Sairaan rakas elämä

Since 2014
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Essee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Essee. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. syyskuuta 2026

Ei se piirteeni ollutkaan mitään erityistä

 

Meta.ai

Olen ihmetellyt vaimolleni, miksi minulla silloin tällöin putkahtaa pontevasti mieleeni jokin sana, joka ei liity mitenkään sen hetkisiin puuhiini. Vaimolleni se ei ole tuttua kuin minun kauttani. Yleensä viesti alitajunnasta tulee, kun olen puuhailemassa jotakin arkista. 

Olin ajatellut, että tämä on jokin erityinen luovuuteen liittyvä piirre.

Olin spekuloinut ajatuksella, että jos jokin asia on säilötty muistissani tiettyyn fyysiseen kohtaan, jokin sitä hipaiseva impulssi laukaisee sen tietoisuuteeni. 

Voiko ankkurin näkeminen tuottaa viiveellä mieleen sanan Ankara?


Kysyin asiaa Metan tekoälyltä.


Tekoäly selittää ilmiön perusteellisesti ja uskottavasti. 

Tämä ominaisuus ei ole mitenkään harvinainen. Kyseessä on mind-popping eli tahaton mieleen juolahtelu.

Jos mieleen pulpahtaa Ulan bator, se voi johtua siitä, että on nähnyt jossakin sanan bataatti. Näinkin vähäinen samankaltaisuus riittää. 

Kun teemme jotakin arkista, tiskaamme, leikkaamme nurmikkoa tai muuta vastaavaa, aivot eivät mene tyhjäkäynnille vaan niin sanottu oletusverkosto (default mode network) käynnistyy. Ilmiö on kuin taustalla pyörivä kovalevyn eheytys, joka käsittelee muistoja, sanoja, keskeneräisiä asioita ja sen sellaista.

Muistimme ei ole kansioihin järjestäytynyt hallittu kokonaisuus vaan valtava verkosto, jossa kaikki liittyy kaikkeen. 

Yhteys voi olla hyvinkin heikko. Esimerkiksi sana ankara voi olla lopputulema sille, että on nähnyt hiljattain ankkurin kuvan jossakin. Virike voi olla huomaamaton tuoksu, ääni tai vaikkapa sanan osa jossakin kyltissä. 

Sanat ja paikannimet ovat kuin tiiviitä paketteja, joihin sisältyy paljon informaatiota, ja siksi sellaiset jäävät helposti haaviin. 

Tällainen viittaa terveeseen assosiatiivisuuteen ja muistiin. Liittyvät luovuuteen ja ongelmanratkaisukykyyn. 


Pyysin Metalta kuvaa aiheesta. Syntyi tällainen metamorfoosi:



Ei niitä minulla tuolla tavalla pursuile. Halusin kuvaan itseni. 






En antanut mallikuvaa. Meta osasi tuottaa kuvan vanhojen pyyntöjeni perusteella tai kaivoi mallin ties mistä. Aika kiva. Näköinenkin. Kysyi, haluaisinko vakavamman ja halusinhan minä. 






 Päättikin tuottaa tällaisen fotorealistisen. Tarjoutui tekemään sarjakuvamaisen ja suostuin. 

Tulos ylhäällä. 



Aika velikulta tämä Meta.ai. 



#sarjakuva #intuitio #tahatonmieleenjuolahtelu #mieli #juolahtaminen #idea #luovuus #mielleyhtymä #oletusverkosto









Tässä Metan vastaus:


Tuo on itse asiassa todella yleinen ja aika mielenkiintoinen ominaisuus, ei niinkään erikoinen poikkeus.

Sille on jopa oma nimikin tutkimuksessa: mind-popping tai tahaton mieleen juolahtelu.

Kun teet jotain arkista - tiskaat, kävelet, leikkaat nurmikkoa - aivoissasi tapahtuu juuri silloin otolliset olosuhteet tälle.

Tässä se mekanismi:

1. Aivot eivät mene koskaan tyhjäkäynnille.
Kun keskittyminen ei vaadi kaikkea kapasiteettia, aktivoituu niin sanottu oletusverkosto, default mode network. Se on verkosto, joka alkaa läpikäydä muistoja, sanoja, paikkoja, keskeneräisiä asioita ihan omia aikojaan. Se on vähän kuin taustalla pyörivä kovalevyn eheytys.

