Olen huipulla - nyt pitää nauttia!

Olen yhdestä kohdasta terve. Toki monesta muustakin, mutta tämä ei ole aina ollut kunnossa. 

On normaalia järjen käyttöä tarkistaa kotoa lähtiessään, ettei hella jää päälle ja että hanat ovat kiinni. Minulle riittää nyt tämä. Olen jopa hieman turhautunut, että pitääkö näitäkin tarkistaa. Tällainen kyllästymisen tunne on minulle unelman täyttymys. Olen huipulla. Luulen, että minun ei kohta edes tarvitse nähdä hanoja. Riittää, että en kuule veden kohinaa. 

Jos luopuisin lähtötarkistuksista kokonaan, syyllistyisin huolimattomuuteen, koska olen hajamielinen. Levy voisi jäädä päälle. Tätä pidemmälle ei kannata pyrkiä. 

Rajatulla alalla ocd-pitoisuuteni on nolla. Toimin juuri niin kuin minun pitääkin toimia. Minulla ei ole ongelmia suihkussa käynnin suhteen, mutta jollakulla voi mennä mainittuun toimeen neljä tuntia. Tämä vertailun vuoksi. Ocd voi siis olla tosi paha. 

Yksi oc-häiriön hoitomuoto on ongelman hyväksyminen omaksi ominaisuudekseen. Asia on osa minua. Olen tuonut vaivani julkiseksi kirjoittamalla siitä kahdessa blogissani. Tunnen olevani vahvoilla. 

Ocd on obsessive-compulsive disorder eli pakko-oireinen häiriö. 

Vaativa persoonallisuus

 Tässä on Mielenterveystalon sivuilta löytyvä kuvaus vaativasta persoonallisuudesta (F 60.5): 

Tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivällä on korostunut järjestyksen, täydellisyyden ja kontrollin tarve joustavuuden, avoimuuden ja tehokkuuden kustannuksella. Henkilö on ylitunnollinen ja joustamaton moraalisissa ja arvoihin liittyvissä asioissa, keskittyy korosteisesti yksityiskohtiin, sääntöihin ja aikatauluihin ja omistautuu työlle harrastusten ja ystävyyssuhteiden kustannuksella. Vaativat ihmiset ovat myös usein omistautuneet työlleen.

Vaativat piirteet johtavat usein uupumiseen varsinkin elämänmuutosten ja stressitilanteiden yhteydessä. Muutokset työpaikalla tai tavallista tiukemmat aikataulut uuvuttavat herkästi vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän. Tästä saattaa seurata masennusta tai ahdistuneisuutta. Ihmisen vanhetessa saattaa käydä niin, että voimavarat eivät enää, toisin kuin nuorempana, riitä täyttämään yliviritettyjä vaatimuksia. Tästä saattaa seurata oireilua, jota on vaikea saada hallintaan.

Vaativille persoonallisuuksille ovat usein helpoimpia sellaiset ympäristöt, jotka sallivat tai jopa tukevat sääntöihin suuntautuneisuutta ja täydellisyyden tavoittelua.

Sekä vaativasta persoonallisuudesta että pakko-oireisesta häiriöstä käytetään ICD10-luokitussa tunnussta F 60.5. Wikipedia rinnastaa vaativan persoonallisuuden ja pakko-oireisen persoonallisuushäiriön. Luin kuitenkin jostakin, että nämä eivät tarkoittaisi samaa. Harmi että en enää löydä kyseistä lähdettä. Käsittääkseni samalla henkilöllä - kuten minulla - voi olla molemmat. 

Olen ollut kuvatun kaltainen perfektionisti ainakin yhdessä elämäni vaiheessa, kun jouduin pitämään työpaikastani kiinni kynsin ja hampain. En halunnut ansioluettelooni lyhyttä työsuhdetta, joka olisi ollut  hankala työnhaussa. Minulla oli jo yksi sellainen. Sen kanssa vielä tulin toimeen, mutta toinen olisi ollut liikaa. 

