GÉRICAULT JA MEDUSAN LAUTAN KAUHU

 

Géricault
Medusan lautta
Wikimedia Commons

 Novotny (kts. lähteet) toteaa, että Ranskan romantiikasta voitaisiin käyttää englanninkielisen termin "romanticism" sijaan termiä "romantisme". Niin paljon tyyli poikkeaa Ranskassa saksalaisesta vastineestaan. Kantava filosofia puuttui eikä maalauksissa näy merkkejä abstraktin tulemisesta.

Ranskalainen romantiikan maalaustaide voidaan kiteyttään kahteen merkittävään taiteilijanimeen, jotka ovat Théodore Géricault (1791-1824) ja Eugène Delacroix (1798-1863).

Klassistit olivat maalanneet taistelumaalauksia ja sotasankareita. Painopiste alkoi siirtyä kärsineisiin ja uhreihin, mikä johtui Napoleonin sotaisan kauden päättymisestä. Géricaultin ensimmäinen näyttelyyn asetettu maalaus esitti taistelevaa ratsuväen upseeria sankarihengessä, mutta seuraava jo haavoittunutta ja vetäytyvää kyrassieeria.

Hän maalasi realistisesti ja hänen ilmaisunsa pohjautui vankasti barokin traditiolle. Olipa hän velkaa klassismillekin. Oliko hän ollenkaan romantiikan edustaja? Dikotomian sijaan voisimmekin puhua pitoisuudesta. Hänen töitään kuitenkin luonnehtii elämän todellisuudesta kumpuava romanttinen unelma ja hänen ilmaisunsa on kiihkeää. Goyan sukulaissielu. 

Géricault
Hevoskisat ilman ratsastajia
Wikimedia Commons

Géricault maalasi mielellään hevosia, jotka ilmensivät hänelle vitaalisuutta ja voimaa. Oheisessa teoksessa näkyy selvästi klassismin vaikutus.

Hänen tunnetuin teoksensa on Medusan lautta, joka on hyvin kookas ja jonka aiheen taustana on todellinen haaksirikko. Medihädässä olleen laivan päällystö pakeni pelastusveneillä ja noin 150 ihmistä jäi lautan varaan ponnistelemaan väistämätöntä kuolemaa vastaan. Sommittelu on perinteinen kolmio.

Géricault
Kleptomaani
Wikimedia Commons

Teoksessa on voimakas läsnäolon vaikutelma. Se vetoaa katsojan tunteisiin ja saa hänet aistimaan uhrien kokemaa kauhua. Liikkeen tunne on tehokas. Voi melkein tuntea jäsenissään lautan raskaan nousun aaltoa vastaan ja sen jälkeisen liukumisen kohti seuraavaa.  

Géricault valmistautui perusteellisesti tämän realistisen teoksen tekemiseen tutkimalla ihmisvartaloa. Kalvakkaat hahmot näyttäytyvät jylhää merimaisemaa vasten. Näissä ihmisparoissa ei ole mitään jaloa. Hätätilassa kamppaillaan viettien ja vaistojen varassa.

Ajan myötä teosten mahtipontinen palo vaimeni. Géricault tunsi erään psykiatrin ja pääsi maalaamaan mielisairaalan potilaita. Nämä teokset keskittyvät puhuttelemaan kuvattavan persoonan kautta. Oheisessa muotokuvassa hän on tavoittanut mestarillisesti kuvatun kleptomaanin psykopaattisen välinpitämättömyyden ja tyynen valppauden.

Géricault oli etuoikeutettu, sillä hänen ei keskiluokkaisen taustansa vuoksi tarvinnut saada toimeentuloaan maalaamisesta. Hän pystyi siten toteuttamaan yleistyvää ideaa taiteilijan vapaudesta. Hän ei ehtinyt nauttia siitä pitkään sillä hän kuoli vain 32-vuotiaana.

