Rääkkyläläisestä taiteilijaprofessori

 

Sari Kaasisesta taiteilijaprofessori.

Rääkkylä on pieni, mutta pippurinen, kunta Pohjois-Karjalassa Joensuun eteläpuolella. Miksi vierailla juuri täällä?

Meille hyvä syy on jo loistava lomailukokonaisuus järven rannalla. 

Jollakin tavalla tunnemme päätyneemme rääkkyläläisyyden ytimeen, koska emäntämme Sari Kaasinen vaikuttaa olevan yksi pitäjän kantavista voimista. 

Rääkkylästä tulee mieleen rääkyminen, mutta kyse ei ole siitä, että Värttinä onkin täältä kotoisin. Tuskinpa kyseinen kansanmusiikkiyhtye olisi voinutkaan nousta rumasti laulamalla maailmanmaineeseen. 

Kunnan nimen alkuperää ei tiedetä, mutta pari veikkausta asiasta on tehty. Perimätieto kertoo taustalla olevan ruotsin sanat bröd ja by. Alueella on ollut hyvät kaskimaat, joista on saatu leipäviljaa. Pitäjän vaakunassa olevat kaksi kekälettä viittaavat kaskeamiseen. Brödbystä Rääkkylä? Ehkä, ehkä ei. 

Toinenkin veikkaus liittyy kaskeamiseen. Puuhassa on käytetty työvälinettä, jota on kutsuttu rääkkyraudaksi. Tässäkö vai kaskenpoltossa itsessään nimen alkujuuri? Mene ja tiedä. 

Rääkkylässä on noin kaksi tuhatta asukasta. Vain hieman enemmän kuin Moikoisissa, joka on Turun Hirvensalossa oleva pientaloalue. Helsingin betonibrutalismistaan tunnetussa Merihaassa - eli muutamassa kerrostalossa - on saman verran väkeä kuin Rääkkylässä. 

Vielä vuonna 1980 Rääkkylässä on ollut noin neljä tuhatta asukasta. Parhaimmillaan asukasluku on lähennellyt kahdeksaa tuhatta. Surullista tällainen maaseudun taantuminen. 

Rääkkylän kirkko
Wikimedia Commons
Tekijä: Niera
Kuvaa editoitu rajaamalla yms. 

Komea kirkko. Valmistunut vuonna 1851. 

Maakuntaliitto

Tämä kartta kertoo, mikä on yksi kunnan merkittävimmistä vetonauloista. Tämä on "kappale kauneinta Suomea". 

Tiedätkö mikä on "Eihveli". Se on tietenkin Rääkkylän Eiffel eli kunnassa oleva 18 metriä korkea lintutorni. 

Kuuluisin rääkkyläläinen kuuluu olleen Esa Pakarinen. 

Rääkkyläläiset sisarukset Sari ja Mari Kaasinen perustivat nykykansanmusiikkiyhtye Värttinän vuonna 1983. Sari vaikuttaa henkeäsalpaavan toimeliaalta ihmiseltä. Hän on muusikko, säveltäjä, sanoittaja, musiikin tohtori, opettaja, taiteilija ja yrittäjä. Toimelias lienee siskokin. 

Yrittäjä-EMMA kertoo menestyksestä. 

Muita huomionosoituksia

Yksi automme renkaista osoitti ilmapulaa. Lähdimme eilen hakemaan täydennystä kirkonkylän ABC:lle. Tekoäly arveli, että sieltä ilmaa saa. Antoi kuitenkin puhelinnumeron asian varmistamiseksi. En vaivautunut. Eipä saanut. 

Aloin kysellä kaupan asiakkailta. Ystävällinen mies, jolla oli iso leijonariipus kaulassaan, tarjosi apua. Hänellä oli kompakti laite, jolla saatiin riittävästi ilmaa puutteesta kärsivään renkaaseen. Kiitos sinulle tuntematon samarialainen! 

Kuulimme tänään Sari Kaasiselta eilispäivän uutisen. Hänelle on myönnetty viiden vuoden taiteilijaprofessuuri ensi vuoden alusta. Paljon onnea Sari!

