Joskus saatetaan jostakin ihmisestä käyttää hieman aliarvioivasti ilmausta suorittaja. Ehkä ajatellaan, että tällainen ihminen haluaa saada paljon aikaan, haluaa päästä pitkälle tai hän tekee tunnollisesti niitä asioita, joita hän olettaa häneltä odotettavan.
Kun kuvasin eilen riippuvuuttani lääketasapainosta, mieleeni tuli, että omasta jaksamisesta huolehtiminen saattaa kuulostaa oman elämän suorittamiselta.
Vuosia sitten oli muodikasta puhua slow lifesta tai leppoistamisesta, mistä aiheesta minäkin kirjoittelin ahkerasti. Suorittaminen kuulostaa tällaisen asenteen vastaiselta. Kun mietin nyt tällaista elämän ulottuvuutta, kohtuullisuus tuntuu parhaalta ilmaisulta.
Minun elämän eetokseeni on varmasti sisältynyt suorittaminen muodossa tai toisessa - ehkä monessa. En ala purkaa tätä teemaa tässä tämän enempää. Totean vain, että lääkityksestä ja kunnosta huolehtiminen luo nykyisessä elämänvaiheessani hyvän kehyksen olemiselle. Myös nukkumisen ja ruokailun säännöllisyys sekä terveellinen ruokavalio ovat tämän kokonaisuuden tärkeitä osia. Kun nämä asiat järjestyvät rutiineiksi, voi keskittyä kohtuullisesti tällä hetkellä tärkeiltä tuntuviin asioihin. Tässäkin yhteydessä voitaneen puhua arjen taidoista.
Minulla on nyt meneillään keskittymistä ja aikaa vaativa projekti. Teen valokuva- ja videokoostetta Kukkojen sukuseuran matkasta Karjalankannakselle ja Valamoon vuonna 2012. Tarkoitukseni on esittää se ensi viikon sukutapahtumassa Jämijärvellä.
Teen nyt tilaa työskentelylleni jättämällä tämän blogin lomalle. Kirjoitan taas ensi viikon jälkeen.
tiistai 30. kesäkuuta 2020
maanantai 29. kesäkuuta 2020
Antaako periksi vai ei?
Olen 66-vuotias. Äskeisessä vuosikontrollissa lääkäri painotti ikääni ja sairaushistoriaani, kun kerroin kuntoilustani. Ihmettelin, miksi juokseminen tuntuu niin takkuiselta, vaikka olen harjoitellut ahkerasti. Ymmärsin ettei minun kannata unelmoida elpymisestä ikäisteni terveiden miesten ulottuvilla olevaan vireyteen.
Tietoisuus tuollaisesta synkistää näkymää. Haluaisin olla aktiivinen ja käyttää aikaani muuhunkin kuin ajankuluun.
Vietimme äsken riemukasta lomaa Turun saariston Norrskatassa, jossa paikalla oli parhaimmillaan melkein koko jälkipolvemme. Oloni oli leppoisasta oleilusta huolimatta kovin vetämätön. Lenkillä ollessani tyydyin hölkkäämään vain 15 minuuttia, koska juokseminen oli tervanjuontia.
Ajattelin olevani ylikunnossa ja jätin liikkumisen tähän päivään asti. Tänään aion ottamassa tuntumaa. Olin väsynyt vielä lomalta palattuamme.
Sitten muistin, että olin unohtanut ottaa mukaan uniapnean hoitoon tarvittavan CPAP-laitteeen, joka torjuu suurimman osan väsymystä aiheuttavia hengityskatkoksia.
Toinen väsymyksen aiheuttaja - unilääkitys - on kääntynyt nousuun. Tämä johtuu luultavasti siitä, että lomaelämä haastaa kotioloja enemmän. Yritän kääntää kehityksen. Pitkässä juoksussa unilääkkeen tarve johtuu ilmeisesti eräästä käyttämästäni - minulle välttämättömästä - lääkkeestä, jossa on jokin aktivoiva sivuvaikutus.
Nykyinen "unilääkärini" on antanut ymmärtää, että nukahtamisongelmia todennäköisesti aiheuttava lääke voitaisiin korvata jollakin toisella. Toivon tämän olevan mahdollista, koska haluaisin vireyteni perustuvan luontaiseen jaksamiseeni ilman unilääkkeiden apua ja turhaa kemiallista vauhtia.
Minun on ehkä harkittava liikunnan kokonaismäärän vähentämistä, jos tahtini osoittautuu liian rankaksi syöpämenneisyyteeni nähden. Kohtuus kaikessa.
Olin sopinut testosteronipiikityksen viime perjantaiksi, mutta lomalta palaamisen tunnelmissa unohdin sen. Sain onneksi huomiselle ajan. Tämäkin hoito kuuluu jaksamiseni perustekijöihin.
Olen iloinen siitä liikunnan avulla saavuttamastani peruskunnosta, jonka ansiosta koen pystyväni helposti ikäiselleni kohtuullisiin fyysisiin ponnistuksiin.
Painoindeksini on 29,1 eli olen lievästi ylipainoinen. Olen todennut, että sellainen ruokavalio, joka pudotti vuosia sitten tehokkaasti painoani, ei enää tuo toivottua vaikutusta. Johtuu ilmeisesti ikääntymisestä tai jonkin lääkkeen sivuvaikutuksesta tai molemmista. Kokemukseni mukaan painoni laskee hitaasti, jos liikun ahkerasti ja syön muinaista "normiani" vähemmän. Joudun silloin sietämään pikkuisen ajoittaista näläntunnetta, mutta sen kestän helposti.
Muutaman kilon pudottaminen saattaisi keventää juoksemista.
Minun on parempi pitää itsestäni huolta jaksaakseni sen, mikä on minulle mahdollista, kuin luovuttaa. Se sopii luonnolleni paremmin.
Tietoisuus tuollaisesta synkistää näkymää. Haluaisin olla aktiivinen ja käyttää aikaani muuhunkin kuin ajankuluun.
Vietimme äsken riemukasta lomaa Turun saariston Norrskatassa, jossa paikalla oli parhaimmillaan melkein koko jälkipolvemme. Oloni oli leppoisasta oleilusta huolimatta kovin vetämätön. Lenkillä ollessani tyydyin hölkkäämään vain 15 minuuttia, koska juokseminen oli tervanjuontia.
Ajattelin olevani ylikunnossa ja jätin liikkumisen tähän päivään asti. Tänään aion ottamassa tuntumaa. Olin väsynyt vielä lomalta palattuamme.
Sitten muistin, että olin unohtanut ottaa mukaan uniapnean hoitoon tarvittavan CPAP-laitteeen, joka torjuu suurimman osan väsymystä aiheuttavia hengityskatkoksia.
Toinen väsymyksen aiheuttaja - unilääkitys - on kääntynyt nousuun. Tämä johtuu luultavasti siitä, että lomaelämä haastaa kotioloja enemmän. Yritän kääntää kehityksen. Pitkässä juoksussa unilääkkeen tarve johtuu ilmeisesti eräästä käyttämästäni - minulle välttämättömästä - lääkkeestä, jossa on jokin aktivoiva sivuvaikutus.
