Sairaan rakas elämä

Since 2014
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjoittaminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. syyskuuta 2025

Saaran kirja julkaistu Latviassa

 






Eilen iltana ovikello soi ja Saara sai paketin, joka sisälsi kolme kappaletta Haaveiden haaksirikon latviannosta. Teos on julkaistu viime vuonna. 

Kaunis kansi, eikö. 

Kirjan nimi on siellä "Ellija gleznotaja mūza" eli suomeksi "Elli - maalarin muusa". 



Näin  teoksesta kirjoitettu Latvian julkisen median sivuilta. Kuvakaappausten väleissä konekäännökset.





Taidemaailman vieraita. Uusimpien kirjojen «Elli. Maalarin muusa» ja «Sattumanvarainen keräilijä» hyllyllä









Kirjan "Ellija. Maalarin muusa" on suomesta kääntänyt Gunta Pāvola. Se oli mielestäni erityisen mukaansatempaava, koska se antaa minulle mahdollisuuden paitsi tutustua Ellija Forselen persoonallisuuteen paljon paremmin, myös tarkastella 1900-luvun alun Latviaa hieman eri näkökulmasta, ikään kuin sivusta, ja tutustua Jani Rozentālsiin eri näkökulmasta. Ja tämä on hänen vaimonsa Ellijan näkemys. Heidän avioliittonsa kesti 13 vuotta, kunnes Rozentāls kuoli 50-vuotiaana.


Kirja yhdistää Ellija Forselen elämäntarinan lainauksilla hänen kirjeistään, joissa Ellija on usein hyvin avoin ja tunteellinen.


Hän tapaa Rosenthalin esiintyessään ensimmäistä kertaa Riiassa Grosvaldien kotiin kutsuttujen vieraiden edessä. Heidän joukossaan on taidemaalari, ja heidän välilleen leimahtaa heti tunteet, ne ovat autuaita tunteita, he ovat molemmat lumottuja. Ja kun konsertti-illan jälkeen isäntä kysyy taidemaalarilta, mitä hän pitää vieraasta, ilmeisesti tarkoittaen tämän laulua, Rosenthal vastaa: "Kuinka hän ei voisi pitää hänestä, hän on tuleva vaimoni!". Ja niin tapahtuu, he kihlautuvat pian ja menevät naimisiin. Ellie kirjoittaa kirjeessään perheelleen Suomeen: "Iloitkaa ja riemuitkaa kanssamme! Kaksi sielua, jotka ovat kuuluneet toisilleen syntymästään asti, ovat löytäneet toisensa kohtalon, ei, Jumalan ihmeellisen käden, ohjaamina. Ensimmäistä kertaa minäkin rakastan. Rakastan hänen sieluaan. Hänen suurta taidettaan."


Hääjuhliin Janis luo omat kansallistyyliset kutsukorttinsa, joissa on pari purjeveneessä, jossa on ilmatäytteinen purje, aaltoilevan meren ympäröimänä. Tietäen, miten heidän yhteinen elämänsä myöhemmin kehittyi, näyttää siltä, ​​että tämä tiedostamaton symboliikka sisälsi tuolloin eräänl


Heidän yhteinen elämänsä on täynnä onnen hetkiä, kolme lasta syntyy, mutta heidän välilleen syntyy yhä enemmän komplikaatioita ja jännitteitä. On aikoja, jolloin Janis käyttäytyy täysin arvaamattomasti, minkä vahvistaa myös Ellien sisarelleen kirjoittama kirje: "Jan ajaa minut hulluksi käytöksellään ja julmuudellaan tai on niin katkera häntä kohtaan, että hän vie minulta kaiken rakkauden ja muuttaa sen syvimmäksi kaunaksi ja vihaksi." Yhdessä vaiheessa Ellie on niin epätoivoinen, että kirjeessään sisarelleen Annalle hän jopa neuvoo tätä olemaan ryhtymättä vakavasti suhteeseen kenenkään kanssa: "Rakas Anniņa, (...) rakkaudesta sinuun sanon – yritä pysyä poissa avioliitosta, tai ainakin älä mene naimisiin ulkomaalaisen, taiteilijan, äläkä missään tapauksessa latvialaisen, kanssa..."


Miksi niin tylyt sanat – vastaus löytyy kirjasta. Toisaalta – koko elämäntarinan lukeminen kokonaisuutena jättää silti tunteen, että he olivat todella luotuja toisilleen kaikista vaikeuksista ja monista koettelemuksista huolimatta. Että – elleivät he olisi toisiaan varten – ei olisi niin valtavaa panosta ja perintöä, jonka sekä Janis Rozentāls että Ellija Forsele ovat jättäneet kulttuurimaisemaamme.



