Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Saariston Rengastie



Olimme äskettäin viettämässä lapsiemme perheiden kanssa saaristolomaa Villa Lavarissa Norrskatassa.


Menimme vaimoni kanssa Nauvon kautta ja palasimme Iniön kautta. Tulimme siten samalla kiertäneeksi Saariston Rengastien. Norrskataan mentiin erillisellä lauttalinjalla Korppoosta. Paluumatkalla teimme U-käänöksen Korppoossa ja lähdimme samasta satamasta Houtskariin.


Kierroksella on tehtävä kymmenkunta matkaa lautalla tai lossilla. Kiire ei saa olla. Jos haluaa saman päivän aikana mantereelle, on syytä tutkia tarkoin lauttojen aikatauluja.


Suurimmalla lautalla oli jopa tällainen kahvila.



Pikkulossit kulkivat sitä tahtia kuin asiakkaita ilmaantui. Suuret kulkivat aikataulun mukaan. Pisin matka kesti tunnin.



Suosittelen matkailua Turun saaristossa. Tarjolla on ainutlaatuista koettavaa.










 Eräällä lautalla oli täysin itsepalveluna toimiva kahvila.

















Houtskarin kirkko



maanantai 30. heinäkuuta 2018

Epävirallista suomea

Facebookissa on hauska ryhmä kaikille suomen kielestä kiinnostuneille. Aristoteleen kantapäässä on tällä hetkellä melkein 26.000 jäsentä. Keskustelut saattavat venyä todella pitkiksi.

Aloitin eilen keskustelun suomen kieleen saaduista lainasanoista, jotka ovat jääneet epäviralliseen käyttöön. Ketjussa on nyt yli 200 kommenttia. Sanoja on hämmästyttävän paljon. Röijy, kostyymi, hantuuki, vakstuuki, sontikka, veska ja mesta ovat useimmille tuttuja.

Suurin osa mainituista sanoista on minulle tuttuja. Se osoittaa, että sanat ovat aktiivisessa käytössä ja laajalti tunnettuja.

Nämä sanat ovat minulle tuntemattomia tai lähes tuntemattomia: silimiskooli, rykkityyki, kaalitolmu, putukihveli, karteeki, prikhenkari, satniekka, risinkka, sumpsa, pitskat, fausti, fiutino, kröntmönttinens, repetta, henttari, eltta, reekoortti, reeraaminen, kolotna ja örnkotti. Oli siellä muitakin. Olisi kiva kuulla, jos tiedätte, mitä nämä tarkoittavat.

Arvelen, että silimiskooli on sihti. Prikhenkari on kuulemma tyrkyttimen roikotin. Sumpsa kuuluu olevan käsilaukku tai reppu. Veikkaan että eltta tarkoittaa tulta. Kolotna tarkoittaa nälkää.

Pistouvata on minulle tuttu verbi kirjallisuudesta. Tarkoittaa ilmaiseksi tarjoamista. Kommentoijat tietävät sen tulevan sanoista bestow ja bestå. Korsteeni on ilmeisesti matkustanut Saksasta (schornstein) Ruotsin (skorsten) kautta tänne.

Kieliin liittyvissä ilmiöissä riittää pohdittavaa ja hämmästeltävää.


perjantai 20. heinäkuuta 2018

Tiedotus lukijoille



Näin kaupassa herkkusieniä tarjolla ja tein impulssiostoksen.

Olen saanut tutustua jälkipolven pippaloissa pekonisieninyytteihin, joten päätin tehdä sellaisia.


On muuten helppo ruoka. Otin kannat irti ja sulloin sisuksiin Roquefort-sinihomejuustoa. Sitten kiersin hattujen ympärille pekonia. Annoin palleroisten paistua uunissa parikymmentä minuuttia 225 asteessa.


Lisukkeena söimme perunasalaattia sekä vähän muutakin. Ei yhtään hassumpi ateria, vaikka itse sanonkin.

Toivottavasti muistan seuraavalla kerralla laittaa vähemmän juustoa hattuihin. Nyt pallerot maistuivat hyvin suolaisilta. Kannattaa varmaan myös lyhentää kypsennysaikaa tai pienentää lämpöä.


Roquefort-juuston valmistusohje kuulostaa todella eksklusiiviselta.  Maito on peräisin Lacaine-rotuisista lampaista Aveyronista ja sen liepeiltä Ranskasta. Maito juoksetetaan ja siihen istutetaan penicillium roqueforti -homeen itiöitä, jotka -yllätys yllätys - ovat peräisin Roquefort-sur-Soulzonin alueen luolista. Juustojen annetaan kypsyä valmiiksi saman alueen Combalou-vuoren uumenissa.

Roquefortin maku on intensiivinen. Tuskin erottaisin kuitenkaan tätä herkkua maun perusteella muista samantapaisista tuotteista. Ainutlaatuiselta tuntuva valmistustapa luo kuitenkin mielikuvan ainutlaatuisesta tuotteesta.

Minulle on jäänyt mieleen, kun sain ehkä ensimmäisen kerran eläessäni sinihomejuustoa enoni perheen vieraana joskus 60-luvulla. Otin valmiin voileivän, jonka päälle levitetyn juuston maku yllätti minut hirveydellään.

Aikuisen suuhun sinihomejuustot sopivat paremmin.