Päivän kysymys

Mikä aiheutti Géricaultin varhaisen kuoleman?
a. Hän joutui erään naisen pahoinpitelmäksi kadulla.
b. Kahden ratsastusturman seurauksena.
c. Hän sairastui vesipöhöön ja turposi kuoliaaksi.

Vastaus seuraavassa artikkelissa.

Tämä artikkeli on julkaistu 12.2.2011 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa.

SYNKKÄÄ JA OUTOA GOYAA

 

 

Saturnus syö lapsensa
Wikimedia Commons



Goya sairastui vakavasti ja sen jälkeen hänen aiheensa oli

 entistäkin synkempiä. Hän osti vuonna 1819 Madridin 

lähistöltä talon ja maalasi sen seinille kauhistuttavia 

öljyväritöitä, jotka kuvastavat hänen silloista mielentilaansa

 ja niitä kutsutaankin mustiksi maalauksiksi. Goyan suuri 

tragedia oli kuuloaistin menettäminen ja siitä syystä hänen

 taloaan kutsuttiin "Kuuron taloksi".

 

No 13 sarjasta Hulluuksia

Goyan viimeinen etsausarja tuntuu olevan jatkoa

 Oikkuja-sarjalle, jota uudempi sarja muistuttaa 

tyylillisesti. Sarjan nimi on Hulluuksia ja sen 

arvoitukselliset etsaukset kumpuavat Goyan 

psyyken syövereistä. Yliluonnolliset näyt 

ennakoivat selvästi surrealismia, vaikka Freudin 

aika on paljon myöhemmin.

Elämänsä viimeiset vuodet Goya viettää Ranskassa,

jonne hän muutti Espanjan poliittisen tilanteen vuoksi.

Artikkeli on julkaistu 11.2.2011 blogissa 

Taidehistoriaa ja muutakin havinaa.

GOYA MAALASI HERROJA JA NARREJA

Sarjasta "Oikkuja"
Wikimedia Commons

Goya julkaisi etsaussarjan "Oikkuja" (tai 

"Päähänpistoja"), joissa hän kritisoi ja 

karrikoi ihmisten vilpillisyyttä ja muita

 puutteita. Näiden parissa hän pystyi 

nauttimaan muita tehtäviä suuremmasta

 ilmaisuvapaudesta.

Hän saavutti hyvän maineen ja sai siten

maalatakseen muotokuvia aateliston ja 

porvariston edustajista. Hän saavutti 

aseman kuninkaan hovimaalarina ja sai 

näin maalata muotokuvan Kaarle IV:n

 perheestä. Hän esittää teoksessä 

kaunistelmatta epäsuositun kuningattaren

 ja ei kovin älykkäänä pidetyn kuninkaan.

 Hän sijoitti itsensäkin teokseen varjomaiseksi 

hahmoksi. Rohkea mies, kun

 uskalsi kuvata oman hahmonsa kuninkaan pituiseksi. 

 

Kuningas Kaarle IV perheineen
Wikimedia Commons

Goyan persoonallisuus

 on jäänyt vaikeaselkoiseksi, 

mikä saattaa johtua hänen

 hankalasta asemastaan. 

Hän kannatti valistuksen 

aatteita ja kuvasi elämää 

suorastaan inhorealistisesti, 

mutta varoi riskeeraamasta

 asemaansa hovimaalarina.

Tämä artikkeli on julkaistu 9.2.2011 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa.

Taas yksi hurjapää - Francisco de Goya

Ensijulkaisu 1.2.2011

Goya
Kolme sukupolvea
Wikimedia Commons

Espanjassa vaikuttia klassismin ja romantiikan aikana nero, joka ei oikein mahdu raameihin. Hän oli Francisco de Goya(1746-1828). Goyan demoninen hurjuus ja omaperäisyys olivat jotakin, mitä klassistit eivät tavoittaneet.

