Ravintoloiden ruoka-annokset ovat usein kovin isoja. Jos syö kaiken, saattaa tulla tukala olo. Osa ateriasta jää monelta helposti lautaselle. Kokonaishävikin määrä lienee aikamoinen. Asialla on ekologistakin merkitystä.
Minä tunnen velvollisuutta syödä lautaseni tyhjäksi. Johtuu kai ainakin osittain siitä, että olen syntynyt 50-luvulla. Kerran erään laivan ravintolassa tarjoilija hieman yllättyi, kun olin syönyt tuhdin pasta-annoksen kokonaan.
Jos syö harvoin ulkona, ei ravintola-annoskoolla ole suurta terveydellistä merkitystä. Joskus on kiva nauttia kunnon pitsa kokonaan.
Iso annoskoko lienee kilpailukeino. Sellainen oikeuttaa isomman hinnan. Yritys saa myydyksi enemmän tavaraa. Ehkä halutaan myös välttää mielikuvaa niukoista annoksista.
Lähellämme olevassa ravintolassa - Tähtibaarissa - voi valita ison tai pienen annoksen. Se pieni on minusta riittävän kokoinen. Hintaero on tosin aika pieni.
Kun syö puolison kanssa ravintolassa, jonka ateriat tietää isoiksi, annoksen voi pyytää kahdelle lautaselle. Hinta putoaa puoleen, mutta ruokaa saa luultavasti kohtuullisen riittävästi. Arvelen, että useissa ravintoloissa tämä onnistuu. Tähtibaarissa en taitaisi kehdata pyytää, kun heillä on pieni annos muutoinkin tarjolla. Ruuan jakamisessa on se haittapuoli, että on päästävä kompromissiin siitä, mitä tilataan.
Jos ei kehtaa pyytää kahta lautasta yhdelle annokselle, luultavasti useimmista ravintoloista saa "koirapussin".
Eräällä matkalla ostimme ravintolasta mukaan kaksi pitsaa. Söimme autossa kumpikin omastaan neljäsosan. Loput vartit nautimme kotona kolmella seuraavalla aterialla.
Tämä tuntuu ehkä nuukailulta, mutta onhan asiassa myös terveydellinen ja kestävän kehityksen näkökulma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti