Viimeiset tulevat ensimmäisiksi - vaaleissakin?

Olimme eilen käyttämässä kahta lastenlastamme pyhäkoulussa. Ajattelin, että kun olemme palanneet kotiin, täytyy käydä äänestämässä. Sitten unohdin koko asian.

Asia tuli mieleeni puoli kahdeksalta illalla. Aloin heti selvittää, vieläkö ehdimme. Ilmeni, että äänestyspaikkamme on Mikaelin kirkko, joka on aivan lähellä meitä, ja aikaa on kahdeksaan asti. Löysin netistä myös ehdokkaat taustatietoineen. Ihme kyllä jotkut olivat kertoneet itsestään hyvin vähän .

Vaimoni oli uppoutunut erääseen hommaan. Kun ehdotin äänestämään lähtemistä, hän ilmaisi selvästi, ettei halua, koska aikaa on niin vähän ja hän on keskittynyt omaan hommaansa. Sain hänet syyllistetyksi mukaani.

Olin saanut selville sopivia ehdokkaita. Piti päättää nopeasti.

Aikaa oli alle vartti.Matkaa oli 300 metriä, mutta lähdimme autolla. Päätin ajaa Puistokadulle ja pysäköidä auton luvattomasti kirkon pääportaiden eteen, koska kello kävi ja aikaa oli vähän. Lähdin kiertämään Mannerheiminpuistoa, jotta pääsen yksisuuntaiselle Puistokadulle oikeaan paikkaan. Liikennevalot hidastivat matkaa. Vaimoni ei luvannut kiivetä portaita, joten meidän oli etsittävä autoreitti kukkulalle, jolla kirkko on. Se löytyi ja karautin pääovelle.

Kello oli pari minuuttia vaille, kun astuimme sisään. Kajautin, että täältä tulee ratkaisevat äänet.

Vielä piti vaeltaa toimitsijoiden luon alttarin eteen. Kävi ilmi, että kiirettä ei enää ole. Kun on ehtinyt ovesta sisään, saa äänestää vaikka aika on jo ohi.

Toimitus hoidettiin. Olimme viimeiset äänestäjät.

Vitsailin, että viimeiset tulevat ensimmäiseksi. Eräs herrasmies tuli kättelemään, varmaan päivystävä pappi. Hän oli samaa mieltä.

Olemme patologisia myöhästyjiä, mutta tällä kertaa onnisti.

Ehdokastamme ei tosin tullut valituksi.



Hampaani paikattiin tuossa tuokiossa lauantaina. Kesti vain puolisen tuntia. Mikään ei sattunut. Nyt hampaani on kuin ei olisi mitään sattunutkaan. Vaikuttavaa.