Goya kuvasi elämään liittyvää äärimmäistä hirvittävyyttä. Hänellä oli moraalinen eetos, joka näkyi hänen taiteessaan. Hänen kuvaamansa kauheudet olivat hänelle tosia. Maailmassa on hirvittävää julmuutta.

Oheinen nuoruuden aikainen maalaus on vielä perinteinen tyyliltään ja aiheeltaan.

Goya
Bravo toro
Wikimedia Commons

Hänen aiheisiinsa kuului muun muassa härkätaistelut, joita hän maalasi kaunistelemattomalla otteella. Hän oli todellinen asiantuntija, koska oli itsekin harjoittanut kyseistä lajia. 

Goya
Tämä on pahempaa
Wikimedia Commons

Goya oli pasifisti. Hän vastusti koko sodan ideaa.  Rintaman kummallakin puolella on ruumiita.

Hänen akvatinta-sarjansa Sodan tuhot kuvaa Napoleonin ajan kauhuja Espanjassa.

 

Romanttisrealistisia maisemia

Ensijulkaisu 26.1.2011

Loos
Falkenturm Mönchsbergillä
Wikimedia Commons

Ferdinand Olivierin voidaan katsoa perustaneen ns. salzburgilaisen maisemamaalauskoulukunnan, joka vaikutti 1800-luvun alkupuolella.

Koulukunnan jäsenistä Friedrich Loos (1797-1890) osasi yhdistää romantiikan ja todellisuuden tasapuolisen kuvaamisen.

Hän kehitti läikähtelevän valon kuvaamisen jopa varhaisimpressionistien tasolle.

Arjen ylevyyttä piirtämällä

Ensijulkaisu 22.1.2011

 
 

Cornelius
Maailmanlopun ratsastaja
Wikimedia Commons

Peter Corneliuksen piirustukset tuovat kädenjäljessään, dynamiikassaan ja voimassaan mieleen Carstensin. He jakoivat mitä ilmeisemmin periaatteen, että merkittävät ideat voidaan ilmaista vain allegorisesti ihmishahmojen kautta. On erikoista, että Corneliuksen maalauksissa ei ole samanlaista vahvaa otetta.

Schnorr
Petersdorf Wienin lähellä
Wikimedia Commons

Nazareenien joukossa oli Corneliuksen lisäksi muitakin erinomaisia piirtäjiä. Julius Schnorron yksi heistä.

Vasemmalla oleva maisemassa on täysin seisova tunnelma verrattuna Corneliuksen hurjaan ilmestyskirjanäkymään ylempänä. Silti tämä teos on hyvin viehättävä. Näkymä on mieltä rauhoittava ja sommitelma on eheä, vaikka ihmishahmot ovat hieman erikoisesti vasemmassa alanurkassa. Heidän eloisuutensa korostuu tyynen ylevän näkymän edessä ja katse lipuu heistä muurin, linnan ja tien kautta kaukaisuuteen. 

Schnorr
Jerikon taistelu
Wikimedia Commons

Nazareenit halusivat olla tavallisen kansan kanssa tekemisissä ja siten he tekivät myös kuvitustöitä, mistä johtuen grafiikka kuului heidän työtapavalikoimaansa.
 
Saksalaiskodeissa tuli tutuksi Kuvaraamattu, jonka kuvat olivat Schnorrin käsialaa.

Olivier
Weikesdorfin linnan sisäänkäynti
Wikimedia Commons

Ferdinand Olivier oli poikkeuksellinen nazareeni, koska hän ei ollut missään vaiheessa Roomassa. Hänen maisemapiirustuksensa ovat hyvin yksityiskohtaisia, mutta ne eivät ole tukahduttavia vaan niissä on jonkinlaista kohtuullisuuden jaloutta tai arjen ylevyyttä kuten Schnorrilla.

Freskotaiteen elvytys

Lähde: Taidehistoriaa ja muutakin havinaa 22.1.2011

Oheinen Wilhelm Schadowin (1788-1862) teos näyttää tutulta, eikö? Selvää tyylin lähisukulaisuutta Overbeckiin, Pforriin ja Corneliukseen.
  

