Tasan vuosi sitten automme hajosi lopullisesti Italiassa

 

Kopioin tähän kyseisen ja seuraavan päivän postaukseni, joissa kerron, mitä tapahtui.

Honkalan matkakomedia, episodi 12:  Automme hajosi, täällä pienessä Salornossa olemme emmekä muuta voi

 

Nimesin tämän sarjan Honkalan matkakomediaksi. Nyt pitäisi ehkä matkafarssiksi. Ei tämä tragedia vielä ole, kun olemme molemmat hengissä. 

Kerran automme on kadonnut, nyt se on hajonnut.ja mitä kaikkea. 

Tällaisista maisemista lähdimme aamulla. 

Tämä oli reipashenkinen majapaikka. Tämä aamulaiska pariskuntakin selvisi tien päälle meidän mittojen mukaan kukonlaulun aikaan, koska huone piti luovuttaa yhdeksältä ja aamiainen piti olla nautittu. 

Ulko-ovella yksi tämän majapaikan tyyliin paremmin istuva ryhmä oli lähdössä reippailemaan lumikengät mukanaan. 

Ajoimme mutkittelevaa tietä alas Matrei am Brennerin kylään. 

Kuukkeli tuntui haluavan ajattaa meitä pitkin maalaisteitä Brennerin solaa pitkin. Vaihtoehtona oli nopea moottoritie. Kävin kysymässä eräältä huoltoasemalta, mitä kannattaisi tehdä. Asiakaspalvelijan mukaan moottoritiellä on niin paljon tietöitä, että kannattaa valita  mutkikas tie. 

Tuolla sillalla nopea baana on. 

Onneksi emme totelleet huoltoaseman neidin neuvoa. Lähdimme baanaa pitkin, eikä siellä mitään häiritseviä tietöitä ollut. Ehkä hän halusi edistää Brennersolan kylien taloutta. 

Jouduimme maksamaan tielle pääsystä. Ehkä se oli se silta maksu. 

Menoksi

Täällä on kuljettu kauan. Roomalaisten tie Brennersolan läpi valmistui vuonna 215. Muutama vuosikymmen myöhemmin alemannit hyökkäsivät sodan kautta Italiaan (oikeammin varmaan Roomaan). 

Varhaiskeskiajan puolella germaaneja muutti solan kautta Etelä-Tirolin laaksoihin. 

Geenejä on siis kulkenut paikasta toiseen tätä kautta. 

Kuten olette ehkä huomanneet, alamäkemme on alkanut ja jatkuu ja jatkuu. Mihin tässä vielä joudutaan, 

Aika somaa. 

Ajoimme noin kaksisataa kilometriä melkein pelkkää alamäkeä. Miten tämä on mahdollista? Brennersola ei edes ole erityisen korkealla. Suunnilleen kuin alamäkeä Helsingistä Tampereelle. Ja palatessa melkein koko matka ylämäkeä. 

Matka oli jylhän vaikuttava. Valokuvien ja videoiden avulla ei oikein kokemus välity. 

Mutta kuinkas sitten kävikään? Siitä kerron tarkemmin myöhemmin. 

Oikein hyvää ja sisällöltään rikasta uutta vuotta kaikille!

Tässä pikkukylässä tuskin raketit häiritsevät yön lepoa. 

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #saksa #turismi #video #kuvakertomus #moottoritie  #kuvat #innsbruck #brenner #itävalta #brennersola #italia #alpit #vuoret #uudenvuodenaatto

Honkalan matkakomedia, episodi 13:  Katastrofin anatomia

Tähän Volvomme uuvahti, yksikaistaiselle väylälle. 

Ennen katastrofia olimme ajaneet pitkään alamäkeä talvesta säähän, joka vaikutti melkein keväiseltä. 

Olin arvellut ajaneemme noin kaksisataa kilometriä, mutta se olikin vain puolisentoista sataa.

Nautimme lounaan Hermes-nimisessä paikassa ja nukuimme sitten autossa. 

 Tuommoinen ateria ja vesipullo maksoi maksoi lähes 40 euroa. Tämä oli ryöstö!