2. Muisti toimii assosiaatioilla, ei hakemistolla.
Muistisi ei ole kaappi, jossa on kansioita. Se on valtava verkko, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Sana "Ankara" voi olla kytköksissä siihen, että näit eilen ankkurin kuvan, joka kuulostaa vähän samalta, tai siihen että joku mainitsi sanan "ankara" viikko sitten. Yhteys on niin heikko, että tietoinen mielesi ei sitä huomaa, mutta aktivointi leviää verkossa ja yhtäkkiä yksi solmu nousee pintaan.

Tätä kutsutaan spreading activationiksi. Pieni, huomaamaton ärsyke, tuoksu, ääni, valon kuvio, sanan pätkä jossain kyltissä jota et edes tajunnut lukeneesi, voi sytyttää ketjun joka päättyy johonkin täysin irralliseen sanaan.

3. Arkiset puuhat ovat täydellinen kasvualusta.
Kun teet tuttua, automaattista hommaa, tietoisella mielellä on vähän liikaa vapaata kaistaa. Se ei ole tarpeeksi tylsistynyt nukkuakseen, mutta ei tarpeeksi kuormittunut pysyäkseen ruodussa. Silloin alitajuiset haut saavat tilaa nousta tietoisuuteen. Siksi parhaat ideat tulevat usein suihkussa.

Miksi se on juuri sana tai paikannimi?

Sanat ja paikannimet ovat aivoille erittäin tiiviitä paketteja. Yhteen sanaan - "Kilimanjaro", "spatula", "Pori" - on pakattu valtavasti mielikuvia ja tarinoita. Aivojen on helppo heittää sellainen pintaan, kun se etsii nopeasti jotain käsiteltävää.

Tämä on siis merkki siitä, että assosiatiivinen muistisi ja mielikuvitusjärjestelmäsi toimivat hyvin. Se on sama järjestelmä, joka mahdollistaa luovuuden ja ongelmanratkaisun.

Milloin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota?

Jos sanat ovat lähes aina ahdistavia, pakottavia, tai niihin liittyy tarve tehdä jotain jotta ahdistus helpottaa, silloin kyse voi olla enemmän pakkoajatusten suuntaan. Mutta se mitä kuvaat - neutraali, yllättävä sana joka vain tupsahtaa ja menee ohi - on täysin tavallinen tahattoman muistamisen muoto.

Hauska kokeilu jos haluat:

Kun seuraavan kerran joku sana tupsahtaa, älä yritä heti työntää sitä pois. Pysähdy hetkeksi ja mieti: missä näin viimeksi jotain edes etäisesti samankaltaista? Joskus jäljittämällä löytää sen aivan naurettavan pienen kimmokkeen, joka ketjun käynnisti. 5 minuuttia ennen kuin mieleesi tuli "Ulan Bator", kuulitko radiossa sanan "bataatti"?

Tunnistatko näissä tupsahteluissa mitään toistuvaa teemaa, vai ovatko ne oikeasti täysin satunnaisia joka kerta?

lauantai 5. syyskuuta 2026

Onko hyvinvointivaltio sosialismia?

 

Meta.ai

Mikä on tärkeää? Nopea nousu vai kaikkien pitäminen mukana? Ettei vain olisi arvokysymys.

Velkainen Suomi

Suomi on hyvinvointivaltio kuten pohjoismaiset naapurinsa, mutta niistä poiketen kärsii raskaasta julkisesta velasta. Lääkkeeksi ehdotetaan julkisten palvelujen karsimista, mitä emme luultavasti pysty välttämään. Velan korot ahmivat pelivaraamme. 

Leikkauksia tehdään jo, mutta ne kohdistuvat median mukaan vähäosaisiin. 

Vaihtoehtona tai oheistoimena voisi olla leikkaukset keski- ja hyvätuloisilta. Minulla on kohtuullisen hyvä eläke, joten lienen vähintään keskituloinen. Minua leikkaukset eivät ole juuri koskeneet. Miksi näin?

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, jos missä, sovelletaan sekatalousmallia. Pohjoismaiset naapurimme ovat selvinneet hyvin sen puitteissa, mutta meillä on velkaongelma. Minusta on mahdollista, että Suomen kohtalo ei johdu yksin mallista vaan monista toimintaympäristömuutoksista. 

Venäjän kaupan loppuminen, 2010-luvun lopun finanssikriisin vaikutukset, korona, huoltosuhteen heikkeneminen, Nokian romahdus ja korkojen nouseminen lienevät tällaisia. Toki osa näistä ovat vaikuttaneet muihinkin maihin, mutta meille lienee koko kakku mittavin. Sopeutustoimiin olisi varmasti pitänyt ryhtyä voimallisemmin jo aikaisemmin. 

