauskoisia. 

#matkailu #italia #automatkailu #rooma #turismi #trevignianoromano #loma #lomaasunto  #auto #vastoinkäyminen #läppäri #blogi #seuraajat #macbook

Kolme kuvaa satunnaissanageneraattorin ja tekoälyohjelman avulla – mukavaa oli

 

Näin se meni ja tällaisia tuli. 

Tuotin satunnaissanageneraattorilla (Zufalligewoerter) kolme kymmenen sanan sarjaa:

• virhe, runko, laakso, hiiva, irrottaa, maantiede, voittaa, meri, kiireinen, perhe
• ilo, rannekellon Katsella, kunta, taiteilijat, paletti, kooma, kukkamaljakko, intia, veitsi, obeliski
• painolasti, huokoinen, korkkiruuvi, keltainen, ullakko, syvyys, toiminnot, talo, laskuvarjo, likööri

Rannekellon katsella? No, sainpahan yhden ylimääräisen sanan. 

Muodostin näiden avulla kolme virkettä:

• Kiireinen perhe päättää irrotella ja matkustaa katsomaan obeliskia.
• He putosivat laskuvarjojen painolasteina keltaiseen laaksoon. 
• Koomasta toivuttuaan he päätyvät taloon, jonka ullakolla taiteilijat maalaavat kukkaruukkua palettiveitset kädessään.

Tuotin tekoälyohjelman (Photosonic) avulla kuvan ensimmäisestä virkkeestä, mutta tulos oli kovin mitätön. Käytin ohjelman rikastusominaisuutta, joka tuotti lisää kuvailusanoja ja uudelleen painamalla muokatun englanninkielisen kuvailun: 

Finnish digital art depicting a busy family taking a break and traveling to see an obelisk, with vibrant colors and intricate detail, inspired by Finnish modernism, wide angle shot, 16:9 aspect ratio, digital art.

Toisella kierroksellani sain ensin tällaiset rikastussanat, mutta seuraava vaihe ei toiminut edellisen kuvan teon lailla. Tulos on hyvin abstraktinen. 

He putosivat laskuvarjojen painolasteina keltaiseen laaksoon, kuvitteellinen maisema, taidokas maalaus, surrealistinen tyyli, voimakkaat kontrastit, öljyvärimaalaus, modernismi, suuri näkökulma, yksityiskohtainen, täyttävä koko kuva, 4K-resoluutio

Kolmannessa tapauksessa kuvailuteksti laajentui tällaiseksi:

Kuvaus talosta, jonka ullakolla taiteilijat maalaavat kukkaruukkua palettiveitset kädessään. Tunnelmallinen öljyvärimaalaus, realistinen tyyli, syvät värit, rauhallinen tunnelma, taiteellinen ilmaisu, 4K resoluutio.

Aika runollinen tämä viimeinen. Syntyi triptyykki. Matkan varrella ajattelin, että saisin aikaan sarjakuvan. Tavallaan tämäkin on sellainen, mutta jättää enemmän mielikuvitusvaraa. 

Ei paha. 

Uppouduin läppärin pariin. Oli niin kiinnostavaa.

#tekoäly #luovuus #satunnaissanageneraattori #kuvataide #taide #kaunis #blogi #kirjoitus #teknologia #satunnaisuus #kertomus #maalaaminen #tekoälysovellus #tekoälyohjelma #kehitys #kuva #taideteos #digitaide

Kysyin neuvoa tekoälyltä ja ällistyin

 

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä



Chat GPT muuttaa maailmaa. Siitä olen nyt vakuuttunut. Olen kuvitellut tekoälyn olevan vielä aika kökköisessä vaiheessa.

Kokeilin muutamalla kysymyksellä ja tunnen, että jotakin vallankumouksellista on tapahtumassa. Alla ensimmäinen. 



Miten saan iPhone SE -puhelimeni ottamaan tarkempia kuvia? 

Jostakin syystä kännykkäni ei suostu tarkentumaan hyvin lähellä olevaan kohteeseen. Vaimollani on samanlainen ja sillä onnistuu. 

Kuva StockSnap Pixabaystä


Chat GPT alkoi tulostaa vastausta ruudulle ja pian se oli siinä.

On hämmästyttävää, että vastaus näyttää asiantuntevan ihmisen perusteellisesti eritellyltä ohjeelta. Suomen kielikin on erehdyttävän kelvollista.

Ohjeessa neuvotaan puhdistamaan kameran linssin, käyttämään automaattitarkennusta, kuvaamaan HDR-tilassa, laukaisemaan mahdollisen liikkumattomana, hyödyntämään kuvausasetuksia ja käyttämään lisävarusteita.

Vastaus on hämmästyttävän hyvä, lähes täydellinen ...

mutta se ei ratkaissut ongelmaani.  

Ehkä kännykässäni on jokin vika. Harmillista, että unohdin pyytää vastausta nimenomaan läheltä otettaviin kuvaustilanteisiin. 


