Lehtipoika torin nurkalla Kielissä

 

Ajoimme paluumatkallamme automme Kielissä laivaan, jolla pääsimme Göteborgiin. 

Kielin Asmus-Bremer-Platzilla on tuotu historiaa osaksi nykyisyyttä. 

Siitä kolikolla päivän aviisi mukaan! 

Minun elinaikanani ei ole lehtipoikia näkynyt ainakaan niillä paikoilla, joilla olen asunut. Lapsuudenkotiini on sanomalehti tullut tilattuna. Viheltelevällä pojalla on pieni pipo päässä. Tuon tapaisen olen nähnyt isälläni jossakin hänen nuoruudenkuvassaan. Ehkä tällainen toimi on ollut vielä sotien jälkeen voimissaan. 

Vuonna 1946 perustettu Kieler Nachrichten on nykyään kaupungin ainoa päivälehti. Lehtipoika seisoo toimiston edessä.

Teos on kuvanveistäjä Frauke Wehbergin käsialaa. 

Helmet näyttävät kuin kuuluisivat teokseen, mutta näin ei ole. Joku on hoksannut lisätä tällaisen anakronismin kauppamiehemme kaulaan. Noina aikoina olisi teinipojalta jääneet helmet laittamatta kaulaan, jos joku olisi tyrkyttänyt. 

Ihan hauska twisti. 

#saksa #matkailu #automatka #patsas #veistos #kulttuuri #kuvanveisto #taide #talviloma #turismi #turisti #matka #ajaminen #auto #laiva #autolautta #göteborg #historia #valokuva #kuva

Lumi koristeli maisemat kauniimmiksi

 

Kuvasatoa eiliseltä kävelyltä Isnäsissä ja sen liepeillä Loviisassa. 

Kuurankukkia.

#luonto #maisema #luontokuva #lumi #räntä #sade #loska #kävely #lenkki #loviisa #isnäs #kevät #takatalvi #metsä #puu #kuvakertomus #ilmastonmuutos 

Onko sinun työsi tärkeää?

 

Kuva Dmitry Abramov Pixabaystä

Yksi tapa suhtautua erilaisiin toimialoihin on pitää teollisuutta ja vientialoja tuottavina ja muita kuten opetusta ja terveydenhuoltoa uusintavina toimintoina. Ajatus kulkee siten, että ensin mainittu luo uutta varallisuutta ja jälkimmäinen tukee sen mukaan kuin jakovaraa jää. 

Tuskin kukaan voi kiistää yrittäjyyden ja liiketoiminnan merkitystä yhtenä hyvinvoinnin keskeisistä mahdollistajista. Näköasenne saattaa tuottaa kuitenkin löysiä puheita laiskoista virkamiehistä, hallintohimmeleistä ja ties mistä. 

Ovatko löysät heitot perusteettomia? Varmaankaan eivät täysin, koska kaikenlaisilla organisaatioilla on taipumus pöhöttyä. Liike-elämän ykköskonsultti euro ohjaa yrityksiä tarkkailemaan kulujaan. Julkisella puolella saattavat poliittiset tarkoituksenmukaisuudet tuottaa joskus epätoivottuja rakenteita.   

Tällainen logiikka on ilmeisesti tuottanut ajatuksen vientivetoisesta palkkamallista, jossa vientialojen palkankorotukset tuottavat katon muiden alojen palkkakehitykselle. 

Ajatuksen perusteita ei voi täysin kiistää, mutta onko noin jäykkä malli aina toimiva? Voi myös kysyä, onko tällainen eri alojen arvoasetelma toivottava. 

Tuottavuusloikan mahdollistavan innovaation alkukoti voi olla myös yliopisto. 

Jos valtio velkaantuu huolestuttavasti, onko kaikkein tärkeintä olla koskematta niin sanottujen tuottavien toimialojen etuihin tai pikemmin parantaa niitä? Eivät nämäkään merkityksettömiä ole, mutta jos sairaanhoitajia ei saada oman alan töihin, onko palkankorotus vetovoimatekijänä aina poissuljettu, kun vienti ei vedä? 

