Sairaan rakas elämä

Since 2014
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Auto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Auto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. syyskuuta 2026

Toyota Avensis 1.8 Valvematic Wagon Multidrive S - Mersu vaihtui järkiautoon

 


Toyota Avensis

1,8 Valvematic Active Wagon Multidrive S Aut *XENON/KOUKKU/P-KAMERA/DEFA*


Oli se Mersukin järkiauto. Maksoi vain kolme neljä tonnia ja ajettiin vuodesta 2014 lähtien. 

Tämä "uusi" on vuoden 2014 mallia. 




Tällaiseen vaihdoimme eilen Akaassa.


Järki

Se on Toyota. Kestää, osia ja huoltoa on saatavissa. Se on käytetty, joten myös edullinen. Se on kookas, joten on peltiä ympärillä Saksan baanoilla. Se on hyväkuntoinen. Kilometrejä päälle 140000. Tavaratilaa runsaasti. 




Tunne

Näyttää hyvältä ja siistiltä. Valkoisesta väristä johtuen näyttää kokoaan suuremmalta. Ajaminen tuntuu hyvältä. Rullaa pehmeän sulavasti. Tuntuu tukevalta. Ratissa olo tuntuu kohtuullisesti menestyneen keskiluokkaiselta. Iso valkoinen auto säväyttää. Isompi auto - tärkeämpi tyyppi. 


Etsimiseen meni aikaa. Olisin toivonut vielä vähemmän ajettua, mutta eiköhän tämä tästä. Vitosella ja kympilläkin olisi varmaan saanut kelvollisia, mutta riskit olisivat suuremmat. Tämä tuntuu suorastaan luxukselta. 





keskiviikko 31. joulukuuta 2025

Tasan vuosi sitten automme hajosi lopullisesti Italiassa

 

Kopioin tähän kyseisen ja seuraavan päivän postaukseni, joissa kerron, mitä tapahtui.


Honkalan matkakomedia, episodi 12:  Automme hajosi, täällä pienessä Salornossa olemme emmekä muuta voi


 


Nimesin tämän sarjan Honkalan matkakomediaksi. Nyt pitäisi ehkä matkafarssiksi. Ei tämä tragedia vielä ole, kun olemme molemmat hengissä. 

Kerran automme on kadonnut, nyt se on hajonnut.ja mitä kaikkea. 



Tällaisista maisemista lähdimme aamulla. 



Tämä oli reipashenkinen majapaikka. Tämä aamulaiska pariskuntakin selvisi tien päälle meidän mittojen mukaan kukonlaulun aikaan, koska huone piti luovuttaa yhdeksältä ja aamiainen piti olla nautittu. 

Ulko-ovella yksi tämän majapaikan tyyliin paremmin istuva ryhmä oli lähdössä reippailemaan lumikengät mukanaan. 



Ajoimme mutkittelevaa tietä alas Matrei am Brennerin kylään. 


Kuukkeli tuntui haluavan ajattaa meitä pitkin maalaisteitä Brennerin solaa pitkin. Vaihtoehtona oli nopea moottoritie. Kävin kysymässä eräältä huoltoasemalta, mitä kannattaisi tehdä. Asiakaspalvelijan mukaan moottoritiellä on niin paljon tietöitä, että kannattaa valita  mutkikas tie. 



Tuolla sillalla nopea baana on. 

Onneksi emme totelleet huoltoaseman neidin neuvoa. Lähdimme baanaa pitkin, eikä siellä mitään häiritseviä tietöitä ollut. Ehkä hän halusi edistää Brennersolan kylien taloutta. 

Jouduimme maksamaan tielle pääsystä. Ehkä se oli se silta maksu. 



Menoksi



Täällä on kuljettu kauan. Roomalaisten tie Brennersolan läpi valmistui vuonna 215. Muutama vuosikymmen myöhemmin alemannit hyökkäsivät sodan kautta Italiaan (oikeammin varmaan Roomaan). 

Varhaiskeskiajan puolella germaaneja muutti solan kautta Etelä-Tirolin laaksoihin. 