Öinen spektaakkeli Rääkkylässä

#sarikaasinen #värttinä #rääkkylä #villaruusula #karjalaisuus #kansanmusiikki #kuvat #kuvakertomus

Isäni ja koko hänen sukunsa mennyt kotiseutu on nyt rautaesiripun takana

 

Vanhempieni seurassa Viipurin linnan tornissa 1994

Lapsuudessani mystinen Neuvostoliitto oli rautaesiripun takana. Isäni kotiseudulle Karjalankannakselle ei ollut mitään asiaa, Se oli punaisen hämärän maata. 

Ennen pitkää Neuvostoliitto romahti ja raja aukesi. 

Isäni oli syntynyt Laatokkaan rajautuvalla kotitilallaan Vpl. Pyhäjärvellä. Hänen sukuhaaransa järjesti matkan juurilleen vuonna 1994. Viimeisestä lähdöstä oli noin 50 vuotta.

Isäni kotitaloa ei enää ollut, mutta hänen isovanhempiensa paikka oli asuttu ja ilmeisesti suurin piirtein ennallaan. Näin muun muassa isoisoäitini käyttämän puuhellan. 

 

Matkalla Konevitsaan

Konevitsan luostarisaari kuului Vpl. Pyhäjärveen. Itse luostari oli aika huonossa kunnossa kommunismin jäljiltä.

Isäni on kertonut, että hyvällä säällä Konevitsan kellot kuuluivat heille. 

Tuon matkan jälkeen olen käynyt kaksi kertaa noilla juurillani. 

Nyt Venäjä on taas sulkeutunut Putinin hämärän maaksi ja luultavasti sellaisena pysyykin minun elinaikani. 


Karjalankannas tyhjeni suomalaisista vuonna 1944. Se on lakannut olemasta. Nykyiset asukkaat ovat syntyperäisiä jo monessa polvessa. 

On surullista, että maiden välit ovat niin huonot. 



#karjala #venäjä #neuvostoliitto #sota #jatkosota #historia #sotahistoria #evakko #evakkous #maahanmuutto #pako #suku #vanhemmat #isä #äiti #konevitsa #ortodoksisuus #viipurinlääni #karjalainen #karjalaisuus #murre #karjalanmurre #matka #vplpyhäjärviseura #karjalanliitto #vplpyhäjärvilehti #vplpyhäkyläseura #karjalatalo #karjalanpiirakka #rautaesirippu #raja #rajavartija #rajavartiolaitos #sosialismi #kommunismi 

Karjala takaisin?

 

Isäni oli evakko, sukujuuret luovutetussa Karjalassa, syntynyt saunassa kotitilallaan, joka rajoittui Laatokkaan. 

Kun Putin hamuaa entisiä Venäjän/Neuvostoliiton alueita takaisin, voisi perustellusti vaatia häneltä Neuvostoliitolle luovutettuja alueita takaisin. 

Tunteita tuollainen epätodennäköinen rajamuutos voisi liikuttaa, mutta järki sanoo, että tilanne sopii jäädä silleen. 

Kuva Tatiana S. Pixabaystä
Laatokka

Vaikka puolet juuristani on luovutetulla alueella, en ole itse syntynyt enkä elänyt siellä. Merkittävälle osalle nykyisistä asukkaista se on synnyinseutua. Heilläkin on oikeus kotiseutuun. 

Olen käynyt kolme kertaa isäni kotiseudulla. Isäni kotia ei enää ole, mutta hänen isovanhempiensa tila on yhä käytössä. Päärakennus on ollut suurin piirtein vanhassa kuosissa. Se oli tosin jaettu kahdeksi asunnoksi. Olen nähnyt läpikotaisin kuluneet tapetit kamarin seinällä. Ne ovat sukuni ajoilta. Myöskin sukuni aikainen ulkovessa on ollut yhä käytössä. Isomummoni käyttämä piisi on myös ollut entisellään. 

Viimeisimmällä matkalla saimme todeta, että talosta oli pantu puolet uuteen kuosiin (kts. kuva ylhäällä). Juuri se puoli, jossa oli jäljellä sukuni elonmerkkejä. 

