Kontaktien välttäminen sujunut minulta huonosti

Kävin eilen tapaamassa lääkäriä. Mennessäni poikkesin apteekkiin ostamaan testosteroniannoksia ja muutakin. Ajattekin, että saan pistoksen Trinitaksessa niin minun ei tarvitse lähteä muualle sitä hakemaan.   Näin voin välttää lähikontakteja. Emme ole enää karanteenissa, mutta vaimoni taitaa kuulua riskiryhmiin - ei tosin ikänsä puolesta.

Sain Trinitaksen lääkäriltä perusteelliset ja hyvät ohjeet vähentääkseni unilääkeannostani hitaasti, mutta toivottavasti varmasti. Lääkäri vaikutti oikein pätevältä. Elimistöni on ilmeisesti tottunut Stellaan eikä aikaisemmat annokset enää riitä. Toivottavasti pääsen irti kokonaan. Nyt edetään kolmen lääkkeen yhdistelmällä ja tilanne tarkistetaan kuukauden päästä. Vähän muutakin lääkitystä säädettiin samasta syystä. Sain myös piikin. Lääkäri kehotti minua myös liikkumaan joka päivä sen verran, että hengästyn.

Kokonaisuuteen kuuluu mieto annos Mirtazapinia. Kävin taas apteekissa. Lääkäri oli kuitenkin unohtanut laittaa siitä lääkemääräyksen. Soitin Trinitakseen ja siellä luvattiin hoitaa asia.

Mieleeni tuli sitten, että en ollut saanut reseptiä Stellaan, jota olen käyttänyt ja joka yhä kuuluu yhdistelmään. Soitin lääkäriasemalle, mutta puhelu meni vastaajaan. Nauhalta luvattiin ottaa yhteyttä. Kohta sieltä soitettiin ja esitin Stellaa koskevan asiani. Puhelun varsinainen aihe oli kuitenkin se, että Mirtazapin-resepti on nyt kunnossa.

Menin kolmannen kerran apteekkiin. Minulle kuitenkin kerrottiin ettei määrättyä lääkettä ole neljän ja puolen milligramman tabletteina. Kävi ilmi, että minulla oli joulukuussa määrätty resepti Stellaa voimassa joten se asia oli kunnossa. Lääkäri oli tietysti nähnyt sen tietojärjestelmästä tehdessään reseptejä.

Asian selvittäminen jäi tälle päivälle. Otin illalla oman sovelluksen käytettävissä olevista lääkkeistä ja uni tuli hyvin.

Soitin jälleen Trinitakseen. Sama yhdyshenkilö vastasi. Hän oli ymmärrettävästi ihmeissään ja arveli, että annoskokoon oli tullut virhe.

Hän soitti, kun oli selvittänyt asian. Mainittuja pillereitä on olemassa. Niitä valmistaa Töysän apteekki. Apteekeilla on velvollisuus tilata niitä. Yliopiston apteekista niitä ei kuitenkaan saa. Ymmärsin, että hän kuulisi mielellään, mihin hanke päätyy.

Olin utelias joten soitin Yliopiston apteekkiin. Linjalla oli kuitenkin ruuhkaa, enkä viitsinyt jäädä odottamaan.

Soitin taas apteekkiin, jossa olin asioinut. Kuulin, että heillä ei ole sopimusta Töysän apteekin kanssa. Minua neuvottiin kääntymään Kupittaan apteekin puoleen.

Päätin varmistaa saatavuuden soittamalla viimeksi mainittuun. Vaimo valisti, että siellä on töissä tuntemamme henkilö. Kuinka ollakaan puhelimeen vastasi Maija. Juttelimme hetken jälleenkuulemisen riemusta. Sitten otin asiani esiin ja kuulin, että heillä on etsimääni heti varastossa.

Olin ajatellut lisätä lenkkeilykertojani kuten lääkäri kehotti. En tosin aio hölkätä seitsemänä päivänä viikossa. Voisin kuitenkin tehdä erillisiä intervallilenkkejä. Juoksin viime keskiviikkona 15 kahden minuutin spurttia tavallista hölkkäämistänivauhdikkaammin. Se ei ollut kivaa, mutta aion itsepäisesti jatkaa. Voisin juosta intervalleja useammin, mutta vähemmän kerrallaan.

Lähdin lenkille suuntanani Kupittaan apteekki. Otin spurtteja ja kävelin välillä. Sain apteekista etsimäni. En nähnyt Maijaa, mutta lähetin minua palvelleen henkilön kautta terveisiä. Sanoin, että olen tuntenut Maijan vanhemmat jo ennen kuin hän on syntynyt. Tyydyin viiteen spurttiin tällä lenkillä.

Soitin kotoa Trinitakseen. Yhdyshenkilö oli vaihtunut, mutta kerroin uutiseni. Hän hämmästeli kertomaani tarinaa, lupasi välittää tiedot ja kiitti ystävällisesti.

Hyvä että ensimmäisessä apteekissa neuvottiin eteenpäin. Sain näin lääkkeen nopeasti. Jos he olisivat voineet tilata sitä minua varten, olisin joutunut odottamaan.

Trinitas on pienehkö lääkäriasema, joka on erikoistunut meihin gerontosauruksiin eli yli kuusikymppisiin. Kilpailevat selvästi laadulla ja palvelualttiudella.

Kävin eilen viemässä läppärini tutkittavaksi ja hain sen tänään. Kontaktien välttäminen on sujunut aika huonosti näin päättyneen karanteenijakson jälkeen. Tästä ei voi kuin parantaa.

Ylen sivuilla on muuten Jussi-enon piirustuskoulu. Tämä vinkkinä, jos haluat kokeilla lajia koronapäivien ratoksi tai keksiä puuhaa lapsillesi.

Kumpi parempi kriisissä - oma maa vai EU?

Koronavirusepidemia osoittaa, että Euroopan unioni ei ole valtioliitto vaan itsenäisten maiden yhteisö. Jokainen valtio toimii kriisissä niin kuin katsoo parhaaksi. Nopeutta vaativassa tilanteessa on parempikin, että päätöksenteko toimii ripeästi, mikä ei EU:n laajuudessa luultavasti onnistuisi. Jokaisella maalla on itsellään paras tieto alueensa tarpeista.

