Maailma on mennyt rikki

 

Kuva Brigitte Werner Pixabaystä

Onnellista rauhanpäivää kaikkialle, missä rauha vallitsee! 

Rauhankyyhky on vangittu, ja lujasti. Miten voisi vangitsijan käden saada herpaantumaan linnun kaulasta?

Nuoria ja vanhoja miehiä, lapsia, naisia ja  lapsia kuolee päivittäin. Miten asiat voivat olla niin lukossa, että kahdesta suunnasta lähetetään parhaassa iässä olevia miehiä - ja jopa naisia - lihamyllyn ahnaaseen kitaan. 

Sodassa inhimillisyys katoaa. On vain viha vastaan viha jakaikki se, mitä siitä seuraa. 

Miltä tuntuu veteraanin katsoa omaa jälkipolvensa kasvua, kun on itse ollut teloittamassa lapsia, raiskaamassa heidän äitejään ja ryöstämässä heidän kotejaan?  

Joka suunnasta katsotaan, kun kuolema niittää satoaan. Olkoon lapsi tai aikuinen, kuolema on maailmanloppu. Puolessatoista vuodessa on tapahtunut hirvittävä määrä maailmanloppuja. Kun tilanne on jumissa, maailmanloppujen valmistus jatkuu ja jatkuu, 

Nykyään voimme katsoa lähes livenä droonien kuvaamana, mitä rintamalla tapahtuu. Siihenkin turtuu. Kun näkee kuvassa tankin räjähtävän, on kohtuullista muistaa, että siinä syntyi useita maailmaloppuja sekä lisäksi leskiä ja isättömiä lapsia.  

Kuva Eliane Meyer Pixabaystä

Tämä kuva tuo mieleen näyn, jota en unohda koskaan. Vierailimme kauan sitten Ranskassa Verdunin pohjoispuolella Fort de Douaumontissa ja Ossuaire de Douaumontilla. Tämä linnoitus ja ossuaari hautausmaineen sijaitsevat lähekkäin. Verdunin nimen paha kaiku johtuu ensimmäisessä maailmansodassa käydystä Verdunin taistelusta, jossa kaatui 230.000 sotilasta. 

Ihminen ei ole oppinut mitään, sillä tuolloin lähetettiin sotilaista lihamyllyyn kuten heitä lähetään nyt Ukrainan rintamalla. 

Ossuaariin on koottu 130.000 ranskalaisen ja saksalaisen sotilaan luut. He taistelivat toisiaan vastaan ja nyt heidän luunsa lepäävät samassa muistorakennuksessa. Sana ossuaari viittaa luihin. Ossuaarissa on ikkunoita, joista luut näkyvät. Toisin kuin kuvassa, samantyyppisiä luita oli koottu pinoihin kuin halkoja. Nykyään olisi varmaan mahdollista DNA-testein avulla tunnistaa ainakin osasta luita, keitä ne ovat aikoinaan kannatelleet. 

Ukrainan rintamallakin ihmisiä katoaa ja haudataan ties minne. Kaikista ei jää hautaa, jolle läheiset voisivat tulla muistelemaan. Luultavasti moni tulee odottamaan läheistään pitkään, senkin jälkeen, kun toivoa ei enää ole.  

Olen saanut elää turvallista rauhan aikaa. Rauha on tuntunut itsestään selvältä huolimatta suuresta itänaapuristamme. Demokratia tuntui leviävän ja maailma kehittyvän sen myötä parempaan suuntaan. 

Ukrainan sota ja poliittisten mannerlaattojen liikkuminen on saanut minut ymmärtämään, että elintason noususta huolimatta ihminen on yhtä paha kuin keskiajalla. Nyt ymmärrän, että maailmassa voi tapahtua mitä vain kammottavaa. Natoon liittymisestä huolimatta kotimaa ei enää tunnu entisenlaiselta pohjoismaiselta lintukodolta. 

Kaikesta huolimatta maailma on myös hyvä ja kaunis. Pelkääminen on luonnollista, mutta pelot eivät välttämättä toteudu. Se mitä Ukrainassa nyt tapahtuu on kauhistuttavaa. Kaikki sodat loppuvat aikanaan ja Ukraina saattaa joskus kukoistaa ilman Venäjän painostusta. Sääli vain, että henkilökohtaisia maailmanloppuja luultavasti tullaan tuottamaan vielä pitkään. 

Parasta olisi, jos aselepo voitaisiin julistaa välittömästi ja ongelmat hoitaa neuvottelemalla. Siihen tarvitaan kuitenkin molempien osapuolien halukkuus. Lisäksi on suuri ongelma, että aggression aloittaneeseen osapuoleen ei luota kukaan. 

Kaikesta huolimatta – hyvinkin voi käydä. 

Pääsköön rauhankyyhky pian vapauteen. 

Sukulaiseni Elli Forssell – Haaveiden haaksirikon päähenkilö

 

Geni

Pitkiin aikoihin ei tullut pieneen mieleenikään, että minulla olisi jokin muukin yhteys Elliin kuin vaimoni kirjahanke. 

Vaimoni kiinnostus Elliin alkoi viime vuosituhannen lopussa ja liittyi kahden viikon opetuskeikkaani Latvian Riiassa. Vaimoni tuli vierailulle, löysi kuvataiteilija Janis Rozentālen kotimuseon ja totesi tämän vaimon olleen suomalainen laulajatar Elli Forssell. 

Mutkien kautta löydöksestä alkoi kehittyä äskettäin julkaistu elämäkerta. 

