Pitäisikö Suomen kuulua Natoon?

En osaa vastata otsikon kysymykseen. Tähän asti maamme on tullut toimeen oikein hyvin ilman Naton jäsenyyttä. Valittu linja on ollut onnistunut. Tosin 70-luvulla oli hankalaa, kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli YYA-sopimus voimassa ja jälkimmäinen ehdotti yhteisiä sotaharjoituksia. Siitäkin selvittiin. Jos Suomi olisi päästänyt naapurin joukkoja omalle alueelleen harjoittelemaan, olisiko niitä saatu palaamaan rajan taakse. 

Suomi tunnetusti haluaa ylläpitää niin vahvaa puolustusta, että mahdollinen vihollinen arvioi maamme valloittamisen tulevan liian kalliiksi. Tämän asetelman ajatellaan toimivan hyökkäyksen esteenä. 

Jos Suomi olisi Naton jäsen, mahdollinen vihollinen joutuisi ottamaan huomioon, että hyökkäys Suomeen olisi hyökkäys Natoa vastaan. Minun järkeni mukaan tämä olisi isompi kynnys kuin vahva oma puolustus.

Naton perustamissopimuksen 5. artiklan mukaan muut jäsenmaat ovat velvoitettuja auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta. Ensin kuitenkin neuvoteltaisiin. Naton olemassaolo on mitä ilmeisimmin pitänyt rauhaa yllä. 

Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergiltä kysyttiin eilen, auttaisiko Nato, jos Suomeen hyökättäisiin. Hän sanoi suoraan, että ei auttaisi, koska Suomi ei ole täysjäsen. Tämä panee miettimään, millä tavoin pelkkä kumppanuus hyödyttää maatamme. Varmaan ainakin yhdessä harjoitteleminen tuottaa hyödyllisiä taitoja.  

Mielestäni olisi toimittava niin, ettei Suomi joudu talvisodan alun kaltaiseen tilanteeseen eli puolustautumaan yksin suurta vihollista vastaan. EU-sopimuksessa on velvoite auttaa hyökkäyksen kohteeksi. Tämän toteuttamiseen ei kuitenkaan ole toimivaa järjestelmää. Moni jäsenvaltio kuuluu myös Natoon ja ilmeisesti katsoo sen riittävän turvatakuuksi. 

Luulen, että talvisodan torjuntamenestyksen vuoksi monella on liian optimistinen kuva Suomen mahdollisuuksista voimakasta vihollista vastaan. On kuitenkin syytä muistaa, että Suomi oli luhistumaisillaan, kun sota päättyi. Stalin suostui rauhaan, koska ei halunnut joutua sotaan liittoutuneita vastaan. Ranskassa oli apuvoimia jo lähtenyt liikkeelle. Ranskan vahvin motiivi saattoi olla Kiirunan malmi, mutta mitä ilmeisimmin aselepo ei ollut vain Suomen puolustuksen ansiota.

Jatkosotaa käytiinkin vahvan liittolaisen rinnalla.

Suomi ei ole enää puolueeton, koska on EU:n jäsen. Naton jäsenyyttä vastustaa useampi suomalainen kuin kannattaa. Voi olla, että puolueettomuutta painotettiin aikoinaan niin paljon, että se vaikuttaa yhä. 

Jos maamme olisi Naton jäsen ja joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, saisimmeko apua? Siitä emme voi olla varmoja, mutta ilman turvatakuita tuskin ainakaan saisimme. 

Käsittääkseni Suomi haluaa vaalia erityissuhdetta Venäjään. Presidentti menee perjantaina tapaamaan Putinia. Venäjän ja EU;n suhteet ovat hyiset. Suomen voi olla viisasta pysytellä puheväleissä suuren naapurinsa kanssa. Se saattaa olla tehokkain puolustuskeino.

Vaikuttaa siltä, että Suomella on jonkinlainen erityisasema Venäjän johdon silmissä. Suomi lienee heille EU-maa, mutta harmiton sellainen. 

Voi olla, että maamme päättäjät ovat Nato-myönteisempiä kuin miltä näyttää. Äänestäjiä kuitenkin halutaan kuunnella. Maan johto on tietenkin paremmin informoitu kuin me keinutuolistrategit.

Voi myös olla, että tämänhetkinen turvallisuuspolitiikkamme on parasta mahdollista nykyisissä olosuhteissa. 

On hyvä tiedostaa, että mahdollinen turvallisuutta koskeva kriisi voi olla hyvin erilainen kuin viime sodat.

Minusta olisi toivottavaa, että Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista voitaisiin keskustella ilman leimaamista haukaksi tai Nato-intoilijaksi. 

Toivottavasti Stoltenbergiltä saatu vastaus käynnistää mielenkiintoisen debatin.