Jouluessee

 

Tuntematon,  Bryssel
Wikimedia Commons

Tämän joulun edeltävinä päivinä minua on vaivannut minulle valjennut ajatus, joka toisaalta kauhistuttaa ja toisaalta saa minut tuntemaan ääretöntä kiitollisuutta. 

Keskustelin asiasta ChatGPT:n kanssa. Se arvioi, että kullakin meistä sukupolvikadot huomioon ottaen täytyy olla satojatuhansia esivanhempia laskien siitä, kun ihmisiksi katsottavia olentoja on ilmaantunut. Tämä on tietenkin luonnontieteellinen päätelmä. 

Sukupolvikato tarkoittaa sitä, että sama henkilö on sukupuussani useammassa kuin yhdessä kohdassa. 

Kaikkien noiden pariskuntien on pitänyt kohdata juuri toisensa ja saada hedelmöittymisen aikaan juuri tietyllä hetkellä. Lisäksi miljoonien kandidaattien kilpailussa on juuri tietyn tarjokkaan pitänyt tavoittaa munasolu ensimmäisenä. 

Hedelmöittymiseni todennäköisyys voinut olla ehkä 0, miljoona nollaa 1. On ollut lähes mahdotonta, että minä olen tässä nyt tätä esseetä kirjoittamassa. 

Lisäksi kaikkien esivanhempieni on pitänyt selvitä kaikista kulkutaudeista, sodista, vainoista ynnä muista melskeistä hengissä vähintään lisääntymiskyvyn saavuttamiseen saakka. 

Suuren osan maailmanhistoriasta on pitänyt toteutua juuri siten kuin se on tapahtunut. 

Kaikkien minuun johdattaneiden mutaatioiden on myös pitänyt tapahtua. 

Minun ei pitäisi kokea syyllisyyttä, mutta en voi olla tuntematta ristiriitaista murhetta siitä, että erään papin (siis myös esi-isäni) on pitänyt tehdä hyvin vakava rikos, jotta minä voin olla tässä. Musertava 

tieto tästä saa minut tuntemaan itseni hyvin hyvin pieneksi. Onko minulla edes oikeutta elämään.

Kaikki tämä olisi omiaan käännyttämään minut eksistentialistiksi eli uskomaan kaiken sattumanvaraisuuteen.

Sitä ei psyykeni ehkä kestäisi. Heikkona ihmisenä tuntisin suurta turvattomuutta. 

Tarvitsen uskoa, toivoa, armoa ja rakkautta. 

Niitä ei kuitenkaan voi ostaa.

"Minä uskon, että Jumala on luonut minut ja kaikki olennot, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että hän ne vielä voimassa pitää."

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,

sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,

kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos yritän niitä laskea,

niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.

Minä lopetan,

mutta tiedän: sinä olet kanssani."

Olin menettänyt uskoni hyvin nuorena. Onneksi Jumala rakkaudessaan siunasi minua etsikkoajalla, joka johdatti minut saamaan palaamisen armon. Se ei ole omaa ansiotani vaan Jumalan lahjaa.

Minulla on todennäköisesti edessäni paljon vähemmän kuin takana. 

Näinä levottomina aikoina heikko uskoni kehottaa minua ajattelemaan, että kaikki mennyt on Jumalan sallimaa. Uskon sisältämä täydellinen armo antaa minulle toivoa matkalla kohti omaa henkilökohtaista maailmanloppuani. Tällä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Se on uskoa mahdottomaan. Ei minulla ole muutakaan turvaa. 

Olen huono tuntemaan ja ilmaisemaan kiitollisuutta. Ymmärrys menneisyyden kannaltani musertavasta ehdottomuudesta saa minut tuntemaan suunnatonta kiitollisuutta elämästäni. 

Tänään muistelemme Jeesusta, joka lunasti meille ansaitsemattoman armon kaikesta tekemästämme.  

Oikein hyvää joulun jatkoa teille kaikille 💖

#joulu #usko #jeesus #lunastus #suku #sukupuu #esivanhemmat #joulupäivä #armo #toivo #rakkaus #pelastus

Satu Oliviasta, joka soittaa mummille Taivaaseen

             karigamb08, Pixabay

– Martta, kuuluu kännykästä.

– Hei mummi. Olivia tässä. Kiva kun ehdit vastata. 

– Hei Ovilia-kulta, eihän tässä hätää, sulkiani vain tässä kampailin.

– Mummi, minä olen OLIVIA. 