Palaan vielä tähän asiaan. 





#kirjallisuus #haaveidenhaaksirikko #saaravaherjokihonkala #vaherjoki #elämäkerta #elliforssell #parisuhde #aviolitto #tietokirja #latvia #guntapaavola #minerva #janisrozentals #rozentals #rozentalsseura #baltia #kuvataiteilija #laulajatar #sopraano 






tiistai 30. heinäkuuta 2024

Olemme Krohnien sukuseuran matkalla Virossa

 

Julius Krohn
Wikimedia Commons

Miksi ihmeessä, kun emme ole krohneja?

Vaimoni suunnittelee elämäkertaa kyseiseen kulttuurisukuun kuuluneesta Helmiriitta Honkasesta. Kirjailija  Aino Kallas oli yksi Julius Krohnin lapsista, joten olemme hänen jäljissään tällä matkalla. Vaimoni on tarkoitus saada virikkeitä kirjaansa. 

On täällä muutoinkin mukavaa. 

Krohn-sukuseuraan kuuluu Juliuksen ja hänen veljensä Leopoldin jälkeläisiä.

Aino Kallaksen puoliso oli virolainen Oskar Kallas, joka oli diplomaatti sekä kielen ja kansanrunouden tutkija. 

 Avioiduttuaan Aino Kallas muutti Viroon. Näin hänen kirjansa tulivat perustumaan pitkälti virolaisiin aiheisiin. 





Aino Kallaksella on pieni - joskin mieleenpainuva - rooli vaimoni teoksessa Haaveiden haaksirikko - Elli Forssell-Rozentālen elämä. 

Kuriositeettina mainittakoon, että luovutettuun Karjalaan jääneessä Krohnien Kiiskilän kartanosta on erinäisten mutkien kautta päätynyt vaimoni sukuun suuri astiasto ja joitakin huonekaluja. 




Kokoonnuimme Helsingin länsisatamassa, Matkustimme laivalla Tallinnaan, josta jatkoimme tilausbussilla kohti Haapsalua. Viimeisestä visiitistäni Tallinnaan on kulunut vuosia. Kaupunki on pessyt kasvojaan rajusti. Lasia, lasia ja lasia. 

Poikkesimme matkalla Tallinnan metsakalmistuun ja vierailimme kahden Kallasten lapsen haudalla. 

Lainella ja Sulevilla oli traaginen loppu. Laineen osui luoti omalla pihallaan vuonna 1941. Kyseessä oli ilmeisesti harhalaukaus. Samana vuonna Sulev teki mieluummin itsemurhan kuin lähti Suomeen vakoilijaksi.  

Joku kertoi, että käydessään haudoilla edellisen kerran, hautalaatat olivat kovin kuluneet. Nyt ne olivat huollettavana ja siksi yllä olevassa kuvassa näkyvät vain laattojen pidikkeet. 

Jatkoimme matkaa Haapsalun satamaan, josta laiva vei meidät ja bussimme Hiidenmaalle. Tämä seutu oli päämääränämme, koska Ainon arkaaiset romaanit Sudenmorsian ja Reigin pappi sijoittuva tänne. 




Viron maaseutu näyttää samanlaiselta pannukakulta kuin ennenkin. Lehtimetsiä, lampaita, lehmiä. Välillä lumoavia pastoraalimaisemia. Taajamat ovat tietysti muuttuneet paljon, muttä yhä täällä kohtaa sellaisia ajansyömiä rakennuksia, jollaisia malliltaan ei Suomessa liene koskaan ollutkaan. Mukavan pittoreskeja katseltavia. 




 Majoitumme Käinassa olevaan hotelli Liiliaan



Loppukevennyksiä (vironkieliset tekstit saavat suomalaisen hyvälle tuulelle):


Laivassa




















#krohn #sukuseura #juliuskrohn #ainokallas #helmiriittahonkanen #oskarkallas #kulttuurisuku #kirjallisuus #romaani #hiidenmaa #viro #tallinna #hauta #hautausmaa #liilia #seuramatka #kiiskilänkartano




maanantai 8. heinäkuuta 2024

Sanna Ukkola paljastaa, miten paisuttelee kolumninsa tuottamaan klikkauksia

 

Kuva Alana Jordan Pixabaystä


Kiitos Sanna Ukkola rehellisyydestä. Tämä on hyvin opettavaista. 