Yhteiskunnan rakenne on vyyhti, jossa erilaisten osa-alueiden toiminta on edellytys kokonaisuuden tuloksellisuudelle. Mistä yritykset saisivat pätevät työntekijänsä ilman kouluja ja yliopistoja? Kuka hoitaisi työntekijöiden lapset?  Kuka hoitaisi sairastuneet lapset ja  aikuiset? Kuka sammuttaisi palavan tehtaan? Kuka puuttuisi epäterveeseen kartellirakennelmaan? 

Kannattaako valtiovelkaa lyhentää himovauhdilla taantumassa, jolloin mahdollinen kasvu saattaa tyrehtyä ja tulevaisuuden kehitysedellytykset heikentyä?

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Johtopäätökset: Ehkä velkaantumista voisi korjata hitaammin ja vähemmin vaurioin. Ehkä kaikille hyvinvoinnin mahdollistajille voisi suoda heidän ansaitsemansa arvostuksen. 

#pakko #valtionvelka #velka #tarkkailuluokka #budjetti #hallitus #purra #orpo #perussuomalaiset #kokoomus #valtioneuvosto #oppositio #luottamuslause #oikeudenmukaisuus #työmarkkinamalli #ammattiyhdistys #sak #politiikka 

Mitä kivaa matkalla Italiaan ja takaisin?

Krakova

Kuva Dimitris Vetsikas Pixabaystä

Vaimoni on meillä matkailupäällikkö, joka tapaa järjestää kaiken. Nyt kun pysähtelimme ajaessamme paluumatkalla Antibesista siellä ja täällä, oivalsin, kuinka mukavaa on olla turistina mennen tullen eikä vain paahtaa moottoriteitä. 

Ensi talven osoitteemme on tiedossamme. Toki muutoksia voi aina tulla. Nyt olen syttynyt pohtimaan mitä kaikkea voisimme nähdä matkalla Trevignano Romanoon ja takaisin. Osa matkan iloa on elämyksistä unelmoiminen. 

Tarjolla on kaksi perusreittivaihtoehtoa, ajaako Baltian vai Tukholman kautta. Googlen ehdotus itäiseksi reitiksi on tällainen. 

Alkumatkalle sattuu Tallinna, Riika, Varsova ja Krakova. Kaikissa näissä olemme käyneet, mutta kovin on vettä virrannut Veikselissä noiden vierailujen jälkeen. Entiset itäblokin maat ovat ehtineet kehittyä, joten olisi mukava nähdä, miltä noissa paikoissa nyt näyttää. Riika tuli aikoinaan hyvinkin tutuksi, Saaralle varsinkin. 

Kävimme Varsovassa ja Krakovassa 90-luvun lopulla, kun kävimme tapaamassa Wrocławin ystäviämme. Matka oli hyvin dramaattinen. Olimme jo Puolassa, kun kuulimme, että Oder tulvii katastrofaalisesti eikä kaupunkiin voi mennä. 

Wien

Kuva Piero Di Maria Pixabaystä

Varsovassa näimme kuinka Veikselin pinta uhkaa nousta yli äyräiden. Suunnitelmaa oli muutettava, joten vierailimme Krakovassa ja Auschwitzissa. Kuulimme sitten, että voisimme kuitenkin vierailla Wrocławissa. Kaupungissa oli taisteltu hiekkasäkkejä pinoamalla Oderia vastaan. Ewan ja Tomekin asuntoon oli tullut vesi ponnisteluista huolimatta. Tomekin nyt jo edesmenneen siskon asunto oli kuivalla alueella, joten siellä kävimme tapaamassa ystäviämme. Ewa oli evakossa jossakin.  

Kävimme keskikaupungilla, jossa vesi oli jo laskenut, mutta joka oli yhä katastrofin jälkeisessä tilassa ja suurin osa asukkaista muualla. Pumput olivat yhä käytössä. 