– Anteeksi kulta, en ole tottunut vielä nimeesi. Miten siellä maassa jaksetaan?

– Ihan hyvin. Mummi, miksi sinä kuolit niin kauan sitten? Äitikin oli vasta koululainen. 

– Voi kulta, minulle tuli sellainen paha syöpä. Sitä ei osannut kukaan parantaa. 

– Mutta kun Tommi-sedälläkin oli syöpä. Se vain meni sairaalaan ja parani. 

– Niinkö? Onpa ihmeellistä. Oletko kulta nukkunut hyvin?

– Joo-o. Välillä mä kyllä kuuntelen kännykkää peiton alla. Äiti ei tykkää. 

– Mikä se semmoinen kännykkä on?

– Mummi, se on puhelin. 

– Jaa, sinä juttelet kavereiden kanssa. Eikös se puhelin ole aika iso sinne peiton alle? Kiva, että sinulle on laitettu töpselinreikä sinne sängyn lähelle.

– Ei kun minä kuuntelen kirjaa. Se kännykkä on ihan pieni. 

– Ai, voiko niinkin tehdä? Joku sukulainenko sinulle lukee kirjaa puhelimessa?

– Ei kun se on sellainen palvelu. Se tulee nauhalta.

– Ennen oli sellainen Neiti Aika. Sillä oli siellä tarkka kello. Sille kun soitti, se katsoi sitä ja sanoi, paljonko se on. 

– Kummallista. Eikö silloin ollut omia kelloja?

– Oli oli, mutta eivät ne olleet kovin tarkkoja. Neidiltä sai oikean ajan. 

– Joudutko sinä kauan odottamaan puhelimessa, jos on ruuhkaa? Jos vaikka moni haluaa kuulla samaa kirjaa. 

– Mummi, se on netissä. Ei siellä tarvitse kenenkään odottaa. Eikä tarvitse soittaa mihinkään. 

– Nyt en ymmärrä. Miten puhelimella voi kuunnella, jos ei soita mihinkään?

– Ei tarvitse. Minä vain menen verkkoon, sellaiseen internettiin. Sieltä voi kuunnella ja sieltä voi katsellakin. 

– Mutta ethän sinä voi yöllä sieltä mihinkään lähteä. 

– Ei minun tarvitse. Mummi, etkö sinä ole koskaan mennyt verkkoon?

– Kyllä se sielunvihollinen viritteli niitä verkkojaan. Yritin kilvoitella, mutta joskus lankesin. Onneksi on armo.

– Mummi, onko se kilvoittelu jotakin miekkailua? Käytetäänkö siinä kilpeäkin?

– Ei se mitään tappelua ole. Yritetään vaan olla kunnolla. Pyydetään anteeksi tarvittaessa. Mutta Ovelia, mitä se verkkoon meneminen sitten on? 

– Minä olen OLIVIA. Otetaan kännykällä yhteys palveluun ja aletaan vaikka katsoa uutisia. 

– En minä ymmärrä. Mihin siinä puhelimessa katsotaan, niihin luurin reikiinkö? 

– Ei vaan näyttöruutuun. 

– Onko se semmoinen siinä numerolevyn luona siinä itse puhelimessa eikä luurissa. 

– Mummi-kulta, en nyt ymmärrä. Siinä luurissa on kaikki. 

– Ai? Miten niin luurissa on kaikki? Miten se niin voi olla?

– Siinä luurissa on pieni ruutu ja sen alla näppäimet. Se on kätevää. Laittaa luurin taskuun ja  lähtee vaikka kavereita katsomaan. 

– Ethän kulta nyt vain narraa.  Riittääkö se johto sitten vaikka naapuriin?

– Ei ole mitään johtoa. 

– Mistä se ääni ja kuva sitten kulkevat?

– Jostakin avaruudesta kai. 

– Nyt kyllä narraat. Onko tämä joku sputnik-juttu?

– Mummi, mikä on sputnik?

– Sellainen tekokuu. Lähettivät sellaisessa koirankin maata kiertävälle radalle. 

– Nyt mummi puhuu ihan höpöjä. Eihän kuussa voi koiria olla. Mitä pahaa se koira oli tehnyt, kun sille niin tehtiin?

– Ei kai mitään. Varmaan kokeiltiin, miten se siellä pärjää. 

– Mistä se sitten sai ruokaa? 

– Ehkä ne panivat pari luuta mukaan evääksi.

– Miksi piti olla toinenkin kuu? Eikö tuo yksi riittänyt? 

