Honkalan perhekunnan jamboree 2026

 

Nyt on juhlavuosi. Tämä on kymmenes kerta, kun Saara, minä ja lapsemme perhekuntineen kokoonnumme viettämään osan kesää yhdessä tarkoitukseen vuokratussa kohteessa. 

Tämä paratiisi on Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa. Villa Ruusula on Saimaaseen kuuluvan vesistön äärellä. 

Tässä on kotimme ensi viikon perjantaihin saakka. 

Google Maps

Olemme täällä vielä kaksistaan. Tänään saapuvat sukuhaarat Turusta, Espoosta ja Loviisasta. Huomenna joukkoomme liittyvät myös naantalilaiset ja porvoolaiset. 

Google Mapsa

Villa Ruusulan omistaa Sari Kaasinen, joka on tunnettu henkilö, Värttinän perustaja, muusikko ja kulttuurivaikuttaja. Hän opasti meitä alkuun eilen. 

Meillä on vuosikaudet vakiintunut sukuleiripaikka Villa Lavari Norrskatassa Turun saaristossa. Se oli oikein hyvä paikka, mutta valitettavasti omistajat myivät sen. 

Olin ajatellut, että vaikka Lavari ei ollut omamme, se tuntui tärkeältä paikalta meille. Siellä on syntynyt paljon rakkaita muistoja. 

Viime vuonna olimme Paraisilla paikassa, joka ei osoittautunut sopivaksi jatkoon.

Hyvä tämä konsepti on, vaikka paikka vaihtuukin. Tärkeintä on yhdessä ole ja syntyvät muistot. Serkut tulevat läheisiksi toisilleen. 

Tietynlainen murros on tapahtumassa, koska osa lapsistamme ovat jo kasvaneet aikuisiksi. Kaksi on jo löytänyt itselleen aviopuolison. Esteeksi tulevat kesätyöt ja mielenkiinto suuntautuu muualle. Ehkä jotkut aloittavat vastaavan perinteen, kun perheellistyvät. 

Meillä on 19 lastenlasta. Tämä kertoo merkittävästä tilantarpeesta. Riittävän isoa paikkaa ei ole helppo löytää.

Tämä Villa Ruusula näyttää oikein lupaavalta. 

#rääkkylä #loma #suku #villaruusula #sarikaasinen #värttinä #maaseutu #retkeily #perhe #sukupolvet #leiri #retkeily #perhesuhteet #kuvat #kuvakertomus #honkala

Paha sai palkkansa

 

Image by G.C. from Pixabay

Esivanhemmat ja historia yleensä kiinnostavat Hessupappaa. Löysin Merikarvian historiasta (Martti Santavuori 1981) karun tapauksen, joka liittyy sukuuni. Kyseessä oli röyhkeä varkaus.

Merikarvia oli 1600-luvun lopulla pikkuinen pitäjä. Asukkaita lienee ollut kolmisensataa. Niinpä oli kirkkokin vaatimaton, toistakymmentä metriä pitkä ja seitsemän kahdeksan metriä leveä. 

Huhu kertoi, että vähäisessä kirkossa oli melkoinen aarre. Mouhijärveltä kotoisin oleva sotilas Markku Laurinpoika ei voinut vastustaa kiusausta vaan kävi vuonna 1689 varastamassa kirkosta rahalippaan, jossa oli neljä kuuden taalarin plootua, kolme runstykkiä (kuparilantti) ja kahdenkymmenenviiden äyrin arvosta puolen äyrin lantteja. 

Saaliin arvo ei ollut tekoälyn mukaan kovin kummoinen, mutta kantamista siinä oli. Yksin plootut painoivat 12-14 kiloa. Arvo vastasi maatyöläisen muutaman kuukauden palkkaa. 

