Kohtasin eilen Sauli Niinistön

Presidentti oli Turun VPK:n talolla haastateltavana kirjauutukaisestaan "Kaikki tiet turvaan". Osallistuin, halusin antaa hänelle palautetta ja onnistuin. 

Tänään on vaimoni syntymäpäivä. Lähdin eilen muka lenkille, mutta tarkoitukseni oli aluksi käydä ostamassa hänelle kukkia. Lähestyin Pasagenaa, joka oli piakkoin sulkeutumassa, ja huomasin vasemmalla Eskelinkadun toisessa päässä VPK:n talon ja mieleeni palasi päivän tilaisuus, josta olin lukenut ja unohtanut. Tapahtuma oli pian alkamassa. 

Hetken jaakobinpainin jälkeen suuntasin askeleeni VPK:n hienoon taloon, kysyin ovella onko tilaisuus avoin ja marssin alakertaan luovuttamaan takkini. Asuni ei ollut asianmukainen, koska olin laittanut päälleni lenkkiä varten Adidas-paidan. No, mitäpä tuosta. Siirryin kolmannen kerroksen juhlasaliin ja valitsin tapani mukaan paikan hyvin edestä. Sieltä on helpompi osallistua.  

Kustantajan edustaja haastatteli.

Tässä haastattelun alkua kuvaamanani. 

Tästä näet Turun Sanomien artikkelin tilaisuudesta (valitettavasti maksumuurin takana): Presidentti Niinistön kirjatilaisuus veti runsaasti väkeä Turun VPK-talolle. Ulkopolitiikka kiinnosti kävijöitä, mutta itse presidentti vielä enemmän. 

Kuvakaappaus Turun Sanomien artikkelista. Herra Adidas on päässyt mukaan. 

Täällä koko haastattelu nauhoituksena (valitettavasti maksumuuri tässäkin): Katso lähetys: Presidentti Sauli Niinistö kertoo uudesta kirjastaan Turussa

Olen kuunnellut Niinistö kirjan ja pidin siitä. Hän kertoo avoimesti myös virheistään. Hän kertoo myös perusteellisesti tapaamisistaan tärkeiden henkilöiden kanssa. Haastattelussa ei minulle kirjan kuunnelleelle ollut juurikaan uutta, mutta oli mukava kuunnella. 

Olin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan vuonna 2022 ja sen jälkeenkin huolissani, eikö presidenttimme mitenkään ymmärrä viedä meitä Natoon. Nyt minulle on selvinnyt, miten moninaisesti maamme turvallisuutta on rakennettu. On tehty sopimuksia useiden maiden kanssa toiminnasta hätätilanteissa. Niinistö pitää suhteita Yhdysvaltoihin jopa tärkeämpinä kuin suhteita Natoon. Tämä lienee valtioviisautta.

Niinistö ei halunnut hakea Naton jäsenyyttä niin kauan kuin kansan enemmistö sitä vastusti. Kun kansan mieli muuttui, Niinistö toimi nopeasti. 

Niinistö kertoi haastattelun alussa, että hänen mielestään meidän pitää päättää tällaiset ratkaisut yhdessä. Mielestäni hän on aikaisemminkin korostanut yksituumaisuuden merkitystä. Mietin, oliko tässä myös kritiikkiä tämänhetkiselle hallitukselle. En osaa sanoa. 

Kuunnellessani haastattelua minulle varmistui Niinistön merkitys maamme turvallisuuden jatkumossa. Hän on toiminut taitavasti. Presidentti Stubb jatkaa selvästi omalla tyylillään samalla linjalla. 

Ajattelin, että yleisö saa esittää kysymyksiä lopussa. Kehittelin mielessäni kysymystä EU:n kehittämisestä liittovaltioksi yhteisen turvallisuuden vuoksi. Päätöksenteko olisi näin sutjakampaa. Oli kuitenkin varattu mahdollisuus vain yhdelle kysymykselle ja sekin annettiin sovitusti Turun Sanomille. 

Minun teki mieleni lausua hänelle kiitoksen sanat hänen työstään isänmaan hyväksi.  Ajattelin käydä hänen juttusillaan haastattelun loputtua. Hän kuitenkin marssi määrätietoisesti salin perälle piirtelemään nimmareita ostettuihin kirjoihin. Kävin tutkailemassa, josko voisin jossakin välissä toimittaa asiani. Hän kuitenkin näytti signeerailevan kirjoja niin ripeästi, että päätin siirtyä pitkän jonon jatkoksi. 