Kriisin aikana korostuu tarve kuulua "meihin" ja ottaa etäisyyttä "muihin". Saska Saarikoski  kirjoitti aiheesta ansiokkaasti äskettäin Hesarissa (artikkeli todennäköisesti maksumuurin takana).

Mekin vaimoni kanssa halusimme palata pian kotimaahan, kun koronatilanne alkoi eskaloitua.

Kuten Saarikoski toteaa, jakautumisen halua voi ilmetä myös saman maan kansalaisten kesken. Tästä antaa viitteitä Facebookissa ilmennyt halu pilkata muusta Suomesta eristettyä Uuttamaata kohtaan. Kyseessä lienee huumori, mutta oireellista se on.

Onneksi vaikuttaa siltä, että me suomalaiset pääosin puhallamme nyt hyvin yhteen hiileen.

Jokainen maa ponnistelee nyt saadakseen tehohoito- ja testauskapasiteettinsa riittämään. Epidemia on eri maissa eri vaiheissa. Etelä-Euroopassa ollaan jo ääritilanteessa.

Jos asiaa hoidettaisiin EU:n tasolla, voitaisiin tarvittavaa kapasiteettia kohdentaa tilanteen mukaan sinne, missä tilanne on pahin. Samalla voimavaroja voitaisiin kasvattaa nopeasti yhteistoimin, jotta ne riittävät epidemian levitessä. Tällaiseen ei EU ole valmistautunut.

Testauslaitteiden tuotantoa on vaikea saada nopeasti vauhtiin, koska kaikkia tarvittavia osia ei ole saatavissa. EU:n laajuudessa toimien, tuotantoa voitaisiin koordinoida siten, että laitteita saadaan sinne, missä kulloinkin tarve on suurin.

Ranskassa on 67-68 miljoonaa asukasta. Noin suuri maa on pystynyt varustamaan yhden TGV:n sairaalajunaksi. EU voisi yhteistoiminnassa varustaa useita tällaisia junia, jotka voisivat siirtyä aina sinne, missa tarve on suurin. Ne voisivat ehkä siirtää potilaita, joiden tilanne näyttää huononevan, sinne missä on tehohoitokapasiteettia. Ehkä kyseistä valmiutta voisi olla myös näissä junissa.

Ranska sulkee jo tehtaitaan. Tämä tuskin koskee kriittisiä aloja, mutta joistakin halutuista tuotteista varmaan tulee pulaa. Taloudellisia tappioita varmasti tulee paljon.

Eri valtioilla on taipumus toimia kriisitilanteissa itsekkäästi. J.K. Paasikivi totesi aikoinaan, että maat uhrautuvat toistensa puolesta vain nuorten unelmissa, ja oli varmaan oikeassa. Valtiot eivät edes toteuta lupauksiaan, jos omat edut tulisivat siten uhatuiksi. Toisen maailmansodan alussa Englanti ja Ranska lupasivat auttaa Puolaa, jos Saksa hyökkäisi sinne. Kun sitten niin kävi, Puola jätettiin yksin sotimaan. Englanti tosin julisti Saksalle sodan, mutta ei ryhtynyt käytännön toimiin.

Jos koronavirusepidemiaa torjuttaisiin EU:n laajuudessa, voisivat yhteenlasketut taloudelliset tappiot olla olla pienemmät. Myös kuolleisuus voisi olla vähäisempi. Tämä edellytäisi vahvaa luottamusta ja solidaarisuutta maiden kesken. Siihen tuskin on halua. Europondit ja muut yhteisvastuulliset rahoitusmuodot kriisin seurauksien lievittämiseksi torjuttiin jo, koska esimerkiksi Suomi vastusti niitä.

Kollektiivista vastuuta ei vain haluta ottaa. Ilmeisesti pelätään, että jotkut maat voisivat hyötyä muiden kustannuksella. Tämä on nähty myös pakolaiskriisin hoitamisessa. Vastuun jakamisen halu esimerkiksi Italian ja Kreikan kanssa pakolaisten auttamiseksi on jäänyt symboliselle tasolle.

EU:n lippu ja tunnusmelodia Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta ei herätä samalaisia tunteita kuin kansalliset symbolit. Tämä kertoo yhteisön koheesiovoiman heikkoudesta.

Koronatartuntojen määrä on toistaiseksi vähäinen Afrikassa, mutta virus tulee vääjäämättä leviämään sielläkin. On kauhistavaa ajatella, miten kyseisen maanosan köyhien maiden käy epidemian jatkuessa.

Koronahaiku

Opin tänään, että haiku-runoissa on kolme riviä. Ensimmäisellä on viisi tavua, toisella seitsemän ja viimeisellä taas viisi.

Tässä ensimmäinen oma:

Koronavirus
ei ole maailmanloppu
paitsi joillekin

Haikurunot ovat usein luontoaiheisia. Tässä sellainen:

Puu kaatui rotkoon
tupajumit heittelehtivät
kuulitko kaiun?

Seuraavaan käytin satunnaissanageneraattoria ja synonyymisanastoa:

Puhdaskielinen
on hillitty ihminen
tai kasvatettu

Uhkapeliä länsinaapurissa

Ruotsissa koronaepidemia on pidemmällä kuin Suomessa, mutta toimenpiteet ovat olleet lievempiä kuin täällä. Suomessa halutaan varmistaa, että tehohoitokapasiteetti tulee riittämään sitä tarvitseville, ja siksi erilaisin toimin pyritään hidastamaan viruksen leviämistä. Silti ilmeisesti joudutaan äärirajoille. Suomessa on ryhdytty ankariin toimiin varmuuden vuoksi, Ruotsissa otaan enemmän riskejä. Suomessakaan ei olla menty yhtä pitkälle kuin esimerkiksi Ranskassa, mikä perustunee siihen, että maamme on harvaan asuttu.

Ruotsin tehohoitokapasiteetti riittää 526 hengelle (Expressen 21.3.). Tasoa pyritään varmasti kasvattamaan. Tuo määrä ei riittäisi varmasti Suomessakaan, mikäli epidemia etenee suunnilleen arvioidusti.

Ruotsissa suunnitellaan nyt kokoontumisten rajaamista 50 henkeen, kun Suomessa maksimi on 10 henkeä. Tukholman seudulla tilanne on muuta maata huonompi. Pääkaupunkiseudulta saa edelleen matkustaa muualle Ruotsiin. Hiihtokeskukset saavat yhä okka auki. Riskinä on, että virus leviäminen voimistuu muualle lomailijoiden mukana. Ruotsissa ei tietääkseni ole koulujakaan suljettu.