Olen kiinnostunut sukujuuristani ja askartelen mielelläni sukututkimusohjelma Genin parissa. Sen maksullisessa versiossa on hauska piirre. Ohjelmasta voi hakea nimellä ketä tahansa nyt elävää tai edesmennyttä henkilöä. Jos osuma syntyy, ohjelma etsii mahdollisen sukuyhteyden. Hyvin usein sellainen tuntuu löytyvän. 

Niin kävi Ellinkin tapauksessa.  Sukuyhteys ilmenee alla olevasta kuvasta. 

Geni

Yhteys kiertää Ruotsin kautta, kuten minulla usein käy, koska äitini on länsisuomalainen. Tosin yhteys kulkee hyvin usein suunnilleen samaa kautta. Koska saan paljon osumia suomalaisiin, voitaneen päätellä, että monilla on jokin esivanhempiyhteys Pohjanlahden tuolle puolelle. 

Ellin ja minun lähimmät yhteiset esivanhemmat ovat ketjussa olevien Ingrid ja Brita Bååtin isä ja äiti. Kauaksi mennään, 1400-luvulle. Sukulaisuus on hyvin ohutta, vain säie laajassa verkostossa. Elli polveutuu Britasta ja minä Ingridistä. 

Jos Genin tiedot pitävät paikkansa, Peder Jonsson, till Flöxhult (Bååt) ja Elin Henriksdotter Snakenborg ovat välttämätön ehto sille, että Elli ja minä voimme olla olemassa. 

Vaakunoista päätellen eivät aivan tavallista rahvasta olleet. 

Geni

Bååtin vaakunassa on tietysti vene. 

Geni

Snakenborgin eli Käärmelinnan vaakunassa on totta kai tuo luikerteleva eläin.

Sukuyhteystaulussa oleva teksti Elli Rozenthal is your 13th cousin thrice removed tarkoittaa, että minä olen kolme pykälää alempana laskien Ingridistä ja Britasta. Minusta heihin on siis 16 porrasta. Ellillä on siis enemmän tuota verta kuin minulla.

Kanssani samalla tasolla on Ellin pojan Miķelis Rozentālsin pojan Atis Rozentālsin tytär Aija Biezaite. Hän osaa erittäin hyvin suomea ja on auttanut vaimoani tämän projektissa. 

Kuinka kaukaisia sukulaisia olemme Aijan kanssa? Hyvin kaukaisia! Jos oletamme, että menemme 16 sukupolvea taaksepäin olettaen, että esivanhempien määrä kaksinkertaistuu joka askeleella, saamme Ingridin ja Britan tasolle teoreettisesti 131072 esivanhempaa. Esivanhempainkadon vuoksi luku on paljon pienempi. Kato johtuu sukulaisavioliitoista. 

Teoreettisen luvun perusteella Aijalla ja minulla on samaa perimää 0,0007 prosenttia samaa perimää. Ellikin on vain "sukulaiseni". 

Tämä yhteys on kuriositeetti, ei edes nice to know -tasoa, paitsi minulle ja varmaan Saaralle.  

Vieläkö olet hereillä?

 

Vaimoni pääsee ehdolle ehdokkaaksi tieto-Finlandiaan

 

Palkinto on nykyiseltä nimeltään tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto. Kustantajalta on tullut tieto, että Saaran tuoretta kirjaa Haaveiden haaksirikko - Elli Forssell-Rozentālen elämä ehdotetaan listalle, josta lastenkirjailija Linda Liukas valitsee voittajan. 

Ehdokkaiden valitsijalautakuntaa johtaa median ja viestinnän ammattilainen Paula Salovaara. Muut jäsenet ovat kirjailija, mediapersoona ja Plus One Agencyn luova johtaja Henri "Henkka" Hyppönen ja Hesarin politiikan toimittaja Petja Pelli. 

Jännittävää. Keitähän lautakunta listalleen poimii. Olisi hienoa, jos Saara pääsisi oikeaksi ehdokkaaksi. 

Piirtämässä

 

Malliesineet kiersivät. Aika väheni lukuunottamatta paria poikkeusta. Osa jäi kesken. 

Bikinipiparkakut – tapahtui Ruissalossa tänään

 

Mitkä ihmeen bikinipiparkakut?

Kävimme tänään kahvila Villa Kuuvassa nauttimassa syystunnelmasta. Varsinaisessa kahvilarakennuksessa oli yksityistilaisuus, joten käypäläisiä palveltiin rannassa. Minua huvitti, kun hinnastossa oli merkitty merimaiseman hinnaksi 0 euroa. Siitä piti ottaa kuva. Lähettyvillä odotti vuoroa kaksi nuorehkoa naista. 

Korvaani tarttui heidän keskustelustaan sana bikinipiparkakku. Kun hämmästelin sitä, naiset räjähtivät nauruun, jota riitti. Heillä oli jo pikkujoulut mielessä. Minun mieleeni tuli nainen piparkakkutaikinaisessa kaksiosaisessa uimapuvussa.

Kuva Håkan Stigson Pixabaystä

Toinen heistä kaivoi kännykästään kuvan, joka selvitti minulle, mistä on kysymys. Kuvassa oli yllä olevien sydämen muotoisia pipareita, joille oli tehty kuorrutuksesta bikinin alaosa, arvaatte kyllä miten. 

Juteltiin hiukan. Tuumin, että ehditte viettää monta pikkujoulua ja että voisihan aloittaa jo juhannuksen jälkeen heinäkuussa. 

Nautimme sitten teetä, espressoa ja piirakkaa rannan lähettyvillä.