Seisoskellessani mieleeni juolahti keino, jolla saisin enemmän peliaikaa. Keksin, että voisin ostaa useita kirjoja ja mieleeni välähti, mihin voisin niitä käyttää.

Kysyin myyntipöydän pitäjiltä, jos ostan kuusi kirjaa, saanko kaikkiin signeerauksen. Se luvattiin. 

Kun olin lähestymässä H-hetkeä, yksi toimitsijoista tarjoutui avuksi. Availimme yhdessä kirjoja allekirjoitusta varten. Sellaisen kasan kanssa siirryin presidentin puhutteluun, 

Niinistö tuumasi jotakin kirjakasasta. Minä tarjosin kättä ja sitä myös sain. Kuiva käsi ja konstailemattoman rento kättely. Kerroin haluavani kiittää häntä hänen työstään maamme pääsemiseksi nykyiseen tilanteeseen. Kerroin olevani edesmenneiden sotaorvon ja evakon poika. Jotenkin kömpelösti välitin kiitokset vanhemmiltanikin. Totta, vähän hassua. 

Presidentti kysyi, olenko Turusta. Asun Turussa, mutta olen opiskellut täällä 70-luvulla, aloitin vuonna 73, vastasin. Hän tuumi olleensa silloin lopettelemassa. Totesin, että sitten olemme voineet joskus kävellä vastakkain. 

Luultavasti hän tosin oli jo silloin tuomarin hommissa Salossa. 

Sitten vain toivottelin hyvät jatkot ja lähdin. 

Suunnilleen noin.

Kotona esittelin saalistani Saaralle. Hänellä oli puhelu vanhan ystävämme kanssa, joka mainitsi kirjan lahjana Saaralle. Ittelleen osti, tuumasi Saara. 

Myöhemmin illalla hankin hänelle kukkakimpun. 

#tasavallanpresidentti #presidentti #niinistö #sauliniinistö #turunsanomat #turku #vpk #kirjailijahaastattelu #wsoy #päämies #valtionpäämies #kaikkitietturvaan #nato #turvallisuus

Mihin Trump pyrkii??

 

Kuva Sambeet D Pixabaystä

Onko meidän pelättävä tätä miestä?

Viime kausi meni ainakin Suomesta katsoen kohtuullisesti. Minulle jäi tosin mielikuva Putin-riippuvuudesta, mutta mitäpä tuon asian todenperäisyydestä voi tietää. 

Ylen verkkosivuilla on tänään on tänään artikkeli Uhka demokratialle, joka saa tukan nousemaan pystyyn. 

Tässä lainauksia:

Trump: "Me lupaamme hävittää kommunistiset, marxilaiset, fasistiset äärivasemmiston pukarit, jotka elävät maamme sisällä kuin mitkäkin syöpäläiset. Ne valehtelevat, varastavat ja harrastavat vaalivippiä – ja tekevät aivan mitä tahansa, laillisesti tai laittomasti, – tuhotakseeen Amerikan ja amerikkalaisen unelman."

"Minä olen teidän kostonne toteuttaja."

Trumpin mielestä entinen asevoimien komentaja Milley olisi teloitettava. 

Artikkelin mukaan Trump haluaa tehdä täyden poliittisen vallankumouksen ja saada liittovaltion koneiston lujasti käskyvaltaansa, 

Median kimppuun käytäisiin oikeusteitse. 

Oikeusvaltioperiaate voidaan unohtaa. Kaikkien virkamiesten on oltava presidentin erotettavissa.  

Tuomareiden riippumattomuus kiistetään. 

"Määrään oikeusministerin tutkimaan radikaalit oikeusviranomaiset, jotka ovat käyttäneet lakia laittomasti ja käänteisrasistisesti. Sitten nimitän rautaisten oikeusviranomaisten tiimin. Tunnen monia hyviä, eräitä tältäkin alueelta."