– Siinä kai kokeiltiin jotakin avaruusmatkailua. Ei se kuu sinne taivaalle jäänyt. 

– En kyllä ymmärrä, mihin tarvitaan toinen kuu, joka vain käy siellä ylhäällä. 

– No eihän se ollut mikään oikea kuu. Tekokuu vain. Sellainen pieni tynnyri kai, jota voitiin jotenkin ohjata. Kai sellaisella voi jotakin tehdä, jos saadaan toimimaan. 

– Mummi puhuu varmaan satelliitista, jollaisten kautta ne kännykätkin toimivat. 

– Lääkäri puhui joskus selluliitista, mutta miten se tähän liittyy? 

– Siis SATELLIITTI. Sellainen pieni avaruusasema. 

– Ahaa. Taidan ymmärtää. Että sellaisiakin. Mutta eihän siellä voi olla kukaan lukemassa kirjoja ääneen.

– Mummi, sinä olet niin vanha, ettet osaa näitä juttuja.

– En minä vanha ole. Minähän kuolin nuorena ja sellaiseksi jäin. Olin ehtinyt yhden mukulan pyöräyttää. 

– Eikö sinulla sitten ole ryppyjä naamassa. 

– Ei toki. En ehtinyt sellaisia saada. Sitä paitsi minä olen nyt siivekäs sielu valkoisissa vaatteissa. Minulla on hyvä olla. 

– Ihanaa. Millaista siellä on?

– Aivan taivaallista. 

– Tosi hyvä tietää.

– Mutta kultamuru. Tämä on ulkolinjapuhelu, tämä tulee tosi kalliiksi. 

– Ei se haittaa. Isä maksaa. 

– Kyllä se haittaa. Ei saa tuhlata. 

– Mutta tämä on tärkeää. En ole koskaan tavannut sinua. 

– Niin se on. Käytetään kuitenkin säästellen. Hienoa, että sinulla on puhelin, joka ulottuu Taivaaseen. 

– Niin on. Oli ihana jutella mummi. 

– Olet niin rakas pikkuinen. Soittelehan taas.  

– Soitan varmasti. Hei hei. 

– Hei hei kulta. 

#satu #tarina #kertomus #taivas #enkeli #usko #mummo #mummi #lapsenlapsi

 

 

 

 

Onko Kaikkivaltias Jumala voinut antaa meille viallisen Raamatun?

 

Image by Dimitris Vetsikas from Pixabay

Varoitus! Sisältää uskontoa. 

Evankelisluterilaisessa kirkossa käytössä oleva apostolinen uskontunnustus alkaa sanoilla "Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan ..." (evl.fi).

Kaikkivaltius tarkoittaa rajoittamatonta valtaa ja kykyä tehdä mitä vain, jopa luoda taivaan ja maan. 

Nykyään moni ajattelee, että Raamattu on kokoelma eri ihmisten kirjoittamia tekstejä, joita vaivaa jälkeenjääneisyys ja puuttuva tietoisuus yhteiskunnan kehityksestä. Raamattua pitäisi kenties päivittää vastaamaan tätä aikaa. 

”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani” (Joh. 14:23).

Elävässä kristillisyydessä on totuttu pitämään Raamattua Jumalan sanana. 

Olen pohtinut Raamatun tulkintaa Jumalan kaikkivaltiuden kannalta. Kun Jumala on kaikkivaltias ja tahtoo meille hyvää, miksi hän olisi antanut meille oppaaksemme viallisen Raamatun? 

Jos Raamatun opetukset eivät enää päde, miten on käynyt niille, jotka ovat niihin uskoneet?

Jos Jumala olisi ajatellut, että hänen elämänohjeensa pätevät vain siihen saakka, kun ihminen toteaa ne vanhentuneiksi, varmaan hän olisi antanut profeettojen siitäkin kirjoittaa. 

Jumala kaikkivaltiaana tietää kaiken, mitä tulee tapahtumaan. Hänen luomansa ihminen on yhä samanlainen kuin aikojen alussa. Tätä todistaa jo tämänhetkinen maailmanpoliittinen tilanne. 

Näin yksinkertaisesti haluan uskoa. 

#raamattu #usko #vanhoillislestadiolaisuus #uskontunnustus #kaikkivaltias #luoja #synti #teologia 

Koskettavan onnellinen hetki tänä iltana

Image by Heidrun Stocker from Pixabay

 

Minä liikutun harvoin. Jos kyyneleet ovat tullakseen, tulkoon vain, mutta ei krokotiilin sellaisia (nuo matelijatko kyynelehtivät?).  