Olin sanonut kassahenkilölle "piccolo" tarkoittaen vaimon annostoivetta. Hän vastasi italiaksi ja ymmärsin hänen tarkoittavan, ettei tästä kassasta tule pieniä hintoja. No eipä tullut. 

Tällainen koroke kävi kohtaloksemme.

Peruutin Volvoa parkkiruudusta ja käänsin niin, että pyörä nousi korokkeelle. Se oli liikaa autollemme. Auto jotenkin jumittui, mutta irtosi kuitenkin.  Lähellä ollut naapuri huomautti, että nyt kuuluu paha ääni. 

Autosta kuului ropiseva ääni. Se kuului, vaikka auto oli paikallaan, mutta moottori käynnissä. Ajattelin, että eiköhän tällä ajaa voi. Lähdimme liikkeelle Kuukkelia kuunnellen. 

Automaattivaihteisto alkoi jotenkin oikutella. Tuntui, että auto ei ollut täysin hallinnassa. Ajoimme alas toisen tien alta menevään yksikaistaiseen ramppiin ja siihen auto pysähtyi. Moottori sammui. Starttasi, mutta ei enää käynnistynyt. Taaksepäin oli sen verran alamäkeä, että sain auton peruutetuksi tien reunaan. 

Aivan pian eteemme pysäköi auto, jolla oli liikkeellä nuori pariskunta. 

Mies alkoi tutkia autoa. Oletti vian kytkeytyvän jotenkin akkuun. Hän ilmoitti sitten, että oli soittanut poliisille ja että sieltä oltiin tulossa auttamaan. 

Ahdasta oli.

Poliisia ei kuitenkaan näkynyt, mutta saapui kaksi tiepalveluautoa. 

Tiepalvelumiehet alkoivat ohjata liikennettä. 

Poliisit olisivat tietysti voineet käydä antamassa minulle kannustavan sakon väärin pysäköinnistä. Läppä läppä. Ainakin Suomessa olen saanut poliiseilta apua, kun olen joutunut pulaan liikenteessä. 

Olenko käynnistänyt jonkun epidemian, kun samassa paikassa todettiin toinenkin tapaus? 

Sinne vain, jonon jatkoksi. 

Jossakin vaiheessa huomasin sen kadonneen.

En tiedä, olivatko punaisen auton auttajat vai tiepalvelumiehet kutsuneet hinaajan.

Ensimmäiset auttajat lähtivät, kun olivat varmistuneet, että selviämme. Todella lämminsydämisiä ihmisiä. Sain luvan julkaista tämän kuvan netissä. 

Tiepalvelumiehet saattoivat meidät tiemaksualueelle. 

Tässä vaiheessa minä pääsin kuljettajan osastolle ja Saara jäi nauttimaan loppumatkasta autoon rekan lavalle. 

Ajoimme yhdelle maksupömpelille. Hinausmies pulitti tiemaksun omasta rekastaan ja minä Volvostamme. Maksuista ei luikerrella, vaikka auto olisi hajonnut. 

Hinausmies oli oikein lupsakka ja toimelias mies. Puhuu ehkä vain italiaa, mutta kommunikoi silti varsin tehokkaasti. 

Lähdimme sitten köröttelemään kohti autoverstasta Salornoon eli parisenkymmentä kilometriä takaisin pohjoiseen. 

Saaran näkökulma. 

Luultavasti "once in a lifetime" -elämys. 

Saavuimme murheellisten autojen välivarastoalueelle. 

Täällä luultavasti valikoiva sormi osoittaa osan verstaalle hoivattavaksi ja loput romuttamolle paalutuskoneeseen.

Hinausmies kertoi, että kohta taksi tulee ja vie meidät hotelliin. Hänen kanssaan tehtiin paperit ja sovittiin, että tulen uudenvuodenpäivän jälkeen maksamaan ja kuulemaan, miten homma jatkuu. 

Kun auto saapui, arvelin, että tuota kyytiä ei voi maksaa kortilla. Kuljettaja siirteli kyydissä olevia tuoleja, jotta kamppeemme saatiin mukaan. Hän oli hyvin auttavainen. 

Hotelli oli kivenheiton päässä. 

Kun mainitsin maksusta, kuljettaja sanoi olevansa hotellista. 

Hän ahkeroi kanssani bakaasejamme sisään ja siirtyi sitten receptionin pöydän taakse kirjaamaan meidät sisään. 

