Flyygeli helähteli ja urut jyrähteli tänään Turun tuomiokirkossa

 

Kuva vuodelta 2023Pi

Kerroin hiljattain, että olimme Naantalin kirkossa kuuntelemassa, kuinka Iida-Leena Sorsa ja Riina Rautakoski sulauttivat pianon ja urut tuottamaan epätavallisen kauniin konsertin (Kaksi kohtaamista, joissa keskustelut ulottuivat hyvin kauaksi).

. 

Tänään sama toistui kansallispyhäkössämme osana Tuomiokirkon kesämusiikkisarjaa. 

Nyt Iida-Leenalla ja Riinalla oli käytössään flyygeli ja kirkon etuosan urut. 

Ison katedraalin pitkä kaiku teki oikeutta esitykselle. Flyygelin ääni kantoi ihmeen hyvin urkujen soinnin rinnalla. 

Tässä  kaksi osaa Edvard Griegin Henrik Ibsenin näytelmään säveltämästä musiikista: 

Anitran tanssi

Vuorenkuninkaan luolassa

#turku #turuntuomiokirkko #duetto #urut #flyygeli #sovitus #musiikki #konsertti #turunjakaarinanseurakunnat #kirkko #seurakunta 

Yllättävä kohtaaminen

Olin eilen lenkillä. Tapani mukaan kävelin yhtä reittiä linnalle, sen ympäri, ja sitten toista reittiä takaisin. Matkalla tapahtui jotakin, joka ilmensi tätä hetkeä lyhyesti, mutta aika monipuolisesti. Kannattaa lukea rivienvälitkin. 

Linnanpuiston liepeillä kohtasin keski-ikäisen miehen seisomassa reittini ohessa. Hän oli elämän koetteleman näköinen, mutta ei humalassa. 

Hän katsoi minua avoimesti ja jotenkin tulimme ruvenneeksi juttusille. Hänellä saattoi olla tarve kertoa jollekin äskeisestä kokemuksestaan. 

Ei kovinkaan kaukana linnasta on satama-alue, jossa on lauttayhtiöiden terminaalit. Mies oli käynyt siellä ja kertoi minulle, että siellä on aika hulina. Satamassa oli venäläisiä miehiä, jotka olivat jättäneet autonsa parkkiin, ja olivat pyrkimässä Ruotsiin. Miehen mukaan Ruotsi oli pannut rajan kiinni venäläisiltä. Paikalla oli poliiseja valvomassa tilannetta. Miehen pääsy lähemmäksi oli estetty. 

Mies, joka tuntui olevan ainakin jossain määrin kielimies, oli jutellut jonkun venäläisen miehen kanssa. Hän oli moittinut tätä karkaamisesta. Hänen mielestään pitää mennä rintamalle puolustamaan isänmaataan. Hän oli sanonut venäläiselle, että sinulla on ongelma. Minusta asia on monimutkaisempi, mutta en ruvennut väittelemään. 

Minä totesin, että venäläisen pitäisi pyrkiä pohjoiseen, mutta miehen mukaan häntä ei päästettäisi Norjaankaan. 

Mies kertoi nukkuneensa puistossa. Hän moitti, että Suomessa ylläpidetään ukrainalaisia ja somaleja, mutta hänenlaisensa jäävät sivuun. 

Mies sanoi aikovansa yrittää yöksi Boreen. Kyseisessä ikivanhassa risteilijässä, joka oli Aurajoen varressa lähettyvillämme, toimii hostelli. 

Kun olin jatkamassa matkaa, hän kielsi minua juoksemasta. Hopulla tulee kuulemma kusipäisiä kakaroita.

Sanoin käveleväni ja lisäsin, että kakarani ovat jo aikuisia. 

Niin ovat hänenkin. 

Että tällainen tarina. Tuskin muistas sanatarkasti, mutta suunnilleen näin. 

Oppia ikä kaikki

Olimme eilen ostamassa silmälaseja eräästä Turun keskustan optikkoliikkeestä. Kun olimme tehneet valintamme, minulle tuli voimakas tunne siitä, että kaikki ei mennyt kohdalleen. Koin, että valitsemieni moniteholasien näkökenttä ei ole riittävän laaja, jotta tottuisin käyttämään niitä. Asiakaspalvelija lupasi, että jos en ole tottunut laseihin kahden kuukauden aikana, ne voidaan vaihtaa samaan hintaan. 

Minulle tuli sellainen tunne, että tulen vääjäämättä vaihtamaan lasini. Arvelin, että en tule missään tapauksessa tottumaan niihin. Se olisi kiusallista. 

Koin voimakkaana takaumana tilanteet, joissa olen tehnyt tärkeän päätöksen kuuntelematta neuvojia. Niinpä palasimme liikkeeseen ja aloimme valita laajalinssisempiä kehyksiä. Sitten löysimme mallin, josta tuli tunne, että tässä ne ovat. Ne ovat aika raflaavan näköiset, joten ne ovat kuin statement. Minua hieman arveluttaa, että teenkö ne päässäni jotenkin röyhkeän vaikutelman. 

Teinkö sittenkin äkkinäisen päätöksen. 