Vanhaan kulttuurikaupunki Krakovaan olisi mukava tutustua perusteellisemmin. Auschwitz on niin syvästi muistoissa, että sinne ei haluta uudestaan. Olisi myös kiva nähdä, miltä Riika näyttää nyt ja tavata tuttuja paikallisiakin. Wrocław on sivussa reitiltä, mutta tottahan sielläkin poikettaisiin. 

Venetsia

Kuva G.C. Pixabaystä

Seuraava päämäärä olisi ehdottomasti Wien, jossa en ole käynyt, vaimo kylläkin. Pääsisinkö vihdoin Habsburgien kaupunkiin (tai yhteen niistä)? Itävallan historia toisen maailmansodan jälkeen on erityinen, koska maa oli ollut osa Saksaa ja siten liittoutuneiden valvonnassa. Onkohan Wienissä jokin aiheeseen liittyvä museo tai jotain? Bratislava on lähellä, joten ehkä sinnekin. 

Mihin sitten? Tattadaa – tietenkin Venetsiaan, gondolien ja Tizianin kaupunkiin. Näkemättä on. 

Firenzessä olemme käyneet, mutta kun matkan varrella on, täytyy siellä ainakin pysähtyä. Vieläköhan voimat riittäisivät Bolognaan tutustumiseen. 

Mietitään sitä länsireittiä toisella kertaa. 

 #italia #puola #trevignanoromano #itävalta #automatka #matkailu #talviloma #turisti #turismi #historia #matkasuunnitelma #loma #talvi #lämmin #ilmasto #sää #sairaus #matka #ajaminen #krakova #riika #venetsia #wien #toinenmaailmansota #gondoli #tizian #firenze #bologna

Ensi talvena jotakin aivan muuta

 

Kiitokset: Albarubescens/Wikimedia Commons

Varaus on tehty. Ei muu auttanut. 

Äskeisellä talvehtimismatkalla huomasin, että olin sittenkin hieman edistynyt ranskan kielessä. Sain uutta intoa. Olisi mukava jatkaa ja koeponnistaa taitoja taas ensi kerralla Ranskassa. Ranskan Rivieralla on myös kaikenlaista nähtävää ajankuluksi. Viihdyn kaupunkimaisessa ympäristössä. 

Saamamme tarjous muutti kaiken. 

Suomalaisruotsalainen pariskunta tarjosi meille Italiasta Rooman tienoilta vuokrattavaksi ensi talveksi asunnon, joka on hyvin edullinen. Asuvat itsekin seudulla. 

Tärkein syy talvimatkailuumme on vaimoni terveys. Hän voi talvella paljon paremmin lämpimässä ilmanalassa. Minäkin olen oppinut nauttimaan näistä matkoistamme. Olen sitäpaitsi hyvin virikehakuinen luonne. 

Asunto sijaitsee Trevignano Romanossa, joka on muutaman tuhannen asukkaan kunta noin 50 kilometrin päässä Roomasta. Tästä näet sijainnin kartalla. 

Talvisää on suunnilleen samanlainen kuin Ranskan Rivieralla. Kun tähän lisätään erityinen edullisuus, oli syytä tehdä päätös, vaikka en vähäistä ranskan taitoani pääsekään verestämään. 

Vierailimme viikon Roomassa, kun ensimmäinen syöpäni oli alullansa eikä vielä tiedetty muuta kuin että jokin on vialla. Sain tuolloin kokemusta Rooman talvesta. 

Tässä välähdyksiä Trevignano Romanosta: 

4:23

Trevignano Romano on pyöreän Lago di Braccianon rannalla. Järvi on vulkaaninen, mutta muodostaan huolimatta se ei ole kraateri. Vulkaanista aktiivisuutta ei ole ollut 40 000 vuoteen. 

Kunnassa on Il Museo Civico Etrusco-Romano, mikä kertoo paikan pitkästä asutushistoriasta. 

Tässä pari kuvaa kyseisestä kaksiosta:

Kohteeseen on ajamista pari sataa kilometriä enemmän kuin Rivieralle. 