Murehdimme miksi yhteiskunta polarisoituu, valeuutiset jylläävät ja vaihtoehtoiset totuudet ovat käypää tavaraa. 

Hesarissa oli 2.7. Ukkolan haastattelu: "Sanna Ukkolan oikeat mielipiteet" (valitettavasti maksumuuri). Arvostan Ukkolaa siinä, että hän kertoo avoimesti, miten hän vedättää lukijoita (ei tosin käytä tätä ilmausta).

Tässä otteita: 

"Kolumnisti Sanna Ukkola kärjistää, moralisoi ja liioittelee."

"Mutta Ukkolan tyylikeinoihin kuuluvat kärjistys,taivastelu ja paheksunta. 
Hän yleistää surutta yksittäistapauksista, moralisoi ja liioittelee."

"Kun Ukkola valitsee kolumnin näkökulman, hän on tekstissä sataprosenttisesti sen puolella.", ”Vaikka oikeasti olisin 60-prosenttisesti sitä mieltä.” 

"Omasta mielestään Ukkola ei tosin ole konservatiivi vaan klassinen liberaali."  

"Kun Ukkola valitsee aiheensa, hän miettii, mistä on mahdollista olla jotakin mieltä. Mieluiten sellaista mieltä, jota muut mediassa eivät ole.", "Lisäksi hän miettii sitä, mikä vetää lukijoita. Mistä saa otsikon, kuten hän sanoo."

"Ukkola pyytää Iltalehdestä aina nähtäväkseen kolumniensa lukijamäärän."
”Luvut ovat minulle merkittäviä. En voi sitä kiistää”

"Identiteettipolitiikka, josta Ukkola kirjoittaa mielellään, saa lukijat klikkaamaan, ja Ukkola tietää sen."  

Ukkola on Iltalehden näkökulmasta varmasti täydellinen kolumnisti. Hän arvostaa klikkauksia ja tietää, miten niitä saadaan. Hän osaa esiintyä pöyristyneenä havainnoitsijana, joka sanoo asiat suoraan. Kun Ukkolan näkemyksiä kehuu, suitsuttaa fiktiivisen kirjoittajan tekstiä.

Ukkola kirjoittaa kolumneja.

Kolumnit eivät ole uutisia.

"Kolumni eroaa uutisesta siten, että kirjoittaja esittää siinä henkilökohtaisen mielipiteensä ja tarkastelee asiaa vain valitsemastaan näkökulmasta. Lisäksi kolumneissa voidaan käyttää uutista laajemmin eri tyylikeinoja kuten ironiaa tai huumoria. Kolumnin tyylilajiin kuuluu, että kirjoittajalla on oikeus piikitellä ja esittää olevansa oikeassa." (Wikipedia)


Kolumnit ovat epäilemättä tulleet jäädäkseen, Luen niitä itsekin. Toimittajalla täytyy olla oikeus kertoa oma mielipiteensä. Ne ovat usein viihdyttäviä.

Valitettavasti en jaksa pitää mediakritiikkihälytintä päällä. Olen tottunut olettamaan, että kun joku esittää mielipiteensä, hän on oikeasti sitä mieltä. Jos kyse on ironiasta, parodiasta tai muusta sellaisesta, toivoisin, että tavan lukija voi erottaa sen asiatekstistä.


Iltalehti julkaisi äskettäin Ukkolan kolumnin, jossa hän arvostelee Ylen henkilöstölleen järjestämää monimuotoisuuskoulutusta: Katsoin salatun koulutusvideon, jota Yle ei suostunut näyttämään – Siis ihan oikeasti ...


En puutu kolumnin sisältöön. Ylen toimintaa pitää voida arvostella. Aina on varaa parantaa. 

Ukkola on entinen Ylen toimittaja, mikä antaa painoa hänen sanoilleen. Ongelma on siinä, että juttua linkitetään Facebookiin ja kommentoidaan oikeana tietona Ylen toiminnasta. Miten voimme tietää, onko kyseessä Ukkolan oikea eli mahdollisesti 60-prosenttinen mielipide vai  revitys sataseksi? 

Tänä keväänä on kohuttu myös toimittaja Matti Kuuselan tunnustuksesta, että hän on kirjoittanut journalistisia juttuja aamulehteen osittain omasta mielikuvituksestaan. Kts. Toimittajat tyrmistyivät Kuuselan paljastuksesta: "Ammattikunta ei olisi ansainnut tätä varjoa taakakseen"


Minä olen luultavasti aika sinisilmäinen median kuluttaja. Pitäisikö journalistin ohjeiden suojella minua paremmin? 