Tiedotus: Tämä blogi menee nyt kesälomalle. Julkaisen taas ensi viikon jälkeen maanantaina. 


torstai 19. heinäkuuta 2018

Katastrofi peruttu?


Meillä on kaksi 1Storesta ostettua Lacie-levyasemaa, joilla olin suunnitellut hoitavani tiedostojen säilytyksen ja varmistuksen. Valitettavasti en ole koskaan saanut aikaiseksi kopioida tietoja myöskin toiseen niistä. Opin nyt asioita kantapään kautta.

Vein ulkoisen muistin huoltoon. Minulle ilmoitettiin sitten puhelimitse, että levyllä ei ole mitään. Kaveri lupasi kuitenkin mielenkiinnosta ja ilman eri veloitusta laittaa skannausohjelman tutkimaan levyä.

Hänellä oli tänään hyviä uutisia. Levystä löytyy runsaasti tavaraa. Hän kertoi samalla, että siinä olevaa varsinaista varmuuskopioaineistoa tuskin saadaan kuitenkaan pelastetuksi. Se ei ole ongelma, koska olen jo saanut ne palautetuksi uuteen koneeseeni. Muuta aineistoa on noin teran verran. Se koostuu kuvista ja videoista, jota olen siirtänyt levylle erikseen. Kaveri kertoi, että he voivat palauttaa kyseisen aineiston.

Vein tänään huoltofirmaan tyhjän levyn, jotta voivat tallentaa tiedostoni siihen turvaan.

Olen tässä samalla oppinut kaverilta, että maailman ulkoiset levyasemat ovat ilmeisesti luokattoman huonoa tavaraa. Ala on ollut niin kilpailtu, että myydään halvalla huonoa. Näin asian ymmärsin. Valmistajia ei oikeastaan ole kuin kaksi.

Applen omat ulkoiset muistiratkaisut ovat hirvittävän kalliita. Tiedä sitten, ovatko nekään laadukkaita. Jos haluaa itse läppäriin ison muistin, on varauduttava maksamaan paljon ja tilattava laite erikseen.

Videot vievät paljon tilaa. Tiedostojen siirtely ulkoiselle muistille ja takaisin on ikävää puuhaa. Vaikuttaa siltä, että markkinoilla on valtava aukko. Toivottavasti joku kehittää tarpeeseen luotettavan ratkaisun.

Näyttää siltä, että selviän säikähdyksellä. Jotakin olen ehkä menettänyt, mutta valtaosa on ilmeisesti tallella. Aineistoja on useilla ulkoisilla levyillä. Olin jo alkanut terästää itseäni suhtautumaan stoalaisesti mahdolliseen suureen menetykseen.

On varmaankin syytä kopioida kaikki aineistot yhteen tuoreeseen levyasemaan ja monistaa koko materiaali vielä yhteen tai kahteen muuhun.

Yritän ottaa opikseni.











keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kaksi maalausta




Kaksi teosta lähti uuteen kotiin. Lämmittää mieltä. 



tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kaikki katoaa, erityisesti kuvat ja videot


Parasta opetella uskomaan, että nykyvalokuvat ja -videot ovat vain päiväperhosia. Jos jotakin haluaa säilyttää parhaat aarteet tulevaisuuteen, kannattaa tallentaa ne painettuun muotoon. Digivideoiden suhteen en keksi käytännöllistä ratkaisua.

Sain jokin aika sitten muistutuksen asiasta, kun kaatunut vesilasillinen tuhosi läppärini käyttökelvottomaksi. Ostin uuden Macbookin. Varmistuksien palautus onnistui hämmästyttävän hyvin. Onneksi minulla oli ulkoisella levyllä kohtuullisen tuore varmistua.

Sitten sain uuden muistutuksen olevaisen kuolevaisuudesta. Siirsin eräältä vanhalta ulkoiselta levyltä videoita läppäriini ja aloin editoida niitä iMoviella. Sittemmin aloin kaivella läppärissäni olevia valokuvia esiin.

Niitä ei ollut.

Eilen askaroin Apple-tuen kaverin kanssa ongelman parissa pitkän tovin. Yhteys kytkettiin siten, että hän näki Helsingissä kuvaruutuni. Kuvat eivät löytyneet, eikä edes selitystä tapahtuneeseen.

Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli kuvien hakemiseen backupista. Kytkin saman ulkoisen muistin, jota olin käyttänyt palauttaessani varmistuksiani uuteen koneeseen. No kas, sepäs ei käynnistynytkään. Menen huomenna näyttämään sitä huoltoon. Saakohan siitäkään enää mitään ulos.

Kun kävin aiemmin näyttämässä tuhoutunutta läppäriäni huollossa, näytin samalla yhtä muistitikkuani, johon en ollut saanut yhteyttä. Kuulin, että sekin on menetetty tapaus.

Palautan mieleenne, että kerran menetin erityisen kallisarvoista videomateriaalia, jota olin tallentanut videokamerallani. Kyseellä oli laaja sukukokous ja paikalla oli ihmisiä, joka tuskin koskaan tapaavat toisiaan samassa kokoonpanossa.

Olin siirtänyt aineistoin silloiselle läppärilleni ja imutin sen iMovieen. Kun aloin seuraavana päivänä tutkailla sitä, aineisto oli kadonnut. Sitä ei löytynyt edes Apple-tuen avulla. Syykään ei selvinnyt. On muuten kerran toistekin tapahtunut samantapaista.

