Pyykkäys onnistui lähellä, mutta kuivaus vaati kierroksen

 

Viereisessä korttelissa on itsepalvelupesula, jonne menimme eilen pyykkäämään. Maksu kävi kätevästi pankkikortilla. Paikalla oli ahkeroimassa nuorehko nainen lapsensa kanssa. Hän auttoi meitä englanniksi. 

Peseminen sujui hyvin, mutta sitten tuli ongelma. Tiloissa oli kaksi kuivuria, mutta toiseen oli merkitty lapulle teksti "en panne". Epäkunnossa siis. 

Aloimme käyttää sitä toista. Maksoi muistaakseni viisi euroa kahdeksalta minuutilla. 

Ajoimme kerran, sitten toisen ...

Pyykit eivät tuntuneet kuivuvan. Kone pyöri, mutta ei lämmennyt. Paikalle oli tullut mies odottamaan vuoroaan. Hän ei puhunut englantia. 

Käytin Google Mapsin verratonta palvelua. Sana "pesula" tuotti monta osumaa. 

Aloimme tehdä lähtöä Salsedo Jean-Claudeen, jonne oli muutaman minuutin ajomatka itään. Odottaja alkoi puuhailla kuivaushommiaan. Yritin selittää englanniksi, että ei toimi. Lopulta osoitin konetta ja sanoin "non chaud" eli ei kuuma. Vähänenkin ranskan kielen taito auttoi.  

Google Mapsin täti neuvoi tietä. Kun hän väitti, että olimme perillä, emme nähneet merkkiäkään pesulasta. Paikalla oli kerrostalo, enkä viitsinyt ruveta tutkimaan, pyörittikö joku asukas mahdollisesti pesulaa kotonaan. Talo oli impassen eli umpiperän varressa. Ajoin eteenpäin todetakseni, että en pysty kääntymään. 

Piti sitten peruutella. Onneksi perässä ajava  - tai oikeastaan edessämme tuleva - oli kärsivällinen. 

Sitten annoimme google-tädin viedä meidät Les Lavaries d'Azuriin. Se oli aivan toisessa suunnassa. Tuttua seutua kuitenkin jo. Renoirin museo oli aika lähellä. 

Paikalla oli nuori nainen luurit korvissa. Hän auttoi meitä englanniksi. 

Tosin maksu kävi vain kolikoilla ja vitosen tai kympin seteleillä. Yritin tarjota kaksikymppistä, mutta laite nirsoili maksuvälinettäni. 

Onneksi minulla oli kolikoita. 

Puolella eurolla sai viisi minuuttia kuivausta. Ja nyt homma pelitti.

Saimme lämpimäisiä mukaamme. 

Kuvittelin osaavani tien takaisin näppituntumalla. Olisin osannutkin, jos olisin viitsinyt kääntää auton. Eräästä risteyksestä arvelin oikealle kääntymällä löytyvän tie kotiin.

Ei löytynyt. Ajelimme sinne tänne ja tuonne. Tulimme melkein samaan paikkaan, josta lähdimme kotimatkalle.  

Mitäpä tuosta. Oli mukava saada lisää tuntumaa tilapäiseen kotiseutuumme. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Tunnelmallinen pieni kunta suuren Nizzan vieressä

 

Tervetuloa kuva-ajelulle Villefranche-sur-Meriin, jonne suuntasimme porukalla eilen.

Google Maps

Kunta on Nizzan itäpuolella olevan lahden pohjukassa. Köröttelimme kartan vasemmasta alanurkasta rantamien tuntumassa Nizzan läpi tähän muutaman tuhannen asukkaan pikku pitäjään. 

Mistähän kunnan nimi lienee peräisin. Voisi kuvitella sen alkuosan viittaavan Ranskaan, mutta siinä on h-kirjain, joka hämää. "sur-Mer" tarkoittanee suunnilleen meren äärellä olevaa. 

Keskittymä on meren äärellä ja vuoren rinteillä napottaa taloja, joista on varmasti hienot näköalat. 

Pohjois-Afrikan taistelijoiden kuja on näin vaatimaton väylä. 

Tällä haluttaneen muistaa Algerian sodan sotilaita. Tämän vaiheen seurauksena kyseinen maa itsenäistyi Ranskasta. 

Tämä rakennustavaramyymälä on viesti menneestä. Vuosiluku on 1907. Olisi kiva tietää, milloin nuo seinätekstit on kirjailtu. 

Ranskassa suositaan kuuluisia sotapäälliköitä kadunnimissä. Marsalkka Ferdinand Foch oli ensimmäisen maailmansodan päätähtiä. 

Kai täällä jossakin täytyy olla posti.

Että tämännäköinen kunta.

Au revoir

Miten tämä on selitettävissä?

 

Kuva Gordon Johnson Pixabaystä

Olin palaamassa ala-aulassa majapaikkaamme ja edessäni oli kaksi henkilöä siirtymässä hissiä vastapäätä olevasta asunnosta hissiin. Hissin ovella seisoi jo nuori ranskalaisen näköinen nainen ja asunnon ovesta tuli juuri pitkä ja hieman roisin näköinen mies.

Odottelin vuoroani. Hämmästyksekseni mies sanoi minulle selvällä suomen kielellä "kiitos". 

Oliko hän suomalainen, joka tunnisti ulkonäöstä heimoveljensä?

Oliko hän kuullut meidän puhuvan suomea jossakin?

Oliko hän suomalainen, joka ei halua oppia ranskaa ja sanoo kaikille suomeksi "kiitos"?

Oliko hän ranskalainen, joka osaa täydellisesti suomea ja tunnisti suomalaisen?

Kuulinko minä yksinkertaisesti väärin?

Jokin muu selitys?

Mitä veikkaat?

 

Julkinen veistos vietiin

 

Olen raportoinut majapaikkamme edessä olevasta taideteoksesta.

Sitten sattui jotakin yllättävää. Sattumalta huomasin ja dokumentoin tapahtuman.

Teoksen osat vietiin. 

Kaksi miestä pystyy näköjään kantamaan elementin.

Seuraavassa huonolaatuinen videotodiste.

Miryan Klein on netin perusteella tehnyt muitakin tätä muistuttavia teoksia ja sitten aivan toisenlaisia.

Hän on kokeillut erilaisia materiaaleja. Tämän teoksen täytyy olla jotakin kevyttä ainetta. Ehkä se vietiin pestäväksi ja/tai muutoin huollettavaksi.  

Oppia ikä kaikki.

Au revoir

Jalkojemme alla oleva ihmeellinen maailma

 

Luonto, kuluminen, roskat, ihminen eri rooleissaan ja sattumat voivat tuottaa kiinnostavia "taideteoksia".

Jonkun pitää vain nähdä ne ...

... vangita ne kuviksi ja manipuloida kuvankäsittelyllä mieleisikseen.

Tämä on kuin Joan Mirón taulusta.

Kyllä tällaisista voisi näyttelyn järjestää. Nähty olisi prosessoitu taideteoksiksi. 

Värien voimaa, kylläisyyttä ja jopa jossain määrin muotojen ilmenemistä voi työstää. 

Tärkeää on, mitä kuvasta ottaa eli miten sommittelee. 

Tämä on hauskaa puuhaa. 

Au revoir