Joku arveli, että Ruotsin talous voisi näin elpyä nopeammin, kun epidemia on voitettu. Voi olla, että  naapurimaassa voidaan selvitä suhteellisesti vähemmillä konkursseilla ja palkanmenetyksillä kuin täällä. Jos virus tarttuu ajan mittaan toimista riippumatta yhtä suureen osaan kansalaisista ja ihmisiä kuolee joka tapauksessa suunnilleen saman verran, Ruotsi saattaa voittaa taloudellisesti, kun toimii niin kuin tuntuu toimivan.

Kuinka varmoja voimme olla? Jos virus leviää suhteessa laajemmin kuin täällä, eikä tehohoitokapasiteettia saada riittävästi nostetuksi, ruotsalaiset joutuvat maksamaan kalliin inhimillisen hinnan linjastaan. Onko edes varmaa, että taloudellinen lopputulos on parempi?

Poliittiset toimenpiteet koronaepidemiaan ovat kuin sijoitustoimintaa. Kannattaako panokset panna varmoihin kohteisiin vai riskipitoisiin? Jälkimmäisiin panostamalla voi voittaa enemmän, mutta myös menettää suuren osan sijoitetuista varoista. Järkevä riskisijoittaja harkitsee, kestääkö hänen taloutensa , jos panos menetetään.

Koronavirusepidemiassa ei kuitenkaan ole kyse vain rahasta vaan myös ihmishengistä. Konkurssi ja työn menettäminen aiheuttavat myös kärsimystä.

Asioita on vaikea saada samalle mitta-asteikolle.


Loppukevennyksiä:

Kun tulee ulkoa, on pestävä kädet. Ensin on tartuttava hanaan. Sitten kädet veteen ja saippua käyttöön. Sitten hana kiinni. Hanaan saattoi kuitenkin tarttua koronavirus, kun sitä kosketti ennen pesua. On pestävä taas kädet. Suljettava hana. Pestävä kädet. Suljettava hana. Pestävä käden. Suljettava hana ja niin edelleen. Milloin voi lopettaa? 

Ensi kesänä olemme pitkätukkaista väkeä. 

Koronavirukseen ja ilmastonmuutokseen suhtautumisesta

Ihmisyhteisö osoittaa koronaviruskriisissä valtavaa sopeutumiskykyä. Arjen käytännöt ovat muuttuneet suuresti muutamassa viikossa. Tapahtuneeseen on tarvittu hallitusten määrätietoisia päätöksiä ja kansalaisten sopeutumishalua. Tosin joissakin maissa on jouduttu säätämään myös sanktioita. Prosessi on ollut nopea, vaikka kokemustietoa on vähän. Suomessa on otettu ripeästi opiksi siitä, mitä muualla on ehtinyt tapahtua. On todella haastavaa reagoida tehokkaasti tuntemattomaan uhkaan, joka on nopeasti toteutumassa.

Viruskriisiä ja ilmastonmuutosuhkaa yhdistää kummankin epämääräisyys. Vihollista on vaikea erottaa. Kumpikin aiheuttaa ihmisuhreja. Ilmastonmuutos pakottaa ihmisiä muuttamaan elinkelvottomiksi muuttuvilta alueilta pois. Vastaanottohalua ei välttämättä ole runsaasti, mistä seuraa luultavasti konflikteja. Jos ne äityvät laajoiksi ja väkivaltaisiksi, seurauksena on ihmishenkien menetyksiä. Myös nälkäkuolemat ovat mahdollisia. Tällaisia ehkä jo tapahtuu.

On ymmärrettävää, että ilmastonmuutosuhka ei ole otsikoissa viruskriisin aikana. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta virusepidemia on myönteinen asia, mutta hinta on kallis.

Viruskriisin aiheuttamia toimenpiteitä on kommentoitu ylimitoitetuiksi. On puhuttu hysteriasta. Ilmastonmuutosuhan vakavasti ottamistakin on kutsuttu vouhotukseksi. Onneksi koronaepidemiaan on reagoitu tilanteen edellyttävällä tavalla, tosin esimerkiksi Italiassa liian hitaasti.

Hitaus muutoksiin on luontaista. Tunnistan taipumuksen itsessänikin. On vaikea uskoa, että sitä mitä äsken oli toimivaa ja vakaata, ei enää olekaan. Ehkä pelkäämme hötkyilijöiksi leimautumista. Henkilökohtainen mukautuminen voi tuntua liian suurelta uhraukselta. Joissakin tilanteissa maltillisuus on viisautta.

Tarpeellista reagointia voi hidastaa se, että asiaa ei koeta henkilökohtaisesti uhkaavaksi. Tilanteesta voi olla itsellä niukasti tietoa tai ei ole paneuduttu asiaan ja ajateteltu sitä perusteellisesti läpi. Perehtymisen sijaan voi olla houkuttelevaa tukeutua asenteeseen.

Koronakriisin alussa ajateltiin, että uhanalaisia ovat lähinnä iäkkäät, mikä ei sittemmin ole osoittautunut täysin oikeaksi arvioksi. Jos kuolemanvaarassa on "jotkut vanhukset", saatettiin asiaa pitää luonnollisena ja hyväksyttävänä, koska kausiflunssat toimivat samalla tavalla. Asian voi kyynistää äärimmilleen muotoon "antaa luonnon tehdä tehtävänsä". Tästä tulee mieleen joidenkin primitiivisten heimojen ammoinen tapa lähettää vanhukset viidakkoon kuolemaan. Toisaalta kuka tahansa meistä voi todeta kertoessaan jonkun sukulaisen kuolemasta, että hän oli jo vanha ja sairas.

Minua ilahduttaa Suomen hallituksen tavoite hidastaa koronan leviämistä niin, että kaikissa tilanteissa tehohoitokapasiteetti saadaan riittämään kaikille tarvitseville - iästä riippumatta. Hyvinvointivaltiolle on mahdollista tavoitella tällaista.