Schadow
Verinen vaate
Wikimedia Commons

Samaan "sukuun" kuuluu selvästi myös Philipp Veit (1793-1877).

Kuvaan keskiajan ihannoimisesta sopii, että nazareenit halusivat elvyttää vanhan freskotekniikan. Ensimmäinen tällainen tilaus koski Casa Bartholdyn yhden huoneen somistamista. Tässä blogissa olevien Overbeckin, Corneliuksen, Schadowin ja Veitin maalausten samankaltaisuus selittynee sillä, että juuri he toteuttivat kyseisen kolme vuotta kestäneen projektin.  

Overbeck oli paavin suosiossa. Monet ellei kaikki nazareeniprotestantit kääntyivät katolisiksi joten voidaan puhua Friedrichistä ja Rungesta protestanttisina ja nazareeneista katolisina romantikkoina.

Veit
Josef ja Potifarin vaimo
Wikimedia Commons

 

 

Italia ja Germania

Lähde: Taidehistoriaa ja muuta havinaa 21.1.2011

Overbeck
Italia ja Germania
Wikimedia Commons

Nazareenien mielissä heidän esikuvansa, kunnon saksalainen Dürer vertautui toimintaan ja Rafael puolestaan  mietiskelyyn. Näiden vastineiksi katsottiin historia ja uskonto, jotka nazareenit halusivat sulattaa toisiinsa harmoniseksi ykseydeksi.

Johann Friedrich Overbeck (1789-1869) kuvaa tätä tavoitetta teoksellaan Italia ja Germania, joka syntyi kaksivaiheisesti niin kuin teoksille joskus käy. Teos oli alunperin tarkoitettu vastinkappaleeksi Overbeckin nazareeniystävän Franz Pforrin (1788-1812) kahta morsiainta kuvaavalle teokselle Shulamith ja Maria, joista ensin mainittu on Salomonin Korkeasta veisusta ja jälkimmäinen Jeesuksen äiti. Pforr kuitenkin kuoli nuorena ja työ jäi kesken.

Pforr
Rudolf von Habsburg ja papit
Wikimedia Commons

Overbeck jatkoi työtä monien vuosien jälkeen ja aihe muuttui. Vasemmalla oleva italialainen hahmo esittää Overbeckin ihannemorsiainta ja oikeanpuoleinen saksalaistyyppi Pforrin vastaavaa. Taustamaisemakin jakautuu kansallisuuksien mukaan. Maalaustyyli imitoi myöhäiskeskiaikaa ja Rafaelia.  

Pforrin tyyli on kaksiulotteisen yksinkertainen. Hahmot ovat siluettimaisia ja tasavärisiä eikä perspektiivivaikutelma  ole kovin voimakas. Tunnelma on sadunomainen. 

Overbeck

Joosef myydään

Wikimedia Commons

Oheisista teoksista nähdään, kuinka samankaltaista nazareenien maalaustyyli saattoi olla. Overbeckin maalaus tosin on vähemmän tyylitelty kuin Pforrin ja siinä on enemmän liikettä.

 

Nazareenit palvelivat kirkkoa

 

Peter Cornelius
Viisaat ja tyhmät neitsyet
Wikimedia Commons

Nazareenit pyrkivät totuuteen ja yksinkertaisuuteen. Heidän mielestään taide oli kirkon palvelemista. Osa heitä lukeutui katolisiin ja osa protestantteihin. Heillä oli pedagoginen tavoite, sillä he halusivat sivistää ihmisiä. 

Nazareenit suosivat uskonnollisia aiheita. Heidän luonnospiirustuksiaan pidetään jopa ansiokkaampina kuin heidän maalauksiaan. Nazareenit pyrkivät elvyttämään seinämaalaustradition. 