Merimaisema 0 €

Päärakennus

Ei Ruotsi-Suomi vaan tehdään Suorige

 

Kuva Wilfried Pohnke Pixabaystä

Hynttyyt taas yhteen

Maata nimeltään Ruotsi-Suomi ei ole koskaan ollut, vaikka sellaisesta usein kirjoitetaan. Valtio, jonka nimi oli Ruotsi ja jonka osa Suomi oli, halkesi kahtia vuonna 1809. 

Olimme yhtä monta sataa vuotta. Entä jos liittyisimme takaisin toisiimme? Nato-kiemuroissa välitkin ovat valmiiksi lämpimät. 

Nyt tehdään kaikki tasavertaisesti. Pääkaupunki on nyt Maarianhamina, jossa puhutaan ruotsia, mutta joka on osa Suomea. Se olisi sopivan kaukana kaikkialta maasta. Näin laukeaisi kätevästi myös suomalaisten rajoitettu asuminen Ahvenanmaalla.  

Maan nimi muodostuu sulauttamalla Suomi ja Sverige yhteen ja saataisiin Suorige. Heja Suorige! Eläköön Suorige! 

Koko uudessa maassa ruotsia puhuvia koskisi pakkosuomi ja suomenkielisiä pakkoruotsi. Kieliä saisi kaikissa tilanteissa sekoittaa. Se olisi jopa suotavaa. Siitä saattaisi kehittyä ajan mittaan uusi kieli, suorigska eli suorigen kieli. 

Valtiovallan koristeellisesta puolesta vastaisi kuningas ja ulkopolitiikasta presidentti. Sisäpolitiikkaa johtaisi pääministeri. Kaikkien kolmen on osattava sujuvasti maan kumpaakin virallista kieltä. 

Estelle saattaisi tulla koristeellisena päähenkilönä kysymykseen, koska hänellä on jo valmiiksi metsäsuomalaisten perimää. Kuninkaallisilla olisi moraalinen velvollisuus pyrkiä valitsemaan puoliso mahdollisimman usein entisen Suomen puolelta, jotta hovin germaanisugrilainen verenperintö vahvistuisi. Kuninkaallisten dna-tulokset olisivat netissä kaikkien kansalaisten saatavilla. 

Ruotsilla ei ole kansalliseeposta, joten Kalevala olisi yksinoikeutettu valinta. Sitä luettaisiin pakollisena koko maan kouluissa. 

Maassa vaalittaisiin myös näkyvästi viikinkiperintöä. Suomalaisetkin saisivat historian, joka ulottuu Mustalle merelle saakka, ja kauemmaksikin. Viikinkien historian opiskelu olisi luonnollisesti pakollista koko maassa. 

Maan vaakunassa olisi neljä kenttää joista yhdessä on kolme kruunua, toisessa tuttu sotaisa leijona, kolmannessa kiuas ja neljännessä nuuskapaketti. 

Kansallishymni olisi suomenruotsalaisen Runebergin runoilema Maamme, mutta se laulettaisiin aina ruotsiksi ja aikojen saatossa suorigeksi. Saksalaisen Paciuksen sävellys hylättäisiin ja uusi tilattaisiin kilpailuttamalla suorigelaisia nykysäveltäjiä. 

Maan valuutasta äänestettäisiin; joko euro tai uusi valuutta taaleri/daler. 

Uudessa lipussa olisi kummallekin kantamaalle tuttu ristiaihe. Ruotsin lipun värit juontuvat maan vaakunan kautta mahdollisesti Ruotsin Erik Pyhän ristiretkeen Suomeen, josta palatessaan hänen kerrotaan nähneen keltaisen ristin sinistä taivasta vasten. Suomen lipun värit viitannevat lumeen ja järviin. 

Lipun pohjaväriksi sopisi jokin sininen nykyisten lippujen sävyjen väliltä. Se viittaisi järviin ja taivaaseen. Risti olisi valkoinen, koska lunta sataa Ruotsinmaallekin. Ristin keskelle tulisi ohut keltainen risti, joka liittyy yllä mainittuun molempien maiden historiaan liittyvään tapaukseen. Lämpimänä värinä se jännittäisi hieman kylmää sinistä ja valkoista. 

Autojen kansallisuustunnus olisi SU, koska Sovjet Unionia ei enää ole. 

Suomalaiset ovat maailman blondein ja sinisilmäisin kansa (Insider Monkey). Ruotsalaiset sijoittuvat toiseksi. Näin ollen ruotsidemokraatien ja perussuomalaisten ei tarvitse kovin huolestua.

Tornionjoen silta
Wikimedia Commons

Suomalaiset saattavat historiasta johtuen tuntea yhä lievää alemmuutta tai katkeruutta ruotsalaisia kohtaan. Tämä otettaisiin huomioon liittymisvaiheessa. 

Orpon hallitus lienee tuolloin saanut rasismintorjumistoimet käyttöön ja tuloksiakin on varmaan jo mitattu. Näitä kokemuksia sovellettaisiin yhdenmukaisen kansalaisasenteen istuttamisessa. "Me kaikki olemme suorigelaisia". 

Kaikki me pelkäämme Venäjää. 

Ruotsalaisia emme ole. Venäläisiä meistä ei tule. Olkaamme suorigelaisia!

Hejläköön Suorige!

 

Onko Suomi mittausten mukaan rasistinen maa?