Ilmastonmuutosuhka toteutuu tämänhetkiseen kriisiin verrattuna hitaasti ja siihen reagoidaan verkkaisesti. Poliitikot toimivat kuten äänestäjät haluavat. Asiaan sekoittuu tämänhetkisten kaupallisten ja maakohtaisten etujen puolustamista. Me varttuneet saatamme ajatella alitajuisesti, että asia ei oikeastaan koske meitä, koska tulemme poistumaan vahvuudesta ennenkuin tilanne todella laukeaa. Tämäkään ei taida olla koko totuus, koska on todettu varttuneiden ottavan nuoria enemmän ilmastouhan huomioon toimissaan. Voi olla, että Greta Thunbergin saama laaja huomio aiheuttaa näköharhan. Kuitenkin opettajat kertovat nuorten ahdistuksesta asian suhteen. Minäkin haluaisin luoda luoda omilla toimillani toivon näkymiä, mutta olen kohtalaisen saamaton. Yritän kuitenkin noudattaa tunnollisesti omaehtoista karanteenia, joka johtuu äskettäisestä paluusta Ranskasta.

Ihmiskunta toimii nopeasti koronaviruksen leviämistä vastaan, vaikka tutkimustietoa asiasta on vähän ja asiantuntijoilla on varmasti erilaisia näkemyksiä tarvittavista toimista. Poliitikot pystyvät silti muodostamaan nopeasti konsensuksen toimenpideohjelmasta. Ymmärretään, että uhan ollessa näin merkittävä, kannattaa tehdä koviakin päätöksiä varmuuden vuoksi. Koronaviruksen kanssa ei voi neuvotella.

Myöskään ilmastonmuutoksen kanssa ei voi neuvotella. Jos uhka toteutuu kuten pelätään, kukaan ei voi vedota mihinkään. Kuitenkin alan tutkijoilla on todettu olevan yli 90 prosentin konsensus ilmiön todellisuudesta.











Muistan ajan, jolloin AIDS oli uusi asia. Ei ollut varmuutta miten se leviää. Pelättiin, että se leviää vaikkapa vessojen kautta. Silloin paniikki osottautui tarpeettomaksi. Taudin saaneita hoidettiin niin hyvin kuin osattiin.

Voimia etulinjassa oleville!

Terveydenhuollon henkilöstö on nyt kovilla. Lääkärit, hoitajat ja muut sairaaloissa sekä terveysasemilla työskentelevät joutuvat kohtaamaan koronapotilaita ja virusta mahdollisesti kantavia. Asianmukaisesta suojautumisesta varmasti pidetään huolta, mutta alan henkilöstö joutuu tietoisesti altistamaan itsensä tartunnalle. Koronavirus voi olla kohtalokas työikäisillekin. Työssä saatu tartunta leviää läheisiin. Moni varmaan pelkää oman ja läheistensä terveyden puolesta, mutta hoitaa ansiokkaasti velvollisuutensa.

On hyvin ymmärrettävää, että terveydenhuollon parissa työskentelevät ovat huolissaan siitä, kaikki halukkaat eivät pääse testeihin. On varmasti karmivaa olla työssä, kun ei voi olla varma, ettei levitä virusta potilaisiin ja työtovereihin. Asiantuntija kertoi eilen A-studiossa, että koronaviruksen testauslaitteita on rajallinen määrä. Kapasiteetin kasvattamista hankaloittaa se, että kaikkia tarvittavia osia ei ole kylliksi saatavissa. Siksi käyttöä pyritään suuntaamaan sinne, missä se on tehokkainta.

Minun immuniteettini ajettiin alas, ennen kuin sain kantasolusiirteen vuonna 2016. Tuossa tilanteessa koronaviruksen saaminen olisi saattanut olla kohtalokasta. Toivottavasti tällä hetkellä siirtoprosessissa olevia hoitavat on voitu testata.

Yhdellä lapsenlapsistamme oli syntyessään vain puolikas sydän. Korkeatasoisen hoidon ansiosta hän on hengissä, mutta joutuu vierailemaan aika usein Uudessa lastensairaalassa. Hän kuuluu varmasti riskiryhmään. Toivon sydämestäni, että noissa tilanteissa häntä hoitava henkilösto on testattu.

Myös hengityslaitteita on rajallisesti käytettävissä. Muistan kuinka hoidossa ollessani aloin tuntea pientä vaikeutta saada hengitetyksi. Sain viikset, mutta pian meni taju. Olin saanut kuupan kasvoilleni ja sitten jykevämmän saadakseni happea. Minut vietiin teho-osastolle. Olin tiedoton koko keikan ajan. Olin ilmeisesti hengityskoneessa. Kun heräsin, olin jo osastolla, enkä tiennyt mitään tapahtuneesta. Jos tuossa tilanteessa olisi ollut koronavirusepidemia pahimmillaan, henkilökunta olisi joutunut valikoimaan hoidettavia. Luultavasti minua nuoremmat olisivat olleet etuoikeutettuja.

Esivallan toimin pyritään pitkittämään viruksen leviämistä, jotta kaikki voidaan hoitaa. Noudatetaan esivallan antamia ohjeita ja määräyksia mieluummin ylitunnollisesti kuin vain sinnepäin. Asiantuntijat ja päättäjät tekevät varmasi parhaansa.

Menestystä, voimia ja kestävyyttä kaikille terveydenhuollon urhoollisille toimijoille! Samaa myös niille, jotka taistelevat yritystensä ja työpaikkojensa puolesta.

Mistä Aurajoki alkaa?

Olen joskus todennut kartasta, että Aurajoki ei ole kooltaan kovin kummoinen joki. Lähdimme eilen ajamaan sen lähiteitä kohti sisämaata. Saimme katsella lounaissuomalaista kulttuurimaisemaa. Otin joesta kuvia matkalta.

Kaarina

Lieto

Lieto

Aura

Pöytyä

Pöytyä

Pöytyä

Googlemaps ei näytä kännykässäni Aurajokea paljoa tätä pidemmälle. Olimme jo aika lähellä Oripäätä, jossa on joen alkupää. Aurajoen pituus on noin 70 kilometriä.

Poikkesimme paluumatkalla Nautelankoskella Liedossa.