Heidän itsetutkiskelun ja reflektoinnin arvostuksensa heijastui heidän muotokuvamaalaukseensa. Heidän maisemamaalaustaan ei leimannut heroismin kuvaaminen. 

Nazareenit on luettu romantiikan piiriin nimenomaan heidän uskonnollisen tendenssinsä vuoksi. Joku pitää sitä irrationaalisuutena ja toinen taas katsoo heidän tarjoavan luovuuden voimaa aikansa hyötyajattelun vastapainoksi. 

Overbeckin lisäksi nazareeneihin kuuluivat muun muassa Peter Cornelius (1783-1867), Ferdinand Olivier (1785-1841), Wilhelm Schadow (1788-1862), Julius Schorr con Carosfeld (1794-1872) ja Philipp Veit (1793-1877).

Romanttisia "taiteilijamunkkeja"

Friedrich Overbeck
Omakuva vaimon ja Alfons-pojan seurassa
Wikimedia Commons

Friedrichin ja Rungen toiminnalla oli uskonnollinen runko.

Romantiikan piiriin kuuluvalla Nazareenien ryhmällä tilanne oli sama, mutta mitä ilmeisemmin se näkyi ulkoa päin paljon selvemmin. Nasareenien toiminta juontui muutaman koulustaan tarpeeksi saaneen Wienin taideakatemian opiskelijan perustamasta Luukas-veljeskunnasta, joka taisteli akatemian turmeltuneisuutta vastaan. 

Näiden opiskelijoiden mielestä taidetta ei pidä tehdä tottumuksesta vaan taitelijan tuotannon ja elämän pitää olla yhtä muodostaen siveellisen kokonaisuuden. Nimensä yhteisö sai keskiaikaisten maalarikiltojen pyhimyksestä.

Luukas-veljeskuntalaiset muuttivat Roomaan ja asettuivat autioon S. Isidoron luostariin. Pitkän tukkansa vuoksi heitä alettiin kutsumaan nazareeneiksi, koska Italiassa tällainen kampaus yhdistettiin käsitteeseen "alla nazareno".

Nazareenit halusivat palauttaa taiteeseen keskiaikaisen ihanteellisuuden Rafael ja myöhemmin vaikuttanut Dürer esikuvinaan. Uskonnollisuuden ohella nazareeneja inspiroi ajatus saksalaisuudesta, joka oli Napoleonin aiheuttamien mullistusten johdosta alkanut nostaa päätään lukuisten Keski-Euroopan saksankielisten valtioiden keskuudessa. Düreriä jos ketä pidettiin saksalaisena taiteilijana. 

Nazareenien johtohahmo oli Johann Friedrich Overbeck.

Lähde: Taidehistoriaa ja muuta havinaa 14.1.2911

Romantiikan ylevää hiljaisuutta

 

 

Tetscheniläinen alttari
Wikimedia Commons

 Kun klassismissa pyrittiin yleispätevään totuuteen, romantiikassa tärkein teema oli tunne. Haluttiin ilmentää vakaumusta, erilaisia tunteita kuten pelkoja ja toiveita, äärettömyyttä, ikuisuutta, intuitioita sekä yksilöllisiä kokemuksia. 

Caspar David Friedrich (1774-1840) oli pohjoissaksalainen protestantti, joka vaikutti pitkään keskeisessä taidekaupunki Dresdenissä eikä halunnut tehdä tuonnoin taiteilijoiden keskuudessa tyypillistä opintomatkaa Roomaan. 

Novotny toteaa mainiosti Friedrichin suhteesta luontoon, että tämä ikään kuin pidätti hengitystä maiseman edessä. Friedrich sijoittaakin usein maalaukseen henkilöhahmon maalarista katsoen selin katsomaan maisemaa. Hahmo samalla kertaa sekä on että ei ole teoksen aiheena. 