 

Kuva Roland Steinmann Pixabaystä

Katsotaan mitä erilaiset tutkimukset asiasta sanovat

World Population Review

Lähde: World Population Review

U.S.NEWS &WORLD REPORT

Raportissa on myös muiden maiden sijoitukset, tässä viisi seuraavaa:

6. Switzerland

7. Denmark

8. Belgium

9. Finland

10. Ireland

Turkimuksen ovat toteuttaneet suuri markkinointi- ja viestintäyritys WPP ja the Wharton School of the University of Pennsylvania.  

Lähde: Best Countries for Racial Equity

Varsin hyvältä näyttää tähän asti. Seuraavaksi vähän erilainen turkimusasetelma:

FRA European Union Agency for Fundamental Rights

Being Black in the EU

Tässä on selvitetty koetun rasistisen häirinnän yleisyyttä 12 Euroopan maassa. Näyttäisi siltä, että tässä meillä on kipeä paikka. Ilmeisesti erityisen tumma iho saa suomalaisia ärtymään. Voisin kuvitella, että tämä pätee erityisesti somaleihin. 

Intuitioni sanoo, että suomalaiset suhtautuvat asiallisesti esimerkiksi vietnamilaisiin, kiinalaisiin ja varmasti ukrainalaisiin. 

Tutkimuksessa selvitettiin muitakin aiheeseen liittyviä asioita, mutta tässä osassa Suomi erityisesti "kunnostautui". 

Lähde: FRA

The Washington Post

A fascinating map of the world’s most and least racially tolerant countries

Tässä tutkimuksessa kysyttiin, millaisien ryhmien edustajia vastaajat eivät haluaisi naapureikseen. Prosentit ilmaisevat kuinka suuri osuus torjuisi ryhmän "toista rotua olevat ihmiset". On selvää, että nykyään rodun käsite on kyseenalainen, mutta sen käyttö varmaan helpotti asian selvittämistä. 

Artikkelissa todettiin, että osa vastaajista varmasti valehtelee. Suomalaiset sijoittuvat kolmanneksi parhaaseen ja ruotsalaiset ensimmäiseen ryhmään. Silti asenteet voivat olla samat, mutta suomalaiset vastaavat mahdollisesti rehellisemmin. 

Lähde: The Washington Post

Mitä tästä voidaan päätellä?

Ainakin rasismin tutkiminen on hyvin haastavaa. Luulisi, että asiasta on runsaasti teoriaa tutkimuksen tueksi. Ongelmana on varmasti rasismin määrittely ja tutkimusongelman operationaalistaminen. Miten mitata juuri oikeaa asiaa?

Tämä on vain kevyt kouraisu aiheeseen, mutta jonkin verran asia jäsentyi mielessäni. 

Varmasti merkittävää on, kysytäänkö asiaa kaikilta vai vain potentiaalisilta rasismin uhreilta. 

Voitaneen sanoa, että on olemassa tutkimustietoa, jonka perusteella Suomi sijoittuu maailman mittakaavassa todella hyvin. 

Voisi kuvitella, että Suomen hyvä sijoitus johtuu siitä, että meillä on suhteellisen vähän maahanmuuttajia ainakin verrattuna Ruotsiin, mutta naapurimme on silti hieman meitä edellä tilastoissa. 

Suomi joutuu välttämättä ottamaan vastaan työntekijöitä ulkomailta, koska huoltosuhde huononee. Veikkaan, että jonoa ei synny saksalaisista it-insinööreistä. Siksi maahanmuuttajien vastaanoton ja täällä olemisen sujuvoittamiseen kannattaa panostaa. 

Silloin tällöin kuulee, että maahanmuuttajia kohdellaan epäasiallisesti. Tilastoista huolimatta tällaista vastaan meidän on toimittava. Kyse on ihmisoikeuksista ja inhimillisyydestä.  

Muutoin olen sitä mieltä, että Karthago on tuh ... eikun, että Suomen on varakkaana maana kannettava vastuunsa myös hädänalaisten ihmisten auttamisessa. 

Seurataan, miten hallitus toteuttaa yhdenvertaisuusjulistustaan. 

Paraneeko sijoituksemme?

Kohtaaminen vuonna 20XX (mininovelli)

 Paikka: Turun tori

Olimme juuri tulossa Turun torille. Näin penkillä istuvan hahmon, jolla oli TPS-pusero päällään. Tulimme kohdalle. 

– Millä mielellä Robo, kysyin. 

– Millä mielellä? Tiedäthän, ettei minuun ole ohjelmoitu mieltä. Mieletön ajatus siis, mutta haluatko luennon mielenterveydenhoidon historiasta? Se on ollut karua Suomessa ...

– Joo, arvaan, mutta ...

– ... Petteri Pietikäinen kirjoittaa aiheesta kirjassaan Kipeät sielut: Hulluuden historia Suomessa. Haluatko kuunnella sen luettuna nyt saman tien? 

– No kiitos, menisi liikaa aikaa. Miten muuten menee?

– Mikäpä tässä. Olin eilen huollossa. Nivelet on öljytty, käyttöjärjestelmä päivitetty. Huumorin simuloimisen pitäisi sujua nyt paremmin. Olen tässä promoamassa Tepsin huomista matsia. Haluatko paikat sinulle ja vaimollesi? Voisin hoitaa asian heti. 

– Kyllä kiitos.

– Asia kunnossa.

– Minua kiinnostaisi, paljonko joukkueessa on eläviä pelaajia ja roboja.

– Meillä on eläviä se minimi eli neljä, kaksi mies- ja kaksi naisoletettua. Loput meitä roboja. Vastapuolella on sama tilanne. 

– Ilmeisesti tulee tasaväkinen ottelu?