Huolestuttava oire

Olen hyvin huolissani. Tein eilen jotakin aivan käsittämätöntä. Taloyhtiömme pihaan on tuotu siirtolava, jolle voi viedä kaiken maailman roinaa. Tein eilen käsittämättömän mokan. Olin ajatellut viedä rompparille kaikki vanhat tietokoneemme ja vastaavat surematta, mitä mahdollisesti menetämme. Epähuomiossa vein myös vaimoni käytössä olleen läppärin romulavalle. On pelottavaa, että voin olla noin hajamielinen. 

Houkutteleva selitys on se, että käytän yliannosta unilääkettä. Päättelen, että koska Trinitaksen lääkäri määräsi minulle tietoisesti yliannoksen unilääkkeitä ja tarkoituksena oli vähitellen vähentää annostusta, ottamani määrän täytyy mahtua turvarajoihin.

Ajatukset johdattuvat väkisin muistisairauksiin. Onko minulla jokin harvinainen muistisairauden muoto? Toinen paha moka sattui siten, että luulin poistaneeni epikriisipostaukseni täältä blogista, mutta en ollutkaan. Minua kaduttaa sen julkaiseminen. Nyt se oli näkyvissä monta päivää.

Minun on jostakin syystä vaikea löytää reittiä, miten pääsen editoimaan blogitekstejäni. Elämä alkaa nyt muistuttaa liiaksi seikkailua. Jos minulla on muistisairaus, edessäni on kai pitkät jäähyväiset. 

Aion soittaa tänään siirrehoitajalle.

Ensimmäistä kertaa elämässä

Ostin menomatkalla tarvikkeita matkalla Pettuun, jossa olin kokeva jotakin poikkeuksellista. Ostamani välineet oli poikani tilannut. Hän oli vaimoineen ja lapsineen jo perillä. Pettu on saari meressä Salon Särkisalossa. 

Seutu on tavattoman kaunista ja syksyn väritys korosti aistinautintoa. Ajoimme pienen niemen kärjessä saaren eteläkärjen lähellä olevalle mökille. Vietimme laatuaikaa yhdessä kunnes koitti aika kokea jotakin minulle aivan uutta. 

Mökkipaikan vieressä oleva pieni lahdenpoukama oli matala- ja kaislarantainen. Lähdimme vesille poikani kanssa mukanamme kaksi hänen lapsistaan. Nyt tuli välineille käyttöä. Olin kysellyt, että kun minulla on parta ja atrain, tarvitsisinko vielä sarvet ollakseni Ahti. Emme tulleet aivan varmalta kuulostavaan tulokseen. Olin tuonut myös voimakkaan käsivalaisimen.

Poikani osasi tuulastusniksit. Soutelimme hyvin matalissa vesissä välillä kaislikkoa puskien. Poikani seisoi kokassa kädessään atrain, johon hän oli virittänyt pitkän varren. Olin olettanut ettei noin ulottuvaa tarvita. Pohja erottui erittäin hyvin tehokkaan lampun kajossa. Pari kalaa pääsi karkuun iskuilta. 

Oli pimeä syysilta, mutta tähtikirkkaan taivaan alla näki hyvin toimia. Taivas oli kuin tehostettu versio parvekenäkymästämme. Harsomainen Linnunrata halkaisi taivaankannen. Olimme Otavan, Venuksen ja kumppaneiden katseiden alla. Tähtien lukemattomuus oli todellista, toisin kuin kaupungissa. Keskustelimme poikani kanssa avaruuden mittasuhteista ja ajan olemuksesta. 

Mielikuvani tuulastamisesta oli ollut romanttinen, siten että mieleni kuvajaisessa oli pyöreän tapainen zoomaus pimeydessä, näkyvissä vain kalastaja tai pari, veneen kokka, valonlähde ja sysimusta vesi. Nyt olimme kaislikossa tai sen tuntumassa, vettä keilasivat otsalamppu, tehokas käsivalaisin ja käynnykkäni valo, jonka teho ei ollut hääppöinen, mutta jonka avulla uskon saaliin saamisen aivan matalassa vedessä onnistuvan. Pilvisellä säällä pimeys lienee tuntuvampi, mutta tunnelmasta puuttuisi Linnunrata. 

Lapsetkin saivat panoroida pohjaa valolla. Vanhin heistä oli soutumies melkein koko matkan. Kolmattakin käytettiin vesillä valaisemista kokeilemassa. 

Olen ymmärtänyt, että kalastaessa pitää olla hiljaa. Nyt sai puhella aika vapaasti ja silti kaloista saatiin havaintoja. Kalat tosiaan olla öllöttävät pohjan päällä ja ainakin näkemäni pikkuriikkisen ahvenen erotti aivan selvästi. Atrainta ei riuhtaista pitkällä iskulla vaan sen voi upottaa rauhassa veteen niin, että terä lähestyy saalista ennen murjaisua. Uutta nämäkin minulle. 

En käyttänyt atrainta. En luottanut ikämiehen kykyyni seistä kelvollisesti veneessä. Poikani oli venemiehenä etuoikeutettu toimimaan kapteenina. Lapset hänen jälkeensä toimissa etusijalla. 

Kalaa ei saatu, mutta oikein hyvä näinkin. Muistoja syntyi, monelle.