Tässä vastaus kokonaisuudessaan: 

Vastaus: "On muutamia asioita, joita voit tehdä, jotta iPhone SE -puhelimesi ottaisi tarkempia kuvia:

1. Puhdista kameran linssi: Puhdista iPhone SE:n kameran linssi ennen kuin aloitat kuvaamisen. Voit käyttää esimerkiksi mikrokuituliinaa, joka on tarkoitettu puhdistamaan laseja ja muita herkkiä pintoja.
2. Käytä kameran automaattitarkennusta: iPhone SE:ssä on automaattitarkennus, joka etsii kohteen kuvassa ja tarkentaa siihen. Voit käyttää tätä ominaisuutta painamalla kameranäytön kohtaa, johon haluat tarkentaa. Kamera keskittyy tähän kohtaan, ja kuva on tarkempi.
3. Käytä HDR-tilaa: HDR-tila (High Dynamic Range) auttaa parantamaan kuvien laatua. Voit kytkeä HDR-tilan päälle iPhonen Asetukset-valikosta kameran asetuksista. HDR-tilassa kamera ottaa kolme kuvaa eri valotustasoilla ja yhdistää ne yhdeksi kuvaksi, joka on tarkempi ja sisältää enemmän yksityiskohtia.
4. Vähennä kameran liikettä: Yksi tapa vähentää kameran liikettä on käyttää kameran lukitusta. Voit kytkeä sen päälle painamalla kameranäytön kohtaa, joka on haluamassasi tarkennuspisteessä. Sen jälkeen pidä painettuna ja odota, kunnes ilmestyy lukko-symboli. Tämä lukitsee kameran tarkennuspisteen ja vähentää kameran liikettä.
5. Hyödynnä kuvausasetuksia: iPhone SE:ssä on useita kuvausasetuksia, jotka voivat auttaa sinua ottamaan tarkempia kuvia eri olosuhteissa. Esimerkiksi "Live Photo" -tilassa kamera tallentaa lyhyen videon kuvan yhteydessä, joka voi auttaa tallentamaan tilanteen paremmin.
6. Käytä lisävarusteita: Voit myös hankkia erilaisia lisävarusteita, kuten jalustan tai lisävalon, jotka voivat auttaa sinua ottamaan tarkempia kuvia eri olosuhteissa.

Nämä ovat muutamia vinkkejä, joita voit käyttää iPhone SE:n kameran käytössä, jotta saat tarkempia kuvia."

Kuva ken19991210 Pixabaystä

Opettajat tulevat olemaan liemessä. Essee-vastauksen saa tuosta noin vain. Ehkäpä tämä merkitsee perinteisen kokeen renesanssia. Tai sitten keksitään jotakin aivan muuta. 

Ehkä aletaan hyväksyä tekoälyn tuottama raportti, mutta testataan haastattelemalla tai presentaatiolla, että opiskelija on sisäistänyt asian. Lisäksi häneltä voidaan edellyttää, että hän on varmistanut tietojen luotettavuuden.  

Yksi näkökulma asiassa on luotettavuus. Mistä voin tietää, että tiedot ovat uskottavista lähteistä?

Sanna Marinin kuva tekoälyn tuottamana

 

Tekoälyn kehittymisestä saatetaan esittää dystooppisia näkymiä. Jopa sellaista pelätään, että tekoäly saattaa ottaa valtaansa koko ihmiskunnan. 

Netissä on vapaasti käytettävissä Craiyon-niminen tekoälysovellus. Siihen voi syöttää sanoja, joiden perusteella järjestelmä tuottaa kuvia. 

Alla esimerkkejä. Järjestelmä tuotti hauista useita vaihtoehtoja, joista olen valinnut tähän kustakin yhden.

Hakusanat: Sanna Marin, Nato Speech

Hakusanat: beautiful lake view

Hakusanat: red 🐘 ride motorbike slim tundra

Hakusanat: Russia Ukraine war justice democracy goal

Hakusanat: germans football sun celebrity

Hakusanat: typical Finnish people work

Antaisitko henkesi tämäntasoisen tekoälyn varaan, jos olisit vaikeassa leikkauksessa?

Oudoilta nämä kuvat näyttävät. Tällaisten hupisovellusten kehittämiseen ei varmaan laiteta yhtä paljon rahaa kuin joillakin kriittisillä aloilla. Crayonin ominaisuuksien perusteella ei varmaan kannata yleistää tekoälysovellusten laatua. 

Craiyon myöntääkin, että heillä on vaikeuksia kasvojen tuottamisessa järjestelmässä. 

Jos olet kiinnostunut tämän järjestelmän toimintaperiaatteesta, klikkaa tästä. Asiasta tarkemmin täällä (Crayon perustuu DALL-E Miniin). 

Digi-sotesta

Vaalikampanjoinnin aikana esitetty sote-palveluiden kehittämistä digitaalisin keinoin. Tuntuu uskottavalta, että näin voidaan löytää hyödyllisiä tapoja toimia.

Jos potilas tapaa lääkärin vaikkapa Teamsin kaltaisen järjestelmän avulla, ei lääkärin työ taida juurikaan vähentyä. Sen sijaan potilaan aikaa ja vaivaa säästyy. Toisaalta jos etäisyyden vuoksi ei voida tehdä diagnoosia (ei voi kuunnella keuhkoja yms.), potilaan on vaivauduttavaa paikalle. Ensi tapaaminen ei ehkä ole täysin turha, jos potilas tapaa saman lääkärin ja voidaan jatkaa siitä, mihin päästiin.

Vaihtoehtoisesti ensimmäinen digi-yhteys voisi olla sairaanhoitajaan, joka arvioi lääkärin tapaamisen tarpeen. Näinhän saatetaan nytkin toimia, kun potilas tulee paikan päälle. Näin saatetaan säästää lääkäriaikaa. Toisaalta hoitaja-aika lisääntyy. Kai tällaisessa joudutaan optimoimaan kustannusten ja palvelukokemuksen välillä.