Geenejä on siis kulkenut paikasta toiseen tätä kautta. 



Kuten olette ehkä huomanneet, alamäkemme on alkanut ja jatkuu ja jatkuu. Mihin tässä vielä joudutaan, 




Aika somaa. 







Ajoimme noin kaksisataa kilometriä melkein pelkkää alamäkeä. Miten tämä on mahdollista? Brennersola ei edes ole erityisen korkealla. Suunnilleen kuin alamäkeä Helsingistä Tampereelle. Ja palatessa melkein koko matka ylämäkeä. 

Matka oli jylhän vaikuttava. Valokuvien ja videoiden avulla ei oikein kokemus välity. 




Mutta kuinkas sitten kävikään? Siitä kerron tarkemmin myöhemmin. 


Oikein hyvää ja sisällöltään rikasta uutta vuotta kaikille!

Tässä pikkukylässä tuskin raketit häiritsevät yön lepoa. 





#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #saksa #turismi #video #kuvakertomus #moottoritie  #kuvat #innsbruck #brenner #itävalta #brennersola #italia #alpit #vuoret #uudenvuodenaatto





Honkalan matkakomedia, episodi 13:  Katastrofin anatomia



Tähän Volvomme uuvahti, yksikaistaiselle väylälle. 




Ennen katastrofia olimme ajaneet pitkään alamäkeä talvesta säähän, joka vaikutti melkein keväiseltä. 

Olin arvellut ajaneemme noin kaksisataa kilometriä, mutta se olikin vain puolisentoista sataa.

Nautimme lounaan Hermes-nimisessä paikassa ja nukuimme sitten autossa. 







 Tuommoinen ateria ja vesipullo maksoi maksoi lähes 40 euroa. Tämä oli ryöstö!

Olin sanonut kassahenkilölle "piccolo" tarkoittaen vaimon annostoivetta. Hän vastasi italiaksi ja ymmärsin hänen tarkoittavan, ettei tästä kassasta tule pieniä hintoja. No eipä tullut. 






Tällainen koroke kävi kohtaloksemme.

Peruutin Volvoa parkkiruudusta ja käänsin niin, että pyörä nousi korokkeelle. Se oli liikaa autollemme. Auto jotenkin jumittui, mutta irtosi kuitenkin.  Lähellä ollut naapuri huomautti, että nyt kuuluu paha ääni. 

Autosta kuului ropiseva ääni. Se kuului, vaikka auto oli paikallaan, mutta moottori käynnissä. Ajattelin, että eiköhän tällä ajaa voi. Lähdimme liikkeelle Kuukkelia kuunnellen. 

Automaattivaihteisto alkoi jotenkin oikutella. Tuntui, että auto ei ollut täysin hallinnassa. Ajoimme alas toisen tien alta menevään yksikaistaiseen ramppiin ja siihen auto pysähtyi. Moottori sammui. Starttasi, mutta ei enää käynnistynyt. Taaksepäin oli sen verran alamäkeä, että sain auton peruutetuksi tien reunaan. 



Aivan pian eteemme pysäköi auto, jolla oli liikkeellä nuori pariskunta. 

Mies alkoi tutkia autoa. Oletti vian kytkeytyvän jotenkin akkuun. Hän ilmoitti sitten, että oli soittanut poliisille ja että sieltä oltiin tulossa auttamaan. 




Ahdasta oli.




Poliisia ei kuitenkaan näkynyt, mutta saapui kaksi tiepalveluautoa. 

Tiepalvelumiehet alkoivat ohjata liikennettä. 

Poliisit olisivat tietysti voineet käydä antamassa minulle kannustavan sakon väärin pysäköinnistä. Läppä läppä. Ainakin Suomessa olen saanut poliiseilta apua, kun olen joutunut pulaan liikenteessä. 









Olenko käynnistänyt jonkun epidemian, kun samassa paikassa todettiin toinenkin tapaus? 




Sinne vain, jonon jatkoksi. 

Jossakin vaiheessa huomasin sen kadonneen.