Olisin halunnut saada paremman yhteyden isäni synnyinseudun nykyisiin asukkaisiin, mutta valitettavasti englannin kieltä taidetaan osata heikosti. Venäjää en osaa, enkä viitsi tähän tarkoitukseen opetella. 

Taustastani johtuen Karjalan pakkoluovutus on minullekin jonkinlainen trauma. Nuorimmissa sukupolvessa asia tuskin on ongelma. Karjalan osuus lastenlasteni juurista on jo aika vähäinen. Heidän isopappansa evakkous luultavasti jää heille aika kaukaiseksi asiaksi. 

Isäni alkuperäinen sukunimi oli Kukko. Suvun perinnettä edustaa Kukkojen sukuseura. Valitettavasti nuoret polvet eivät ole erityisen kiinnostuneita toiminnasta. Se on oikeastaan ymmärrettävää, koska heidän kuuluukin katsoa eteenpäin. Toivottavasti ensi vuodelle suunniteltu sukukirjan kolmas versio lisää kiinnostusta. 

Olen hyvin surullinen siitä, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat nyt huonossa jamassa. Hyökkäys Ukrainaan on törkeä teko, eikä Suomen ja suuren naapurimme välit ehkä parane minun elinaikanani. Sympatiani ovat tietysti Ukrainan puolella. 

Olisin toivonut, että suomalaisten ja venäläisten välinen kanssakäyminen olisi lisääntynyt ruohonjuuritasolla. Minkäs teet?

Olen yllättynyt, että Karjala-kysymys on tätä kirjoittaessani tuntunut kipeämmältä kuin luulinkaan. Siitä huolimatta Suomen on viisasta keskittyä nykyisen tilanteen vaalimiseen. 

Toivottavasti naapurisuhteet saadaan Suomen tulevasta Nato-jäsenyydestä huolimatta jonakin päivänä asiallisiksi. Se edellyttää kuitenkin vastavuoroisen luottamuksen palautumista. Se aika voi olla kaukana. 

Huolestuttava oire

Olen hyvin huolissani. Tein eilen jotakin aivan käsittämätöntä. Taloyhtiömme pihaan on tuotu siirtolava, jolle voi viedä kaiken maailman roinaa. Tein eilen käsittämättömän mokan. Olin ajatellut viedä rompparille kaikki vanhat tietokoneemme ja vastaavat surematta, mitä mahdollisesti menetämme. Epähuomiossa vein myös vaimoni käytössä olleen läppärin romulavalle. On pelottavaa, että voin olla noin hajamielinen. 

Houkutteleva selitys on se, että käytän yliannosta unilääkettä. Päättelen, että koska Trinitaksen lääkäri määräsi minulle tietoisesti yliannoksen unilääkkeitä ja tarkoituksena oli vähitellen vähentää annostusta, ottamani määrän täytyy mahtua turvarajoihin.

Ajatukset johdattuvat väkisin muistisairauksiin. Onko minulla jokin harvinainen muistisairauden muoto? Toinen paha moka sattui siten, että luulin poistaneeni epikriisipostaukseni täältä blogista, mutta en ollutkaan. Minua kaduttaa sen julkaiseminen. Nyt se oli näkyvissä monta päivää.

Minun on jostakin syystä vaikea löytää reittiä, miten pääsen editoimaan blogitekstejäni. Elämä alkaa nyt muistuttaa liiaksi seikkailua. Jos minulla on muistisairaus, edessäni on kai pitkät jäähyväiset. 

Aion soittaa tänään siirrehoitajalle.

Olemme olleet aaseja

Olemme olleet vaimoni kanssa täydellisiä aaseja. Miksi ei näin ilmeinen ratkaisu huonejärjestykseemme ole käynyt aikaisemmin mielessämme? Näinhän se pitää todella olla. Tietenkin vaimoni on oikeutettu omaan työhuoneeseen. 

Vaimoni kokee olonsa ahdistuneeksi, kun minä levitän taideleiriäni olohuoneeseemme. Minä tarvitsen paljon tilaa. Niinpä minulle on taidetarpeita pöydällä ja pitkin lattiaa.

Miksei tällainen ole aikaisemmin pälkähtänyt päähämme? 