Kirkon taloudesta vastasi kirkonisäntä eli kirkkoväärti. Esi-isäni Lauri Kankku oli tässä toimessa ryöstän tapahtuessa. Hän oli tekoälyn mukaan Hän oli toimelias mies ja hänen ansiostaan syylliset saatiin selville. 

Rangaistus oli ankara. Lauri ja häntä avustanut lankomies Tuomas tuomittiin hirtettäväksi. 

#historia #merikarvia #varkaus #rikos #tuomio #hirttäminen #suku #esivanhempi #kirkko 

Mummoni papan mummon näkemiä esineitä Kökarin kirkossa

 

Merirosvolaiva kirkossa. Mitä ihmettä?

Anna Greta syntyi vuonna 1779 ja tämä kirkko valmistui vuonna 1784. Hän astui siis noin viisivuotiaana ensimmäisen kerran tästä ovesta sisään (ellei sitten kuljettu päätyovesta).  

Tässä lukossa on pikkutyttö saattanut nähdä peikon naaman. 

Tämä kirkko on varmasti tullut hänelle tutuksi ennen kuin hän muutti pois viimeistään avioituessaan brändöläisen kruununvenemiehen kanssa. 

Käyhän peremmälle! Tällaista täällä on. 

Anna Greta istui vasemmalla, joka oli naisten puoli. Ainakin kaikilla aikuisilla rouvilla ja neideillä oli huivi päässä. Miehet oikealla olivat varmasti paljain päin. 

Mitä korkeammalla oli säätysi, sitä edempänä oli paikkasi, ja päinvastoin. 

Näistä videoista tavoitat paremmin läsnäolon tunteen. 

Minua kiinnostaa, mitä näistä kirkon esineistä Anna Greta saattoi katsella istuessaan penkissä tai kulkiessaan kirkkotilassa (jos nyt kehtasi). 

No ainakin tätä!

Tämä järeä kasteallas on 1200-luvun alusta. Sen sanotaan löytyneen aiemmin paikalla olleen fransiskaanikonventin kirkon seinästä. 

Onkohan Anna Greta saanut vettä hiuksilleen näin hurjasta altaasta. Keskiajalla on vauva vielä voitu kastaa upottamalla, joten tilaa on tarvittu. 

Arvelen, että Anna Gretan aikaan käytettiin jo kastemaljaa. 

Taidehistoriaa opiskellut vaimoni arvelee saarnaspöntön palvelleen tämän kirkkorakennuksen alusta. 

Saarnastuolin yllä oleva puinen pelikaani on peräisin vanhasta puukirkosta. Pelikaani ruokkii poikasia sydänverellään. Se on vertauskuva Jumalan rakkaudesta. 

Tuskinpa Kustaa kolmatta on nähty näillä rantamilla, mutta nuori Anna Greta oli hänen alamainen. Kustaa III oli vallassa, kun kirkko valmistui. 

Kökarin kunnan sivujen mukaan kirkossa on isokokoinen krusifiksi vanhasta kirkosta 1600- ja 1700-lukujen taitteesta. 

Näistä kahdesta ylempi on selvästi suurempi. Alempi näyttää vanhemmalta. 

Olisiko ylempi restauroitu?

Tämä taidokas votiivilaiva on peräisin vanhasta kirkosta. Tässä merirosvoaluksessa on 64 kanuunaa. 

Perimätieto kertoo Karlbyssä olevan Johansin tilan Ollen joutuneen kauppalaivalla merirosvojen kynsiin vuonna 1733. Joutui kai olemaan vankina peräti seitsemän vuotta ja varmaankin rukoili pelastuvansa. 

Hän on päässyt pälkähästä, koska kirkossa roikkuu turkkilainen merirosvolaiva made by Olle. Perässä tosin on Ruotsin lippu. 

Saarnastuolin tiimalasikko näyttää sen ikäiseltä, että Anna Gretan silmät ovat voineet lupsahdella sitä katsoessaan viimeisen hiekka-annoksen valuessa. 