Voin lohduttautua sillä, että tuskin tuskin kuvaamistani aineistoista monikaan olisi kiinnostunut, kun minusta on aika jättänyt. Nuorten kuuluukin katsoa eteen- eikä taaksepäin.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Menepäs nyt epämukavuusalueellesi!

Olet varmaan usein kuullut kehotuksen mennä epämukavuusalueelle. Se on taitaa olla yksi näistä lausahduksista, joiden ajatellaan sisältävän viisautta. "Tartu hetkeen!" ja niin edelleen.

Onko kehotuksessa mitään järkeä? Partiolaisia kannustettiin ainakin ennen vanhaan lauseella "Mitä mukavampaa, sen epämukavampaa, ja mitä epämukavampaa, sen mukavampaa." Kuulostaa aivopesulta.

Partioliikkeen perusti kenraaliluutnantti Baden-Powell. Ideana oli nähtävästi valmentaa nuoria ihmisiä maanpuolustustehtäviin, toimia armeijan esikouluna. Konseptille oli sosiaalinen tilaus, koska seikkailumainen toiminta vetoaa teini-ikäisiin poikiin.

Olen itsekin ollut ensin kolkkapoika (nyk. sudenpentu) ja sitten partiolainen. Nurmijärvellä partiotoiminta oli sulautunut muuhun nuorisotyöhön. Se oli osa seurakunnan nuorisotyötä ja lisäksi eräs aktiivinen nuorehko mies kuljetti meitä nuoria muutoinkin metsäretkillä. Niinpä olen saanut nuorena olla mukana kesä- ja talvileireillä, pyöräretkillä ja muutoinkin laavulla metsässä.

Partioidea ei ehkä enää ole kovin trendikäs, mutta ilmeisesti toiminta on yhä vireää. Tunnistan partiotoiminnassa stoalaisen hengen. Kunnon mies ei valita vaan toimii tunteilemattoman harkitusti haastavissa tilanteissa. Tunnustan imaisseeni nuorena itseeni tällaisen miesihanteen, joka elähdytti myös tuon ajan poikakirjoja. Sama eetos sisältyy myös lukemattomiin aikuisten sankariromaaneihin.

Tyyneys ja toimintakyky ei ole huono yhdistelmä. Siitä on apua monissa tilanteissa. Tunteiden kliininen tukahduttaminen ei liene kuitenkaan hyväksi kenellekään. Ei kannata ahtaa itseään liian stereotyyppiseen haarniskaan.

Meitä miehiä moititaan puhumattomuudesta ja ihan aiheesta. Koen itse hyötyneeni siitä, että olen oppinut useammin etenemään keskustellen stoalaisen vaikenemisen sijaan.

Partioidealla on kuitenkin puolensa ja olen kiitollinen muutoinkin nuoruudessani saamistani eräkokemuksista. Ei pidä kuitenkaan unohtaa reflektointia tässäkään asiassa.

Haluan tuoda vielä esiin, että tyttöjen partiotoiminnalla on lähes yhtä pitkät perinteet kuin miesten vastaavalla.

Miksi pitäisi mennä epämukavuusalueelle? Olisi järjetöntä todeta, että aina pitää mennä vaikeimman kautta.

Ajattelen, että kyse on kyvystä siirtää tyydytyskokemuksia. Jos elän nyt askeettisemmin, voin säästää rahaa ja hankkia jotakin hyödyllistä tai mieltä ilahduttavaa myöhemmin. Jos pidättäydyn jatkuvasta herkuttelusta, painoni ehkä laskee ja voin paremmin.

Joskus on myös venytettävä voimat äärimmilleen, että selviää hankalasta tilanteesta. Minun piti jossakin vaiheessa tehdä hyvin pitkää päivää selvitäkseni työstäni ja voidakseni hankkia elatusta perheelleni. Myös yleinen etu saattaa vaatia uhrauksia. Isoisäni piti aikoinaan lähteä puolustamaan maata, toimimaan äärettömän epämukavissa olosuhteissa ja uhraamaan lopulta henkensä.

Ihminen saattaa joskus tarkoituksellisesti altistaa itsensä äärimmäisille hankaluuksille saavuttaakseen jotakin erityistä. Ajatellaan vaikka vuorikiipeilijöitä tai huippu-urheilijoita.

Eheä elämä ei mielestäni ole tietoista jatkuvissa hankaluuksissa rämpimistä. Tai no, huippu-urheilija saattaa valita niin. Hän ilmeisesti kokee mahdollisen menestyksen niin merkitykselliseksi, että katsoo uhrausten kannattavan. Suuren yrityksen toimitusjohtaja on oikeastaan aina töissä. Vapaa-ajan uhraaminen saattaa tuoda rahaa, kunniaa ja suurta tyydytystä. Konsulttikielellä epämukavuusalueelle meneminen saattaa tarkoittaa jotakin tällaista.

Hedonistinen lilluminen nautinnoissa ei myöskään kuulosta mielekkäältä elämältä. Kai siihenkin kyllästyy. Harvalle se on mahdollistakaan. Haasteiden vaihtelevuus saattaa jopa saada elämän tuntumaan antoisammalta.

Mikä on johtopäätös? Suosittelen tässäkin kohtuullisuutta.