Olimme tänään viikkomessussa Martin kirkossa täällä Turussa. Kyseinen pyhäkkö on hieno funktionalistinen rakennus vuodelta 1933. Se on jotenkin ajattoman näköinen. Minulla tuli tämä rakennus mieleen Italian Sutrissa näkemästäni kirkosta, joka on Marttia paljon paljon vanhempi. 

Urut soivat jyhkeästi murahdellen upeassa tilassa. Välillä saimme nauttia myös sellon ja urkujen yhteissoitosta. Kesken messun vaimoni tuli ajatelleeksi, että nyt on liian paljon ihmisiä liian lähellä. Hänellä on alkavalla viikolla operaatio, jossa häneltä poistetaan pieni syöpäkasvain. Infektioita ei saa nyt tulla. 

Hän siirtyi salin takaseinustalla olevaan penkkiin. Minä jäin paikalleni. 

Kun messu eteni ehtoollisvaiheeseen, siirryin vaimoni luo. Kysyin, menemmekö ehtoolliselle. Vaimoni ei tohtinut, kun hän kulkee kyynärsauvojen varassa. Ajattelin, että ehtoollinen jää minultakin taas saamatta. 

Uskoni ymmärtää, että ehtoollinen on tärkeä asia, koska niin opetetaan, mutta järkeni ei. Tästä johtuen, ehtoolinen ei mene yleensä minulle tunteisiin.  Toivon, että näinkin kylmä usko riittää. Toki tiedän, ettei usko edellytä tunteellisuutta. 

Nyt minä koin selvää tarvetta päästä ehtoolliselle. Toivoin myös, että vaimonikin pääsisi. Mieleeni juolahti pyytää hänelle ehtoollista omalle paikalleen. Menin yksin ehtoollisjonoon. Kun olin kaiteella, kysyin ehtoollisleipiä jakavalta papilta hänen tullessaan kohdalleni, että voisiko vaimoni saada lopussa ehtoollisen kirkon takaosaan, koska hän on liikuntarajoitteinen. Pappi lupasi tulla antamaan. 

Odottelimme kirkon takaosassa liturgipapin tuloa. Papit jakoivat viimeksi tämän sakramentin toisilleen. Ajattelin, että nyt. Menin oven luokse seisomaan merkiksi papille. 

Liturgi alkoi edetä messun loppuvaiheisiin. Ehkä hän tulee aivan lopuksi. Tavaroita koottiin ja papit siirtyivät istumaan etupenkkiin. Unohdus varmaan. Menin etuosaan muistuttamaan asiasta. Pappi liikahti nolona. Sitten molemmat papit menivät eteen hakemaan ehtoollisvälineitä ja marssivat sitten alboissaan keskikäytävää luoksemme. 

Vaimoni sai ehtoollisen ja vähän liturgiaakin. Tunsin itseni hyvin onnelliseksi, liikutuin ja vaimonikin silmissä oli kyyneleitä. 

Tämä oli meille erityisen pyhä hetki. 

#kirkko #messu #ehtoollinen #evankelisluterlainen #jumalanpalvelus #pappi #liturgia #viini #ehtoollisleipä #usko #kilvoitus

.

 

Mitä on hengellinen väkivalta?

Image by ReligionsInTheRaw.blogspot.com from Pixabay (AI)


Tässä tekoälyn tuottamassa kuvassa on tilanne, jollaiseksi varmaan hengellinen väkivalta usein ajetellaan. Kohta lyödään Raamatulla päähän. 

Tyttöä pidetään tiukasti kurissa. 

Voidaan myös ajatella, että tyttö on tehnyt jotakin pahaa ja se on vaivannut häntä. Hän on katuvaisena uskaltautunut puhumaan asiasta isoisälleen, joka lempeästi auttaa häntä Raamatun avulla kuiville. 

Muistan kuinka kävin 70-luvulla ripittäytymyssä eräälle helsinkiläiselle - nyt jo edesmenneelle - puhujaveljelle. Voisin kuvata hänen lähestymistapaansa sanoilla lempeys, ymmärtäväisyys  ja totuus. Sain häneltä synninpäästön ja ohjeita, miten voin korjata virheeni sillä taholla, jota vastaan olin rikkonut. 

Tekoälyn mukaan käsitteen "hengellinen väkivalta"käyttö on laajentunut luterilaisen kirkon piirissä 2000-luvulla. Epäilemättä tällaiselle käsitteelle on ollut ilmeinen tarve. Uskontoa voidaan käyttää kuin vasaraa, sekä hyvään että pahaan. 