Minulla on tapana ripotella luku- ja aurinkolasejani kulkiessani. Antibesissa hukkasin ainakin yhdet lukulasit. Ne putosivat ollessani lenkillä. Nyt kysyt mihin tarvitsen lukulaseja ulkoillessani. Tapanani on kuunnella ranskan tunteja tai jotakin muuta kuulokkeilla. Mittaan myös kännykällä 15 minuutin juoksumatkoja. Tihrustamiseen tarvitsen lasit.

Viime viikolla kadotin yhdet lukulasit ollessani lenkillä täällä Turussa. Kuljin tänään samaa reittiä vastasuuntaan. En löytänyt.

Viime vuonna olin pudottanut yhdet tavanomaisella lenkkireitilläni radanvarsipolulla. Myöhemmin löysin ne, kun joku oli nostanut ne näkyviin. Ajattelin tänään, että jos löydän viimeviikkoiset samalta polulta sille pantuna, voisin jättää sinne kiitoslapun näkyviin.

Eilen huomasin aurinkolasieni kadonneen jonkun alkupään kuvauspysähdyksen jälkeen. Kävin paluumatkalla etsimässä niitä. Kävelin kevytväylätietä kohti kuvauspaikkaa, mutta en nähnyt laseja. Tullessani takaisin tulin tarkistaneeksi toppapuseron sivutaskuni. Lasit löytyivät oikeanpuoleisesta. Kai tämä pitää yrittää ottaa huumorilla. Jos sinulla on tällaista, et ole ainoa.

Kenen selviäminen on tärkeää?

Minun ja samalla koko perheeni elämässä on ollut rankkoja vaiheita. Menetin työpaikkani 90-luvun lamassa. Meillä oli velkainen omakotitalo ja vaimoni oli kotona viiden lapsemme kanssa.

Siitä selvittiin. Sitten olen selvinnyt kahdesta syövästä. Tässä eivät olleet kaikki allikot. En voi paukutella henkseleitä. Olen toki yrittänyt kovasti, mutta välillä kuorma on ollut niin raskas, että työkyky on pettänyt.

Meillä on ollut siunausta.

Tunnuslauseeni on "Hyvinkin voi käydä". Nyt tuo ajatus tuntuu minusta erityisen ajankohtaiselta.

Hallitus on toiminut ansiokkaan päättäväisesti ja ryhtynyt nopeasti merkittäviin toimenpiteisiin. Varmaan 90-luvun kokemuksista on otettu opiksi. Silloin moni yrittäjä menetti elämäntyönsä ja kaikki työttömäksi jääneet palkansasaajat eivät päässeet koskaan takaisin työelämään.

Valtiovalta on julkistanut tänään valtavan tukipaketin yrityksille. Se kuulostaa määränä uskottalta, mutta toivottavasti on mietitty myös käytännön järjestelyjä. Tuki tulee valtaosaltaan vakuuksina. Yrittäjien on käännyttävä pankkinsa puoleen. Ihmettelen miten pankit pystyvät käsittelemään lyhyessä ajassa valtavan lainahakemusmäärän. Harva voi päästä hoitamaan asiansa kasvokkain - edes virtuaalisesti. Yrittäjien on oltava kyvykkäitä kynästään, että pystyvät olemaan vakuuttavia kirjallisesti. Anomukset on myös luettava. Tekoälysovellukset tuskin pystyvät asiaa hoitamaan. Kaikkia lainahakemuksia ei voida automaattisesti hyväksyä, koska silloin yhteiskunta ottaisi vastuuta sellaisistakin riskeistä, jotka eivät liity koronaan.

Hallitus on toiminut tähän asti hämmästyttävän tehokkaasti. Toivottavasti heillä on tähänkin jokin konsti taskussaan, jotta yrittäjät ja samalla heidän palkollisensa eivät joudu pulaan. Voi olla, että kriisissä syntyy innovatiivisia ratkaisuja.

Vaimoni on kaipaillut kukkia. Tänään hän tilasi kimpun ja se toimitettiin ovelle lasku mukanaan. Kukkakauppias sanoi vaimoni olleen tänään ensimmäinen asiakas, jonka asia ei liittynyt hautajaisiin. Näidenkin yrittäjien on pidettävä toimitilansa ja se merkitsee jatkuvaa vuokrien maksamista. Voi olla, että osa vuokranantajista tulee vastaan, jolloin koronatappiot jakautuisivat. Ei käy kateeksi yrittäjää, joka joutuu anomaan lainaa kiinteiden kulujen maksamiseksi.

Toivottavasti b-to-b - suhteet pysyvät koronakriisiä aikana vilkkaina. Niissä liikeneuvotteluja voidaan järjestää, koska kyse ei ole suurista ihmismääristä. Virtuaalineuvottelujakin voitaneen useissa tapauksissa käydä.

Nyt kysytään resilienssiä, josta harva oli kuullutkaan muutama vuosi sitten. Resilienssi on kimmoisuutta. Kun pallo saa kovan iskun, se palaa nopeasti entiselleen. Nyt yksilöiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan olisi kyettävä kestämään siihen saakka, että korona on taltutettu ja talous voi elpyä.

Koronan uhreja eivät ole vain sairastuneet, jotka menehtyvät. Korona - kuten 90-luvun lamakaan - ei toimi tasavertaisesti. Jotkut selviävät kuin koira veräjästä, mutta toisilla elämä voi mennä raiteiltaan, jopa loppua.

Nyt on pidettävä toivoa yllä. Yhteishenki auttaa siinä. Noudatetaan yhteiskunnan ohjeita. Mietitään samalla, miten voimme myös käyttää yritysten palveluja niiden puitteissa. Se vahvistaa yhteiskunnan resilienssiä.

Kun olin menettänyt työni ja oli lama 90-luvulla, silloisen SYP:n pankinjohtajasetä antoi meille lainaa kaikesta huolimatta. Hänellä oli varmaan elämänviisautta. Takaajat toki tarvittiin, mutta nekin järjestyivät.

Kaikkien selviäminen on tärkeää.

Kenen henki on tärkeä?

Elämme kuin jokin jännäridekkari olisi muuttunut todellisuudeksi ympärillemme. Noissa kertomuksissa tapahtumat etenevät nopeasti ja valtiovalta puuttuu voimakkaasti kansalaisten tavanomaiseen arkeen. Yhteiskunnan toimintoja aletaan muokata uuden tilanteen edellyttämään muotoon. Ihmeen nopeasti dekkarielämään tottuu.