Kohtuullisuus ei kuulosta jännittävältä eikä vauhdikkaalta, mutta se on erittäin hyvä vanha arvo.





perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kieliin voi jäädä koukkuun


Kerroin taannoin, että opettelimme kieliä vaimoni kanssa WordDivellä ja että siirryimme Mondlyyn, joka tuntui monipuolisemmalta ja jolla voi opiskella useita kieliä hyvin edullisesti.

Yhteinen haasteemme on ranskan kieli, jota olemme harrastaneet pitkään, mutta satunnaisesti. Minä olen Mondlyn myötä intoutunut verestämään myös ruotsia ja saksaa.

Mondly julkaisee joka päivä uuden tehtävän kaikilla kielillä. Tehtävä on lyhyt. Teen sen päivittäin ruotsiksi, ranskaksi, saksaksi ja englanniksi. Englantia osaan parhaiten suomen jälkeen. Siksi englannin osuus on hyvin helppo, mutta aina voi parantaa ääntämystä ja paikata sanavarastoa.

Minusta on kiinnostavaa tarkkailla mitkä sanat muistuttavat toisiaan useissa kielissä. Joskus toteutuu täysi suora. Sana on melkein sama suomeksi, ruotsiksi, ranskaksi, saksaksi ja englanniksi. Yksi tällainen on tomaatti: en tomat, la tomate, die Tomate ja tomato. Mainitut kielet kuuluvat suomea lukuunottamatta indoeurooppalaiseen kieliryhmään. Voisi kuvitella, että esimerkiksi peruna olisi melkein sama saman kieliryhmän kielissä, mutta ei ole: en potatis, la pomme de terre, die Kartoffel ja potato. Nyt taisi tulla kertausta, mutta olkoon (Pelaamalla kieliä).

Mondlyn aloitussivulla on tarjolla noin 40 pysyvää tehtäväsarjaa. Teemat kattavat tavallisessa arjessa ja matkailussa tarvittavia sanoja ja sanontoja. Kukin tehtävä sarja jakautuu alasarjoihin, joista yhden tekemiseen ei mene pitkää aikaa. Useimmissa tehtävissä sanat kuullaan sekä nähdään kuvana ja tekstinä. Osassa sanotaan lauseita ja ohjelma tunnistaa ääntämyksen oikeellisuuden. Ruudussa näkyy mitä järjestelmä kuuli harjoittelijan sanovan.

Olen tehnyt ruotsista kaikki perustehtävät ja nyt haluaisin oppia lisää. Ruotsia on hauska vahvistaa, kun sitä on luettu koulussa vuosikausia. Löysin muutaman lisätehtäväsarjan, mutta mitä sitten? Päivittäisiä tehtäviä tietenkin voin tehdä. Mondlyssa on ilmeisesti jotakin verbien taivutuksestakin, mutta missähän se on.

Ranskaa olen tehnyt toiseksi eniten ja seuraavaksi saksaa. Pääpaino on ruotsissa ja ranskassa.

Netissä on runsaasti erilaisia kielisovelluksia, osa ilmaisia ja osa maksullisia. Tässä löytämiäni:

Toteutukset ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi HiNativessa kommunikoidaan äidinkielisten kanssa.

Olen oppinut uuden sanan. Polyglot tarkoittaa ihmistä, joka puhuu useita kieliä. Eräässä keskustelussa mainitaan, että ollakseen hyperpolyglot pitää puhua 12 kieltä sujuvasti. Olen tavannut erään kreikkalaisen, joka puhui kanssani suomea ja jota luulin suomalaiseksi. Hän on varmaan lähes hyperpolyglot. Eräs sveitsiläinenkin puhui kanssani suomea. Hän osasi ruotsiakin. Hän lienee ainakin polyglot. Luulen, että kyseessä on erikoislahjakkuus. Varmaan harjoitteluakin tarvitaan.

Näitä kielisovelluksia on niin paljon, että niiden käyttämiseen addiktoitua, luulen. Osassa niistä on pelillisyyttäkin. On hauskaa, kun tehtäviä voi tehdä ohimennen vaikka muutaman minuutin kerrallaan. Ei huono pahe. 

Joku uppoutuu postimerkkien keräämiseen, toinen jalkapallon seuraamiseen, kolmas kieliin. Meitä on moneksi. 





torstai 12. heinäkuuta 2018

Mihin menet Eurooppa?


Eurooppa ei ole staattinen maanosa, tarkoitan poliittisesti. Voimasuhteet ovat alueella myllertyneet kautta vuosisatojen. Kauan sitten Rooman valtakunta hallitsi suurta osaa Eurooppaa. Myöhemmin merkittävä voimatekijä oli Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta. Nykyään suurta osaa alueen valtioista yhdistää Euroopan unioni.

Yllä mainituista muodostelmista huolimatta alueella on aina puhuttu lukuisia kieliä. Kielirajat eivät ole noudattaneet valtioiden rajoja, eivätkä noudata nytkään.

Maailmassa on nykyään useita suuria voimakenttiä, joista Euroopan unioni on yksi muiden joukossa.  Osassa näistä viestintää dominoi yksi kieli kuten Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Venäjällä. Näillä mailla on näin taloudellista ja kansallista koheesiovoimaa verrattuna Eurooppaan.

Kieli ja etninen tausta eivät ole muuttumaton yhdistelmä. Venäjä venäläisti alueellaan asuvia muita kansoja. Työtä jatkoi Neuvostoliitto, joka kasvatti neuvostoihmisiä. Nyt Putin vahvistaa venäläistä identiteettiä. Kiinaa hallitaan luullakseni mandariinikiinalla ja Yhdysvalloissa englannin kieli vei aikoinaan voiton.