Hengellinen väkivalta on mielestäni kuitenkin ristiriitainen käsite, koska sitä käytetään tuomitsemaan perinteinen luterilainen käsitys Raamatusta. 

Luterilaisen kirkon sivusto (evl.fi, tästä eteenpäin EVL) määrittelee käsitteen näin: "Hengellinen väkivalta on henkistä väkivaltaa, johon ulottuu uskonnollinen ulottuvuus. Sen ilmenemismuotoja ovat pelottelu, käännyttäminen, syyllistäminen, eristäminen ja kontrollointi. Tarkoituksena on nujertaa toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide." 

Tuo kuulostaa suorastaan aivopesulta tai manipuloinnilta, mutta katsotaanpa lähemmin. 



Otteita EVL:n artikkelista "Kadotus":

"Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkaudenyhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien. 

"Kadotus kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa."

"Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä."



Otteita EVL:n artikkelista "Saatana":

"Kirkko on opettanut, että Saatanan lisäksi on olemassa myös muita langenneita enkeleitä. Niitä kaikkia kutsutaan pimeyden valloiksi."

"Kristillisessä teologiassa puhe Saatanasta korostaa, että pahuus ja synti ovat ihmistä suurempia asioita. Pahuutta ja jumalanvastaisuutta on näkyvän maailman ohella myös Jumalan luomassa näkymättömässä maailmassa."

"Saatanan olemassaolo ei vähennä millään tavalla ihmisen moraalista vastuuta elämästään."

"Kristillisen uskon mukaan Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta häneen uskovat ovat vapautettuja synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta. Kristuksen työn ansiosta Saatana on sidottu. Raamatun mukaan Saatanalle annettu tuomio pitää edelleen huolen siitä, että taivaassa ihmistä ei enää houkutella lankeemukseen."



EVL:n artikkeli "Parannus":

"Parannuksella voidaan tarkoittaa joko kääntymystä kristityksi tai kristityn jokapäiväiseen kilvoitteluun liittyvää kääntymistä Jumalan puoleen."

"Parannuksen tekeminen tarkoittaa sitä, että synti opitaan tuntemaan, sitä kadutaan ja siitä luovutaan. Katumus ja synnin tunteminen ovat lain vaikutuksia. Jotta lain aikaansaama katumus ei johda epätoivoon, tarvitaan uskoa armolliseen Kristukseen. Parannukseen kuuluu siis myös usko siihen, että Kristus on täyttänyt lain kaikkien ihmisten puolesta."



Näiden otteiden mukaan ihminen voi päästä Taivaaseen, mutta joutua myös sinne ikävälle puolelle. Saatana toimii sekä näkyvässä että näkymättömässä maailmassa. Ihminen on syntinen ja lankeavainen. 

Parannus tarkoittaa sekä kristityksi kääntymistä että syntien korjaamista. 

Meillä on mahdollisuus pelastua Kristuksen työn kautta. 



Kristuksen kirkkolaki (Matt. 18:15-18): 

"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu."

Minusta EVL:n hengellisen väkivallan määrittelyssä ja näissä lainauksissa on ristiriitaa. 

Kadotus ja Saatana ovat olemassa. Voiko näistä saarnata ilman, että joutuu syytetyksi pelottelusta, käännyttämisestä tai syyllistämisestä, eli hengellisestä väkivallasta?

Eikö Kristuksen kirkkolain soveltaminen ole toisen kontrolloimista, toisen elämäntapaan tai mielipiteeseen puuttumista?

On kuitenkin muistettava rakkaus. Jos kokee velvollisuutta neuvoa uskonveljeä tai sisarta, on muistettava lähestyä rakkaudella ja alta päin. Jos uskaltautuu puhumaan parannuksesta, jonka kautta pääsee lopulta Taivaaseen, on parempi vain hienovaraisesti tiedustella ja lopettaa heti, jos naapuri ei ole kiinnostunut. 

Uskoa ei voi toiselle pakottaa, mutta jos Jumala on antanut hänelle etsikkoajan, voimme olla avuksi. 

Tyrkyttäminen ei ole kivaa tarjoajalle eikä tarjotulle, mutta kun on isosta asiasta kysymys, voimme kokea velvollisuutta toimia. 

