Vietän usein taukoa Linnanpuistossa ollessani lenkillä. Tavakseni on tullut istuskella jollakin linnan eteläpuolella olevan kukkaistutuksen ympärillä olevista penkeistä. Viimeksi juttelin yhdellä penkillä makuupussissaan levänneen pyöräretkeilijän kanssa. Hän oli matkalla Kustavin ja Brändön kautta Ahvenanmaalle.
Usein seuranani ovat Linnanpuiston linnut. Olen huomannut kuinka varpuset tulevat mielellään ihmisten lähelle. Ovat kai huomanneet, että heiltä saattaa tippua maahan jotakin syötävää. Maassa saattaa kulkea myös naakkoja. Hiljattain pörhisteli talitintti penkin selkänojalla.
Aivan tavallisia lintuja.
Lomaillessamme Villa Lavarissa saimme myös seurata lintujen elämää ympärillämme. Yllä olevan videon loppuosassa näkyy naakkaparvi, joka pakenee lähestyvää kuvaajaa. Villa Lavarin omistajien entinen ahvenanmaalainen luotsivene odottaa kunnostusta meressä huvilan edustalla. Alla olevassa videossa sen edestä ui joutsenpariskunta poikasineen.
Tänä kesänä luotsiveneessä pesivät tiirat (ilmeisesti kalatiirat). Ne suojelivat agressiivisesti jälkipolveaan, kuten olette ehkä nähneet eräässä aikaisemmassa postauksessani. Myös rantaan tullut joutsen-emo teki selväksi lähelle tulleelle tyttärelleni, että parempi pysyä poissa poikasten läheisyydestä.
Minun tietoni linnuista ovat vähäiset. Ylemmän videon alkuosassa kiipeilee puussa lintu, jota en tunnistanut. Kuvasin sitä Naaantalissa aiemmin tänä kesänä. Se näyttää nokkivan jotakin suuhunsa oksan ja rungon pinnasta. Onko se kenties jokin tikka? Jos tunnistat linnun, olisi mukava tietää. Laittaisitko viestin kommenttina tähän blogiini tai Facebook-linkin yhteyteen.
Luulen, että lintuharrastajien maailma näyttäytyy erilaisena kuin minulle. He varmaankin tiedostavat kulkiessaan, mitkä linnut ääntelevät ympäristössä. Jos jokin epätavallisempi ilmaisee laulaen reviiriään, harrastaja tietää etsiä sitä myös katseellaan.
Pidin Villa Lavarissa läheisilleni lintutietokilpailua netissä olevilla aineistoilla. Itse olisin pärjännyt huonosti, mutta eivät juuri muutkaan kunnostautuneet. Vanhimmalla pojistani taitaa olla asiaan muita enemmän harrastusta. Hän kiinnitti Lavarissa huomioni korkealla meren yllä liitelevään merikotkaan.
Taidan vahvistaa pikkuhiljaa tietämystäni tässä aiheessa.
2 kommenttia:
Käpytikalta tuo vaikuttaa kovasti. Yritän aina tunnistaa lintuja ja huomaan, kuinka usein se on hankalaa vaikkapa valaistusolosuhteiden takia. Usein yritän tiirata ylöspäin ja näen korkeintaan mustan siluetin kirkasta taivasta vasten, ja linnun värejä en silloin millään saa nähtyä. Tässäkin on noita teräviä varjoja auringonläikkien seassa, tyypillisesti. Mutta kuvaa on sen verran paljon, että alkaa hahmottua tarpeeksi selvästi käpytikaksi. Ja ensimmäinen hankaluus tarkkailussa on aina tietysti se, että linnut pelästyvät niin herkästi ja viuhahtavat pois, jos yrittää katsella tarkemmin... mutta hauskaa se on, oppia vähitellen lisää lajeja äänen tai ulkonäön perusteella.
Kiitos kommentistasi! Postaan aiheesta lisää.
Lähetä kommentti