"Tunnen monia ulkomaiden johtajia. Toisin kuin meidän johtajamme, he ovat huippuiskussa. Yksikään Hollywoodissa ei voisi vetää Kiinan presidentti Xin roolia. Siinä vasta peto! Putin vasta kova ja fiksu onkin. Kun kehun presidentti Xitä fiksuksi, valeuutismedia usein älähtää.  Tyyppihän johtaa rautaotteella 1,5-miljardista kansaa!" 

No huh huh!

Maailma on tuntunut soljuvan kohti parempaa. Elintaso nousee. Nälänhätä vähenee. Demokratia voittaa alaa. Maailmasta tulee parempi paikka.

Nyt tuntuu, että koko maailma rysähtää. Historia on täynnä kaaosta. Onko tulevaisuuskin?

Mannerlaatat liikkuvat.

Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan, opetti presidentti Koivisto. Voi olla, että Trump kerää vain ääniä näillä puheillaan. Jospa hän on ihmisiksi, jos pääsee valtaan. 

Mutta voimmeko olla varmoja?

Olimme jo ennestään

 EU:ssa, nyt olemme myös Natossa ja kaiken kukkuraksi olemme solmineet DCA-sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Kaukana ovat YYA-ajat. 

Entä jos Trump liittoutuu Venäjän ja Kiinan kanssa? Voisiko se olla askel parempaan, jos Venäjän ja Suomen välinen raja rauhoittuu? Tämä voisi kuitenkin merkitä sitä, että Trump painostaa Ukrainan luopumaan Venäjän valtaamista alueista lopullisesti.

Trumpin puheista päätellen hän pyrkii samanlaiseksi diktaattoriksi kuin Putin, Orban, Xi, Netanjahu ja Erdogan. Tuntuisi siltä, ettei presidentti pysty murtamaan Yhdysvaltojen demokratiaa, mutta voimmeko olla varmoja, kun muuallakin on tapahtunut diktatuurien syvenemistä? 

Miten kävisi Euroopan Venäjän ja "uuden" Amerikan välissä?

Amerikan muuttuminen diktatuuriksi tuntuu todella epätodennäköiseltä, mutta ikuiselta tuntuva Neuvostoliittokin hajosi aikoinaan. 

 

Kuva Wolfgang Eckert Pixabaystä
Tekoälyn avulla tuotettu kuva


Tuollaisen jälkeen tarvitaan loppukevennys:

Kaksi sielutonta kohtaa pimeässä illassa

#trump #salaliittoteoria #politiikka #qanon #presidentti #maga #makeamericagreatagain #turvallisuus #rauha #joebiden #nato #diktatuuri #usa #amerikka #venäjä #kiina

Suomen pitkä tie vapauteen

 

Kuva Wilfried Pohnke Pixabaystä

Kyllä nyt tuntuu hyvältä! Olemme turvassa. Oli koskettavaa seurata Suomen lipun nousemista Nato-tankoon. 

Suomen tie tähän on ollut pitkä. Sota-aika koetteli kansaamme, vanhempiani muiden mukana. Toiselta meni isä, toiselta kotiseutu. 

Sodan jälkeen Suomea johti oikeastaan valvontakomission puheenjohtaja kenraalieversti Ždanov. Kyseinen konklaavi paimensi Suomea kaidalle polulle. Brittejäkin siihen kuului, mutta naapurimaan mahtisana painoi. 

Suomi käänsi kelkkansa täydellisesti ja ryhtyi Neuvostoliiton "ystäväksi". Tämä merkitsi muun muassa sitä, suomalaisten piti hävittää kirjastoistaan ja kirjakaupoistaan kirjat, joita naapuri karsasti. 

Kuva Christian Packenius Pixabaystä

Vuonna 1948 solmittiin YYA-sopimus, joka synnytti ainakin jonkin asteisen sotilasliiton. 

Asuimme 50-luvulla Ylitorniolla. Torniojoki oli lähellä. Isällä oli rannassa, vene joka oli tarkoitettu kalastukseen ja sorsastukseen, mutta myös viemään perheemme hädän hetkellä Ruotsin puolelle. 

Neuvostoliitto vaikutti sekä isoihin että pieniin asioihin Suomessa. Suurien päätösten edellä piti varmistaa Neuvostoliiton kanta. Ei ollut helppoa maamme poliittisella johdolla. Suomi oli ainakin teoriassa länsimainen demokratia, mutta joutui itsesensuroimaan sitä, mitä maassamme sanottiin ja kirjoitettiin. Neuvostoliitto saattoi puuttua yksittäiseen lehtiartikkeliin, jonka se katsoi neuvostovastaiseksi. 