Tuntuu utopistiselta ajatella, että Euroopasta syntyisi kielellisesti yhtenäinen imperiumi. 1800-luvulla voimiinsa päässyt kansallisvaltioajattelu on yhä voimissaan.

Trumpin slogan on "America first". On vaikea kuvitella eurooppalaisten valtiomiesten toistelevan vilpittömästi tunnuslausetta "Europe first". Euroopan unionin toiminta on jäsenmaiden siltarumpupolitiikkaa.

Voisiko Euroopasta syntyä yhtenäinen kansallinen imperiumi siten, että se säilyttää monikielisyytensä? Sveitsissä tällainen on onnistunut. Siellä puhutaan useaa kieltä, mutta kaikki ovat sveitsiläisiä.

Venäjällä ja Yhdysvalloissa on vallan ottanut kieli, joka on ollut muutoinkin vahvoilla. Euroopassa yleisin yhteistoimintakieli on epäilemättä englanti. Saksan kieltä puhuvat alueet edustavat ehkä merkittävintä taloudellista valtaa, mutta yritäpä kuvitella ranskalaisten puhuvan saksaa.

Eurooppa tuskin yhtenäistyy, mutta varma en voi olla. Nyt tuntuu siltä, että Euroopan unioni on alkanut hajota. Suuri ulkoinen uhka voi ehkä kääntää suunnan. Jos Yhdysvallat vetäytyy Natosta, Eurooppaan saattaa syntyä turvallisuusvaje. Armeija marssii vatsallaan, sanotaan. Isossa kuvassa tämä tarkoittaa sitä, että voimakas armeija edellyttää vahvaa taloutta.

Voi olla, että pohdin asiaa liian Eurooppa-keskeisesti. Jos ilmastopakolaisuus toteutuu niin kuin ennustetaan, kuka tietää millainen Euroopasta tulee? Opin äskettäin, että Skandinaviaan tuli aikoinaan etelästä ihmisiä, joilla oli tumma iho ja siniset silmät ihmisiä. Idästä taas tuli vaaleita ihmisiä, joilla oli tummat silmät. Näistä aineksista ovat nykyskandinaavit kehittyneet.

Siitä olen melko varma, että myllerrys jatkuu.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Moran kivet



Muutaman kilometrin päässä Uppsalasta, tavallisen maalaistien varressa, on pieni mökki, jossa ovat Moran kivet. Ehkä pitäisi kirjoittaa Moran kiviä, koska tässä on niistä vain osa.


Mökkiin ei pääse sisälle, mutta oven ikkunoista ja vastapuolen ikkunasta voi tirkistellä kiviä.


Alun perin on ollut kyse Moran kivestä. Se lienee ollut yksittäinen kivipaasi, jolla hypoteettisen Sveariken kuningaskandidaatit esittäytyivät tai jolle valitsijat osoittivat valitulle kunnioitusta. Kivi on kadonnut. Nämä esillä olevat kivet ovat muistokiviä, joita viittaavat valittuihin kuninkaisiin. Kun tietty kuningas oli vallassa, hänen kivensä oli ison Moran kiven päällä. Kivi siirrettiin ison kivipaaden viereen, kun seuraava kuningas oli valittu.

Islantilaisen historioitsijan, Snorri Sturlusonin, mukaan paikalla sijaitsi Upplannin ting. Sanalla ting tarkoitetaan vapaiden miesten hallintokokouksia eli käräjiä.


Maunu Ladonlukko on aikaisin Moran kivellä todistettavasti valittu kuningas. Hänet valittiin vuonna 1275. Vuodesta 1362 lähtien myös Suomesta saatiin lähettää edustajia vaaliin.

Moran kivi katosi noin vuoden 1515 paikkeilla. Legendan mukaan asialla olisi ollut Sten Sture nuorempi, joka olisi näin yrittänyt estää Tanskan kuninkaan kruunauttamasta itseään Ruotsin kuninkaaksi. Sture toimi Ruotsin valtionhoitajana 1512-1520. Noihin aikoihin neuvoteltiin Kalmarin unionin palauttamisesta.

Tanskan Kristian II aloitti sodan Ruotsia vastaan vuonna 1520 ja valloitti Tukholman. Kruunajaisvaltiopäivien yhteydessä hän mestautti noin sata Sturen kannattajaa. Tapahtumaa kutsutaan Tukholman verilöylyksi. Uhrien joukossa oli tulevan kuninkaan, Kustaa Vaasan, isä Eerik.








tiistai 10. heinäkuuta 2018

Uppsalan tuomiokirkko 4



Tuomiokirkon Sturein kuorissa on vaikuttava alttaritaulu. Se ei kuulu kirkon vanhaan esineistöön, sillä se on ostettu Skånelan kirkosta 1900-luvun alkupuolella. Taulu on tehty Brysselissä 1500-luvun alussa.

Toisin kuin luterilaisessa kirkossa roomalaiskatolisessa kirkossa Jeesuksen äidin, Marian, teologinen merkitys on suuri. Tämä alttaritaulu esittää Marian vanhempien tarinan, joka perustuu apogryfiseen Jaakobin protoevankeliumiin. Uuteen testamenttiin valittiin tekstejä, joita pidettiin opillisesti oikeina ja apostoleihin liittyvinä. Kaanonin ulkopuolelle jätettyjä tekstejä kuten Jaakobin evankeliumia kutsutaan apogryfisiksi kirjoiksi.