Olen hämmästyneen ilahtunut siitä, että valtiovalta pitää niin liikuttavan hyvää huolta merkittävän riskialttiista ryhmistä eli vanhuksista ja huonokuntoisista. Tämä on merkki hyvin kehittyneestä yhteiskunnasta.

On ihmetelty, miksi toimet ovat näin jyrkkiä, vaikka tavanomaiset kausisairaudet aiheuttavat runsaasti kuolemia samojen riskiryhmien joukossa. Asiantuntija kertoi eilen median haastattelussa, että Suomen kuolleisuuden arvioidaan rajoittuvan 0,1 - 0,4 prosenttiin koronaviiruksen saaneista. Määrä kuulostaa ilahduttavan alhaiselta.

Yksi syy on se, että koronaviirus leviää tavanomaisia tauteja nopeammin. On myös mahdollista, että normaalikuntoisetkin voivat joutua tehohoitoon. Jos tauti leviää liian nopeasti, tehohoidon voimavarat loppuvat kesken. Tämän hetken erityisrajoituksilla pyritään hidastamaan koronaviruksen leviämistä siten, että tehohoidon tarve ei nouse liian nopeasti ja että kapasiteettia ehditään lisätä.

On eri asia puhua tutuista ihmisistä kuin kylmistä luvuista. Keväällä 92 vuotta täyttävä isäni elää karanteenissa kuten minäkin. Tietenkin toivon, että hän selviää tästä epidemiasta ilman seuraamuksia.  Olen etuoikeutettu, koska voin lähes 66-vuotiaana soittaa isälleni. Hänenkään oikeutensa elämään ei kuitenkenkaan perustu siihen, mikä on sopii minulle. Ihmisarvo on lähtökohtainen oikeus. Sama koskee lastenlastani, jolla oli syntyessään vain puolikas sydän. Hän kuuluu isäni lailla riskiryhmään, jota pitää erityisesti varjella. Luonnollisesti toivon, että muutkin läheiseni välttyvät koronan ankarilta vaikutuksilta.

Eräs poliitikko on aikoinaan kirjoittanut ihmisten instrumentaalisesta arvosta yhteiskunnalle. Siitä näkökulmasta lapsista tulee tuottavia kansalaisia vasta aikuistuttuaan ja me eläkeläiset olemme  kustannuksia. Primitiiviset heimot ovat aikoinaan voineet lähettää vanhukset viidakkoon kuolemaan.

Koronavirus ei merkitse maailmanloppua kuten ei myöskään ilmastonmuutos. Ihmiskunta säilyy varmasti. Jokainen kuolema on kuitenkin maailmanloppu yhdelle henkilölle. Olisi kolkkoa ajatella, että vanhat ja heikot joutavat hautaan. Kausi-infektioiden aikanakin voisimme toimia huolellisemmin riskiryhmien suhteen ja auttaa niihin kuuluvia välttämään tartunta-alttiita tilanteita.

Kuulunko itse riskiryhmään? Ainakin syöpäpotilaana kuuluin. Soitin taas hemapolille ja kysyin asiasta. Kuulun nyt hämmästyttävästi terveiden perusvirtasten joukkoon. Minun tulee toimia siten kuin muidenkin nuorten eli alle seitsemänkymppisten. Pidän tosin karanteenia, koska olen tullut äskettäin ulkomailta.  

Suomi on selvinnyt haastavassa tilanteessa toistaiseksi loistavasti. Kukaan ei ole kuollut koronavirukseen. Ulkomaalaisillekin kuuluu oikeus elämään, mutta en mene nyt siihen. Kriisitilanteessa haluamme samaistua joukkoon, johon koemme luontaisesti kuuluvamme.

Ihmisarvoa ei todellakaan pidä arvioida instrumentaalisesti. Velvollisuutemme on toimia elämän puolesta. Ollaan kuuliaisia valtiovallan ohjeille ja määräyksille, jotta tehohoidon kapasiteetti riittää.

Korona on sitkeä vihollinen

Me olemme vaimoni kanssa vapaaehtoisessa karanteenissa kuten edelliseen artikkeliini liitetty kommentti osoittaa. Tulimme vaimoni kanssa maahan ennen velvoittavia rajoitteita.

Haluamme ottaa suosituksenkin vakavasti. Nämä ovat yhteiset talkoot, joissa haluamme olla mukana. Todennäköisesti emme ole taudinkantajia, mutta nyt ei ole aika sooloilla. Varmaan tartunnan saaneetkin ovat yllättyneitä.

Tilanne Ranskassa on muuttunut nopeasti. Kortteerikaverimme, joka on vielä Antibesissa, oli matkalla ruokakauppaan, kun poliisit pysäyttivät hänet ja kysyivät papereita. Hän pääsi vielä kauppaan.

Ranskassa pitää olla ulkona kulkiessaan itse täytetty lomake, jossa perustellaan sisätiloista poistuminen. Kännykästä näytetty ei kelpaa, koska poliisien pitää voida kuitata se. Onneksi käsin kirjoitettukin käy. Kortteerikumppaniemme paluulento on huomenna. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Koronavirus on jotekin hahmoton vihollinen. Testattuja tapauksia on aika vähän. Perusterveitä nuoria ja keski-ikäisiä ei ilmeisesti vielä testata, ainakaan vielä suuria määriä, vaikka jotakin oireita olisikin. Näin ollen tauti piileskelee jossakin ympärillämme, kenties oireettomana itsessämme.

Hesarissa kerrottiin, että yhdestä kantajasta voi tulla kuukauden aikana 245 hengen ketju tartunnan saaneita. Ensin yhdestä keskimäärin 2,5 tartuntaa, sitten näistä saman verran ja niin edelleen. Tämä varmaankin tarkoittaa normaalioloja. Tästä syystä jyrkkiä toimenpiteitä mitä ilmeisimmin tarvitaan. Luultavasti rajoituksia ei voi kovin pian lieventää, koska jostakin piilevästä pesäkkeestä voi alkaa uusi epidemia.

Karanteenissa

Toinen karanteenipäivä menossa. Voin vain hämmästellä tilanteen muuttumisen nopeutta. Nyt on Suomi menossa kiinni.