En tiedä, olivatko punaisen auton auttajat vai tiepalvelumiehet kutsuneet hinaajan.




Ensimmäiset auttajat lähtivät, kun olivat varmistuneet, että selviämme. Todella lämminsydämisiä ihmisiä. Sain luvan julkaista tämän kuvan netissä. 














Tiepalvelumiehet saattoivat meidät tiemaksualueelle. 

Tässä vaiheessa minä pääsin kuljettajan osastolle ja Saara jäi nauttimaan loppumatkasta autoon rekan lavalle. 



Ajoimme yhdelle maksupömpelille. Hinausmies pulitti tiemaksun omasta rekastaan ja minä Volvostamme. Maksuista ei luikerrella, vaikka auto olisi hajonnut. 

Hinausmies oli oikein lupsakka ja toimelias mies. Puhuu ehkä vain italiaa, mutta kommunikoi silti varsin tehokkaasti. 




Lähdimme sitten köröttelemään kohti autoverstasta Salornoon eli parisenkymmentä kilometriä takaisin pohjoiseen. 




Saaran näkökulma. 

Luultavasti "once in a lifetime" -elämys. 




Saavuimme murheellisten autojen välivarastoalueelle. 



Täällä luultavasti valikoiva sormi osoittaa osan verstaalle hoivattavaksi ja loput romuttamolle paalutuskoneeseen.




Hinausmies kertoi, että kohta taksi tulee ja vie meidät hotelliin. Hänen kanssaan tehtiin paperit ja sovittiin, että tulen uudenvuodenpäivän jälkeen maksamaan ja kuulemaan, miten homma jatkuu. 

Kun auto saapui, arvelin, että tuota kyytiä ei voi maksaa kortilla. Kuljettaja siirteli kyydissä olevia tuoleja, jotta kamppeemme saatiin mukaan. Hän oli hyvin auttavainen. 




Hotelli oli kivenheiton päässä. 

Kun mainitsin maksusta, kuljettaja sanoi olevansa hotellista. 

Hän ahkeroi kanssani bakaasejamme sisään ja siirtyi sitten receptionin pöydän taakse kirjaamaan meidät sisään. 



Tässä on parvekenäkymämme. 


Italia on Rooman imperiumin jälkeläinen. Kyllä täällä asiat hoituvat.



#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #turismi #video #kuvakertomus  #kuvat #brenner #itävalta #brennersola #italia #alpit #vuoret #uudenvuodenaatto #salorno







Aurajoki tänään





Toisenlaista uutta vuotta teille kaikille!





 

maanantai 29. joulukuuta 2025

Jugendia ja uusrenesanssia vierekkäin - mutta mikä yhdistää?

 



Katsopas näitä kahta. Vasemmalla kuuluu honkien huminaa ja suksien suihketta. 

Tässä artikkelissa on arkkitehtuuria, syöpäuutisia ja jotakin aivan muuta eli ruumisautokavalkadi.




Oikealla taas kajahtaa jokin Bachin monipolvinen orkesterimusiikki. 

Kaikessa erilaisuudessaan näitä taloja yhdistää erittäin merkittävä asia. 



Tämä vaikuttava uusrenesanssipalatsi Verdandi valmistui vuonna 1898. Siihen tuli sekä liiketiloja että asuntoja. Talossa on ollut kautta vuosien runsaasti ruotsinkielisiä yhdistyksiä, järjestöjä yms.  Talossa on toiminut myös vakuutusyhtiö Verdandi. 


 

Sana verdandi on jonkun skandidaavisen myyttisen jumalattaren nimi. 




Tämä kaunis jugendtalo valmistui Åbo Aktiebankin toimitaloksi vuonna 1909. Pankin tilojen lisäksi taloon tuli vuokrattavia asuntoja. 




Talossa toimi myöhemmin Helsingin Osakepankki ja sittemmin siinä on toiminut pitkään ravintola Old Bank. 



Nyt siellä aloittelee uusi ravintola Bänk, jonka nimi heijastelee talon historiaa. Tiloja palautetaan lähemmäksi aikaa, jolloin talossa toimi pankki. 

