Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 2. marraskuuta 2018

Hyvää kuuluu

Tarvitsen maalaamiseni ylläpitämiseen jonkin kehyksen, joka pitää minut vauhdissa. Nyt minulla on sellainen. Olen ollut avoimen kautta Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian turkinto-opiskelijoille järjestetyllä kurssilla, joka päättyi eilen. Kurssin konsepti sopi minulle hyvin. Kukin opiskelija teki mitä ja missä teki tuntien väleissä. Tunneilla vain tutkittiin tuotoksia ja keskusteltiin. Olen päässyt taas vauhtiin.

Opettaja on sama, jonka kursseilla kävin vuosi sitten syksyllä. Häneltä sain tiedot tästä ja seuraavasta. Koululla on jotakin tietojärjestelmäongelmia, mistä johtuen Taideakatemian avoin tarjonta ei näy koulun  verkkosivuilla. Onneksi saan vetäjältä tietoja.

Seuraava kurssi alkaa parin viikon päästä. Konsepti lienee samanlainen. 

Eilen kurssin vetäjä ilahdutti minua kertomalla, että hän oli puhunut minut eräälle joulukuussa pidettävälle kurssille, jonka vetää vesiväreihin erikoistunut opettaja. Kuulin myös, että koulu aikoo lisätä ulkopuolisten mahdollisuuksia osallistua tutkinto-opiskelijoille järjestettävään koulutukseen. 

Kävelin eilen hyvillä mielin Taideakatemiasta kohti kotia. Tulin Aurajoen rantaan ja näin kaivinkoneen vastarannalla puuhissaan. Sää oli raikas. Aurinko paistoi vienosti lännen suunnalta. Pari ihmistä kulki lähettyvillä keskustellen keskenään. Muitakin arkisia ääniä kuului. 

Tunsin olevani elossa. Aistini toimivat. Asiat voisivat olla toisin. Saan olla paljosta kiitollinen. 

Ei kommentteja: