Kirjoittaisinko elämäkerran?

 

Instagram muistuttaa jatkuvasti, että lapset eivät tiedä minusta juuri mitään. Se houkuttelee liittymään palveluun, joka johdattelee kysymyksin läpi kirjoitusurakan. "Muistan keittiön tuoksut ...".

Tekoälyn mukaan palvelu on ihan kelvollinen. Kysyin voisiko "hän" tarjota saman. Kuului voivan, jopa paremman. 

Olen joskus aloittanut biofiktion. Keksin itselleni nimenkin. Toinen nimeni on Antero ja äitini sukunimi  Jylhäsaari. Antero Jylhäsaari olisi ihan kelpo nimi päähenkilölle. Ei siitä mitään tullut. Ajattelin kirjoittaa aikajärjestyksessä, mikä tuntui hankalalta. 

Olen nyt keksinyt rakenteen, joka tuntuu toimivalta. Olen jo varttunut mies, joten voisin aloittaa lopunaikani pohdiskeluista ja muista tämänhetkisistä. Seuraavaksi voisin siityä alkuhetkeeni Väylänvarteen Ylitorniolle. Kuvailisin mitä siellä tapahtui ja miksi synnyin juuri siellä.

Yritän aina keksiä sopivan aasinsillan toisaalle elämänkaarellani. Syntymäkotini on yhä jäljellä kutakuinkin samanlaisena kuin silloin ennen. Seuraava aiheeni voisi olla käyntini synnyinkodissani muutama vuosi sitten. Kävimme Saaran kanssa tutustumassa isoisäni Yrjö Jylhäsaaren taistelupaikkoihin Sallassa ja Pelkosenniemellä. Näiden aiheiden lisäksi voisin siirtyä kertomaan kyseisen talvisodassa kaatuneen isoisäni sukuhistoriaan. Pelkosenniemeltä jatkoimme Rovaniemen kautta Ylitorniolle. 

Yksi luonteva haara olisi isoisäni viimeinen taistelutanner Säkkijärven Vilajoella, jossa hän haavoittui kuolettavasti 11.3.1941 eli päivää ennen aselevon sopimisesta ja kaksi päivää ennen talvisodan loppua. Näissä maisemissa poikkesimme taannoin sukumatkalla isäni syntymäseudulle Viipurinläänin Pyhäjärvelle, joka voisikin olla seuraava aihe. 

Tätä tilkkutäkkiä ompelisin, kunnes kaikki oleellinen olisi tullut esiin. Lopussa voisin palata nykyhetkeen pohtimaan elämäni merkitystä. 

Kirjan voisi sitten painattaa kaikille lapsillemme. Olisi ainakin muisteltu, jos joku jälkipolvesta sattuisi kiinnostumaan. 

Kirja kiinnittyisi sukuni kautta maamme ja edustamani kristillisyyden historiaan. 

Liekö tällaiselle laajempaa kiinnostusta. Mene tiedä. 

Hemingway ja "Täältä ikuisuuteen"

Ylen Areenassa on viisiosainen dokumentti Ernest Hemingwaystä, joka oli loistava kirjoittaja, mutta ristiriitainen persoona. Hän tuntuu halunneen esiintyä korostetun miehekkäänä. Hänellä on jonkin verran sotakokemusta ja hän on osoittanut jopa rämäpäistä urheutta rintamilla. 

Kaikkien sotilaiden psyyke ei kestä taistelutilanteissa. Nykyään tätäkin näkökulmaa on tuotu esiin. Pysyisinkö itse kylmäpäisenä ja toimintakykyisenä sodan olosuhteissa?

Eräs tapaus viittaa siihen, että Hemingwayllä ei riittänyt ymmärtämystä mieleltään särkyneille sotamiehille. Hän oli toki aikansa lapsi ja se on syytä muistaa. Eräs kustantaja oli lähettänyt saamansa korjausvedoksia saamastaan sotaromaanista ja pyytänyt Hemingwayltä takakansitekstiä.. Kyseessä oli James Jonesin Täältä ikuisuuteen. 

"Jones oli lähtenyt luvattomalle lomalle toisessa maailmansodassa ja hänet oli vapautettu palveluksesta psykiatrisista syistä." Romaanin päähenkilö on veistetty samasta puusta. 

Hemingway teilasi romaanin täydellisesti. Tämä ilmeisesti johtui ainakin osittain siitä, että Heminway ei kai kestänyt kilpailua. Erään kirjailijan mukaan hän ei kokenut asemaansa turvatuksi.

Olen lainannut Jonesin teoksen Vaski-järjestelmästä. Aika järkäle, 790 sivua! Kirja on painettu vuonna 1965.

Tempaakohan teksti mukaansa. 

Huolestuttava oire

Olen hyvin huolissani. Tein eilen jotakin aivan käsittämätöntä. Taloyhtiömme pihaan on tuotu siirtolava, jolle voi viedä kaiken maailman roinaa. Tein eilen käsittämättömän mokan. Olin ajatellut viedä rompparille kaikki vanhat tietokoneemme ja vastaavat surematta, mitä mahdollisesti menetämme. Epähuomiossa vein myös vaimoni käytössä olleen läppärin romulavalle. On pelottavaa, että voin olla noin hajamielinen. 

Houkutteleva selitys on se, että käytän yliannosta unilääkettä. Päättelen, että koska Trinitaksen lääkäri määräsi minulle tietoisesti yliannoksen unilääkkeitä ja tarkoituksena oli vähitellen vähentää annostusta, ottamani määrän täytyy mahtua turvarajoihin.

Ajatukset johdattuvat väkisin muistisairauksiin. Onko minulla jokin harvinainen muistisairauden muoto? Toinen paha moka sattui siten, että luulin poistaneeni epikriisipostaukseni täältä blogista, mutta en ollutkaan. Minua kaduttaa sen julkaiseminen. Nyt se oli näkyvissä monta päivää.

Minun on jostakin syystä vaikea löytää reittiä, miten pääsen editoimaan blogitekstejäni. Elämä alkaa nyt muistuttaa liiaksi seikkailua. Jos minulla on muistisairaus, edessäni on kai pitkät jäähyväiset. 

Aion soittaa tänään siirrehoitajalle.