Väsymyksen anatomia

Yritän eritellä oman väsymykseni luonnetta. Koin olevani väsynyt noustuani jalkeille tänään. Päätin olla jäämättä makaamaan tuntemuksiini ja aloin hoitaa askareita. Sain erään keskeneräisen asian hoidetuksi. Kävin kävellen kirjastossa.

Maalauspöytä

Nytkin väsyttää, mutta olen kuitenkin kyennyt olemaan hieman toimelias. En ole varma, että aivan pelkkä lepääminen auttaa.

Koen jaksavani hoitaa arkisia asioita, mutta tunnen, etteivät aivoni jaksa vääntää. Paneutuminen mutkikkaisiin asioihin tuntuu vaikealta. Tänään valmiiksi saamani askare on vienyt valtavasti aikaa asian merkitykseen nähden. Kun aivot eivät jaksa ajatella rennosti, asian hoitaminen menee näpertelyksi. Asia tulee hoidetuksi liian perusteellisesti.

Duodecimin artikkelissa luetellaan monia syitä väsymykseen. Yksi sellainen on syöpä. Tuttu juttu minulle. Kummankin syöpäni toteamista edelsi väsymys. Nyt kyseessä saattaa olla syövän hoidoista johtuva väsymys.

Myös uniapnea, anemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta voivat aiheuttaa väsymystä. Uniapnea minulla on. Yritän käyttää CPAP-laitettani säännöllisesti. Nukun yöni norsuna. Välillä kärsäni äänet häiritsevät vaimoani. Laitteen pitäisi vähentää ratkaisevasti väsymystä aiheuttavia hengityskatkoja.

Anemiaa minulla tuskin on, ellei veressäni ole tapahtunut äkillistä muutosta.

Minulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, ja minulla on jatkuva lääkitys. Asian pitäisi olla kunnossa.

Väsymyksen syynä voi olla myös masennus. Olen ollutkin viime aikoina alakuloinen. Luulen, että syy siihen on se, että olen tullut tietoiseksi voimattomuuteni todennäköisestä pitkäaikaisuudesta. Syöpäväsymys ja alakulo ruokkivat toisiaan.

Alakulo synnyttää haluttomuutta, jonka kokeminen tuntuu sekoittuvan väsymykseen. Kumpi oli ensiksi, muna vai kana? Tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin kana.

Ajattelen, että minun on hyvä yrittää olla toimelias jaksamiseni puitteissa. Isoja urakoita minun ei kannata ottaa, mutta kohtuullinen tekeminen varmaan ajan mittaan kohottaa mielialaa.

Tunnistan tylsien asioiden kierteen olemassaolon. Kun jokin rutiiniasian hoitaminen on vaivalloista, sitä ei ole mukava jatkaa. Asia hidastuu entisestään sen vuoksi, että se sujuu hitaasti.

Olisi piristävää siirtyä mukavampiin hommiin. Muutto on aiheutunut asioita, jotka on syytä hoitaa. Nysvääminenkin saattaa masentaa.

Onneksi minulla on nyt uusi maalauspöytä. Voin yrittää virittäytyä tekemään sekä mieluisia että epämieluisia puuhia. Toivottavasti into syttyy.

Hyvinkin voi käydä

Unelma

Minulle on alkanut hahmottua ajatus siitä, mitä voisin tehdä isona.

Olen ajatellut, että voisin kehystää itse maalaukseni. Mieleeni on jopa tullut, että voisin eläkeläisenä mennä ilmaiseksi apuriksi johonkin kehystämöön ja oppia siten, miten homma tehdään.

Joskus olen myös ajatellut, että voisin tehdä puusta taide-esineitä. Olenhan oikeastaan puusepän poika. Isäni opetti aikoinaan monia aineita, mutta hänen leipälajinsa oli puutyön opetus.

En ole synnynnäinen nikkari, mutta luulisin jotakin oppivani.

Löysin kerran Helsingin työväenopistosta kehystämiskurssin. Valitettavasti se oli täynnä. Sellaisia ei näytä pidettävän joka vuosi. Osallistuin kuitenkin paspiskurssille ja olihan sekin jotakin.

Myöhemmin löytyi Vantaan työväenopistosta raamituskurssi ja ilmoittauduimme sille vaimoni kanssa. Valitettavasti se jäi kesken syöpäni vuoksi.

Olen etsiskellyt asuntoa, johon kuuluisi verstas. Sellaisia ei näytä olevan myytävänä, ainakaan Turun seudulta, jota olemme harkinneet. Haluaisin isomman tilan kuin autotallin.