Olin vastuussa kuukausiraportoinnista kahteen päämajaan ja sieltä ketjussa ylöspäin. Raporttia ei saanut suoraan kirjanpidosta vaan sen luvut piti johtaa erityisen keskeneräisten töiden ohjelman ja jaksotusten avulla. Ruohonjuuritasolla oli kiire suurin, koska sieltä prosessi alkoi. Lähetin tuotokseni yön tunteina faxilla eteenpäin. Tein jaksotukset aivan turhan tarkoin. 

Tuolloin lapseni eivät minua juuri nähneet kuin väsyneenä sunnuntaisin. Myöhemmin väsähdin aivan yllä olevan käsikirjoituksen mukaisesti. Se oli varmasti seurausta myös lisäopinnoista, joita olin suorittanut päästäkseni 90-luvun lamassa takaisin vihreälle oksalle. 

Sain avun uudessa tilanteessa ja ihan hyvin kävi lopulta silloinkin. 

Paljastus

Lupasin äskettäin tulla kaapista ulos - kuten sanonta kuuluu, joskin nykyään yleensä toisen asian yhteydessä.

Kirjoitukseni pakko-oireisesta häiriöstäni julkaistiin otsikolla "Erityisen herkkä omatunto" Päivämiehen blogissani 26. tätä kuuta.  Erittelen artikkelissa kyseisen oireyhtymän vaikutusta uskonelämääni ja omaantuntooni.

Ajattelin ulostuloni auttavan kaltaisiani ja saamani palaute kertoo niin käyneen. Olen iloinen siitä.

Alan käsitellä tässä blogissani vaivaani maallisesta näkökulmasta. Toivon näiden artikkelieni tuovan lohtua kaltaisilleni ja antavan tietoa niille, joille ilmiö on tuntematon.

OBC (obsessive-compulsive disorder) ilmenee minulla muun muassa tarkistelemispakkona. Kotoa lähteminen voi olla minulle vaikeaa. Hellan ja hanojen tarkistamisen pakko saattaa viedä minut kierteeseen. Nämä tarkistukset ovat tietenkin normaaleja toimintoja, kun ne tehdään kerran. Minä alan epäillä niiden jälkeen, että en tehnyt niitä kunnolla ja minun on tehtävä ne uudestaan. Sitten menen ovelle ja vaikka järkeni sanoo kaiken olevan kunnossa, jokin pakottava voima määrää minut tarkistamaan uudestaan. Joskus selviän ongelmasta riuhtaisemalla itseni irti eli lähtemällä vastoin pakottavaa tunnettani. Kun olen päässyt liikkeelle, ajatus yleensä katoaa mielestäni..

Onneksi olen saanut apua ongelmaani ja pystyn nyt lähtemään kotoani tekemällä vain normaalit tarkistukset tai niiden lisäksi vain ehkä yhden kierroksen.

Luulen, että en ole ainoa pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä, joka häpeää ongelmaansa. Saatan kuulla vakuutettavan ja itsekin tulla sanoneeksi, että kyse ei ole kummemmasta kuin jostakin fyysisestä vaivasta, johon on käytettävä jotakin lääkettä. Ei vaiva siltä tunnu. Kyse on mielenterveyden ongelmasta, joka tuntuu kunniattomalta. Siksi minä olen pyrkinyt salaamaan ongelmani. Kuulen korvissani lauseen "Hänellähän on mielenterveyden ongelmia ...". Tämä ajatus alentaa minut mielessäni muita huonommaksi. Minä en ole muiden arvoinen tästä syystä. Minussa on iso vika eikä asiaan kannata sen enempää vatvoa, kuvittelen ajateltavan.

Olen nyt tullut julkisuuteen vaivastani. Olen eläkkeellä, joten minun ei tarvitse pelätä työnhakutilanteita, joissa mahdollinen työnantaja saattaa katsoa, mitä verkko minusta kertoo.

Arpa on heitetty!