Olen kuulunut luterilaiseen kirkkoon koko elämäni ajan. Se on osa minua, vaikka olenkin vanhoillislestadiolainen. Koen että viime aikoina kirkkooni on tullut jotakin vierasta. Esimerkiksi piispa on syyttänyt meitä hengellisestä väkivallasta, vaikka vain haluamme pitäytyä 2000 vuotta vanhaan kristilliseen käsitykseen seksuaalietiikasta.

Olin kuitenkin ilahtunut, kun tutustuessani EVL:n sivuihin sain todeta, että siellä on paljon aivan raitista ja perinteistä luterilaista oppia. 

Minua ei ole pyydetty kirjoittamaan aiheesta, Haluan vain kertoa, miten uskon, koska mediassa ja muualla on paljon epäselvyyttä. 

#suviseurat #vanhoillislestadiolaisuus #luterilaisuus #evl 

#evankelisluterilainenkirkko #tarratoimikunta 

 #uskonto  #seksuaalietiikka #avioliitto #avioliittokäsitys 

 #aktivisti #matteus #saatana #kadotus #parannus

#aktivismi #turvallisuus #raamattu #oppi #homous #hengellinenväkivalta 

Kuka on vanhoillislestadiolainen?

Somessa on Tarratoimikunnan häirintää koskevissa keskusteluissa ollut jonkin verran vääntöä siitä, kuka on vanhoillislestadiolainen.Yritän valottaa asiaa niin kuin itse sen ymmärrän ja uskon sen vastaavan muidenkin vanhoillislestadiolaisten käsitystä. Ehkä tietoisuus näiden käsitteiden sisällöstä auttaa asian tarkastelua. 

Hallinnollisesti olemme yhdistys (tai oikeastaan useita), johon kuuluu jäseniä. Yhdistys tarvitaan, koska toimitiloille pitää olla omistaja. Kaikki uskovaiset eivät ole jäseniä, koska tällainen hallinnollinen järjestely ei ole uskon asia. Me käytämme itsestämme ilmausta Jumalan valtakunta, josta kaikki eivät pidä, mutta kuitenkin. 

Liikkeemme on osa Suomen ev.lut. kirkkoa.

Kun puhutaan vanhoillislestadiolaisista joukkona, ei tarkoiteta rauhanyhdistyksien jäseniä. Uskovaiseksi käsitämme jokaisen, joka on ottanut siunauksen vastaan joltakin ennestään uskovaiselta (vanhoillislestadiolaiselta) tai on säilynyt uskovaisena syntymästä lähtien. "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (Joh. 20:23) Ajattelemme, että Siionin (=Jumalan valtakunta) rajat kulkevat sydämestä sydämeen eli uskovaisia ovat ne, joilla on Pyhä Henki sydämessään.

Vain Jumala tietää varmuudella kunkin sydämen tilan. Kukaan maan päällä ei pystyisi tekemään täydellistä luetteloa uskovaisista ihmisistä. Joku voi käyttäytyä ulkonaisesti kuin uskovaiset, vaikka sydämen usko on kuollut. Tuntomerkit kuitenkin auttavat ja lisäksi uskovainen aistii, milloin Henki vastaa. Olemme kuitenkin erehtyväisiä. Sydämestään uskovainen kunnioittaa Jumalan sanaa eli Raamattua. 

Raamattu toteaa homouden toteuttamisesta seuraavasti: "Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät."  (1 Kor 6:9) Tässä ei tuomita sitä, että joku on homo vaan homouden toteuttaminen. 

Yhden Tarratoimikunnan tarran teksti kuuluu:"Antakaa uskovaisten homojen uskoa". Näin me juuri teemme,  Jos on uskovainen homo, joka ei toteuta homouttaan. tietysti hänen annetaan uskoa. Jos hän taas toteuttaa, hän ei yllä mainitun jakeen mukaan ole uskovainen. 

Näin ollen kysymys, kuuluuko joku liikkeeseen, on monimutkaisempi, kuin ehkä heti huomaa.

Me haluamme elää sovussa kaikkien kanssa ja toivomme, että kirkko sallii tällaisen Raamattuun tukeutuvan joukon toimia piirissään. 

Vaimoni moittii minua jumittumisesta tähän aiheeseen. Ehkä minun on syytä keksiä jotakin muuta 😊 

#suviseurat #iltasanomat #tarratoimikunta #vanhoillislestadiolaisuus #journalismi #reportaasi #uskonto #luterilaisuus #media #iltalehti #markkinointi #sissimarkkinointi #aktivisti #aktivismi #turvallisuus #raamattu #oppi #homous