Sonta pelasti

Isäni syntymäkunta Viipurinläänin Pyhäjärvi on Karjalankannaksella, jonka Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721 osana Vanha Suomea. Kannakselaiset esivanhempani ovat siten olleet tsaarin alamaisia jo Uudenkaupungin ja Haminan rauhan (1809) välisenä aikana. 

Maakunnassa toteutettiin vuonna 1797 sotaväenottojärjestelmä, jossa 14-21 -vuotiaita miehiä otettiin sotureiksi armeijaan. Palveluaika oli 25 vuotta. Ilmeisesti harva palasi kotiin. 

Isoukkini Antti Kukon isoisä onnistui välttämään rekrytoinnin piileskelemässä "navetas sonna sisäs". Perimätiedon mukaan kasaa olisi tökitty pistimellä tai pistimin, mutta osumaa ei tullut. 

Oletan, että kyse on Antin isänpuoleisesta isoisästä Juhosta (Johan Kucko 1794-1877), josta Kukkojen suku II kertoo seuraavasti: "...oli isänsä kuollessa 12-vuotias, kasvoi mieheksi vanhemman veljensä Simon ollessa isäntänä, avioitui 19-vuotiaana 18-vuotiaan saaprulaistytön kanssa. Kärsi raipparangaistuksen elokuussa 1823, tuli isännäksi "väkeviin juomiin" kuolleen vanhemman veljensä jälkeen v. 1830. Opetti vanhoilla päivillään lastenlapsilleen pitkän elämän tuomaa elämänviisautta, ..."

En tiedä jatkuivatko sotaväenotot Haminan rauhan (1809) jälkeen. Jos ei, kyseinen episodi lienee tapahtunut ennen Suomen sotaa tai sen aikana. Juho on mahdollisesti ollut vasta nuorukainen. Karkureiden tilalle pyrittiin ottamaan muita. Näin ollen Juhon onnistunut piiloutuminen on ehkä aiheuttanut jonkun hänen kaverinsa joutumisen sotaväkeen.

Juhon isä oli mahdollisesti jo kuollut ennen tätä rekrytointiyritystä. Kun isoveli oli isäntänä, saattaa pikkuveli valikoitua helposti rekryytiksi. Voi vain kuvitella, miltä äidistä on tuntunut, kun poikaa on etsitty. 

Lähteet:

Artikkeli "Vieraan vallan sotapalveluksesta kieltäytyminen tuttua Suomessakin" Vpl. Pyhäjärvi -lehdessä.

Perimätieto

Sydämen sivistyksestä, kipujen kohtaamisesta, talvisodasta ja ilmastonmuutoksesta keskustelemisesta

Tässä linkit viime vuoden neljään viimeiseen Päivämies -lehden blogiartikkeliini: 

Sydämen sivistys on enemmän kuin hyvät tavat

Pohdiskelen hyvien tapojen ja sydämen sivistyksen merkitystä vuorovaikutustilanteissa. Näiden soveltaminen ja velvollisuuksien täyttäminen ovat yhdessä hyvä käyttöliittymä yhteisölliseen elämään. 

Elämä, kipu ja rakkaus

Kärsimyksen ja kivun kanssa eläminen arjessa. Miten auttaa kärsivää, kun kipuja ei voi poistaa? 

Äiti, isä ja talvisota

Talvisota vei äidiltäni isän ja isältäni kotiseudun. Jatkosodan aikana isäni pääsi vanhempiensa ja sisarustensa kanssa takaisin Kannakselle, mutta myöhemmin kotikunnaat menetettiin lopullisesti. 

Ilmastonmuutoksesta keskusteleminen

Arkiset toimemme kiihdyttävät mitä ilmeisimmin ilmastonmuutosta. Voimmeko vain pistää päämme pensaaseen vai olisiko meidän muutettava käyttäytymistämme? 

"Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella" ja "Eläkeläisen työjärjestys"

Tässä linkit viime vuonna Päivämies-lehden blogissani viime vuoden heinä- ja syyskuussa julkaistuihin artikkeleiheni.

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

Kerron sanoin ja kuvin Kukkojen sukuseuran matkasta evakkoisäni synnyinkuntaan Karjalan kannaksella.