Nykyinen "unilääkärini" on antanut ymmärtää, että nukahtamisongelmia todennäköisesti aiheuttava lääke voitaisiin korvata jollakin toisella. Toivon tämän olevan mahdollista, koska haluaisin vireyteni perustuvan luontaiseen jaksamiseeni ilman unilääkkeiden apua ja turhaa kemiallista vauhtia.
Minun on ehkä harkittava liikunnan kokonaismäärän vähentämistä, jos tahtini osoittautuu liian rankaksi syöpämenneisyyteeni nähden. Kohtuus kaikessa.
Olin sopinut testosteronipiikityksen viime perjantaiksi, mutta lomalta palaamisen tunnelmissa unohdin sen. Sain onneksi huomiselle ajan. Tämäkin hoito kuuluu jaksamiseni perustekijöihin.
Olen iloinen siitä liikunnan avulla saavuttamastani peruskunnosta, jonka ansiosta koen pystyväni helposti ikäiselleni kohtuullisiin fyysisiin ponnistuksiin.
Painoindeksini on 29,1 eli olen lievästi ylipainoinen. Olen todennut, että sellainen ruokavalio, joka pudotti vuosia sitten tehokkaasti painoani, ei enää tuo toivottua vaikutusta. Johtuu ilmeisesti ikääntymisestä tai jonkin lääkkeen sivuvaikutuksesta tai molemmista. Kokemukseni mukaan painoni laskee hitaasti, jos liikun ahkerasti ja syön muinaista "normiani" vähemmän. Joudun silloin sietämään pikkuisen ajoittaista näläntunnetta, mutta sen kestän helposti.
Muutaman kilon pudottaminen saattaisi keventää juoksemista.
Minun on parempi pitää itsestäni huolta jaksaakseni sen, mikä on minulle mahdollista, kuin luovuttaa. Se sopii luonnolleni paremmin.
perjantai 26. kesäkuuta 2020
Kiukkuiset tiirat häätivät joutsenet ja minut (videoita)
Sain seurata äskettäin Turun saariston Norrskatassa, kuinka ankarasti tiirat suojelevat poikasiaan. Joutsenet olivat avuttomia, kun tiirat hyökkäsivät, vaikka olivat paljon suurempia.
Joutsenet joutuivat kääntymään takaisin.
Tiiran poikanen oli aidatun pation edessä olevassa kivikossa.
Kun menin patiolle, tiirat tekivät minulle selväksi, että sille ei ole nyt asiaa.
keskiviikko 17. kesäkuuta 2020
Nelivuotiskontrollissa - hyviä ja joitakin yllättäviä uutisia
Nimikkohematologillani oli ruuhkaa, joten sain tutustua uuteen. Lääkärillä oli hyvää kerrottavaa. Asiat ovat niin hyvin, että seuraava kontrolli on vasta vuoden päästä.
Pari yllättävää asiaa nousi esiin. Lääkäri mittasi verenpaineeni ja totesi, että yläpaineeni on koholla. Hän kehotti minua mittaamaan paineeni päivittäin kahden viikon ajan. Jos tilanne jatkuu, hän kehotti minua menemään terveyskeskukseen ja pyytämään verenpainelääkityksen. Syy lienee se, että sydänvaivat eivät "sovi" erityisesti rankkoja syöpähoitoja saaneille.
Keskustelimme myös kuntoilustani. Sekin, että hölkkäämiseni ei suju niin luistavasti kuin harjoittelumääräni edellyttäisi, johtunee saamistani hoidoista. Ne ovat pelastaneet minut, mutta ilmeisesti vieneet osan kapasiteetistani.
Asiat ovat kuitenkin hyvin, koska olen elossa eikä minulla ole juurikaan muita komplikaatioita.
Kerroin hematologille muistiongelmistani. Hän neuvoi minua menemään terveyskeskuslääkäriin, jos vaivat jatkuvat senkin jälkeen, kun olen päässyt eroon unilääkkeistä, ja pyytämään thyroxin-annokseni nostamista.
Saattaa olla niin, että saamani hoidot jo sinänsä rasittavat muistiani, mutta kilpirauhasen vajaatoiminta vahvistaa ilmiötä. Ikääkin on jo 66 vuotta.
Tämä blogini menee nyt lomalle runsaaksi viikoksi. Julkaisen taas ensi viikon perjantaina.
Pari yllättävää asiaa nousi esiin. Lääkäri mittasi verenpaineeni ja totesi, että yläpaineeni on koholla. Hän kehotti minua mittaamaan paineeni päivittäin kahden viikon ajan. Jos tilanne jatkuu, hän kehotti minua menemään terveyskeskukseen ja pyytämään verenpainelääkityksen. Syy lienee se, että sydänvaivat eivät "sovi" erityisesti rankkoja syöpähoitoja saaneille.
Keskustelimme myös kuntoilustani. Sekin, että hölkkäämiseni ei suju niin luistavasti kuin harjoittelumääräni edellyttäisi, johtunee saamistani hoidoista. Ne ovat pelastaneet minut, mutta ilmeisesti vieneet osan kapasiteetistani.
Asiat ovat kuitenkin hyvin, koska olen elossa eikä minulla ole juurikaan muita komplikaatioita.
Kerroin hematologille muistiongelmistani. Hän neuvoi minua menemään terveyskeskuslääkäriin, jos vaivat jatkuvat senkin jälkeen, kun olen päässyt eroon unilääkkeistä, ja pyytämään thyroxin-annokseni nostamista.
Saattaa olla niin, että saamani hoidot jo sinänsä rasittavat muistiani, mutta kilpirauhasen vajaatoiminta vahvistaa ilmiötä. Ikääkin on jo 66 vuotta.
Tämä blogini menee nyt lomalle runsaaksi viikoksi. Julkaisen taas ensi viikon perjantaina.
tiistai 16. kesäkuuta 2020
Tuore historiallinen sensaatio Ravattulan Ristimäki
Aurajoen lähettyviltä löytyi vuonna 2013 muinaisen kirkon jäännökset. Kävin serkkuni kanssa tutustumassa paikkaan.
Täällä noita vanhoja kirkkoja riittää. Olen kirjoittanut aiemmin Koroisista, jossa voi samasta paikasta nähdä kolme keskiaikaista kirkkoa ja jotka ovat Turun tuomiokirkko sekä Maarian ja Kaarinan Pyhän Katariinan kirkot. Kaikki ovat Turun kaupungin alueella. Kaksi ensin mainittua pyhättöä ovat linnuntietä kahden ja puolen kilometrin päässä toisistaan. Kansallispyhätön ja Pyhän Katariinan kirkon välinen vastaava etäisyys on vain runsas kilometri. Koroistenniemessä on iso valkoinen risti sen merkkinä, että paikalla oli piispanistuin ennen kuin se siirrettiin Unikankareelle eli nykyisen Turun tuomiokirkon paikalle.