Tässä on parvekenäkymämme. 

Italia on Rooman imperiumin jälkeläinen. Kyllä täällä asiat hoituvat.

#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #turismi #video #kuvakertomus  #kuvat #brenner #itävalta #brennersola #italia #alpit #vuoret #uudenvuodenaatto #salorno

Aurajoki tänään

Toisenlaista uutta vuotta teille kaikille!

 

Vaimon juurilla Sudeettialueella

Janov nad Nisou kirkonmäeltä kuvattuna

Ajoimme eilen Tsekin Prahasta Puolan Wrocławiin. Poikkesimme matkalla kylään, jonka nimi on tsekiksi Janov nad Nisou ja saksaksi Johannisberg. Paikka on Sudeettialueella, jonka Hitler kaappasi Tsekkoslovakialta vuonna 1938. Alueella oli aikoinaan saksankielistä asujaimistoa. 

Saimme ajaa moottoritietä melkein koko matkan sekä Tšekin että Puolan puolella. Sukupoikkeamisen vuoksi saimme jonkin verran tutustua seudun pienempiinkin teihin. Vaikuttaa siltä, että täällä entisessä Itäblokissa ovat tiet hyvässä kunnossa. 

Tästä kylästä lähtivät vaimoni äidinisänäidinäidinäidinisän vanhemmat lasinpuhaltaja Paul Kargus, 1730-1790) ja vaimonsa Barbro (os. Lif), 1740-?,  Ruotsiin, johon Suomikin noihin aikoihin kuului. Muun muassa heitä minun on kiittäminen vaimostani Saarasta. 

Olemme käyneet tässä kylässä aiemmin parikolmekymmentä vuotta sitten tutkimassa hautausmaata. Silloin sieltä löytyi muuan Lif, ehkä vaimoni kaukainen sukulainen. 

Pyörähdin kuvaamassa hautausmaata. Lifiä en löytänyt. 

Yksi Paulin ja Barbron aikalainen löytyi, Johann Huttmann, syntynyt 1737. Nimi Huttmann tuntuisi liittyvän lasinpuhallushyttiin. 

Haudan näyttävyydestä päätellen Huttmann ei ollut ihan kuka tahansa kulkija. Olisiko ollut jopa Paulin pomo? 

Janovin kirkko on 1800-luvulta. Onkohan paikalta ensin purettu vanhempi, kenties puurakenteinen, pyhäkkö?

Olimme aikoinaan lomailemassa Puolassa lähellä Tšekin rajaa. Majapaikassamme oli saksankielisiä kirjoja paikallisesta historiasta. Kävi ilmi, että olimme lasinpuhallusseudulla. Tiedossamme oli, että vaimoni esi-isä oli Sudeettialueelta Johannesbergistä lähtenyt lasinpuhaltaja. 

Kävimme paikallisen papin luona kysymässä, mitä hän voisi tietää näistä asioista. Hän kuitenkin kertoi tulleensa muualta eikä siten pystynyt meitä auttamaan. 

 Rajan takana Tšekin puolella oli lasitehdas. Hankkiuduimme sinne kyselemään Johannesbergistä. Kukaan ei tuntunut tietävän. Lähdimme pois ja istuskelimme tehtaan lähettyvillä kunnes oppaamme lähestyi meitä huutaen Finlandia tms. 

Joku tehtaassa olikin tiennyt Johannesbergin olevan nykyään Janov. Lähdimme sinne ja päädyimme tutkimaan samaa hautausmaata, jota eilen kuvasin.   

Olimme saaneet selville merkittävän asian vaimoni sukujuurista. 

#historia #tsekki #puola #lasinpuhaltaja #lasihytti #lasitehdas #lasi #matkailu #automatkailu #suku #sukujuuret #turismi #sukupuu #sukututkimus #tie #tiestö

Meidät häädettiin Prahassa

Eilen päätimme lähteä nähtävyyskierrokselle ja aloittaa sen vaimolle suositellusta ruusutarhasta, joka sijaisee Prahan sydämessä olevalla Petřínin kukkulalla. Täällä näet alueen Google Mapsin satelliittikuvassa. 

