Onko Suomen velvollisuus uhrautua yleisemmän edun vuoksi?

Kuva DeSa81 Pixabaystä

On esitetty näkemys, että Suomen ei pitäisi tässä tilanteessa hakea Naton täysjäsenyyttä. Asiaa on perusteltu sillä, että se lisäisi eskalaation vaaraa ja olisi riskialtista laajempaa kokonaisuutta ajatellen. 

Tuo on varmasti totta. Jos Suomi ja ehkä myös Ruotsi lähettäisivät hakemukset niin pian kuin mahdollista, Venäjä saattaisi pahimmillaan hyökätä. Eräs asiantuntija arvioi, että ydinsodan uhka on nyt suuri ensimmäistä kertaa Kuuban kriisin jälkeen. Presidenttimme arvioi, että Suomen ratkaisu ei eskaloisi tilannetta. Toivottavasti hän on oikeassa. Jos hän ei ole, voisimme joutua pahan kierteeseen. 

Jos punnitaan tilannetta seurauseettisesti, meidän olisi pysyttävä liittoutumattomana, jos oletetaan Natoon liittymisen aiheuttavan maailmansodan. Tämä olisi tietysti paljon suurempi onnettomuus kuin se, että vain Suomelle kävisi huonosti.

Voisimmeko kyetä kollektiiviseen uhrautumiseen? Tarkoitan, että Suomi jättäytyisi Naton ulkopuolelle ja joutuisi sen vuoksi Venäjän agression kohteeksi. 

Joku yksittäinen sotilas saattaa tiukassa tilanteessa uhrata itsensä suuremman edun vuoksi. Olemme saaneet lukea ukrainalaisesta Vitali Skakunista, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi miinoittamaan sillan, jotta se saadaan räjäytetyksi vihollisen panssarivaunujen etenemisen estämiseksi. Tilanteessa oli kai kiire ja Skakun pyysi latauksen sytyttämistä manuaalisesti, vaikka hän ei ilmeisesti voinut ehtiä paikalta pois. Hän uhrautui. 

Paasikivi lienee todennut tai kirjoittanut, että "kansakunnat toimivat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta ainoastaan nuorison unelmissa". Hän on saattanut lainata tämän ajatelman joltakin aikaisemmalta pohtijalta. Intuitiivisesti tuntuu, että väite pitää paikkansa. Tuollainen uhrautuminen olisi varmaan vastoin yksittäisen kansakunnan kollektiivista luontoa. 

Mika Aaltolan mukaan sodan alettua kaikki sotasuunnitelmat joutavat roskiin, koska tapahtumat eivät kuitenkan noudata niitä. Näin käy, kun peto päästetään häkistä. 

Suomi on nyt tekemästä päätöstä liittyäkö Natoon vai ei. Mielestäni voisimme liittyä, koska tulevia tapahtumia ei kukaan voi ennakoida, varsinkaan pitkällä tähtäyksellä. Tässä tilanteessa tulevaisuuteen näkeminen on erityisen vaikeaa. Lyhyellä tähtäyksellä liittyminen tuntuisi Suomen kannalta turvallisuutta lisäävältä. 

Presidentin mukaan Naton vaihtoehtona on yhteistyön syventäminen Ruotsin ja Yhdysvaltain kanssa. Mielestäni Suomen kannattaa ensin hakea täysjäsenyyttä ja jos se ei jostakin syystä onnistu, yrittää turvautua tuohon toiseen vaihtoehtoon. 

Venäjä on sanonut - taisi olla sodan alkuvaiheessa - nostavansa ydinasejärjestelmän valmiustilaa. Tuo saattaa olla vain uhkailua, mutta minusta Suomen on syytä ottaa tuollainen vakavasti. 

Ilman Naton suojaa, meitä voitaisiin uhata atomiaseilla. Mitä voisimme tehdä sellaisessa tilanteessa? Avata itärajan?

Naton jäsenyys tekisi uhkauksen meidän kannaltamme epätodennäköisemmäksi. Minä olen pienen maan kansalainen ja kaipaan välitöntä turvaa, vaikka asia mietityttääkin.