Potilas haluaisi luultavasti monissa tapauksissa mieluimmin tavata lääkärin livenä ja mieluiten saman tien.  

Luulen, että hyvinvointialueilla palvelut keskittyvät kustannussyistä. Luultavasti tulee myös ristivetoa rintamaiden ja syrjäseutujen välillä. Jos äänet ovat keskittyneet väestökeskittymiin, nämä saavat todennäköisesti enemmän huomiota, kun palveluverkostosta päätetään. Meillä on taipumus vetää kotiinpäin. Luultavasti moni haja-asukas joutuu toteamaan, että terveyskeskukseen on matkaa. 

Monille nuorille, keski-ikäisille ja varttuneillekin digipalvelujen käyttö todennäköisesti sopisi, ainakin lievissä tapauksissa. Näille lääkäri voisi olla lähellä tietotekniikan välityksellä.

Mutta miten katsotaan kurkkuun, kuunnellaan keuhkoja ja otetaan veri- tai virtsanäyte, jos potilas on etäällä?  

Ainakin osassa potilas voisi olla aktiivisempana toimijana mukana. Jotkut varmaan tohtisivat ottaa verinäytteenkin itse. 

Ehkäpä sote-uudistuksen innoittamana tullaan kehittämään verkkoon kytkettäviä laitteita monitoimilaitteita tai välinesarjoja joiden avulla sairaustapauksissa päästäisiin pidemmälle lähtemättä maalikylään. Näytteiden koostumus voisi kenties siirtyä virtuaalisesti lääkärin arvioitavaksi.

Voi olla, että rakennan pilvilinnoja. Voisi tulla kalliiksi, mutta ken elää, hän näkee kuinka käy.  

Kauhun hetkiä

Olen painiskellut viikon verran saadakseni uuden Macbookini käyttööni. Olen soittanut useita kertoja Apple-tukeen. En voi ymmärtää, miksi käyttäjätunnusjärjestelmän pitää olla näin monimutkainen.

Apuna on käytetty välillä vaimoni Macbookia ja välillä Android-kännykkääni.

Kun soitin maanantaina tukeen, keskustelu päätyi siihen, että minun pitää odottaa 24 tuntia saadakseni viestin karanteenini pituudesta (yksi tai kaksi päivää). Sitä ei tullut.

Soitin keskiviikkona uudestaan tukeen. Käynnistyi uusi 24 tunnin odotus. Viestiä ei tullut. Näiden odotusten aikana en ole saanut käyttää Applen palveluja lukuun ottamatta niin sanottua forgot-sivua. iCloud- sähköpostistani ei oltu sanottu mitään. Niinpä käytin sitä.

Viestiä ei tullut.

Soitin tänään Apple-tukeen. Kun tarkistin tilanteeni ohjeiden mukaan forgot-toiminnolla, järjestelmä kertoi minulle, että minun pitää odottaa 12 päivää, jonka jälkeen salasanani voidaan nollata.

Minulla on ollut aikaisemmin kaksi Macbookia. Järjestelmän avainnipputoiminto on muistanut salasanani ja minun on tarvinnut antaa vain ensimmäinen. En ole tullut koskaan paneutuneeksi Macbookin tunnushierarkiaan.

Olen söhlännyt ja tunaroinut näissä yhteistyöhetkissä Applen tukihenkilöiden kanssa. Tänään selvisi, että en olisi näiden karanteenieni aikana saanut käyttää iCloud-sähköpostianikaan. Vaikutti siltä, että en voisi käyttää sitä myöskään alkavan 12 päivän karanteenin aikana. Asiakaspalvelija hermostui lopulta ja puhelu piti lopettaa.

Menin käymään Varimportissa, josta olin ostanut uuden koneeni. Siellä kokeiltiin viimeksi luomaani koneen salasanaa ja se toimi. iCloudin salasana onnistuttiin kaivamaan vaimoni koneen avainnipusta.
Minua kehotettiin jatkamaan Apple-tuen kanssa.

Kun soitin, langalle sattui sama kärsivällinen kaveri, jonka kanssa olin jutellut aikaisemminkin tällä viikolla. Hän lupasi välittää palautteeni edellisestä tukihenkilöstä. Apple on toki nauhoittanut kaikki puhelut. Tämä tukihenkilö ohjasi kärsivällisesti minut lukemattomien salasanautelujen kautta tietojen palauttamiseen. En ymmärrä miten kukaan osaa vastata näihin oikein ilman tukea.

Järjestelmä laittoi minut vaihtamaan laitesalasanani vielä session lopussa. Sitten se kysyi sitä uudestaan. En edes muista, kumpi viimeksi mainituista toimi.

Tukihenkilö opasti minua myös tietojen palauttamisessa. Ihmettelin, miksi siihen meni kovin lyhyt aika. Meidän piti vaimoni kanssa lähteä tässä vaiheessa asioille.

Palattuamme käynnistin jännittyneenä koneeni. Laitteen toiseksi viimeinen salasana toimi. Onnistuin myös kirjautumaan iCloudiin. Hajonneesta koneesta pelastetu tiedot eivät olleet siirtyneet.

Olen saanut koneen käyttööni, ja 12 päivän karanteeni vältettiin.

Android kännykkääni on tämän viikon aikana tullut tällaisia ilmoituksia: Sync for iCloud Mail XX min sitten. Tilin heikki.honkala(miukumauku)icloud.com tunnistautuminen ...