Mitä mieltä olet?



#sannaukkola #ukkola #iltalehti #hs #kolumni #etiikka #moraali #media #uutinen #journalismi #toimittaja #valeuutinen #aamulehti #mattikuusela #uutinen #pravda

perjantai 8. joulukuuta 2023

Saara-vaimolle on myönnetty apuraha uuteen kirjaan

 



Suomen tietokirjailijat

Tänään julkistettiin kyseisen järjestön apurahan saajat.



Kuten yllä oleva luettelo kertoo, Saara saa 6.000 euroa Helmiriitta Honkasen elämäkerran kirjoittamiseen. Tunsimme Helmiriitan henkilökohtaisesti. 


Tässä Wikipedian tietoja Helmiriitasta:

 "
Helmiriitta Honkanen(o.s. Setälä, vuoteen 1934 Cornér8. lokakuuta 1920 Helsinki – 14. joulukuuta 2018 Kauniala[1]) oli suomalainen taidemaalarigraafikko ja kuvittaja.[2] Hän julkaisi useita teoksia, erityisesti lastenkirjoja ja graafisen suunnittelunhistoriasta kertovia tietokirjoja."

Täällä lisää Wikipedia-tietoja Helmiriitasta. 

 Helmiriitta Suomen Taiteilijaseuran kuvataiteilijamatrikkelissa.

Kuvaus Helmiriitasta käyttögraafikkona ja lastenkirjojen kuvittajana Lastenkirjainstituutin sivuilla. 


Haaveiden haaksirikko latvian kielelle


Toinen hyvä uutinen on, että Minerva on tehnyt latvialaisen kustantajan kanssa sopimuksen kääntämisestä, jonka toteuttaa Gunta Paavola.  

 

#saaravaherjokihonkala #haaveidenhaaksirikko #elliforssell #elliforssellrozentale #ainokallas #tietokirjailija #rozentalsseura #latvia #laulajatar #minerva #wsoy #tietokirja #elämäkerta #historia #kulttuurihistoria #kirjallisuus #helmiriittahonkanen #krohn #setälä



torstai 7. joulukuuta 2023

Vaimo Saara kirjailijavieraana Vaasan kirjastossa – video-otteita




Aiheena Saaara Vaherjoki-Honkala teos "Haaveiden haaksirikko – Elli Forssell-Rozentālen elämä".

Haastattelijana Pirkko Hurtig



3:24
 

4:04


3:06



3:04



2:33



1:38


0:32






#vaasa #vaasankaupunginkirjasto #saaravaherjokihonkala #haaveidenhaaksirikko #elliforssell #elliforssellrozentale #mailatalvio #ainokallas #tietokirjailija #rozentalsseura #latvia #laulajatar #minerva #wsoy #tietokirja #elämäkerta #historia #kulttuurihistoria #kirjallisuus 

maanantai 6. marraskuuta 2023

"Elämäkerran kirjoittaminen avaa tietä anteeksiannolle" – Saaran haastattelu uudessa Hyvä Elämä -lehdessä



Aiheina on elämäkerran kirjoittaminen ja Saaran uusi kirja: Haaveiden haaksirikko – Elli Forssell-Rozentālen elämä

"Saara Vaherjoki-Honkalan mukaan elämäkerran kirjoittaminen lisää itsetuntemuksen ohella ymmärrystä menneitä sukupolvia kohtaan."

Saara on ohjannut "iät ja ajat" elämäkerran kirjoittajia.  

"Kun tutkii päiväkirjoja, kortteja, kirjeitä ja monenlaisia muistiinpanoja, voi löytää totuuden omasta suvustaa. Totuus voi olla täysin erilainen ..."

"Elämäkerran kirjoittamiseen tarvitaan aikaa. Se on prosessikirjoittamista ja elää koko ajan, Vaherjoki-Honkala korostaa."

"Kun kirjoittaja lukee ääneen tekstiään, muistot ja ajatukset hetkeksi poistuvat hänestä. Sen jälkeen on helpompi palata jatkamaan työtään."

"Tutkiessani kerran kapunkia eksyin porraskäytävään, joka on varmaan yksi Riian kauneimmista. Makasin lattialla selälläni, kuvasin kattoa ja kierreportaita. Päätin kävellä portaat ylös asti."
 