Amerikkalaisella monitoimimiehellä Jon Petersillä on hienot tilat ja koneet, tai ainakin siltä näyttää. Hän tekee kalusteita, videoita, tauluja, kehyksia ja mitä kaikkea. Hänellä on netissä satoja opetusvideoita, muun muassa kehystämisestä. Tässä on niistä yksi.

Maalaistalon hankkiminen ulkorakennuksineen olisi meille liian iso projekti.

Vaimoni on tehnyt mukavan löydön Turusta. Siellä on Linnan Paja, joka toimii Ilpoisten entisessä ostarissa. Paikka on tuttu. Olemme asuneet nuorena parina pari vuotta Ilpoisissa, aivan lähellä kyseistä ostaria.

Pajan esittely kuuluu näin: "Linnan Paja on Turun seudun puu- ja metalliteknisen käsityöyhdistys RY:n ylläpitämä on yksityinen TEE-SE-ITSE-verstas, joka tarjoaa puu- ja metallipajapalveluja kaikille itse värkkäämisestä kiinnostuneille". 

Kuukausitiketti Linnan Pajaan maksaa 85 euroa.

Voisin tehdä sarjan maalauksia ja käydä sitten Pajassa kehystämässä ne, tai päinvastoin. Kun oppisin kunnolla puuhommia, voisin luoda maalauksistani sekä itse suunnittelemistani kehyksistä kokonaistaideteoksia. Niitä olisi mukava viedä näyttelyihin. Ei tarvitsisi miettiä, miten esimerkiksi piirustukset saisi gallerian seinille nätisti esille eikä kehystyttää niitä valmiiksi.

Olisi kiva, jos olisi asunto, jossa olisi riittävästi tilaa maalaamiseen.

Kehittyyköhän tästä jotakin?

Elämäni kulkee kontrollista toiseen, mutta tähän suuntaan voisin pyrkiä niin kauan kuin päiviä suodaan.

Tunnun väsyvän muutaman tunnin ponnekkaan työskentelyn jälkeen, mutta hyvä näinkin. Tiedä, vaikka jaksaminen vielä tästä paraneekin.

Turhuuksien turhuus

Mieli on maassa. Toivottavasti menee pian ohi. Jospa kirjoittaminen auttaisi.

Lainauksia Saarnaajan kirjan ensimmäisestä luvusta Vanhasta Testamentista:

2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! 
3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? 
4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.

8 Kaikki sanat uupuvat kesken,
kukaan ei saa sanotuksi kaikkea.
Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä
eikä korva täyttään kuulemisesta.
9 Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on
uutta,
on sitäkin ollut jo muinoin,
kauan ennen meitä.
11 Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.

13 Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi. 14 Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

17. Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista. 

Nuo Saarnaajan sanat tuntuvat lohdullisilta. On vaikea ymmärtää, miksi asiat menevät niin kuin menevät.

Minun on syytä olla hyvin kiitollinen toipumiseni ihmeellisestä edistymisestä sekä kaikestä hyvästä ja kauniista, mitä elämässäni on. Ihmisen mielialat vaihtelevat. Tuntemiset eivät ole aina sellaiset kuin mihin olisi aihetta.

Tunnistan, että minulla on joitakin lahjojakin, mutta kokonaisuutena tunnen itseni perusvialliseksi tapaukseksi.

Ehkä tämä masennus on tarkoitettu uskoni vahvistamiseksi. Järkeni on kovin haastanut uskoani. On tuntunut, että mitätön liekki sydämessäni pian sammuu pois.

Juttelin kauan sitten erään, nyt jo edesmenneen, saarnamiehen kanssa. En muista sanoja, mutta asia on tämä. Hän sanoi parannuksen tehneiden ihmisten jatkavan matkaa kahdella eri tavalla. Toiset ovat tuntemisissa, mutta toiset paarustavat jo alussa.

Minun parannuksestani on aikaa. Uskomiseni on ollut kovin paarustamista.

Lohdullista on se, että en voi ajatella, ettei rukoillessani olisi jossakin Taivaan Isä, joka kuulee. Tämän huomaaminen tuntuu hyvältä.

Mieli on jähmeä

Kävin tulomatkalla kävelyllä Tammisalon ja vastarannan reunamilla. Jokin jäyti mieltä. Tuntui hieman mahassa. Psyykettä ei voi komentaa. Se ei reipastu, vaikka kuinka yllyttäisi. Kai se on pelkoa, ahdistusta. Olen ahdistuksen tuttu ennestään, vaikka en ole siitä viime aikoina juuri kärsinyt.

Kävin Roihiksen kirjastossa etsimässä kiinnostavaa lääketieteellistä luettavaa, mutta ei sattunut käteen sopivaa. Menin sitten Veholle laitattamaan patterit autonavaimeen. Tilasin samalla uuden avaimen. Poikkesin vielä apteekissa ja tulin kotiin. Vaimoni oli kovin hätäillyt, mihin olen kadonnut.