Talot sijaitsevat Aura- ja Linnakatujen risteyksessä aika lähellä kauppatoria. 



Yhdistävä tekijä

Molemmat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Frithiof Strandell, josta olen kirjoittanut artikkelissani   Lähdetkö mukaan jugendkävelylle Turun keskustaan?

Verdandin talo oli Sstrandellin läpimurtotyö. Aika pian hän siirtyi jugendiin ja suunnitteli Turkuun useita sen tyylin rakennuksia. Åbo Aktiebankin talo oli ajankohtainen vasta kymmenkunta vuotta Verdandin jälkeen. 



Syöpätilanne 

Kävimme tänään Saaran kanssa tapaamassa onkologia Tyksin T-sairaalassa. Aikaisemmin aiottu on nyt päätetty. Sytostaattihoitoja ei enää tule. Toivottavasti ankarat säryt nyt vähenevät, Helmikuussa hän saa sädehoitoja. 




Jotakin aivan muuta

Joku harrastaa kalastusta, toinen golfaa, mutta ainakin yksi kerää ruumisautojen pienoismakkeja.

Alempana oleva artikkelii paljastaa, miksi tällainen on kolahtanut. 

Kirjastossa poikkesin ja siellä oli tällaisia esillä. 










































































#turku #historia #strandell #frithiofstrandell #arkkitehtuuri #jugend #uusrenessanssi #rakennustyylit #syöpä #rintasyöpä #sytostaatit #pienoismalli #ruumisauto #leikkiauto




















keskiviikko 8. lokakuuta 2025

Hylky!

 




Ette ikinä usko mistä syystä. 

Olin varannut ajan täksi päiväksi klo 13:ksi. 

Havahduin klo 13.18. Voi ei!

Olin kaiken lisäksi eläkeläisten kotiasussa eli yöpuvussa. Olin taas uppoutunut nettiin ja näin kävi. 

Yritin etsiä toimipaikan puhelinnumeroa, mutta löysin vain koko ketjun yhteisen. Siellä oli tietenkin ruuhkaa. Tarjottiin soittopyyntömahdollisuutta ja sen valitsin. 

Puin ja päätin lähteä paikan päälle A-katsastuksen paikalliseen toimipisteeseen, joka on kohtalaisen lähellä. 

Olin ollut hieman huolissani automaattivaihteeseen liittyvästä ongelmasta, josta olette kuulleet luultavasti aivan kylliksenne. 

Menin tiskille nöyränä ripittäytymään. 

Ihan oli nuori ja joviaali rippi-isä, joka vain kehotti minua odottamaan. Aika pian polle vietiin talliin syynättäväksi. 

Juttelin niitä näitä katsastusmiesten kanssa. Olivat olleet syömässä. Kuului olleen ruumis ja henki ruokittu. Tuumin, että heillä lienee pappila lähellä. 

Innostuimme juttelemaan toisen kanssa hengellisyydestä. Hän tuumasi, että on jyrkkiä lahkoja, jotka ovat varmoja opistaan. Häntä vieroksutti uskon tyrkyttäminen. Jehovatkin mainitsi.

Totesin, että jos ei usko yliluonnolliseen, ei keskustelusta tule mitään. Hän myönteli. 

Hän mainitsi, että lahkoissa liikkuu paljon rahaa. Mainitsi yrittämisen ja lestadiolaiset. 

Minä päätin paljastaa korttini. Hän yllättyi, hämmentyi ja pyysi anteeksi. 

Hän mainitsi Snellmanin, joka on makkarafirma Vaasan suunnilla. Kerroin, että kyseinen firma edustaa toista lestadiolaisuuden haaraa. Sitten hän mainitsi Lumonin ja Kamuxin, jotka osuivat. 

Enhän minä noista yrityksistä juuri mitään tiedä, mutta sanoin meikäläisten olevan viallisia ihmisiä kuten muutkin. 