Teimme serkkuni kanssa pyöräretken tänään. Iltapäiväksi oli luvattu sadetta noin kahden tienoissa. Ajattelimme ehtiä alta pois. Tapasimme Tampereentien Prisman edustalla ja ajoimme pienen matkan Koroistenniemelle. Sieltä jatkoimme matkaa Aurajoen rantamia vuoden 2013 sensaatiopaikalle, jonne on Koroistenniemeltä linnuntietä vain noin kolme kilometriä. Vehmas Aurajokilaakso on loistavaa ulkoilualuetta varsinkin näin kesällä.
Kuulimme meteliä, kun lähestyimme etappiamme. Melun aiheuttajaksi osoittautui kaivinkone, joka oli lähestymässä Ristimäkeä. Ihmettelin, voiko moisella vehkeellä olla asiaa maastoon, josta on löydetty arkeologisia aarteita. Niin se vain alkoi ahkeroida juuri Ravattulan Ristimäeksi kutsutun alueen pohjoisreunalla. Minua huolestuttaa. Ei tuolla pitäisi kaivaa millään lusikkaa isommalla työvälineellä.
Muinaisen kirkon paikka on metsikön eteläosassa. Ristimäki sijaitsee pari kilometriä leveässä Kaarinaan kuuluvassa sarvessa. Sen toisella puolella on jo Lieto, jossa sielläkin on keskiaikainen kirkko.
Kirkon paikalla on valkoinen risti. Tällainen merkintätapa ei ole uutta, sillä tutkimuksissa on todettu, että paikkaa on merkitty puuristillä jo satoja vuosia sitten. Ristimäen nimi tulee juuri siitä, että paikalla on ollut puinen risti, joka on uusittu tarpeen mukaan. Tämä tiedetään, koska maasta on löydetty puisen kirkon kivisen perustuksen lisäksi puuristiä tukenut kivijalusta.
Luulen, että paikalle on ladottu vasta äskettäin kirkon paikan merkiksi harvahko kivikehä. Maasta löytynyt alkuperäinen kiviperustus näyttää kuvissa tiheämmältä.
Paikkaa on tutkittu vuosina 2000-2016. Maastossa ei näkynyt enää kaivauksen merkkejä. Paikkaa ole varmaan kammattu loppuun. Kaivauksiin tarvitaan varoja ja niillä on tapana loppua. Kaivinkoneen mellastaminen on tuskin merkki siitä, että rahoitusta olisi taas saatu.
Palasimme takaisin Tampereentien Prismaan ja söimme hampurilaislounaan rakennuksessa toimivassa Herburgerissa. Istuimme pitkään ja juttelimme niitä näitä. Päätin lähteä saattamaan serkkuani hänen kotiinsa Runosmäkeen. Halusin mennessä näyttää, missä Saaran ja minun kuopus asuu perheineen. Portti oli auki, mutta ketään ei ollut kotona. Ajoimme pihaan. Naapuri katsoi hyvin epäileväisenä. Huikkasin hänelle mennessäni, kenen isä olen, mutta hän ei näyttänyt siltä, että uskoisi.
Sade tuli etuajassa. Kello oli noin puoli yksi. Serkku ehti kuivana kotiin, mutta minä sain vettä niskaani. Ukkosti kovin ja ehdin jo huolestua, mutta sitten huomasin, että pyöräni kumit eristävät minut maasta. Kesä kasteensa kuivaa, sanotaan.
Täällä noita vanhoja kirkkoja riittää. Olen kirjoittanut aiemmin Koroisista, jossa voi samasta paikasta nähdä kolme keskiaikaista kirkkoa ja jotka ovat Turun tuomiokirkko sekä Maarian ja Kaarinan Pyhän Katariinan kirkot. Kaikki ovat Turun kaupungin alueella. Kaksi ensin mainittua pyhättöä ovat linnuntietä kahden ja puolen kilometrin päässä toisistaan. Kansallispyhätön ja Pyhän Katariinan kirkon välinen vastaava etäisyys on vain runsas kilometri. Koroistenniemessä on iso valkoinen risti sen merkkinä, että paikalla oli piispanistuin ennen kuin se siirrettiin Unikankareelle eli nykyisen Turun tuomiokirkon paikalle.
Teimme serkkuni kanssa pyöräretken tänään. Iltapäiväksi oli luvattu sadetta noin kahden tienoissa. Ajattelimme ehtiä alta pois. Tapasimme Tampereentien Prisman edustalla ja ajoimme pienen matkan Koroistenniemelle. Sieltä jatkoimme matkaa Aurajoen rantamia vuoden 2013 sensaatiopaikalle, jonne on Koroistenniemeltä linnuntietä vain noin kolme kilometriä. Vehmas Aurajokilaakso on loistavaa ulkoilualuetta varsinkin näin kesällä.
Kuulimme meteliä, kun lähestyimme etappiamme. Melun aiheuttajaksi osoittautui kaivinkone, joka oli lähestymässä Ristimäkeä. Ihmettelin, voiko moisella vehkeellä olla asiaa maastoon, josta on löydetty arkeologisia aarteita. Niin se vain alkoi ahkeroida juuri Ravattulan Ristimäeksi kutsutun alueen pohjoisreunalla. Minua huolestuttaa. Ei tuolla pitäisi kaivaa millään lusikkaa isommalla työvälineellä.
Muinaisen kirkon paikka on metsikön eteläosassa. Ristimäki sijaitsee pari kilometriä leveässä Kaarinaan kuuluvassa sarvessa. Sen toisella puolella on jo Lieto, jossa sielläkin on keskiaikainen kirkko.
 |
| Aurajoki pilkottaa |
Kirkon paikalla on valkoinen risti. Tällainen merkintätapa ei ole uutta, sillä tutkimuksissa on todettu, että paikkaa on merkitty puuristillä jo satoja vuosia sitten. Ristimäen nimi tulee juuri siitä, että paikalla on ollut puinen risti, joka on uusittu tarpeen mukaan. Tämä tiedetään, koska maasta on löydetty puisen kirkon kivisen perustuksen lisäksi puuristiä tukenut kivijalusta.
Luulen, että paikalle on ladottu vasta äskettäin kirkon paikan merkiksi harvahko kivikehä. Maasta löytynyt alkuperäinen kiviperustus näyttää kuvissa tiheämmältä.
Paikkaa on tutkittu vuosina 2000-2016. Maastossa ei näkynyt enää kaivauksen merkkejä. Paikkaa ole varmaan kammattu loppuun. Kaivauksiin tarvitaan varoja ja niillä on tapana loppua. Kaivinkoneen mellastaminen on tuskin merkki siitä, että rahoitusta olisi taas saatu.
Palasimme takaisin Tampereentien Prismaan ja söimme hampurilaislounaan rakennuksessa toimivassa Herburgerissa. Istuimme pitkään ja juttelimme niitä näitä. Päätin lähteä saattamaan serkkuani hänen kotiinsa Runosmäkeen. Halusin mennessä näyttää, missä Saaran ja minun kuopus asuu perheineen. Portti oli auki, mutta ketään ei ollut kotona. Ajoimme pihaan. Naapuri katsoi hyvin epäileväisenä. Huikkasin hänelle mennessäni, kenen isä olen, mutta hän ei näyttänyt siltä, että uskoisi.
