Uusi uljas maailma

Aldous Huxleyn tunnettu dystopia julkaistiin vuonna 1932. Kirjoittaja kuvittelee millainen maailma voisi olla usean sadan vuoden kuluttua. 

Uudessa uljaassa maailmassa kuvattu yhteiskunta on totalitaarinen. Sananvapautta ei ole. Ihmisiä tuotetaan teollisesti ja heitä osataan monistaa, enimmillään 96 samanlaista yksilöä.  Tuotetut ihmiset luokitellaan alfoihin, beetoihin, gammoihin, deltoihin ja epsiloneihin. Alfa on ylin ja epsilonit alin kasti. Epsilonien tehtävänä on tehdä ruumiillista työtä. 

Tuotettavien sikiöiden aivojen hapen saantia säännöstellään. "Mitä alempi kasti, sanoi hra Foster - sitä säästeliäämmin happea." Tämä vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen ja varmasti myös älylliseen kehitykseen. Alfojen täytyy näin ollen olla fiksuimpia, mutta heidänkin on sopeuduttava normeihin. 

Vuoden 1978 painos

Taidetta ei hyväksytä. 

Ihmiset on "oloutettu" tyytymään omaan osaansa kukin omassa luokassaan. Olouttaminen on jonkinlaista sopeuttamista. Elämistä rajoittavat tiukat säännöt. Historia on häivytetty. Tieteen tekemiseen suhtaudutaan hyvin kriittisesti, koska keksinnöt saattavat järisyttää yhteiskunnan tasapainoa. Yhteiskunta halutaan säilyttää samanlaisena.

Uskonnot on korvattu Henry Fordin palvonnalla. Aikaa lasketaan T-Fordin keksimisestä lähtien. eletään vuotta a.F. 632. Maailmanvallan tunnukset ovat yhteisyys, samuus ja lujuus. Käsitteet äiti ja isä on häivytetty. Tällaiset käsitteet on ilmeisesti propagandan ja lapsuuden aikaisen aivopesun avulla saatu tuntumaan rivoilta. Perheitä ei ole. 

Taidetta ei hyväksytä. Joitakin taidetta muistuttavia tapahtumia kuitenkin sallitaan. Tällaisilta kuulostavat ainakin tuntokuvat, jonkinlaiset tuoksuelämykset ja syntetisaattorimusiikki. 

Tavoitteena on, että kaikkien luokkien jäsenet ovat onnellisia. Olouttaminen koulii ihmisiä tyytymään luokkaansa ja olemaan toivomatta sellaista. mitä eivät voi saada. Jos onnellisuus jostakin syystä järkkyy, tilanne hoidetaan somalla, joka on jonkinlaista huumetta. Kun pyritään mukavuuteen ja onneen, totuus ja kauneus voidaan uhrata. Ainakin osa alfoista varmaankin tiedostaa, että yhteiskuntarakenteella on hintansa, ainakin luovuuden näkökulmasta, mutta heidänkin on mukauduttava. 

Teknisesti näkökulmasta kuvattu elämä ei vaikuta kovin science fictionilta, vaikka ollaan satojen vuosien päässä tulevaisuudessa. Avaruusmatkailusta ei puhuta mitään. Toki pitää muistaa milloin kirja on julkaistu. 

Huxleyn kuvaaman yhteiskunnan kyynisyyttä kuvaa se, että kuolleiden ihmisten ruumiista saatava fosfori käytetään lannoitteeksi. 

Käytin lähteenä myös Jokken kirjanurkka -blogin artikkelia kyseisestä kirjasta. Halutessasi löydät sen täältä.