Olen aikoinaan yrittänyt saada iCloudia toimimaan Android-kännykälläni ja asentanut sitä varten kaksi Sync for iCloud -ohjelmaa ilman tulosta. Sekö lähettää noita mystisiä viestejä? Vaikuttavatko ne karanteenini pituuteen? Vaikuttaako vaimoni Macbookin käyttö siihen?

Minulla on ollut kafkamainen olo. Pieni ihminen taistelee suuren Applen algoritmeja vastaan.

Kirjoitan tätä postaustani uudella koneellani.

Hävetti

Jatkoin eilen läppäriongelmani ratkaisemista Apple-tuen avulla. Nyt kumppaninani ole eri henkilö. Hän jaksoi selvittää kärsivällisesti asiaa kanssani. Lopulta hänen täytyi todeta, että Applen järjestelmä laittaa minut nyt karanteeniin. Ei hän näin asiaa ilmaissut, mutta minun pitäisi saada 24 tunnin kuluttua (ei ole vielä tullut) viesti, jossa kerrotaan, pitääkö minun vielä odottaa yhden päivän ajan vai kaksi päivää.

Kun karanteeni on ohi, Apple uskoo, että kännykkäni on oikean henkilön hallussa ja yhteistyötä voidaan jatkaa.

Hajamielinen ihminen ja tämän päivän tietotekniikka ei ole toimiva yhdistelmä, ainakaan tässä tapauksessa. Kun yritin ensimmäistä kertaa saada koneen käyttööni, laite kehotti minua antamaan salasanan tietokonetilille. En ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, mutta annoin salasanan. Nyt tiedän sen tarkoittavan järjestelyä, jonka avulla samaa laitetta voi käyttää eri henkilöt kukin omalla tilillään.

Sitten minulla meni sekaisin iCloudin ja Apple id:n salasanat. Eilisessä postauksessani väitin, ettei tunnusnumeroita tullut mihinkään. Istunnon jälkeen huomasin, että olin jotenkin onnistunut siirtämään kännykkäni viestit uuteen kansioon, joten tunnusnumeroviestit eivät tulleet näkyviin. Niitä oli useita.

Tunsin voimakasta häpeää. Nyt se on jo mennyt ohi. Olen sellainen inhimillinen olento kuin olen. Ei minun tarvitsisi ripittäytyä täällä, mutta haluan asettaa Apple-tuen asiakaspalvelijoiden kyvyt oikeaan valoon. En voi kuin ihailla heidän pitkämielisyyttään kaltaiseni olennon tukena. Toivottavasti saavat työnohjausta.

Solmu ei ole auennut

Olen yrittänyt saada uutta läppäriäni käyttöön Apple-tuen avustuksella. Ensimmäisestä portista pääsin, mutta kun yritettiin jatkaa siten, että Applelta olisi pitänyt tulla viesti vaimoni läppäriin, hänen iPhoneensa tai minun Android-kännykkääni, ei tullut mihinkään.

Sitten kännykkääni onnistuttiin saamaan kaksi kertaa kuusinumeroinen tunnusluku ja annoin ne takuulla oikein kummallakin kerralla koneelle, mutta niitä ei hyväksytty.

Minun piti käydä välillä terveyskeskuksessa. Jostakin syystä asiakaspalvelijan ääni puuroutui kännykässäni. Ymmärsin, että minä saisin sähköpostiviestin, jonka avulla jatkettaisiin, mutta sellaista ei ole tullut.

Otan kohta uudestaan yhteyden. 

Uusi läppärini on solmussa

Ostin uuden Macbookin vanhan rikkoutuneen tilalle perjantaina. Saan hyvän korvauksen kotivakuutuksesta.

Sain uuden koneeni solmuun heti alkajaisiksi. Syynä saattaa olla se, että olin vaihtanut iCloud-salasanani rikkoutumisen jälkeen. iCloudissa käytetään samaa tunnusta ja salasanaa kuin Macbookissa. Oletin, että muutettu on voimassa. Macbook ei pitänyt sitä oikeana, mutta antoi minun jatkaa jotenkin rajoitetusti. Minun piti vastata sellaisiinkin kysymyksiin, joiden sisältö oli minulle outo.

Minulla oli varmistuslevy kytkettynä koneeseen, mutta minua ei johdatettu vanhojen tietojen palauttamiseen.

Kun yritin taas alkaa käyttää läppäriäni, se alkoi käyttöönottoprosessin jotenkin uudestaan. Alkukierroksella olin antanut sormenjälkeni, mutta se ei toiminut. Nyt en tiedä, millä konsteilla saisin laitteen käyttöön.

Laite kertoi minulle, että Applekaan ei tiedä salasanaani.

Otan huomenna yhteyden Apple-tukeen.

Hyvin vastenmielinen ilmiö

Eilisiltainen Ulkolinja (Näkymättömät työntekijät) kertoi asiasta, josta minulla ei ollut aavistustakaan.

Suuret amerikkalaiset teknologiajätit - kuten Google ja Facebook - teettävät aliahankkijoiden kautta työtä pahimmillaan lähes palkatta. Työ on ainakin osittain hyvin yksitoikkoista tai raakuuksien näkemiselle altistavaa. Tekoäly ei vielä pysty hoitamaan näitä asioita luotettavasti. Alipalkatut ihmiset tavallaan kouluttavat tekoälyä.  He näytävät tekevän sen käyttöliittymältään yksinkertaiselta vaikuttavilla sovelluksilla, joka muokkaa algorimeja. Palkkaus voi olla huonoimmillaan kymmeniä senttejä tunnissa.