Kokeillaanpa tällaista. 

 #italia #rooma #trevignanoromano #etruskit #automatka #matkailu #talviloma #turisti #turismi #historia #matkasuunnitelma #loma #talvi #lämmin #ilmasto #sää #sairaus #matka #ajaminen

Nyt on vähän

Cinderellassa köröttelemme kohti Suomen Åboa. Ajaa ei tarvitse enää kuin muutaman minuutin verran huomenna satamasta kotiin. Eilen Kielin satamassa joku viranomainen toivotti meille selvällä suomella "Hyvää matkaa". Aksenttia oli sen verran, että ei ollut itse härmäläisiä. Mukavaa, kun oli tuon verran harjoitellut. Tuli mieleen, että ystävämme Marek muisti vielä meillä Suomessa oppimansa: "Lapset menevät kouluun. Ei huomenna. Torstaina." Jotenkin näin. Lapsiltamme oli kesäloma päättymässä. Marekilla oli jäänyt kuulemansa pitkäaikaiseen muistiin. Kyllä kesti aamulla päästä pois Stena Linen aluksesta Göteborgissa. Ensin saimme odottaa hissiä pitkään, emmekä olleet ainoita. Mikä ihme siellä laivassa jumitti? Sitten jonotimme autossa satama-alueella. Virkailijat pysäyttivät ilmeisesti jokaisen auton. Mersussamme ei ikkunat toimi kunnolla. Ne saa auki, mutta kiinni saaminen on hankalaa. Virkailija kiinnitti heti huomiota, että avasin oven enkä ikkunaa. Kysyi onko se rikki. Onhan se. Halusi nähdä passimme ja ajokorttini. Tiedusteli oliko ikkuna rikki jo ennen matkaa. Puhallutti. Lähetti meidät sitten toisen virkailijan luokse,joka kysyi missä olemme matkustaneet ja miksi meillä on niin paljon tavaraa mukana. Kerroimme, että jatkamme tänä iltana lautalla Suomeen. Ei hän pidempään viitsinyt tentata kahta kiltin näköistä eläkeläistä ja pääsimme tien päälle sateeseen. Oli raskasta ajaa, kun piti varoa vesiliirtoa. Sitten mikrouni yllätti. Nukahdin mutta heräsin heti. Ajoimme sopivaan paikkaan lepäämään. Kuulemma kuorsasinkin. Se auttoi. Pysähdyimme taas Brahehus-ravintolaan lounaalle Jonköpingin pohjoispuolelle. Huvittaa, kun tuon Google Mapsin ajo-opas sano Jonköpingin juuri niin kuin suomalainen sen sanoo, jos ei osaa yhtään ruotsia. No, hänellä on tietysti syynsä ja hyvä niin. Loppumatkasta onneksi sää parani. Ruotsin kevät näytti olevan aivan alkusoitoissaan verrattuna Saksaan. Kun odottelimme pääsyä Cinderellaan, juttelin ruotsinsuomalaisen laivaan opastajan kanssa. Kerroin Göteborgin tapahtumista ja oletin johtuneen terrorismiriskistä. Hän sanoi, että tarkastuksia on usein. Ehkä se Saksan tarkastuskin johtui samasta syystä.

Pakkotahtinen ajaminen on rankkaa

Eilen Wroclawista Neuruppiniin ja tänään sieltä Kieliin. Nyt olemme laivassa matkalla Göteborgiin. Ajopäivien ja majoittumisten jatkuva vuorottelu tuntuu rankalta. Eilinen ajomatka oli aika maltillinen, tänään vain noin 300 kilometriä. Silti tuntuu, että olisin matkasuunnitelman vanki. En ole enää nuori. Minulla on kaksi syöpää takanani. Siksi jaksamiseni on rajallista. Tämä on onneksi vain kolmen päivän pyrähdys. Kyllä tätä selvitään. Nyt ei kirjoittaminen oikein suju. Täytyy kerätä voimia huomiseen ajomatkaan Göteborgista Tukholmaan.