Yllä kuva kukkulalta kaupungin ytimeen. 

 

Tässä kaunis Wikimedia Commons -kuva tarhasta. 

Yllä kokoava Wikimedia Commons -kuva, jossa näkyy osa Petrínin kukkulaa vasemmalla, Prahan linna taustalla ja edessä Vltavajoki. Minulla tuli joesta mieleen Antonin Dvořákin sävellys, jonka kuullessaan miltei näkee suuren joen veden virtaavan majesteettisesti loivasti kaartelevassa uomassaan. Ei, ei se ollut Vltava. Se oli Moldau. 

Kolmekymmenvuotisen sodan sanotaan alkaneen Prahan linnassa tapahtuneesta episodista vuonna 1618. Linnaan tunkeutui joukko protestantteja, jotka heittivät ikkunasta ulos kaksi katolista neuvosherraa ja heidän kirjurinsa. Pudotus oli aikamoinen, mutta lantakasa pelasti. 

Selvisi sitten että Vltava on saksaksi Moldau eli sama kappale.  

Oi voi, säveltäjä olikin toinen tsekki Bedřich Smetana, jonka sinfonisen runon Isämaani yksi osa Moldau on. Alussa huilut liplattelevat kuin kertoakseen joen alkulähteistä. Vltava tosin on koostaan huolimatta Elben sivujoki. 

Kuuntelepa vähän matkaa. Kaunista.

Vltava

Kun lähestyimme aluetta, vastaamme tuli ajokielto. Ajattelin, että vaimon inva-lapulla saa mennä lähemmäksi. Aivan kohta tulimme parkkialueelle, jossa oli autoja pysäköityinä. Jatkoimme jalan. Eteenpäin johti hieno luostarialueen portti ja lisäksi tie kohti ruusuista lähitulevaisuutta. 

Poikkesimme luostarialueelle. 

Kun palasimme, ajattelin, että ehkä voisimme jatkaa autolla ruusutarhalle. Tiedä vaikka siellä olisi inva-paikkoja. Matkaa oli vielä ehkä kilometri. Ajoimme ylös. 

Parkkipaikkoja ei ollut näkyvillä. Mietin, että jättäisimmekö auton siihen mihin olimme tulleet. 

Saimme seuraa. Meitä lähestyi poliisi, joka kysyi, mitä täällä teemme. Puhui englantia. Selitin ja näytin vaimoni kyynärsauvaa. Ei auttanut. Hänen mukaan se ehkä oikeutti ensimmäisen kieltomerkin ohittamisen. Emme kuitenkaan saaneet jäädä. 

Tuumin, että tämä alue ei sitten ole tarkoitettu vaimolleni. Olimme funikulaarin yläaseman kohdalla. Kysyin olisiko alhaalla parkkitilaa, jos tulisimme turkulaisille tutulla kyydillä. Ei kuulemma ollut. 

Ihan asiallinen poliisi. Sanoi, ettei kirjoita meille sakkoja. 

Mikäpä auttoi kuin lähteä. 

Menimme katsomaan Vltavan lähellä olevaa "tanssivaa taloa", mutta siitä toisella kertaa. 

#praha #tsekki #smetana #dvorak #matkaiilu #automatkailu #turismi #poliisi #luostari #moldau #vltava #nähtävyydet #turismi #turisti

 

Ukrainalaiset enkelit pelastivat meidät Saksan baanalla

Lähdimme tänään ajamaan Ulmista Prahaan. 

Vaimoni kuunteli tarkalla korvalla automme sydän- ja muita ääniä. Muistanette, että käytin auton tarkistuksessa Colmarissa. 

Noin 70:n nopeudessa alkoi jokin klonksuttaa. "Matkan tekkoon, matkan tekkoon ..." kuin lapsuuteni höyryjunat. Ajattelin, että eiköhän tässä vain ajeta eteenpäin. Sitäpaitsi välillä ääni katosi. 

Vaimoni äityi äänittämään klonksutusta ja lähetti ne veljelleni, joka on automies, jos yleensö joku on. Sitten hän soitti perään. 

Asiaa fundeerattiin. Velimies oli mökillään ja yhteys oli heikko. Katkesi sitten. 

Jatkoimme matkaa. 