Kaarinan tammilehtoa

Järjestely toimii siten, että työntekijät eivät pääse työsuhteeseen työn alkuperäisen käyttäjän kanssa. Mallin on mahdollisesti luonut Figure Eight (aik. Dolores Lab), joka näyttää toimivan yrityskaupan jälkeen nimellä appen. Figure Eightin pomo Lukas Biewald on kehuskellut, miten ihminen voidaan palkata töihin kymmeneksi minuutiksi ja potkaista sitten ulos.

Biewaldia haastatellaan ohjelmassa. Tapahtumaa vartioi yrityksen viestintäjohtaja. Kun heiltä kysytään mikrotyöntekijöiden työolosuhteista, tapaaminen loppuu lyhyeen.

Esimerkkitapauksina on kaupassa työskentelevä mies ja avustusta saava yksinhuoltajanainen, jotka hankkivat mikrotyön avulla lisäansiota. Muuta sivutyötä ei ole saatavissa.

Dokumenttiin yritettiin saada haastatteluja mikrotyötä teettäviltä suuryrityksiltä. Nämä kieltäytyivät. Jotkut ilmoittivat korulausein, kuinka tärkeää työntekijöiden hyvinvointi heille on. Työsuhteisille saattaa ollakin.

Näiden mikrotyöläisten työpanos on yheiskunnalle hyvin tärkeä, koska he siivoavat netistä pois vihapuhetta, pornoa ja väkivaltamateriaalia. Samalla he kuitenkin altistuvat itse tällaiselle aineistolle.
Esimerkkeinä aineiston vakivaltaisuudesta äärimmillään kerrotaan videoista, joista yhdessä nainen poltetaan elävältä ja muissa silvotaan ihmisiä. Tällaisten näkeminen aiheuttaa traumoja.

En voi käsittää, miten tuollaista materiaalia synnytetään. Ovatko ne aitoja vai keinotekoisia? Toivottavasti jälkimmäisiä.

Tämän dokumentin näkeminen aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Minä kirjoitan tätä artikkelia Googlen omistaman Bloggerin alustalle. Kun olen julkaissut juttuni, linkitän sen etusivulleni Facebookiin.

Ulkolinja kuvaa olevansa kansainvälistä journalismia. Tähän dokumenttiin Yle on varmasti ostanut oikeudet. Se tuli eilen suorana ja on yhä nähtävissä Areenassa. Dokkarin sisältö on hyvin luotettavan tuntuista. Onko sanoma kuitenkin jotenkin värittynyt?

Amerikkalaisilla tietotekniikkajättiläisillä on suunnattoman paljon valtaa. On hyvin vaikea tulla toimeen ilman heidän ohjelmiaan. Jos yrittäisin boikotoida niitä, se ei tuntuisi missään ja minä en voisi tehdä sitä, mitä haluan.

Nettiä siivotaan saastasta mikrotyönä lasten ja meidän kaikkien suojelemiseksi. Jätit teettävät työn äärimmäisen halvalla, koska se on mahdollista, ja saavat suuremmat voitot.

Kokeilimme virtuaalikokoustamista

Olin siinä luulossa, että Googlen virtuaalikokousalusta Meet on ilmainen. Ei ole. 

Muut osallistujat pääsevät hinnattomaan kyytiin, mutta kokoonkutsuja - tai hänen edustamansa organisaatio - joutuu kaivamaan kuvetta.

Kukkojen sukuseuran hallitus piti edellisen kokouksensa sähköpostitse, mitä en syntyneen kokemuksen perusteella suosittele. Kokeilimme tänään pienellä joukola Meet-alustaa. Jouduin ottamaan Google Suiten käyttöön. Maksaa noin kympin kuussa. Näin jossakin vitosen hinnan, mutta en jaksanut enää etsiä sitä.

Tämän lisäksi minulta vaadittiin domain-osoite. Perustin sellaisen osoitteella sairaanrakaselämä.com. En tiedä, tarvitsenko sitä muuhun. Se voisi ehkä olla tämän blogini osoite.
Osoite maksaa noin kuusi kymppiä vuodessa. Ajattelin, että voin käyttää kokousalustaa perhepiirissä.

Jos joku saanoo Meet-sovellusta ilmaiseksi, hän käyttää luultavasti työnantajansa maksamaa alustaa.

Kun yritin luoda ensimmäisen istuntunnon, tulin kilikanneeksi linkkiä, joka vei minut kalenteriin. Loin sinne istunnon illaksi ja annoin muiden osallistujien sähköpostiosoitteet. Sitten en osannut edetä mihinkään. Osallistujat saivat linkit, jotka olivat turhia, koska istuntoa ei ollut oikeasti syntynyt. En löytänyt sellaista Meetistä. Osallistujien on määrä päästä mukaan, kun klikkaavat saamaansa linkkiä.

Illalla lähetin kutsut toista kautta. Kokouksen synnyttäminen ei ollut mutkatonta. Yhden osallistujan outlook-sähköpostiosoite ei toiminut. Onneksi hänellä on myös gmail-osoite. joka toimi. Toisen gmail-osoite saatiin toimimaan. Meet ei tunnu toimivat Applen Safari-selaimella. Googlen Chrome tietenkin käy.

Kolmannen yhteyttä ei saatu synnytetyksi. Hän käytti Macbookia, mutta hänellä ei ollut gmail-osoitetta. Hän luultavasti käytti selaimena Safaria. Yritämme hänen kanssaan myöhemmin uudestaan. Hän oli mukana kännykkäpuhelun avulla.