"Loppu häämöttää"

Matkamme kaartaa kohti loppua. Meillä oli Wrocłavissa oikein mieluista viikko "sukuloinnin" merkeissä. Tänään ajoimme Wrocławista Saksan puolelle Neuruppiin joka on vanhan Ossin puolella ehkä 60 kilometrin päässä Berliinistä. Yleensä rajanylitykset menevät miltei huomaamatta, mutta tänään saksalaiset poliisit pysäyttivät meidät heti, kun olimme Saksan puolella. He katsoivat vain ajokorttini ja passimme. Varmaan jokin satunnaistarkistus. Huomenna ajamme Kieliin ja vietämme seuraavan yön laivassa matkalla Göteborgiin. Lauantaiaamuna olemme Turussa.

Puolalainen "sukuhaaramme"

 

Kahvilla Tomekin kanssa kahvilla Wroclawissa

Olen tuntenut puolalaisen ystäväni Tomek Grossmanin yhtä kauan kuin vaimoni Saaran. 

Kaikki alkoi kesällä 1974, joksi setäni oli järjestänyt minulle kesätyöpäaikan Tukholmassa. Saara oli siellä samoilla asioilla siskojensa ja kahden kaverinsa kanssa. 

Työpaikkani oli Mecman, joka tuotti hydraulisia ja pneumaattisia laitteita. Tomek oli samassa tehtaassa kesätöissä. 

Ystävystyimme. 

Tapasin Saaran samana kesänä. Olin verolle pantavana Skattehusissa ja näin siellä joukon suomalaisia naisia. Kontaktia ei syntynyt, mutta tapasimme myöhemmin ja tutustuimme. 

Ennen lähtöä takaisin Suomeen, olin puhelinyhteydessä äitiini, ja kerroin millä ja milloin tulemme. Ketkä me, kysyi äiti.  

Suora kysymys ansaitsi suoran vastauksen. 

Häät pidettiin vuonna 1975. 

Tomek puolestaan vihittiin vuonna 1976 kotikaupungissaan Wrocławissa Puolassa. Osallistuimme ja tutustuimme hänen morsiaimeensa Ewaan, molempien vanhempiin ja muutamiin muihinkin sukulaisiin. 

Vanha Ratusz eli Raatihuone 

Olemme olleet mukana myös Ewan veljen Marekin ja hänen morsiaimensa Barbaran häissä. Sittemmin olimme läsnä myös Ewan ja Tomekin vanhemman tyttären Monican ja hänen sulhasensa Vojchiecin häissä. 

Ewa tuli jossakin vaiheessa joksikin aikaa töihin Suomeen ja asui meillä. Myös Tomek, Marek, Barbara ja Tomekin sisarentytär Ania on käynyt Suomessa. 

  Ystävyytemme Tomekin kanssa täyttää tänä kesänä 50 vuotta. Tästä puolalaisesta dynastiasta on tullut melkein sukulaisiamme. 

Odra, saksaksi Oder

Olemme nyt viettämässä viikon Wrocławissa ja nautimme "sukulaistemme" seurasta. 

Olemme tavanneet myös Tomekin ja Ewan nuoremman tyttären Agnetan miehen Arthurin ja heidän pienen poikansa, Anian ja hänen teini-ikäisen pokansa Martinin sekä Monican ja Vojchiecin teini-ikäisen tyttären Susannen.  

Nämä tuntemamme puolalaiset ovat aivan ihania ihmisiä. 

#ystävyys #puola #wrocław #wroclaw #suku #sukulaisuus #automatka #breslau #ratusz #rynek #sleesia #ystävä #sydämellisyys #rakkaus #keskieurooppa #hydrauliikka #pneumatiikka #mecman

 

Vaimon juurilla Sudeettialueella

Janov nad Nisou kirkonmäeltä kuvattuna

Ajoimme eilen Tsekin Prahasta Puolan Wrocławiin. Poikkesimme matkalla kylään, jonka nimi on tsekiksi Janov nad Nisou ja saksaksi Johannisberg. Paikka on Sudeettialueella, jonka Hitler kaappasi Tsekkoslovakialta vuonna 1938. Alueella oli aikoinaan saksankielistä asujaimistoa. 