Sade tuli etuajassa. Kello oli noin puoli yksi. Serkku ehti kuivana kotiin, mutta minä sain vettä niskaani. Ukkosti kovin ja ehdin jo huolestua, mutta sitten huomasin, että pyöräni kumit eristävät minut maasta. Kesä kasteensa kuivaa, sanotaan.
maanantai 15. kesäkuuta 2020
Nopea muutos yllätti
Olen kertonut nukkuvani pari tuntia normaalia enemmän ja ajatellut sen johtuvan Mirtazapinista, jota käytän Stellan ohessa unilääkkeenä. Yhdistelmääni kuuluneesta Tenoxista olen jo päässyt eroon.
Minua on harmittanut, kun kun olen menettänyt pitkien yöunieni vuoksi osan aktiivisesta päiväajastani. Puuhailen mielelläni kaikenlaista, eikä aika tahdo riittää. Illalla on otettava rauhallisesti nukahtamisen varmistamiseksi. Olen lisäksi ollut jotenkin kaavamainen. Olen ollut hyvin huolissani muistamattomuudestani. Joudun etsimään sanoja, jotka minun pitäisi muistaa.
Otan nyt iltaisin nukahtamattomuuteen yhden Mirtazapinin ja 3/4 Stellaa. Tämä annos on riittänyt. Pudotan pian Stellan puolikkaaseen.
Tilanne muuttui paremmaksi yhtäkkiä. Heräsin loppuviikosta yhtenä aamuna seitsemän jälkeen ja tunsin itseni virkeäksi. En jatkanut viime aikoina tavanomaisia aamu-unipätkiäni. Jaksoin ihan hyvin sen päivän ilman päiväunia.
Päätin toipua "aikaerosta". Olen jatkanut varhennetuksi aamunousuja, eikä minun ole tarvinnut aikaistaa nukkumaan menemistä eikä minun ole tarvinnut turvautua päiväuniin.
Pitkäunisuus ei taidakaan johtua Mirtazapinista.
Unilääkkeillä on tunnetusti haitallisia sivuvaikutuksia. Näistä käyttämistäni tavallisimpia ovat seuraavat:
Nuo sivuvaikutukset esiintyvät korkeintaan yhdellä henkilöllä kymmenestä. Sekakäytössä todennäköisyys luultavasti nousee merkittävästi. Ei ihme, että uni on maistunut ja muistaminen ollut hankalaa. Minun on ollut myös hankala hahmottaa asioita.
Olen onnellinen siitä, että lääkekierteen alasajo on sujunut näin hyvin. Tunnen voimaantuvani.
Aion pitää nyt huolta, että herään samaan aikaan aamuisin, ehkä puoli kahdeksalta. Kun unta rajataan näin, nukahtamisen pitäisi helpottua iltaisin. Toivottavasti unilääkityksen alasajo jatkuu yhtä suotuisasti.
 |
| Yksi köynnöskärhöistämme on alkanut tuottaa suuria kukkia |
Minua on harmittanut, kun kun olen menettänyt pitkien yöunieni vuoksi osan aktiivisesta päiväajastani. Puuhailen mielelläni kaikenlaista, eikä aika tahdo riittää. Illalla on otettava rauhallisesti nukahtamisen varmistamiseksi. Olen lisäksi ollut jotenkin kaavamainen. Olen ollut hyvin huolissani muistamattomuudestani. Joudun etsimään sanoja, jotka minun pitäisi muistaa.
Otan nyt iltaisin nukahtamattomuuteen yhden Mirtazapinin ja 3/4 Stellaa. Tämä annos on riittänyt. Pudotan pian Stellan puolikkaaseen.
Tilanne muuttui paremmaksi yhtäkkiä. Heräsin loppuviikosta yhtenä aamuna seitsemän jälkeen ja tunsin itseni virkeäksi. En jatkanut viime aikoina tavanomaisia aamu-unipätkiäni. Jaksoin ihan hyvin sen päivän ilman päiväunia.
Päätin toipua "aikaerosta". Olen jatkanut varhennetuksi aamunousuja, eikä minun ole tarvinnut aikaistaa nukkumaan menemistä eikä minun ole tarvinnut turvautua päiväuniin.
Pitkäunisuus ei taidakaan johtua Mirtazapinista.
Unilääkkeillä on tunnetusti haitallisia sivuvaikutuksia. Näistä käyttämistäni tavallisimpia ovat seuraavat:
- Tenox: tunne-elämän latistuminen, sekavuus, uneliaisuus, tarkkaavaisuuden heikkeneminen, liiallinen rauhoittava vaikutus.
- Mirtazapin: ruoka: ruokahalun lisääntyminen ja painon nousu, väsymys ja uneliaisuus, päänsärky, suun kuivuminen.
- Stella: huonomuistisuus ja epätavallinen käytös, pahenevat uniongelmat, aistiharhat.
Nuo sivuvaikutukset esiintyvät korkeintaan yhdellä henkilöllä kymmenestä. Sekakäytössä todennäköisyys luultavasti nousee merkittävästi. Ei ihme, että uni on maistunut ja muistaminen ollut hankalaa. Minun on ollut myös hankala hahmottaa asioita.
Olen onnellinen siitä, että lääkekierteen alasajo on sujunut näin hyvin. Tunnen voimaantuvani.
Aion pitää nyt huolta, että herään samaan aikaan aamuisin, ehkä puoli kahdeksalta. Kun unta rajataan näin, nukahtamisen pitäisi helpottua iltaisin. Toivottavasti unilääkityksen alasajo jatkuu yhtä suotuisasti.
lauantai 13. kesäkuuta 2020
Toimittajan törkeän yksisilmäinen juttu Vanhasen motiiveista
Matti Vanhanen päätyi ministeriksi, vaikka ei omien sanojen mukaan pyrkinyt tehtävään - miksi poliitikon pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa?
Tänään minun ei pitänyt tehdä blogipäivitystä, mutta yllä oleva Ylen artikkeli ärsyttää niin paljon, että puran tunnettani kirjoittamalla.
Toimittaja Markus Mäki esiintyy kuin hänellä olisi päästy valtiovarainministerin mieleen ja ajatusmaailmaan. Minä teen saman tempun ja murtaudun toimittajan ajatuksiin. Markus Mäki tietää varmasti, että Matti Vanhaselle tehtiin vuosi sitten munuaissyöpäleikkaus, viime syksynä sydänoperaatio ja että hänellä on taloprojekti meneillään. Toimittajalle ei ole varmasti epäselvää, että eduskunnan puhemiehen tehtävä on hierarkiassa toiseksi korkein poliittinen tehtävä ja sopii varmasti kokeneelle poliitikolle, jolla on ollut terveysongelmia.
En tunne Matti Vanhasta, ja toivon, että Keskusta muuttuisi Maalaisliitosta oikeaksi keskustapuolueeksi. Mielestäni hänen empimisensä raskaan valtiovarainministerin tehtävän suhteen on hänen tilanteessaan erittäin uskottavaa.