Nyt olo tuntuu seesteisemmältä. Kävely teki hyvää. Aamun hematologi sanoi, että kantasolusiirto koskee koko perhettä, ja oli oikeassa. Toivoisin voivani tukea läheisiäni. Lääkäri sai minut kuitenkin suhtautumaan pikkuisen optimistisemmin tulevaisuuteen.

Kirjoituksiini kuuluu tulleen uusi sävy. Toivottavasti kestätte sitä. Luulen sen heijastavan rehellisesti tuntemisiani.

Nyt minun pitäisi alkaa tehdä jotakin, joka vie mennessään. Kumpa saisin maalatuksi.

Matalapainetta aurinkoisessa säässä

Onkohan tuo vuorenkilpeä? Urhoollisesti ponnistelee ylös talvisesta maasta. 

Olen ollut tänäänkin apealla mielellä. Leukemia kaikkine mahdollisine vaikutuksineen ynnä elämän muut murheet tuntuvat olevan liikaa. Eilinen keskustelu tämän varmaan laukaisi. Lääkärin kuuluu sanoa kaikki säädetyt asiat, ikävätkin.

Leukemian sairastaminen on kuin ajelehtimista ja toisaalta valmiutta osaston määräämiin toimiin. Tulevaisuutta on vaikea suunnitella, kun ei tiedä, mitä sairaus tuo tullessaan ja kauanko sairauslomaa tarvitaan. Yksi peikko on se mahdollisuus, että työsuhde katkeaa sairausloman venyessä vuoden pituiseksi. Kai siitäkin selvitään, koska silloin ei ole runsas puoli vuotta eläkeikäni täyttymiseen. Olisi kuitenkin ikävä päättää työura työttömyyteen.

Hoidot voivat onnistua hyvinkin. Olen saanut somessa kannustusta sellaisilta, joilla on hyviä kokemuksia. Lämpimät kiitokset teille!

Olisi tärkeää pystyä keskittymään tähän hetkeen, mutta se on vaikeaa. Eräs ystävämme on kutsunut meidät illaksi kylään. Siellä on varmaan kivaa. Sairaanhoitaja soitti päivittäispuhelun ja kyseli vointia. Kerroin, mitkä ovat fiilikset ja että muuten jaksan hyvin. Häneltä sain idean mennä kävelylle, kun aurinkokin paistaa.

Niin tein. Se teki hyvää. Lenkki oli aika pieni ja hidas, mutta oli kiva nauttia keväisen aurinkoisesta säästä. Titityytäkin kuulin. Tuollaisessa säässä on jotakin ikuista. Kesän, syksyn, talven ja kevään vaihtelu jatkuu vuodesta toiseen. Ehkä omat murheet tuntuvat himpun verran pieniltä luonnon suuruuden rinnalla. Palkeet toimivat jo paremmin, mutta pysähtelin välillä antaakseni hengityksen tasaantua. Se ei ole helppoa kärsimättömälle mielelle. Slow life oli muotia takavuosina. Nyt sitä eletään todeksi.



Olen yrittänyt saada itseäni maalaamaan, että ajatukset kiinnittyisivät tähän hetkeen, mutta en ole vielä onnistunut. Masennus on kai kuin kolikon toinen puoli energisyydelle. Vihan tunteminen voisi vapauttaa energiaa. En kuitenkaan tiedä mitä vihaisin. Ajatus maalaamisesta voimakkain sävyin akryylivärein voisi kanavoida vihaa ulos. Minulla on taidekoulun aikana eräällä kesälomalla väsäämiäni maalauspohjia, jotka sopisivat tähän hyvin. En viitsi enää aloittaa niin suurimittaista, kun kyläilyaika lähenee.

Yritän tehdä tusseilla jotakin.


Olen saanut rintaani perhosen ja pienemmän kiinnityslapun katetrille. Nyt letku tulee tuosta noin vain ulos nahastani. Enää ei ole muuta kiinnikettä kuin tuo lappu.

Masennuksen syistä

Masennus ja viha ovat saman kolikon kääntöpuolia. Vihaa ei käsittääkseni pidä tässä yhteydessä käsittää kirjaimellisesti. Se tarkoittaa omien etujen puolustamista ja sen sellaista.

Löysin netistä sivuston tiedostamaton.net, jossa käsitellään ammattitaitoisen tuntuisesti muun muassa masennusta. Sivustoa pitää Mikko Ahola, kukahan hän lieneekään?