Meet-sovellus toimi ihan hyvin, kun yhteydet saatiin luoduksi. Minun on syytä kokeilla yhteyksiä muiden hallituksen jäsenten kanssa ennen kuin kokoustamme koko hallituksen voimin.

Kesällä meillä pitäisi olla sukuseuran sääntöjen mukaan sukukokous, jolle hallitus on tilivelvollinen toimistaan. Paikaksi on valittu Jämijärvi, mutta korona ...

Kaikista hankaluuksista huolimatta, näiden virtuaalialustojen käyttämiseen on syytä opetella. Siten voimme toimia ilmastonmuutosuhkaa vastaan.

Miten sujuisi sukukokous Meetin avulla?

 

Voiko olla elämää ilman henkilökohtaista läppäriä

Voi, mutta se ei ole kivaa. Läppärini pimeni ennen kuin palasimme Suomeen. Lähetin vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ennen pääsiäistä, mutta en ole saanut vastausta vieläkään. Soitin yhtiöön ennen kuin tein ilmoituksen, pääsin hyvin läpi ja käsittelyajaksi arvioitiin noin viikko. No, saattoi olla "ainakin viikko".

Kun soitan yhtiöön ja teen esitetyt valinnat, kuulen, että palvelu on tilapäisesti pois käytöstä. Näin on käynyt ainakin parina kolmena arkipäivänä.

Olen myös lähettänyt asiasta viestin sähköpostitse, mutta en ole saanut vastausta.

Ovatko suomalaiset yhtäkkiä vimmautuneet hajottamaan tietokoneitansa vai mistä ruuhka voi johtua?
Onko käsittelijät valjastettu peruuntuneita matkoja koskevien hakemusten kimppuun.

Tänään huomasin, että voin yrittää saada yhteyden toista kautta. Ajoneuvopuolella vastattiin ja todettiin, ettei hakemustani ole vielä käsitelty. Asiakaspalvelija lupasi jättää soittopyynnön asianomaiselle taholle.

Läppärin jakaminen vaimon kanssa alkaa koetella suhdetta. Korona, kaksi nettiriippuvaista ja yksi kone!

En haluaisi ostaa uutta ennen kuin tiedän korvauksen. Alkaa jo poltella.

Alles in Ordnung

... kännykkäni suhteen.

Soitin aamulla Dna:n asiakaspalveluun. Langoilla oli leppoisasti jotakin murretta puhuva henkilö, joka kuunteli rauhallisesti. Hänkin totesi, että kännykän asetuksien säätämistä on vaikea auttaa puhelimitse. Hän sanoi menevänsä kysymään asiasta esimieheltään. Palattuaan hän sanoi siirtävänsä puhelun jollekin ongelmanratkaisuosastolle tai muulle sellaiselle. Seuraavalle puhekumppanille oli jo kuvattu tilannetta. Hän kehotti sammuttamaan laitteen ja irroittamaan siitä sim-kortin. Se ei ollut tullut mieleeni minulle eikä kummallekaan edellisistä puhekumppaneista. Minua ohjeistettiin myös kokeilemaan sim-korttini toimivuutta vaimoni iPhonessa.

Sammutin Honorini, poistin siitä sim-kortin ja palautin sen. Käynnistin kännykkäni ja se alkoi heti virota henkiin. Karttasovellukseni ei edelleenkään näyttänyt karttaa, mutta tuntui toimivan muutoin. Matkakumppanimme Milla kehotti minua päivittämään sovelluksen, mikä keino tepsi.

Minun täytyy oikaista eilistä purnausta siten, että Dna:n järjestelmät ovat palvelleet meitä vuosikaudet erittäin hyvin sekä kännyköissä että tietokoneissa.

Eräs ystävämme tarjosi meille päivällisen kotonaan Luxenburgissa ja nyt yövymme samaisen pienen valtion lentokentän lähellä Ibis-hotellissa.

Huomenna aiomme ajaa Grenobleen, johon kumppanimme jää vaihto-opiskelijaksi kevätkaudeksi.

Valitusviesti DNA:lle - miten käy?

Olemme matkalla autolla Antibesiin. Tulimme Gracella Turusta Tukholmaan. Laivamatka meni hyvin paitsi siltä osin, mikä ilmenee alla olevasta valitusviestistäni DNA:lle. Siinä voi olla epätarkkuuksia ja se on kirjoitettu hieman tuohtumuksen vallassa. Asia harmittaa minua. Ruudun yläreunasta sipaisemalla kuulemma pitäisi tulla esiin yhtenä vaihtoehtona GPS, mutta sellaista ei näy. Katsotaan millainen tarina tästä tulee, jos tulee.

Nyt vietämme yön Lyypekissä.


Hei

Olen hyvin tyytymätön. Olen matkalla Ranskaan, jossa aiomme viipyä kolme kuukautta Matkalla Viking Gracella Tukhomaan menetimme vaimoni kanssa syystä tai toisesta kännykkäyhteytemme. Hänellä on iPhone ja minulla Honor 9. Aamulla neuvontaanne. Vaimoni yhteys tuli sivusta kuunnelten kuntoon ja asiakaspalvelijanne halusi kaarreella loppua kohti, kun kuuli, että matkakumppanimme yhteys toimii (hänellä ei ollut ongelmia) ja vaimoni yhteys tuli kuntoon. Vaimollani on myös Dna-yhteys. Olen 65-vuotias ja kahden syövän kokenut eläkeläinen. Aivoni eivät ole sytostaattien jälkeen parhaassa iskussa. Voi olla koettelevaa yrittää keskittyä saurassani ongelmaani. Asetuksia tutkittiin sieltä, täältä ja tuolta, mutta yhteys ei nyt sunnuntai-iltana toimi vieläkään. Toivoisin asiakaspalvelijanne olevan niin perillä Android-maailmasta, että osaa auttaa minua saamaan luurini kuntoon. Minua ei kiinnosta Ruotsissa toimivan kumppaninne mahdolliset ongelmat.

