Perjantaina olen potenut kaksi viikkoa rankkaa flunssaa tai mikä tämä nyt onkaan? Kuumetta ei ole juuri ollut, mutta sitkeä yskä on vaivannut ja aivan pohjaton väsymys.
Minua neuvottiin vain potemaan kärsivällisesti, kunnes helpottaa. Minua neuvottiin toisaalta kääntymään lääkärin puoleen.
Maanantaina päätin käyttää ensimmäisen kolmesta vuosittaisesta hallituksen 65+immeisille tarjoamasta puolivapaalipusta yksityiselle puolelle. 28 euroa tuntuu todella kohtuulliselta.
Saara varasi minulle aikaa Terveystaloon ja kysyi millaiselle lääkärille. Minä vastasin, kuten ei kuuluisi, että ota joku nätti naislääkäri. Anteeksi anteeksi, yrittäkää ymmärtää, minä olen syntynyt 50-luvun henkiseen ilmastoon. Kyllä minä yritän käyttäytyä sisäsiististi, mutta pikkuinen äijä minulle puserosta kuiskuttelee.
Vaimo jätti soittopyynnön ja kun sieltä pirautettiin, sain ajan samalle illalle nuorelle Antti Peltokorvelle. Olimme arvelleet hänen olevan aika kokematon, mutta hyvin hän hommansa hoisi. Muistin, että hänen nimensä on Peltomäki, ja kysyin onko juuria Merikarvialla. Ei ollut ja nimikin oikaistiin. Hän toimi rapsakasti, mutta oli kohteliaan kärsivällinen höpötysteni suhteen
Hän laittoi minut labraan, jossa sormenpäästäni nipsaistiin tilkkanen punaista. Sitten taikaisin Antti-herraa tapaamaan.
Sen verran oli tulehduksen tynkää, että kirjoitti minulle antibiootin.
Kyllä nyt suolinukat saavat taas kyytiä.
Aivan vieressä oleva Humaliston apteekki oli jo kiinni, joten papan piti taapertaa torin kulmille Yliopiston apteekkiin. Ei ollut ylivoimainen matka potilaalle.
MInulla oli kaksi asiaa, oma kuuri ja Saaralle jotakin "hormoonia". Farmaseutti tutkaili Saaran reseptikantaa ja arvuutteli, mitä hormooni voisi olla. Mina autoin, että nimi alkaa varmaan äffällä.
Piti sitten soittaa Saaralle, joka selvitti farmaseutille, mitä on vailla.
Leprozen! Sitä piti saataman. Saara pelkäsi voimakasta vastetta ja kysyi voiko puolittaa. Ei voi. Lupasin, ettei jaeta kenenkään kanssa. Farmaseutti onnistui vaikuttamaan aidon huvittuneelta puujalan kopseestani.
Sain myös antibioottini ja ohjeet sen käyttöön.
Muistin vaimoni kehottaneen ostamaan Precosaa kuurini oheen. Se on käsitavaraa. Näin nuoren farmaseuttimiehen, joka oitis löysi tavaran. Miksi minä olen näin äijä? Sanoin vaimon käskeneen ostaa sitäkin. Se oli farmaseutin mukaan hyvä ajatus. Minä sitten, että pitää ottaa, kun vaimo käskee.
Kai olen kasvanut tuohon muinaiseen stereotypiaan naisten ja miesten väleistä. No, en toki ole ainoa. Näille vitseille löytää aina vastakaikua, myös naisilta.
Viikon kuuri, aluksi kaksi ja sitten pilleri päivässä.
Yskiminen on vähentynyt, mutta edelleen nukun tolkuttomasti ja en jaksa paljon mitään. No tällainen näpyttely menee, mutta siihenkin väsyy välillä.
Olen elämässäni tottunut siihen, että flunssa kestaa pari kolme päivää, mutta sitten elämä jatkuu kuin ei mitään. Viime vuonna Italiassa sairastellessamme tuntui, ettei väsymys lopu melkein koskaan. Nyt tuntuu samalta.
Onko nykypöpöt ärhäkämpiä kuin ennen? Olenko jo niin muumio, että se mikä tulee ei sitten noin vain menekään? Syöpäveteraaniusko tämän selittää?
Tämä elämäntilanteemme varmasti selittää osan. Olemme molemmat aivan uupuneita tähän syöpäsavottaan.
No niin tai näin. Elämä on ihanaa tällaisenakin, vaikka välillä kyllästyttää.
#sairaus #virus #tauti #yskä #lääkäri #antibiootti #apteekki #farmaseutti #syöpä