– No joo, me robothan emme tee virheitä. On sovittu, että kummankin puolen robojen tasot on säädetty suhteessa eläviin, jotta on tasaista. Roboihin on laitettu kummallakin puolella sama satunnaisvirhetaso, jotta saataisiin kiinnostava matsi. 

– Kauankohan noita eläviä pelaajia pidetään mukana.

– Niinpä. Nämä ovat hyvin valikoituneita eläviä, mutta ovat ne aika kaukana roboista. Ensi vuodeksi suunnitellaan muutamaa vintage-ottelua, joissa kaikki ovat eläviä. Niiden vedonlyönnissä pyörii isommat panokset.

– Robojen ei tarvitse harjoitella, mutta onko teistä mitään hyötyä elävien treeneissä?

– Jos he tilaavat, voimme mennä simuloimaan tilanteita ja sparraamaan heitä harjoitusvastustajina. Meidät voidaan säätää siten, että tasomme on heille juuri sopivan haastava, mutta ei liian vaativa. 

– Onko Leanea yhä haltijasi?

– On. Hänellä on yhä diili Tepsin kanssa. Olen hänen seuranaan ja apunaan, kun minulla ei ole peliä. Me lakeijat jaksamme loputtomiin, kunhan vain saamme virtaa ja huoltoa riittävästi. 

– Ok. Minulla on yksi ongelma. Voisinko saada sinulta ratkaisun?

– Toki. Anna tulla.

– Minkälainen multivakuutus minun kannattaisi ottaa? Vapautan tietokantani sinulle - nyt.

– Vastaus on sirullasi. 

– Kiitos. Jakselehan.

– Toki. Latauslavetillani virtaa riittää. Mutta sinä kuolevainen, pidä huoli itsestäsi, kun sinun tunteesi ovat aitoja.

– Joo, onneksi meillä on sentään jotakin, mitä roboilta puuttuu. 

– Nähdään.

– Niin tehdään. Moi!

Onko tässä totuus median punavihreydestä?

 

Kuva NoName_13 Pixabaystä

Facebookissa ei voi olla törmäämättä väitteisiin, että media on puolueellinen punavihreiden poliitikkojen hyväksi. Usein tikunnokkaan nostetaan Yle ja Helsingin Sanomat. "Etelän metia."

On ymmärrettävää, että tällainen vaikutelma voi syntyä, jos seuraa poliittisia keskusteluja. 

Mutta mutta ... Reuters Instituten 2022 Digital News Reportin mukaan Ylen brädiluotettavuuslukema on 84% ja Hesarin 81%. 

Onko tässä jokin ristiriita? Reuters Institute kuulostaa minusta luotettavalta lähteeltä.

En minä tietenkään ole tutkinut systemaattisesti median puolueellisuusepäilyjä. 

Voisiko ristiriidan vaikutelman syy olla se, että luotettavuutta on kysytty asianomaisten medioiden seuraajilta ja Facebookissa asiaa arvioivat sellaiset, jotka eivät seuraa näitä?

Haastattelijat taitavat kilpailla siitä, kuka panee haastateltavan tiukimpaan piinapenkkiin. Minäkin olen pohtinut, pitääkö selitys Tampereen yliopistossa vinoutuneen koulutuksen saaneista toimittajista paikkansa. 

Voisiko tilanne selittyä vahvistusharhalla, josta Wikipedia toteaa näin: Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. confirmation bias) tarkoittaa taipumusta valikoida ja tulkita uutta tietoa niin, että se tukee henkilön aikaisempia näkemyksiä. Henkilö antaa silloin erityistä painoa sellaisille tiedoille, jotka tukevat hänen aiempia näkemyksiään ja pyrkii sivuuttamaan seikat, jotka puhuvat niitä vastaan.

Jos keksit paremman selityksen, ole kiltti ja laita siitä kommentti. 

Voiko hallitus pysyä pystyssä?

 

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä

Hallituksella on pöydällään valtionvelka, huoltosuhdeongelma, Ukraina, Venäjä, ilmastonmuutos, sote ...

Olisi suotavaa, että meillä olisi tällaisina aikoina toimintakykyinen hallitus. 

Nyt rasismikeskustelu jatkuu hallituksen yhdenvertaisuuspaperista huolimatta. Mikä mättää?

Rasismin merkitystä vähätellään, koska me valkonaamat emme kohtaa sitä. Arkkipiispa on todennut, että rasismi on syntiä. Niin minunkin mielestäni. 

Hallituksen ulostulosta huolimatta Jani Mäkelä jaksaa ihmetellä, mitä se rasismi on. Teemu Keskisarja opettaa meitä vuosisatojen takaisista ajoista, jolloin silloiset suomalaiset olivat N-heimoa, mutta jolloin kukaan meistä ei ollut täällä.

Kymmenen pistettä Orpolle. Hän antoi meille määritelmän. ”Jos sydämessään ajattelee, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Jos tästä poikkeaa, se on rasismia.”  

Mitä muuta tarvitaan? Sadan sivun mittainen ohje siitä, mikä on rasismia ja mikä ei?

Kaikki hallituspuolueet joutuvat osallistumaan kompromisseihin. Perussuomalaiset ovat saaneet heille tärkeitä asioita läpi. Miksi he haluavat pidättää itselleen oikeuden työntää kapuloita oman hallituksen rattaisiin?