#saaravaherjokihonkala #haaveidenhaaksirikko #elliforssell #elliforssellrozentale #mailatalvio #ainokallas #juhajärvelä #tietokirjailija #rozentalsseura #latvia #laulajatar #minerva #wsoy #tietokirja #elämäkerta #kirja #historia #kulttuurihistoria #kirjallisuus

perjantai 29. syyskuuta 2023

Kirjamessuilla tapahtuu yhtä ja toista

Rauma flikk, kääntäjä Gunda, latvialaisia runoja, Heli Laaksonen haastattelee Jenni Kallionsivua tämän kirjasta firma maksaa ja kysymykseni Olli Rehnille



Tässä kuvassa on meneillään taiteellinen vuorovaikutus. En tosin sitä tiennyt kohdatessani tämän rouvan tai neidin.

Tämä on kuvanveistäjä ja kuvataiteilija Kerttu Horilan teos Rauma Flikk. Se on maalattu pronssiveistos, johon sisältyy myös alla oleva penkki. Jostakin syystä se oli nyt puettu punaisiin. Jouluunko tässä viitataan?



Teos oli tuotu raumalaisten ständin eteen. Horilan teokset ovat hyvin humoristisia. Käy kurkkaamassa yllä olevasta linkistä. Hymy tulee varmasti huuleen. 



Kääntäjä Gunda Paavola, Saara ja Maira Dobele Latvian lähetystöstä

Lähdimme näille Turun kirjamessuille, koska Gunda Paavola halusi tavata meidät. Oli mukava tutustua. Tutustuimme myös Maira Dobeleen, joka toimii kulttuuritoiminnan koordinaattorina Latvian lähetystössä. Hän on myös kirjailija ja toimittaja. 

Kuulimme Gundalta, että myös toinen latvialainen kustantaja Zvaigzne ABC on kiinnostunut Haaveiden haaksirikosta. Latvijas Mediji oli pyytänyt Gundalta käännökset kirjan ingresseistä, Ne on tehty ja asia on käsittelyssä. 

Jatkoimme latvialaista teemaa ja menimme kuuntelemaan Mirja Hovilan kääntämiä latvialaisia runoja usealta kirjoittajalta. Teos on "Viisi miestä veneessä". 





28 s.

Tässä videossa Hovila tulkitsee Kārlis Vērdiŋšin runon "taivas kun illalla".






59 s.


Rozentāls-seura on Suomi-Latvia -ystävyysseura. Nimi juontuu Elli Forssell-Rozentālen puolisosta kuvataiteilija Jānis Rozentālsista.

Seuran toiminnanjohtaja Jenni Kalliosivu on kirjoittanut hauskan teoksen "Firma maksaa", joka kertoo hänen kokemuksistaan latvialaisista ja Latviasta. 

Yllä pätkä esityksestä, jossa Heli Laaksonen haastattelee Jenniä. 






1:30

Harmitti, kun olin lukenut Olli Rehnin haastatteluajan väärin ja kuulimme vain lopun. Yllä olevalla videolla presidenttiehdokas lausuu Lassi Nummen runon, joka kertoo suomalaisten ja venäläisten välisistä suhteista. 

Esityksen jälkeen kävin paiskaamassa kättä Rehnin kansssa ja kysyin tyyliin, oletko riittävän luja niin etteivät polvet tutise (kun tapaat maailman johtajia)? Hän sanoi sellaisissa tilanteissa olleensa ja vakuutti pärjäävänsä. Sanoin, että Stubb on edellä, mutta hän on vähän poikanen. Vastassi tietenkin, että ei ota kantaa. 

Huikkasi vielä perään, että tältä pohjalta tai muuta sellaista. 

Kyllä minä häntä vakavasti harkitsen. 




Saara WSOY-Tammen osastolla, jossa Haaveiden haaksirikkoa on myytävänä. 



tiistai 5. syyskuuta 2023

Nyt sitä saa –vaimoni kirjoittama laulajatar Elli Forssellin elämäkerta tänään kaupoissa – poimintoja kirjasta



... sekä ääni- ja E-kirjana BookBeatissa ja Storytelissä.




"Koulutovereista läheisin oli serkku Maria Winter, jota Elli kutsui Mailaksi. Monet Ellin luokkatovereista olivat suomenmielisten kulttuurikotien ja virkamiesperheitten lapsia. Heihin lukeutuivat yliopiston rehtorin tytär Matilda Rein, Agathon Meurmanin kaksostytöt Helmi ja Ines, Järnefeltin sisaruksista Aina ja myöhemmin myös Helmi Krohn. Lähes kaikkien luokkatoverien kodeissa puhuttiin ajan hengen mukaan suomea. Siitä huolimatta tytöt puhuivat välitunnilla hyvin paljon ruotsia; niin tekivät Elli ja Mailakin, mistä erittäin suomenmielisen kodin kasvatti Helmi Krohn heitä moitti.