Annan ja Joakimin tarina on todennäköisesti legenda.

Taulu esittää kertomuksen sarjakuvamaisesti vasemmalta oikealle. Keskellä oleva kohtaukset ovat kolmiulotteisia, vähän kuin nukkekodin asetelmia. Jos haluat lukea Jaakobin evankeliumin, löydät sen täältä. Marian vanhempien tarina kerrotaan evankeliumin alussa.

Tarinan mukaan Anna ja Joakim eivät saa lapsia ja siitä syystä Joakimilta kielletään uhraaminen temppelissä. Tästä syystä hän jättää Annan. Tämä tapahtuma kuvataan taulun keskiosan vasemmassa yläkulmassa. Alapuolella olevassa ruudussa Anna saa kehotuksen mennä tapaamaan Joakimia Kultaiselle portille. Keskellä olevassa kuvassa he tapaavat. Anna tulee samalla raskaaksi. Oikeassa yläkulmassa Anna synnyttää Marian. Alakuvassa kolmevuotias Maria luovutetaan temppeliin kasvatettavaksi. Alttaritaulun oikeanpuoleisessa osassa kerrotaan Annan ja Joakimin myöhemmistä vaiheista.

En tiedä, miksi alttaritaulu on sijoitettu juuri Sturein kuoriin. Sturet olivat ylimyssuku, jonka edustajia mielipuolinen Eerik XIV tapatti pelätessään salaliittoa. Yhden taisi tappaa itsekin. Kts. Sture-murhat.



Olen käyttänyt lähteenä myös Annika Franzenin teosta Guideboken om Uppsala domkyrka.



maanantai 9. heinäkuuta 2018

Syöpäveljen muistolle

Luulen nyt tietäväni reunasta tunteen, kun tutuksi tullut rintamakaveri kaatuu viereltä.

Ollessani Kolmiosairaalan 7A:lla tutustuin Pekkaan, joka piti henkeä yllä osaston kokoontumistilassa. Veikko otti kontaktia muihin ja piti yllä optimistista taistelumieltä. Periksi ei anneta. Tutustuin myös Pekan poikaan. Rupattelimme usein yhdessä niitä näitä.

Pidimme yhteyttä. Kävin kerran häntä katsomassakin, kun hän oli sairaalassa ja minä en.

Saimme kumpikin kantasolusiirteen noin kaksi vuotta sitten. Pekallalla ilmeni jäännöstautia siirteen jälkeen. Myöhemmin hänen arvonsa alkoivat nopeasti huonontua ja hän joutui uudestaan sytostaattihoitoihin.

Pekka taisteli ja kuntoutui niin, että palasi töihin osa-aikaisesti. Sitkeä mies.

Pekka joutui kuitenkin jäämään tämän vuoden alkuviikkoina sairauslomalle.

Kysyin huhtikuun 6. päivänä Pekan vointia Facebookin yksityisviestillä. Hän kertoi, että hänen jalkojaan kuntoutetaan.

Hän kirjoitti huhtikuun 12. päivänä auringonpaisteisen päivityksen Facebook-seinälleen jalkakuntoutuksestaan ja päättää päivityksen hänelle tunnusomaiseen toteamukseen "Jaksaa, jaksaa."

Olen kysynyt häneltä 16. päivänä yksityisviestinä, mikä hänen jalkojaan vaivaa. Vastausta ei tullut.

Veikko on laittanut 22. päivä huhtikuuta seinälleen maisemakuvan, joka on otettu jostakin korkealta, luultavasti sairaalan ikkunasta. Näytän tykänneeni.

Seuraavana päivänä hän on kommentoinut päivityksessään sotea ja sairaanhoitajien työkuormaa. Pitää varmaan lehteen kirjoittaa, hän päättää tekstin. Tämä oli hänen viimeinen päivityksensä.

Ihmettelin hiljaisuutta. Jossakin vaiheessa yritin soittaa hänelle, mutta en saanut yhteyttä.

Kesäkuun 8. päivänä olen lähettänyt hänelle yksityisviestin, jossa kerron soittoyrityksestäni ja kysyn, onko kaikki suunnilleen hyvin. Vastausta ei tule.

Olin huolissani kaveristani ja mietin miten saisin yhteyden häneen. Keksin sitten, että lähetän yksityisviestin hänen vaimolleen.

Olimme viettämässä lauantaina aikaa yhdessä nuorimman poikamme ja hänen vaimonsa puutarhassa. Kaksi muutakin jälkeläisperhettämme oli edustettuna.

Mieleeni tuli Pekan asia ja menin kännykkäni avulla hänen seinälleen. Ruudulle tuli teksti: In memoriam X. Toivomme, että ne, joille X oli tärkeä, saavat lohtua hänen profiilistaan ja voivat muistella hänen elämäänsä.

Netistä löytyi lyhyt muistokirjoitus, josta kävi ilmi, että Pekka on kuollut vappuna.

Pekka on poissa. Kaipaan. Keneen minä nyt pidän yhteyttä?


Käytän tässä jutussa kaveristani hänen oikean nimensä sijasta nimeä Pekka. 


perjantai 6. heinäkuuta 2018

Saako väsyttää?