Jatkan kuitenkin Markus Mäen aivojen penkomista. Toimittaja ei voi vastustaa kiusausta kirjoittaa poliitikkojen kursailusta, kun Vanhanen niin selvästi tuo empimisensä esiin. Ylen toimittajalla on niin paljon aseman tuottamaa valtaa, että hän voi ummistaa silmänsä ilmiselviltä tosiasioilta ja olla uskovinaan, että Vanhanen pyrkii hampaat irvessä valtiovarainministeriksi, mutta esittää empivää, koska niin on tapana tehdä.
Toimittaja hommaa tuekseen politiikan tutkija Jenni Karimäen ja mediatutkija Anu Koivusen.
Karimäki: "Poliitikolla on tapana ilmaista asian niin, että minä suostun, kun minua pyydettiin. Omaa halua tai tahtoa ei ole soveliasta korostaa, vaikka kaikki myöntävät, että menestyäkseen politiikassa täytyy olla myös halua."
Koivunen: "Se, että poliitikko sanoo, että hän on vastahankainen vallankäyttäjä ei tarkoita sitä, että hän käyttäisi yhtään vahemmän valtaa.""Korostamalla omaa haluttomuuttaan ministerin tehtäään Vanhanen antaa ymmärtää, että hänellä on ei olisi omia päämääriä. Silloin voi syntyä vaikutelma, että Vanhanen ei olisi vastuussa niistä päästöksistä, joita hän ministerinä tekee."
Vanhasella on varmasti poliittisia päämääriä ja epäilemättä hän myös mielellään käyttää valtaa. Nämä eivät kuitenkaan sulje pois sitä, että hän voi kokea velvollisuutta ottaa vastuuta poliittisessa kriisitilanteessa ja varsinkin, kun Suomi kamppailee muiden maiden tavoin koronaa vastaan. Varmasti hän myös tuntee itsensä otetuksi, kun häntä pyydetään tilanteen pelastajaksi.
Meillä ihmisillä on usein monia yhtäaikaisia vaikuttimia eri asioiden suhteen. Jos moni motiivi viittaa samaan suuntaan, ihminen todennäköisemmin toimii niiden mukaisesti.
Suomalainen poliittinen ja muu kursailu ovat varmasti todellisia ilmiöitä. Jos Markus Mäen teki mieli tarttua näihin aiheisiin, hän olisi voinut malttaa odottaa selväpiirteisempää esimerkkiä. Tässä artikkelissa hän syyllistyy älylliseen epärehellisuuteen.
Tutkijoilta olisin odottanut kiihkottomampaa analyysia Vanhasen toimista. Voi myös olla, että he ovatkin pohtineet tapahtunutta monipuolisemmin, mutta Mäki ei ole halunnut heikentää juttunsa iskevyyttä muiden vaikuttimien pohtimisella.
Tänään minun ei pitänyt tehdä blogipäivitystä, mutta yllä oleva Ylen artikkeli ärsyttää niin paljon, että puran tunnettani kirjoittamalla.
Toimittaja Markus Mäki esiintyy kuin hänellä olisi päästy valtiovarainministerin mieleen ja ajatusmaailmaan. Minä teen saman tempun ja murtaudun toimittajan ajatuksiin. Markus Mäki tietää varmasti, että Matti Vanhaselle tehtiin vuosi sitten munuaissyöpäleikkaus, viime syksynä sydänoperaatio ja että hänellä on taloprojekti meneillään. Toimittajalle ei ole varmasti epäselvää, että eduskunnan puhemiehen tehtävä on hierarkiassa toiseksi korkein poliittinen tehtävä ja sopii varmasti kokeneelle poliitikolle, jolla on ollut terveysongelmia.
En tunne Matti Vanhasta, ja toivon, että Keskusta muuttuisi Maalaisliitosta oikeaksi keskustapuolueeksi. Mielestäni hänen empimisensä raskaan valtiovarainministerin tehtävän suhteen on hänen tilanteessaan erittäin uskottavaa.
Jatkan kuitenkin Markus Mäen aivojen penkomista. Toimittaja ei voi vastustaa kiusausta kirjoittaa poliitikkojen kursailusta, kun Vanhanen niin selvästi tuo empimisensä esiin. Ylen toimittajalla on niin paljon aseman tuottamaa valtaa, että hän voi ummistaa silmänsä ilmiselviltä tosiasioilta ja olla uskovinaan, että Vanhanen pyrkii hampaat irvessä valtiovarainministeriksi, mutta esittää empivää, koska niin on tapana tehdä.
Toimittaja hommaa tuekseen politiikan tutkija Jenni Karimäen ja mediatutkija Anu Koivusen.
Karimäki: "Poliitikolla on tapana ilmaista asian niin, että minä suostun, kun minua pyydettiin. Omaa halua tai tahtoa ei ole soveliasta korostaa, vaikka kaikki myöntävät, että menestyäkseen politiikassa täytyy olla myös halua."
Koivunen: "Se, että poliitikko sanoo, että hän on vastahankainen vallankäyttäjä ei tarkoita sitä, että hän käyttäisi yhtään vahemmän valtaa.""Korostamalla omaa haluttomuuttaan ministerin tehtäään Vanhanen antaa ymmärtää, että hänellä on ei olisi omia päämääriä. Silloin voi syntyä vaikutelma, että Vanhanen ei olisi vastuussa niistä päästöksistä, joita hän ministerinä tekee."
Vanhasella on varmasti poliittisia päämääriä ja epäilemättä hän myös mielellään käyttää valtaa. Nämä eivät kuitenkaan sulje pois sitä, että hän voi kokea velvollisuutta ottaa vastuuta poliittisessa kriisitilanteessa ja varsinkin, kun Suomi kamppailee muiden maiden tavoin koronaa vastaan. Varmasti hän myös tuntee itsensä otetuksi, kun häntä pyydetään tilanteen pelastajaksi.
Meillä ihmisillä on usein monia yhtäaikaisia vaikuttimia eri asioiden suhteen. Jos moni motiivi viittaa samaan suuntaan, ihminen todennäköisemmin toimii niiden mukaisesti.
Suomalainen poliittinen ja muu kursailu ovat varmasti todellisia ilmiöitä. Jos Markus Mäen teki mieli tarttua näihin aiheisiin, hän olisi voinut malttaa odottaa selväpiirteisempää esimerkkiä. Tässä artikkelissa hän syyllistyy älylliseen epärehellisuuteen.
Tutkijoilta olisin odottanut kiihkottomampaa analyysia Vanhasen toimista. Voi myös olla, että he ovatkin pohtineet tapahtunutta monipuolisemmin, mutta Mäki ei ole halunnut heikentää juttunsa iskevyyttä muiden vaikuttimien pohtimisella.
perjantai 12. kesäkuuta 2020
Kaksi erikoisuutta Turussa
Yllä on kuva Google Maps-kartasta, jossa Turun keskusta näkyy alaosassa vasemmalla. Ylhäällä näkyy pitkulainen sininen alue, joka on Paattistenjoki. Erikoista kyseiselle joelle on se, että se on padottu maavallilla ja sen veden annetaan valua nimensä mukaista Vähäjokea pitkin Aurajokeen. Vähäjoki/Paattistenjoki on kaikkiaan 27 kilometriä pitkä. Joki on aika pieni myös yläosastaan, joka laskee altaaseen.