En ymmärrä, miksi luurini karttasovellus osaa antaa ääneen reittiohjeita, mutta ei näytä karttaa. Hätäpuheluita kuulemma voisi soittaa. Jotakin GPS-asetusta piti kuulemma pitää muuttaa, mutta en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt sellaista luuristani. Minun ei mielestäni pitäisi osata sellaista tehdä.

Honor on minulla siksi, että myyjänne tai tuotteitanne kaupannut sai vaimoni ja siinä sivussa minut uskomaan Honorin olevan vaimolleni hyvä ratkaisu. Sen piti toimia Macbookin kanssa ilman ongelmia. Ei pitänyt paikkansa. Vaimoni ei innostunut Honorista ja se päätyi minulle, koska siinä on hyvä kamera. Sain mukana Androidin ja Macbookin yhteensopimattomuusongelmat.

Vastaatte näihin ilmoituksenne mukaan neljän päivän aikana. Aamuisen kokemukseni jälkeen minua ei huvita soittaa uudestaan palveluunne. Jos viitsin, voin ilmoittaa sinne, että lukekaa tämä viestini.

Olen ilmeisesti ilman puhelin yhteyttä vähintään sen ajan ellei joku kilpailijanne osaa auttaa minua tänne matkalle.

Olemme lähettäneet teille pitkän ajan kuluessa säännöllisesti rahaa. Meillä oli verkkoyhteyskin Welhosta lähtien, mutta vuonna 2017 muutimme nykyiseen osoitteeseemme, jossa on edullinen yhteys taloyhtiön kautta kilpailijaltanne.

T. Heikki Honkala

Kehno tuote harmittaa

Ympäristösyistä tavaroita olisi syytä valmistaa kestäviksi, jotta luonnonvaroja ei tuhlata ja energiaa säästetään. Liiketoiminnan näkökulmasta saattaa olla kannattavaa tuottaa tavaroita, jotka kuluvat pian käyttökelvottomiksi tai käyvät vanhanaikaisiksi, jotta saadaan lisää myyntiä. Se on kuitenkin ympäristön kannalta kestämätöntä.

Käytän mielelläni kuulokkeita, joista voin kuunnella äänikirjoja tai Ylen ohjelmia lenkkeillessäni, puuhaillessani niitä näitä tai odotellessani unta.

Ostin viime vuoden kesänä kuulokkeet, jotka kuluivat aivan liian nopeasti. Niiden hinta oli 59 euroa. Ensin rikkoutui toinen nivelkohta, niin että siinä kiinni oleva kuuloke lerpatti hankalasti. Korjasin sen liimalla.

Pehmusteet kuluivat rumiksi, mikä johtui ilmeisesti hikoilemisesta. Niiden kuoret irtoilivat kiinnityksistään.

Kävin valittamassa asiasta DNA:n myymälässä, vaikka arvasin ettei se auta. DNA ei ottanut vastuuta tilanteesta. Se, että olin itse korjannut kiinnityksen liimaamalla, tuntui erityisesti vapauttavan heidät kaikesta.

Kuulokkeisiin ilmeisesti saisi ostaa uudet pehmusteet. Ne tosin maksaisivat aika paljon suhteessa luurien alkuperäiseen hintaan. Sekin mahdollisuus kävi äskettäin turhaksi, koska yhteys kuulokkeiden ja kännykkäni väliltä katosi.

Jouduin ostamaan uudet kuulokkeet. Merkki on Sennheiser, jotka ovat käsitykseni mukaan ainakin teknisesti laadukkaat. Kestävyys jää nähtäväksi. Hinta oli Anttila-tyyliin 99 euroa. Se oli alennettu alkuperäisestä. Ainakin tuntuvat tukevilta. Kulumisen ei pitäisi näkyä mustissa tyynyissä yhtä nopeasti kuin harmaissa. Näissäkin ne ovat vaihdettavat.

Ihmistyö on niin kallista, että tällaisten tuotteiden korjauttamiseen ei ole paluuta. Niinpä ne pitäisi tehdä luonnostaan kestäviksi.

En tiedä, onko JBL-kuulokkeiden tapauksessa kyse suunnitellusta vanhenemisesta. Moni muistaa taannoin kyseistä ilmiötä käsitelleen dokumentin esimerkin tulostimesta, joka oli suunniteltu lopettamaan toimintansa, kun laitteella oli tulostettu tietty määrä - muistaakseni tuhat kappaletta - sivuja. Toivottavasti tästä taudista päästää eroon.

Etusormiongelma

Käytän läppäriä ilman hiirtä. Ohjauslevy on nopea ja kätevä.

Hiiren käyttämisestä voi saada vaivoja. Ohjauslevy ei tunnu olevan ongelmaton. Minä huomaan oikean käden etu- ja keskisormessa jonkinlaista jäykkyyttä. Ei tunnu kivalta. Se liittyy selvästi ohjauslevyn käyttöön. Tunne hellittää, kun en käytä läppäriäni.