Viime torstai oli taitekohta. Ilmapiiri koronan suhteen tuntui muutuvan. Huolestuimme vakavasti. Meillä oli junaliput hankittuna paluumatkalle Saksan ja Tanskan kautta Tukholmaan. Myös laivamatka Turkuun on varattu.

Kuten olen kertonut, ostimme perjantaina sunnuntaiksi lentoliput Suomeen. Lauantaina istuimme turistikliseisesti lounaalla Antibesin vanhassa kaupungissa olevassa ravintolassa trubaduurin laulua kuunnellen. Nyt tapamme karanteenia kotona Turussa.

Oli hämmentävää, etta mediasta ei käynyt selvästi ilmi, mitä karanteenissa oleminen tarkoittaa. Olin kuvitellut, että saisimme käydä kaupassa. Selvitin asiaa verkosta. Jyväskylän kaupunki oli julkaissut ohjeet selväkielisessä muodossa. Emme saa asioida kaupoissa. Onneksi läheisemme hoitavat ruokahankinnat puolestamme. Italiassa saa kuulemma kaupassa olla vain neljä asiakasta kerrallaan. Muut jonottavat ulkopuolella ja pitävät turvaetäisyyden väleillään. Onkohan sama vielä edessä täälläkin. Emme saa käydä vieraisilla eikä meitä saa käydä katsomassa. Ruokatavaratkin on ilmeisesti jätettävä meille käytävään oven taakse.

Soitin eilen lähellä olevaan valtuutettuun Macbook-huoltoon. En voi tietenkään itse viedä rikkoutunutta läppäriäni, mutta joku voisi sen toimittaa. Huollosta sanottiin, että he pitävät kaikki huoltoon tuodut tietokoneet jonkinlaisessa karanteenissa 24 tunnin ajan ennen kuin alkavat tutkia niittä. Minun tapaukseen hän ehdotti, että sivelisin laitteen alkoholilla ja se toimitettaisiin heille muovipussissa. Hän tuntui kuitenkin toivovan, etten toimittaisi laitetta ennen karanteenini loppumista. Suostuin siihen. Heillä on nyt aika vähän töitä, joten ilmeisesti tutkinta ja huolto voidaan sitten toimittaa muutamassa päivässä. Asiakaspalvelija ehdotti uutta konetta, jonka saisi heti. Toivon kuitenkin, että vanha voitaisiin pelastaa kohtuulliseen hintaan.

Karanteenilaisilla on lupa ulkoilla, kunhan pysyttelevät parin metrin päässä muista. Kävin eilen lenkillä. Lönköttelin kolme varttitunnin siivua. Reittini kulki kotoa kohti Turun linnaa, sen ympäri, sitten Aurajoen rantamia tuomiokirkon suuntaan ja Myllysillan jälkeen käännyin kohti kotia. Kevätaurinko lämmitti Suomessakin, sama aurinko, joka helli meitä Antibesissa. Sää oli täällä selvästi viileämpi. Ilmakerros syö auringon lämpöä enemmän kuin etelässä. Eron huomaa.
Kahden metrin etäisyysvelvoite sisältää varmaan jonkin verran toleranssia. Yritin kuitenkin noudattaa ohjetta kirjaimellisesti. Väistin muita kulkijoita tarvittaessa kadun puolelle. Jalkakäytävällä ei seinän ja pysäköityjen autojen välissä ole aina riittävästi tilaa. Torin seudun kauppa-alueita on syytä välttää. Käytin hissiä lähtiessäni ja palatessani. Ajattelin, että näin voin välttää kaiteiden koskettelua. En voi tietenkään mennä hissiin samaan kyytiin muiden kulkijoiden kanssa.

Hallituksen eilinen ulostulo oli dramaattinen, mutta ilmeisen välttämätön. Juttelin eilen puhelimessa kahden yli seitsemänkymppisen kanssa. Hekin ovat nyt karanteenissa.

Tämä hevoskuuri vaikuttaa varmasti talouteen monella tavalla, myös yksilötasolla. Meidän lentolippumme maksoivat yli 700 euroa. Luulen ettei kotivakuutus osallistu kuluihin. Juttelin matkalla erään samalla lennolla olevan suomalaisen kanssa. Hänen hyvissä ajoin ostetun lippunsa hinta oli ollut 64 euroa. Junalippumme maksoivat myös useita satasia. Saammeko niistä mitään takaisin, jää nähtäväksi. Lippujen käyttö olisi kuitenkin mahdotonta. Saksakin on sulkemassa Ranskan vastaisen rajansa.

Ranskassakin tilanne muuttuu ratkaisevasti. Suosituksia ei ole otettu tosissaan. Nyt astuu voimaan määräys, ettei enää saa sakkojen uhalla käydä kuin kaupassa ja apteekissa. Koiria saa ulkoiluttaa. Niinpä kuulemma naapuritkin osallistuvat innolla ulkoiluttamiseen. Koirat kyllästyvät ja asettuvat neliraajajarrutukseen.

Saa nähdä, kuinka pitkään voimme käydä lenkillä täällä Suomessa.

Nämä tappiot eivät romuta talouttamme. Hienoa, että selvisimme viime hetkillä kotiin. Moni yrittäjä ja palkansaaja joutuu varmasti lujille. Toivottavasti yhteiskunta voi tukea ylivoimaisiin tilanteisiin joutuvia.

Tiedän kokemuksesta, että kahden viikon karanteenista selviää aika helposti, kunhan käytännölliset asiat hoituvat. Eristysosastolla sairaalassa minun piti olla yhdessä huoneessa noin kuulauden, kun olin saamassa kantasolusiirrettä. Jouduin eristyksiin vielä uudestaan.

Matkan viimeisiä tunnelmia

Istumme bussissa matkalla Seutulasta Turkuun. Vietimme eilen aikaa kaupungilla Antibesissa. Kevätaurinko lämmitti mukavasti, taisi vähän tarttuakin. Juuri mistään ei huomannut koronakriisiä. Väkeä oli runsaasti liikkeellä. Yhdellä vastaantulijalla oli maski. Jotkut kulkivat jo lyhythihaisissa ja - punttisissa.

Kaupungin pääaukiolla alkoivat "antiikkikauppiaat" vähitellen koota tavaroitaan. Torin tavanomainen kaljatölkkiväki vietti aikaa jossakin muualla.

Jollakin kadulla taiteilija piirsi kuvaa jonkun turistin paidanselkään ja tämän kumppani kuvasi tapahtumaa pädillään.