"Joulukuussa 1891 olivat Ellin opinnot jo hyvällä alulla. Hän asui kotonaan, auttoi sairastavaa äitiään ja koulua käyviä sisaruksiaan sekä yritti ahkerasti opiskella. Seurustelu Matti Varosen kanssa vei myös osan ajasta, mutta siitä huolimatta he joskus yhdessä kävivät Helmi-ystävän ja Emil Setälän luona."


Hevosraitiovaunu Bulevardilla
Wikimedia Commons


"Iloitkaa ja riemuitkaa te ihmissielut, rakas isä, Lauri, Anna, Liisi, Lalli, Eve ja Mari, kaikki te, jotka minua rakastatte, sillä ensi kerran elämässä olen tuntenut mitä totisen miehen suuri, jalo rakkaus on. – Ensi kertaa rakastan minäkin, kaikki entisyys on ollut luulottelua, hassahtumista tuollaista tavallista. Hänen sieluansa rakastan. Hänen suurta taidettansa. – Minun rakkauteni kautta hän on vielä maailmankuuluksi tuleva! Jumalan kautta, joka minut suomalaisen tytön täksi välikappaleeksi on valinnut."


"Janis oli kirjeessään myös erittäin vihainen suunnitellun konsertin taustajoukoille, jotka käänsivät takkinsa eräälle päätökselle. Elli halusi järjestää konsertin ystävänsä äidin muistolle ja antaa konserttitulot naisen puolisolle, jonka yritys oli joutunut konkurssiin. Tähän eivät taustajoukot suostuneet, koska perhe oli venäläinen. Taustalla vaikutti siis voimakas venäläisviha, mikä sai Janiksen kirjoittamaan: Madon sukuiset ihmiset! Minä syljen vasten eläimellisten ihmisten kasvoja!


Alexanderboulevard, Riga


Kuvitteellisesta päiväkirjasta:

"Mutta se on mustankipeyttä; hän ei kestä sitä, että joku merkitsee minulle paljon. Minun pitäisi olla vain häntä varten, vain häntä varten ja unohtaa jopa lapset, joiden kasvattaminen pitäisi luovuttaa palvelijoille, jotta meille jäisi enemmän aikaa olla vain kaksin. Itsekkyyttä se on mitä suurimmassa määrin."



#saaravaherjokihonkala #haaveidenhaaksirikko #elliforssell #elliforssellrozentale #mailatalvio #ainokallas #juhajärvelä #tietokirjailija #rozentalsseura #latvia #laulajatar #minerva #wsoy #tietokirja #elämäkerta #kirja #historia #kulttuurihistoria #kirjallisuus #henkilöhistoria


 

tiistai 29. elokuuta 2023

Vaimostani tuli kirjailija

 


Hän sai eilen ottaa vastaan laatikollisen lämpimäisiä. 

Pitkä urakka on takana. Runotytöstä on tullut elämäkerturi. 

Tapasin kesällä 1974 Tukholmassa tytön, jossa oli jotakin salaperäistä, mutta kerron alempana tarkemmin, millainen hän on. 




On hän ennenkin ollut mukana kirjoittamassa kirjoja, mutta tämä on ensimmäinen kokonaan oma. 


Tässä kuvaus uutukaisesta kustantaja Minervan sivuilta : 

Kiehtova elämäkerta lahjakkaasta suomalaisesta laulajattaresta Elli Forssell-Rozentālesta (1873–1943). Lupaavasti alkanut ura päättyi nopeasti dramaattisen avioliiton myötä. Kirja kuvaa aikakauden taiteilijaelämän koko kirjoa iloineen ja suruineen.

