Uskotko robotteihin?

Väitetään, että tulevaisuudessa robotit hoitavat työmme. En usko näkeväni sitä päivää.

Merkittävä osa askareistamme on niin sanottua säätämistä. Hommat, joiden pitäisi sujua noin vain, syystä tai toisesta tökkivät. Ihmisaivoja tarvitaan jatkuvasti selvittämään järjestelmien aiheuttamia ongelmia.

On se aika vuodesta, että meidän on aika siirtyä eteläisemmille leveysasteille, joilla vaimoni fysiikka voi paremmin paremmin kuin isiemme ja äitiemme mailla.

Matkustamiseen tarvitaan matkalippuja. Nykyään niiden hankkiminen on yleensä helppoa, mutta säätämäänkin joutuu. Niin kuin mekin taas kerran.

Lento- ja bussilippumme tulivat kätevästi sähköpostiin. Tilanne on kuitenkin sellainen, että kumpikaan meistä ei voi käyttää sähköpostia oman kännykän avulla. Vaimoni iPhone ei suostu seurustelemaan Googlen Gmailin eikä minun android-puhelimeni Applen iCloudin kanssa. Jotta voimme näyttää dokumenttimme bussissa ja lentoasemalla ilman, että joudumme puljaamaan läppärin kanssa paikan päällä, on syytä tulostaa ne paperille.

Hankimme taannoin uuden tulostimen - taas kerran. Laitteessa olivat jotkut värikapselit valmiina, mutta se teki tenän tuota pikaa ja alkoi vaatia uusia kapseleita. En ole viitsinyt hankkia uusia, koska pian printteri alkaisi kuitenkin inistä kuivuneista kapseleista eikä suostuisi toimimaan. Onneksi laitetta on sentään voinut käyttää skannerina.

Vaimoni jatkolähetti liput minulle sähköpostiini. Yritin kopioida lippuja muistitikulle, jotta voisin käydä tulostamassa ne Turun pääkirjastossa. Kopioiminen ei kuitenkaan onnistunut, koska minun perinteiset USB-tikuilleni ei ole sopivia reikiä uudehkossa äppärissäni. Apple on siirtynyt käyttämään Thunderbolt-portteja, jotka ovat pienempiä kuin USB-portit.

Kun ostin uutta läppäriäni, mainitsin porttiongelmasta. Minulle myytiin lisävaruste, jolla voin kytkeä vanhat USB:t Thunderbolteihin. Alkuun se toimikin, mutta ei enää. Nyt en saa yhteyttä edes vanhoihin levymuisteihini omalla läppärilläni.

Saatat kysyä mielessäsi, miksi en tulosta lippuja kirjastossa suoraan sähköpostistani. No kun en viitsi edes yrittää. Applen iCloud varjelee tietoturvallisuutta niin hyvin, että ei päästä minua omaan sähköpostiini noin vain muilta kuin omalta läppäriltäni. Se kysyisi salasanan lisäksi turvakoodia, jonka se lähettää omiin Apple-laitteisiini eli siis läppäriini. Lähetystä ei valitettavasti aina kuulu. Silloin voin valita toisen vaihtoehdon, jonka seurauksena minulle soitetaan ja minulle luetaan turvakoodi. Silloin on syytä olla kynä ja paperia lähellä.

Kirjastossa ei ole kovin mukava säätää ja säätää. Nöyrryin ja kopioin dokumentit vaimoni läppärillä hänen sähköpostistaan USB-tikulle, josta sitten tulostin dokumentit paperille.

Vieläkö olet hereillä? Saatat ihmetellä miten tämä liittyy robotteihin.

Jos tämän päivän tietotekniikka vaatii näin paljon säätämistä, uskotko vielä paljon monimutkaisempien robottien selviävän kovinkaan sujuvasti ilman oikeiden ihmisaivojen jatkuvaa säätämisapua. Ehkä ihmiset eivät joudu työttömiksi, koska luultavasti jokaista robottia kohden tarvitaan ainakin yksi ihminen olemaan valmiina säätämään, kun ongelmia ilmenee.

Joo joo, älykkäät robotit oppivat ja jakavat kokemuksia keskenään. Näin ainakin teoriassa. Paljon saa virrata vettä Aurajoessa, ennen kuin entiset säätäjät lekottelevat rannoilla ja robotit hoitavat kaiken.