Sairaan rakas elämä

Since 2014
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Satu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Satu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. syyskuuta 2025

Satu Oliviasta, joka soittaa mummille Taivaaseen

             karigamb08, Pixabay



– Martta, kuuluu kännykästä.

– Hei mummi. Olivia tässä. Kiva kun ehdit vastata. 

– Hei Ovilia-kulta, eihän tässä hätää, sulkiani vain tässä kampailin.

– Mummi, minä olen OLIVIA. 

– Anteeksi kulta, en ole tottunut vielä nimeesi. Miten siellä maassa jaksetaan?

– Ihan hyvin. Mummi, miksi sinä kuolit niin kauan sitten? Äitikin oli vasta koululainen. 

– Voi kulta, minulle tuli sellainen paha syöpä. Sitä ei osannut kukaan parantaa. 

– Mutta kun Tommi-sedälläkin oli syöpä. Se vain meni sairaalaan ja parani. 

– Niinkö? Onpa ihmeellistä. Oletko kulta nukkunut hyvin?

– Joo-o. Välillä mä kyllä kuuntelen kännykkää peiton alla. Äiti ei tykkää. 

– Mikä se semmoinen kännykkä on?

– Mummi, se on puhelin. 

– Jaa, sinä juttelet kavereiden kanssa. Eikös se puhelin ole aika iso sinne peiton alle? Kiva, että sinulle on laitettu töpselinreikä sinne sängyn lähelle.

– Ei kun minä kuuntelen kirjaa. Se kännykkä on ihan pieni. 

– Ai, voiko niinkin tehdä? Joku sukulainenko sinulle lukee kirjaa puhelimessa?

– Ei kun se on sellainen palvelu. Se tulee nauhalta.

– Ennen oli sellainen Neiti Aika. Sillä oli siellä tarkka kello. Sille kun soitti, se katsoi sitä ja sanoi, paljonko se on. 

– Kummallista. Eikö silloin ollut omia kelloja?

– Oli oli, mutta eivät ne olleet kovin tarkkoja. Neidiltä sai oikean ajan. 

– Joudutko sinä kauan odottamaan puhelimessa, jos on ruuhkaa? Jos vaikka moni haluaa kuulla samaa kirjaa. 

– Mummi, se on netissä. Ei siellä tarvitse kenenkään odottaa. Eikä tarvitse soittaa mihinkään. 

– Nyt en ymmärrä. Miten puhelimella voi kuunnella, jos ei soita mihinkään?

– Ei tarvitse. Minä vain menen verkkoon, sellaiseen internettiin. Sieltä voi kuunnella ja sieltä voi katsellakin. 

– Mutta ethän sinä voi yöllä sieltä mihinkään lähteä. 

– Ei minun tarvitse. Mummi, etkö sinä ole koskaan mennyt verkkoon?

– Kyllä se sielunvihollinen viritteli niitä verkkojaan. Yritin kilvoitella, mutta joskus lankesin. Onneksi on armo.

– Mummi, onko se kilvoittelu jotakin miekkailua? Käytetäänkö siinä kilpeäkin?

– Ei se mitään tappelua ole. Yritetään vaan olla kunnolla. Pyydetään anteeksi tarvittaessa. Mutta Ovelia, mitä se verkkoon meneminen sitten on? 

– Minä olen OLIVIA. Otetaan kännykällä yhteys palveluun ja aletaan vaikka katsoa uutisia. 

– En minä ymmärrä. Mihin siinä puhelimessa katsotaan, niihin luurin reikiinkö? 

– Ei vaan näyttöruutuun. 

– Onko se semmoinen siinä numerolevyn luona siinä itse puhelimessa eikä luurissa. 

– Mummi-kulta, en nyt ymmärrä. Siinä luurissa on kaikki. 

– Ai? Miten niin luurissa on kaikki? Miten se niin voi olla?

– Siinä luurissa on pieni ruutu ja sen alla näppäimet. Se on kätevää. Laittaa luurin taskuun ja  lähtee vaikka kavereita katsomaan. 

– Ethän kulta nyt vain narraa.  Riittääkö se johto sitten vaikka naapuriin?

– Ei ole mitään johtoa. 

– Mistä se ääni ja kuva sitten kulkevat?

– Jostakin avaruudesta kai. 

– Nyt kyllä narraat. Onko tämä joku sputnik-juttu?

– Mummi, mikä on sputnik?

– Sellainen tekokuu. Lähettivät sellaisessa koirankin maata kiertävälle radalle. 

– Nyt mummi puhuu ihan höpöjä. Eihän kuussa voi koiria olla. Mitä pahaa se koira oli tehnyt, kun sille niin tehtiin?

– Ei kai mitään. Varmaan kokeiltiin, miten se siellä pärjää. 

– Mistä se sitten sai ruokaa? 

– Ehkä ne panivat pari luuta mukaan evääksi.

– Miksi piti olla toinenkin kuu? Eikö tuo yksi riittänyt? 

– Siinä kai kokeiltiin jotakin avaruusmatkailua. Ei se kuu sinne taivaalle jäänyt. 

– En kyllä ymmärrä, mihin tarvitaan toinen kuu, joka vain käy siellä ylhäällä. 

– No eihän se ollut mikään oikea kuu. Tekokuu vain. Sellainen pieni tynnyri kai, jota voitiin jotenkin ohjata. Kai sellaisella voi jotakin tehdä, jos saadaan toimimaan. 

– Mummi puhuu varmaan satelliitista, jollaisten kautta ne kännykätkin toimivat. 

– Lääkäri puhui joskus selluliitista, mutta miten se tähän liittyy? 

– Siis SATELLIITTI. Sellainen pieni avaruusasema. 

– Ahaa. Taidan ymmärtää. Että sellaisiakin. Mutta eihän siellä voi olla kukaan lukemassa kirjoja ääneen.

– Mummi, sinä olet niin vanha, ettet osaa näitä juttuja.

– En minä vanha ole. Minähän kuolin nuorena ja sellaiseksi jäin. Olin ehtinyt yhden mukulan pyöräyttää. 

– Eikö sinulla sitten ole ryppyjä naamassa. 

– Ei toki. En ehtinyt sellaisia saada. Sitä paitsi minä olen nyt siivekäs sielu valkoisissa vaatteissa. Minulla on hyvä olla. 

– Ihanaa. Millaista siellä on?

– Aivan taivaallista. 

– Tosi hyvä tietää.

– Mutta kultamuru. Tämä on ulkolinjapuhelu, tämä tulee tosi kalliiksi. 

– Ei se haittaa. Isä maksaa. 

– Kyllä se haittaa. Ei saa tuhlata. 

– Mutta tämä on tärkeää. En ole koskaan tavannut sinua. 

– Niin se on. Käytetään kuitenkin säästellen. Hienoa, että sinulla on puhelin, joka ulottuu Taivaaseen. 

– Niin on. Oli ihana jutella mummi. 

– Olet niin rakas pikkuinen. Soittelehan taas.  

– Soitan varmasti. Hei hei. 

– Hei hei kulta. 






#satu #tarina #kertomus #taivas #enkeli #usko #mummo #mummi #lapsenlapsi