Teos kertoo mukaansa tempaavasti Ellin tiestä Helsingin musiikkiopistosta Italian ja Ranskan musiikkiopintojen kautta konsertoivaksi taiteilijaksi. Baltian konserttikiertueella Elli Forssell valloittaa eloisuudellaan arvostetun latvialaisen taidemaalarin. Ensi kohtaamisella on seurauksensa: Elli päätyy Riikaan Latvian kansallistaiteilijaksi kutsutun Janis Rozentālsin puolisoksi.
Elli Forssell-Rozentāle oli aikansa naistaiteilija, jonka oma ura hiipui kuuluisan miehen taiteen jalkoihin. Laulajattaresta tuli muusa, puoliso ja äiti, mutta myös vahva Suomen ja Latvian kulttuurisuhteiden kehittäjä ja ylläpitäjä. Avioliitossa oli runsaasti dramaattisia käänteitä, muun muassa kolmoisdraama pariskunnan ja Aino Kallaksen välillä.
Ellin kirjeissä 1900-luvun alun kulttuurielämä avautuu ainutlaatuisesti. Sukuun ja ystäväpiiriin kuului suuri määrä aikansa kulttuuripersoonia kuten Ellin serkku Maila Talvio, Helmi Krohn, Erkki Melartin, E. N. Setälä, Emmy ja Aino Achté. Ellin taidesalongissa vierailivat mm. Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Eliel Saarinen ja Emil Wikström.

Teoksessa on ainutlaatuinen ja paljolti aiemmin julkaisematon runsas kuvitus Ellin sukulaisen yksityisarkistosta.

Näin kirjailija esitellään kustantajan sivuilla:


FM Saara Vaherjoki-Honkala (s. 1953) on taide- ja kulttuurihistorioitsija, joka opettaa elämäkertakirjoittajia ja kirjoittaa kulttuurihistoriallisia artikkeleita lehtiin. Kirjailija on erikoistunut Latvian kulttuuriin ja historiaan sekä arkkitehtuuriin ja sen symboliikkaan. Hän harrastaa klassista musiikkia, ja myös kuvataide sekä Ranskan kulttuuri ovat lähellä hänen sydäntään.
Kirjailija asuu Turussa.
 

Me kesätyöläiset kuljimme porukassa. Runotytön kaksi siskoakin olivat Tukholmassa. Asuin serkkuni kanssa samassa majapaikassa. Mainitulla tytöllä oli nimipäivä, ostimme serkkuni kanssa kukkia ja menimme tapaamaan Ungdomshemmetiin sisaruksia ja muita, jotka asuivat samassa kortteerissa. 

Olin ajatellut kukkia lähinnä kohteliaisuutena, mutta ne tuntuivat saavan isomman merkityksen. 

Jotenkin ajauduimme runotytön kanssa keskusteluihin, kun kuljimme porukalla. Kerran meitä oli jäänyt kolmikko serkkuni, minä ja hän kaupungille. Jostakin syystä (😊) serkkuni keksi jonkun syyn poistua paikalta. 

Lähdimme kaksin kävelylle Djurgårdenin rantaan. Siellä otin häntä kädestä kiinni ja niin meistä tuli seurusteleva pari. 

Olimme palaamassa kaksin laivalla Suomeen. Soitin äidille ja kerroin, että olemme tulossa. Ketkä me, kysyi äitini. Mikäpä auttoi kuin kertoa. 

Meidät vihittiin seuraavana keväänä Oulun tuomiokirkossa. 

Vaimoni oli aikoinaan lähettänyt runojaan kustantajalle ja ne olisi ilmeisesti julkaistu, mutta hän hätääntyi ja veti asian takaisin. Hän oli jossakin vaiheessa ollut jopa Pentti Saarikosken opissa jonkin aikaa. 

Pidin omaa äitiäni taiteellisena ja ilmeisesti tällä oli jotakin merkitystä kiintymyksessäni runotyttööni. 

Hän oli itse asiassa sellisti, mutta keskeytti opiskelut lähinnä terveydellisistä syistä. 

Minulle oli arvoitus, mitä hän elämässään aikoi. 

Saimme lapsia ja äitiydestä tuli hänelle ammatti pitkäksi aikaa. 

Olen oppinut, että hän on aistiyliherkkä tai ainakin eritysiherkkä ja sen, mitä tällainen merkitsee. 

Olen ihmetellyt miksi yksi tai toinen kirjoitushanke ei edisty ja huomannut, että asiaan en voi mitenkään vaikuttaa. Hän saattaa lopulta kirjoittaa homman kuin purkautuen. Teksti kypsyy hänen mielessään ja se tulee ulos, kun on sen aika. 

Hän on erityisherkkä, mutta toinenkin ulottuvuus. Hän saattaa saada aivan käsittämättömiä raivareita. En ollut oppinut sellaiseen, mutta elämä on neuvonut, miten niihin pitää suhtautua. Nykyään on aika tyyntä. 

Vaimoni alkoi opiskella taidehistoriaa. 