Suomi suomettui. Kekkonen järjesti itselleen jopa jatkoajan presidentin tehtäviinsä voidakseen paimentaa NL:n silmien alla Suomelle parempia kauppa suhteita länteen. 

Neuvostoliiton kanssa tehtiin myös kannattavaa kauppaa. 

Nato oli kauhistus. Muistan opiskelijat marssimassa Mannerheimintiellä huutaen rytmikkäästi: Eec ja Nato, pienen Suomen kato. 

Neuvostoliiton ystävyydestä tuli kansallishyve. Aivopeseydyimme niin, että ajatus liittymisestä Natoon tuntui yksinkertaisesti tyhmältä. Pelkoamme tyynnytettiin vakuuttamalla, että Suomen kokoonsa nähden vahvat puolustusvoimat toimivat ennaltaehkäisevästi, koska hyökkääminen maahamme tulisi liian kalliiksi. Nyt tiedämme, miten paljon järkisyyt pidättelevät sotahaluista. 

Suomi yritti esiintyä puolueettomana, mutta sitäkin venäläiset karsastivat. "Puolueettoman" maan poliitikot jopa toimivat ulkosuhteissa Neuvostoliiton asialla. 

Yksi sisaristani ahdistui 70-luvulla, kun isäni suunnitteli Neuvostoliiton pelossa muuttoa Ruotsiin. Se jäi kuitenkin haaveeksi. 

Suomi oppi suomettuessaan puhumaan Neuvostoliittoa miellyttävää kukkaiskieltä. Poliitikoilla oli kotiryssänsä, joiden kanssa kannuja valettiin. Jopa presidentti viestitteli KGB-linjan kautta Venäjän kanssa. 

Sitten Venäjä kaatui, mutta suomettuminen jäi päälle. Se jatkui myös Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen jopa näihin päiviin. Unionista saatiin selkänojaa, mutta vielä haluttiin varmistella, ettei Putin suutu.

Kun liikkumavara alkoi lisääntyä, Suomi alkoi pikkuhiljaa harmonisoitua Natoon. Ennen ostettiin aseita sekä idästä että lännestä, nyt vain lännestä. 

24.2.2022 muutti kaiken.

Kun vertaamme historiaamme muiden Neuvostoliiton/Venäjän naapureiden kohtaloon, Suomen tie on ollut loistelias. Olemme tosin taipuneet, mutta emme taittuneet. Sota on pystytty välttämään. Onneksemme venäläiset ovat halunneet pitää Suomea jonkinlaisena näyteikkunana "yhteiskunnallisilta järjestelmiltään erilaisten valtioiden välisestä rauhanomaisesta rinnakkaiselosta". 

Suomen asema on ollut äärimmäisen haastava, mutta olemme selvinneet. Suomettumiseen on liittynyt kyseenalaisia piirteitä, mutta kukaan ei voi mitata, mikä olisi ollut optimaalinen nöyryyden aste. 

Suomi on mahtava selviytyjä. Olkaamme kiitollisia hienosta historiastamme. 

Kuva Gordon Johnson Pixabaystä

Nyt olemme vapaita. Mikä ihana tunne. 

Eläköön Suomi!

 

Nato-prosessi paljasti, että alitajunnassa eli turvattomuus

 

Kuva Filip Filipović Pixabaystä

Valtava amerikkalainen taistelulaiva USS Kearsarge (ei kuvassa) vieraili äsken Suomessa ja harjoitteli sitten maamme puolustusvoimien kanssa. Nato-joukkojen kanssa treenaus on muutoinkin tuntunut olevan vilkasta viime aikoina. 

Presidenttimme ja Ruotsin pääministeri pitivät äskettäin puhelinkokouksen presidentti Bidenin kanssa. Biden totesi olevansa aina puhelinsoiton päässä. 

Pohjoismaiden pääministerit pohtivat tänään yhdessä uuden Nato-tilanteen mahdollisuuksia Pohjolan kannalta. 