Minulla oli viime kesän lopussa jakso, jolloin nukuin paljon, joskus jopa puolille päivin. Silloin tunsin tarvitsevani runsaasti unta. Se saattoi johtua edellisen kevään työhönpaluuyrityksestä, mutta erityisen paljon muutosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Pelkäsin, että unen tarpeeni oli pysyvästi noussut suureksi.

Univaihe meni kuitenkin ohi. Nyt tuntuu siltä kuin olisi uusi samanlainen alkamassa. Nukuin viime yönä lähes 10 tuntia, mutta tunnen silti itseni väsyneeksi.

Tilanne hieman nolottaa minua, vaikka varmaan ei tarvitsisi. Väsymykselläni on selvä syy. Sen täytyy johtua syöpähistoriastani.

Kaikkihan ovat väsyneitä, saatat ajatella. Korkeasta elintasosta huolimatta monet joutuvat elämään kiireessä ja se väsyttää. Olen itse elänyt pitkiä aikoja jatkuvassa aikataulupaineessa. Olen kuitenkin yleensä pystynyt toimimaan väsymyksestä huolimatta. Tosin kynttilä on palanut kahdesta päästä, eikä se ole jäänyt seuraamuksitta.

Intensiivisessä elämänvaiheessa ihminen saattaa joutua kroonisen ylikuormituksen tilaan. Ihmisen venymiskyky voi olla hämmästyttävän suuri. Ajattelen, että sellaisissa tilanteissa kannattaa pyrkiä ainakin pidemmällä aikavälillä tekemään joitakin elämää helpottavia ratkaisuja, ehkä isojakin. Tämä on toki helppo sanoa, mutta vaikeampi toteuttaa. Kannattaa kuitenkin pyrkiä parempaan. Hyvinkin voi käydä.

Nyt en tunne pystyväni taistelemaan väsymystä vastaan toimimalla väsymyksestä huolimatta. Toki pystyn tekemään yhtä ja toista niin, että väsymys unohtuu. Jos intensiivinen toiminta jatkuu kuitenkin pidempään, seuraa romahdus. Palautuminen voi viedä useita päiviä. Nyt saattaa olla menossa huomattavasti pidempi toipumisvaihe.

Minun on pidettävä mielessäni, että minä saan olla väsynyt.  Kai tällainenkin elämä on arvokasta. Eläminen on enemmän mukavaa kuin epämukavaa.

En minä täysin toimettomana oikein osaa olla, mutta puuhailen omaan tahtiini. Onneksi pakottavasti hoidettavia asioita ei ole paljon. Arkipäiviin asettamani postaustavoite taitaa olla suurin haaste, jonka eteen yritän pinnistellä. Ajattelen, että on hyvä pitää yllä tällaista jatkuvaa tointa.

Sanotaan, ettei mahdottomille asioille kannata yrittää tehdä mitään vaan parempi on keskittyä sellaisiin, joille voi jotakin. Tämä on itsestäänselvyys.

Siispä kerään voimia niin paljon kuin tunnen tarvitsevani ja teen sitten mitä jaksan. Eläkeläisenä olen etuoikeutettu, koska minulla on tällaiseen mahdollisuus.












torstai 5. heinäkuuta 2018

Uppsalan tuomiokirkko 3



Tämä herra on Kustaa Vaasan poika Juhana III, joka oli Suomen herttua 1556-1563 ja Ruotsin kuningas 1568-1592.


Tässä on hänen ensimmäinen laillinen vaimonsa Katariina Jagellonica, joka oli Puolan kuninkaan sisko ja äitinsä puolelta milanolaista ruhtinassukua. Suomen herttua ja hänen tuore vaimonsa alkoivat pitää renesanssihovia Suomessa. Muistan kuulleeni tai lukeneeni jostakin, että Katariinan mukana tuli haarukan käyttö Ruotsiin.


Monet muistavat, että ennen aviolittoa Juhanan rakastajattarena oli Kaarina Hannuntytär, joka synnytti hänelle neljä lasta. Kaarinan äiti  oli muuten entinen nunna ja isä entinen munkki (!). Juhana otti poliittisista syistä vaimokseen Katariina Jagellonican.

Yhteys Puolaan sai aikaan jännitteen protestanttisen ja katolisen uskon välille. Juhana himoitsi Katariinan milanolaissuvun perintöä, joka kuitenkin olisi voitu toimittaa vain katoliseen maahan.

Katariina Jagellonica kuoli vuonna 1583. Yhdestä Uppsalan tuomiokirkon vanhasta osasta tehtiin Jagelloninen hautakuori, jonne Juhana teetti asiaankuuluvan monumentin hovitaiteilija Willem Boylla. Juhanan kuoltua hänelle tilattiin Vaasa-kuoriin vastaavanlainen danzigilaiselta Willem von der Blockilta. Teoksen valmistuttua Juhanan poika Sigismund ei kuitenkaan ollut enää vallassa. Laskulle ei löytynyt maksajaa kuin vasta parin sadan vuoden jälkeen, kun Kustaa III hoiti asian loppuun. Muistomerkki on ollut vuodesta 1818 saakka Jagellonisessa kuorissa.

Leskeytynyt kuningas otti vaimokseen Gunilla Bielken.