Joku ajoi ohi ja osoitteli kovasti autoamme. Pysähdyimme, mutta emme huomanneet mitään erikoista. Taas menoksi.

Kohta meidät ohitti auto, josta pari tai kolme henkeä osoitteli tomerasti Mersu-rouvaamme. Jatkoimme. 

Kohta sama auto pysäköi moottoritien reunaan ja sieltä viittoiltiin meitäkin pysähtymään. Siispä jarrua ja sivuun. 

Autosta tuli noin viiisikymppinen mies, joka katsoi automme alle. Kohta tuli toinenkin mies. Viestittelimme alkeellisella saksalla. 

Auton alla oleva suojalevy oli irronnut etureunastaan. Se siellä metelöi. 

Nämä olivat tekijämiehiä. Päättivät poistaa ongelman ja hakivat autostaan työvälineitä. 

Autosta tuli lisää väkeä. Pari toisiaan muistuttavaa naista. Ehdotin, että olisivat sisaruksia ja niin kuuluivat olevan. Mukana oli myös toisen naisen varhaisteini-ikäinen poika. Nikkareista toinen oli hänen miehensä ja toinen tämän veli. Kiovalaisia, jotka asuvat Saksassa. 

Kaveruksilla oli jotakin mustaa nauhaa, jolla kiinnittivät levyn. Kein problem, sanoi toinen, kun homma oli hoidettu.  

Rupesivat tekemään lähtöä. Minä aloin tehdä maksuvälineen hakemiselkeitä. Ei tullut kuuloonkaan. 

Sellaisia enkeleitä. 

Voisin korvata asian laittamalla rahaa Ukrainan avustamiseen. Laita sinäkin, jos pidät tästä jutusta. Ei ole velvollisuutta kuitenkaan. 

Lähdimme jatkamaan matkaa. He pysyttelivät jonkin matkaa tuntumassamme varmaankin todetakseen, että selviämme. Sitten kaasuttivat menoksi ja vaihdoimme heilutuksia. 

Kummallista, että kohta vaimoni huomasi edessämme valkoisen auton, jolla näytti olevan samanlainen ongelma.  Mietin, että pitää varmaan viestittää heille, että jokin autossa on pielessä. Tuumin myös, että minusta ei olisi heille muuta apua. 

Unohdin asian. Kun se palasi mieleeni, en enää nähnyt autoa. 

Tohdin laittaa tuon kuvan, koska siitä ei tunnista henkilöitä. 

#autoilu #matkailu #saksa #tsekki #auto #vika #autokorjaamo #autohuolto #mersu #varaosa #matka #matkasuunnitelma #ajaminen #hyväntekijä #ukraina #ukrainalainen #laupiassamarialainen

  

 

Huolestuttava oire

Olen hyvin huolissani. Tein eilen jotakin aivan käsittämätöntä. Taloyhtiömme pihaan on tuotu siirtolava, jolle voi viedä kaiken maailman roinaa. Tein eilen käsittämättömän mokan. Olin ajatellut viedä rompparille kaikki vanhat tietokoneemme ja vastaavat surematta, mitä mahdollisesti menetämme. Epähuomiossa vein myös vaimoni käytössä olleen läppärin romulavalle. On pelottavaa, että voin olla noin hajamielinen. 

Houkutteleva selitys on se, että käytän yliannosta unilääkettä. Päättelen, että koska Trinitaksen lääkäri määräsi minulle tietoisesti yliannoksen unilääkkeitä ja tarkoituksena oli vähitellen vähentää annostusta, ottamani määrän täytyy mahtua turvarajoihin.

Ajatukset johdattuvat väkisin muistisairauksiin. Onko minulla jokin harvinainen muistisairauden muoto? Toinen paha moka sattui siten, että luulin poistaneeni epikriisipostaukseni täältä blogista, mutta en ollutkaan. Minua kaduttaa sen julkaiseminen. Nyt se oli näkyvissä monta päivää.

Minun on jostakin syystä vaikea löytää reittiä, miten pääsen editoimaan blogitekstejäni. Elämä alkaa nyt muistuttaa liiaksi seikkailua. Jos minulla on muistisairaus, edessäni on kai pitkät jäähyväiset. 

Aion soittaa tänään siirrehoitajalle.