Häntä tuntui harmittavan käsityksensä siitä, että tällaiset firmat rekrytoivat omiaan. Sanoin, että eiköhän yrittäjän kannata palkata paras. Jos on lisäksi uskovainen, ok, mutta paras kannattaa palkata. 

Hän puhui vielä jotakin juutalaisista ja rahoista. Tuomitsi Israelin toimet Gazassa. Siihen oli helppo yhtyä. 

Tuli esiin Raamatun kohta, älkää tuomitko, että ei teitä tuomittaisi. Näinhän se menee. Tuomitseminen on Jumalan tehtävä. 

Toinen asiakas oli lähdössä ja sanoi autoaan rämäksi. Minä kehotin häntä olemaan tuomitsematta. Häntä nauratti. Sanoin hänelle, että poikkeat nyt kaidalta tieltä. Hän myönteli hymyillen. 

Ensimmäinen katsastaja tuli ilmoittamaan, että katsastus on tehty. Hän halusi esitellä, mikä mättää. Moikkasin hengellistä keskustelua kanssani käynyttä, kiittelimme toisiamme mukavasta keskustelusta. Minusta tuntui, että meistä oli tullut melkein kavereita. 

Katsastaja tuomitsi automme hylätyksi. 

Hän näytti pelkääjän puolen oviaukon reunassa olevaa tarraa, jossa on tuo isoimmalla fontilla oleva numero, varmaankin valmistenumero. Yksi raapaisu on vienyt osan yhtä kuutosta. Minä näen, että se on kuutonen, mutta varma asian tietysti täytyy olla. 



Lisäksi oli etuoikealla oleva parkkivalo ja takana olevat kaksi rekisterivaloa palaneet. 


Katsastaja neuvoi, että uuden tarran saa Vehosta, joka on maahantuoja. Saattaa mennä yksi kaksi kuukautta.  Jos se ei ole tullut kuukauden aikana, on käytävä näyttämässä kuittia, joka todistaa sellaisen olevan tulossa. 


Siispä Vehoon, joka on Raisiossa. 

Tiskillä kuulin, että tarran pitäisi tulla viikossa parissa. Piti maksaa heti, 140 euroa. Veholla taitaa olla katteet kunnossa. 

Seuraavaksi ajoin Motonetin pikahuoltoon vaihdattamaan lamppuja. Kun olin jonottanut kakkospaikalle, muistin, että viimeksi täällä ei osattu vaihtaa ajovaloa ja piti lähteä autuaammille lampunvaihtolaitumille, jossa homma hoitui tuosta noin vaan. 

Autoja fiksasi afrikkalaisjuurinen nuori mies, joka hänen puheestaan päätellen on syntyperäinen suomalainen. Taisi olla hieman jotakin murrettakin puheen mausteena. Siinä hoiti hommansa kuin kuka tahansa valkonaamaugri.

Odotellessani kännykkäni soi. Olivat A1-katsastuksen valtakunnan vaihteessa minun soittopyyntööni asti.

Tällaisissa tilanteissa ihmetyttävät puheet laiskoina makaavista ja tuilla elävistä maahanmuuttajista. Ehkä niitäkin sitten on jossakin näkymättömissä. 

Kaveri vaihtoi myös kaksi takana olevaa rekisterivaloa, mutta vain toinen alkoi toimia. Hän arveli vian olevan jossakin johtimessa ties missä auton uumenissa. Hän ei voinut enää tehdä asialle mitään, koska hänellä oli vain varttitunti asiakasta kohden käytettävissä. 

Annoin kaverille kahvirahaa vitosen, kun oli mennyt pitkäksi. Parkkivalon vaihto oli hankala, mutta sinnikkäästi hän kilvoitteli polttimon paikalleen. 

Tuota puuttuvaa toista rekisterilamppua tuskin kukaan kaipaa ennen ensi katsastusta. 

Kotimatkalla kävin S-marketissa ostamassa Saaran tilaamat hillot ja Brunbergin pusut. 




#katsastus #hylätty #hylkäys #auto #liikenne #autoilu #korjaamo