Sitten on vaihdettu kuulumisia pihalla ja Anna Greta ehkä telminyt ikäistensä kanssa ennen kuin on suunnattu veneelle kotimatkaa varten. 
 

Löysin verisukulaisia Kökarin kirkkomaalta

 

Mieleeni juolahti Kökarin kirkkomaalla tutkia Genin avulla, löytyisikö sukuyhteys haudattuihin ihmisiin. 

9 s. 

Aloitin rautaristeistä, joihin merkityt tuntuivat olevan enimmäkseen 1800-luvulla syntyneitä. 

Sukulaisia alkoi löytyä. 

Geni

Thomas Nordberg (1823-1895) on mummoni papan isoäidin Anna Gretan isoisän veljen Thomaksen jälkeläinen. Thomas Norberg syntyi ja kuoli Kökariin kuuluvassa Kyrkögårdsö-nimisessä saaressa, joka on noin kymmenen kilometrin päässä Kökarin mantereesta luoteeseen. 

Saaren nimi juontuu siihen, että saarelle oli ammoin haudattu vainajia. 

Thomas Nordbergin yksi sukujuuri johtaa Österbyggen kautta Hellsön Killeen, joka oli Anna Gretan kotitila. Hellsössä syntynyt Thomas Nordbergin isä oli löytänyt vaimon Kyrkögårdöstä ja muuttanut sinne. 

Geni

Thomas Westerberg on syntynyt ja kuollut Karlbyssä, joka on Kökarin keskus. 

Sukujuonne kulkee Hellsöstä Anna Gretan isän siskon ja maantieteellisesti Finnön kautta Karlbyhyn. 

Tutkailin nuorempiakin hautoja. Pian tärppäsi. 

Geni

Geni ei tunne Uno Olof Bergin syntymä- ja kuolipaikkaa, mutta hänen äitinsä oli syntynyt Österbyggessä. 

Uno Berg on yllä mainitun Thomas Nordbergin isoäiti Margaretan jälkeläinen. Sukulaisuuteni Unoon ja Thomakseen kulkevat molemmat Margaretan kautta. Hän oli syntynyt Österbyggessä ja kuollut Hellsössä. 

Uno Bergin syntymäaika poikkeaa kivessä ja Genissä. Muiden tietojen perusteella on kyseessä sama henkilö. Luultavasti kirjattu väärin netiin. 

Kuvassa näkyvä Dahlgrén ei Genin mukaan ole sukua minulle. 

Varsinaisten esivanhempieni hautoja on tuskin jäljellä. Liekö heidän aikaan rautaristejä tai hautakiviä laitettukaan 

Kökarin kirkko

Katsotaan tällä kertaa, miltä alue rakennusten ulkopuolella näyttää. 

 

20 s.

Saapuminen.

Google Maps

Kirkko sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessään Hamnön saarella Kökarin luoteisosassa. Miksikähän se on tehty näin erilleen? Paikan nimi viitannee muinaiseen laivareittiin, jolta ilmeisesti rantauduttiin Kökariin juuri tässä. 

Olisiko kirkko haluttu rakentaa sataman tuntumaan, jotta seurakuntalaiset pääsisivät vesitse messuun. Nykyisen pyhäkön paikalla on saattanut olla jopa kolme kirkkoa aikaisemmin. Tämä viimeinen rakennus valmistui vuonna 1784. 

Ammoisina aikoina ei tieverkosto luultavasti ollut kummoinen. Veneille siis. 

Alkuperäinen puusta rakennettu sakaristo korvattiin kivirakenteisella vuonna 1876. 

Fransiskaanikonventin kellarin raunioiden päälle on rakennettu "Franciscuskapellet".

Kappelin itäpuolella on maassa konventin rakennusten jäänteitä.

13 s.

Tällainen ulkokatsaus. Tutkitaan sisätiloja myöhemmin. Erityisesti kellarikappeli on vaikuttava.