Tiedättekö, evakon ja sotaorvon pojasta tuntuu todella hyvältä. Vihdoinkin! 

Jos jotakin sattuu, olemme osa suurta ja voimakasta liittoumaa. Turvaa viestitetään alleviivatusti, vaikka ratifiointikierros on vielä kesken. 

Hyviin itäsuhteisiin perustuva turvallisuuspolitiikka toimi lieveilmiöistä huolimatta pitkään hyvin. Politiikan järkevyyttä korostettiin jatkuvasti. Nyt tiedostan, että turvallisuuden tunteeni perustui järkiperäiseen argumentaatioon ja haluun uskoa annettuihin perusteluihin. Alitajunta ei kuitenkaan ollut täysin mukana. Tunteisiin politiikka vetosi, koska sen pitkäaikainen mainostaminen ja menestys saivat aikaan tuntemuksen, että tämä on meidän oma rakas linjamme. 

Nyt tunnen kuin olisin venehaaverin jälkeisen pitkän uinnin jälkeen saamassa kovaa maata jalkojeni alle. 

Alitajuntaa ei voi pettää. 

Kaikesta huolimatta toivoisin, että Venäjän kanssa voitaisiin jälleen olla hyvissä väleissä. Tarvittaisiin kuitenkin suuri muutos heidän puolellaan, jotta luottamus voisi syntyä. 

Mielestäni myös tällä hetkellä tavan venäläisiin on mielestäni suhtauduttava korrektisti. Putinismia ei kuitenkaan ole pakko sietää. 

Nato-päätös ja whataboutismi

 

Kuva Nebraska Department of Education Pixabaystä

Elämä on jatkuvaa ongelmien ratkaisemista. Täydellisiä ratkaisuja löytyy kuitenkaan tuskin mihinkään. 

Nyt kun Suomi on tekemässä tulevaisuutensa kannalta hyvin merkityksellistä turvallisuuspäätöstä, saatetaan esittää whataboutistisia vasta-argumentteja. Voidaan viitata esimerkiksi Irakin sotaan. On totta, että Yhdysvallat hyökkäsi maahan heikoin perustein, mutta mutta kyseessä ei ollut Nato-operaatio. 

Saatetaan myös todeta, että esimerkiksi Unkarin, joka kuuluu Natoon, ihmisoikeustilanne on huono. Tämäkin on totta.  

On esitetty, että Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon, lisäisi jännitystä Pohjolassa. Sekin pitää todennäköisesti paikkansa. Pitää kuitenkin muistaa, että Natoon ei ole koskaan hyökätty. Kun jännitys lisääntyy, mutta samalla oman maan turvallisuus lisääntyy, on syytä priorisoida oman maan etua. Pohjola eräänlaisena Naton etuvartiona on kuitenkin varsin vahva pidäke Venäjää vastaan. 

Nato-jäsenyyttä harkittaessa pitää miettiä, mitkä seikat ovat olennaisia. Kaiken lähtökohtana on oman maan turvallisuuden varmistaminen. Itänaapurimme käyttäytyy arvaamattomasti, sen aikeita on vaikea järkiperusteisesti ennakoida ja sen puheisiin ei voi luottaa. Ukrainassa tapahtuu hirvittävyyksiä, jollaisia ei ikipäivänä haluaisi omaan maahan. 

Olen syvästi suomettumisen ajan ihminen ja Natoon liittyminen kieltämättä arveluttaa. Hyvät välit itään ovat olleet hyväksi koettu tae turvallisuudesta. Tilanne on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti. ja mitä ilmeisemmin pitkäaikaisesti. On syytä toimia rohkeasti, kun tilanne sitä vaatii. Aikoinaan Suomi irtautui aika nopeasti YYA-sopimuksesta ja liittyi pian Euroopan Unioniin.  

Keskittykäämme siis olennaiseen. 

Mistä venäläiset saavat tietoa ja miten he suhtautuvat Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen

 Mistä venäläiset saavat informaatiota? Youtube-kanava "1420" kertoo:

Aika lavea valikoima on. Sanomalehtiä ei lueta. Vain osa seuraa televisiota. Video on ladattu 15.4.2022.

Miten venäläiset suhtautuvat Suomeen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen?

Osa ei ota kantaa. Harva pitää uhkaavana. Jotkut toteavat, että Suomi päättää itse. Video on ladattu 24.4.2022. 