Eläkeläisen työjärjestys

Pohdiskelen aikaansaamisiani ja -saamattomuuksiani eläkeläisenä.

Mihin Sergein aarteet kuuluvat?

Sergei asuu perheineen Vpl. Pyhäjärven Riiskassa sen talon - tai sen, mitä siitä on jäljellä - naapurissa, jossa isoisovanhempani Antti ja Katri Kukko aikoinaan asuivat. Tapasin hänet toisen kerran äskeisellä sukumatkallamme.

Sergei kerää vanhoja esineitä, joita hän löytää metallintunnistimen avulla Vpl. Pyhäjärven maaperästä . Hän esitteli meille laajaa kokoelmaansa. Esineet näyttivät vastaavilta, joita näimme myöhemmin Käkisalmen linnan museossa.

Sergei haluaisi esineet Suomeen, koska hänen mielestään ne kuuluvat tänne. Hän ei halua luovuttaa niitä venäläisille tutkijoille. Sergei on tietoinen Sastamalan museosta. Sastamalan seudulla asuu Vpl. Pyhäjärveltä siirtyneitä evakkoja ja heidän jälkeläisiään.

Mainitsin Käkisalmen linnan oppaalle Aleksander Saksasta, jonka olin radiohjelmista kuullut tehneen kaivauksia Karjalassa. Opas osoitti seinällä olevaa Saksan kuvaa ja mainitsi erään Saksan suomalaisen yhteistyökumppanin. Laitoin sen muistiin.

Sattumalta matkaseurueessamme oli eräs Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallintoon kuuluva henkilö, joka lupasi ottaa asian esille Sastamalan museon kannalta.

Soitin tänään Aleksanteri Saksan yhteistyökumppanille, joka vahvisti minulle, että Kannakselta löydettyjä esineitä ei saa tuoda Suomeen ilman lupaa. Hän kertoi, että Vpl. Pyhäjärvellä tehdään arkeologista tutkimusta. Mainitsi erään venäläisen tutkijankin samoin kuin turkulaisen Pyhäjärvi-tutkijan. Lähetin kuvia löydoistä keskustelukumppanilleni. On mukava kuulla, mitä esineet kertovat hänelle. Hän tiesi kertoa, että Riiskassa on tehty jo 1800-luvulla kalmistolöytöjä.

Soitin myös turkulaiselle tutkijalle. Kävi ilmi, että hän on tavannut Sergein mainitun venäläisen tutkijan kanssa Pyhäjärvellä. Sergei on parin kaverinsa kanssa löytänyt raha-aarteen Pyhäjärven kirkonmäeltä. Tutkija kertoi, että muut etsijät myyvät löytämiänsä esineitä. Se on arkeologisten tutkimusten kannalta tietysti hyvin vahingollista. Lähetin kuvia esineistä myös turkulaiselle.

Minusta olisi tärkeintä, että tutkijat saisivat rauhassa selvittää kaiken sen, millä Sergein esineet voivat rikastuttaa tietojamme alueen historiasta. Sen lisäksi olisi arvokasta, että esineet voisivat tulla jonnekin kaikkien kiinnostuneiden nähtäville.

Toivottavasti voidaan löytää sellainen järjestely, joka tyydyttää Sergeitä, ja joka olisi tutkimuksellisesti ja juridisesti kestävä. Vpl. Pyhäjärvi-Säätiöllä on suhteita Plodovojen johtoon. Ehkä sitä kautta voisi löytyä apua. Plodovoje on Vpl. Pyhäjärven nykyinen nimi.

Sukumatkan toinen päivä: Isien ja äitien asuisijoilla

Musakanlahden koulu

Lauantaiaamuna lähdimme koko joukon voimin tilausajollamme tutustumaan eri sukuhaarojen kotikontuihin.

Tiituan Tammalan sukuhaaran jälkeläisiä jäi vierailemaan Koivumäen talossa.

Koivumäki
 

Me muut jatkoimme Pyhäjärven keskustaajaman kautta puretun Taubilan kartanon rannalle.