Tässä kuvassa näkyy Koroistenniemi, jossa oikealta tuleva Vähäjoki laskee Aurajokeen. Vähäjoki alkaa Paattistenjoesta linnuntietä runsaan neljän kilometrin päässä tästä paikasta.
Lähdin tänään pyöräilylenkille ottamaan selvää Paattistenjoesta ja löysin etsimäni. Alla olevassa kuvassa on Paattistenjokea patoava maavalli etälästä nähtynä.
Yritin päästä näkemään patoallasta kiertämällä idänpuolelta. Tulos näkyy alla. Yritin kauempaakin, mutta en löytänyt pyörälle sopivaa reittiä kohtuullisen matkan sisältä.
Palasin Paimalantielle, jonka ali Paattistenjoen vesi on johdettu Vähäjokeen. Seuraavassa kuvassa näkyy, miten vesi valuu maan alta Vähäjokeen alittaakseen Paimalantien. Taustalla näkyy maavallia.
Tältä Vähäjoki näyttää katsottaessa Paimalantieltä etelään.
Lähdin etsimään allasnäkymää lännen kautta. Löysin patoaltaan etelärannan länsipäästä paikan, josta vettä päästetään eteenpäin.
Pääsin myös vallin päälle ...
... ja näin, miltä Paattistenjoki näyttää etelästä pohjoiseen katsottuna.
Tultuani kotiin muistin, että Turun ääriviivat muodostavat oudon muotoisen kuvion. Alueella on kuin toinen käsi pystyssä, pitkä uloke pohjoiskoilliseen. Näet kartan Turun kaupunginosista täällä.
Tuossa kärjessä on Karsonkulma. Se on aika lähellä Pöytyää. Jos sinne lähden pyörällä, tarvitsen eväät mukaan.
Yritän ottaa selvää, miksi tuollainen allas on rakennettu.
torstai 11. kesäkuuta 2020
Unilääkeannos pienentynyt
Olen varmaan kertonut jo, että eräs lääkäri kirjoitti minulle kolmen unilääkkeen yhdistelmän ja tarkoituksena oli niiden vähittäinen alasajo. Yhdistelmä oli niin voimakas, että aloin huolestua muistini toiminnasta. En muistanut sellaisia sanoja, jotka minun olisi pitänyt muistaa.
Yhdistelmä sisälsi seuraavat osat:
- Stella 10 mg, 1,5 tbl
- Tenox 10 mg, 1 tbl
- Mirtazapin 4,5 mg, 1 tbl
Kyseinen lääkäri on erikoistunut geriatriaan. Ajattelin, että tuo on gerontosauruksen annos. Eläkeläinen toki olen, mutta en halua vielä hoivakotiannostuksia. Yhdistelmä toki toimi, sillä nukahdin varmasti ja nukuin hyvin. Lääkäri sanoi, että unilääkkeet vaikuttavat haitallisesti luovuuteen. Omat kokemukseni tuntuvat vahvistavan käsitystä. Ehkä maalaamiseni on ollut jumissa tästä syystä.
Annostuksesta seurasi myös yöunen pidentyminen parilla tunnilla. Nukahdan noin puoli yhdeltä ja herään kymmeneltä. Luulen tämän johtuvan Mirtazapinista.
Vaihdoin lääkäriä. Tämän ohjauksessa on Tenox ajettu alas. Tenox on ajettu vähitellen alas. Nukun edelleen yhdeksän ja puoli tuntia, aamut pätkissä. Mirtazapin on ennallaan ja Stellaa olen ottanut yhden pillerin. Ensi yöstä lähtien pudotan Stellan puolikkaaseen.
Ruben Stiller haastatteli äskettäin unilääkäri Markku Partista ohjelmassa Hajoaako USA? Partisen mukaan unilääkkeet latistavat tunne-elämyksiä. Hän totesi tämän heijastuvan muistiin, koska muistaminen perustuu tunteisiin. Tämä hämmästyttää minua, koska jos jotkut vanhat asiat ovat tarttuneet muistiini tunteiden avulla, miksi en muista niitä enää. Sen ymmärrän, että tuoreet tapahtumat eivät jää tästä syystä mieleen. Ymmärsin muistin elpyvän, jos pillereistä pääsee irti. Se on lohdullista.
Minua harmittaa, että aamupäivistäni menee niin suuri osa nukkumiseen. Heräsin yhtenä aamuna aikaisemmin, koska olin menossa verikokeeseen. Tämä univajaus väsytti minua, mutta tilanne korjautui nokosilla.
Taidan siirtää nukahtamisaikaa vähitellen aikaisemmaksi, jotta pääsen varhemmin jaloilleni aamuisin.
Yhdistelmä sisälsi seuraavat osat:
- Stella 10 mg, 1,5 tbl
- Tenox 10 mg, 1 tbl
- Mirtazapin 4,5 mg, 1 tbl
Kyseinen lääkäri on erikoistunut geriatriaan. Ajattelin, että tuo on gerontosauruksen annos. Eläkeläinen toki olen, mutta en halua vielä hoivakotiannostuksia. Yhdistelmä toki toimi, sillä nukahdin varmasti ja nukuin hyvin. Lääkäri sanoi, että unilääkkeet vaikuttavat haitallisesti luovuuteen. Omat kokemukseni tuntuvat vahvistavan käsitystä. Ehkä maalaamiseni on ollut jumissa tästä syystä.
Annostuksesta seurasi myös yöunen pidentyminen parilla tunnilla. Nukahdan noin puoli yhdeltä ja herään kymmeneltä. Luulen tämän johtuvan Mirtazapinista.
Vaihdoin lääkäriä. Tämän ohjauksessa on Tenox ajettu alas. Tenox on ajettu vähitellen alas. Nukun edelleen yhdeksän ja puoli tuntia, aamut pätkissä. Mirtazapin on ennallaan ja Stellaa olen ottanut yhden pillerin. Ensi yöstä lähtien pudotan Stellan puolikkaaseen.
Ruben Stiller haastatteli äskettäin unilääkäri Markku Partista ohjelmassa Hajoaako USA? Partisen mukaan unilääkkeet latistavat tunne-elämyksiä. Hän totesi tämän heijastuvan muistiin, koska muistaminen perustuu tunteisiin. Tämä hämmästyttää minua, koska jos jotkut vanhat asiat ovat tarttuneet muistiini tunteiden avulla, miksi en muista niitä enää. Sen ymmärrän, että tuoreet tapahtumat eivät jää tästä syystä mieleen. Ymmärsin muistin elpyvän, jos pillereistä pääsee irti. Se on lohdullista.