Masennus voi Aholan mukaan johtua elämäntilanteesta, jonka kokee umpikujana. Jokin suuri muutoskin voi aiheuttaa masennusta. Masennukseen taipuvainen ihminen asettaa helposti itselleen suuria tavoitteita ja unelmia. Tämä lienee jonkinlaista rakkauden kokemisen kompensaatiota. Se, että masentunut ilmaisee vihaa muille, on hyödytöntä. Parempi keino on yrittää hyötyä mahdollisista rakkaudenlahteistä. Rakastuminen voi tuntua pakokeinolta tilanteesta, mutta rakkauden kohde on saattanut idealisoitua masentuneen silmissä ja rakkaus katoaa, kun totuus valkenee.

Masennuksen voi aiheuttaa terveyden menetyskin. Minäkin olen sen menettänyt, mutta saanut suurelta osin takaisin. Toipilas olen vielä. Voihan olla, että kuolemanvaarassa oleminenkin laukaisee masennuksen.

Suuri muutos kuten eläkkeelle jääminen voi aiheuttaa masennuksen. Olen astunut toisella jalallani eläkkeelle, kun olen jäänyt osa-aikaeläkkeelle. Tämä saattaa vaikuttaa samaan suuntaan kuin syövän kokeminen.

Maalaminen on ollut suuri rakkauteni. Olen kuitenkin menettänyt uskoani kuvataiteeseen. Olen ajatellut, että sen avulla voisi tavoittaa jotakin, mikä ei sanoin ole mahdollista. Varmaan se on tottakin. Kuvataiteen asema yhteiskunnassa on jollakin tavoin outo. Ala sisältää tähtikulttuuria ja vinoutunutta markkinamekanismia. Lahjattomat eivät tietenkään päädy tähdiksi, mutta sopiviin talleihin päätyminen auttaa. Luontaisen markkinamekanismin toimimista haittaa portinvartijajärjestelmä.

Tiedän olevani romanttinen hupsu, kun ajattelen, että kuvataide voisi olla välittömämmin tekijän ja tavallisten ihmisten välistä viestintää. Jos palaan maalamisen pariin, niin kuin toivon, varmaan haluan edetä tätä tietä.

Varmaan tämä maalaamisen kriisi on osasyy masennukseeni.

Alakulon alkujuuret ovat tietenkin jossakin menneisyydessä. Niitä pitää yrittää ammattilaisten kautta kehiä esiin. Hypoteeseja minulla onkin. Pitäisi vain tietää, miten niitä käsitellä.


Tänään purjehti suuri ukkosalue stadin eteläpuolelta.

Uusi haaste - alakulo

Eilen oli parempi vire kuin tänään. Johtui ehkä siitä, että oli mukavaa seuraa, kun meillä oli kolme lapsenlasta ilonamme.

Viime päivinä on ollut vipinää sen verran, että tänään pitää levätä. Valitettavasti se tuntuu saavan mielen sinisävyiseksi.

Tässä on jonkinlainen dilemma. Kaikenlainen toiminta ja muiden tapaaminen, työkin, pitää mielen virkeämpänä, mutta en jaksa sellaista päivästä toiseen. Kun lepäilen, mieli samentuu. Tuo kummallinen mieliala kaartaa molliin, vaikka mikään erityinen ei tällä hetkellä kaiherra mieltä. Samoissa olosuhteissa voi olla joko iloinen, surullinen tai siltä väliltä.

Kuten on tunnettua, tähän ei auta mikään itseään niskasta kiinniottaminen tai instant -ryhdistäytyminen. Ihminen on kuin vangittu painavaan viittaan ja sitä vain joutuu kantamaan.

Masennuksen mysteeri on siinä, että sen syyt eivät aina ole näkyvissä. Sekin tilanne tuntuu vaihtelevan. Välillä olen masentunut, koska elämä tuntuu olevan takana eikä edessä olevat näkymät innosta. Toisinaan - kuten nyt - mieli on maissa, mutta elämä tuntuu muutoin olevan kutakuinkin ok.

Näinköhän tämän blogini pääteema muuttuu masennukseksi. Viime vuonna olin optimistinen syöpäpotilas, nyt olen alakuloinen syövästä selvinnyt. Tällainenkin prosessi voi normaali. Sekä työterveyslääkäri että Suomen Syöpäyhdistyken neuvoja toivat esiin sen, että kun syöpä on päällä, ollaan hoidossa ja siirrytään prosessin vaiheissa eteenpäin. Silloin keskitytään paranemiseen ja ajatuksetkin ovat siinä. Kun syöpä on - ainakin toistaiseksi - takana, ollaan kuin tyhjän päällä.

Tulevaisuutta on todella vaikea ennustaa. Enpä arvannut, että viimevuotista seuraisi tämä.



Kuvat eiliseltä Kallahdenniemen päästä.