Media ja oppositio tarttuvat varmasti jokaiseen sammakkoon, joka loikkaa ulos perussuomalaisen suusta. Perussuomalaisten johto ei voi vaatia rivejään suoriksi, koska on riippuvainen äänestäjistään. Kannattajat odottavat puolueen eliitiltä viittauksia siihen, että "vaikka joudumme sanomaan niin tai näin, olkaa huoleti, me kuuntelemme teitä". 

Sama prosessi jatkuu. Ikiliikkuja on keksitty. 

Kuva Michał Pixabaystä

Toisenlainen kiinnittyminen toimisi paremmin, mutta en tiedä onko se mahdollinen. Perussuomalaiset vaativat mediaa ja oppositiota lopettamaan rasismiin puuttuminen, mutta kuka uskoo sen onnistuvan. Ehkä sekin on puhetta kannattajille. 

Eivätkö he voisi käynnistää kannattajiinsa kohdistetun tiedotuskampanjan, jossa viestitettäisiin, että olemme nyt vallan kamareissa ja saaneet ohjelmaan paljon toivomaamme, nyt teidän ja meidän on opittava käyttäytymään ihmisiksi? Ei kannata yrittää opettaa muita sietämään persukieltä, jos haluaa saada sovitun maaliin. Hallituskumppaneilta vaaditaan nyt selkärankaa, etteivät salli persutapojen murtautua uudeksi normaaliksi. On kiusaus taipua, kun on paljon liossa. RKP on ollut jämäkkänä, mutta muut ovat jääneet arvoitukseksi julistuksista huolimatta. Kumppaneiden on syytä myös varautua myös rasismi- ja ilmastotoimien hiljaiseen jarruttamiseen. 

Anteeksipyynnöt toimivat paremmin, jos katuu aidosti ja parantaa tapansa. Nyt olemme kuulleet anteeksipyyntöjä, joita on seurannut kannattajien vuoksi ainakin osittainen takaisinveto. 

Voi olla, että perussuomalaiset uskaltavat pelata kovilla panoksilla, koska hallituksen hajotessa he voivat kasvaa oppositiossa pääministeripuolueeksi. 

Pysyykö hallitus pystyssä? Voiko sisäisesti ristiriitainen joukkue pysyä koossa? 

En tiedä.

Tämä on mielikuvani tilanteesta. Oma spekulointi voi tuottaa virheitä. Olisitko ystävällinen ja osoittaisit, mitkä asiat eivät vastaa totuutta. Rakentava dialogi opettaa. 

Tunnustan, että minun on vaikea sietää perussuomalaisten toimintatapoja. Iso Kirja opettaa, että meidän pitää rakastaa vihollisiamme. Katse siis omaan puseroon. Sitä paitsi Genin mukaan olen Purralle ja Halla-aholle kaukaista sukua. Hekin ovat lähimmäisiäni. 

Voi minua syntistä. 

 

Miten Lenin ja suomettuminen pelastivat tämän vanhan talon

 

Kivenheiton päässä meistä tällä Puutarhakadulla on venäläis-keskieurooppalaista jugendia edustava talo, jonka arkkitehti Stefan Michailov on suunnitellut 1902. 

Rauno Puolimatka halusi rakentaa tähänkin kerrostalon kuten samalla alueella yksikerroksisten puutalojen tilalle (taustalla näkyy tulos). No ei saanut. Syynä ei liene ollut talon ulkonäkö vaan se, että Lenin pistäytyi talossa vuonna 1907, kun matkusti Kuokkalasta Tukholmaan. Tiedättehän, Leninin maaginen käsi pyhitti kaiken, mihin hän koski. Ulkopolitiikka ennen kaikkea. 

Liikuttavaa, että uutta ja vanhaa on tällä tavoin "soinnutettu" toisiinsa. 

Kuokkalassa oli bolševikkien tukikohta, josta he joutuivat lähtemään mainittuna vuonna. Uusi keskus oli päätetty perustaa Pariisiin. 

Lenin jäi Helsingin junasta varmuuden vuoksi pois Littoisissa. Hän saapui sitten ystävänsä kauppias Walter Borgin luo. Tämä asui kuvassa olevassa talossa (ehkä). Lenin joi teetä ja varmaan söi leivän sen kanssa, mutta ei uskaltanut jäädä vaan jatkoi Paraisille Kirjala Norrgårdin taloon, jossa hän lepäsi kolme päivää. Talo kuuluu Paraisten kotiseutumuseon rakennuksiin. Mieleeni tuli, että tunnetun bolševikin vierailu olisi aiheuttanut museon perustamisen juuri tähän. Ehkei sentään vuonna 1928. 

Aiemmin luultiin, että Lenin olisi peräti yöpynyt Turussa ja että kauppias Borg olisi asunut Aurakadulla lähellä taidemuseota. Leningradin kaupunki lahjoitti vuonna 1977 Turun kaupungille pyhimyksensä patsaan. Edellä mainitusta syystä se pystytettiin Aurakadun varteen oletetun Borgin asunnon kohdalle. 

Google Mapsissa pysti on yhä paikallaan

Myöhemmin selvisi, että Borg asuikin Puutarhakatu 12:ssa ja että Vladimir Iljitš vain käväisi paikalla. Sekään ei ole varmaa, että Borgin koti oli juuri tuossa rapatussa talossa eikä jossakin niistä puretuista. Jostakin syystä päädyttiin juuri tuohon ja asia oli järjestyksessä. Niin tai näin, Lenin tuon talon tietämättään pelasti. 

Leninin patsas sai kuitenkin olla paikallaan, kunnes Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sitten kaupunginjohtaja Arve päätti patsaan siirtämisestä varastoon. Nyt kun Adolf Ehrnroothin muistomerkki siirretään pois uuden musiikkitalon työmaan tieltä, joku huolestui, että Adolf joutuu Vladimirin seuraan. 