Minua harmittaa, että aamupäivistäni menee niin suuri osa nukkumiseen. Heräsin yhtenä aamuna aikaisemmin, koska olin menossa verikokeeseen. Tämä univajaus väsytti minua, mutta tilanne korjautui nokosilla.
Taidan siirtää nukahtamisaikaa vähitellen aikaisemmaksi, jotta pääsen varhemmin jaloilleni aamuisin.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2020
Ääriviivoilla voi sanoa paljon
Carstensilla ei ollut varsinaisia oppilaita, mutta hänellä oli vaikutusta muutamiin taiteilijoihin, joista yksi oli saksalainen Bonaventura Genelli (1798-1868).
Hänen erikoisalaansa oli ääriviivapiirustus, jota voidaan pitää tässä eräänlaisena klassismin äärimuotona. Genellin työ on jatkumoa Carstensin tuotannolle, mutta hänen jälkensä on eloisampaa joskin toisinaan sitä häiritsee maneerisuus.
Yllä olevan kuvan sommittelu ja vauhdikkuus tuovat mieleen nykyaikaisen sarjakuvan. Genelli saa ilmennettyä kohteiden massan taitavasti ääriviivojen avulla.
 |
| Poseidon ja Ajax Wikimedia Commons |
Genellin tyyli muistuttaa häntä vanhemman, englantilaisen John Flaxmanin (1755-1826) tapaa piirtää. Vasemmalla kuva yhdestä Flaxmanin teoksesta.
Tämä artikkeli on julkaistu 22. lokakuuta vuonna 2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa
Tämä artikkeli on julkaistu 22. lokakuuta vuonna 2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa
tiistai 9. kesäkuuta 2020
Tasan neljä vuotta siirteen saamisesta
Olen neljävuotias. Näin on siirteen saaneilla tapana laskea uutta elämää. On ihmeellisitä, että olen täällä ja näinkin hyvässä voinnissa. Kuulin hematologilta ennen siirteen saamista, että ennusteeni on huono. Ennusteet ovat tilastollisia todennäköisyyksiä. Yksilötasolla voi tapahtua mitä vain, kuten tapaukseni osoittaa.
Kirjoitin uutena syntymäpäivänäni kolme juttua blogiini. Minua hämmästyttää nyt, miten jaksoin kirjoittaa ja puuhailla muutakin noin ahkerasti. Tuntuu etten ole nyt läheskään noin aikaansaava. Tosin nyt käyn ahkerasti lenkkeilemässä. Kuten olen tainnut aiemminkin todeta, kirjoittaminen piti minut mitä ilmeisemmin elämässä kiinni raskaiden hoitojen aikana.
Kuvaan ensimmäisessä artikkelissani Tänään on 0 eli uusi syntymäpäiväni miten ensimmäinen siirre annettiin ja miten siirre on todennäköisesti otettu luovuttajalta. Toisessa samanpäiväsessä tekstissäni Näin kantasolusiirto tapahtui kerron lisää siirtotapahtumasta. Olen liittänyt artikkeliin kuvia käytetystä kalustosta. Kolmannessa jutussani Taideresidenssi toimii hoitojen lomassa kerron taiteellisista puuhistani edellisenä päivänä.
Olimme tänään viettämässä kakkossynttäreitäni aurinkoisessa Naantalissa. Nautimme annokset paikallista jäätelöä ja kävelimme satamassa. Päivä oli varmaan yksi kesän parhaista. Oli aurinkoista, mutta ei liian kuumaa.
"Porin mummoni" isä on varmaan päässyt ripille kuvissa näkyvässä kirkossa.
Kirjoitin uutena syntymäpäivänäni kolme juttua blogiini. Minua hämmästyttää nyt, miten jaksoin kirjoittaa ja puuhailla muutakin noin ahkerasti. Tuntuu etten ole nyt läheskään noin aikaansaava. Tosin nyt käyn ahkerasti lenkkeilemässä. Kuten olen tainnut aiemminkin todeta, kirjoittaminen piti minut mitä ilmeisemmin elämässä kiinni raskaiden hoitojen aikana.
Kuvaan ensimmäisessä artikkelissani Tänään on 0 eli uusi syntymäpäiväni miten ensimmäinen siirre annettiin ja miten siirre on todennäköisesti otettu luovuttajalta. Toisessa samanpäiväsessä tekstissäni Näin kantasolusiirto tapahtui kerron lisää siirtotapahtumasta. Olen liittänyt artikkeliin kuvia käytetystä kalustosta. Kolmannessa jutussani Taideresidenssi toimii hoitojen lomassa kerron taiteellisista puuhistani edellisenä päivänä.
Olimme tänään viettämässä kakkossynttäreitäni aurinkoisessa Naantalissa. Nautimme annokset paikallista jäätelöä ja kävelimme satamassa. Päivä oli varmaan yksi kesän parhaista. Oli aurinkoista, mutta ei liian kuumaa.
"Porin mummoni" isä on varmaan päässyt ripille kuvissa näkyvässä kirkossa.
maanantai 8. kesäkuuta 2020
Aurajokilaakson kulttuurimaisemaa
 |
| Halistenkoski |
 |
| Maantiesilta Halistenkoskella |
Vanha matkakumppanini Scott Atacama Park, jonka olen ostanut joskun 90-luvulla, kyyditsi minut Halistenkoskelle, jonne on tuomiokirkolta Aurajoen eteläpuolta vajaat kolme kilometriä.
Halistenkosken ja Koroisten välillä on kaunista nummimaisemaa, jossa on kiva lenkkeillä ja pyöräillä.
 |
| Aurajoen uoma näkyy kapeana viiruna |
 |
| Koroistenniemen kärki |
 |
| Koroistenniemi päinvastaisesta suunnasta |
Muinaisen kirkon paikalla on valkoinen risti.
 |
| Rumankaunist muutamorakennus Vähäjoen lähellä |
 |
| Vähäjoki |
Vähäjoki on nimensä mukaisesti vähäisen näköinen. Se on oikeastaan huomattavasti leveämämmän Paattistenjoen säännöstelty alajuoksu.
 |
| Oikealla olevassa rakennuksessa on ollut aikoinaan Barkerin puuvillatehdas |
 |
| Helsingin radan silta |
perjantai 5. kesäkuuta 2020
Liekaa on saatu
Minulla on tunne kuin lehmällä kevätlaitumilla. Kukkaan puhkeava luonto ja aurinkoiset päivät saavat mielen vireäksi.
Kun koronasuosituksia on höllennetty, tuntuu, että liekaa on pidennetty. En viitsi enää käyttää kumikäsineitä asiointireissuilla. Meillä kävi ensimmäiset koronan aikaiset vieraat kotonamme tänään.
Talouskin kuuluu elpyvän.
Yritetään muistaa kuitenkin olla kättelemättä ja liikoja halailematta. Pidetään turvavälejä. Eiköhän tämä tästä ...
Kun koronasuosituksia on höllennetty, tuntuu, että liekaa on pidennetty. En viitsi enää käyttää kumikäsineitä asiointireissuilla. Meillä kävi ensimmäiset koronan aikaiset vieraat kotonamme tänään.