Palataan aiempiin vaiheisiin. Renesanssilysti Turussa loppui lyhyeen, sillä Juhanan ja hänen velipuolensa kuningas Eerik XIV:n huonot välit äityivät sodaksi. Juhana joutui antautumaan ja vangittiin. Uskollinen puoliso seurasi häntä vankeuteen ja he päätyivät Gripsholmin linnaan.

Muutaman vuoden kestäneen vankeuden aikana pariskunta sai kolme lasta. Sigismund oli ainoa poika ja hänestä tuli myöhemmin Puolan ja Ruotsin kuningas.

Mielenterveysongelmainen Eerik XIV syrjäytettiin ja Juhanasta tuli kuningas Juhana III vuonna 1568.

Juhanan kuoltua valtaistuimen peri Sigismund vuonna 1593. Hän oli ollut Puolan kuninkaana jo vuodesta 1587. Juhanan nuorin veli Kaarle-herttua taisteli kahden maan kuninkaan kanssa vallasta Ruotsissa ja onnistui syrjäyttämään hänet. Sigismundille jäi Puolan kuninkuus. Uusi kuningas otti myöhemmin käyttöön hallitsijanimen Kaarle IX.

Kaarlen pojasta tuli soturikuningas Kustaa II Adolf ja tämän tyttärestä kuningatar Kristiina, joka kuitenkin kääntyi katoliseksi ja luopui kruunusta.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Uppsalan tuomiokirkko 2



Katedraalin itäisen pään suuri kuori oli alunperin omistettu Marialle tai Meidän Rouvallemme. Mies, joka riisti vallan tanskalaisilta Ruotsissa, päätti vallata kuorin omaksi leposijakseen. Niinpä kuorin keskellä makaa selällään kolme hahmoa. Itse ruumiit ovat kuorin alle rakennetussa holvissa.

Keskimmäinen hahmoista on Kustaa Vaasa ja hänen rinnallaan on hänen kaksi ensimmäistä vaimoaan, Katariina Saksi-Lauenburgilainen ja Margareeta Leijonhufvud. Kustaan kolmas vaimo oli Katariina Stenbock.


Ruumiit siirrettiin aikoinaan Tukholmasta Uppsalaan. Matka kesti kolme päivää. Arkkujen päällä oli vainajista tehdyt vahakuvat, jotka jäivät kuoriin pariksikymmeneksi vuodeksi. Sitten hahmot korvattiin uusilla kivisillä hahmoilla. Vahahahmot saattoivat olla samannäköiset kuin lopulliset, koska asialla oli sama hollantilainen taiteilija Willem Boys.




Kaksi puttoa, joista toisella on käsissään tiimalasi ja toisella pääkallo. Viesti on ilmiselvä.


Monumentin jalustassa on paljon vaakunoita. Huomaatte, että osa niistä on tutun näköisiä. Niistä voimme päätellä kenen alamaisia esivanhempamme ovat olleet uuden ajan alussa.







Maria on palanut tuomiokirkkoon polyesterista ja silikonista tehtynä. Teoksen nimi on Maria (Paluu). Hän ei ole päässyt takaisin alkuperäiseen kuoriinsa, koska sitä hallitsee nyt Kustaa Vaasa. Niinpä Maria on jäänyt kuorin lähettyville katselemaan sitä miettiväisen näköisenä.



Lähteenä olen käyttänyt verkon lisäksi myös Annika Franzonin teosta Guideboken om Uppsala domkyrka (2014). Linkin kautta pääset lukemaan osan kirjasta virtuaalisena.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Uppsalan tuomiokirkko 1



Uppsalan suuri, vanha ja hieno tuomiokirkko on edustaa meidän suomalaistenkin historiaa. Olihan se maan pääpyhättö silloin kuin Suomi kuului Ruotsiin.


Uppsalassa oli jo tuomiokirkko ennen tätä. Siitä olen kertonutkin äskettäin. Uppsala on syntynyt Fyris-joen varteen. Kävi kuitenkin hankalaksi nousta jokea kaupunkiin, joten väki alkoi muuttaa viiden kilometrin päähän etelään Östra Aros -nimiseen paikkaan. Paikan nimi muuttui Uppsalaksi ja alkuperäinen kaupunki Gamla Uppsalaksi.



Pyhä Erik

Katedraalin portteja vartioivat pyhimykset Eerik Pyhä, Pyhä Laurentius ja Pyhä Olavi. Nykyisin ulkopuolella on kopiot. Nämä kuvat olen ottanut kirkon sisällä. Eerik Jedvardinpoika eli Eerik Pyhä eli Eerik IX teki legendan mukaan piispa Henrikin kanssa ristiretken Suomeen vuoden 1156 paikkeilla. Ei ole varmaa, onko retkeä tehty ollenkaan ja jos on, millainen retki se oli.

Pyhä Laurentius

Pyhä Laurentius (Sankt Lars) oli diakoni, joka kärsi marttyyrikuoleman Roomassa vuonna 258. Patsaan alkuperäinen pää ei ole säilynyt ja myöhemmin tehty on varastettu.


Pyhä Olavi
Pyhä Olavi oli ryöstelevä viikinki, joka toimi Norjan kuninkaana 1015-1030. Hän vakiinnutti kristinuskon aseman Norjassa, siksi hänet on julistettu pyhimykseksi. Suomessa hänen nimeään kantavat Olavinlinna ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkko.



Pyhän Eerikin kullattu pyhäinjäännösarkku Uppsalan tuomiokirkossa.




Taiteilija Anders Widoffin näkemys Mariasta.