Saimme ajaa moottoritietä melkein koko matkan sekä Tšekin että Puolan puolella. Sukupoikkeamisen vuoksi saimme jonkin verran tutustua seudun pienempiinkin teihin. Vaikuttaa siltä, että täällä entisessä Itäblokissa ovat tiet hyvässä kunnossa. 

Tästä kylästä lähtivät vaimoni äidinisänäidinäidinäidinisän vanhemmat lasinpuhaltaja Paul Kargus, 1730-1790) ja vaimonsa Barbro (os. Lif), 1740-?,  Ruotsiin, johon Suomikin noihin aikoihin kuului. Muun muassa heitä minun on kiittäminen vaimostani Saarasta. 

Olemme käyneet tässä kylässä aiemmin parikolmekymmentä vuotta sitten tutkimassa hautausmaata. Silloin sieltä löytyi muuan Lif, ehkä vaimoni kaukainen sukulainen. 

Pyörähdin kuvaamassa hautausmaata. Lifiä en löytänyt. 

Yksi Paulin ja Barbron aikalainen löytyi, Johann Huttmann, syntynyt 1737. Nimi Huttmann tuntuisi liittyvän lasinpuhallushyttiin. 

Haudan näyttävyydestä päätellen Huttmann ei ollut ihan kuka tahansa kulkija. Olisiko ollut jopa Paulin pomo? 

Janovin kirkko on 1800-luvulta. Onkohan paikalta ensin purettu vanhempi, kenties puurakenteinen, pyhäkkö?

Olimme aikoinaan lomailemassa Puolassa lähellä Tšekin rajaa. Majapaikassamme oli saksankielisiä kirjoja paikallisesta historiasta. Kävi ilmi, että olimme lasinpuhallusseudulla. Tiedossamme oli, että vaimoni esi-isä oli Sudeettialueelta Johannesbergistä lähtenyt lasinpuhaltaja. 

Kävimme paikallisen papin luona kysymässä, mitä hän voisi tietää näistä asioista. Hän kuitenkin kertoi tulleensa muualta eikä siten pystynyt meitä auttamaan. 

 Rajan takana Tšekin puolella oli lasitehdas. Hankkiuduimme sinne kyselemään Johannesbergistä. Kukaan ei tuntunut tietävän. Lähdimme pois ja istuskelimme tehtaan lähettyvillä kunnes oppaamme lähestyi meitä huutaen Finlandia tms. 

Joku tehtaassa olikin tiennyt Johannesbergin olevan nykyään Janov. Lähdimme sinne ja päädyimme tutkimaan samaa hautausmaata, jota eilen kuvasin.   

Olimme saaneet selville merkittävän asian vaimoni sukujuurista. 

#historia #tsekki #puola #lasinpuhaltaja #lasihytti #lasitehdas #lasi #matkailu #automatkailu #suku #sukujuuret #turismi #sukupuu #sukututkimus #tie #tiestö

Prahan tanssiva talo Rogers & Astaire

 Vasemmalla oleva lasinen Ginger Rogers käy tanssiin kivisen Fred Astairen kanssa. 

Tämä pariskunta inspiroi talon suunnittelijoita Vlado Milunićia ja Frank O. Gehryä.

Ginger Rogers se siinä vikkeline askelineen. 

Kärpänen tuolla hameenhelmoissa. Mitä ihmettä?

Tästä hahmosta ei ilmene tekijää eikä nimeä, mutta viesti on ilmeinen. 

Ovatko kärpänen ja mieshahmo mukana kokonaisuudessa talon suunnittelijoiden toiveesta, sitä en tiedä. 

Václav Havel visioi tähän tilaan demokratian symbolia. Hanketta vastustettiin, koska on niin erilainen verrattuna kaupungin rikkaaseen, mutta perinteiseen, arkkitehtuuriin.  