Talouskin kuuluu elpyvän.
Yritetään muistaa kuitenkin olla kättelemättä ja liikoja halailematta. Pidetään turvavälejä. Eiköhän tämä tästä ...
torstai 4. kesäkuuta 2020
Metsä kutsuu
Olen alkanut kaivata oikeaa luontoa. Olemme laittaneet parvekekukkia, ja Turussa on puistonsa, mutta haluaisin mennä metsään. En tarkoita tällä pururatoja vaan oikeaa rämpimistä.
Nuoruudessani suunnistin. Osasin kulkea kartan ja kompassin kanssa vieraissakin metsissä. Olin myös partiossa, joten osallistuin kesä- ja talvileireille. Lapsena kuljin kavereiden kanssa metsässä. Eräs aikuinen mies vei meitä myös yöretkille. Hatunnosto Muurosen Vekalle tästä arvokkaasta toiminnasta. Lapsiperheen isänä metsässä liikkuminen taisi rajoittua marjastamiseen ja sienestämiseen. Herttoniemessä asuessamme kävin joskus kävelyllä Kivinokan ryteikköisessä luonnonmetsässä.
Tutkin Turun suunnistajien sivuja. Seura on laittanut määräajoiksi kiintorasteja, mutta käytäntö näyttää olevan tauolla koronan vuoksi. Kintorasteja voi etsiä kuka vain. Nykyään varmaan suunnistetaan GPS:n avulla. Suunnistuskartatkin lienevät digitaalisessa muodossa.
Opettelisin mielelläni nykyaikaisen suunnistuksen temput, mutta rasteja päässen etsimään vasta, kun korona sallii.
Taidan pistäytyä jonakin päivänä Turun suunnistajien puodissa kysymässä digikarttaa. Sellaisen avulla voisin kulkea metsissä muutoin vain.
Nuoruudessani suunnistin. Osasin kulkea kartan ja kompassin kanssa vieraissakin metsissä. Olin myös partiossa, joten osallistuin kesä- ja talvileireille. Lapsena kuljin kavereiden kanssa metsässä. Eräs aikuinen mies vei meitä myös yöretkille. Hatunnosto Muurosen Vekalle tästä arvokkaasta toiminnasta. Lapsiperheen isänä metsässä liikkuminen taisi rajoittua marjastamiseen ja sienestämiseen. Herttoniemessä asuessamme kävin joskus kävelyllä Kivinokan ryteikköisessä luonnonmetsässä.
Tutkin Turun suunnistajien sivuja. Seura on laittanut määräajoiksi kiintorasteja, mutta käytäntö näyttää olevan tauolla koronan vuoksi. Kintorasteja voi etsiä kuka vain. Nykyään varmaan suunnistetaan GPS:n avulla. Suunnistuskartatkin lienevät digitaalisessa muodossa.
Opettelisin mielelläni nykyaikaisen suunnistuksen temput, mutta rasteja päässen etsimään vasta, kun korona sallii.
Taidan pistäytyä jonakin päivänä Turun suunnistajien puodissa kysymässä digikarttaa. Sellaisen avulla voisin kulkea metsissä muutoin vain.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2020
Pyöräily on kivaa!
Fillarini on nököttänyt taloyhtiön pyörätilassa muutostamamme ( 2017) lähtien. Olin kuvitellut, että lukon avain on hukassa, mutta lipastossamme ollut avain sopi.
Eilisellä juoksulenkilläni lihakseni tuntuivat väsyneiltä. Päätin vaihtaa lajia ainakin täksi päiväksi. Talutin pyöräni huoltoasemalle ja laitoin ilmaa renkaisiin. Sitten ajelin kolmisen varttia Turun lähiympäristöstä ja nautin. Fillarini rullasi sulavasti asfaltilla ja jaksoin polkea reippaasti. Juokseminen on tämän rinnalla vaivalloista hytkymistä.
Taidan ottaa pyöräilyn juoksemisen rinnalle. Varmaan hyvä, että eri lihassarjat saavat harjoitusta.
Eilisellä juoksulenkilläni lihakseni tuntuivat väsyneiltä. Päätin vaihtaa lajia ainakin täksi päiväksi. Talutin pyöräni huoltoasemalle ja laitoin ilmaa renkaisiin. Sitten ajelin kolmisen varttia Turun lähiympäristöstä ja nautin. Fillarini rullasi sulavasti asfaltilla ja jaksoin polkea reippaasti. Juokseminen on tämän rinnalla vaivalloista hytkymistä.
Taidan ottaa pyöräilyn juoksemisen rinnalle. Varmaan hyvä, että eri lihassarjat saavat harjoitusta.
tiistai 2. kesäkuuta 2020
Autopähkinä
Meillä on A-mallin Mersu vuosimallia 2001. Sillä on ikäänsä nähden aika vähän ajettu, noin 138.000. Toimii bensalla.
Autossa on ikävä vika. Toinen sen takasivuovista ei mene lukkoon. Asialla ei sinänsä ole väliä, koska kukaan ei ole kiinnostunut noin vanhasta autosta. Olemme ajatelleet, että voisimme ensi vuonna mennä autolla talvimatkallemme Etelä-Ranskaan. Kun autossa on matkatavaroita, olisi ovien syytä mennä lukkoon. Koronan vuoksi on vaikea arvioida kotimaan ja ulkomaiden matkailumahdollisuuksia.
Jos haluamme takaovien lukituksen asianmukaiseen kuntoon, tarvitaan varaosa, jonka hinnan tulemme kuulemaan, kun Motonetin kaveri saa sen selvitetyksi.
Autossamme on myös peltivaurioita. Ruoste leviää, ellei niitä korjata. Jos autosta osa maalataan, värit eivät luultavasti täsmää.
Mersun muoviosat alkavat olla entisiä. Niitä voi kuitenkin vaihdattaa.
Autossa on paljon ajamattomia kilometrejä. Sillä on siten käyttöarvoa, mutta ei juuri muuta.
Jos hankimme Mersun tilalle toisen, se on luultavasti käytetty kaasuauto, jos sopiva löytyy.
maanantai 1. kesäkuuta 2020
Safiirihääköynnös
Kävimme lauantaina ostamassa ruukkuja, multaa ja kasveja. Olimme hankkineet ristikon jo aikaisemmin, mutta lauantaina virittelin sen seinälle. Köynnöksiksi valitsimme kolme kärhöä ja yhden villiviinin. Ostimme ruukkuihin myös muita kukkia ja kasveja, jotka voivat kasvaa ruukuista alaspäin.
Ruukkujen alla on puinen hyllykkö. Kokosin myös aiemmin ostamamme sivupöydän, jolle laitettiin parvekekukkia.
Eilen tuli kuluneeksi 45 vuotta häistämme. Emme oikein tienneet kenen kuuluu tällaisena päivänä ostaa kenellä ja mitä, joten päätimme, että köynnösasetelmamme on safiirihäälahja meille itsellemme.
Viiden vuoden päästä voimme viettää kultahäitämme, jos Luoja suo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)