Olen käynyt tämän syksyn ruotsin kielen keskusteluryhmässä Arbiksessa. Enemmistö osallistujista on Suomessa asuvia ulkomaalaisia, jotka haluava oppia ruotsia. Luultavasti useimmat heistä opiskelevat myös suomea. Opiskelijat ovat muun muassa Kreikasta, Ukrainasta ja Venäjältä.
Minä olen aikanani opiskellut oman kahdeksan vuoden annokseni pakkoruotsia, mikä on ihan hyvä asia. Pystyn lukemaan ruotsinkielisiä tekstejä kohtuullisen hyvin. Opinnoistani huolimatta en ole ryhmässä mikään tähti. Ulkomaalaiset osaavat toista kotimaistamme hämmästyttävän hyvin.
Minulla on siis hyvin vankka pohja, mutta hermoverkkoyhteyteni koulussa oppimiini sanoihin ovat käytön puutteessa hiipuneet. Niitä tuntuu olevan työlästä elvyttää. Hauskaa puuhaa tämä on hitaasta edistymisestäni huolimatta, eikä varmaan aivan hyödytöntä vanheneville aivoilleni.
Suomenruotsalainen opettajamme on oikein pätevä ja hoitaa työnsä antaumuksellisesti.
Kevätkaudella on voi osallistua matkamme vuoksi, mutta ehkä ensi syksynä taas.
2 kommenttia:
Olen aina pitänyt ruotsin kielestä. Suomi on kaksikielinen maa,minusta puhuminen pakkoruotsista voitaisiin lopettaa.
Kiitos kommentista Rainer. Luulen, että tuo nimitys on tullut jäädäkseen. Ei se toki minunkaan asennoitumistani kuvaa.
Lähetä kommentti