Osansa voi olla poliittisilla väännöilläkin. Aiemmin vaalittiin ideaa investoinnista vihreään siirtymään, joilla on varmasti tulevaisuutta. Orpo saattaa tätä vieläkin väläytellä, mutta on persujen vanki. Toki vihreyteen satsataankin, mutta nykyhallituksen nuiva suhtautuminen asiaan mielestäni jarruttaa hyvän mahdollisuuden hyödyntämistä. 



Hyvinvointivaltio

Wikipedia: "Hyvinvointivaltio on yhteiskunta, joka turvaa kansalaisilleen laajat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä usein myös laajan, julkisin verovaroin rahoitetun palvelutarjonnan.[1] Hyvinvointivaltion mittareina on pidetty esimerkiksi elintasoa ja sosiaaliturvan tasoa. 

Hyvinvointivaltion tavoite on köyhyyden ja suurten sosiaalisten eriarvoisuuksien poistaminen."

Gøsta Esping-Andersenin (Wikipedia) mukaan hyvinvointivaltio voi olla malliltaan pohjoismainen, keskieurooppalainen tai anglosaksinen (liberaali). Pohjoismaisessa mallissa edut kuuluvat kaikille ja järjestelmä perustuu tulonsiirtoihin. Keskieurooppalaisessa hyvinvointirakenteet liittyvät perheisiin, joilla on päävastuu. Anglosaksisessa mallissa on huomionarvoista se, että vähäosaiset jaetaan avustuksia ansaitseviin ja ansaitsemattomiin. Tulonsiirtojen ja sosiaalimenojen volyymi bruttokansantuotteeseen on muita malleja vähäisempi. Järjestöjen, vapaaehtoistoiminnan ja hyväntekeväisyyden merkitys on huomattava. 



Onko hyvinvointivaltio sosialismia?

Sosialismi on vähän venyvä käsite. Yksi mahdollisuus on määritellä sosialismiksi malli, jossa valtio omistaa kaikki tuotantovälineet. Kaikki olisivat valtion palveluksessa. Kilpailua ei olisi. 

Varteenotettavista puolueista Suomessa ei yksikään aja tällaista. Pohjoismaisen mallin voidaan ajatella olevan sosiaalidemokraattinen versio sekataloudesta, jossa yksityisyysomaisuus suojataan, yritykset kilpailevat ja yhteiskunta varmistaa tulonsiirroilla, että kaikki pysyvät kyydissä. 

Jos hyvinvointivaltiota pidetään sosialismina, ymmärtääkseni pitäisi vallita pyrkimys tuotantovälineiden sosialisoimiseen. 



Missä nyt mennään?

Hankalassa velkatilanteessa kuulee vaatimuksia yhteiskunnan vastuiden vähentämisestä. 


Tänne rahat menevät:

"Valtion budjetti vuodelle 2026 on yhteensä 90,3 miljardia euroa. 

Se ei mene yhdelle tilille, vaan se jaetaan hallinnonaloille. Kun luvut laskee yhteen, kuva on tämä:

1. Yli puolet on sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja kuntia

Tämä on se isoin osa, mutta se on ripoteltu kahteen paikkaan:

Valtiovarainministeriö - 41,8 mrd € on paperilla suurin, koska sen sisällä on:

  • Hyvinvointialueiden rahoitus: 27,1 mrd € - tällä maksetaan käytännössä koko julkinen sote 
  • Valtion eläkkeet ja korvaukset: 6,1 mrd € 
  • Kuntien tukeminen: 4,1 mrd € 
  • EU-maksut: 2,78 mrd € 

Sosiaali- ja terveysministeriö - 14,8 mrd € maksaa suorat sosiaalietuudet:

  • Eläkkeet: 5,5 mrd € - tästä suurin on kansaneläkkeet 3,9 mrd € sekä yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeiden valtionosuudet 
  • Perhe- ja asumiskustannukset ja toimeentulotuki: 4,2 mrd € 
    • perhe-etuudet 1,6 mrd € 
    • asumistuki 1,09 mrd € 
    • perustoimeentulotuki 1,04 mrd € 
  • Työttömyysturva: 2,06 mrd € 
  • Sairausvakuutus: 1,75 mrd € - tämä on valtion osuus Kelan sairauspäivärahoista ja lääkekorvauksista 

Yhteensä siis pelkästään sote + eläkkeet + sosiaaliturva on yli 60% koko budjetista.