Olemmeko jo maailmansodassa?

Kuva WikiImages Pixabaystä

Älä lue, jos pelkäät ahdistuvasi. 

Olkoon maailmansota tai ei, miten tappaminen saataisiin loppumaan, mieluimmin heti?

Mariupol alkaa muistuttaa Berliiniä toisen maailmansodan lopussa. Jos Venäjä ei pääse rintamilla eteenpäin, se saattaa jatkaa muidenkin kaupunkien pommittamista rauniokasoiksi. 

Naisia, lapsia, kaikkia tapetaan. Ruumiita haudataan joukkohautoihin, ilmeisesti ilman hautajaismenoja. Jotkut uhrit saavat paikkansa kerrostalon pihamaan mullissa.Kuka muistaa jälkeenpäin, kuka minnekin haudattiin. Ovatko hautapaikoista tietävät edes hengissä sodan jälkeen. 

Erään näkemäni videon mukaan ukrainalaiset tarjoutuivat luovuttamaan (tai vaihtamaan?) viiden vastapuolen sotilaan ruumiit venäläisille. Näitä ei kiinnostanut. Voi omaisia!

Me seuraamme sivusta näitä tapahtumia. Lahjoitamme varoja humanitäärisiin tarkoituksiin. Länsivaltiot aseistavat Ukrainaa. Venäjä on jo uhannut asekuormastoja. Länsi on lisäämässä pakotteita niin voimallisiksi, että Venäjä joutuu luultavasti kitumaan banaanivaltiona vuosikymmenet. 

Mitä tekee länsi, jos Venäjä tuhoaa yhden aselastin? Tai useamman. Uskallammeko edes ajatella. 

Jos länsi aseistaa Ukrainaa ja asettaa Venäjälle invalidisoivia pakotteita, eikö se muka ole osallistumista sodankäyntiin? Raja on määrittelykysymys. Jos tätä meneillään olevaa tapahtumasarjaa kutsutaan joskus kolmanneksi maailmansodaksi, mistä sen katsotaan alkaneen. Tšetšenian sodasta? Georgian? Krimin valtauksesta? Tämän vuoden helmikuun 24. päivästä?

Sodan lopettamisratkaisun spekuloiminen lienee tässä vaiheessa naiivia, mutta spekuloin kuitenkin. 

Saman pöydän ääreen tarvittaisiin mieluimmin kaikki maailman mahtajat, Putin mukaan lukien. Foorumina ja kutsujana voisi toimia YK. Jos turvallisuusneuvosto ei pysty Venäjän jäsenyyden vuoksi panemaan asiaa toimeksi, yleiskokoukselta se voisi onnistua. Tämä edellyttäisi, että maailman mahtajat tunnistavat ja tunnustavat tilanteen äärimmäisen vaarallisuuden. Osallistujien pitäisi neuvotella niin kauan, että rauhan mahdollistavista ehdoista päästäisiin riittävään yksimielisyyteen. Sopimuksen pitäisi varmaan taata Putinille mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Tämä olisi osa sovun hintaa. 

Jos ei YK syystä tai toisesta sovellu foorumiksi, voitaisiin asiasta sopia Venäjän, Ukrainan ja riittävän monen mahtimaan kesken. Pääasia on, että Venäjä ei saa tukea enää ainakaan suurimmilta mailta. 

Voisi myös käydä niin, että kun kutsu saapuu Moskovan valtaapitäville, Putin syrjäytetään. Kutsun tuoma mahdollisuus ehkä rohkaisisi hänen lähipiiriään painostamaan häntä.  

Jos Venäjä ei suostu yllä mainittuun tai sen tapaiseen ratkaisuun, jäljelle jää ilmeisesti vain voimatoimin uhkaaminen. 

Asiaan pitäisi saada mukaan Naton tai sen muutaman suurimman jäsenmaan lisäksi ainakin Kiina ja Intia, kenties myös Japani. Ukraina olisi tietysti itseoikeutettu. Kaikkien ydinasevaltioiden olisi syytä olla mukana.

Vaikka Intia ja Kiina ovat kallellaan Venäjän suuntaan, niiden mieli voi muuttua, kun toteavat, että Venäjä ajaa itseään niin surkeaan asemaan, ettei siitä ole niille enää hyötyä. 