Talvimaisema
Wikimedia Commons

Friedrichin voidaan kuvata maalanneen melankolisia luonnon hiljaisuuden draamoja, maiseman tragedioita, painostavaa hiljaisuutta ja voittamatonta yksinäisyyttä. Tyyli on puritaaninen, jopa monotoninen, eikä se juuri muuttunut. Sommittelu on yksinkertaista. 

Friedrich huomasi luontoon liittyvän yli-inhimillisyyden ja osasi ensimmäisenä tuoda sen maalaamalla esiin. 

Friedrich unohdettiin pian. Hänen aloittamansa maiseman yli-inhimillisten 

Kaksi miestä katsomassa kuuta
Wikimedia Commons

Luminen luostarin hautausmaa
Wikimedia Commons

voimien kuvaaminen huipentui Cézannen tuotannossa, josta tosin puuttui ihmisen eristyneisyyden tunteen kuvaus.

Maisemaa - niin klassista

 

 

Nicolas Poussin
Orfeus ja Euridike
Wikimedia Commons

 Kochin maisemataide ei syntynyt tyhjästä. Hänen tuotantonsa juuret ovat 1500-luvun maisemamestareiden ja 1600-luvun idealististen maisemamaalareiden töissä (Poussin, Lorrainjne.). Hänellä on kuitenkin näitä enemmän voimaa ja näkemystä luonnosta. 




Claude Lorrain
Odysseus palauttaa Khryseiksen isälleen
Wikimedia Commons

 Kochin aikojen ja varhaisen maisemamaalauksen välillä on erotettavissa se, että myöhemmässä maisema nähtiin maailmankaikkeuden eettisen periaatteen idean ilmentymänä ja se, että siinä pantiin painoa luonnon suoralle havainnoinnille. Maalauksen aiheena suosittiin nyt vuoristoa, kun taas barokin aikaan tasangot olivat tutumpia aatelistolle ja sen seurauksena maalauksissakin näitä tuolloin suosittiin. 

 

Jakob Philipp Hackert
Raunioita sisilialaisessa maisemassa
Wikimedia Commons

 Koch oli klassisen maisemataiteen mahtihahmo, jonka rinnalla muut alan tekijät olivat pienempiä mestareita. Jakob Philipp Hackertilta (1737-1807), jota Koch piti vanhanaikaisena, puuttui tämän paatos ja heroismi. Hänen teoksensa olivat pikkusieviä huolitellusti maalattuine puineen ja söpöine täytehahmoineen. 

Johan Christian Reinhart
Italialainen jokimaisema hämärän hetkellä. Lepäävä metsästäjä.
Wikimedia Commons

Johann Christian Reinhartin (1761-1847) tuotannon luonne vaihteli idyllisestä heroiiseen ja tarkan havainnoinnin perustalta maalatusta keinotekoiseen ihannemaisemaan.

Carl Rottmann
Heidelbergin linna
Wikimedia Commons

Carl Rottmannilta (1797-1850) puuttui varhaisempien maisemaklassistien tasapainottava naiivius ja siten häntä väijyi teatraalisuuden riski. Hän käytti taitavasti värejä, mikä ei ollut maisemaklassistien leipälaji. 

Ferdinand Kobell
Pääsilta
Wikimedia Commons

Wilhelm von Kobell
Koselin piiritys
Wikimedia Commons

Ferdinand Kobell (1740-99) maalasi alankomaalaisten mestarien hengessä, joskin itsenäisesti luontoa tulkiten. Hänen varhaisteoksissaan oli vielä häivähdys barokin tapettimaisuutta. Hänen poikansa Wilhelm von Kobell (1766-1855) jatkoi isänsä jalanjäljissä alankomaalaisperinnettä ja jakoi myös kiinnostuksen valon kuvaamiseen, missä hän kehittyikin taitavaksi. Hän maalasi myös taistelumaalauksia, jotka tosin ovat lähempänä biedermeierin realismia kuin klassismia.

Lähde: blogi Taidehistoriaa ja muuta havinaa 5.1.2011