Tämän kuvan olen ottanut patsaan poistamisen jälkeen. Alusta on paikallaan. Tuulet voivat taas kääntyä.

Saapa nähdä jyrääkö Nato-Suomi Lenin-talon nyt, kun poliittiset suhdanteet ovat muuttuneet. 

Kuva Роман Распутин Pixabaystä

Kuten tiedämme Lenin oli hirviö. Saattoi hirtättää kulakkeja vain saadakseen ihmiset pelkäämään. 

Hänen seikkailunsa Paraisilta eteenpäin oli mutkikas. Jos hän olisi tuolloin hukkunut, maailma olisi aivan toisenlainen. 

Emme vain tiedä, minkälainen. 

Nyt sitä saa –vaimoni kirjoittama laulajatar Elli Forssellin elämäkerta tänään kaupoissa – poimintoja kirjasta

... sekä ääni- ja E-kirjana BookBeatissa ja Storytelissä.

"Koulutovereista läheisin oli serkku Maria Winter, jota Elli kutsui Mailaksi. Monet Ellin luokkatovereista olivat suomenmielisten kulttuurikotien ja virkamiesperheitten lapsia. Heihin lukeutuivat yliopiston rehtorin tytär Matilda Rein, Agathon Meurmanin kaksostytöt Helmi ja Ines, Järnefeltin sisaruksista Aina ja myöhemmin myös Helmi Krohn. Lähes kaikkien luokkatoverien kodeissa puhuttiin ajan hengen mukaan suomea. Siitä huolimatta tytöt puhuivat välitunnilla hyvin paljon ruotsia; niin tekivät Elli ja Mailakin, mistä erittäin suomenmielisen kodin kasvatti Helmi Krohn heitä moitti.

"Joulukuussa 1891 olivat Ellin opinnot jo hyvällä alulla. Hän asui kotonaan, auttoi sairastavaa äitiään ja koulua käyviä sisaruksiaan sekä yritti ahkerasti opiskella. Seurustelu Matti Varosen kanssa vei myös osan ajasta, mutta siitä huolimatta he joskus yhdessä kävivät Helmi-ystävän ja Emil Setälän luona."

Hevosraitiovaunu Bulevardilla
Wikimedia Commons

"Iloitkaa ja riemuitkaa te ihmissielut, rakas isä, Lauri, Anna, Liisi, Lalli, Eve ja Mari, kaikki te, jotka minua rakastatte, sillä ensi kerran elämässä olen tuntenut mitä totisen miehen suuri, jalo rakkaus on. – Ensi kertaa rakastan minäkin, kaikki entisyys on ollut luulottelua, hassahtumista tuollaista tavallista. Hänen sieluansa rakastan. Hänen suurta taidettansa. – Minun rakkauteni kautta hän on vielä maailmankuuluksi tuleva! Jumalan kautta, joka minut suomalaisen tytön täksi välikappaleeksi on valinnut."

"Janis oli kirjeessään myös erittäin vihainen suunnitellun konsertin taustajoukoille, jotka käänsivät takkinsa eräälle päätökselle. Elli halusi järjestää konsertin ystävänsä äidin muistolle ja antaa konserttitulot naisen puolisolle, jonka yritys oli joutunut konkurssiin. Tähän eivät taustajoukot suostuneet, koska perhe oli venäläinen. Taustalla vaikutti siis voimakas venäläisviha, mikä sai Janiksen kirjoittamaan: Madon sukuiset ihmiset! Minä syljen vasten eläimellisten ihmisten kasvoja!" 

Alexanderboulevard, Riga

Wikimedia Commons

Kuvitteellisesta päiväkirjasta:

"Mutta se on mustankipeyttä; hän ei kestä sitä, että joku merkitsee minulle paljon. Minun pitäisi olla vain häntä varten, vain häntä varten ja unohtaa jopa lapset, joiden kasvattaminen pitäisi luovuttaa palvelijoille, jotta meille jäisi enemmän aikaa olla vain kaksin. Itsekkyyttä se on mitä suurimmassa määrin."

 

Elämän kummallisia sattumuksia

Punapipoinen nainen kummittelee jatkuvasti

Kuva cjohnyrun Pixabaystä

Kirjoitin viime keskiviikkona (Kohtaaminen ja erikoinen uudelleenkohtaaminen) samana päivänä tapahtuneesta vierailusta Turun tuomiokirkossa, jossa tapahtuneessa esittelyssä oli mukana punapipoinen nainen. Tapasin hänet samana päivänä lenkillä uudelleen aivan toisaalla eli Turun linnan suunnalla. Hän istui kumppanin kanssa. Yrittivät pummata tupakkaa. 

Kävin viikolla taas lenkillä ja tällä kertaa punapipo tuli minua vastaan samalla suunnalla Suomen joutsenen ja Sigynin tienoilla. Hän ei tunnistanut minua, enkä minäkään sanonut mitään. 

Tänään menimme vaimoni kanssa tavanomaiselle maanantaiuinnille aivan toisaalle eli syöpäyhdistyksen Meri-Karinaan Hirvensaloon. 

Kun ajoimme pihaan, vaimoni huomasi punapipon istumassa penkillä toiminakeskuksen kulman luona.  Neljäs kerta kuuden päivän aikana. 