En ole huomannut varsinaisen kirjoittamisen aiheuttavan ongelmia. Ohjauslevyä on kuitenkin käytettävä sen ohessa.

Etusormi on varmaan yksi tärkeimmistä ruumiinosista. Tuskin se lopullisesti vammaantuu läppäriä käyttämällä. Pitää muistaa kuitenkin antaa sillekin lomaa.

Älä työnnä nokkaasi joka paikkaan! Älä myöskään etusormea!

Korpivaelluksella

Minun ei tarvitse ostaa uutta kännykkää. Olen saanut vihdoin selville, miten saan kuvat siirtymään läppäriini. Tämä on ollut oikea erämaavaellus.

Olen käynyt 1storessa, ostanut uuden kaapelin, olen viestitelly Huawein tuen kanssa ja käynyt neljä kertaa DNA-liikkeessä.

1storessa ei löydetty konstia saada kuvia siirtymään kaapelin kautta koneelle. Huaweilta suositeltiin kokeilemaan eri kaapelilla, mutta se ei auttanut. Suositeltiin myös kokeilemaan siirtoa Windows-koneelle. Kävimme kyläilemässä ystäväpariskunnan luona ja kokeilimme. Onnistui.

Kun ilmoitin tämän Huaweille, minulle vastattiin, että kyseessä on ilmeisesti yhteensopivuusongelma ja asia jäi siihen.

Menin kauppakeskus Hansassa olevaan DNA-myymälään. Siellä oleva hyvin pätevän tuntuinen kaveri vaihtoi kännykkääni minun gmail-osoitteeni siellä olleen vaimoni osoitteen tilalle. Sitten hän laittoi kännykän tekemään varmuuskopiota pilveen eli Google driveen. Tavaraa oli paljon ja siirto kesti varmaan pari tuntia. Kännykkäni ilmoitti, kun siirto oli tehty.

Kuvia ei kuitenkaan löytynyt Google Drivesta. Menin myöhemmin uudestaan DNA-liikkeeseen. Siellä oli nuori kaveri, joka ei kiinnostunut ongelmastani. Sulkemisaika oli lähestymässä ja kaveri saattoi tuntea ongelman hankalaksi. Mainitsin hänelle DNA:n puhelinneuvonnasta ja hän kehoitti soittamaan sinne.

Neuvonnassa kuitenkin sanottiin, että he eivät anna teknistä neuvontaa puhelimessa. Pitää mennä myymälään.

Kävin tänään myymälässä. Minulle sanottiin, että kuvat ovat siirtyneet Google Kuviin, ja annettiin paperilla ohjeet sen käyttämiseen. Sanottu vaikutti uskottavalta. Kotona tutkin tilannetta. Kuvissa oli pienehkö määrä aineistoistani, mutta suuri määrä puuttui.

Lähdin uudestaan myymälään ja esitin läppäristäni, mitä pilvessä näkyy. Tällä kertaa minua palveleva kaveri siirsi parikymmentä kuvaa kännykstäni, mutta niitä ei näkynyt pilvessä. Hän kuitenkin huomasi, että olin leppoistaminen@gmail.com -tilillä. On minulla sellainenkin. Piti perustaa toinen gmail-tilini Google Driveen. Sesam aukene! Siellä ne olivat - siis juuri siirretyt.

Kysyin asiakaspalvelijalta, minne ison siirtoni kuvat ovat mahtaneet päätyä. Hän ei osannut vastata.

Nyt olin kuitenkin saanut ratkaisun siirto-ongelmaani.

Tätä kirjoittaessani mieleeni väikähti jotakin, joka piti heti varmistaa.  Kirjauduin Google Kuviin tilille, jonka olin juuri äsken perustanut Google Drivessa. Heureka! Siellä ne olivat kaikki!

Vaikuttaa lupaavalta

Olen ottanut BookBeatin koekäyttöön. Kyse on palvelusta, jolla voin kuunnella tai lukea E-kirjoja kiinteällä kuukausihinnalla. En tiedä, onko BookBeat paras tai edullisin tarjolla olevista palveluista. Joku sanoi, että kaikissa on samat kirjat.

Nyt voin kuunnella kirjoja kulkiessani kaupungilla, ajaessani autoa tai lenkkeillessäni. Ainakin alku vaikuttaa lupaavalta. Ehkä ihminen onkin luotu kuuntelemaan eikä lukemaan. Menossa on toinen kirja, joka on Riku Korhosen "Emme enää usko pahaan".

Ensimmäinen lukemani eepos oli minulla lainassa kirjastosta, mutta luin sen korvieni kautta. Perinteinen lukeminen vaatii keskittymistä vain siihen, korvilla voi lukea muun puuhan ohessa.

Kirjoja on runsaasti, mutta ei alkuunkaan niin paljon kuin Turun kirjastossa. Valitseminen vie aikansa. Osa on vain luettavassa muodossa. Kännykän ruutu ei innosta lukemaan.

Korhosen kirja ei tunnu miltään maailman kirjallisuudelta, mutta hauska tuota on kuunnella, kun tapahtumat sijoittuvat Turkuun, osa jopa meidän nurkille.

Saa nähdä, kuinka pitkään riittää kiinnostavaa kuunneltavaa. Toisaalta palvelun avulla saattaa tulla tutustuneeksi sellaisiin teoksiin, jotka eivät paperisina sattuisi käteen.