Talo kuitenkin tehtiin ja nyt se on yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä.  

Osaisiko joku muuten tulkita tuota Astairen häkkyrähattua? Ehkä se on vain tarkoitettu rikastamaan kokonaisuutta. 

Ikkunoiden sijoittelu ja kaarevat viivat jäntevöittävät kokonaisuutta. 

Otimme tuntumaa myös taideteoksen sisäpuoleen vie reilemalla katutasossa olevassa kahvilassa. Ylhäällä on kuulemma ravintola Fred & Ginger. 

#praha #tsekki #matkailu #automatkailu #nähtävyydet #turismi #turisti #tanssivatalo #gehry #historia #milunic #arkkitehtuuri #nähtävyys #böömi #elokuva #filmitähti

Meidät häädettiin Prahassa

Eilen päätimme lähteä nähtävyyskierrokselle ja aloittaa sen vaimolle suositellusta ruusutarhasta, joka sijaisee Prahan sydämessä olevalla Petřínin kukkulalla. Täällä näet alueen Google Mapsin satelliittikuvassa. 

Yllä kuva kukkulalta kaupungin ytimeen. 

 

Tässä kaunis Wikimedia Commons -kuva tarhasta. 

Yllä kokoava Wikimedia Commons -kuva, jossa näkyy osa Petrínin kukkulaa vasemmalla, Prahan linna taustalla ja edessä Vltavajoki. Minulla tuli joesta mieleen Antonin Dvořákin sävellys, jonka kuullessaan miltei näkee suuren joen veden virtaavan majesteettisesti loivasti kaartelevassa uomassaan. Ei, ei se ollut Vltava. Se oli Moldau. 

Kolmekymmenvuotisen sodan sanotaan alkaneen Prahan linnassa tapahtuneesta episodista vuonna 1618. Linnaan tunkeutui joukko protestantteja, jotka heittivät ikkunasta ulos kaksi katolista neuvosherraa ja heidän kirjurinsa. Pudotus oli aikamoinen, mutta lantakasa pelasti. 

Selvisi sitten että Vltava on saksaksi Moldau eli sama kappale.  

Oi voi, säveltäjä olikin toinen tsekki Bedřich Smetana, jonka sinfonisen runon Isämaani yksi osa Moldau on. Alussa huilut liplattelevat kuin kertoakseen joen alkulähteistä. Vltava tosin on koostaan huolimatta Elben sivujoki. 

Kuuntelepa vähän matkaa. Kaunista.

Vltava

Kun lähestyimme aluetta, vastaamme tuli ajokielto. Ajattelin, että vaimon inva-lapulla saa mennä lähemmäksi. Aivan kohta tulimme parkkialueelle, jossa oli autoja pysäköityinä. Jatkoimme jalan. Eteenpäin johti hieno luostarialueen portti ja lisäksi tie kohti ruusuista lähitulevaisuutta. 

Poikkesimme luostarialueelle. 

Kun palasimme, ajattelin, että ehkä voisimme jatkaa autolla ruusutarhalle. Tiedä vaikka siellä olisi inva-paikkoja. Matkaa oli vielä ehkä kilometri. Ajoimme ylös. 

Parkkipaikkoja ei ollut näkyvillä. Mietin, että jättäisimmekö auton siihen mihin olimme tulleet. 

Saimme seuraa. Meitä lähestyi poliisi, joka kysyi, mitä täällä teemme. Puhui englantia. Selitin ja näytin vaimoni kyynärsauvaa. Ei auttanut. Hänen mukaan se ehkä oikeutti ensimmäisen kieltomerkin ohittamisen. Emme kuitenkaan saaneet jäädä. 

Tuumin, että tämä alue ei sitten ole tarkoitettu vaimolleni. Olimme funikulaarin yläaseman kohdalla. Kysyin olisiko alhaalla parkkitilaa, jos tulisimme turkulaisille tutulla kyydillä. Ei kuulemma ollut. 

Ihan asiallinen poliisi. Sanoi, ettei kirjoita meille sakkoja. 