Rauha, please!

                             Slava Ukrayini!

Onko Suomen velvollisuus uhrautua yleisemmän edun vuoksi?

Kuva DeSa81 Pixabaystä

On esitetty näkemys, että Suomen ei pitäisi tässä tilanteessa hakea Naton täysjäsenyyttä. Asiaa on perusteltu sillä, että se lisäisi eskalaation vaaraa ja olisi riskialtista laajempaa kokonaisuutta ajatellen. 

Tuo on varmasti totta. Jos Suomi ja ehkä myös Ruotsi lähettäisivät hakemukset niin pian kuin mahdollista, Venäjä saattaisi pahimmillaan hyökätä. Eräs asiantuntija arvioi, että ydinsodan uhka on nyt suuri ensimmäistä kertaa Kuuban kriisin jälkeen. Presidenttimme arvioi, että Suomen ratkaisu ei eskaloisi tilannetta. Toivottavasti hän on oikeassa. Jos hän ei ole, voisimme joutua pahan kierteeseen. 

Jos punnitaan tilannetta seurauseettisesti, meidän olisi pysyttävä liittoutumattomana, jos oletetaan Natoon liittymisen aiheuttavan maailmansodan. Tämä olisi tietysti paljon suurempi onnettomuus kuin se, että vain Suomelle kävisi huonosti.

Voisimmeko kyetä kollektiiviseen uhrautumiseen? Tarkoitan, että Suomi jättäytyisi Naton ulkopuolelle ja joutuisi sen vuoksi Venäjän agression kohteeksi. 

Joku yksittäinen sotilas saattaa tiukassa tilanteessa uhrata itsensä suuremman edun vuoksi. Olemme saaneet lukea ukrainalaisesta Vitali Skakunista, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi miinoittamaan sillan, jotta se saadaan räjäytetyksi vihollisen panssarivaunujen etenemisen estämiseksi. Tilanteessa oli kai kiire ja Skakun pyysi latauksen sytyttämistä manuaalisesti, vaikka hän ei ilmeisesti voinut ehtiä paikalta pois. Hän uhrautui. 

Paasikivi lienee todennut tai kirjoittanut, että "kansakunnat toimivat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta ainoastaan nuorison unelmissa". Hän on saattanut lainata tämän ajatelman joltakin aikaisemmalta pohtijalta. Intuitiivisesti tuntuu, että väite pitää paikkansa. Tuollainen uhrautuminen olisi varmaan vastoin yksittäisen kansakunnan kollektiivista luontoa. 

Mika Aaltolan mukaan sodan alettua kaikki sotasuunnitelmat joutavat roskiin, koska tapahtumat eivät kuitenkan noudata niitä. Näin käy, kun peto päästetään häkistä. 

Suomi on nyt tekemästä päätöstä liittyäkö Natoon vai ei. Mielestäni voisimme liittyä, koska tulevia tapahtumia ei kukaan voi ennakoida, varsinkaan pitkällä tähtäyksellä. Tässä tilanteessa tulevaisuuteen näkeminen on erityisen vaikeaa. Lyhyellä tähtäyksellä liittyminen tuntuisi Suomen kannalta turvallisuutta lisäävältä. 

Presidentin mukaan Naton vaihtoehtona on yhteistyön syventäminen Ruotsin ja Yhdysvaltain kanssa. Mielestäni Suomen kannattaa ensin hakea täysjäsenyyttä ja jos se ei jostakin syystä onnistu, yrittää turvautua tuohon toiseen vaihtoehtoon. 

Venäjä on sanonut - taisi olla sodan alkuvaiheessa - nostavansa ydinasejärjestelmän valmiustilaa. Tuo saattaa olla vain uhkailua, mutta minusta Suomen on syytä ottaa tuollainen vakavasti. 

Ilman Naton suojaa, meitä voitaisiin uhata atomiaseilla. Mitä voisimme tehdä sellaisessa tilanteessa? Avata itärajan?

Naton jäsenyys tekisi uhkauksen meidän kannaltamme epätodennäköisemmäksi. Minä olen pienen maan kansalainen ja kaipaan välitöntä turvaa, vaikka asia mietityttääkin.