Päätin mennä juttelemaan hänen kanssaan. Hän istui kahden isohkon kassin välissä. Palautin mieleena tapaamisemme kirkossa. Hän osoitti tuntevansa. Hän sanoi juovansa nyt kaljaa ja näytti tölkkiä kädessään. Mielestäni hän ei kuitenkaan ollut humalassa, ainakaan paljon. 

Sanoin, että olen nähnyt hänet kaksi kertaa kirkon esittelyn jälkeen Aurajoen rantamilla. Ja nyt tapasimme taas. Hän tuumasi, että liikumme paljon. 

Juttelimme kirkossa tapahtuneessa. Hän moitti yleisöä, kun se ei ollut esittänyt kysymyksiä. Totesimme, että vain hän ja minä kysyimme. Totesin, että ehkä muut eivät olleet perillä historiassa. 

Hän otti esiin reformaation ja valitteli, että luostarit silloin suljettiin. Niissä olisi voinut saada koulutusta. Minä sanoin, että olisi kurjaa nousta yöllä neljäksi hartauteen. Hän tuumi, että helpommalla pääsisi kuin saadessa useita lapsia. Hän totesi, että Kustaa Vaasa tarvitsi sotilaita. 

Kerroin, että olemme menossa uimaan. Hän luuli, että menisimme rantaan. Ehkä hän ei edes tiennyt, mitä tässä toimintakeskuksessa tapahtuu. 

Hän indikoi penkin raivaamista ja pyysi minua istumaan. Minä olin kuitenkin lähdössä. Hyvästelimme jotenkin. 

Erikoinen tapahtumasarja, mutta sattumaahan tämä on.  

Keskiviikkoiltaisin Barkerin puiston luona pärisee

 Motoristit kokoontuvat Jarno Saarisen katseen alle

Nauti näistä syvänkumeista murinoista!

Eilen kirjoitin tšehovilaisesta tunnelmasta omenapuutarhassa, tänään tulee aivan muuta.

Kävelyreittini varrella saan usein ihailla kalliita prätkiä ja kuunnella niiden syvästi kumisevaa pärinää. Seutukunnan motoristit kokoontuvat hengailemaan ja näyttämään menopelejään toisilleen ja muille. 

Nämä ovat kilttiä väkeä, unelmansa toteuttaneita harmaita panttereita. Piikkipoikia täällä ei näy.

Förin lähellä on ravintolalaiva Esposito, jossa nahkatakkien kelpaa juoda sumppia ja vaihtaa prätkäkokemuksia. On mukava tavata saman lajin harrastajia. 

Kaikkien ajopelien kyljissä ei komeile nimi Harley Davidson. Muillakin merkeillä tohtii liittyä seuraan. Skootteritkin käyvät. Paikalla näkee myös vintage-autoja ja menevän näköisiä kärryjä.

10 s.

Epätieteelliseksi näkemyksekseni on syntytyn vaikutelma, että Harrikka-kuskit parkkeeraavat 

pyöränsä lähimmäksi Espositoa. Muut pysyttelevät kunnioittavasti "kaikkein pyhimmän" ulkopuolella. 

17 s.

Nämä ovat kunnon väkeä. Heidän liiveissään ei ole 1 %:n merkintää kuten presenttijengiläisillä (one percenters). Merkintä perustuu American Motorcycle Associatonin lausumaan, että 99 % moottoripyöräilijöistä ovat lakia kunnioittavaa porukkaa. Rikolliset motoristit keksivät tästä tunnuksen itselleen. Tuskin myöntävät, jos kysyy. 

26 s.

16 s.

Kuuntele tätä ääntä!

Motoristit ovat varmaan tyytyväisiä, kun puiston reunalta heille näyttää voitonmerkkiä itse menestynyt kilpamoottoripyöräilijä, "paroni", Jarno Saarinen, joka kuoli traagisesti Monzan radalla kilpailussa tapahtuneessa onnettomuudessa vuonna 1973. 

Minulla oli taannoin asiaa hautaustoimistoon. Yhteen sisään astuttuani näin edessäni kuvan Jarno Saarisesta. Kun siirsin katsettani näin itse Jarnon varttuneena itsenään. Hän oli Jarnon veli. Suvulla on ollut Turussa hautaustoimisto yli sata vuotta. 

Harley Davidson on varmasti maailman tunnetuin moottoripyörämerkki ja hyvin arvokas brändi. Tietääkseni harrikat eivät ole välttämättä parhaimpia ajokkeja, mutta niiden tyyli, maine ja karisma iskevät suoraan kohderyhmän sieluun. 

Niiden haluttavuus mahdollistaa myös suolaisen hinnan. Unelmointivaiheessa oleva tuleva asiakas voi ostaa itselleen osan harrikan lumoa hankkimalla Harley Davidson -asusteita. 

Jos olet tavis ja hankit harrikan, voit olla varma, että paikalle saapumisesi pyörän selässä hitaasti lipuen on todella statement. Pyörän kumea äänikin hivelee maskuliinisuuden kaihoa.

Minulla ei ole koskaan ollut mopoa eikä moottoripyörää. Sellainen ei sovi humanistin profiiliin. Tosin minunkin puserossani piileskelee varmasti pieni harrikkakuski. 

Harrikan omistajilla on maailmanlaajuinen kerho Harley Owners Group eli H.O.G. Hog merkitsee hauskasti karjua. Ei liene sattuma. 

Turussakin on oma alaosasto H.O.G TurkuChapter. 

Tässä tosiuskoisten "suviseurat", Harley-Davidson 120th Anniversary in Milwaukee: 

5.02

Milwaukeessa on Harley Davidsonin koti.