Olin jossakin vaiheessa parin viikon ajan Latviassa opettajana. Vaimoni tuli käymään luonani. Hän sattui Riiassa paikkaan, jossa hän huomasi olevan Latvian "kansallistaiteilija" Janis Rosenthālsin kotimuseon. Hänelle selvisi, että tämän vaimo oli ollut suomalainen laulajatar. 

Vaimoni innostui, Latvia ja Elli Rosenthāls sulautuivat hänen opintoihinsa. Syntyi yksi gradu Riian jugendista ja toinen Elli Rosenthālista. Kun Jyväskylän yliopisto ei antanut periksi eräässä asiassa, meidän jääräpäämme siirsi opinnot Turun yliopistoon, josta hän sitten valmistui. 

Elli on kellinyt hänen työpöydällään iät ja ajat, mutta nyt on tullut valmista ja uuttakin muhii hänen mielessään. Näenköhän vielä sen päivän, kun seuraava valmistuu.

Saara 💗





 #laulajat #taidemaaalarit #latvia #henkilöhistoria #kulttuurielämä #kulttuurisuhteet #rosentals #elliforssell 
 
#saaravaherjokihonkala #haaveidenhaaksirikko #elliforssell #elliforssellrozentale #mailatalvio #ainokallas #juhajärvelä #tietokirjailija #rozentalsseura #latvia #laulajatar #minerva #wsoy #tietokirja #elämäkerta #kirja #historia #kulttuurihistoria #kirjallisuus #muistelmat #henkilöhistoria 





perjantai 25. marraskuuta 2022

Thrillerin kirjoitusopas

 

Kuva Marla Pixabaystä

Olen kuunnellut tänä syksynä miesten satukirjoja eli thrillereitä, enimmäkseen Ilkka Remestä (oik. Petri Pykälä). Yhä puhutaan kirjoista, vaikka tässä tapauksessa se on ääntä netistä. 

Nyt olen kurkkua myöten täysi. Olen toki viettänyt aikaa muunkinlaisen kirjallisuuden parissa.  Ehkä nekin kuten myös Hesari ja eri medioiden uutissivut netissä ovat osasyyllisiä infoähkyyni. Lisäksi meneillään on kaikkien thrillereiden äiti eli Ukrainan sota.


Kuva Silke Pixabaystä

Thrillereiden konsepti tuntuu sisältävän seuraavanlaisia asioita (ainakin Remeksellä):

  • tapahtumat seuraavat toisiaan tiheässä tahdissa
  • kudelmassa on rinnakkain monta juonta
  • mikään ei suju suunnitellusti, aina tapahtuu jotakin yllättävää
  • välillä henkilöitä on niin paljon, ettei lukija tahdo pysyä kelkassa
  • tarina päättyy kuin kesken, lukija saa itse kuvitella mitä tapahtuu ratkaisutilanteen jälkeen
  • tarina istutetaan todellisen tuntuiseen elämään ja ympäristöön
  • tarinassa voi olla mukana oikeitakin ihmisiä, presidentti Niinistö tai jopa Ronald Reagan
  • aina välillä joku kuolee vastakkaisissa leireissä
  • käytettyjen välineiden ja järjestelmien ominaisuuksia kuvataan uskottavan tuntuisesti (luultavasti useinmiten todenmukaisesti)
  • kertomusta  rikastetaan ja istutetaan arkeen kuvaamalla tilanteissa toisarvoisia asioita kuten henkilöiden ulkonäköä, vaatetusta, lintujen ääniä, säätä ja muuta sellaista, näilläkin on lukijalle oma merkityksensä
  • juoniin sisällytetään väkivaltaa, mutta sillä mässäilemistä ilmeisesti yritetään välttää
  • luvut lopetetaan usein siten, että yllättävä tilanne jää auki.

Voisin kuvitella dekkaristin sommittelevan ensin rinnakkaiset (ja välillä yhtyvät) juonet karkeasti tapahtumanimityksinä (ehkä vuokaavioina), Sen jälkeen voi ruveta rakentamaan tekstiä repliikkeineen näihin alkioihin. 

Remeksellä vauhti on hengästyttävän kovaa. Lukija joutuu jatkuvasti orientoitumaan uudestaan.  

Thrillerit tempaavat mukaansa ja kuuntelemista haluttaa jatkaa. Voi ottaa välillä lomaa muista puuhista. Mahdolliset murheetkin voi siirtää ainakin väliaikaisesti hyllylle.

Olen saanut uuden maalausidean, jota voisin soveltaa useaan työhön. Toivottavasti saan kangetuksi itseäni enemmän niihin puuhiin. 

Tosin luultavasti kuuntelisin samalla kirjoja :)