2. Koulutus ja sivistys

Opetus- ja kulttuuriministeriö - 8,9 mrd €

  • Korkeakouluopetus ja tutkimus: 4,08 mrd € - yliopistot 2,3 mrd € ja ammattikorkeakoulut 1,03 mrd € 
  • Ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus: 1,41 mrd € 
  • Opintotuki: 1,29 mrd € 

3. Turvallisuus on kasvanut nopeasti

Puolustusministeriö - 6,2 mrd €

  • Puolustusvoimien toiminta 2,6 mrd € ja materiaalihankinnat 1,45 mrd € + hävittäjähankinta 1,35 mrd € 

Sisäministeriö - 2,09 mrd €

  • Poliisitoimi 1,09 mrd € 

Ja erillisenä momenttina valtionvelan korot - 3,24 mrd €. Tämä on se summa, joka menee pelkästään vanhojen velkojen korkoihin. Vuoden 2027 budjettiesityksessä alijäämäksi arvioidaan jo 12,4 mrd €. 

4. Loput

  • Liikenne- ja viestintä: 3,8 mrd € - mm. perusväylänpito 1,4 mrd € 
  • Työ- ja elinkeinoministeriö: 3,3 mrd € - innovaatiotuet, Business Finland 
  • Maa- ja metsätalous: 2,5 mrd € - maataloustuet (EU-tulotuki 526 milj € ja kansallinen tuki 350 milj €) 
  • Ulkoministeriö: 1,15 mrd €, josta kehitysyhteistyö 601 milj €

Eli yksinkertaistettuna: noin 70 senttiä jokaisesta budjettieurosta menee joko hyvinvointialueille, eläkkeisiin, työttömyys- ja muihin sosiaalitukiin ja kuntiin. Loput 30 senttiä jaetaan koulutukseen, puolustukseen, teihin ja ratoihin, ja velan korkoihin."


Ei ole hallituksella helppoa. Eihän täältä löydy juuri mitään turhaa. Mihin tahansa koskee, varmasti nousee äläkkä. 

Epätasapainotilanteessa pitää joko vähentää menoja tai korottaa veroja tai tehdä molempia. Orpon hallitus haluaa välttää veronkorotukset ja puuttua menoihin. Veronalennuksia on tehty ja lisää suunnitellaan. 

Vaikuttaa siltä, että olemme siirtymässä kohti angloamerikkalaista mallia. Kaikki eivät ansaitse tulonsiirtoja tai ansaitsevat vähemmän. Jos päädytään siihen, että nuoret ja terveet työttömät menettävät tukensa, he ovat oman taitonsa ja onnensa varassa. Työllistyminen olisi varmasti kaikkien etu, mutta tämän hetken tilanteessa työtä ei löydy kaikille millään. Jos edut poistetaan, työttömät joutuisivat hakemaa apua sukulaisiltaan ja ystäviltään. Oman asunnon joutuisi yrittämään myydä tilanteessa, jossa tarjonta lisääntyy. Leipäjonot pidentyisivät, kerjääminen palaisi tavalliseen arkeen ja mitä kaikkea. 

Jotkut varmasti keksivät jotakin pysyvää pelastuksekseen, mikä olisi hieno asia, mutta kuinka moni? 

Se, että menoja karsitaan, ei merkitse hyvinvointivaltion katoamista. Yhdysvallatkin on hyvinvointivaltio. Sielläkin autetaan, mutta se ei ole systemaattista eikä automaattista. Siellä myös autetaan huomattavasti vähemmän. Jotkut asuvat kadulla. 

Jos oletamme, että Suomen malli on terve ja velka-ahdinko johtuu suurelta osin ympäristötekijöistä, voidaan ajatella, että tilanne korjautuu ajan myötä. Kuorma tosin on aika raskas. 

Voisiko olla mahdollista turvautua myös veronalennusten siirtämiseen ja jopa tilapäisiin korotuksiin, jotta velan hoidon yhteiskunnalliset vahingot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Huonosti kohdistetut säästöt voivat jopa lisätä menoja pitkällä tähtäyksellä. 

Veronalennuksilla on varmasti dynaamisia vaikutuksia, mutta mikä on niiden hinta?

Kumpi on viisaampaa, tyytyä hitaampaan kasvuun ja pitää kaikki mukana vai karsia hyvinvointivaltiota reippaasti uhreista välittämättä ja saada yhteiskunnan pyörät nopeammin vauhtiin?

Kas siinäpä kysymys!




PS: Tekoäly todella yllätti kyvyillään. Annoin sille aiheeksi otsikon tekstin, pyysin tekemään pilakuvan vanhaan tyyliin tms. ja tuollaisen se pyöräytti. Uskomatonta!




#essee #hyvinvointivaltio #sosialismi #köyhyys #verotus #leikkaukset #valtionvelka
 #budjetti #hallitus #orpo #purra