Sitten suuntasimme Riiskan sukuhaaran alkusijoille. Tapasimme sovitusti pikkuautolla Taipalsaaresta tulleet sukulaiset. Ihmeeksemme emme ensin löytäneet sukupaikkaa, vaikka minäkin olen vieraillut siellä kaksi kertaa aikaisemmin. Muut lähtivät uimarannalle odottamaan, kunnes paikalle jääneet neljä retkeläistä löytää paikan.

Sergein talo

Olin tutustunut edellisellä retkelläni naapurin Sergeihin ja hänen talonsa tunnistin. Sergein vaimo oli paikalla. Pihasta osasimme perille.

Tapasimme Kukkojen talon pihalla ystävällisen miehen, joka antoi meille luvan tulla isommalla porukalla tutustumaan paikkaan.

Kukkojen talon toinen pääty oli purettu ja tilalle oli rakennettu uusi. Siksi emme tunnistaneet paikkaa taustalla näkyvän metsän takana olevalta tieltä.

Lähdimme pikkuautolla uimarantalaisten perään. Bussi olikin pysähtynyt Riiskan ja Rantakylän välisen tien reunaan. Vain kaksi matkalaista oli lähtenyt pikkutietä uimarannalle. Päätimme jatkaa matkaa Rantakylään ja vierailla sen jälkeen Riiskassa.

Bussista sopi nousta Rantakylän pysäkille. Muut jatkoivat matkaa Käkisalmeen.

Riiskan talossa asui aikoinaan Antti ja Katri Kukon suurperhe. Kun tila kävi ahtaaksi, vanhan parin Martti-pojan, joka oli isoisäni, perheelle hankittiin tila Rantakylästä. Yhteistaloutta jatkettiin, mutta myöhemmin isovanhempani lunastivat paikan itselleen.

Rantakylän raittia

Martti ja Anna-Maria Kukon talon paikalla kasvaa niittyä. Edellisellä matkalla löysimme talon nurkkakivet. Silloin paikalla oli myös Kukoilta jääneitä maataloustyökaluja siististi kasaan järjestettyinä. Nyt niitä ei enää näkynyt.

Sama niitty vastasuunnalta nähtynä

Lähettyville talon rakentanut mies näytti meille suomalaisten ulkorakennuksen kivijalkaa. En osaa sanoa kenen tila tässä on ollut. Muitakaan suomalaisten taloja ei enää ole.

Kukkojen tila rajoittui Laatokkaan. Tässa olemme matkalla venesatamaan. Talolta näkyi aikoinaan Laatokalle, mutta nyt välillä kasvaa metsää.

Venesatama Aherikossa

Laatokan suolattomat aallot ovat jyrkkiä, joten suojaisa satama oli tarpeen.

Rantakylän kohdalla Laatokan ranta on kivikkoista.

Palatessamme poikkesimme aiemmin aiotulla uimarannalla.

Kun saavuimme Riiskaan, Sergei oli meitä vastassa. Menimme ensin hänen puolelleen. Sergei harrastaa esineiden etsimistä metallintunnistimen avulla ja hän esitteli meille löydöksiään.

Tapasimme Kukkojen puolella parisikunnan, jonka tapasin myös edellisellä matkallani. Uudella puolella on ilmeisesti uudet asukkaat.

"Finski toilet"

Kannattaa tehdä kerralla kunnollista.

Lähdimme paluumatkalle. Pysähdyimme Salitsanrannassa, josta yllä oleva näkymä. Taustalla on Pyhäjärvi. Jossakin näillä main oli isoäitini Anna-Maria Hanskin lapsuuskoti.

Salitsanrannan koulu

Pysähdyimme seuraavaksi Pyhäjärven itäisen haaran pohjukassa. Isäni enojen Oskar ja Matti Hanskin myytyä Salitsanrannan paikan, jälkimmäinen muutti tälle seudulle. Hän harjoitti täällä muun muassa tiilien valmistamista.

Näkymä paikalta kohti Salitsanrantaa

Tie on aivan rannan vieressä ja sen takana oleva maasto on märkää. On vaikea kuvitella, missä Matti Hanskin talo on ollut.

Tämän jälkeen palasimme majapaikkaan.