Vanhan kaupungin katetulla ruokatorilla oli täysi vilske. Tarjonta on näytti monipuoliselta ja herkulliselta. Ihmettelen, miten kauppiaat jaksavat pystyttää pöytänsä, kylmävarusteensa sekä tuotteensa vain muutamaa tuntia varten ja sitten purkaa ne pois. Toriajan ulkopuolella alue on aivan tyhjä.

Juttelimme erään vanhan kaupungin ravintolan sisäänheittäjän kanssa päivän annoksesta. Eräs ruokaileva asiakas suositteli kyseistä kala-ateriaa. Heitimme pientä läppää siitä, oliko suosituksesta mahdollisesti maksettu.

Istuimme pöytään. Vaimo otti suositellun ja minä Milanon leikkeen. Vaimo piti kalasta. Ei minunkaan annokseni ollut hassumpi.

Jonkin matkan päässä soitteli poikkiraitapaitainen nuorimies haitaria ja lauloi chansoneja. Jostakin syystä ranskalaisia lauluja halutaan kutsua chansoneiksi, vaikka sana tarkoittaa juuri laulua. Trubaduuri pistäytyi meidänkin ravintolassamme, esiintyi antaumuksellisesti ja kiersi sitten vähän ujona lakkinsa kanssa. Annoin hänelle roposen. Ihmettelin, että eräs laulajaa kuvannut asiakas ei palkinnut suoritusta, mutta voi olla, että hänen pöytäkuntansa ei tullut vain ilmaisseeksi arahkolle trubaduurille aikomuksiaan riittävän selvästi.

Minua vaivasi, että en ollut käynyt Antibesin vanhassa Carre-linnoituksessa. Palattuamme majapaikkaan lähdin lenkille. Kävin linnoituksen portilla toteamassa olevani myöhässä. Harmi. En päässyt paikkaan, jossa Napoleon on pysähtynyt ollessaan palaamassa vielä hetkeksi valtaan. Tyydyin kiertämään linnoituksen taas kerran ympäri.

Ajoimme aamulla taksilla Nizzan lentoasemalle. Kuljettaja oli poikkeuksellisen palvelevainen. Kehui pitkiä asiakassuhteitaan. Kortti ei kuitenkaan käynyt eikä kuittia tarjottu.

Lentoasemalla ei voinut tulostaa lippuja eikä nauhoja matkatavaroita varten. Toimittiin vanhan kaavan mukaan jonottamalla. Kumma, että asiasta ei kerrottu lapuilla tms. Yksi ja toinen yritti laillanme käyttää turhaan laitteita.

Ahtaan portin takana liikkeet olivat rajoitetusti auki. Ostimme syotävää kahvilasta, jonka tuolit oli nostettu pöydille. Jotkut matkailijat käyttivät maskia. Mekin otimme omamme käyttöön ennen koneeseen menoa. Naamio tuntui niin epämiellyttävältä, että sulloin omani rintataskuuni. Pidin kuitenkin molemmilla kentillä hansikkaita paitsi silloin, kun niiden kanssa oli hankala toimia. Tosin hukkasin sormikkaani käydessäni vessassa. 

Kysyin lentoemännältä miten Norvegian aikoo lentää lähiaikoina. Hän sanoi, ettei asiaa tiedä kuin tunnin päähän. Kielto voi tulla milloin tahansa. Ilmaan päässeet koneet saavat kuitenkin lentää perille.

Viimeisimpien asuinkumppaneittemme paluulennon Norvegianilla pitäisi olla ensi torstaina. Toivottavasti yhtiö pystyy tuomaan heidät takaisin.

Meidän täytyy selvittää, mitä kahden viikon karanteenimme merkitsee. Minun läppärini pimeni tällä viikolla. En ehkä saa viedä sitä huoltoon. Nyt tökin tätä juttua kännykkääni.

Lusikka kauniiseen käteen

Elämme jännittäviä aikoja. Jatkuvasti tulee uusia uutisia ja asetetaan rajoituksia. Italiassa ei saa enää edes lähteä lenkille. Ruokakaupoissakin saa olla vain neljä asiakasta kerrallaan.

Suomessa risteilee huhuja ja arvauksia. Ranskan spekuloidaan sulkevan rajansa ensi maanantaina. Norwegian lentää ilmeisesti tällä erää viimeisen kerran Nizzasta Seutulaan sunnuntaina.

Osa täkäläisistä suomalaisista on alkanut suunnata kotimaahan.

Mieleeni on tullut Olavi Paavolaisen kirjassaan Synkkä yksinpuhelu antama kuvaaus tilanteesta ennen toisen maailmansodan alkamista. Hän oli matkoilla jossakin Turkissa tai Kreikassa. Sota oli syttymässä, rajat olivat sulkeutumassa ja matkailijat etsivät paniikissa reittiä kotiin. Paavolainen onnistui vaivoin pääsemään Suomeen.

Nytkin tilanne tuntuu muuttuva nopeasti, eikä kukaan pysty sanomaan varmasti, mitä on edessä. Onneksi edessä ei ole kuitenkaan sota. Talvisota päättyi 80 vuotta sitten. Mummoni sekä äitini ja muut lapset alkoivat odottaa puolisoa/isää kotiin. Hän palasi puulaatikossa.

Onneksi nyt on rauha. Päätimme vaimoni kanssa ottaa lusikat kauniisiin käsiimme (mistähän tuokis sanonta tulee? ). Meillä olisi majapaikkamme täällä käytettävissä vielä kaksi viikkoa. Ostimme kuitenkin liput sunnuntain lennolle. Vaimolleni lentäminen tuottaa kipuja. On kuitenkin parempi olla kotimaassa, kun tilanne on sekava. Toivotaan, että hän selviää matkasta kohtuullisesti. Täällä joutuisimme lopun ajan hermoilemaan paluun onnistumista.

Emme tiedä, saammeko junalipuista mitään takaisin.

Tämä tuntuu tässä tilanteessa parhaalta ratkaisulta.

Kivinen tie

Kävin eilisellä lenkilläni kiertämässä Antibesin niemen eteläpään reitistä sen osan, jolla en ole vielä ollut, Maasto oli hankalaa, mutta kannatti. Klikkaamalla näet kuvat isompina.