Mikäpä auttoi kuin lähteä. 

Menimme katsomaan Vltavan lähellä olevaa "tanssivaa taloa", mutta siitä toisella kertaa. 

#praha #tsekki #smetana #dvorak #matkaiilu #automatkailu #turismi #poliisi #luostari #moldau #vltava #nähtävyydet #turismi #turisti

 

Ukrainalaiset enkelit pelastivat meidät Saksan baanalla

Lähdimme tänään ajamaan Ulmista Prahaan. 

Vaimoni kuunteli tarkalla korvalla automme sydän- ja muita ääniä. Muistanette, että käytin auton tarkistuksessa Colmarissa. 

Noin 70:n nopeudessa alkoi jokin klonksuttaa. "Matkan tekkoon, matkan tekkoon ..." kuin lapsuuteni höyryjunat. Ajattelin, että eiköhän tässä vain ajeta eteenpäin. Sitäpaitsi välillä ääni katosi. 

Vaimoni äityi äänittämään klonksutusta ja lähetti ne veljelleni, joka on automies, jos yleensö joku on. Sitten hän soitti perään. 

Asiaa fundeerattiin. Velimies oli mökillään ja yhteys oli heikko. Katkesi sitten. 

Jatkoimme matkaa. 

Joku ajoi ohi ja osoitteli kovasti autoamme. Pysähdyimme, mutta emme huomanneet mitään erikoista. Taas menoksi.

Kohta meidät ohitti auto, josta pari tai kolme henkeä osoitteli tomerasti Mersu-rouvaamme. Jatkoimme. 

Kohta sama auto pysäköi moottoritien reunaan ja sieltä viittoiltiin meitäkin pysähtymään. Siispä jarrua ja sivuun. 

Autosta tuli noin viiisikymppinen mies, joka katsoi automme alle. Kohta tuli toinenkin mies. Viestittelimme alkeellisella saksalla. 

Auton alla oleva suojalevy oli irronnut etureunastaan. Se siellä metelöi. 

Nämä olivat tekijämiehiä. Päättivät poistaa ongelman ja hakivat autostaan työvälineitä. 

Autosta tuli lisää väkeä. Pari toisiaan muistuttavaa naista. Ehdotin, että olisivat sisaruksia ja niin kuuluivat olevan. Mukana oli myös toisen naisen varhaisteini-ikäinen poika. Nikkareista toinen oli hänen miehensä ja toinen tämän veli. Kiovalaisia, jotka asuvat Saksassa. 

Kaveruksilla oli jotakin mustaa nauhaa, jolla kiinnittivät levyn. Kein problem, sanoi toinen, kun homma oli hoidettu.  

Rupesivat tekemään lähtöä. Minä aloin tehdä maksuvälineen hakemiselkeitä. Ei tullut kuuloonkaan. 

Sellaisia enkeleitä. 

Voisin korvata asian laittamalla rahaa Ukrainan avustamiseen. Laita sinäkin, jos pidät tästä jutusta. Ei ole velvollisuutta kuitenkaan. 

Lähdimme jatkamaan matkaa. He pysyttelivät jonkin matkaa tuntumassamme varmaankin todetakseen, että selviämme. Sitten kaasuttivat menoksi ja vaihdoimme heilutuksia. 

Kummallista, että kohta vaimoni huomasi edessämme valkoisen auton, jolla näytti olevan samanlainen ongelma.  Mietin, että pitää varmaan viestittää heille, että jokin autossa on pielessä. Tuumin myös, että minusta ei olisi heille muuta apua. 

Unohdin asian. Kun se palasi mieleeni, en enää nähnyt autoa. 

Tohdin laittaa tuon kuvan, koska siitä ei tunnista henkilöitä. 

#autoilu #matkailu #saksa #tsekki #auto #vika #autokorjaamo #autohuolto #mersu #varaosa #matka #matkasuunnitelma #ajaminen #hyväntekijä #ukraina #ukrainalainen #laupiassamarialainen