Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 8. marraskuuta 2018

Pitäisikö meidän korjailla Jeesuksen sanoja Raamatussa?

On muodikasta ajatella, että Raamattu on aikansa lapsi ja että nykyaikaisen tieteen avulla voidaan korjata tai ainakin jättää huomiotta siitä ne kohdat, jotka koetaan olevan ristiriidassa tämän ajan käsitysten kanssa.

Olen kuullut sanottavan, ettei avioliitto ole kovin vanha instituutio. Tällä ehkä halutaan perustella suurempia vapauksia kuin mitä perinteisesti on ajateltu.

Matteus kertoo kuinka fariseukset kysyivät Jeesukselta miehen oikeudesta jättää vaimonsa. Jeesus vastasi seuraavasti: ""Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako." (Matt. 19:4-6)

Jeesus ei mainitse avioliittoa, mutta en osaa kuvitella, mitä muuta hän olisi tarkoittanut. Tätä ei mielestäni kumoa se, että aikojen saatossa monet ovat jättäneet tämän opetuksen huomiotta.

Kristinusko on nimensä mukaisesti uskon asia. Kolmiyhteisen Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa millään tieteellisillä metodeilla. Meillä on vain Raamattu.

Minä ja moni muu  uskoo, että Jumala on kaikkivaltias ja koko maailmakaikkeuden Luoja. Tästä seuraa, että mikäli kaikki alkoi räjähdyksestä, Jumalan on täytynyt olla olemassa jo ennen sitä.

Nämä ovat uskon asioita, mutta nyt vetoan logiikkaan. Kaikkivaltias Jumala lähetti poikansa Jeesuksen lunastamaan meitä syntisiä. Jeesus on osa kolmiyhteistä Jumaluutta. Voimmeko olettaa, ettei Jeesus osana Pyhää Kolminaisuutta tiennyt maailman menosta enempää kuin tavalliset taavetit ja tellervot noina aikoina? Mielestäni emme.

En haluaisi uskoa, että Jumalan poika opetti joko tietämättömyyttään tai tarkoituksella väärin. En myöskään sitä, että Kaikkivaltias olisi antanut Matteuksen muistaa näin tärkeän asian väärin tai antaa hänen muutella alkuperäistä sisältöä.

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta naimattomuudesta. Hän vastasi, että "Se ratkaisu ei sovi kaikille, ainoastaan niille, joille se on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." (Matt. 19:11-12)

Tämä kohta osoittaa Jeesuksen tietäneen, että on olemassa sellaisia ihmisiä, joille ajatus miehen ja naisen välisestä avioliitosta on omakohtaisesti mahdoton. Hän ei kuitenkaan esitä heille muuta vaihtoehtoa kuin naimattomuuden. "Avioliittoon kelpaamaton" kuulostaa ankaralta ilmaisulta, mutta luotan siihen, että Raamatun suomentajat ovat pyrkineet tarkkaan työhön. Tietenkin hän tiesi myös, että jotkut eivät halua sitoutua yhteen puolisoon. Tähänkään hän ei tarjoa asiakaslähtöistä ratkaisua.

Nykyään ajatellaan yleisesti, että kaikki on luvallista, minkä ei katsota vahingoittavan  muita. Minulla on oikeus siihen tai tähän, sanotaan. Tämä kuulostaa perustellulta, mutta Raamattu on selvästi eri linjoilla.

Miksi Jumala luo ihmisiä, jotka ovat kohdusta saakka avioliittoon kelpaamattomia? En minä tiedä. En tiedä myöskään, miksi hän antoi Estonian upota tai Syyrian lasten kärsiä.

Jeesus myös teki rakastamisen maailmanennätyksen, kun antoi henkensä meidän syntiemme tähden. Emme siten voi väittää hänen rajaavan elämäämme rakkauden puutteen vuoksi.

Uskovaisena minun on nöyrryttävä siihen, että Kaikkivaltias on asettanut rajoituksia elämäämme. On olemassa jotakin minua suurempaa.

En tohtisi lähteä korjailemaan Raamattua. Se on iso ja minä pieni.

2 kommenttia:

Matti Lassila kirjoitti...

Ei avioliitto ole kovin vanha instituutio, mutta parisuhdehan sinänsä on sekä tarve sitoutua siihen. Tuo Jeesuksen sanoma on erinomainen neuvo parisuhteen osapuolille. Heistä pitäisi tulla yksi. Individualismista tulisi siis jossakin määrin luopua ja rakentaa parisuhteen varaan. Parisuhde on vähän eri asia kuin avioliitto. Tuo sanomasi että koska avioliiton roolia vähätellään, sillä "varmaankin halutaan sitä ja sitä..." tuohan on aika tavanomainen ajatuksenjuoksu että oletetaan jonkun mielipiteen takana olevat pyrkimykset tietynlaisiksi. Siinä voikin mennä vikaan.

Politiikassakin sovitteluratkaisuihin aletaan päästä vasta sitten kun osapuolet tutustuvat avoimesti toisten pyrkimyksiin, toiveisiin ja pelkoihin. Silloin alkaa hahmottua, miksi joku haluaa edistää jotakin asiaa. Joku asiaan liittyvä pelko voikin olla värin painottunut.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kieltämättä löysä lause, Matti. Olkinukeksi voisi väittää. Olisin voinut kaivaa nettiä, mutta en viitsinyt.

Millainen olisi ehdotuksesi sovitteluratkaisuksi?