Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Suomenlinnassa juhannusta viettämässä

Kätevää tämä nykyinen mediatekniikka. Katsoin eilen alkuillan fudismatsin suorana netistä. Iltamatsin Chile-Englanti aikana oli tärkeää tekstiviestin vaihtoa enkä katsonut. Aamulla suojelin itsenäni tulostiedolta ja katsoin ottelun Areenan videotallenteena. Ihan oikealta tuntui.

Tänään päivällä poikani avovaimonsa kanssa toivat meidät Suomenlinnan lauttarantaan. Täällä me nyt olemme Hostel Suomenlinnan kodikkaissa tiloissa kolmatta juhannusta peräjälkeen. Pyörätuoli on mukana. Meillä on täällää kolme ystävää kavereina. Käytössämme on kahden hengen huone. Ystäväpariskunnalla on samankokoinen. Kolmas ystävämme on varannut itselleen paikan dormihuoneesta.

Olemme täällä sunnuntaihin saakka. Hostel on onneksi siten auki, ettei täältä tarvitse päivittäin lähteä pois ja palata takaisin. Huoneemme vieressä on keittiötila, jossa voi laittaa ruokaa, ja seurustella muiden matkalaisten kanssa pöydän ääressä.

Täällä on mukava viettää aikaa, kun ollaan vähän kuin ulkomailla. Ympäristö on eksoottinen. On paljon mukavia kävelyreittejä. Suomalaisia ei ole paljoa ja hekin ovat pääasiassa saarelaisia. Turisteja tietysti on, mutta ei vaivaksi saakka. Täällä poltetaan illalla suuri kokko, josta ei paljoa huudella, koska se on tarkoitettu saarelaisille. Kyselin hostellin neuvonnasta saunan perään, mutta sitä ei ilmeisesi lämmitetä tänään. Se on kai armeijan valtavan suuri sauna.

Jos kävelemme lauttarantaan, näemme kotitalomme Herttoniemessä. Joku sanoi, että voi tarkistaa, jäikö valot päälle. Yöllä se saattaisi onnistuakin. Ehkä kiikari tarvittaisiin.

Tutuistuimme ystävälliseen, kolmekymmenvuotiaan näköiseen japanilaisrouvaan, joka väitti, että hän on lähes kuusikymmenvuotias ja että hänellä on kaksi lasta, joista vanhempi on 30 vuotta vanha. Kai se on pakko uskoa.

Rouva on kiertämässä maailmaa ja aikoo viipyä matkallaan vuoden. Oli tullut Romaniasta ja aikoo jatkaa maanantaina Ruotsiin. Mies oli luullut, että hän on matkalla pari kuukautta. Irvistelin, että mies kysyi, tiesitkö, että minulla on silloin toinen vaimo. Näköjään ei ollut liian raakaa pilaa japanilaiseen huumorintajuun. Siltä ainakin näytti.

Syy hänen matkaansa on itse asiassa vakava ja syvällinen. Rouvan molemmat vanhemmat ovat kuolleet syöpään noin kuusikymmenvuotiaina parikymmentä vuotta sitten Hän ajattelee, että hänellä voi olla sama kohtalo ja siksi matkustaa. Tuo kuulostaa elämänviisaudelta. Minun täytyy sanoa, että syövän hoito on edennyt paljon kahdessakymmenessä vuodessa sekä sen, että olen kuusikymmenvuotias ja sairastan syöpää. Minun näkymäni ovat oikein hyvät.

Viime tapaamisella hoitava lääkärini toisti, että TT-kuvauksen mukaan hoitovasteeni on erinomainen. Se tarkoittaa kuitekin vain elimistöä. Jotta syöpäni parantuu, aineenvaihdunnan pitää tulla myös kuntoon ja se voidaan todeta vain PET-kuvauksella, jossa mittaus perustuu isotooppien puoliintumiseen. Sellainen tehdään ilmeisesti vasta hoitojen jälkeen. Tieotokonetomografiakuvaus perustuu röntgen -säteisiin.  En ilmeisesti vielä ole voittanut tätä taistelua.

Toivottavasti illalla ei sada. 


Ei kommentteja: